keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Pikaiset päivitykset

Ruukkupaju on alkanut vihertymään nopeasti, mikä on mukavaa. Yksi versoista huolestutti minua jonkin aikaa, sillä se kuivatti ylimmät silmunsa. Ehkä se tästä. Pajut ovat sitkeitä sissejä. Saa nähdä, saanko tästä sellaisen kuin toivon.Sain koululta oman tilaukseni (yhden pullon) petopunkkeja. Olisi kai pitänyt selventää, että minkä kokoisesta pullosta oli kyse. :D Kun viimeksi käytin tässä asunnossa 500 punkin pullon ja se riitti hyvin, nyt minulla oli 2000 punkin pullo ja sain kaataa sitä reilusti joka purkkiin että sain kaikki punkit jonnekin. No, nyt ainakin petojen ja saalistettavien suhde on todella mieleinen. Jos kehrääjäpunkki pääsee näiltä pakoon, se on entisessä elämässään ollut Houdini.Yritykseni kukittaa orkideoja keittiössä laskemalla huoneen lämpötilaa neljällä asteella joka yö ei ole saanut orkideoissa mitään reaktiota aikaiseksi, mutta marraskuunkaktus innostui kukkimaan uudella innolla. Vastaavasti osa kasveista kärsii kylmästä. Jouduin siirtämään palmuvehkan, piikkikruunun ja anopinhampaan makuuhuoneen ikkunalle, josta santut puolestaan muuttivat olohuoneen ikkunalle. Jos orkideat eivät tälläkään keinolla kuki, taitavat opetella lentämään.

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Viitavesimiekka vai ei?


Vesimiekkapostaukseni jälkeen Daniel Falck otti yhteyttä ja epäili, ettei vesimiekkani olisikaan iso- tai edes viitavesimiekka. Tämä yhteydenotto kirvoitti vilkkaan sähköpostikeskustelun.

D: "Tuo isovesimiekkasi... epäilen suuresti sen olevan oikeasti jotain muuta... (koska isovesimiekkaa en ole ikuna livenä nähnyt... tuntuu olevan varsin vähän liikkeellä)... mistä syystä sinun pitää heti lähettää minulle siitä taimi... ;) :D Eli vakavasti... jos saat sen (taas?) tekemään taimia niin olisin kiinnostunut. Olisi mielenkiintoista yrittä tunnistaa se tarkemmin."

A: "Olen tuon kasviraamatun avulla tuon isovesimiekaksi ollut tunnistavinani, mutta olen vasta aloittelija kasvien kanssa, joten varmaksi en mene vannomaan. Mitat ja lehtisuonien määrä täsmäävät. Kukkia en ole tajunnut verrata kirjan tietoihin, niistähän se varmin tunnistus tehdään. Kasvi on tullut nimettömänä Echinodorus mixin mukana, ja näytti aivan erilaiselta kun istutin sen. Se on vaihtanut nimeään useasti, kun sitä on yritetty tunnistaa. Lisään nimesi jonotuslistalle. Kasvi kuulemma harvoin innostuu kukkimaan, mutta minulla se kukki kolme kertaa putkeen ja on nyt pitänyt taukoa. En tiedä yhtään, milloin se kukkii taas."

A: "Ei hitsi! Aloin tässä tarkistamaan tuota kukkaa, kun löysin siitä kuvan, ja tajusin että ainakaan macrophyllus tuo kasvi ei voi olla, ei täsmää lainkaan. Minulla on jossain vaiheessa menneet lattarit sekaisin, ja siten myös suomenkielinen nimi. E. grandiflorus on oikea lattari, eli suomeksi viitavesimiekka. Sekaanus on näemmä tapahtunut 13.4.2009. Korjaan asian blogiini."

D: "Juu, sen uskon että tuota on vaikea ollut tunnistaa ja nimiä on varmasti laidasta laitaan. Kasselmannin kirjassa on valitettavan paljon virheitä vesimiekoissa, joten ei kannata ihan kaikkea uskoa. Macrophyllus on laji, jota ei liene ollut juuri koskaan myynnissä oikeasti vaikka sillä nimellä kulkee paljon kasveja.
Grandiflorus on varsin mahdollinen laji kasvillesi. Jos ruodit ovat (lähes täysin) pyöreät, niin se se on. Upos lehdet voisivat osua ja miksei ehkä ilmaversoisetkin (vaikka yleensä ei ole kovin herttamaiset tyvet).
Voitko laittaa mulle sen kukkakuvan sähköpostiin?"A: "Tässä tuo kuva kukasta. Aquarium Plantsin kasveista tuo grandiflorum osuu lähimmäksi, mutta minua häiritsee juurikin se, että lehtiruodit ovat kolmiomaiset. Se ei käy kuvauksen kanssa yhteen. Lisäksi kuvauksessa puhutaan läpikuultavista täplistä tai linjoista lehdissä, joita en myöskään ole huomannut. Ne kuulemma puuttuvat vain harvoin. Samoin kukkien varret ovat liian pitkät (grandiflorumilla kuulemma enintään sentin, joskus enintään 4cm) Jos osaat kukan perusteella kertoa minulle lisää, olen vain iloinen. Kasvien tunnistaminen lajilleen on paitsi hauskaa ja palkitsevaa, myös vaikeaa ja turhauttavaa."

D: "Kiitos kuvasta! Kukan perusteella pelkästään menee Samulin (Lehtonen, toim. huom.) 'paniculatus'-ryhmään (muistaakseni siinä artikkelissa (viittaa Akvaristin artikkeliin vesimiekkojen nimistä, numero 1/2008, toim. huom.) oli "sukupuu"? Paniculatus-ryhmä on siitä lajista alaspäin kaikki): isot kukat, ainakin 18 hedettä (jos oikein näin). Tämä siis rajauksena mahdollisista lajeista. :)

Mutta sitten tiukka sarja kysymyksiä:
Ovatko lehtiruodit oikeasti täysin teräväkärkiset kolmiot vai ovatko ne enemmän pyöristyneitä? Onko ruodissa (lisä-)uurteita/ harjanteita? Onko karvoja (muistatko oliko kukinnossa karvoja)?
Ovatko ilmaversoiset lehtilavat herttatyviset vai enemmän tasatyviset? Entä lehden kärki? Saisitko lähikuvaa kun en tuosta blogikuvasta oikein hahmota?
Kuinka korkea tuo kasvi oikeasti on?

Kukinto: Oliko se pysty vai rento? Jos jälkimmäinen niin kasvi on cordifolius tai ainakin cordifolius-risteymä. Kukkien perät näyttävät hyvinkin cordifolius-pituisilta. Joka tapauksessa veikkaan risteymäksi, mutta

Kasselmannin grandiflorus-kuva mm. on väärä. Kuvan kasvi (s. 252) ei taida olla grandiflorus (Samulin (Lehtonen, toim. huom.) mukaan). S. 253 kuvan kasvi puolestaan on longiscapus. Eli kirjassa ei ole varsinaista grandifloruksen kuvaa. ;) Tämä näyttäisi oikealta grandilta - ainakin kauempaa.. ;)
Juu, nuo läpikuultavat pisteet ja viivat... ovat todella hankalia katsottavia mielestäni. Niitä ei yleensä edes ole uposlehdissä (tai ei ainakaan helposti näkyvillä). Sitten siihen tarvitaan mieluiten mikroskooppi jossa saa voimakkaan takavalon lehden läpi. Grandilta nuo pellusidit voivat myös puuttua, samoin cordifoliuksella joko on tai ei ole."

A: "> Ovatko lehtiruodit oikeasti täysin teräväkärkiset kolmiot vai ovatko ne enemmän pyöristyneitä?Onko ruodissa
> (lisä-)uurteita/ harjanteita?

Lehtiruodit ovat teräväkärkiset kolmiot, ja jokaisella kolmionsivulla on lisäksi keskellä yksi harjanne.

> Onko karvoja (muistatko oliko kukinnossa karvoja)?

Kukinnoista en muista, mutta katsoin lehtiruoteja luupilla ja huomasin, että harjanteiden päällä on tasaisin välein ruskeita pisteitä, joista lähtee hyvin pieniä karvoja samasta pisteestä. En valitettavasti osaa sanoa, kuinka monta karvaa, sillä niitä oli katkeillut tutkiessani kasvia ja kun olen töninyt varsia pois tieltä hoitotöiden aikana.

> Ovatko ilmaversoiset lehtilavat herttatyviset vai enemmän tasatyviset? Entä lehden kärki? Saisitko lähikuvaa
> kun en tuosta blogikuvasta oikein hahmota?

Laitan kuvia liitteeksi.> Kuinka korkea tuo kasvi oikeasti on?

Mittasin: kasvin korkein kohta 110 cm hiekan pinnasta, pisin lehtiruoti 91 cm, lyhyin (nuorimmassa lehdessä) 82 cm.

> Kukinto: Oliko se pysty vai rento?

Rento. Se oli niin pitkä, ettei se millään olisi voinut jaksaa pysyä pystyssä. Laitan kuvan siitäkin."D: "Tämä oli niin jännä, että lähetin Samuli Lehtosellekin tutkailtavaksi. Suurin osa kasvin piirteistä ja ulkomuodosta on aika selvästi cordifoliusta... ja Samuli sanoi että menee eniten sinne. Kolmikulmainen ruoti ja nuo looppaamasi tähtikarvat puolestaan vetävät Tropican macrophylluksena myymään kasviin, joka ei siis ole macrophyllus (sanoi Samuli). ;)
Eli tosiaan eniten herttavesimiekka tämä on... mutta ei mikään puhdas sellainen. Eli jatkossa voisit ehkä käyttää siitä tällaista nimeä: cordifolius-risteymä."

Että näin. Eli jos tuntuu, ettet osaa tunnistaa omaa vesimiekkaasi varmasti, ei se "ammattilaisillekaan" helppoa ole! Tässä vielä joitain Danielin tärppejä:

- Oleta aina ensin, että vesimiekkasi on risteymä. Niitä on enemmän liikkeellä kuin luonnonlajeja. Viljelyssä on paljon vähemmän lajeja kuin luonnossa on... ja luonnonlajeista ei kovinkaan moni sovellu hyvin akvaarioon.

- Tunnistamisessa ruodin malli on hyvä lähtökohta, samoin siinä olevat tai puuttuvat karvat (nähtävissä vain luupilla, mutta tuntee myös sormilla).

- Uposlehdistä on todella vaikea tunnistaa mitään ainakaan varmuudella.

- Luotettavin tieto löytyy tieteellisistä lajikuvauksista, kuten esimerkiksi Samuli Lehtosen väitöskirjasta. Niitä voi ostaa Danielilta, jos kokee sellaista tarvitsevansa.

Ja vielä lopuksi:

"Vesimiekkojen loppukoon suhteen ei ole oikein mitään luotettavia lähteitä, muuten. Tropican ilmoitukset ovat vain parin kuukauden kasvatuksen jälkeen. Samoin koko riippuu niin paljon kasvuoloista (paljon enemmän kuin tavallisilla maakasveilla), että eri vuodenaikana samassa altaassa voi olla ihan eri koko luokkaa. Esim. 'Rosé'... Talvella suunnilleen pysyy upoksissa (minulla) ja kesällä tunkee väkisin ulos... siis 60 cm syvyisestä altaasta (loisteputket)."

Toivottavasti Falck ja Lehtonen julkaisevat joskus suomeksi kirjan vesimiekoista, sekä luonnonlajeista että viljelymuodoista. Ehkä joskus näitä ostaessa olisi varmuus siitä, mitä saa. Sitä odotellessa.

Tunnustus


Kiitos Millan! Nyt onkin sitten vaikea paikka päättää, mille kauniille blogeille tämän antaisi... Heitän tunnustuksella seuraavia seitsemää blogia:

Unelmia ja onnenpuuskia

Kauniita kuvia, joille rauhallinen pohja antaa tilaa.

Maalaiselämää

Kaunis, rauhallinen pohja ja valokuvista näkee että kuvaaja osaa sommittelun taidon.

Risulinnun talossa ja puutarhassa

Ihanan tunnelmallisia kuvia, joissa kaunis värimaailma.

Muotoilijan puutarhassa

Upeita lähikuvia ja taas rauhallinen tausta antaa kuvien hengittää.

Jaskan puutarha

Luonnonkauneutta, niin isoa kuin pientäkin.

Anna-Reetan unelmat

Ihanan reheviä puutarhakuvia ja nätti pohja.

Lasitilkkupuutarha

Kaunis pohja, kauniita itse tehtyjä asioita.

Blogipohjan ei tarvitse olla näyttävä, jotta blogi on kaunis, mutta selatessa pomppiva tai muuten levoton tausta kyllä lukiessa häiritsee. Hyvä kamera auttaa paljon. Kiitos palkinnon saajille mukavista hetkistä blogeissanne!

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Nuppu!

Katsokaas, mitä ritarinkukan sipulista nyt on noussut! Kevät sen kuin etenee.

Tupakkakäsittelyn jälkeen olen sumuttanut kiinanruusua ja piikkikruunua kerran joka aamu. Tähän mennessä punkkeja ei ole näkynyt. Hyvä, hyvä! Keskiviikkona saan vielä varmuuden vuoksi petopunkkejakin. Alan vähitellen uskoa, etteivät vihannespunkit ole maailmanloppu, KUNHAN ne huomaa heti kun niitä on vähänkään. Vioituksen tunnistaminen ei välttämättä heti aloittelijalta onnistu, mutta olen jo taistellut näiden kanssa niin monesti, että tunnistan vioituksen varmasti. Toivotaan, etteivät punkit enää iske sisätiloissa. *koputtaa puuta*

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Löytö: Lämpöteltta


Kaikkea sitä näkee. Nyt löytyi teltta, jonka tarkoitus on pitää ruukkukasvi lämpimänä talven kylmyydestä huolimatta. Mukana on ruukkueriste, kasvin päälle laitettava huppu ja ruukkuun työnnettävät lämmitin ja valaisin. Kasvin siis näkeekin, vaikkakin vain siluettina. Sitä en sitten tiedä, miten paljon tuommoinen kuluttaa sähköä talven aikana, mutta jos pelkää että kasvi kupsahtaa kun lämpötila tipahtaa, tämän luulisi tarjoavan jonkinlaista turvaa sitä vastaan. Kaikilla kun ei ole sitä viileää, valoisaa tilaa talvettamiseen.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Yllätysreissu Viherlandiaan

Eilen illalla tuli äkkiä päätettyä kaverin kanssa, että tänään mennäänkin Viherlandiaan. Meillä molemmilla oli lahjakortti kyseiseen liikkeeseen käyttämättä, kaverillani oli auto ja puoliso kantamaan ostokset autoon, joten ei kuin menoksi!Pääsiäinen ja kevät näkyivät vahvasti. Ihanan voimakkaat, energiset värit toivottivat tervetulleiksi heti ovesta sisään astuttuamme.Komeita värejä oli myös monissa huonekasveissa, kuten timanttiananaksissa, gerberoissa, esikoissa...Väriä oli myös sitruksissa, joita oli kahdenlaisia. Niistä kääpiösitrus lähti kaverini matkaan.Viherlandian mukava puoli on viidakkomainen tunnelma, joka sulkee sisäänsä ja saa palaamaan yhä uudelleen. Kasveja on paljon ja monessa kerroksessa.Tunnelma on parhaimmillaan Viidakkosiivessä, mutta todellisuus iski päälle kun vilkaisi ikkunasta ulos. Ruukuissa löytyy. Huomaa, että yhä isommat ruukut ovat nyt muodissa, sillä joihinkin olisi mahtunut asumaan sisään. Samoin romuromantiikkaa löytyi.Viherlandia viljelee omat ruusunsa, joita saa vuoden ympäri. Ne ovat hämmästyttävän halpojakin.Siemen- ja mukulaosastolla sain lyödä itseäni tosissani näpeille yrittäessäni muistaa, että tänä vuonna kesäkukat ostetaan taimina. Ostin vain uuden amppeliruukun hajonneen tilalle.
Hyvää pääsiäisen odotusta kaikille!

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Ihanan vihreitä herneenversoja



Kylvämäni herneet ovat ehtineet jo osa suuhunkin asti. Ovat hyviä! Näiden ei kannata antaa kasvaa kovin pitkiksi, sillä silloin maku muuttuu vähemmän makeaksi ja varsi puutuu enemmän. Nam nam! Paljon kivempaa kuin pääsiäisruoho, sillä tämän voi syödä. :)

torstai 25. maaliskuuta 2010

Tupakka tappaa


Kuulin, että joku oli onnistunut tappamaan kiinanruusustaan kirvoja tupakan avulla. Toinen kehui tappaneensa jopa punkkeja syöpäkääreen avulla. Päätin kokeilla. Koska petopunkkitilaus saapuu koululle vasta keskiviikkona, pyysin yhdeltä tupakoitsijalta tupakan kokeilua varten. Kiinanruusu ja piikkikruunu muovihupun suojiin, tupakka palamattomalle alustalle ja tulta perään. Tietysti koe piti tehdä parvekkeella, sillä tupakansavu sisätiloissa on jotain aivan karmeaa. Tämä on yksi tapa myrkyttää öttiäisiä.

Toinen suositeltu tapa oli liottaa tupakan puruja kasteluveteen, mutta uskaltauduin mieluummin kokeilemaan tätä tapaa, sillä yliannoksen vaara on pienempi. Jos kasvi alkaa näyttää huonolta, ei muuta kuin huppu pois. Myrkkyjä on vaikeampi poistaa kasvin sisältä jos se on jo juonut ne veden mukana. Kirvojahan myrkytetään ihan kaupallisilla viljelmillä nikotiini-kärytenauhoilla, mutta ne eivät kuulemma tehoa punkkeihin. Uskon kuitenkin, että tupakka voi hyvinkin tappaa punkitkin, sillä siinä on paljon muitakin myrkkyjä kuin nikotiini, jotka tappavat hyönteisiä. Jos yksi myrkky ei tehoa, niin jos myrkkycocktail toimisi. Raportoin myöhemmin, näkyykö punkkeja enää.

Ps. Ensimmäinen kokemus: kasvit haisivat hirveälle kun toin ne sisään. Piti laittaa tuoksulyhdystä parempaa hajua tilalle. Toivottavasti jotain hyvääkin tapahtui.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Korjaus: Nimistösekaannus

Huomasin, että olen jostain syystä maaliskuussa 2009 nimennyt viitavesimiekkani isovesimiekaksi. Ilmeisesti olen löytänyt lattarille väärän suomenkielisen nimen tms. Nimistösekaannus on nyt korjattu. Iso vesimiekka akvaariossani on siis viitavesimiekka Echinodorus grandiflorus, ei isovesimiekka. Isovesimiekka on vielä suurempi, sen kukkien heteet ovat erilaiset (isommat, selvemmin erottuvat) ja veden pinnan yläpuolella kasvaneet lehdet ovat nuolityviset ja kaartuvat lehtiruodin päälle. Blogissani esiintyvistä nimistösekaannuksista tai täysin vääristä nimistä saa jatkossakin huomauttaa. Arvostan oikein nimettyjä kasveja.

Ruukkupaju lyheni


Pajut olivatkin jo kasvattaneet uutta juurta sen verran että lehtien vihreä oli tummentunut huomattavasti. Ajattelin siis että olisi hyvä hetki pätkäistä niitä, jos ei muuten niin siksi että mahtuvat kulkemaan ovista.Vain yksi oksa oli kasvattanut lehtiä näin alas, mutta eivätköhän muutkin pian tee niin. Tätä varten oksien olisi hyvä olla lepotilassa kun ruukkupajun tekee, mutta minun pitää aina tehdä asiat omalla tavallani, eli vaikeasti.

Ihanan aurinkoinen päivä


Tämmöinen näky odotti keittiössä kun pääsin kotiin. Kaunista! Lehtivihreä auringossa on ihana näky.Tämmöistä oli makkarin puolella. Jasmiini kärsi talvella liian vähäisestä kastelusta, mutta nyt se on aloittanut kahden uuden verson tekemisen aivan mullan pinnasta. Se olisi ihan mukavaa, jos kasvi tuuheutuisi. Eiköhän se näytä elokuussa jo aivan erilaiselta.Santtuja piti karsia, että kukat mahtuvat tulemaan esiin. Santtujen ärsyttäviin tapoihin kuuluu liikojen lehtien lisäksi halu tehdä sivuruusukkeita. Ensimmäisen kuvan santtu yrittää tehdä ensimmäistään, mutta toinen on jo jakautunut kolmeen.Lehtipistokkaasta lähteneet 'Artic Frost':it ovat ehtineet jo tähän asti, mutta kukkia saa vielä odotella.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Söötti löytö


Tämmöinen löytyi kun kävin kiertelemässä lähialueen rauta- ja puutarhakauppoja. Hyvä, että pienellekin pihalle saa pihakeinun. Tässä ei kyllä voi kuin istua. Minulla on paljon ihania muistoja mummolasta, kun makasin pihakeinussa auringon lämmittäessä mukavasti ja otin päivätorkut. Voin vieläkin haistaa auringossa lämminneen keltaisen kankaan...

