Kolmannen kerroksen viidakko

Uusi hankinta: idätysrasia

2012-02-01T15:39:00.000+02:00

Tänä vuonna siemenkylvöt taitavat rajoittua idätykseen. Löysin Frankfurtin keskustasta pienen puutarhaliikkeen, jossa oli nurkassa pölyttymässä idätysrasioita. Laatikot olivat pölykerroksesta päätellen odottaneet minua siellä ainakin vuosikymmenen, mutta systeemi vaikutti toimivalta ja hinta oli sopiva. Yksi lähti kotiin kokeiluun, ja nyt jo harkitsen, että näitä hakisi ainakin yhden lisää.

Mukana tuli joukko siemeniä kokeiltavaksi. Ensimmäiseen satsiin meni mungpapuja (1. ylärivissä), kikherneitä, vihanneskrassia (näiden pussit heitin jo pois) ja lunja-papuja (2. ylärivissä). Päättelin, että "lunjat" ovat soijapapuja. Idätystä odottamassa on suosikkiani, sinimailasta (2. alhaalla) ja daikon-retiisiä (1. alhaalla). Mungpavuista puolet on jo mahassa, toinen puoli jääkaapissa odottamassa päivällistä. Muut ovat hitaampia itämään, ja näyttävät vasta tältä:

1. soijapavut 2. kikherneet 3. vihanneskrassi

Idätys on helppoa. Ensin idätettävät siemenet laitetaan vedenpitävään astiaan likoamaan yön yli. Aamulla huuhtelen ne, poimin roskat ja rikkinäiset siemenet pois ja laitan jokaisen siemenlajin omaan kerrokseensa idätysrasiaan. 2-3 kertaa päivässä kaadan ylimpään kerrokseen vettä ja se valuu sieltä jokaisen kerroksen läpi alimpaan astiaan, josta sen voi sitten seuraavalla huuhtelukerralla kaataa pois. Idätys tapahtuu pimeässä. Vihanneskrassit voi nostaa pariksi tunniksi aurinkoon kun ne ovat 3-4 cm pitkiä, jotta ne tuottavat lehtivihreää ja c-vitamiinia.

Pari varoituksen sanaa on kuitenkin paikallaan. Pavunituja ei saa syödä raakana, vaan ne pitää idättämisen jälkeen ryöpätä niissä olevan lektiinin vuoksi. Idätys vähentää lektiinin määrää, mutta ei poista sitä kokonaan. 10-12 minuutin keittäminen riittää. Keittovesi heitetään pois. Mungpavut ovat poikkeus, niitä voi huoletta syödä raakana. Myös kikherneet tulee keittää idättämisen jälkeen. Hygieniasta tulee huolehtia, etenkin jos idut syödään raakoina. Pese kädet aina ennen itujen käsittelyä ja pese käytetyt astiat huolellisesti ennen uudelleen käyttöönottoa. Älä syö mädäntyneitä tai homeisia ituja. Huomaa, että juurikarvat eivät ole hometta. Säilytä valmiit idut jääkaapissa ja käytä ne mahdollisimman nopeasti.

Idättää voi vaikka mitä! Kokeiltavat eivät ihan heti lopu kesken. Itse idättäminen tulee paljon halvemmaksi kuin kaupasta valmiiden itujen ostaminen. Tavallisistakin ruokakaupoista saa ainakin linssejä, hirssiä ja erilaisia papuja joita voi kokeilla. Varmista siemeniä ostaessasi, että ne ovat kokonaisia ja eikä niitä ole peitattu. Peittaamisella tarkoitetaan siementen käsittelyä kasvinsuojeluaineilla, jotka torjuvat homeita ja sienitauteja. Nuo aineet eivät ole turvallisia syötäviksi.

Vitamiinipommeina ituja kannattaa syödä etenkin talvella, kun muuta tuoretta on vaikea kasvattaa. Ne tulevat halvemmiksi kuin kaupan vihannekset, joiden hinnat nousevat aina talveksi ja ovat ympäristöystävällisempiä kuin kaukomailta rahdatut hedelmät. Idättää voi myös ilman idätysrasiaa, siitä ohjeet mm. täältä. Kokeilun iloa!

Kotona taas

2012-01-29T16:51:00.000+02:00

Kävin Suomenkiertueella tarkistamassa hoidossa olevien kasvien tilanteen ja vaihtamassa mullat niille, jotka sitä tarvitsivat. Kuolleisiin lisätään:

- Hoya lacunosa: sienitauti

- H. brevialata: kasteluvirhe

- H. obscuran nimellä tullut tuntematon. Tämän kohdalla elätellään vielä minipientä toivoa, mutta hän on tosiaan menettänyt kaikki lehtensä.

Täällä siivooja (kyllä, meillä vuokraan kuuluu siivooja, joka käy kerran viikossa) oli huomaavaisesti pyytämättä kastellut kasvini, joten ne säilyivät kaikki hengissä. Hyvä, että olimme tuoneet tuliaisina Fazerin sinistä, niin oli jotain millä kiittää häntä. H. serpens on viihtynyt jopa niin hyvin, että alkoi kasvattaa uutta haaraa. Nostin hänet kastelukannun nokkaa vasten, niin saa raukka enemmän valoa.

H. griffithii on onnistunut pitämään uuden kasvunsa hengissä lisävalon alla. Kasvu on kuitenkin niin hidasta, että kauempaa katsottuna kasvi näyttää yhä multaan tökätyltä tikulta.

Odotan innolla kevättä, jolloin pääsen tekemään kasvitilauksia. Saksassa toimii nettikauppa, joka lupaa toimittaa kasveja, ei pistokkaita. Ainakin sinne ajattelin lähettää tilauksen. Täälläkin säät kylmenevät näin talvella sen verran, ettei eläviä kasveja lähetellä postitse. Tähän mennessä ei olla menty alle nollan, mutta sääennusteet pelottelevat, että täälläkin on kohta -20°C. Katsotaan, miten käy. Lunta on nyt nähty kahteen kertaan, kummallakin kerralla se on viipynyt maassa alle vuorokauden.

Mitä tapahtui syyskuussa

2012-01-06T15:56:00.003+02:00

Torjunta-aineen tuhoja

Päivityskatkon aikanakin sattui ja tapahtui. Taistelin syyskuun punapunkkeja vastaan. Niitä oli joko a) sittenkin sinnitellyt hengissä orkideassa, jonka ostin tai b) ilmestynyt ulkoa tai c) salamatkustanut jonkun pistokkaan kanssa. Huomasin tuhot ensimmäisenä H. verticillata:ssa. Ihmettelin, kun sen lehtien valkoiset osat muuttuivat keltaisiksi, ja niissä oli punertavan violetteja pisteitä. Tuholaiset saivat rauhassa lisääntyä koko kesän, kun en tajunnut mistä on kyse. Syyskuussa ne olivat jo kaikkialla. En olisi ehkä silloinkaan huomannut mitään, mutta käsien prakaamisen vuoksi jouduin jäämään sairauslomalle. Silloin on aikaa ihmetellä kasvejaan.

Tietysti tämä havainto tapahtui siinä vaiheessa, kun neemöljy oli loppu. Koska sitä ei ihan heti ollut saatavilla missään, käytin korvaavana aineena yhdistelmää ruokaöljy + puutolu + vesi. Toisena aineena kokeilin Raid kukka-aerosolia. Tämä osoittautui virheeksi. Ilmeisesti jompi kumpi (tai molemmat) ei sovi joillekin posliinikukille. Se tappoi H. obovata:n pistokkaan ja teki sen lehtiin outoja kuvioita (kuva yllä). Se sai H. campanulata:n kuolettamaan kaiken uuden kasvunsa. Kasvi jäi juuri ja juuri henkiin yhden lehden turvin. H. serpens:in kuudesta pistokkaasta vain yksi jäi henkiin.

Molemmat orkideani kuolivat punkkien aiheuttaman rasitukseen. Harmi, sillä toinen niistä oli kukkinut siinä vaiheessa puoli vuotta yhtä soittoa, ja olisi varmaan vieläkin jatkanut, elleivät punkit olisi päättäneet toisin.

Australianposliinikukka ja H. calycina piti pätkiä takaisin pistokasasteelle, jotta olisi ollut edes jotain toivoa saada niistä kaikki ötökät pois. Kasveja kuoli muuhunkin. H. javanica kuoli ilmeisesti siihen, että se oli päässyt liian kuivaksi ennen kuin siirsin sen isompaan ruukkuun. Juuristo kuoli, ja se oli menoa. Opin, että jatkossa juurrutan kasvin siinä ruukussa, missä haluan sen kasvavan. H. retusa kuoli siihen, että siirsin sen kirjahyllyn päälle ja unohdin sinne. Se oli kuukauden ilman vettä. Kun vihdoin muistin sen, mitään ei ollut tehtävissä, vaikka yritinkin vielä elvyttää sitä. Kuvassa se on muovipussin sisässä imemässä kosteutta. Muut kasvit selvisivät koettelemuksesta melko vähin vaurioin, vaikka moni pudottelikin lehtiä.

Neemöljyttäkin selvittiin melko hyvin, mutta vaivaa se vaati. Käsittelin kasvit kaksi kertaa viikossa suihkussa kahden viikon ajan. Koska olin sairauslomalla käsien prakaamisen vuoksi, painavien ruukkujen kantelu ei varmaan ollut ihan sitä, mitä lääkäri olisi suositellut, mutta mitä sitä nyt ei kasviensa vuoksi tekisi... Kun neemöljy vihdoin tipahti postiluukusta, käsittelin kasvit sillä kerran ja sen jälkeen punkkeja ei ole näkynyt. *koputtaa puuta*

Muuttosekoiluihin kuului mm. H. macgillivrayi:n terraarion pohjan pettäminen keskellä parkkipaikkaa, mutta kaikki kasvit selvisivät kuitenkin hengissä uusiin osoitteisiinsa. Muutto ulkomaille vaati kaikkien huonekalujemme myymistä tai hävittämistä muutoin ja muuta irtaimistoa hävitin parhaani mukaan. Kasvejani on nyt hoidossa neljässä eri osoitteessa, ja lisäksi annoin pistokkaita viiteen eri osoitteeseen siltä varalta, että joku kuolee.

Kasvi-ikkuna tänään

2012-01-02T12:40:00.000+02:00

Joulukortit koristavat vielä ikkunaa. Vuodenvaihde meni täällä meluisasti. Paikalliset säästelivät kaikki paukkunsa hyvin tarkkaan puolen yön kohtaan, eli kauhein meteli oli 00:00-00:30. Sumupilvet peittivät suurimman osan näkyvyydestä, ja pommien synnyttämä savu vei siitä loputkin jo 20 yli. Tien toista puolta ei enää siinä vaiheessa näkynyt. Toivotaan, että vuoden päästä sää suosisi paremmin.

Siirsin pöytävalaisimen lisävaloksi H. griffithii:lle, kun raukka vain tunki uutta kasvua joka hetken päästä lopahti valon puutteeseen. Valaisin kuuluu vierastalon kalustukseen. Kun löysin netistä melkein samannäköisen, pelästyin hetkeksi, että tämä on kauhean kallis Arne Jacobsenin suunnittelema pöytävalaisin. Onneksi se osoittautui halvaksi kopioksi, muuten en olisi varmaan uskaltanut enää koskea siihen. Valaisin on selvästi suunniteltu mitoiltaan juuri tähän hommaan. Ruukku sopii lähes täydellisesti sen jalan reikään. Nyt kasvi on pistänyt suurempaa vaihdetta silmään kasvun suhteen. Lisävalo tuli selvästi tarpeeseen. Muutkin kasvit ovat työntämässä uutta. Pitää kai jossain vaiheessa ruveta etsimään heille lannoitetta, edelliset kun jaoin Suomessa kavereille.

Lumihiutaleita ikkunaan

2011-12-30T16:33:00.001+02:00

Joulun pyhinä tuli myös askarreltua. Tai mies askarteli, minä en. Täällä saa askartelukaupoista olkiaskartelun "starttipakkauksia", joissa on mukana kaikki muu, paitsi sidonnassa käytettävä lanka. Ohjekirja oli saksaksi, mutta hyvin mies saksantaidottomana sai kuvallisista ohjeista selvää. Nyt näitä on jo laatikollinen. Minusta nämä olivat niin hienoja, että niitä piti laittaa esille! Kauniit pitsiverhot.

Tässä vielä suosikki lähempää. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Luovaa puuron keittoa

2011-12-24T23:17:00.001+02:00

Meillä ei ole uunia, vain keittolevy. Patojen ja kattiloiden kanssa olemme vierastalon tarjonnan varassa, joten riisipuuron keitto vaati päänraavintaa. Lopulta mies keksi tämmöisen sovelluksen. Isoon kattilaan vettä, pieneen puuroaineet ja levy päälle. Hämmentämisen lisäksi tätä piti vahtia. Nelosella vesi kiehui niin lujaa, että maito ja vesi sekoittuivat. Kolmosella vesi taas ei oikein meinannut jaksaa kiehua lainkaan, joten levyä piti vaihdella keittämisen ylläpitämiseksi. Lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoinen. :)

Makoisaa joulua kaikille!

Päivän talvi

2011-12-21T22:55:00.001+02:00

Uskomatonta. Eilen aamulla maa oli valkoinen. Kaikki lumi oli tullut kerralla yön aikana, ja pysyi maassa koko päivän, vaikka lämpömittari näytti plussaa koko ajan. Nappasin kameran mukaan ja suunnistin kaupungille.

Mainille päästyäni märkiä rättejä tippui jo taivaan täydeltä, eikä näkyvyyttä ollut paljoakaan. Pilvenpiirtäjät katosivat pilvien sekaan. Tänä aamuna maa oli taas tasaisen vihreä, mutta saimmepa nauttia lumesta edes yhden päivän, jopa täällä "etelässä".

Kastelu on välineurheilua

2011-12-15T22:52:00.002+02:00

"Täsmäkasteluase"

Sain vihdoin puutarhurin opinnot valmiiksi, enää odotellaan että saan paperit käsiini. Mies onnitteli ostamalla minulle kastelukannun, jota olen pitkään toivonut. En tyytynyt vihjailemaan, vaan kerroin, että valmistun, toivon lahjaksi tätä ja sen saa ostaa tuolta. Tämä on todella kätevä. Kannun saa helposti poimittua ikkunalta tuosta "poikkipuusta". Siihen menee litra vettä, mikä riittää kertakasteluun nykyisellä viidakollani paremmin kuin hyvin. Sillä saa annosteltua vettä hyvin pienenkin määrän ja tarkasti kohteeseensa. Täytenäkään siitä ei vesi pääse kastellessa karkaamaan muualta kuin nokasta, kiitos korkean täyttöaukon reunuksen. Kannuun kuuluu myös suutin, mutta sitä varmaan tarvitaan vasta, jos rupean jotain siemenestä kasvattamaan.

Vesi oli täällä ongelma kovuutensa vuoksi, mutta siitä selvittiin. Käyn ostamassa huolttarilta akkuvettä eli tislattua vettä. Sitä menee ainakin näin talvisaikaan hyvin vähän, tähän mennessä noin 2,5 l. Säilytän vedet auringolta suojassa, enkä kastelukannussa, jotta ne eivät turhan takia haihtuisi ennen kuin ovat edes olleet kasvien juotavissa. En tiedä, onko tämä nyt turhaa hienostelua, kun paikallisista moni kastelee kasvinsa ihan kraanavedellä, mutta ainakin lehtien pudottelu loppui. Katsotaan, miten tilanne muuttuu, jahka kesä koittaa ja kasvien vedentarve kasvaa.

Hyvää joulua!

2011-12-04T01:18:00.000+02:00

Täällä on jo joulun juhlinta täydessä käynnissä, ainakin mitä katukuvasta voi päätellä. Joulukadut ovat olleet auki jo viime kuun puolelta asti. Kaupoissa joulutavaraa on myyty jo syyskuusta asti. Tämä joulukatu lähtee pääostoskadulta, joten turistit löytävät sen helposti. Tarjolla on paljon glühweinia (joka ei ole glögiä) ja bratwurstia. Niin ja vaikka mitä muuta! Paikalliset kaupat, jotka ympäröivät joulukatua, ottavat tapahtumasta kaiken ilon irti. Ovet ovat auki kadulle asti, joten mitä ei kadulta löydä, löytyy katon alta.

Selvästi mikään ei ole jouluisampaa kuin karuselliajelu. Karuselleja on vähän jokapaikassa, tältä joulukadulta bongasin niitä kaksi.

Pipareita pitää myös olla. Näitä kojuja on myös paljon. Jättimäisiin pipareihin on kirjoitettu kaikkea ylimakeaa.

Pipareihin voi myös käyttää kiiltokuvia. Hyvä vinkki meille piirrustustaidottomille. ;)

Joululeivonnaisia emme ole vielä maistaneet, vaikka niitä on tarjolla vähän joka paikassa. Edes jouluhalkoa emme ole vielä kokeilleet, vaikka siihen ei voi olla törmäämättä. Näiden nimiä en edes tiedä...

Joulukoristeita täytyy tietysti olla.

Tässä kojussa myytiin vain oljesta tehtyjä joulukoristeita. Tämä oli suurin ja komein, siten myös kallein. Hienoja, mutta miten ihmeessä tuommoisen saa ehjänä kotiin asti?

Maustepuodissa näytettiin, että mausteillakin voi koreilla. Neilikoita on liimattu ilmeisesti styroxpallon päälle, ja saatu tuoksuva kuusenkoriste. Yhdistän tuollaiset pähkinänsärkijät Englantiin, mutta niitä on täälläkin kauppojen hyllyt täynnä.

Kadun päässä myytiin joulukuusia, ja ne myös kävivät kaupaksi, 29.11. Myöhemmin sain selville, että täällä joulukuusi ja muut koristeet laitetaan jo ensimmäiseksi adventiksi, ja niitä ihastellaan koko kuukausi. Niin ne tavat vaihtelevat.

Ostoksilla tulee tunnetusti nälkä. Näin kuuluu grillata makkaraa. Tarvitaan keinun runko, valtava arila ja tietysti nuotio. Makkarat keinuivat aikamoista vauhtia. :)

Tarttuihan sieltä itsellekin jotain mukaan. Näitä kauniita posliinisia tuikkulyhtyjä myytiin monessa kojussa. Pihimpi olisi tehnyt hintavertailuja, mutta minä en selvästi ole pihi.

Mitä, kovaa vettä?

2011-11-27T19:25:00.000+02:00

Suomessa olen tottunut veden"kovuuteen", joka on 1,1-2,5°dH (=erittäin pehmeää). Täällä se on 11-12°dH (=kovahkoa). Ihmettelinkin, miksi kasvini alkoivat voida huonosti. H. griffithii tekee kuolemaa, sormet ja varpaat ristissä toivon, että se selviäisi. Google on laulanut, kun olen selvittänyt, millaista vettä täällä hanasta tulee ja mitä sille voi tehdä, että sen kovuuden saisi lähelle sadeveden arvoja. Pitää kai selvittää, saako täältä jostain tislattua vettä, kuten Suomessa huoltoasemilta.

Orkideaharrastajia hemmotellaan

2011-11-15T18:45:00.000+02:00

Tämä viesti on nyt täynnä tuotemainontaa, mutta korostan, ettei Biolan maksa minulle mistään mitään. Suomen orkideayhdistys viettää tänä vuonna 50-vuotissynttäreitään, mikä on yhdistykselle Suomen mittakaavassa korkea ikä. Onnittelut! Juhlanäyttely Helsingissä meni minulta ohi, mutta valokuvia saa ihailla täällä.

Juhlan kunniaksi (?) Biolanilta on tullut tuotepaketti erityisesti orkideoille: kasvualustapakkaus ja lannoite. Kasvualustapakkaus sisältää erikseen pakattuina grillihiiltä, kaarnaa, turvetta ja perliittiä. Onhan noita kaikkia saanut ostaa erikseenkin, mutta kaikkia ei ihan joka paikkakunnalta helposti saa ja kaarna voi olla kiven alla jos ei omista omaa metsää tai halua tilata sitä kuutiokaupalla. Mukaan saa ohjeet tavallisimpien orkideojen vaatiman kasvualustan tekemiseen. Tämä tuote on kehitetty yhdessä Suomen Orkideayhdistyksen kanssa. Jokohan nyt loppuisi se orkideoille sopimattoman orkideamullan myynti?

Lannoite ei todellakaan ole mitään laimennettua viherkasvilannoitetta. Taustalta löytyy tieteellinen artikkeli, paljon testien toistamista ja belgialainen taimitarha Akerne Orchids. Tuloksena syntyi lannoite, jota belgit vielä testasivat kahden vuoden ajan omalla tarhallaan ennen tuotteen päätymistä yleiseen myyntiin. Yhteensä lannoitteen taustalla on yli 10 vuoden tutkimustyö. Ei siis voi puhua mistään mutu-tuntumalta lannoittamisesta. Lisäksi tuotetta mainostetaan helppoudella. Yksi ja sama lannoite käy vuoden ympäri, eikä enää tarvitse käyttää yhtä kasvuun ja toista kukittamiseen.

Enää ei jää muuta puuttumaan kuin kunnon ruukkusarja orkideoille. Ehkä sellaista ei katsottu tarpeelliseksi, kun orkideoille saa niin helposti ruukun tehtyä itse? Toisaalta niin kauan kun kaupoissa myydään "orkidearuukku"-nimellä lasisia orkideantappajia, olisi hyvä että tarjolla olisi myös valmiita ruukkuja, jotka olisivat orkideoille hyvästä, eivät pahasta. Tai sitten niille lasisille ruukuille annettaisiin jokin muu nimi jossa niitä ei suositella millekään kasville, esim. "koriste-esine, lasia".

Kasvit tänään

2011-11-13T14:22:00.000+02:00

Nyt ei voi enää puhua viidakosta. En saanut muuttokuormaan mahtumaan kuin yhden laatikollisen kasveja, ja tässä ne ovat. Laitoin kanyakumariana-nimellä tulleet samaan ruukkuun tilan säästämiseksi. H. griffithii:n siirsin muuttoa varten säiliöruukkuun. Se mahtui laatikkoon juuri ja juuri niin, että kannenkin sai vielä kiinni. En tiedä, päättikö se sen vuoksi kellastuttaa molemmat täyskokoiset lehtensä, vai jostain muusta syystä. Pienissä ruukuissa ovat nyt H. picta, H. serpens ja H. pallilimba. Serpens sai alennuksen säiliöruukusta pienempään sen jälkeen kun kaikki muut paitsi yksi pistokas kuoli. Olen saanut niitä nyt kahteen otteeseen, jälkimmäisellä kerralla 6 kpl. Toivotaan, että tämä selviää.

Tämä leppis on kai päättänyt talvehtia kanyakumarianan lehdenhangassa. Se on nyt tököttänyt tuossa samassa kohtaa useita päiviä liikkumatta. Jos sitä tökkää, se liikkuu vähän ja jähmettyy taas. En usko, että tuo tuossa onnistuu talvehtimaan, täällä on liian lämmintä.

Kastelukannu ei mahtunut muuttokuormaan, mutta ilman on pärjätty. Kämppä on vierasasunto, joten täällä on kaikki astioista huonekaluihin ja pyyhkeisiin. Astioissa ei ollut syviä lautasia, mutta kermakko oli. Se pääsi kastelukannuksi.

H. griffithii näyttää kaukaa katsottuna kuolevalta, mutta kun katsoo tarpeeksi läheltä, huomaa että se pursuu elämää. Toivotaan, että vuoden päästä se on jo kasvin, ei tikun näköinen.

Uusia näkymiä

2011-11-11T12:00:00.023+02:00

Nyt on muutettu, Saksaan. Kämppä on mieheni työpaikan vuokra-asunto, ja tässä asutaan seuraava vuosi. Saanko esitellä: Nykyisen asuntomme piha. Tuo lähin talo on samalla pihalla, eli aika isot on tilukset. Täällä on vielä näin syksyistä.

Vähän eri suuntaan. Täällä on itseasiassa ollut niin lämmintä, että kasvit ovat vähän sekaisin. Lehtikuuset ovat keltaisia, mutta ne työntävät jo uutta kasvua oksien kärjistään. Samoin poppelien ja muiden eteläisempien asukkien silmut ovat alkaneet paisua aivan väärään aikaan.

Täällä ei änge sisään kärpäsiä, vaan leppäkertuja. En onnistunut saamaan niistä yhtäkään tarkkaa kuvaa, tässä paras. Avaat ikkunan, ja niitä tulee sisään heti vähintään kaksi. Ennätys taisi olla viisi yhdellä kertaa. Koska täällä ei tunneta ilmastointia, ei painovoimaista tai koneellista, vuokralaisten tulee tuulettaa asuntoaan vähintään kahdesti päivässä, jottei se homehdu. Lisäksi aina suihkun tai ruuanlaiton jälkeen pitää myös tuulettaa. Leppiksillä on siis paljon mahdollisuuksia tulla lämmittelemään meille. Tuntuvat tykästyneen H. kanyakumariana:an. Mikäs siinä. Ilmainen tuholaistorjunta. :)

Kasvit kylässä

2011-11-10T18:56:00.000+02:00

Hoya nummularioides

Sain kuin sainkin käytyä ottamassa kukista kuvat auenneina. Läheltä piti, sillä kuvauspäivä oli muuttopäivän aatto. Kukkien tuoksun tunsi vasta kun työnsi nenän kiinni terttuun, mutta se saattoi johtua siitäkin, että oli vasta varhainen ilta. Tuoksu oli minusta hunajainen, ja pidin siitä enemmän kuin sädeposliinikukan (H. lacunosa) tuoksusta, joka minusta on liian terävä. Tämä oli pehmeämpi tuoksu. Kasvi oli täynnä kukkaterttuja, mutta ne olivat kaikki eri vaiheissa, eli vain pari-kolme oli kerrallaan täysin auki.

Hoya carnosa

Muistin vasta, kun olin laittanut kengät jalkaan, että piti ikuistaa myös äitini isoposliinikukan koko. Hänellä on siis ollut näitä kaksi, mutta toisen hän unohti ulos kylmään, ja se kuoli. Se oli tätäkin isompi.

Hibiscus rosa-sinensis

Samalla reissulla kävin katsomassa myös siskoni hoidossa olevia kasveja. Kiinanruusu on komeassa kasvussa. Sain karsia sitä vähän ja tukea hujoppia pystympään, ennen kuin siitä kehtasi ottaa kuvan.

Myös viirivehka voi hyvin, vaikkakaan ei kukkinut tällä kertaa. Kasvi on selvästi ollut hyvä ostos, kun se on jo jaettu kahdesti kahtia, ja ainakin yksi noista taimista on jaettu edelleen neljään. Yksi vitosen kasvi on siis valloittanut jo ainakin kuusi asuntoa.

Tässä asunnossa vaikuttaa tämmöinen kasvintuhooja. Toivottavasti hän ei kovasti mieltyisi kiinanruusun makuun. Palmuvehkaparka on menettänyt tämän suuhun kaiken uuden kasvunsa. Katsotaan, kumpi on sinnikkäämpi, kissa vai kasvi.

Uusia postauksia

2011-11-07T15:56:00.000+02:00

Sain vihdoin tehtyä kaksi postausta, jotka jäivät keväällä tekemättä. Laitoin ne tuonne päivämäärille, jolloin ne piti alunperin julkaista, mutta ei ehtinyt. Linkit:

Viimeisen viikon työt

Tanskalaisessa sademetsässä

Jos nyt kohta pääsisin normaaliin julkaisutahtiin taas. Puutarhurin papereista puuttuu enää yksi raportti, joten eiköhän kohta voida juhlia sitäkin merkkipaalua. :)

Vie kasvisi kylään, ne alkavat käyttäytyä

2011-10-29T22:59:00.000+03:00

Hoya carnosa, isoposliinikukka

Olen korviani myöten täynnä muuttamista ja kaikkea siihen liittyvää. Nyt tekee mieli tehdä mitä tahansa muuta, jopa päivittää blogia (!). :D Muuttojärjestelyihin on kuulunut hoitopaikkojen löytäminen kasveille kahden vuoden ajaksi. Vein helpoimmat äitini hoitoon, sillä hän on saanut isoposliinikukkansa pysymään hengissä vuosikausia. Kasvi yltää jo kattoon. Toivotaan, että minunkin kasvini voisivat tuolla hyvin. Alku ainakin lupaa hyvää: kaksi kasveistani alkoi kukkimaan. Toinen oli yllätys:

Tämä ei ole Hoya. Olin alkanut epäillä tunnistustani jo ennen kukintaa, mutta tämä varmisti asian. Kyseessä on ilmeisesti joko Aeschynanthus 'Twister' tai 'Rasta', todennäköisemmin tuo ensimmäinen. Molemmat ovat hollantilaisia jalostuksella aikaansaatuja kippuralehtisiä soihtuköynnöksiä. Tämä taas todistaa, ettei kannata uskoa kasvin "tunnistusta" ennen kuin se on kukkinut. Selkeä ero compactaan (kukkien lisäksi) on, ettei lehdistä tule samalla tavalla meheviä, eivätkä ne ole yhtä kippurassa. Niissä ei myöskään ole vaaleita pisteitä.

Toinen oli pistämässä pystyyn kunnon showta:

Ikinä ennen minulla ei ole tämä kukkinut. Heti, kun en ole paikan päällä nuuskimassa ja ihailemassa kukkaterttuja, tämä pykää niitä hirveän määrän. Jopa kavereille jakamani pistokkaat ovat nyt alkaneet työntää kukkavarsia, vaikka minulla tämä ei pistokkaana kukkinut. Selvästi kasvini ovat vieraskoreita... Yritän saada kuvan kukista auenneina, jos en itseni ottamana, niin veljeni.

Päivityskatko jatkuu toistaiseksi

2011-08-20T23:46:00.000+03:00

Työharjoittelu on käynyt ranteille. Niin pahasti, että olen ollut nyt kaksi viikkoa sairauslomalla ja yrittänyt lepuuttaa niitä kaikin tavoin. Osa lepoa on ollut täysi tietokoneen käyttökielto. Loman jälkeen olen pitänyt tietokoneen käytön edelleen minimissään, jotta ranteet jaksaisivat työharjoittelun loppuun. Sitä on vielä kuukausi jäljellä. Lisäharmiksi onnistuin kitkiessa rikkomaan vasemman käden pikkurillini. Eli sen sormen, jolla kymmensormijärjestelmällä kirjoitettaessa painetaan a:ta, joka on suomen kielen yleisin vokaali. Tilanne ei paljoa houkuttele kirjoittamaan. Kaikki aika tietokoneella kuluu nyt joko sähköposteihin vastatessa tai valmistumiseen vaadittavien tehtävien tekemiseen.

Toivon, että ehdin taas palata blogin pariin, kun valmistuminen on takana päin.

Tunnista kasvi

2011-07-22T14:03:00.002+03:00

H. obscura -nimellä saamani kasvi ei ole saanut yhtään punaista lehtiinsä, vaikka on ollut suorassa auringossa. Sen lehdet paloivat, eivät punastuneet. Kun aloin verrata lehtiä kuviin, ne ovat myös eri muotoiset, suonet eivät erotu yhtä selvästi ja ne ovat liian pienet. Suurin lehti tässä kasvissa on 11 cm pitkä. Eli: mikä laji tämä on?

Edit: Ei ainakaan H. obscura. Sen lehdet ovat kuulemma litteät, kun tämän lehtien reunat kaartuvat lehden alle. Muitakin eroja on. H. mitrata:a ehdotettu, mutta sen lehtien alapuolella pitäisi olla violetteja pilkkuja, joita tässä ei ole.

Soppa sakenee myös kanyakumariana-nimellä tulleiden kasvien kohdalla. Vasemmanpuoleinen kasvi on käsitelty öljyllä, joten sen lehdet kiiltävät. Ne näyttävät minusta samasta kasvista otetuilta pistokkailta, mutta toisen kasvineste (vasemmanpuoleinen) on mintunvihreää, toisen valkoista. Tarkoittaako se, että nämä ovat eri lajia, sitä en tiedä.

Aitaverkkoon, mars!

2011-07-20T23:34:00.000+03:00

Lähtötilanne: Kasvi, jonka tuki ei pysy pystyssä ja rulla aitaverkkoa. Ostin sitten koko rullan, kun ei metritavarana saanut. Pitää yrittää myydä tuo ylimääräinen jollekulle.

Kasvin selvittämiseen meni hetki, ja se vaati alkuperäisen tuen paloittelua. Onhan tuota lonkeroa.

Ruukkuun on alunperin tökätty 2 pistokasta. Molemmat näyttivät voivan yhtä hyvin, molemmissa oli myös palovaurioita. Edellinen omistaja kertoikin kasvin olleen suorassa auringossa. Jonkin verran sain leikellä kuivaneita varren kärkiä pois.

Tuen virittelyssä oli seuraava sotasuunnitelma: Yksi haaroista osoitti suoraan ylös, joten vedin sen tötterön läpi ja sen reunan yli. Muut roikkuivat vaakasuoraan, joten leikkasin niiden kohdalta alimman poikkilangan pois ja työnsin sitten tuen piikit multaan. Hyvin pysyi pystyssä, joten ei kuin pyörittelemään.

Tadaa! Näyttää ehkä vielä vähän hassulta, kun lehdet sojottavat kuka minnekin, mutta hän kyllä järjestää itsensä, jahka ehtii. Kukkavarsia on tässä kasvissa aivan hullun paljon, joten ehkä ensi keväänä voitaisiin taas nähdä kukkiakin. Toivossa on hyvä elää.

Kasvun ihmeitä

2011-07-17T18:53:00.000+03:00

Viikonloppu kului anoppilassa, jossa kirjotähdet olivat viihtyneet, kuten kuvasta näkyy. Oikean puoleinen oli tehnyt vielä ihan uskottavan pituisen kukkavanan, mutta tuo vasemman puoleinen oli sitten päättänyt kukkia sitten ihan kunnolla. Kukkavana on kolmehaarainen ja pisin haara painelee ikkunan yläreunaa pitkin vaakatasossa. Uusia valkoisia kukkia puhkeaa yhä, vaikka kukinta alkoi jo keväällä.

Matalamman kukkavanan tehnyt kukki punaisin kukin. Nyt siinä on näemmä siemenpalko. Katsotaan, saako siitä itämiskelpoisia siemeniä. Miten kukka on onnistunut hedelmöittymään, on arvoitus, sillä täällä ei ole kolibreja lennellyt.

Lisää postia

2011-07-14T16:42:00.000+03:00

Onnekseni Sannira joutui muuttamaan pienempään asuntoon, ja vielä ihanampaa oli, että hän suostui lähettämään ylimääräiset kasvinsa minulle. Kasvit olivat vielä alkuperäisissä myyntiruukuissaan, ja meinasivat kaatua, joten ensimmäiseksi piti etsiä niille tarpeeksi suuret ruukut. Otin kuvan alkuperäisten ruukkujen teksteistä:

Ilmeisesti Plantagenilla on pääkaupunkiseudulla valikoimissaan muutakin kuin perusposliinikukkia. H. parasitica -nimellä myydään yleisimmin H. verticillata -lajia, mutta tunnistus on epävarma, kunnes kasvi kukkii. H. motoskei muistuttaa isoposliinikukkaa hyvin paljon, jopa niin paljon että on epäilty, että Linnaeus tarkoitti sitä kun kuvasi H. carnosa:n. Edelleen ollaan epäileväisiä, kunnes kasvi kukkii.

He pääsivät nyt kotiutumaan tälle ikkunalle. Katsotaan, miten rupeavat viihtymään. Olisin jo kieputtanut heidät aitaverkkoon, jos jokin firma täällä myisi sitä metritavarana. Lähin firma, joka näin tekee, on 60 km päässä. Sitä odotellessa, että sinne asti tulee asiaa, nämä saavat nyt olla näin.

Minusta on jännää, että kirjavalehtiset lajikkeet kaipaavat vähemmän valoa kuin täysin vihreälehtiset alkuperäislajinsa. Minun logiikkani sanoisi, että jos on tultava toimeen vähemmällä lehtivihreällä, olisi kiva saada enemmän valoa. Arvaisin, että valkoinen lehdenosa on herkempi palamaan, mikä voisi selittää tämän nurinkurisuuden. Tietääkö joku varmasti, miksi on näin?

Kasvien kuulumisia

2011-07-10T10:37:00.002+03:00

Eilen olin (ihmeellistä kyllä) niin aikaisin hereillä, että ehdin ikuistaa olkkarin ikkunan, kun aamuaurinko osuu siihen.

Samalla huomasin, että sädeposliinikukka oli löytänyt H. wallichii:ta varten laittamani narun. Jotain piti tehdä.

Kasvi oli kasvattanut jo niin pitkän roikon, että se ylsi jo tuen alareunaan ja pituus riitti vielä siihenkin, että sain ohjattua roikon pään kiipeämään tukea ylös. Tämä on tärkeää, sillä jos painaa roikon alas, eikä roikon pää osoita ylöspäin, kasvi kuivattaa sen herkästi. Irroitin langan kasvista ja kieputin sen tukeensa. Jahka kasvi taas yltää tuen yläreunaan, laitan langan taas "syötiksi". Tämä toimii hyvin näillä, jotka eivät puudu kovin nopeasti.

H. kanyakumariana ja H. griffithii

Otin nyt pistokkaista kuvat samalla kun laitoin H. griffithii:n juurtumaan sammaleeseen. Nähdään lähtötilanne. Tämän H. kanyakumariana:n kasvineste on mintunvihreää, joten en vieläkään ole varma lajista. Aidolla kun pitäisi olla kellanvihreä kasvineste. On tämä ainakin jotain muuta kuin se toinen "kanyakumarianani".

H. lambii

Siis tämä on pistokas. Iso on. Ruukku on Orthexin pienin säiliöruukku, halkaisija 14 cm.

H. javanica

Tässä pistokkaassa on jo 2 kukkavartta. Huh!

H. obscura

Muutkin posliinikukat voivat hyvin. Tämä se jaksaa kasvaa... Vaikka luulin, että tuossa on voimakas aurinko, kasvi ei ole saanut punaista lehtiinsä. Onko lannoituksessa vikaa, vai mikä on? Taas väärä laji?

H. macgillivrayi

Terraariossa on kasvettu ja tehty valtavia lehtiä. Kokoero tuoreimpien ja alkuperäisten välillä on suuri. Pinta-ala on kaksinkertainen. Onko sitten ilmankosteus vai mikä, kun terraariossa syntyneet lehdet ovat paljon nahkamaisempia (=taipuisampia, ohuempia) kuin sen ulkopuolella syntyneet.

Rahapuu on kasvanut kovasti. Tämä ei haluaisi kasvaa pystyyn ollenkaan, sitä pitää ohjata grillitikulla ja hiusklipsillä.

Apostolinmiekka on tehnyt kaksi alkua tyvelleen. Hän kai viihtyy.

Sipulit ovat kovassa kasvuvauhdissa. Nyt lehdet jo roikkuvat.

Santtu piti lyhyen kukkimistauon, ilmeisesti lannoittamisessa oli paussi. Nyt kun hän sai lannoitetta, kukintaan ryhdytään uudella innolla.

Ruukun toiseen päähän tökkäämäni alku ei nikotellut, vaikka irroitin sen emokasvistaan, juurtui vain ja jatkoi kohisten kasvuaan.

Sädeposliinikukka se vain kukkii, vaikkakin vain yhdellä tertulla kerrallaan. Kokeilen nyt, auttaisiko säännöllisempi lannoittaminen tähän ongelmaan.

Lisää postia

2011-07-09T09:23:00.000+03:00

Keskiviikkona tuli neljä pistokasta, torstaina kuusi. Nämä kaikki ovat pikkuposliinikukkaa, jota minulla ei ole aiemmin ollut. Tarjolla sitä on kyllä ollut, mutta kun kyseessä ei ole ollut suosikkikasvi ja hinnat ovat olleet korkeat, ei ole tullut hankittua. Tanskan reissulta löytämäni sipulit kiinnostivat kovasti erästä sipulikukkaharrastajaa, ja lähetin hänelle kaksi sipulia heti kun Suomeen palasin.

Korostan, että tein tämän täysin itsekkäistä syistä: Jos onnistuisin jotenkin tappamaan omani, harrastaja varmaan saisi omansa säilymään hengissä ja voisin joskus kysellä häneltä korvaavia. Hän kuitenkin halusi lähettää jotain vaihdossa, ja koska hänellä ei ollut muita posliinikukkia... No, tässä sitä nyt sitten ollaan. :D Emokasvi on kuulemma innokas kukkija ja helppohoitoinen. Katsotaan, miten näiden vielä käy. Koska kiirettä piti koko viikko, tökkäsin kasvit ensimmäiseen paikkaan, mikä mieleen tuli: Macgillivrayin terraarioon, kosteutta ylläpitävään vesikippoon. Eilen ehdin vihdoin käydä kaupoilla, ja nyt minulla on taas ruukkuja. Katsotaan, edistynkö viikonlopun aikana niin pitkälle, että saisin nämä multiin asti.

Ihanaa, ihanaa! + "parveke" tänään

2011-07-06T19:02:00.001+03:00

Botanovalta tuli tänään paketti! Paketti, ei kirje. Lähetyksen koko selittyi, kun avasin sen. Hoya lambii on iso kasvi, se tuli jo selväksi. H. javanicassa odotti ikävä yllätys. En edes tiennyt, että villakilpikirvat voivat kasvaa niin isoiksi! Tarkempi tarkastelu osoitti, että joka kasvissa oli ötökkää. Niinpä kasvit pääsivät heti likoamaan neem-öljykäsittelyyn.

Käsittelyn jälkeen kasvit pääsivät kukin kokoaan vastaavaan ruukkuun ja muovihupun alle juurtumaan. Kun niissä oli ötökkää, valitsin juurrutuspaikaksi makuuhuoneen verhonraon. Täällä ei ole yhtään toista kasvia, johon ötökät voisivat paeta. Tarjolla on vain näitä neem-öljyssä liotettuja. Katsotaan, missä vaiheessa alkaa näkyä merkkejä kasvusta.

Luulin muuttaessamme, että asunnossa ei ole parveketta, mutta on siinä tämmöinen. Huomatkaa ihana (yök) pinkki väritys. Talo on siis luhtitalo, ja asumme sen toisessa kerroksessa. Portaita (kuvan oikea alanurkka) pitkin noustaan tämmöiselle tasanteelle, joka on meidän puoleltamme avoin ja naapurin puolella lautaseinäinen. Kun naapurissa ei nyt asu ketään, koko tasanne on meidän käytössämme. Tähän asti sitä on käytetty vain läpikulkuun, mutta nyt tilanne muuttui. Vihdoin minulla on riippumatto! Koekäytössä nukahdin tuohon ja otin kevyet kahden tunnin päikkärit. Materiaali on laskuvarjokangasta, ja tuntuu hellepäivänäkin ihanan viileältä. Katsotaan, milloin tulee niin tukalan kuuma yö, että nukun sen tässä. ;)

Perliittiä mä metsästän...

2011-07-03T18:14:00.000+03:00

Kyllä sai moneen paikkaan soitella, ennen kuin tätä löytyi. Onneksi kauppojen osastojen puhelinnumerot löytyvät netistä, pystyi soittamaan suoraan piha- ja puutarhaosastolle. Se ei kyllä paljoa auttanut, kun ensimmäinen kysymys myyjän suusta oli "Berliitti, mitä se on?". Yksi tarjosi zeoliittia, toinen kyseli enkö sittenkin haluaisi ostaa kesäkukkamultaa. Löytyihän sitä lopulta, K-raudasta. Samaa tavaraa pitäisi löytyä myös joistakin Prismoista, puutarhamyymälöistä ja Kodin Terroista, mutta niistä olivat päässeet loppumaan.

Perliitti on valkoista raemaista ainetta, jota sekoitetaan ruukkukasvien multaan. Se lisää mullan ilmavuutta. Plant Start myy sitä kuuden litran pusseissa. Vermikuliitti on ruskehtavaa raemaista ainetta, joka pystyy pidättämään vettä 3-4 kertaa oman painonsa. Se lisää kasvualustan vedenpidätyskykyä. Vermikuliitti pitäisi aina kastella ennen käyttöä, sillä se voi sisältää asbestia. Sitä saa samalta valmistajalta kolmen litran pusseissa.

Tämmöiset sekoitukset syntyivät tänään. Vasemmanpuoleisessa karkkilaatikossa on 1 osa perliittiä, 1 osa lecasoraa ja 2 osaa multaa (Käytän mittaamiseen tuota multakauhaa.). Sekoitus toivottavasti sopii niille posliinikukille, jotka pitävät siitä että multa kuivahtaa kasteluiden välillä. Oikeanpuoleisessa laatikossa on pussin kyljen ohjeen mukaan tehtyä sekoitusta: 1 osa perliittiä, 1 osa vermikuliittia ja 2 osaa multaa. Laitan sitä niille posliinikukille, jotka pitävät tasaisesta kosteudesta.

Jälkimmäiseen sekoitukseen pääsi heti Hoya retusa ("tikkuposliinikukka"). Tämä meni niin huonoon kuntoon, että leikkasin koko kasvin pistokkaiksi ja laitoin ne roskapussiin ja solmin pussin suun kiinni. Sumuttelin pistokkaita silloin kun muistin ja nyt ne olivat tehneet jo komeita juuria. Toivottavasti edes osa tuli oikein päin. Noista oli todella vaikea sanoa, kumpi pää oli latva ja kumpi ei.

Nurmikkofiksaatio

2011-07-01T23:10:00.001+03:00

Tänään kitkin pois nurmikkoa paikasta, jonne sitä ei olisi alunperinkään pitänyt kylvää. Koska tämä on näemmä etenkin taloyhtiöiden pihassa enemmän sääntö kuin poikkeus, päätin avautua tänne asiasta. Taloyhtiön pihassa saa minun puolestani olla nurmikkoa aivan kuinka paljon tahansa, kunhan pari ehtoa täyttyy:

- Nurmikkoa ei laiteta kohtiin, joissa sitä ei pysty leikkaamaan päältäajettavalla ruohonleikkurilla. Nurmikot leikkaa huoltofirma, joka tekee hommaa urakkapalkalla. Mitä ei päältäajettavalla saa, jätetään ajamatta. Ei luulisi olevan iso homma vedellä suunnitelman päältä päältäajettavan kokoisella paperinpalalla ja katsoa, että laite mahtuu kulkemaan joka paikkaan.

- Nurmikkoa ei laiteta rinteisiin, joiden kaltevuus on yli 30%. Tällöin sen saa vielä normaalisti leikattua. Pahimmillaan käy huonosti. Olen nähnyt jopa melkein pystysuoraa nurmikkoa leikattavan trimmerillä, mutta laitteen käyttäjän piti työskennellä polvillaan, jottei olisi kaatunut rinnettä alas. Tämä on vaarallista! Rinteisiin voi laittaa niin paljon muutakin kuin nurmikkoa.

- Nurmikkoalueet ovat järkevän kokoisia. Nurmi ei selviä poutakausista alle 50 cm kaistaleina. Käytännössä miniminä voisi pitää päältäajettavan ruohonleikkurin leikkausleveyttä.

- Nurmikon leviäminen sinne, minne se ei kuulu, on estetty jotenkin. Nurmikko haluaa levitä pensaiden alle, hiekkakentille ja ylipäätään kaikkialle, minne se pääsee, jos sitä ei estetä.

- Alueen käyttö ei tapa nurmikkoa. Esimerkiksi nurmikon laittaminen kohtaan josta kuljetaan jatkuvasti, on tuhoon tuomittu yritys.

Jos näitä ehtoja ei voida täyttää, älkää laittako siihen nurmikkoa!

Nurmi on ehkä halpaa perustaa, mutta sen ylläpito tulee kalliiksi: Sekä luonnolle että lompakolle. Nurmikkoa pitää lannoittaa keväällä ja kesällä, kalkita, leikata, pystyleikata, kastella, kantata, korjata, ilmastaa... Se on hyvin herkkä vaurioille. Maan tiivistyminen, veden seisominen, sienitaudit, rikkaruohot ja kuivuus saavat nurmikon näyttämään kohta joltain muulta kuin vihreältä matolta. Hiekoitushiekka ja tiesuola ovat sille myrkkyä. Nurmikon hoidossa käytettäviä aineita huuhtoutuu vesistöihin, eikä itse nurmikko lisää luonnon monimuotoisuutta, pikemminkin köyhdyttää sitä. Täydellinen nurmikko on kuin aavikko, jossa hiekan sijaan on vain nurmiheinää.

Vaihtoehtoja nurmikolle riittää niin, että nurmikkoa voisi hyvin laittaa vain sinne, minne sitä oikeasti tarvitaan: erikoiskohteisiin. Monin paikoin nurmikon voisi korvata niityllä. Se on helpompi perustaa, kukkii kauniisti, eikä maata tarvitse parantaa (Etenkin kun monesti nurmikko pitäisi perustaa siihen peltosaveen, joka talon perustusten alta on kaivettu pois. Vielä en ole nähnyt, että tulevan nurmikon alle laitettaisiin seulottua multaa. "Seulotusta mullasta" on löydetty eristevillaa, styroksia, kattila, metalliromua, kahvikuppeja yhden astiaston verran, mursketta, roskia ja päänkokoisia kiviä. Itse "multa" voi olla mitä vain peltosavesta ylijäämämurskeeseen). Niittylajisto ei olisi vaarassa kadota, jos joka pihalla olisi niittyä edes pieni pläntti. Niityn hoidoksi riittää niittäminen 1-2 kertaa kesässä. Sitä ei tarvitse lannoittaa tai kalkita. (Linkki)

Nurmikon leviämisen sinne, minne sitä ei haluta voi yksinkertaisimmillaan estää reunuksella. Sen voi tehdä puusta, betonikivistä, muovista, mikä nyt budjettiin sopii. Jos budjetissa ei ole varaa tähän, nurmikko pitää kantata kerran kesässä. Jos kumpaakaan vaihtoehtoa ei toteuteta, piha on kohta siinä kunnossa, ettei sitä pelasta enää mikään. Ainoa vaihtoehto on vaihtaa maa, tehdä istutukset uudelleen ja tällä kertaa rajata nurmikko. Puistopuiden kunnosta ollaan paljon huolissaan, mutta silti nurmikon annetaan kasvaa puun runkoon asti, jonka jälkeen kesätyöläinen tulee trimmerin kanssa "siistimään". Tuloksena on paljon pieniä haavoja puun rungossa, jotka tarjoavat loistavan sisäänpääsyn lahottajille ja kasvitaudeille. Miten paljon puu maksaa verrattuna säännölliseen nurmikon kitkemiseen puun juurelta?

Lopuksi vielä pensasryhmän hoito-ohje taloyhtiöille:

Pensasryhmien alalle levitetään katetta riittävän paksusti: n. 10 cm. Tämä tehdään heti kun kasvit on istutettu. Tämän jälkeen pensaiden alustat tulee kitkeä joka kesä ensimmäiset 5 kesää. Samalla niiden nurmikkoon rajoittuvat reunat kantataan. Tänä aikana pensaat kasvattavat niin laajan juuriston, että rikkakasvien juurtuminen muuttuu lähes mahdottomaksi: kasvusto vakiintuu. Tämän jälkeen riittää, että joku käy välillä vähän vilkaisemassa tilannetta.

3-5 vuoden välein pensasryhmät leikataan alas maata myöten esimerkiksi raivaussahalla. Samalla alue peruslannoitetaan typpipitoisella lannoitteella ja sille levitetään kate. Alasleikkausväli katsotaan siitä, miten paljon katetta on vielä jäljellä. Kun paljas maa alkaa paistaa, on aika toimia. Useimpien pensaiden kohdalla alasleikkauksen voi tehdä kasvukauden aikana milloin vain, mieluiten kukinnan jälkeen. Taloyhtiöiden pihoissa on yleensä angervoja ja kurtturuusua juuri siksi, että ne suorastaan vaativat alasleikkausta. Muuten niistä tulee rumia.

Rakennusfirmat: Älkää heittäkö nurmisiementä siihen, mihin on karttaan merkitty istutusalue. Kun viherrakentajat vihdoin ehtivät paikalle, siinä kasvaa jo kaunis nurmikko, joka pitää kuoria pois ennen kuin alueelle voi tehdä mitään muuta. Pahimmillaan nurmikkoa ei kuorita pois, jolloin kesätyöntekijät saavat hampaat irvessä repiä sitä sieltä ruusupuskan juurelta vielä vuosien päästä.

Arkkitehdit: Jos ette tiedä, miten piha kannattaa suunnitella, jotta se olisi helppo hoitaa, pyytäkää hortonomia suunnittelemaan se. Jos tämä ei sovi budjettiin, katsokaa lista ylempänä. Parasta olisi, jos menisitte kitkemään pihoja yhdeksi kesäksi. Siinä oikeasti oppii, mikä toimii vielä 15 vuoden päästä.

Isännöitsijät/taloyhtiöt: Varatkaa budjettiin rahaa myös pihan hoitoon ainakin viidelle ensimmäiselle kesälle. Sen jälkeen pihan hoitokustannukset romahtavat. Kate maksaa paljon vähemmän kuin joukko kitkijöitä kolmelle päivälle. Minkä lisäksi piha näyttää paljon paremmalta.

Ei ehdi edes päivitellä!

2011-06-27T18:30:00.000+03:00

Kiirettä on pitänyt. Olen työharjoittelussa, jossa teen töitä 07-15:30. Sen lisäksi pitää hoitaa kasvit, aviomies, koti ja koulutyöt. Niin, ja tavata kavereita, juhlia juhannusta... Tämä viikko on vielä mehut imevämpi, sillä olen pyörän varassa kulkemisteni kanssa. Eli ensin pyöräilen tunnin, sitten kitken 8 (ei sis. taukoja), jonka jälkeen taas pyöräilen tunnin ennen kuin olen kotona. Tavoite on kirjoitella tavoista joilla kitkemisen tarvetta voi vähentää, mutta asialistalla ovat myös loput Tanskan valokuvat, kasvien kuulumiset ja nykyisten kasvien profiilit... Ja kitkiessä ehtii hyvin miettiä monta aihetta lisää! Katsotaan loppuuko kesä kesken, ennen kuin ehdin tehdä näille jotain.

Jotain sentään olen ehtinyt. Tänään lähti tilaus Botanovalle!! Katsotaan, missä vaiheessa paketti saapuu. Tilasin neljä pistokasta:

Hoya griffithii - Botanova myy tämän keltakukkaista muotoa, jonka pitäisi olla helpompi kukkimaan kuin "tavallinen".

