maanantai 16. kesäkuuta 2008

Kuvakatsaus pitkästä aikaa

Akvaario näyttää nykyään tältä (pahoittelen epätarkkaa kuvaa). Siirsin oikeaan nurkkaan takana olleen isovesimiekan ja laitoin tuonne oksia kontrastiksi pehmeille kasveille. Tavoitteena oli luoda enemmän jännitettä maisemaan. Tähän mennessä sampimonnini ovat rakastuneet uusiin oksiin. He eivät enää liikukaan muita reittejä kuin oksia pitkin. :)

Lehtikaloilla on taas kutu aaltovesimiekan lehdellä. Poikueita on tullut jo kolme, mutta tähän mennessä kaikki yritykseni pitää poikaset seura-akvaariossa hengissä sen jälkeen, kun niiden ruskuaispussi on tyhjä, ovat epäonnistuneet. Pitää kai etsiä jonkun gurun ohjeita netistä. Sekin auttaisi, jos kudettaisi lehtiksiä erillisessä akvaariossa. Pitäisi jossain vaiheessa (kun jaksaa) hakea varastosta 128-litrainen ja pistää se vessaan kutuboksiksi. Muualle se ei oikein mahdu. :)
Otin juurakon pois rapulasta. Menetin hermoni sammalen kanssa, kun se pyrki peittämään kaikki kasvit alleen. Nyt tila on avarampi, mutta mietin minkä kiintopisteen siihen katseelle keksisi. Mietin jotain patsasta, saa nähdä mitä keksin. En pidä mistään muoviglitteristä tai "No fishing"-kylteistä, joten jotain sen näköistä pitäisi keksiä, joka näyttäisi kuuluvan tuonne.

Tänään tuli kirpputorilla vastaan sellainen tarjous, ettei siitä voinut kieltäytyä. Vai olisitteko jättäneet tämän sinne kun hintaa oli huimat 7€?

Aivan upea marraskuunkaktus. Kasvi on vielä vähän supussa, kun joutui viettämään pitkään muoviin käärittynä, ennen kuin pääsi uuteen kotiinsa. Olisi pitänyt pyytää tällainen mummoltani viime syksynä, mutta kun en muistanut tai ehtinyt. Nyt tänä keväänä hänen kaktuksensa olivat polttaneet lehtensä liian voimakkaassa auringossa ja niin huonossa hapessa, ettei niistä olisi saanut kunnon pistokasta. Nyt enää jännitetään, minkä väriset kukat tähän tulee. Ainakin kaupoissa on näkynyt monen värisiä. Toivon että tämä on alkuperäisen värinen, mutta vaikkei ikinä kukkisikaan, kasvi on silti upea.
  
Parvekkeelta tällaisia kuvia auringon laskun aikoihin. Vihreät kivikkokasvit ovat jo näemmä juurtuneet kun ovat alkaneet kasvaa, mutta punaiset näemmä sopeutuvat hitaammin. Lintuhäkkiin sain tädiltäni täytettä, ja se on tällä hetkellä arkun päällä.

0 kommenttia: