maanantai 27. kesäkuuta 2011

Ei ehdi edes päivitellä!

Kiirettä on pitänyt. Olen työharjoittelussa, jossa teen töitä 07-15:30. Sen lisäksi pitää hoitaa kasvit, aviomies, koti ja koulutyöt. Niin, ja tavata kavereita, juhlia juhannusta... Tämä viikko on vielä mehut imevämpi, sillä olen pyörän varassa kulkemisteni kanssa. Eli ensin pyöräilen tunnin, sitten kitken 8 (ei sis. taukoja), jonka jälkeen taas pyöräilen tunnin ennen kuin olen kotona. Tavoite on kirjoitella tavoista joilla kitkemisen tarvetta voi vähentää, mutta asialistalla ovat myös loput Tanskan valokuvat, kasvien kuulumiset ja nykyisten kasvien profiilit... Ja kitkiessä ehtii hyvin miettiä monta aihetta lisää! Katsotaan loppuuko kesä kesken, ennen kuin ehdin tehdä näille jotain.

Jotain sentään olen ehtinyt. Tänään lähti tilaus Botanovalle!! Katsotaan, missä vaiheessa paketti saapuu. Tilasin neljä pistokasta:
  
Hoya griffithii - Botanova myy tämän keltakukkaista muotoa, jonka pitäisi olla helpompi kukkimaan kuin "tavallinen".
  
H. kanyakumariana - Koska tällä nimellä saamani pistokas osottautuikin joksikin muuksi.
  
H. lambii - Tätä olen himoinnut jo pitkään. Vaikka se ei koskaan mausteisen tuoksuisia kukkiaan näyttäisikään, kasvi on silti upea.
  
H. javanica - Ihan vain siksi, kun kasvi on niin tavallinen, eikä minulla sitä ole. + Kaipaan kukkia, ja tämän pitäisi kuulemma kukkia jopa pistokkaana.
  
Toivotaan, että tilaus saapuu pian, pistokkaat ovat hyvissä voimissa ja juurtuvat!

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kirja-arvostelu: Oman pihan terveydeksi

Heti ensimmäiseksi pitää sanoa, että tämä on loistava kirja. Kotipuutarhuri tuskin löytää toista yhtä laajaa, hyvin kuvitettua ja Suomen olojen mukaan tehtyä kirjaa tästä aiheesta. Joitain asioita kuitenkin olisin kirjaan lisännyt.

- Liima-ansat, joiden tehtävä on pyydystää hyönteisiä, houkuttelevat myös lintuja aterialle. Ne voivat jäädä ansaan kiinni sulistaan, joten kaikki liima-ansat kannattaa suojata linnuilta esimerkiksi verkolla.

- Aina, jos kasvien lehdille ollaan ruiskuttamassa jotain, kannattaa muistaa että vesipisarat ja aurinko on huono yhdistelmä. Lehdelle jäänyt vesipisara toimii linssin tavoin ja voi polttaa lehteen jäljen.

- Kirjassa kehotetaan käyttämään pyretriiniä moneenkin vaivaan. Minusta olisi ollut hyvä korostaa, että kyseinen aine tappaa kaikki hyönteiset, joihin se osuu, myös hyödylliset. Hyvä oli, että käsittely neuvottiin tekemään illalla, jolloin päiväaktiiviset pölyttäjät ovat jo vetäytyneet yöpuulle, mutta yöaktiiviset eivät ole vielä lähteneet lentoon. Pyretriini hajoaa auringossa nopeasti, mikä myös puoltaa käsittelyä illalla. En löytänyt sen varoaikaa (1 vuorokausi, tillillä ja persiljalla pidempi) kirjasta.

- Isoista hyötyeläimistä puuttuivat pöllöt. Laita pönttö pöllölle, niin johan rupeavat myyrät katoamaan parempiin suihin.

- Kimalaispöntöstä olisi ollut kiva nähdä kuva. Kovin moni ei tiedä, minkä näköinen se on, tai että sen voi tehdä itse.

- Nilviäisten kohdalla ei oltu kerrottu mielestäni tehokkaimmasta etana-ansasta: Upotetaan oluttuoppi kasvimaalle niin, että etana yltää ryömimään sen laidan yli. Täytetään puolilleen oluella ja odotellaan uhreja. Mm. Claude Monet'n puutarhassa Ranskassa on siirrytty käyttämään etanoita vastaan pelkästään tätä torjuntatapaa.