H. kanyakumariana - Koska tällä nimellä saamani pistokas osottautuikin joksikin muuksi.

H. lambii - Tätä olen himoinnut jo pitkään. Vaikka se ei koskaan mausteisen tuoksuisia kukkiaan näyttäisikään, kasvi on silti upea.

H. javanica - Ihan vain siksi, kun kasvi on niin tavallinen, eikä minulla sitä ole. + Kaipaan kukkia, ja tämän pitäisi kuulemma kukkia jopa pistokkaana.

Toivotaan, että tilaus saapuu pian, pistokkaat ovat hyvissä voimissa ja juurtuvat!

Kirja-arvostelu: Oman pihan terveydeksi

2011-06-21T12:00:00.001+03:00

Heti ensimmäiseksi pitää sanoa, että tämä on loistava kirja. Kotipuutarhuri tuskin löytää toista yhtä laajaa, hyvin kuvitettua ja Suomen olojen mukaan tehtyä kirjaa tästä aiheesta. Joitain asioita kuitenkin olisin kirjaan lisännyt.

- Liima-ansat, joiden tehtävä on pyydystää hyönteisiä, houkuttelevat myös lintuja aterialle. Ne voivat jäädä ansaan kiinni sulistaan, joten kaikki liima-ansat kannattaa suojata linnuilta esimerkiksi verkolla.

- Aina, jos kasvien lehdille ollaan ruiskuttamassa jotain, kannattaa muistaa että vesipisarat ja aurinko on huono yhdistelmä. Lehdelle jäänyt vesipisara toimii linssin tavoin ja voi polttaa lehteen jäljen.

- Kirjassa kehotetaan käyttämään pyretriiniä moneenkin vaivaan. Minusta olisi ollut hyvä korostaa, että kyseinen aine tappaa kaikki hyönteiset, joihin se osuu, myös hyödylliset. Hyvä oli, että käsittely neuvottiin tekemään illalla, jolloin päiväaktiiviset pölyttäjät ovat jo vetäytyneet yöpuulle, mutta yöaktiiviset eivät ole vielä lähteneet lentoon. Pyretriini hajoaa auringossa nopeasti, mikä myös puoltaa käsittelyä illalla. En löytänyt sen varoaikaa (1 vuorokausi, tillillä ja persiljalla pidempi) kirjasta.

- Isoista hyötyeläimistä puuttuivat pöllöt. Laita pönttö pöllölle, niin johan rupeavat myyrät katoamaan parempiin suihin.

- Kimalaispöntöstä olisi ollut kiva nähdä kuva. Kovin moni ei tiedä, minkä näköinen se on, tai että sen voi tehdä itse.

- Nilviäisten kohdalla ei oltu kerrottu mielestäni tehokkaimmasta etana-ansasta: Upotetaan oluttuoppi kasvimaalle niin, että etana yltää ryömimään sen laidan yli. Täytetään puolilleen oluella ja odotellaan uhreja. Mm. Claude Monet'n puutarhassa Ranskassa on siirrytty käyttämään etanoita vastaan pelkästään tätä torjuntatapaa.

- Kirjassa ei mainita kirpparekeä. Kaalimaalta kirpat saa tehokkaasti pois, kun pyyhkii kaalirivistön yli tervatulla tai liima-ansalla päällystetyllä laudalla sopivalla korkeudella. Kirpat hyppäävät säikähtäessään, ja tarraavat kiinni tervaan. Jos haluaa hifistellä, voi tehdä parista laudankappaleesta ja rivin levyisestä vanerinpalasta "reen", jota voi narussa vetää rivin yli.

- Vattukärsäkkään leikkaamat nuput kannattaa kerätä pois ja polttaa, jos niitä on paljon.

- Muurahaiset saa nitistettyä hyvin laittamalla niiden polulle matalaan astiaan mehua, jossa on aspartaamia. Makeutusaine on niille hermomyrkkyä, mutta maistuu makealle. Jos muurahaiset änkevät taloon sisälle, kannattaa tarkistaa onko jossain kosteusvaurio ja/tai lahoavaa puuta.

- Kontiaisesta olisin kaivannut kuvaa ja tarkempia neuvoja, miten sen erottaa myyristä.

- Hallantorjunnassa olisi ehkä kannattanut mainita, että hallaharso pitää laittaa kasvin päälle jo päivällä tai sitten sumuttaa se alapuoleltaan vedeltä, jos sen laittaa vasta illalla. Harson teho perustuu jäätyvien vesipisaroiden vapauttamaan lämpöön.

Ehkä olisin itse korostanut vielä enemmän sitä, että oikeaan paikkaan laitettu ja oikein hoidettu kasvi pysyy vastustuskykyisenä taudeille, eikä torjunta-aineisiin tarvitse turvautua. Jos koristekasviin tulee tuholaisia, kannattaa miettiä, mikä on aiheuttanut kasville stressiä. Kasvimaalla peiteharso pelastaa paljon. Loistavaa on, että kirjassa on esitelty kuvin myös hyödyllisten hyönteisten toukkia. Moni myrkyttää leppäkerttujen toukat, kun "ne näyttävät niin kamalilta!", eikä osaa yhdistää niitä tähän kaikkien rakastamaan tehokkaaseen kirvojen tuhoajaan. Näyttäväthän ne aika rumilta, mutta toukkanakin ovat ahnaita kirvojen popsijoita.

Kuvat ovat kirjan parasta antia. Ne ovat tarpeeksi suuria, havainnollisia ja niitä on paljon. Faktatietoa kirjaan on koottu monista lähteistä, minkä huomaa lukiessaan. Teksti on helposti ymmärrettävää. Taulukot ja kirjan selkeä jaottelu helpottavat ongelman löytämistä, vaikkakin voi olla että täysin ummikko joutuu lukemaan koko kirjan ja sulkemaan pois vaihtoehdon toisensa jälkeen ennen kuin voi olla varma, mikä on se oma ongelma.

Tämä on loistava perusteos, josta jokainen pihanomistaja voi saada jotain irti.

Lisäys 1.7.2011: Minua on taas korjattu. Tässä siis hieman tarkennusta:

- Pelkkä vesi ei polta lehtiin vaurioita, mutta saippualiuos tekee näin. Tämä tieto löytyy kirjasta.

- Tavalliset pihamauriaiset (ne pienet mustat murkut) eivät kerro kosteusvaurioista, vaan tulevat taloon usein putkia pitkin. Sen sijaan hevosmuurahaiset voivat olla merkki kosteusvauriosta.

- Hallantorjunnassa harson teho perustuu siihen, että se estää maan lämmön säteilyä pois ja jos harso on märkä, se itse asiassa saattaa pahentaa hallavaurioita, jos jäätyvä harso koskettaa alla olevien kasvien lehtiä. Tästä syystä esimerkiksi mansikkamaalle ei saisi laittaa kosteaa harsoa, vaan mahdollisimman kuiva. Sadetus on hyvä keino, koska vesi luovuttaa lämpöä. kun sen lämpötila alenee.

- Pyretriinin varoajat riippuvat liuoksen vahvuudesta, mikä taas vaihtelee valmistajittain. Siksi tarkkoja aikoja ei kannata antaa. Noudata aina aineen mukana tulevia käyttöohjeita. Tutustu myös internetistä löytyvään käyttöturvatiedotteeseen. Siinä on mm. lueteltu tarvittavat suojaimet.

Kiitos näistä tiedoista! Aina oppii uutta.

Ihanaa puutarhalukemista

2011-06-19T11:32:00.000+03:00

Else ja Vesa Leivo ovat tehneet upean kirjan Tulppaanitarhan lumo. Se johdattaa lukijansa sipulikukkien hurmaavaan maailmaan. Kirjan loppupuolelta löytyvät istutusohjeet ja lajien esittelyjä. Myös ruukkuviljelyyn löytyvät hyvät ohjeet. Tämä on juuri semmoinen kirja, joka sopii riippumatossa unelmointiin.

Kesän alennusmyynneistä tarttui mukaan kaksi brittiläistä puutarhakirjaa. Tämä on minun kohdallani aika epätavallista. Tavallisesti jätän kirjan kauppaan, ellei se ole suomalainen. Nämä tarttuivat mukaan, sillä niissä neuvotaan selvästi, miten työt tehdään. Ei pelkästään tekstissä, vaan mukana on havainnolliset kuvat. Jos ikinä haluaa kasvattaa kunnon nurmikon, Nurmikoista patioihin on kyllä selkein opas, johon olen törmännyt. Keittiöpuutarha-kirja tarjoaa jotain ruukkupuutarhurillekin, jos innostuu hyötyviljelystä. Hirmuisten tietopakettien takana on sama tiimi joka on tehnyt Puutarhurin ABC -sarjaa. Itse Titchmarsh on tainnut olla mukana juuri ja juuri kuvissa poseeraamisen verran. :)

Tämä on sitten pelkkää ruukkuviljelyä. Tämä kuulemma pitäisi löytyä jokaisen ruukkutarhurin kirjahyllystä, mutta itse olen jättänyt kirjan hankkimatta tähän asti, sillä sen ulkoasu on mielestäni ruma. Enää en kuitenkaan kehdannut hankintaa lykätä, kun mokoma löytyi Kirjatorilta vitosella. Jos olet pyöritellyt appelsiinin siemeniä ja miettinyt, saisiko niistä kasvin, tässä on kirja sinulle. Kirjan tarkoituksena on opastaa erityisesti kaiken syötävän viljelyyn ruukuissa. Se on hyvinkin tiivis tietopaketti, johon on ängetty monta kokeilemisen arvoista lajia. Kaikista ei varmasti saa syötäväksi asti satoa sisätiloissa, mutta nättejä huonekasveja varmasti. Selkeät ohjeet auttavat. Ehkä lapsetkin saa syömään paremmin hedelmiä, kun pitää äkkiä saada avokado itämään?

Kasvi tekee, mitä kasvi haluaa

2011-06-12T17:41:00.001+03:00

Hoya wallichii

Köynnökset haluavat kiivetä. Valitettavasti minulla ei ole tarjota niille sademetsällistä puita joita kiivetä metrikaupalla. Kun tuki loppuu, kasvi käyttää paljon energiaa etsiessään jotain, joka veisi ylöspäin. Harvoin tulee ajatelleeksi, että kasvit liikkuvat, mutta kyllä ne niin tekevät.

Tuen etsimiseen käytetty energia on pois kasvamisesta. Moni onkin huomannut, että kun kasvi vihdoin löytää jotain, jota pitkin kiivetä, se ottaa kunnon kasvuspurtin. Minä päätin tarjota kasveilleni, jotka ovat jo ylittäneet tukensa, langan jota pitkin kiipeillä. Siihen ei paljoa tarvittu: Verholauta, langanpätkä ja pyykkipoika. (Toimii myös ilman verholautaa. Narun voi kiinnittää mihin vain, esimerkiksi verhoklipsiin, mutta meillä on vain yksi verhokisko, ja verho pitää saada myös kiinni.)

Tein lankaan lenkin, jonka pujotin pyykkipojan "suuhun". Sidoin toisen pään kiinni kasvin tukeen niin, että sen saa helposti irtikin. Suunnitelma on, että jahka kasvi yltää kattoon, irroitan langan katosta ja köynnöksestä, kieputan köynnöksen tukeensa ja laitan langan takaisin paikoilleen odottamaan että köynnös taas löytää sen.

Kieputin köynnöstä vähän alkuun, jotta se varmasti löysi narun. Ainakin tähän mennessä suunnitelmani on toiminut, sillä nyt wallichii ei enää yritä kietoutua ikkunan rivan ympärille. Keittiön puolella australianposliinikukkakaan ei yritä enää omia calycinan tukea. Siis heti sen jälkeen, kun tajusin että se kiertyy vastapäivään, ja kieputin sen langan ympärille oikeaan suuntaan. :)

Uusia tulokkaita

2011-06-11T12:00:00.013+03:00

Helle on uuvuttanut niin, ettei töiden lisäksi ole jaksanut kuin pakolliset. Posti on silti ilahduttanut. Ensin tuli Hoya pallilimba Niinalta. Kiitos kovasti! Samoin suuret kiitokset Oliivipuulle H. serpensis:tä ja H. picta:sta! Ihanat pienet... ♥ Pistokkaita on nyt reilusti. H. obscura on jo päässyt "isojen kasvien" ruukkuun. Se on niin täynnä uusia alkuja, ettei tosikaan.

Perjantaina oli paahtanut niin pahasti, että oli tullut lehtivaurioita. Illalla oli pakko vetää koko pöytää irti ikkunasta ja laittaa vielä verhoakin väliin, kun helteiden luvattiin vielä jatkuvan. Samalla siirsin sädeposliinikukan makkarista keittiöön, sillä makuuhuoneen verhot on aivan liian helppo unohtaa kiinni. Jos tuossa alkaisi taas kukkimaan, kun saa vähän säännöllisemmin valoa. Tämä ikkuna on lounaaseen, joten siihen tulee valoa pitkään iltapäivällä. Helteistä huolimatta (tai niistä johtuen) pubicalyx haluaa kiivetä nummularioidesin ketjuja pitkin kattoon ja australianposliinikukka yrittää tarrata calycinan tukeen.

Termejä: laji vai lajike?

2011-06-10T22:59:00.003+03:00

Monesti puutarhaharrastajat puhuvat lajeista ja lajikkeista sekaisin. Tavasta seuraa hämmennystä, kun kysyjä ei ymmärrä saamaansa vastausta tai puhujat puhuvat eri asioista. Täysin tuntemattomasta kasvista kysytään lajiketta, kun haluttaisiin tietää sen laji, tai suututaan, kun myyjä ehdottaa halutun kasvin tilalle eri lajiketta: "Ei kun minä haluan omenan pihalleni, en mitään päärynää!". Lyhyesti: Lajin loi luonto, lajikkeen ihminen.

Esimerkiksi Suomen metsissä kasvaa puita, joita kutsutaan koivuiksi. Yleisimmät lajit ovat hieskoivu ja rauduskoivu. Lajilla on aina kaksiosainen tieteellinen nimi. Hieskoivu on Betula pubescens. Ensimmäinen osa, "Betula", on sukunimi, joka kertoo että puhutaan koivusta. Se on sama kaikilla koivuilla. Eli rauduskoivukin on Betula: Betula pendula. Sukunimi voidaan lyhentää, jos on selvää mistä suvusta puhutaan: B. pubescens. Nimen toinen osa, "pubescens", on lajinimi. Jokaisella lajilla on eri nimi. Tieteellinen nimi kirjoitetaan aina kursiivilla, ja vain sukunimi tulee isolla alkukirjaimella.

Lajikkeet ovat yleensä valikoivan viljelyn eli jalostuksen tulosta. Niille annetaan nimi, joka kertoo lajikkeen eroavan alkuperäisestä lajista jollain tavalla. Esimerkiksi Betula pendula ’Youngii’: Sukunimi "Betula" kertoo, että kyseessä on koivu. Lajinimi "pendula" kertoo, että kyseessä on rauduskoivu. 'Youngii' on lajike. Lajikkeen nimi kirjoitetaan isolla ilman kursiivia ja sen molemmin puolin ovat yksinkertaiset hipsut. Joskus näkee, että lajikkeen nimi on tuplahipsujen sisällä: "Youngii". Tällöin tarkoitetaan, että lajikkeesta ei olla varmoja, tai nimi ei ole virallinen. Jalostamalla pyritään yleensä voimistamaan haluttua ominaisuutta: saamaan suuremmat kukat, enemmän satoa tai kestävämpi kasvi.

Tavallinen tallaaja yleensä vierastaa tieteellisiä nimiä, sillä ne ovat vaikeita muistaa eivätkä välttämättä kerro kasvista mitään, ellei tunne kasvien sukunimiä tai osaa kreikkaa tai latinaa. Ne ovat kuitenkin monesti paras tapa varmistaa, että puhutaan varmasti samasta kasvista. Suomenkielinen nimi voi vaihdella paikkakunnittain, sitä varmemmin, mitä pidempään kasvi on ollut viljelyssä. Yksi puhuu jääkoivusta, toinen begoniasta, vaikka kyseessä on sama kasvi: kesäbegonia, kesäkukka, joka ei ole puu ollenkaan.

Mutta mitä ihmettä? Kesäbegonian tieteellinen nimi onkin Begonia Semperflorens-ryhmä. Miten tämä pitää ymmärtää? Juurihan opittiin, että lajilla on kaksiosainen nimi. Niin onkin, mutta tämä onkin lajike. Nimen alussa on taas sukunimi, Begonia. Lajinimi sen sijaan on korvattu ryhmän nimellä. Tämä tarkoittaa, että kyseessä on kasvi, joka on saatu risteyttämällä ainakin kaksi, todennäköisesti useampia Begonia-suvun lajeja keskenään. Näistä kasveista puhutaan hybrideinä. Niitä syntyy luonnossa itsestäänkin, mutta ihminen on oppinut tuottamaan niitä myös itse.

Kasvit eroavat eläimistä monessa suhteessa. Yksi niistä on se, että ne kykenevät hyvin laajasti lisääntymään eri lajien kanssa, risteytymään. Risteymä merkitään pienellä vinoristillä ×, mutta tätä merkintää voidaan käyttää vain, kun risteymän kaikki vanhemmat tunnetaan. Esimerkiksi hopeabegonia on Begonia albopicta × olbia, eli se on syntynyt kun on risteytetty Begonia albopicta ja B. olbia. Jotta saataisiin pieni ihminen vielä enemmän sekaisin, risteytykselle voidaan antaa myös lyhyempi nimi, josta risteytykseen käytetyt vanhemmat eivät käy ilmi. Hopeabegonian lyhyt nimi on Begonia × argenteoguttata. Koska kyse on begonialajien välisestä risteymästä, vinoristi laitetaan sukunimen perään. Mistä tulee sitten tuo ryhmä kesäbegonian nimeen? Lajikeryhmä on keinotekoinen ryhmä, johon on kasattu lajikkeita, jotka ovat samanlaisia jollain tapaa: sama käyttötarkoitus, samankaltainen ulkomuoto tai kasvutapa. Jotkut kritisoivat lajikeryhmien käyttöä, sillä sama kasvi voi kuulua eri lajikeryhmiin ja jaon voi tehdä niin monella tapaa. Muita kuin ammattilaisia lajikeryhmän nimi yleensä vain sotkee, joten se monesti jätetään nimilapusta pois.

