keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Idätyskokeilu: pellava

Netin ohjeiden mukaan pellavan siemeniä voi idättää vain lautasella. Niitä ei pidä huuhdella, vain pitää kosteana. Maku ei kuulemma ole kovin hyvä. No, minähän en usko, ennen kuin kokeilen. Pistin erän savitorniini, ja näin siinä kävi:


Hyvin itivät, vaikka huuhtelin ja muutenkin jätin ohjeet huomiotta. Joudun kyllä yhtymään tuohon, ettei maku ollut kovin hyvä. Lisäksi siementen tuottama lima jämähti saveen kuin liima, joten sain todella hangata, ennen kuin se irtosi. Kokeilin ituja sellaisenaan ja smoothien joukossa. Ei uponnut, ei kelvannut edes koiralle. Tämä jäi siis kertakokeiluun, mutta nyt tiedämme, että hyvin onnistuvat versotkin tässä laitteessa. Pitää vain muistaa kastella useammin, koska tasot kuivahtavat nopeammin kun tasojen välissä on raot.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Hys!


Kasvimaalla kävi yllätystarkastajia. Ei vain yksi, vaan peräti kaksi kappaletta. Vaikka otin kuvat talon toisen kerroksen ikkunasta, minut silti kuultiin. Kameran tarkennusääni oli niin voimakas, että jo se sai eläimet jähmettymään ja vahingossa esiin pompannut salama, joka kopsahti ikkunanpieleen sai ne melkein pakenemaan.


Nyt olisi ollut käyttöä paremmalle objektiiville, mutta kyllä nämäkin kuvatodisteista käyvät. Talon pihassa ei usein metsäkauriita käy, hirvet, ketut ja jopa karhut ovat yleisempiä vieraita. Kauriit tulivat metsästä laatikoiden takaa ja kulkivat nurmikon reunaa riistapellolle, josta katosivat takaisin metsään yhtä äänettömästi kuin olivat saapuneetkin.

torstai 14. toukokuuta 2015

Kasvimaan kuulumisia


Neljä päivää sitten kasvimaalla näytti tältä. Kolme laatikkoa oli valmiina ja muovitettu, neljännen paikkaa kaivettiin auki. Tavoite on tasata alueen korkeuseroja, joten tuon laatikon paikalta sai poistaa jo puoli metriä multaa. Vanhan keinun rungosta, köydestä ja vanhasta verkko-ovesta syntyi seula mullalle. Rahatilanteen vuoksi emme pysty tilaamaan multaa, joten on pakko täyttää laatikot sillä, mitä maasta nousee.


Ja kiviähän sieltä nousee. Isoimmat kivet heitellään suoraan kasaan, joten ne puuttuvat kuvasta. Seulan verkko-osa on myyräverkkoa, reiät ovat sentti kertaa sentti. Aivan kaikkea se ei siis mullan seasta poimi, mutta isoimmat juuret ja enimmät kivet siihen jäävät. Pienemmät kivet ja juurenkappaleet tippuvat läpi, mutta myös madot.


Laatikot on tehty kantittomista laudoista ja puutavarasta, jota on keräilty pitkin pihaa. Koska lauta ei ole priimaa eikä mitenkään käsiteltyä, päätimme laittaa sisäpuolelle muovin edes vähän hidastamaan lahoamista. Muovi on turvetuotantosoilta kerättyä aumamuovia. Kierrätystavaraa siis sekin. Vahva ja paksu muovi jätetään yleensä metsään kun auma on kuljetettu pois (ainakin täällä päin), eikä se maadu mihinkään. Isännällä on näitä vino pino tallin takana, paljon enemmän kuin tähän projektiin tarvitaan. Nyt mietitään, mihin kaikkeen muuhun sitä voisi käyttää. Käytävät on tarkoitus kuoria ja laittaa hiekalle. Olisiko muovista enemmän haittaa vai hyötyä hiekan alla? Pitäisikö se rikkikset poissa, vai veisikö vesi hiekat mennessään ensimmäisen sateen jälkeen?

Laatikoiden pohjalla on kerros oksia, joiden päälle on nosteltu laatikon alalta kuoritut turpeet juuret kohti taivasta. Siihen päälle tulee seulottu multa.


Neljä päivää sitten ensimmäinen laatikko näytti tältä. Tätä kirjoittaessa se on jo saatu täyteen. 11.5. kylvin siihen porkkanat, mustajuurta, kahta eri salaattia ja kahta eri retiisiä. Pitää katsoa, milloin alkaa näkyä merkkejä vihreästä. Sää on ollut nyt niin kylmä ja sateinen, ettei pihalla ole paljoa tullut viihdyttyä. Multaakaan ei voi sateella seuloa, koska se jää kiinni lapioon ja tukkii seulan. Muut laatikot saavat siis vielä odotella täyttymistä.

perjantai 8. toukokuuta 2015

Kasvakaa, taimet, kasvakaa


Taimet ovat jo pitkään näyttäneet siltä, että jotain tarttis tehdä. Tänään oli vihdoin aikaa. Vaihdoin sekä tomaatit että kesäkurpitsat isompiin ruukkuihin. Laventelit koulin jo aiemmin. Kylvin härkäpapuja ja taitepapuja jokaista lajiketta kuusi siementä noin kokeeksi. Saa nähdä, miten niiden käy.