- Kirjassa ei mainita kirpparekeä. Kaalimaalta kirpat saa tehokkaasti pois, kun pyyhkii kaalirivistön yli tervatulla tai liima-ansalla päällystetyllä laudalla sopivalla korkeudella. Kirpat hyppäävät säikähtäessään, ja tarraavat kiinni tervaan. Jos haluaa hifistellä, voi tehdä parista laudankappaleesta ja rivin levyisestä vanerinpalasta "reen", jota voi narussa vetää rivin yli.

- Vattukärsäkkään leikkaamat nuput kannattaa kerätä pois ja polttaa, jos niitä on paljon.

- Muurahaiset saa nitistettyä hyvin laittamalla niiden polulle matalaan astiaan mehua, jossa on aspartaamia. Makeutusaine on niille hermomyrkkyä, mutta maistuu makealle. Jos muurahaiset änkevät taloon sisälle, kannattaa tarkistaa onko jossain kosteusvaurio ja/tai lahoavaa puuta.

- Kontiaisesta olisin kaivannut kuvaa ja tarkempia neuvoja, miten sen erottaa myyristä.
  
- Hallantorjunnassa olisi ehkä kannattanut mainita, että hallaharso pitää laittaa kasvin päälle jo päivällä tai sitten sumuttaa se alapuoleltaan vedeltä, jos sen laittaa vasta illalla. Harson teho perustuu jäätyvien vesipisaroiden vapauttamaan lämpöön.
  
Ehkä olisin itse korostanut vielä enemmän sitä, että oikeaan paikkaan laitettu ja oikein hoidettu kasvi pysyy vastustuskykyisenä taudeille, eikä torjunta-aineisiin tarvitse turvautua. Jos koristekasviin tulee tuholaisia, kannattaa miettiä, mikä on aiheuttanut kasville stressiä. Kasvimaalla peiteharso pelastaa paljon. Loistavaa on, että kirjassa on esitelty kuvin myös hyödyllisten hyönteisten toukkia. Moni myrkyttää leppäkerttujen toukat, kun "ne näyttävät niin kamalilta!", eikä osaa yhdistää niitä tähän kaikkien rakastamaan tehokkaaseen kirvojen tuhoajaan. Näyttäväthän ne aika rumilta, mutta toukkanakin ovat ahnaita kirvojen popsijoita.

Kuvat ovat kirjan parasta antia. Ne ovat tarpeeksi suuria, havainnollisia ja niitä on paljon. Faktatietoa kirjaan on koottu monista lähteistä, minkä huomaa lukiessaan. Teksti on helposti ymmärrettävää. Taulukot ja kirjan selkeä jaottelu helpottavat ongelman löytämistä, vaikkakin voi olla että täysin ummikko joutuu lukemaan koko kirjan ja sulkemaan pois vaihtoehdon toisensa jälkeen ennen kuin voi olla varma, mikä on se oma ongelma.

Tämä on loistava perusteos, josta jokainen pihanomistaja voi saada jotain irti.

Lisäys 1.7.2011: Minua on taas korjattu. Tässä siis hieman tarkennusta:

- Pelkkä vesi ei polta lehtiin vaurioita, mutta saippualiuos tekee näin. Tämä tieto löytyy kirjasta.

- Tavalliset pihamauriaiset (ne pienet mustat murkut) eivät kerro kosteusvaurioista, vaan tulevat taloon usein putkia pitkin. Sen sijaan hevosmuurahaiset voivat olla merkki kosteusvauriosta.

- Hallantorjunnassa harson teho perustuu siihen, että se estää maan lämmön säteilyä pois ja jos harso on märkä, se itse asiassa saattaa pahentaa hallavaurioita, jos jäätyvä harso koskettaa alla olevien kasvien lehtiä. Tästä syystä esimerkiksi mansikkamaalle ei saisi laittaa kosteaa harsoa, vaan mahdollisimman kuiva. Sadetus on hyvä keino, koska vesi luovuttaa lämpöä. kun sen lämpötila alenee.

- Pyretriinin varoajat riippuvat liuoksen vahvuudesta, mikä taas vaihtelee valmistajittain. Siksi tarkkoja aikoja ei kannata antaa. Noudata aina aineen mukana tulevia käyttöohjeita. Tutustu myös internetistä löytyvään käyttöturvatiedotteeseen. Siinä on mm. lueteltu tarvittavat suojaimet.

Kiitos näistä tiedoista! Aina oppii uutta. 