Luonto on kuitenkin vielä ihmeellisempi. Sille eivät riitä lajit, risteymät ja lajikkeet. Alalaji eroaa lajista enemmän kuin yhden ominaisuuden verran, mutta kuitenkin niin vähän, että se ei ole eri laji. Se merkitään joko "ssp." tai "subsp." (subspecies). Esimerkiksi tunturikoivu B. pubescens ssp. czerepanovii on hieskoivun alalaji. Alalaji kasvaa yleensä eri alueella tai selvästi erilaisissa oloissa kuin laji muuten, mikä on johtanut erikoistumiseen. Kun evoluutio saa muokata sitä vielä joitakin satoja tai tuhansia vuosia, siitä ehkä tulee kokonaan eri laji.

Muunnos merkitään lyhenteellä "var." (latinaa, varietas). Esimerkiksi visakoivu on Betula pendula var. carelica, eli se on rauduskoivun muunnos.

On myös erikoisia kasviyksilöitä, jotka eroavat lajista vain yhden ominaisuuden perusteella. Näistä puhutaan muotoina, forma, joka lyhennetään "f.". Jos palataan tuttuun hieskoivuun, siitä tunnetaan punalehtinen muoto, Betula pubescens f. rubra. Tälle muodolle on annettu myös suomenkielinen nimi, punakoivu.

Suomenkielinen nimi voi hämätä, sillä se ei kerro onko kyseessä luonnonlaji, risteymä, lajike tai muoto. Siksi ammattilaiset pitävät enemmän tieteellisten nimien käytöstä: Nimi kertoo paljon enemmän. Harrastajaa eri lyhenteet voivat sotkea, ja onko kyse sitten muodosta, muunnoksesta vai alalajista, on asia josta kasvitieteilijät vääntävät peistä monenkin kasvin kohdalla. Jos et tästä tekstistä muuta saanut irti, yritä ainakin muistaa, mikä ero oli lajilla ja lajikkeella: Laji löytyy luonnosta, lajike ei.

Lisätietoja: Ella Räty ja Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö, luku "Kasvien tieteellisistä nimistä"

Kasvien kuulumisia

2011-06-03T12:00:00.022+03:00

Varahoitaja on hoitanut hommansa esimerkillisesti. Osaa kasveista ei meinannut samaksi tunnistaa, niin paljon ne olivat kasvaneet. Ensimmäiseksi ne piti irroitella toisistaan.

Nimipäivälahjaksi aikoinaan saamani orkidea on tehnyt jo monihaaraisen kukkavarren. Harmi, ettei kukkia ole kovin montaa auki. Ehkä lisää lannoitetta? Se on elänyt pelkällä vedellä poissaoloaikani.

Pistokkaat ovat kovassa kasvussa. H. kanyakumariana-nimellä saadun pistokkaan identiteetti on tällä välin kyseenalaistettu, sillä sen kasvineste on valkoista. Aidon kanyakumarianan kasvineste on kellertävän vihreää. Tämä voikin olla H. endauensis. Sen lehdistö on aivan sama kuin kanyakumarianan, mutta se on vaikeampi kukittaa ja kukat ovat oranssit.

H. nummularioides on tuuheutunut reippaasti. Ennen kuvan ottoa olin napsinut siitä useammankin pistokkaan, ja se on vieläkin suurempi kuin lähtiessäni. Saa nähdä, miltä se näyttää kesän lopulla.

Tanskasta saamani pienet sipulit alkavat näyttää elonmerkkejä. Sinnikkäästi sitä vain yritetään kasvaa, vaikka nämä pääsivät multiin vasta keskiviikkona.

Jopa H. macgillivrayi, joka on jököttänyt pitkään tekemättä mitään, oli kasvatellut kaksi piiskaa poissa ollessani. Toivottavasti tämä tarkoittaa sitä, että hän viihtyy.

H. compacta on aivan eri näköinen kuin lähtiessäni, jolloin siinä oli vain kolme oksaa.

Maksaruohoille kuuluu niillekin hyvää. Tuo roikkuva "häntä" on paksuuntunut reilusti, ja multaan tökkimäni irronneet lehdet ovat alkaneet nekin kasvaa.

Häntämaksaruoho on pudottanut vauvelin myös tähän ruukkuun, ja se yrittää kovasti kasvaa siellä. Apostolinmiekka yrittää sekin lisääntyä, sen juurelle on ilmestynyt kaksi pikkuista alkua. Se on myös kasvanut kauheasti kokoa! Sitä ihmettelen, miksi vanhoissa lehdissä on laikkuja, mutta se voi johtua Sprutzit-käsittelystä, jonka se koki viime syksynä.

H. calycina ssp. calycina oli kiivennyt pitkin nummularioidesia melkein kattoon asti. Ehdin viime hetkillä ohjaamaan sen takaisin tukeensa, sillä se muuttuu rapsakaksi hyvin nopeasti. Tätä kasvia pitää varoa, kun tuossa touhuaa, sillä lehdet katkeavat äärimmäisen helposti.

Otin santun juurelta sen tekemän pikkuisen ja siirsin sen ruukun toiseen päähän. Toivotaan, että se juurtuu. Pääsiäisen iloksi hankitut iirikset ovat jo kuihduttaneet lehtensä.

Sädeposliinikukka on kasvanut kokoa, minkä lisäksi sillä oli tervetulotoivotuksena kukkaterttu juuri aukeamassa. Nyt se alkaa olla ohikukkinut.

H. retusa on reissussa rähjääntynyt. Siinä oli ostettaessa kilpikirvoja, joita häädin denaturoidun alkoholin voimin Tanskassa. En tiedä, ottiko se siitä nokkiinsa vai rasittiko tuholaisongelma sitä vai mikä, mutta se on nyt kovasti kellastellut lehtiään ja varsiaan. Olen leikannut kellastuvan varren poikki ja tökännyt terveitä latvoja multiin juurtumaan.

H. brevialata pääsi dvd-tornin päälle toistaiseksi. Pidän sen täällä kunnes saan sille amppelin ja saan siirrettyä sen keittiöön parempaan valoon.

H. heuschkeliana on melko huonossa paikassa sekin, myös amppelin puutteessaan.

Olohuoneen ikkunan takana kukkivat syreenit. Kun ikkunaa pitää auki, tuoksu täyttää koko huoneen. Kyllä kesä on ihanaa aikaa!

Ja arvonnan voitti...

2011-06-01T19:58:00.001+03:00

Lacunosa! Onneksi olkoon! Palkintona oli siis pistokkaita posliinikukistani. Laitatko viestiä sähköpostiini, niin sovitaan montako ja mistä. :)

Tämä jäi tänään taakse

2011-05-28T21:57:00.000+03:00

Jäi tämä kämpän esittely vähän viime tippaan, mutta vielähän sen ehti. Täältä tänään lähdin ja kotiin pääsin. Nyt on kyllä ihan kuollut olo. Pitää huilia vähän, että ehtii tajuta missä on. Suomessa on kyllä ihana taas olla, pitkästä aikaa. Ihanaa, kun ymmärtää, mitä ihmiset bussipysäkillä, snägärillä tai taksijonossa puhuvat keskenään!

Tanskalaisessa sademetsässä

2011-05-28T14:50:00.002+03:00

Tämän postauksen kuvia kannattaa klikata isommiksi. Kuulin tästä paikasta työkaverilta, ja siitä olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Tämä viidakko sijaitsee Randersissa, Tanskassa. Kosteus oli lähellä 100%, joten kameran linssi meinasi huurustua jatkuvasti. Paikka on saanut aikansa yhden ihmisen harrastuksesta, ja paisunut nykyiseksi kolmen lasikupolin, akvaarion ja kotieläintarhan nähtävyydeksi. Kupoleissa esitellään Etelä-Amerikan, Afrikan ja Aasian sademetsien eläimiä. Eläimet kulkevat kupoleissa mahdollisimman vapaasti.

Tuntui epätodelliselta istua puun alla ja kuunnella, kuinka hedelmälepakot riitelivät oksistossa.

Käärmetemppelissä oli vapaana sekä käärmeitä että upeita perhosia.

Joka kupolissa oli myös luola, jossa esiteltiin alueen yöeläimiä, kuten lepakoita. Lepakot olivat taitavia väistelemään ihmisiä, vaikka lensivätkin läheltä.

Paikan rehevyys oli uskomatonta. Samoin eläinten pelottomuus. Apinat tulivat kosketusetäisyydelle, ja teki mieli silittää niitä, vaikka tiesi että eläinten koskeminen oli ehdottomasti kielletty. Paikkaan on helppo tulla junalla Århusista, ja se on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Lisätietoja: http://www.regnskoven.dk/en/frontpage/

Välipala: Viidakko kotonasi

2011-05-27T20:58:00.000+03:00

Vaikka ei asuisikaan tropiikissa, viidakossa voi silti asua. Tehkääpä perässä:

The Plant Mafia Blog

Exotic Rainforest

Ensimmäisen blogin pitäjä asuu Chicagossa, toisen Arkansasissa, Yhdysvalloissa.

Viimeisen viikon työt

2011-05-27T13:41:00.072+03:00

Maanantaina tehtiin vähän erikoisempi homma: Korjattiin koneiden ja säiden ylös nostama kiveyksen reuna hiekkalaatikon ympäriltä.

Eli kivet ylös, pohjamaan tasaus, uusi asennushiekka ja kivet takaisin. Uutta hiekkaa saumoihin ja vielä nurmikon korjaus ympäriltä. Hyvä tuli!

Yksi työpari kiersi 11 kerrostalon valtavaa työmaata tukemassa istutettuja puita. Ne tuettiin näin: 1 tukiseiväs ja metallinen tuki, joka kiinnitettiin seipääseen kahdella naulalla. Ei niin kuin koulussa, missä meitä on opetettu käyttämään kahta tukiseivästä ja tervanarua. Tukemistapoja on todellakin yhtä monta kuin tekijää!

Tällä viikolla tehtin paljon tätä: Traktori kävi heittämässä kiveyksille saumaushiekkaa, jota me sitten lakaisimme saumoihin parhaamme mukaan. Asukkaat eivät oikein ymmärtäneet, miksi heitä piti kiusata tekemällä kaikista kiveyksistä järkyttävän liukkaita levittämällä niille hiekkaa. :)

Toinen tämän viikon kestohitti: kitkeminen. Hakkeen ja jo itäneen nurmikon väliin oli kasvanut kiitettävästi voikukkaa, jota tässä on hävitetty. Lopuksi piti tietysti täyttää syntyneet kuopat ja kylvää nurmikko uudelleen.

Keskiviikko alkoi erikoisesti. Ensin lastattiin auto ja peräkärry täyteen laakeripuita (Laurus nobilis). Niitä käytetään näin etelässä aitakasveina.

Matka oli pitkä. Suuntasimme saareen, jonne vievällä lautalla oli painoraja. Firman kevyin auto oli puolimatkassa toisella työmaalla. Ajoimme siis alkumatkan ihan isolla autolla, jossa oli kunnolla moottoritehoa motarillekin tällä kuormalla. Loppumatka tehtiin pienessä kopissa, joka juuri ja juuri jaksoi vetää koko kuorman, kunhan ei unelmoinut huippunopeuksista. Tässä siirretään kuormaa autosta toiseen.

Perillä odotti neljä hommaa. Ensimmäinen oli vallihaudan kaivaminen talon ympärille ja sen istuttaminen täyteen laakeripuita. Tässä talossa ei ollut rahasta pulaa, joten käytetyt pensaat olivat valmiiksi oikean korkuisia. Näkösuoja oli välitön.

Toinen homma annettiin minun hoidettavakseni: kahden kärhön vaihtaminen. Omistaja oli itse istuttanut kolme kärhöä, joista kaksi oli kuollut ensimmäisenä talvena. Hän ei ollut selvästikään tiennyt, että kasvin pakkausmateriaali, myös ne kepit joihin se on kierretty, jotta kasvi ei kietoutuisi myyntipöydällä naapureihinsa, tulisi poistaa ennen istuttamista. Toisekseen kärhöt tulisi aina istuttaa syvään, jotta ne säilyisivät hengissä. Eli sen multapaakun pinnan tulisi tulla noin 20 cm maanpinnan alapuolella. Kuvassa työ on jo tehty ja poistin hengissä sinnitelleestä kärhöstäkin kepit.

Kolmas homma oli istuttaa puu ja korjata aiemmin istutettujen puiden tuet. Alunperin asukkaiden itse istuttamat puut oli tuettu puuta korkeampiin tukiseipäisiin latvaan asti, mikä haittaa juurtumista. Lisäksi puiden istuttamisen jälkeen talon emäntä tajusi, että yksikään niistä ei osunut sen ikkunan eteen, jonka eteen hän halusi näkösuojaa naapuriin. Meidän piti siis istuttaa vielä yksi. Se on nyt aivan liian lähellä noita kahta, mutta kun jo istuttettuja ei kuulemma saanut enää siirtää. Asiakkaan sana on laki. Neljäs homma oli tehdä tontin rajalle pieni aita suojelemaan asiakkaan ruusuja naapurin lapsilta kunnes ruusut ovat vähän kasvaneet. Aita näkyy kuvassa.

Kun kaikki istutettu oli kasteltu, lähdettiin ajamaan kotiin. Kastelu oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä asiakkaan vesiletku oli liian lyhyt. Perille asti vesi vietiin kottikärryillä. Konstit on monet, sano akka kun kissalla pöytää pyyhki. :D

Loppuviikko meni taas 11 kerrostalon työmaalla. Tähän oli jostain syystä jätetty kukkapenkille paikka, vaikka suunnitelmassa tässä on nurmikkoa. Korjasimme asian ja teimme tähän nurmikon.

Kukkapenkeistä piti kerätä pois kaikki isommat kivet ja kitkeä pois kaikki, mitä sinne ei oltu istutettu. Voikukkien poistaminen oli ihan helppoa, kunhan juuristo oli yksihaarainen. Tämmöisten hirviöiden poistaminen oli lähes mahdotonta. Tämä kasvoi onneksi pehmeässä maassa, niin se lähti juurineen nätisti.

Viimeisen päivän jopi oli tehdä paikkaistutuksia kuolleiden ja unohdettujen tilalle. Säkeissä on paljasjuurisia taimia. Lisäksi laitoimme kasteluputken niille puuntaimille, joilta se vielä puuttui. Työpäivän lopuksi kahviteltiin Suomeen palaamiseni kunniaksi. Niin päättyi reissu Tanskassa. Kiitos kaikille työkavereille, teidän kanssa oli kiva oppia näitä hommia!

Hehehee helskutarallaa!

2011-05-24T22:18:00.000+03:00

Arvatkaapa, mikä löytyi lähikaupan viherosaston alehyllystä? Nimilappu sanoi Hoya compacta, mikä se ei ole. Väittäisin, että tämä on H. heuschkeliana, jota olen metsästänyt jo pitkään ja kysellyt kaikilta löytyisikö pistokasta. Tunnistus toivottavasti varmistuu jahka kasvi väsää uudet nuput. Kaupan pimeydessä ja kuivassa ilmassa se oli pudotellut kaikki. Ruukussa näyttäisi olevan peräti neljä pistokasta, vaikka monessa paikassa sanotaan että yksikin riittäisi. Pitäisiköhän ne ruukuttaa omiin purkkeihinsa?

Den Gamle By: puutarhat

2011-05-22T23:54:00.003+03:00

14.5.2011

Puutarhuri meni museoon, mitä puutarhuri löysi? Puutarhoja! Ja aivan ihania vanhoja Tanskalaisia kasvihuoneita! Tämä on vuoden 1885 tapaan rakennettu kauppapuutarha. Kuvassa lähin kasvihuone on vuodelta 1830, taaempi vuodelta 1850. Mehiläishoitaja esitteli mehiläisten hoitoa, valitettavasti vain tanskaksi.

Täältä kerätään hunajaa myytäväksi. Tässä etsittiin kuningatarta näytettäväksi, ja uskomatonta kyllä, kyllä se sieltä vilinästä löytyi. Minä en osannut yhtään sanoa, miten se erosi noista kaikista muista, mutta en näistä tiedäkään mitään.

Mennään ensin isompaan kasvihuoneeseen, joka täällä oli se "näyttelytila".

Täällä on esillä "vanhanajan huonekasveja" 1800-luvulta. Ne eroavat nykyajan kasveista siinä, että ovat peräisin sub-trooppisilta alueilta ja sopeutuneet kylmempään talveen. Nykyasunnoissa ne eivät menesty yhtä hyvin kuin puulla lämmitetyissä vanhoissa taloissa, koska lämpötila ei talvella laske lähelle nollaa.

Ikkunalaudalta sai bongata tuttujen lisäksi tuntemattomampiakin. Kuka tietää, mikä kasvi? Minulle tämä ei ole tuttu.

Tämäkään ei ollut tuttu, mutta tässä sentään oli nimilappu: Crinum moorei. Tuleeko muille mieleen nykyinen traakkipuu?

Rakennus on alunperin kartanon pihasta. Puutarhuri käytti sitä kartanon kasvien talvetukseen ja lisäämiseen.

Kasveja lisätään yhä, myyntiin. Tässä pistokkaita lehtikaktuksista.

Kaktukset olivat aivan ylähyllyllä, joten niistä oli vaikea saada kuvaa. Ne olivat kuitenkin joko täydessä kukassa tai täynnä nuppuja.

Jatketaan takahuoneeseen, mutta varotaan tönäisemästä mitään alas. Täällä on täyttä!

Näkymä takahuoneesta ensimmäiseen huoneeseen. Täälläkin on täyttä.

Pelargoneissa oli paljon tuoksupelargoneja, jonka huomasi viimeistään kun reppu osui niistä johonkin.

Pihalle kuljettiin kasvi"rappusten" ali. Joka koloon oli työnnetty lisää kasveja.

Kasvihuoneiden välissä viljeltiin mm. kesäkukkia, joiden siemeniä kerättiin myytäviksi. Lajikkeet ovat tietysti vanhoja.

Kurkataan sisään pienempään kasvihuoneeseen. Tämä toimi myymälänä. Tarjolla oli mm. siemeniä, hunajaa ja lasikupuja taimille. Paikallinen puutarhaseura mainosti myös itseään.