Tomaattit istutin netistä löytämäni vinkin mukaan maitopurkkeihin. Nyt ei haittaa, että ovat venyneet sisällä. Vielä ku saisi jostain yhden lisää, niin saisi viimeisenkin tomaatin taimen purkkiinsa. Irti leikatut yläosat hyödynsin kurpitsoille. Nekin ovat venähtäneet, vielä enemmän kuin tomaatit, ja tykkäävät maata pitkin pituuttaan. Jahka purkkeja tyhjenee, voisi leikata yhden kahteen osaan ja pistää kurpitsoille. Tuo yläosa on vähän liian matala.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Kirppislöytö


Oltiin kaupungissa käymässä ihan muilla asioilla, mutta päädyttiin kirppikselle. Yhdestä nurkkapöydästä bongasin savisen idätysrasian, ja hintakin ilahdutti: 3 euroa!


Olen ikävöinyt Saksaan jäänyttä idätysrasiaani, johon mahtui vaikka mitä ja kuinka. Sen ongelmana kuitenkin oli, että idut helposti homehtuivat. En tiedä, loppuiko niiltä ilma, kastelinko liian epäsäännöllisesti vai liikaa vai oliko minulla vain huonoa tuuria.


Suomeen tultuani ostin pienen muovisen idätyslaatikoston, mutta siinä oli ongelmana puuttuva kansi. Päällimmäinen kerros kuivui helposti, joten rasiaa ei todellakaan voinut unohtaa kovin pitkäksi aikaa. Ei hyvä tämmöiselle lahopäälle.


Usean viikon käyttökokeilujen jälkeen voin todeta tämän olleen löytö. Koska rasia on savea, se paitsi hengittää, myös pidättää kosteutta. Ei siis haittaa, vaikka rasian unohtaisi pidemmäksi aikaa!


Rasiassa on neljä tasoa, joista kolmen pohjassa on reikiä. Alin taso on ehjä. Siinä on hyvä liottaa siemeniä yön yli ennen kuin ne jakaa kolmelle idätystasolle. Jos on yhtä unohtelevainen kastelija kuin minä, voi koko astian pistää hetkeksi veteen imemään kosteutta ennen täyttöä ja lopuksi täyttää alimman astian vedellä. Vesi nousee tasoja pitkin kapillaarisesti ylöspäin, joten ilman liotustakin ainakin alimmat tasot pysyvät kosteina. Vaikka astia on täysin lasittamaton, se ei tihkuta vettä pöydälle. Tässä todennäköisesti on hyötyä siitä, että alimmassakin rasiassa on "tassut".

Pienen googlettelun jälkeen selvisi, että rasia on italialainen. Käyttöohjeetkin löytyivät. Käyttöjen välissä rasia huuhdellaan ja jätetään kuivumaan, kuten olen tehnytkin. Hyvä tietää, että jos haluaa desinfioida tämän, puhtaan ja kuivan rasian voi pistää uuniin puoleksi tunniksi (150 °C). Todennäköisesti tuohon ei ole tarvetta, ellen onnistu jotenkin unohtamaan tätä niin pitkäksi aikaa, että idut homehtuvat.


Olen käyttänyt rasiaa nyt pelkästään kiinni, mutta näemmä se on tarkoitettu käytettäväksi myös auki. Rasia siis toimii sekä valossa että pimeässä itäville. Mitenköhän herneenversot tai vihanneskrassi toimisivat tässä?

Ei tätä voi kuin ylistää. Savinen rasia antaa anteeksi paljon enemmän kuin muovinen: Hygienian kanssa ei tarvitse olla lainkaan niin tarkka, koska savi hengittää. Homehtumisriski on paljon alhaisempi. Tätä ei tarvitse tiskata pesuaineella joka käytön välissä, huuhtelu ja kuivaus riittää. Olen unohtanut koko rasian välillä jopa niin tehokkaasti, että unohdin ottaa siemenet likoamasta ja jakaa ne muille tasoille. Muovirasiassa ne olisivat mädäntyneet, mutta kun muistin koko idättämisen, mokomat olivat kärsineet korkeintaan tilanahtaudesta. Minusta idut myös valmistuvat tässä nopeammin, liekö syynä tasaisempi kosteus. Kannattaa siis huolehtia ne ajoissa jääkaappiin, etteivät idä yli. Juuret kasvavat joskus tasojen reikien läpi ja jäävät jumiin, mutta kun rasian jättää käytön jälkeen kuivumaan, juurenkappaleet irtoavat kyllä, viimeistään kun tiskiharjalla vähän auttaa.

Jos siis törmäät jossain saviseen idätysastiaan, suosittelen kokeilemaan!

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kukkatulva sisätiloissa

Kukaan ei ole selvästikään kertonut takatalvesta posliinikukille. H. danumensis kukkii niin monella tertulla, että kun yksi terttu alkaa pudotella kukkiaan, vieressä kaksi alkaa avata omiaan. Auringon valoa on siunaantunut peräti niin paljon, että ikkunanpuoleiset kukat ovat saaneet itseensä väriä.


Punkki-invaasioepäily ei ole hidastanut obovatan kukintaa, vaikka siirsinkin sen karanteeniin vähän pimeämmälle ikkunalle. Se mokoma tuntuu tulleen hulluksi ja änkee kukkia joka tapista. Laskin nopeasti 12 kukkaterttua kasvin yläosasta. Tuoksua on luvassa, kunhan vain valo ja vesi riittää.