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Ihanaa puutarhalukemista


Else ja Vesa Leivo ovat tehneet upean kirjan Tulppaanitarhan lumo. Se johdattaa lukijansa sipulikukkien hurmaavaan maailmaan. Kirjan loppupuolelta löytyvät istutusohjeet ja lajien esittelyjä. Myös ruukkuviljelyyn löytyvät hyvät ohjeet. Tämä on juuri semmoinen kirja, joka sopii riippumatossa unelmointiin.

Kesän alennusmyynneistä tarttui mukaan kaksi brittiläistä puutarhakirjaa. Tämä on minun kohdallani aika epätavallista. Tavallisesti jätän kirjan kauppaan, ellei se ole suomalainen. Nämä tarttuivat mukaan, sillä niissä neuvotaan selvästi, miten työt tehdään. Ei pelkästään tekstissä, vaan mukana on havainnolliset kuvat. Jos ikinä haluaa kasvattaa kunnon nurmikon, Nurmikoista patioihin on kyllä selkein opas, johon olen törmännyt. Keittiöpuutarha-kirja tarjoaa jotain ruukkupuutarhurillekin, jos innostuu hyötyviljelystä. Hirmuisten tietopakettien takana on sama tiimi joka on tehnyt Puutarhurin ABC -sarjaa. Itse Titchmarsh on tainnut olla mukana juuri ja juuri kuvissa poseeraamisen verran. :)

Tämä on sitten pelkkää ruukkuviljelyä. Tämä kuulemma pitäisi löytyä jokaisen ruukkutarhurin kirjahyllystä, mutta itse olen jättänyt kirjan hankkimatta tähän asti, sillä sen ulkoasu on mielestäni ruma. Enää en kuitenkaan kehdannut hankintaa lykätä, kun mokoma löytyi Kirjatorilta vitosella. Jos olet pyöritellyt appelsiinin siemeniä ja miettinyt, saisiko niistä kasvin, tässä on kirja sinulle. Kirjan tarkoituksena on opastaa erityisesti kaiken syötävän viljelyyn ruukuissa. Se on hyvinkin tiivis tietopaketti, johon on ängetty monta kokeilemisen arvoista lajia. Kaikista ei varmasti saa syötäväksi asti satoa sisätiloissa, mutta nättejä huonekasveja varmasti. Selkeät ohjeet auttavat. Ehkä lapsetkin saa syömään paremmin hedelmiä, kun pitää äkkiä saada avokado itämään?

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Kasvi tekee, mitä kasvi haluaa

Hoya wallichii
Köynnökset haluavat kiivetä. Valitettavasti minulla ei ole tarjota niille sademetsällistä puita joita kiivetä metrikaupalla. Kun tuki loppuu, kasvi käyttää paljon energiaa etsiessään jotain, joka veisi ylöspäin. Harvoin tulee ajatelleeksi, että kasvit liikkuvat, mutta kyllä ne niin tekevät.
Tuen etsimiseen käytetty energia on pois kasvamisesta. Moni onkin huomannut, että kun kasvi vihdoin löytää jotain, jota pitkin kiivetä, se ottaa kunnon kasvuspurtin. Minä päätin tarjota kasveilleni, jotka ovat jo ylittäneet tukensa, langan jota pitkin kiipeillä. Siihen ei paljoa tarvittu: Verholauta, langanpätkä ja pyykkipoika. (Toimii myös ilman verholautaa. Narun voi kiinnittää mihin vain, esimerkiksi verhoklipsiin, mutta meillä on vain yksi verhokisko, ja verho pitää saada myös kiinni.)
Tein lankaan lenkin, jonka pujotin pyykkipojan "suuhun". Sidoin toisen pään kiinni kasvin tukeen niin, että sen saa helposti irtikin. Suunnitelma on, että jahka kasvi yltää kattoon, irroitan langan katosta ja köynnöksestä, kieputan köynnöksen tukeensa ja laitan langan takaisin paikoilleen odottamaan että köynnös taas löytää sen.
Kieputin köynnöstä vähän alkuun, jotta se varmasti löysi narun. Ainakin tähän mennessä suunnitelmani on toiminut, sillä nyt wallichii ei enää yritä kietoutua ikkunan rivan ympärille. Keittiön puolella australianposliinikukkakaan ei yritä enää omia calycinan tukea. Siis heti sen jälkeen, kun tajusin että se kiertyy vastapäivään, ja kieputin sen langan ympärille oikeaan suuntaan. :)