Tarjolla oli taimina samoja kasveja, joita esiteltiin isommassa kasvihuoneessa.

Ornithogalum longibracteatum

Minua kiinnosti tämä, mutta valitettavasti siitä ei ollut taimea myynnissä. Sain siis neljä pikkusipulia ilmaiseksi! Kannattaa kysyä. :) Tätä kirjoittaessa kolme niistä on jo juurtunut, vaikka laitoin ne vain säilytykseen kosteaan hiekkaan, etteivät nahistuisi. Toivottavasti eivät päätä saada kasvuspurttia ennen kuin olen Suomessa!

Kasvihuoneiden takaa löytyi kasvilava. Ei paljoa eroa nykypäivän vastaavista.

Toinen puutarha löytyi apteekin vierestä. Siellä esiteltiin vanhoja lääkintään käytettyjä kasveja. Taustalla rakennustelineet ovat ihan modernilta ajalta. Vanhoja taloja täytyy joskus restauroida. Aidan takana näkyy vanha tivoli 1700-luvulta. Se oli hitti lasten keskuudessa.

Muokkasin tämän kuvan värit tahallani ihan päin prinkkalaa, jotta teksti olisi paremmin luettavissa. Kasvien tieteelliset nimet ja kasvupaikat on merkitty portin pieleen.

Vanha puutarhamaja on pystytetty tänne yhtä vinoon kuin missä se oli alkuperäisellä paikallaan.

Puksipuuaidat reunustavat penkkejä ja omenapuu kukkii.

Barokkipuutarha oli päässyt rikkaruohottumaan, mutta nekin kasvoivat puksipuuaitojen keskellä. Sen viereisessä talossa esiteltiin olohuoneen kehitystä. Pihalla oli "myynnissä" polttopuita kaupunkilaisille.

Löytyi sitä puutarhaa sisätiloistakin. Tämä rakennus on sisustettu vastaamaan 1700-luvun varakkaan perheen tarpeita. Alakerta palveli juhlien järjestämisessä, ja ylemmissä kerroksissa asuttiin. Puupinnat on maalattu näyttämään joltain muulta kuin ne ovat: marmorilta tai metsältä.

En ehtinyt kiertää koko kylää, vaikka siellä useamman tunnin vietinkin. Näkemättä jäivät hyötypuutarha ja vaatettajan puutarha, mutta paljon tuli nähtyä! Leikkikalumuseossa katsoin vanhoja mykkäelokuvia, 1970-luvun kadulla löysin vanhan mökkitelkkarimme kaupan hyllyltä. Leipurilta ostin joululeivoksen 1800-luvun tyyliin, karkintekijältä pussin karkkia. Myös kirjakaupasta ja sekatavaraliikkeestä sai ostaa ihan oikeasti. Talleilla oli tietysti hevonen. Alueelta löytyy ravintola, mutta eväitä saa syödä vapaasti. Todella kiva ja monipuolinen paikka.

Viikon työt

2011-05-20T16:54:00.000+03:00

Viikko on kulunut pitkälti kitkiessä. Tuo rinteen yläosa on "vanhaa", ja sen kitkee huoltoyhtiö. Rinteen alaosa on "uutta", ja meidän aluettamme. Mikään ihme, että asukkaiden on vaikea erottaa, kuka täällä tekee ja mitä.

Meiltä vietiin ihana sininen minidumpperi, ja tilalle tuotiin tämä rämä. Suunnittelijoissa on ollut varmaan samoja tyyppejä, jotka suunnittelevat kidutuslaitteita. Ensinnäkin jos sen haluaa saada liikkeelle, pitää puristaa kahvaa. Koko ajan. Lujaa. Kahvan alkuasento on niin leveä, että tarvitsen kaksi kättä vetääkseni kahvan niin pienelle, että saan pidettyä sitä yhdellä kädellä. Ohjaus on nurinkurista, eli jos haluat kääntyä oikealle, käännä sarvia vasemmalle. Vauhti on matelua, joten laitteen siirtäminen vie ikuisuuden. Jarruja ei ole, joten se pitää aina asetella mäkeen niin, ettei se valu. Ylämäkeen sitä pitää työntää, tai se ei jaksa edetä. Renkaat uppoavat kaikkeen asfalttia pehmeämpään.

Tyhjentäminen on oma ohjelmanumeronsa. Laitteessa on vipu, jota työntämällä sen pitäisi kipata lastinsa pois. Todellisuudessa sen saa täyttää korkeintaan puolilleen, jos haluaa tämän ihmeen nähdä. Sen lisäksi kahden ihmisen pitää antaa työntöapua. Jos koppa on tyhjä, selvitään yhden ihmisen työntöavulla, mutta kuka sitä silloin haluaa tyhjentää, kun se on jo tyhjä. Laite pitää vetää käyntiin, mikä on myös ihanaa. Olen oppinut tämän laitteen kanssa touhutessani joukon kirosanoja tanskaksi.

Tämmöistä jälkeä syntyi. Tässä se maanantai ja tiistai kuluivatkin leppoisasti. Tiistaina jätin kameran kotiin, kun satoi niin paljon, mutta kitkemistä jatkettiin.

Keskiviikkona alkoi hakkeen levitys. Sitähän sitten riitti.

Täällä missä on portaikko, on myös ramppi pyöräilijöille. Luulin ensin että ihmiset taluttavat pyöränsä noita pitkin, mutta kyllä niitä lasketaan ihan suvereenisti, vaikka mutkia matkassa olisikin.

Makea palaneen haju paljasti talonmiehen puuhat. Hän polttaa rikkaruohoja kiveykseltä. Liekittäessä poltetaan kasvin kasvupiste, jolloin se kuolee. Huomattavasti nopeampaa kuin kitkeminen.

Torstaina jatkettiin hakkeen kanssa. Etsimme puut, joiden juurelta puuttui tuo oranssi kasteluputki, ja laitoimme niille sellaiset. Lopuksi kaikkien nurmikolle istutettujen puiden juurelta poistettiin 5 cm maata ja tilalle laitettiin katetta.

Sitten lannoitettiin nurmikoita. Lannoittaja oli niin nopea, että juoksi piiloon puskiin, mutta renkaiden jäljet sentään näkyvät.

Loppupäivä siistittiin reunoja. Tämäkin olisi voitu välttää levittämällä koristesora vasta nurmikon pohjien teon jälkeen, mutta kun soran levitti rakennusfirma ja nurmikon tekee viherrakennusfirma. Onneksi on harjoittelijoita.

Koko viikko siivottiin varastokonttia aina kun sieltä haettiin tai sinne tuotiin jotain. Tässä vasta siivottuna. Siivottunakaan sieltä ei meinannut löytää mitään tai saada mitään ulos. En halua edes ajatella, miten vaikeaa se olisi ollut, jos sitä ei olisi koko ajan siivottu.

Ensi viikko on viimeinen, sitten pääsee kotiin! Miestä on jo ikävä, samoin kotona asumista. Aloitan hommat uudessa harjoittelupaikassa heti maanantaina, 30.5., joten pitkään ei ehdi sopeutua kotisohvalla löhöilyyn.

Jos Tanskaan haluat mennä nyt...

2011-05-19T17:33:00.000+03:00

Niin todella hyvä sivusto nähtävyyksien löytämiseen on http://www.turistattraktion.dk/. DTA eli Danske Turist Attraktioner pyrkii edistämään turismia Tanskassa. Se pitää sivuillaan listaa tanskalaisista nähtävyyksistä ja myöntää niille tähtiä. Sivusto toimii niin tanskaksi, englanniksi kuin saksaksikin. Kun täällä junat ja bussit kulkevat, niin voi hyvin lähteä Köpiksen ulkopuolellekin reissaamaan. Jos ei heti matkakuume herännyt, katsoppa Google Streetviewillä nämä paikat:

Victor Albecks Vej, Aarhus, Danmark

Mølleparken, Aarhus, Danmark
Carl Nielsens Vej, Aarhus, Danmark
Skovridervej 26, Aarhus, Danmark (lähde tietä oikealle, kohti alppiruusuja ja lampea)

Århusiin eli Aarhusiin pääsee Suomesta ihan lentämällä, ja kaupungissa saa vuokrattua polkupyöriä kuljeskeluun, joten esimerkiksi viikonloppureissukohteeksi loistava paikka. Alueelta löytyy useampikin vanha linna puutarhoineen, minkä lisäksi voin suositella Vanhaa kylää (Den Gamle By). Sen vieressä oleva kasvitieteellinen puutarha kannattaa kiertää, vaikka kasvihuoneet ovatkin remontissa vuoden 2012 syksyyn. Viimeistään tuolla kannattaa käydä vuonna 2030, jolloin kasvitieteellisen puutarhan peruskorjaus ja laajennus on täysin valmis.

Täällä on nyt edessä pitkä viikonloppu, sillä huomenna on pyhä. Aion hyödyntää viimeisen viikonloppuni täällä käymällä tropiikissa.

Århusin kasvitieteellinen puutarha

2011-05-18T16:03:00.001+03:00

Matka ei sujunut ongelmitta. Turistitoimisto olikin kiinni lauantaisin (kukaanhan ei lähde viikonloppuna reissuun), joten jouduin lähtemään etsimään kasvitieteellistä ilman karttaa. Suuntima oli sentään, kun olin kotona katsonut kartasta missä paikka on, joten pohjoiseen lähdettiin. Matkalta löytyi tämä puisto, jossa lehmuksia oli käytetty aika erilailla kuin mitä niitä usein näkee.

Lapset nauttivat nykytaiteesta. Voisimpa liittää kuvaan ne riemunkiljahdukset, joita tämä patsas aiheutti.

Matka jatkui keskustan halki, ja nälkäkin yllätti, joten kävin sushi-baarissa pyytämässä ohjeita. Täällä saa sushia pikaruokapaikoista joko siellä syötäväksi tai mukaan. Tämmöisiä baareja toivoisi Suomeenkin. Olin päätynyt liikaa itään, joten piti korjata suuntimaa.

Vihdoin! Ensimmäinen vilaus kasvitieteellisestä.

Sisääntulon vieressä oli taulu, jossa kerrottiin kuka rakentaa ja mitä. Puutarha on saamassa laajennusta tässä muodossa. Täysin valmista pitäisi olla 2030.

Ruusutarha, johon on yhdistetty kotoperäisiä kasveja, ei vielä näyttänyt oikein miltään, joten suuntasin kohti kasvihuoneita.

Tällä alueella oli esitelty erilaisia perennoja. Humalasalkoja löytyi kaksi.

Alueen halki virtasi pieni puro, joka mutkitteli hauskasti käytävien päältä.


Kielo

Heuchera micrantha 'Amber Waves' keijunkukka

Vuosina 1968-70 rakennetut kasvihuoneet ovat nyt tyhjillään ja kasvit evakossa. Remontti jatkuu vuoden 2012 loppuun. Sen etenemistä voi seurata Steno-museon sivuilla.

Näkymä yli ruusutarhan.

Tämä pikkumetsikkö oli minusta hurmaava. Kaaren muotoon tehdyt käytävät halkoivat sitä ja puiden juurilla esiteltiin erilaisia perennoja, mm. kalliokieloa.

Lintujen laulu oli lähes korvia huumaavaa. Niille olikin laitettu useita pönttöjä alueelle.

Taas humalaa, tälläkertaa peittämässä puunrunkoa.

Köynnöskasvien esittelyalue toi mieleen vankilan tai tenniskentän. Ei kovin nättiä...

Juhannusruusu kukkii jo.

Tämän puun aivan upea runko oli pakko ikuistaa. Puussa ei ollut nimilappua, enkä löytänyt sitä Århusin puiston nettisivujen kasvilistasta. Tunnistaako joku?

Vanhan lehmuksen runkoon on tehty tärkeitä merkkejä. Sen ali kulkee pieni polku, ja itse puu on kuin suuri maja.

Osuvasti nimetty nenäliinapuu oli kukassa.

Harvinainen kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Upein alue puistosta keskittyy vanhan kylän ja kasvihuoneiden nurkille. Atsaleat ja alppiruusut kukkivat.

Tällä alueella on myös kivikkotarha.

Ihmettelin, kuka naukuu. Se olikin lintu, ilmeisesti mustarastas. Tällä oli kova kilpahuuto käynnissä. Lähistöltä toinen huuteli tälle vastaväitteitä.

Tämänkin alueen halki virtasi pieni puro.

Rhododendron luteum, kelta-atsalea

Tämä veti luokseen tuoksullaan. Se oli ihana! Läheltä haisteltuna mieleen tulivat liljat. Kasvi on Suomessakin talvenkestävä ainakin II-vyöhykkeellä. Tätä on pakko kokeilla sitten joskus kun minullakin on puutarha. Lisää kasvista Rhodokerhon sivuilla.

Sade alkoi hiipiä päälle, joten alkoi olla kiire napsia kuvia. Siinä kiireessä nimilaput unohtuivat etsiä, mutta kaunista oli.

Rhododendron rex

Tämä jätti oli pakko kuvata, vaikka taivaalta ropisikin jo urakalla. Onneksi vieressä oli lehmus antamassa sateensuojaa. Lehdet ovat valtavat!

Ensimmäinen puisto tälle alueelle perustettiin vuonna 1875. Silloin sen ala oli 4,5 ha. Suunnitelmat muuttaa puisto kasvitieteelliseksi puutarhaksi syntyivät 1903. Vuonna 1911 alueelle perustettiin Den Gamle By, Vanha kylä, jonne lähdin sadetta pakoon. Nykyään puisto käsittää 21,5 ha, josta kylä vie 5 ha. Lisätietoja puistosta löytyy kunnan sivuilta, valitettavasti vain tanskaksi.

Kuulumisia kotoa

2011-05-17T17:24:00.016+03:00

Ihania uutisia kotoa! Santtupikkuinen on aloittanut ensimmäisen kukintansa! Nuo roikkuvat kukat ovat kyllä ihastuttavia. Odotan kovasti sitä, kun hän täyttää koko ruukkunsa. Pitää kotia päästyäni ottaa tuo pieni poikanen tuosta kyljestä irti ja laittaa se ruukun toiseen päähän juurtumaan.

Pistokkaille kuuluu hyvää niillekin. H. obscura on tuplannut kokonsa sitten viime näkemän. H. campanulata on hyvässä kasvussa ja toinen H. kanyakumariana:n pistokkaista on tehnyt uusia lehtiä!

!!!!KULTAA!!!!

2011-05-16T19:31:00.002+03:00

Minulta on nyt selvästi jääneet hyvät juhlat kokematta. Tanskassa ei ole ollut uutisissa jääkiekosta mitään sen jälkeen kun itse tippuivat kisoista. Menin eilen ajoissa nukkumaan ja ehdin lukea uutiset vasta töiden jälkeen, eli täällä ovat yhden hengen juhlat vasta alkaneet. :) Kävin ostamassa suomalaista karkkia työporukalle, saavat juhlia huomenna. Vielä kun tuohon saisi jostain suomen lipun... Pitää askarrella, täällä ei myydä kuin tanskan.

Tunnistettu: Hoya brevialata

Kuin juhlan kunniaksi lähikauppaan oli tullut lähetys posliinikukkia. Joukossa oli australianposliinikukkaa, H. pubicalyx:iä, H. compacta:a ('Regalis':ta ja yksiväristä) ja olin jo marssimassa pihalle, kun huomasin kolme erikoisempaa, joita oli tarjolla tämmöisissä koreissa. Yksi oli H. retusa, jonka löysin jo aiemmin, toinen oli ilmeisesti H. kentiana, mutta tätä en tunnistanut. Se piti siis ostaa, vaikka mukana tulikin ruukku. Hinta ei ollut paha (13.50€), mutta nyt pitää vielä selvittää, mikä tämä on. Hoya-raamattuni perusteella päättelin että se voisi olla H. brevialata, mutta pitää kyllä kysyä viisaammilta... Nyt on tuplajuhlat: jääkiekon ja uuden löydön kunniaksi. :)

Blogger sekoili

2011-05-14T23:05:00.001+03:00

Eilen en voinut päivitellä, kun Blogger oli huoltokatkolla. Osa kommenteista katosi ilmeisesti lopullisesti ja yksi postaus oli hukassa joitakin tunteja, mutta nyt tilanne taitaa olla normalisoitunut. Tänään kävin päiväreissulla Århussissa, ja otin yli 200 valokuvaa. Menee hetki, ennen kuin olen saanut niistä tänne jotain. Koettakaa olla kärsivällisiä. :)

Edit: Näemmä sekoilu vielä jatkui, ja kadonneet viestit piti julkaista uudelleen. Niiden tunnisteet olivat menneet omituisiksi, kun palautuksessa ääkköset eivät toimineet. Uudelleen julkaisussa tekstien julkaisupäivämäärät menivät uusiksi, mutta jos nyt kaikki olisi taas oikeassa järjestyksessä... Huoh.

Viikon työt

2011-05-13T23:07:00.000+03:00

Vihdoin selvisin taudistani, ja pääsin takaisin työmaalle. Ensin piti tarkistaa, mitä oli tapahtunut sitten viime näkemän. Siinä, missä ennen oli kuoppa, on nyt pohjat uudelle nurmikolle.

Kumpujen päälle oli jostain ilmestynyt haketta. Pojat ovat olleet ahkeria.

Maanantai alkoi kitkemisellä. Tai oikeastaan kuorimme penkeistä semmoiset 5 cm maata pois. 8 tuntia lapiohommia kesäisessä säässä oli rankka aloitus viikolle. Uusi tuttavuus oli minudumpperi, joka on tuo sininen vehje kuvassa. Sitä tuli sitten ajeltua edes takaisin päivittäin. Säästää kivasti voimia verrattuna siihen että pitäisi kottikärryjen kanssa pelata. Opin tällä viikolla ajamaan tuota, irrottamaan siitä edestä luukun, avaamaan konepellin, tankkaamaan sen ja tyhjentämään koneen dieselistä. Opin myös, että se toimii bensalla. Samoin oppi työnjohtaja, joka oli sanonut meille että se on dieselillä toimiva peli. :)

Penkkien reunat piti myös kantata. Se oli paikoitellen uskomattoman vaikeaa, sillä savimaa oli kuivaa kuin korppu ja kovaa kuin betoni.