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Viime viikon opiskelut

Viime viikolla oli puutarhatöitä. Ensimmäisenä päivänä istutimme amppeliorvokkia joko tavallisiin tai reiällisiin amppeleihin ja kun ne loppuivat, istutimme pienikukkaisia orvokkeja isompiin ruukkuihin.Toinen päivä meni hikoillessa kurkkuhuoneella. Poistimme lehtihangoista ylimääräisiä kurkkuja ja versoja. Oli muuten kuuma! Tein töitä topissa, shortseissa ja sandaaleissa ja silti piti puolen tunnin välein käydä jäähdyttelemässä. Lämpömittari näytti kuulemma "vain" 26 astetta, mutta kosteus oli lähellä sataa prosenttia.Kolmantena päivänä poistettiin tomaateista varkaita. Torstaina oli ympäristöoppia ja perjantaina rakentamista. Rakentamisen tunneilla kävi sitten niin, että sain rintaani sirkkelistä lentäneen palikan ja lähdin kesken päivän kotiin syömään särkylääkkeitä. Onneksi kipu oli jo lauantaina lähes kadonnut. Koko ryhmä oppi kerrasta, missä ei kannata seistä.

Oli ihanaa olla taas käytännön töissä. Orvokkien istuttaminen oli kaikista hauskinta. Minä nyt vain viihdyin kädet mullassa. En kyllä tiedä, jaksaisiko sitä 8 tuntia päivässä joka päivä, mutta yksi työpäivä oli mukavan rentoa. Tämä viikko on taas teoriaa: Kukkaviljelyä, marjanviljelyä ja rakentamista. Niin ja rakentamisen teoriakoe. Tulisipa kesä pian!

Taimien kasvatus lyhyesti

Löysin YLE:n sivuilta lyhyet koosteet taimikasvatukseen liittyen.

Siementen kylmäkäsittelyn ABC

Siementen kylvämisen ABC

Taimien koulinnan ABC

Taimien karaisun ABC

Minä en kylvä mitään tänä keväänä, mutta älkää antako sen estää itseänne!

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Akvaariot tänään

300-litrainen on surkean näköinen. Älkää istuttako ravinnesyöppöä kasvia (viitavesimiekka) akvaarioon, ja lopettako sitten lannoittamista. Kaikki muut kasvit paitsi juuri ostetut ja viitavesimiekka kituvat. Nyt pohja on täynnä ravinnepuikkoja ja lisään vielä vedenvaihdossa PMDD-lannoitetta. Huonekasvit akvaarion takana ovat taas näyttäneet merkkejä vihannespunkeista. Olen ne jo kerran käyttänyt suihkussa, pitäisi kai käyttää uudelleen. Saastunta on kyllä vasta erittäin lievä, sillä punkkeja on vain viirivehkoissa, ei maijoissa jotka ovat varsinaisia punkkimagneetteja.Eteisen 128 on tavallistakin pimeämpi, sillä lisäsin vedenvaihdossa myös lehtiä eivätkä ne ole vielä vettyneet. Kasvit eivät ole vallanneet akvaariota niin nopeasti kuin niiden maine edellyttäisi. Lisäksi ne kieltäytyvät juurtumasta. No, hiljaa hyvä tulee.Rapula edistyy, mutten vieläkään ole tyytyväinen. Jaavansammal jatkaa rikkaruohon elämää, ja sen mukana nousee pieni ruohomainen kasvi, jonka nimestä ei vieläkään ole varmuutta. Tausta ei myöskään ole yhtä rehevä kuin sen haluaisin olevan. Levää ei sentään ole. Mietin, jos vaihtaisin pohja-aineen sorasta joksikin, johon olisi helpompi istuttaa. Olen miettinyt eri vaihtoehtoja mustasta hiekasta vesikasvimultaan. Saa nähdä, mihin päädyn.