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Uusia tulokkaita


Helle on uuvuttanut niin, ettei töiden lisäksi ole jaksanut kuin pakolliset. Posti on silti ilahduttanut. Ensin tuli Hoya pallilimba Niinalta. Kiitos kovasti! Samoin suuret kiitokset Oliivipuulle H. serpensis:tä ja H. picta:sta! Ihanat pienet... ♥ Pistokkaita on nyt reilusti. H. obscura on jo päässyt "isojen kasvien" ruukkuun. Se on niin täynnä uusia alkuja, ettei tosikaan.
Perjantaina oli paahtanut niin pahasti, että oli tullut lehtivaurioita. Illalla oli pakko vetää koko pöytää irti ikkunasta ja laittaa vielä verhoakin väliin, kun helteiden luvattiin vielä jatkuvan. Samalla siirsin sädeposliinikukan makkarista keittiöön, sillä makuuhuoneen verhot on aivan liian helppo unohtaa kiinni. Jos tuossa alkaisi taas kukkimaan, kun saa vähän säännöllisemmin valoa. Tämä ikkuna on lounaaseen, joten siihen tulee valoa pitkään iltapäivällä. Helteistä huolimatta (tai niistä johtuen) pubicalyx haluaa kiivetä nummularioidesin ketjuja pitkin kattoon ja australianposliinikukka yrittää tarrata calycinan tukeen.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Termejä: laji vai lajike?

Monesti puutarhaharrastajat puhuvat lajeista ja lajikkeista sekaisin. Tavasta seuraa hämmennystä, kun kysyjä ei ymmärrä saamaansa vastausta tai puhujat puhuvat eri asioista. Täysin tuntemattomasta kasvista kysytään lajiketta, kun haluttaisiin tietää sen laji, tai suututaan, kun myyjä ehdottaa halutun kasvin tilalle eri lajiketta: "Ei kun minä haluan omenan pihalleni, en mitään päärynää!". Lyhyesti: Lajin loi luonto, lajikkeen ihminen.

Esimerkiksi Suomen metsissä kasvaa puita, joita kutsutaan koivuiksi. Yleisimmät lajit ovat hieskoivu ja rauduskoivu. Lajilla on aina kaksiosainen tieteellinen nimi. Hieskoivu on Betula pubescens. Ensimmäinen osa, "Betula", on sukunimi, joka kertoo että puhutaan koivusta. Se on sama kaikilla koivuilla. Eli rauduskoivukin on Betula: Betula pendula. Sukunimi voidaan lyhentää, jos on selvää mistä suvusta puhutaan: B. pubescens. Nimen toinen osa, "pubescens", on lajinimi. Jokaisella lajilla on eri nimi. Tieteellinen nimi kirjoitetaan aina kursiivilla, ja vain sukunimi tulee isolla alkukirjaimella.

Lajikkeet ovat yleensä valikoivan viljelyn eli jalostuksen tulosta. Niille annetaan nimi, joka kertoo lajikkeen eroavan alkuperäisestä lajista jollain tavalla. Esimerkiksi Betula pendula ’Youngii’: Sukunimi "Betula" kertoo, että kyseessä on koivu. Lajinimi "pendula" kertoo, että kyseessä on rauduskoivu. 'Youngii' on lajike. Lajikkeen nimi kirjoitetaan isolla ilman kursiivia ja sen molemmin puolin ovat yksinkertaiset hipsut. Joskus näkee, että lajikkeen nimi on tuplahipsujen sisällä: "Youngii". Tällöin tarkoitetaan, että lajikkeesta ei olla varmoja, tai nimi ei ole virallinen. Jalostamalla pyritään yleensä voimistamaan haluttua ominaisuutta: saamaan suuremmat kukat, enemmän satoa tai kestävämpi kasvi.

Tavallinen tallaaja yleensä vierastaa tieteellisiä nimiä, sillä ne ovat vaikeita muistaa eivätkä välttämättä kerro kasvista mitään, ellei tunne kasvien sukunimiä tai osaa kreikkaa tai latinaa. Ne ovat kuitenkin monesti paras tapa varmistaa, että puhutaan varmasti samasta kasvista. Suomenkielinen nimi voi vaihdella paikkakunnittain, sitä varmemmin, mitä pidempään kasvi on ollut viljelyssä. Yksi puhuu jääkoivusta, toinen begoniasta, vaikka kyseessä on sama kasvi: kesäbegonia, kesäkukka, joka ei ole puu ollenkaan.