Tiistaina ruvettiin levittämään haketta penkkeihin, jotta rikkikset pysyisivät jatkossa poissa. Tuon kauhan käyttelijä oli kyllä taitava heppu. Tyyppi vastasi puhelimeen, jutteli muiden työntekijöiden kanssa, kuunteli musaa, tanssi ripaskaa, katseli jonnekin ihan muualle, ja kauha se vain liikkui tasaisesti, pysähtymättä, kuin itsestään ja laittoi hakkeen sinne minne pitikin. Kuskilla oli siis sylissään tuommoinen kauko-ohjain, jolla sai kauhaa ohjattua. Oli tyypillä kova palkkakin. Auto piti saada mahd. nopeasti tyhjäksi ja äijä hakemaan uutta kuormaa, joten tauot määräytyivät sen mukaan, missä vaiheessa kuorman purku oli. Eli ensin paiskittiin kauhealla tahdilla töitä, jotta saatiin haketta suunnilleen oikea määrä joka paikkaan, ja kun auto oli tyhjä ja lähti hakemaan uutta kuormaa, sai rauhassa viimeistellä.

Sain vasta tällä viikolla selville, että puistoa on alettu rakentaa asuinalueeksi jo ainakin parikymmentä vuotta sitten. Nyt talot on remontoitu ja verhoiltu uusiksi. Me uusimme nyt piha-alueita. Tässä on kaivurilla kaavittu vanhaa nurmikkoa pois, jotta tilalle saataisiin uutta. Uutta nurmea etualalla, vanhaa täplittävät voikukat.

Tämmöistä jälkeä syntyi. Näiden käärmeiden kohdalla oli ongelmana, ettei kuorma-auton koura yltänyt mutkien perälle. Se siis lastasi haketta joko minidumpperiin tai kaivinkoneen kauhaan, jolla sitten vietiin hakekuorma perille.

Tiistain jälkeen tiedossa oli lisää kitkemistä. Eri katu, sama asuinalue. Rikkaruohojen lisäksi saimme repiä penkeistä vanhojen kasvien jäänteitä. Opin, että kun virpiangervolle antaa aikaa, se todellakin juurtuu! Kasvia on näistä penkeistä hävitetty jo useaan otteeseen. Löysimme paljon juurenpätkiä, jotka olivat alkaneet työntää uutta kasvua pinnalle. On se sitkeä kasvi.

Roskat vietiin minidumpperilla keruupaikalle, josta ne sitten kuljetellaan muualle. Asukkaat kehuivat, kun tulee niin nättiä, mutta huomasin että he myös olettavat meidän olevan talonmiehiä, vaikka emme ole taloyhtiön hommissa. Saimme mm. metsästää yhden asukkaan kadonnutta vaatekaappia, auttaa toista irroittamaan kuivausrummun nukkasihtiä ja etsiä vesilaitoksen miestä siirtämään kaivinkonettaan.

Työmaakoppi sijaitsee aivan upean vanhan kirsikkapuun juurella. Harmi, että olin juuri viime viikon kipeänä ja sitä edellisellä kamerassa ei ollut pattereita, niin en saanut kuvattua sitä komeimmassa kukassaan. Lehdet olivat punaiset ja koko puu vaaleanpunaisten kukkien peitossa. Nyt vieressä kukkii jo hevoskastanja. Työmaakopin vieressä varastokontti, jossa säilytetään työkalut öisin. Sen lukitsemiseen tarvitaan vähintään kaksi miestä ja betonikivi (lyömäaseeksi), sillä ovi on vääntynyt. :)

Ensi viikolla kohti uusia seikkailuja! Ei vielä mitään hajua, mitä silloin on ohjelmassa.

Valmis!

2011-05-11T01:03:00.000+03:00

Viime viikolla, jonka vietin kipeänä, muut paiskivat töitä. Sairaalan piha on nyt valmis. Tältä se näyttää:

Autotietä jatkettiin paljon alkuperäistä pidemmälle vastaamaan nykyajan pelastustiemääräyksiä.

Tähän on tulossa aurinkovarjoja ja istuinryhmiä.

Vanhojen jalkapallomaalien tilalla on yksi koriskori ja tuommoisia hiekkarinkuloita. En ihan ymmärtänyt, mitä niissä pelataan, mutta tanskalaiset ainakin olivat niistä innoissaan.

Petankki-kenttä odottaa pelaajia. Kukkapenkin eteen on vielä tulossa penkit.

Puoliympyrän muotoista oleskelualuetta ympäröivien tukiseipäiden väliin on pingotettu metallilangat. Tuolla juurella on köynnösten taimia, joiden pitäisi joskus peittää tukensa kokonaan.

Nurmikko on vielä siemeninä ja penkeistä puuttuvat katteet, mutta alppiruusu jo kukkii.

Tässä on hyötypuutarha, jossa potilaat saavat viljellä itselleen syötävää. Uudet kompostikehikot loistavat vielä puhtauttaan.

Harmittaa, kun en päässyt mukaan tekemään, mutta hieno tuli. Toivotaan, että käyttäjät tykkäävät.

Nimien takana: posliinikukat

2011-05-10T20:45:00.002+03:00

Posliinikukkien suvun nimi, Hoya on kunnianosoitus englantilaiselle puutarhurille. Thomas Hoy (1750–1822) oli aikanaan arvostettu kasvitutkija, joka esitteli englantilaisille tiedepiireille useita australialaisia kasveja. Suomenkielinen nimi "posliinikukka" kuvaa kasvin kukkia, jotka näyttävät kuin posliinista tehdyiltä. Ainakin ruotsissa (porslinsblomma) ja tanskassa (porcelænsblomst) puhutaan posliinikukista, mutta englantilaisille kukista tulee mieleen vaha: "Wax flower". Kaikille posliinikukille ei valitettavasti ole vielä keksitty suomenkielistä nimeä, mutta joillekin sentään. Näillä on jo:

Hoya australis australianposliinikukka

- "Australis" on latinaa ja tarkoittaa "eteläinen". Kasvia tavataan laajalla alueella Australiaa ja Oseaniaa, mikä eurooppalaiselle on etelässä.

Hoya carnosa isoposliinikukka

- Tämän kasvin kuvasi tieteelle itse Linné jo vuonna 1781. Hän kuitenkin sijoitti kasvin sukuun Asclepias, ja vasta 1805 Brown julkaisi sen posliinikukkana. Nimen "carnosa", "lihaisa" antoi kuitenkin jo Linné. Se viittaa meheviin lehtiin.

Hoya javanica, tähtiposliinikukka

- "Javanica" kertoo kasvin olevan kotoisin Jaavalta. Lisää kasvista vanhemmissa postauksissa: Klik ja klik.

Hoya kerrii herttaposliinikukka

- Arthur Francis George Kerr (1877–1942) oli irlantilainen kasvien keräilijä, joka löysi tämän kasvin 1911. Kasvi on nimetty hänen mukaansa.

Hoya lacunosa sädeposliinikukka

- "Lacunosa" tulee latinasta, "lacus" on järvi. "Pienet järvet" viittaavat lehtisuonien muodostamiin mataliin kuoppiin lehdissä.

Hoya lanceolata subsp. bella pikkuposliinikukka

- Moni harrastaja käyttää yhä vanhaa nimeä, H. bella, mutta jo vuonna 1981 D.H Kent todisti sen olevan H. lanceolatan alalaji. "Lanceolata" viittaa lehtimuotoon: "suikea". "Bella" on latinan "bellus"-sanan feminiini, tarkoittaen kaunista. "Kaunotar" myy varmaan paremmin kuin "suikea", mikä selittänee vanhan nimen suosion kauppiaiden parissa.

Hoya linearis himalajanposliinikukka

- "Linearis" viittaa lehtien muotoon: tasasoukka.

On kuitenkin kauhean monta ihanaa posliinikukkaa, joille ei ole vielä suomenkielistä nimeä. Ideariihi käyntiin! Mikä sopisi näille nimeksi?

Hoya compacta

- "Compacta" = tiivis, viittaa kasvin tiiviiseen kasvutapaan. "Tiivisposliinikukka" ei kyllä ole hyvä nimi kasville. Mitenkäs olisi kiharaposliinikukka?

Hoya cumingiana

- Nimetty löytäjänsä, Hugh Cumingin mukaan. Vaatii poikkeuksellisen paljon valoa ollakseen posliinikukka, muuten helppo kasvi. Aurinkoposliinikukka? Sopisi sekä valovaatimuksen, että kukan värien kanssa yhteen.

Hoya heuschkeliana

- Jonkun mukaan se on nimetty, mutta kenen, sitä en tiedä. Miten olisi uurna- tai ruukkuposliinikukka? Ei, nyt tiedän! Helmiposliinikukka! Ovathan pyöreät kukat kuin pieniä helmiä. :)

Hoya memoria

- Nimetty Filippiineillä sijaitsevan keruupaikan mukaan. Muistoposliinikukka? Äh. Kyllä tälle kaunottarelle pitää nätimpi nimi keksiä...

Hoya nummularioides

- Tämä ihanuus ansaitsee oman nimen! "Nummularioides" viittaa lehtien muotoon, joka on kuulemma pyöreä kuin kolikko (?) ("nummus", kreikkaa). Lehtien muoto vaihtelee samassa kasvissakin, ja minusta suurin osa niistä on muuta kuin pyöreitä. Helppo, samettilehtinen köynnös joka kukkii epäposliinikukkamaisesti joka lehtiparin kohdalta on kasvi jota voin suositella. Miten olisi pilviposliinikukka, koska kukkiessaan tämä on todellinen kukkapilvi? Kolikkoposliinikukka sopisi paremmin nimeksi H. obovata:lle, jonka lehdet ovat pyöreät.

Hoya pubicalyx

- "Pubicalyx" = karvainen verhiö eli verholehdet. Nämä lehdet jäävät usein kukan auettua piiloon, niiden tehtävä on suojata kukkaa nuppuvaiheessa. Kai kasvi on kuitenkin ansainnut kauniimman nimen kuin "karvaposliinikukka"? Miten olisi täpläposliinikukka? Nimi olisi helppo oppia, kun kasvi on niin yleinen ja yleensä tämä on täplikkäämpi kuin isoposliinikukka.

Muita:

H. brevialata: lusikkaposliinikukka lehtien muodon mukaan

H. kanyakumariana: pipariposliinikukka lehtien muodon mukaan

H. macgillivrayi: kuningasposliinikukka, koska sen kukat ovat suvun suurimmat.

H. obovata: kolikkoposliinikukka lehtien pyöreän muodon vuoksi.

H. obscura: komeaposliinikukka, koska kasvi on upea kukkimattomanakin. Lehdet muuttuvat auringossa punaisiksi vaaleanvihreää lehtisuonitusta lukuunottamatta.

H. retusa: tikkuposliinikukka, taas lehtien muodon mukaan.

Ehdotuksia tulemaan!

Hoya multiflora -sotkusta

2011-05-08T14:51:00.000+03:00

Pyysin ja sain Christine Burtonilta kuvat, jotka David Liddle oli aikoinaan hänelle lähettänyt H. multiflora -tutkimuksiinsa liittyen. Tässä ne ovat:

Huomaa lisäteriön jaokkeet, jotka H. multifloralla on ("paksu kaula") ja H. javanicalta puuttuvat.

Kuvia saa isommiksi klikkaamalla. Alakuvassa ovat:

1. Hoya javanica: nuppu

2. Hoya javanica: lisäteriö

3. Hoya multiflora: nuppu

4. Hoya multiflora: lisäteriö

5. Cyrtoceras floribundum: nuppu

6. Cyrtoceras floribundum: lisäteriö

Saatesähköpostissaan Burton sanoi, että Liddlen tutkimustyö jäi kesken hänen kuollessaan. Cyrtoceras floribundum pitäisi julkaista uudelleen nimellä Hoya floribunda. Burtonin mukaan H. multiflora -nimellä kulkee kolme muutakin lajia, joista ei ole kuvaa.

Ennen kuin joku tarttuu tähän lajiryhmään ja tekee tarvittavat julkaisut, nimiä varmasti käytetään sekaisin.

20 lukijaa!

2011-05-06T17:08:00.001+03:00

Hui! Tämä merkkipaalu tuli saavutettua nopeammin kuin luulinkaan. Pitäisiköhän nyt pistää juhlan kunniaksi arvontaa pystyyn? Hmm... Arvonnassa pitäisi kuitenkin olla palkinto. Minkä lisäksi olen Tanskassa, josta ei paljoa paketteja lähetellä. Jos siis julistetaan, että arvonta suoritetaan 1.6.2011 ja palkinnoksi saa, mitä keksin tässä välissä? Jos en keksi mitään muuta, pitää kai saksia pistokkaita posliinikukistani. :)

Arvontaan osallistuvat kaikki lukijani ja ne, jotka heittävät kommentilla tähän postaukseen viimeistään 31.5. Kaksi arpaa saa, jos kertoo blogistani löytyneestä asia- tai kirjoitusvirheestä. Asiavirheen kohdalla kannattaa myös kertoa, miten homma oikeasti menee.

Bloggaaja itse jatkaa tästä vällyjen väliin toipumaan sitkeästä flunssasta. Josko se maanantaihin mennessä helpottaisi. Hyvää arpaonnea kaikille!

Edit: Päätin, että palkintona on Hoyien pistokkaita. Vielä ehtii osallistua!

Viborgin vanha hautausmaa kuvina

2011-05-05T17:25:00.030+03:00

Lauantai, 23.4.2011

Vaimon hauta. Kivessä on tilaa puolisolle ja teksti: "Minun rakas rakastettu vaimoni, rakastettu äitimme (nimi)" ja lopussa lukee: "Ikuisesti rakastettu, ei milloinkaan unohdettu. Näemme taivaassa."

Yksinkertainen on kaunista. Teksti on Hans Adolph Brorsonin hymnistä "Den yndigste rose er funden". Netistä ei valitettavasti löytynyt suomennosta.

Tänne saavat tuoda kukkia ne, joiden rakkailla ei ole hautaa täällä tai ehkä muuallakaan. Edellisyön tuuli oli kaatanut kukkakorit.

Tässä on varmasti upea istua, kun alppiruusut kukkivat.

Tähän on haudattu isoäiti ja Lillemor. Lillemor on naisen etunimi, joka tarkoittaa pientä äitiä.

Muillakin haudoilla näki samaa. Tässä isossa kivessä lukee suvun nimi, pienissä haudatut: Peter ja isä. Perhe tietää, keitä he olivat ja milloin he elivät, se riittää.

Keskellä valkoista pilveä kukki itsepintaisesti punainen tulppaani.

Hauta voi olla kaunis yhdelläkin kasvilajilla. Tässä poimulehteä.

Rönsyansikka kukkii. Kuvasta ei näy, mutta kivien väleihin oli istutettu narsisseja.

Sitten vihdoin kotiin. Tulipahan retkeiltyä tarpeeksi yhdelle päivälle. :)

Pyöräretki takaisin kaupunkiin

2011-05-04T18:06:00.000+03:00

Lauantai, 23.4.2011

Asmild Plantecenteriltä piti vielä päästä takaisinkin. Nyt ei sitten ollut mikään kiire. Menomatkalla oli ollut, kun noilla kaupoilla on aukioloajat... Tässä liikenneympyrä matkan varrelta. Autoille on tuolla ylätasanteella liikenneympyrä, pyöräilijöille täällä alhaalla. Liikennesäännöt on pitänyt opetella päättelemällä ja muita seuraamalla, mitä tulee polkupyöriin. Tuo merkki, jossa kaksi nuolta on vedetty yli, tarkoittaa että kaksisuuntainen tie loppuu, ja ympyrä on yksisuuntainen. Noita on monessa paikkaa, koska pyörätie voi olla "suomalainen", eli kevyenliikenteenväylä jota saa mennä kumpaan suuntaan vain, tai sitten yksisuuntainen, jolloin niitä on yksi molemmin puolin tietä. Pyöräteitä saavat täällä käyttää pyöräilijöiden lisäksi mopot, skootterit, sähköpyörätuolit... Ylipäätään kaikki autoa pienempi mutta kävelijää nopeampi.

Selkeitä opasteita oli helppo seurata tänne ja takaisin kaupunkiin. Näitä onkin vähän vaikeampi jonkun vääntää osoittamaan väärään suuntaan, mitä Jyväskylässä usein näkee.

Tämä paikka (mikä se sitten onkaan) on merkittävä, sillä täällä minä haistoin ensimmäistä kertaa leikatun ruohon. Ah, mikä elämys pitkän talven jälkeen!

Ihana keli oli houkutellut ihmiset puistoihin, ja pitihän minunkin käydä tutustumassa yhteen niistä. Hevoskastanjat ovat jo täydessä lehdessä!

Tässä ~~uskollinen~~ uskomaton pyöräni. Vaikka se tarvitsisi kovasti öljyä, vaihteista toimii vain kolme ja siitä irtoaa osia aina silloin tällöin, se on vienyt minut minne haluan. Koputetaan puuta, jotta tilanne jatkuisi.

Ihmiset ottivat rennosti, olihan lauantai. Lapset heittelivät frisbiitä, vanhemmat loikoilivat lämmössä.

Puiston keskustaa hallitsi patsas vesiputouksineen. Joku oli poiminut kukkia patsaan käteen.

Patsaan takana oli mm. japaninvaahteroita, joiden juurella kukkivat...

... Valkovuokot! Nyt se on kevät!

Valtavat alppiruusut antoivat vielä odottaa kukintaansa.

Pitkään tässä ei kyllä enää kestä, ennen kuin nämä nuput pamahtavat auki.

Puiston halki virtasi pieni puro järveen. Puro oli ihmisen rakentama, ja sen pohjassa meni putki, jota pitkin järvivettä pumpattiin puron alkuun, jotta se sitten voisi valua takaisin järveen. Narsissit kukkivat nätisti.

Pyökit eivät ole vielä edes täysin pudottaneet lehtiään, ja nyt ne ovat jo lehdessä. Nopeaa toimintaa, täytyy myöntää. Mikään ihme, että näitä on istutettu joka paikkaan.

Jatketaan matkaa puiston portin ohi. Tulppaanit kukkivat jo näin iloisesti.

Täällä löytää kukkia mitä ihmeellisemmistä paikoista. Kaukaa katsoin, että tässä on "vain" muuri jonka päällä on pensasaita, mutta väliin onkin jätetty rako kukille.