Mutta mitä ihmettä? Kesäbegonian tieteellinen nimi onkin Begonia Semperflorens-ryhmä. Miten tämä pitää ymmärtää? Juurihan opittiin, että lajilla on kaksiosainen nimi. Niin onkin, mutta tämä onkin lajike. Nimen alussa on taas sukunimi, Begonia. Lajinimi sen sijaan on korvattu ryhmän nimellä. Tämä tarkoittaa, että kyseessä on kasvi, joka on saatu risteyttämällä ainakin kaksi, todennäköisesti useampia Begonia-suvun lajeja keskenään. Näistä kasveista puhutaan hybrideinä. Niitä syntyy luonnossa itsestäänkin, mutta ihminen on oppinut tuottamaan niitä myös itse.
  
Kasvit eroavat eläimistä monessa suhteessa. Yksi niistä on se, että ne kykenevät hyvin laajasti lisääntymään eri lajien kanssa, risteytymään. Risteymä merkitään pienellä vinoristillä ×, mutta tätä merkintää voidaan käyttää vain, kun risteymän kaikki vanhemmat tunnetaan. Esimerkiksi hopeabegonia on Begonia albopicta × olbia, eli se on syntynyt kun on risteytetty Begonia albopicta ja B. olbia. Jotta saataisiin pieni ihminen vielä enemmän sekaisin, risteytykselle voidaan antaa myös lyhyempi nimi, josta risteytykseen käytetyt vanhemmat eivät käy ilmi. Hopeabegonian lyhyt nimi on Begonia × argenteoguttata. Koska kyse on begonialajien välisestä risteymästä, vinoristi laitetaan sukunimen perään. Mistä tulee sitten tuo ryhmä kesäbegonian nimeen? Lajikeryhmä on keinotekoinen ryhmä, johon on kasattu lajikkeita, jotka ovat samanlaisia jollain tapaa: sama käyttötarkoitus, samankaltainen ulkomuoto tai kasvutapa. Jotkut kritisoivat lajikeryhmien käyttöä, sillä sama kasvi voi kuulua eri lajikeryhmiin ja jaon voi tehdä niin monella tapaa. Muita kuin ammattilaisia lajikeryhmän nimi yleensä vain sotkee, joten se monesti jätetään nimilapusta pois.

Luonto on kuitenkin vielä ihmeellisempi. Sille eivät riitä lajit, risteymät ja lajikkeet. Alalaji eroaa lajista enemmän kuin yhden ominaisuuden verran, mutta kuitenkin niin vähän, että se ei ole eri laji. Se merkitään joko "ssp." tai "subsp." (subspecies). Esimerkiksi tunturikoivu B. pubescens ssp. czerepanovii on hieskoivun alalaji. Alalaji kasvaa yleensä eri alueella tai selvästi erilaisissa oloissa kuin laji muuten, mikä on johtanut erikoistumiseen. Kun evoluutio saa muokata sitä vielä joitakin satoja tai tuhansia vuosia, siitä ehkä tulee kokonaan eri laji.

Muunnos merkitään lyhenteellä "var." (latinaa, varietas). Esimerkiksi visakoivu on Betula pendula var. carelica, eli se on rauduskoivun muunnos.
  
On myös erikoisia kasviyksilöitä, jotka eroavat lajista vain yhden ominaisuuden perusteella. Näistä puhutaan muotoina, forma, joka lyhennetään "f.". Jos palataan tuttuun hieskoivuun, siitä tunnetaan punalehtinen muoto, Betula pubescens f. rubra. Tälle muodolle on annettu myös suomenkielinen nimi, punakoivu.
  
Suomenkielinen nimi voi hämätä, sillä se ei kerro onko kyseessä luonnonlaji, risteymä, lajike tai muoto. Siksi ammattilaiset pitävät enemmän tieteellisten nimien käytöstä: Nimi kertoo paljon enemmän. Harrastajaa eri lyhenteet voivat sotkea, ja onko kyse sitten muodosta, muunnoksesta vai alalajista, on asia josta kasvitieteilijät vääntävät peistä monenkin kasvin kohdalla. Jos et tästä tekstistä muuta saanut irti, yritä ainakin muistaa, mikä ero oli lajilla ja lajikkeella: Laji löytyy luonnosta, lajike ei.

Lisätietoja: Ella Räty ja Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö, luku "Kasvien tieteellisistä nimistä"

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Kasvien kuulumisia

Varahoitaja on hoitanut hommansa esimerkillisesti. Osaa kasveista ei meinannut samaksi tunnistaa, niin paljon ne olivat kasvaneet. Ensimmäiseksi ne piti irroitella toisistaan.
Nimipäivälahjaksi aikoinaan saamani orkidea on tehnyt jo monihaaraisen kukkavarren. Harmi, ettei kukkia ole kovin montaa auki. Ehkä lisää lannoitetta? Se on elänyt pelkällä vedellä poissaoloaikani.
Pistokkaat ovat kovassa kasvussa. H. kanyakumariana-nimellä saadun pistokkaan identiteetti on tällä välin kyseenalaistettu, sillä sen kasvineste on valkoista. Aidon kanyakumarianan kasvineste on kellertävän vihreää. Tämä voikin olla H. endauensis. Sen lehdistö on aivan sama kuin kanyakumarianan, mutta se on vaikeampi kukittaa ja kukat ovat oranssit.
H. nummularioides on tuuheutunut reippaasti. Ennen kuvan ottoa olin napsinut siitä useammankin pistokkaan, ja se on vieläkin suurempi kuin lähtiessäni. Saa nähdä, miltä se näyttää kesän lopulla.
Tanskasta saamani pienet sipulit alkavat näyttää elonmerkkejä. Sinnikkäästi sitä vain yritetään kasvaa, vaikka nämä pääsivät multiin vasta keskiviikkona.
Jopa H. macgillivrayi, joka on jököttänyt pitkään tekemättä mitään, oli kasvatellut kaksi piiskaa poissa ollessani. Toivottavasti tämä tarkoittaa sitä, että hän viihtyy.
H. compacta on aivan eri näköinen kuin lähtiessäni, jolloin siinä oli vain kolme oksaa.
Maksaruohoille kuuluu niillekin hyvää. Tuo roikkuva "häntä" on paksuuntunut reilusti, ja multaan tökkimäni irronneet lehdet ovat alkaneet nekin kasvaa.
Häntämaksaruoho on pudottanut vauvelin myös tähän ruukkuun, ja se yrittää kovasti kasvaa siellä. Apostolinmiekka yrittää sekin lisääntyä, sen juurelle on ilmestynyt kaksi pikkuista alkua. Se on myös kasvanut kauheasti kokoa! Sitä ihmettelen, miksi vanhoissa lehdissä on laikkuja, mutta se voi johtua Sprutzit-käsittelystä, jonka se koki viime syksynä.
H. calycina ssp. calycina oli kiivennyt pitkin nummularioidesia melkein kattoon asti. Ehdin viime hetkillä ohjaamaan sen takaisin tukeensa, sillä se muuttuu rapsakaksi hyvin nopeasti. Tätä kasvia pitää varoa, kun tuossa touhuaa, sillä lehdet katkeavat äärimmäisen helposti.
Otin santun juurelta sen tekemän pikkuisen ja siirsin sen ruukun toiseen päähän. Toivotaan, että se juurtuu. Pääsiäisen iloksi hankitut iirikset ovat jo kuihduttaneet lehtensä.
Sädeposliinikukka on kasvanut kokoa, minkä lisäksi sillä oli tervetulotoivotuksena kukkaterttu juuri aukeamassa. Nyt se alkaa olla ohikukkinut.
H. retusa on reissussa rähjääntynyt. Siinä oli ostettaessa kilpikirvoja, joita häädin denaturoidun alkoholin voimin Tanskassa. En tiedä, ottiko se siitä nokkiinsa vai rasittiko tuholaisongelma sitä vai mikä, mutta se on nyt kovasti kellastellut lehtiään ja varsiaan. Olen leikannut kellastuvan varren poikki ja tökännyt terveitä latvoja multiin juurtumaan.
H. brevialata pääsi dvd-tornin päälle toistaiseksi. Pidän sen täällä kunnes saan sille amppelin ja saan siirrettyä sen keittiöön parempaan valoon.
H. heuschkeliana on melko huonossa paikassa sekin, myös amppelin puutteessaan.
Olohuoneen ikkunan takana kukkivat syreenit. Kun ikkunaa pitää auki, tuoksu täyttää koko huoneen. Kyllä kesä on ihanaa aikaa!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Ja arvonnan voitti...

Lacunosa! Onneksi olkoon! Palkintona oli siis pistokkaita posliinikukistani. Laitatko viestiä sähköpostiini, niin sovitaan montako ja mistä. :)