Kaupungin vanhaa osaa hallitsee moneen kertaan palanut kirkko, joka on restauroitu viimeksi joskus 1800-luvulla. Tällä säällä sen edustan nurmikko houkutteli kuitenkin enemmän väkeä kuin itse kirkko.

Vanha kaupunki kapeine kujineen on ihastuttava. Täällä ei kyllä kehtaa pyöräillä, jäisi niin paljon näkemättä. Kävelytahti on sopiva. Tämä on jonkin virastorakennuksen piha.

Tässä näkymää rivarin pihasta. Miten erinäköinen tämä olisikaan ilman pensaita! Niillä saa korkeutta pieneenkin tilaan.

Tanskalainen laittaa puutarhan sinnekin, missä ei ole tilaa lainkaan. Yhden kerrostalon rappujen kohdalla oli jokaisella tämmöinen levähdyspaikka.

Valitettavasti täälläkin pihoihin on päätynyt sinisiä ufoja. Niitä ei kyllä usein huomaa, sillä niiden ympärille on istutettu pensaita kuin syreenimajaksi. Tämä kuva on uudemmalta asuinalueelta, jossa pihoja ollaan vasta perustamassa. Ehkä tuohonkin on vielä pensaita tulossa?

Vieläkään ei olla kotona... Seuraavassa postauksessa ehkä päästään jo sinne asti?

Asmild Plantecenter: huonekasvitarjonta

2011-05-02T21:02:00.001+03:00

Lauantai, 23.4.2011

Tarjolla oli sitä samaa kuin muuallakin. H. cumingianaa kaaressa...

...H. compactaa kaaressa...

...australianposliinikukkaa...

ja hyvin kuivatettua himalajanposliinikukkaa. Ilmeisesti uskomus siitä, että posliinikukat tarvitsevat vettä yhtä harvoin kuin kaktukset, elää ja voi täällä hyvin. Etenkin kun poslarit oli sijoitettu kaktusten seuraan.

Siirryin siis katselemaan muuta tarjontaa. Meillä leikkokukkana saatavaa freesiaa sai täällä ruukkukasvina.

Laskuvarjolyhtyä löytyi kaareen kieputettuna. Tämä on näemmä täällä suosittu kasvi, sen verran usein siihen kaupoissa törmää.

Kasvihuoneiden puolella sai ostaa viherhuoneeseen persikoita ja muita eksoottisia kasveja, jotka eivät selviä talvesta ulkona. Prunus persica 'Nana' oli kukassa. Persikankukkien tuoksu on ihana!

Orkidearuukkuja sai vähän alle euron kappale. Näissä on paremmin varmistettu veden pois pääsy kuin niissä lasisissa "orkideantappajissa".

Saisiko olla sisustukseen sopiva pyörällinen alusta ruukulle? Mallistoa löytyy.

Että minä nauroin tälle. Jos sattuu omistamaan lammikon, ja haluaa nähdä kalojaan vähän eri perspektiivistä, voi hankkia tämmöisen "kalatornin". Eri asia sitten, haluavatko kalat uida sinne ja kuinka kauan ne sinne mahtuvat... Ilmeisesti tämmöiselle on kysyntää, kun sitä myydään.

Kaupan ja kasvihuoneiden välissä oli leikkipaikka lapsille, joka oli hyvin suosittu.

Ulkona kävi ilmi, että saavit ovat pop. Niitä löytyi kaiken kokoisia ja muotoisia. Niihin voi istuttaa tai tehdä vesiaiheen. Niiden vieressä oli myynnissä kelta-punakirjavia tiiliä, jotka ilmeisesti ovat myös pop. Näillä eväillä lähdin kotia kohti. Mitään ei tarttunut mukaan.

Hyvää vappua!

2011-05-01T14:52:00.000+03:00

Mies lähetti taas terveisiä kotoa. Australianposliinikukka on lähtenyt valloittamaan maailmaa.

Eiliset vieraat toivat tuliaisiksi dinosauruksen pitämään miehelle seuraa. Itse vietän vappua tuhoten kilpikirvoja eilisestä ostoksestani. Vinkki: denaturoidun alkoholin kanssa läträttyäsi, pese kädet ennen kuin pistät mitään suuhusi. Yäh. H. retusan tutkittuani tulin siihen tulokseen, että pitää tutkia posliinikukat kotonakin, jahka kotiudun. Kaikissa muissa on tuholaistorjunta tehty, paitsi australianposliinikukassa. Se on kyllä ihan eri huoneessa kuin muut, mutta ei vara venettä kaada. Tanskassa ei vietetä vappua, joten täällä on ihan normaali sunnuntai. Siitä huolimatta toivotan kaikille lukijoilleni: Glædelig 1. maj!

Nimisekoiluja

2011-05-01T00:00:00.004+03:00

(Alkuhuomautus: Kirjoitan tämän tänne senkin uhalla, että joudun kirjoittamaan sen kokonaan uusiksi. Myönnän, että olen aloittelija, ja teen virheitä. Korjatkaa, jos tuli tehtyä massiivisia.)

Posliinikukkien suku on yhä aikamoinen sekasotku, mutta jotain on jo saatu selville. Ensin vähän taustaa kaikille niille lukijoille, jotka eivät ole perehtyneet kasvitieteeseen. Aikoinaan oli ruotsalainen mies nimeltä Carl von Linné. Hän kehitti kaksiosaisen kasvien nimeämisjärjestelmän. Ensimmäinen osa nimestä kertoo kasvin suvun, toinen lajin. Hän perusti kasvien luokittelun niiden sukuelinten ts. kukkien rakenteiden eroavuuksiin lehtien muodon tai kukkien värin sijaan, sillä ne ovat paljon vähemmän muuntelevia. Esimerkiksi lehtien muotoon vaikuttaa kasvupaikka, kasvuolot, lannoitus, hyönteisten vioitus jne. Lisätietoa.

Posliinikukkien lajierot löytyvät monesti lisäteriöstä (englanniksi corona). Lisäteriö on posliinikukan kukan keskellä oleva "tähti". Lisäteriön muodon tai rakenteen perusteella tehtävä lajien nimeäminen voi tuntua tavallisesta tallaajasta pilkunviilaukselta, mutta on monesti ainoa varma tapa erottaa kasvilajit toisistaan. Kasvit kun eivät tykkää kasvaa aina samannäköisinä valossa, varjossa, kuivassa huoneilmassa, nuorina tai vanhoina. Sitten asiaan:

Tähtiposliinikukka - ei Hoya multiflora, vaan H. javanica

Australialainen David Liddle tutki 2000-luvulla H. multiflora - ja H. javanica -nimillä kulkeneita posliinikukkia. Hän totesi, että useimmat myynnissä olevista multiflorista ovatkin oikeasti javanicoja, ja että oikea multiflora on paljon harvinaisempi, ainakin myynnissä. Eron näkee kukan lisäteriöstä. Lähde.

Hoya javanica

Hoya multiflora

H. javanica on kotoisin Jaavalta, H. multiflora Malesiasta ja Filippiineiltä.

Hoya densifolia ja Hoya cumingiana

Näiden kahden kasvin nimet ovat myös jossain vaiheessa vaihtuneet, ja cumingiaanaa on myyty densifolian nimellä ja toisinpäin. Kukkimattomissa kasveissa eron näkee lehden kärkien muodossa. Densifolian lehdenkärjet ovat pyöreät ja cumingianan terävät:

H. densifolia

H. cumingiana

Kukkivissa kasveissa eron näkee taas lisäteriöstä. Cumingianan lisäteriö on punainen, densifolian valkoinen.

Hoya compacta vai Hoya carnosa f. compacta?

Molempia nimiä näkee käytettävän, vaikka kyseessä on kaksi eri lajia. Alunperin H. compactan oletettiin syntyneen jalostuksen tuloksena isoposliinikukasta, mutta Chris Burtonin tutkittua kasvia tarkemmin, hän julkaisi sen omaksi lajikseen vuonna 1990. Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä, sillä H. compactaa ei ole löydetty luonnosta. Eli keräyspaikka on unohdettu ja/tai sitten kasvi on kadonnut luonnosta keräämisen jälkeen. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei kasvia voida pitää omana lajinaan, ellei sen levinneisyysaluetta tiedetä. Lisäteriö puhuu kuitenkin selvää kieltään:

H. compacta

H. carnosa

H. compactasta on saatavilla monia lajikkeita:

'Krinkle-8' (eli ‘Crinkle Curl’, eli 'Gringle Curl’): Mikä on ihanaa, on että H. carnosalla on samanniminen lajike, joka on kuitenkin eri kasvi. Netissä nimiä näkee molemmilla, omistajat ovat arponeet (?) kasvilleen nimen. Kukan lisäteriöstä näkee yhä, kumpi on kumpi. H. carnosa 'Krinkle-8':n lehdet ovat tasaiset, mutta niissä on 8 "kuoppaa". Huomatkaa, että linkin kasvi on nimetty väärin. Kukista näkee, että se on selvästi carnosa.

‘Mauna Loa’ (joka on rekisteröity tavaramerkiksi nimellä Lura Lei®. Sama kasvi kuin 'Picta'.): lehdet vihreäreunaiset ja keskusta kermanvärinen tai keltainen.

‘Regalis’ (kiertää netissä nimillä ‘Variegata,’ ‘Variegated’, ‘Compacta Variegata’ ja ‘Krinkle’. Tälle on keksitty useita kauppanimiä, kuten Indian Rope ja Hindu Rope): Valkoreunaiset lehdet.

‘Tove’ on H. compactan mutaatio, jonka lehdissä on hopeisia täpliä. Kiertää Ruotsissa harrastajalta toiselle. Samassa maassa kiertää myös kasvi nimeltä H. lacunosa 'Tove', jonka oikea identiteetti on vielä selvittämättä. Se ei nimittäin välttämättä ole sädeposliinikukan H. lacunosa lajike.

H. carnosasta on myös tarjolla useita lajikkeita, mutta menee vielä hetki, ennen kuin tajuan niistä mitään. Niitä on huomattavasti useampia kuin compactasta, ja netissä lajikenimiä käytetään aivan sekaisin.

Löytö!

2011-04-30T17:30:00.001+03:00

Vihdoin tänään pääsin kaupungille koluamaan paikallisia kukkakauppoja. Suurin osa oli sitä peruskauraa: australianposliinikukkaa eri muodoissaan, isoposliinikukan kirjava muoto, H. compactaa, himalajanposliinikukkaa. Suurimmassa osassa myyjä ei edes tiennyt kasvien nimiä. Mutta yhdestä pikkukaupasta huoltoaseman vieressä löytyi peräti kolme H. retusaa. Pyysin yhden niistä ilman ruukkua, johon se oli istutettu, ja nyt meillä on uusi perheenjäsen. :)

Hoya retusa

Tämän alta pois hävitetään herttalyhty, johon olen kyllästynyt. Eli jos asut Jyväskylässä ja haluat kyseisen kasvin, ilmoita itsestäsi.

Hoito-ohjeet: Hoya retusa
Runsas hajavalo, viihtyy parhaiten länsi-ikkunalla. Pidä multa aina hieman kosteana. Viihtyy parhaiten normaalissa huoneenlämpötilassa 20-25 °C.

Asmild Plantecenter

2011-04-29T21:25:00.001+03:00

Viime viikonloppuna tuli käytyä paikallisella taimistolla, tai siis yhdellä niistä. Ajatuksena oli katsastaa, mitä täällä taimistolta saa ja tietysti etsiä posliinikukkia.

Forsythia intermedia - komeaonnenpensas

Kevät alkoi täällä keltaisena, kun onnenpensaat alkoivat kukkia. Ne ovat olleet kukassa koko huhtikuun, ja alkavat nyt olla ohikukkineita.

Magnolia soulangeana - loistomagnolia

Magnolia 'Susan'

Magnolia stellata - tähtimagnolia

Nyt maisema on alkanut saada muitakin värejä, valkoista (magnoliat) ja punaista (kirsikkapuut). Osa magnolioistakin on jo siirtymässä kukkimisesta lehtien tekoon.

Täällä saa säleikköpuita valmiiksi muotoon leikattuina. Tätä en ole Suomessa nähnyt. Vai elänkö liian pohjoisessa? Näitä näkee joka taimistolla, jossa olen tähän mennessä käynyt. Toinen, mitä saa valmiiksi aloitettuina, ovat ulkobonsait.

Myös murattia sai "valmiselementteinä". Tässäpä välitön näkösuoja terassille.

Rhododendron ponticum 'Graziella'

Rhododendron 'Abendrot'

Alppiruusuista ensimmäiset kukkivat jo puistoissakin, mutta pääkukintaa saadaan vielä odottaa.

Havuissa oli saatavilla vaikka millaista väriä ja kasvumuotoa. Lappujen mukaan tarjolla oli ainakin sinilaakakatajaa Juniperus horizontalis 'Prince of Wales', kartiotuijaa Thuja occidentalis 'Brabant', kiinankatajaa Juniperus chinensis 'Blue Alps' ja 'Stricta', aitopihtaa Abies procera 'Glauca' ja metsäkuusta Picea abies 'Acrocona', jolla on pinkit kävyt. Eniten lajikkeita oli lawsoninsypressistä (eli huonekatajasta): 'Columnaris', 'Ivonne', 'Sunkist', 'White spot', 'Ellwoods Gold', 'Snow White' ja 'Stardust'.

Luulin tätä ensin tuijaksi, mutta lapun mukaan tämä oli nutkansypressi Chamaecyparis nootkatensis 'Pendula'.

Saisiko olla bambuja? Näissäkin riitti valinnanvaraa, vaikka nimilappu oli vain yhdessä: Fargesia murielae 'Simba'. Sitä näemmä saa ostettua Suomestakin.

Peikonpähkinät ovat selvästi suosittuja täällä, sen verran monessa pihassa ja puistossa niitä on näkynyt. Kippuraiset oksat ovat koristeelliset vuoden ympäri.

Näissä luki lapussa tyrni, mutta ei nyt ihan näytä samalta kuin Suomessa. Johtuuko taimen iästä vai jostakin muusta? Marjakasveista löytyi myös niitä tavallisia, mutta goji-marjaa en ole Suomalaisilta taimistoilta löytänyt. Marjakasveja myydään monesti montaa lajia tai lajiketta istutettuna samaan ruukkuun. Esimerkiksi mustikkaa saa kolmen lajikkeen pakkauksessa, ja marjapensaita voi olla neljää eri lajia (esim. vadelma, mustaherukka, karhunvadelma ja karviainen) samassa 10 litran ruukussa.

Zenobia pulverulenta 'Blue Sky'

"Erikoisten pensaiden" osastolta löytyi mm. sinihärmepensas täydessä kukassa. Muita erikoisiksi luettavia olivat Choisya 'Aztec Pearl', Heptacodium miconioides, Stewartia pseudocamellia, Exochorda macrantha 'The Bride' ja...

Osmanthus heterophyllus jonka nimen olen halunnut tietää, sillä olen nähnyt sitä niin paljon kotipihoissa täällä.

Photina fraseri 'Red Robin'

Euonymus fortunei 'Blondy' - sorvarinpensas

Hedera helix 'Arborescens' - muratti

Murattia näkee täällä paljon. Sitä käytetään puistoissa, kotipihoissa, hautausmailla. Jo junamatkalla tänne kiinnitin huomiota köynnösten peittämiin puihin. Ne osoittautuvat olevan joko muratin tai kuusamien peittämiä.

Erica carnea - lumikellokanerva

Täällä käytetään paljon monivuotisia kanervia ulkona. Harmi, ettei Suomessa ole innostuttu käyttämään meillä pärjääviä kanervia. Nämä tuovat keväällä heti väriä ja ovat kauniita maanpeitekasveja.

Skimmia japonica 'Rubella'

Täällä skimmia ei ole joulukukka vaan ikivihreä pensas, jota istutetaan alppiruusujen joukkoon.

Saisiko olla lumpeita? Tarjontaa on monenlaista.

Vesikasvit olivat omalla pöydällään enemmän tai vähemmän uppeluksissa.

Japaninvaahteroita oli useampaakin erilaista: 'Dissectum', 'Garnet', 'Ornatum' ja 'Inaba-Shidare'. Näiden lehtimuodot ja värit ovat kerrassaan ihastuttavia!

Mansikat kukkivat yhdessä rönsyansikan kanssa.

Araucaria araucana

Tämä veijari on hauskan näköinen mutta inhottavan piikikäs. Chilenaraukariaa ei kannata mennä halailemaan. Tämä näyttäisi olevan muodissa, sen verran paljon sitä näkee myynnissä.

Siellä täällä oli tauluja kertomassa kasveista, niiden leikkaamisesta ja istutuksesta. Tässä esimerkkinä havukasveista kertova taulu. Seuraavaksi päästäänkin jo toivottavasti sisätiloihin asti. :)

Viikon vaikeudet

2011-04-29T18:21:00.001+03:00

Tämä viikko on kulunut istuttaessa, mutta siitä ei ole kuvia. Niitä on vaikea ottaa, jos ei ole paristoja kameraan. Ensin paristojen oston esti pääsiäinen, jolloin kaupat olivat kiinni, sitten muistamattomuus ja kun vihdoin eilen muistin käydä ne ostamassa, tänään iski vatsatauti. Eli tämän viikon töistä ei ole kuvia.

Ne olisivat kuitenkin vain kertoneet seuraavaa:

Otetaan auto, lastataan se ääriään myöten täyteen kasveja, ajetaan työmaalle, istutetaan ne kaikki, pakataan tyhjät ruukut ja laatikot autoon, ajetaan firmalle, tyhjennetään auto. Toistetaan. Päivät ovat olleet niin kiireisiä, että tiistaina ja keskiviikkona tuli tehtyä tunti ylitöitä. Eilen meillä kyllä olisi vielä riittänyt istutettavia kasveja, mutta meillä ei ollut mitään tietoa minne ne olisi pitänyt istuttaa, joten päätimme että se päivä oli sitten siinä.

Olen tähän mennessä oppinut istutustöistä, että jos istutussuunnitelma on olemassa, se on jossain muualla kuin missä istuttajat ovat. Jos istutussuunnitelma on olemassa ja se on siellä missä istuttajat ovat, se ei pidä paikkaansa tai sitä ei voida noudattaa, koska kivityömiehet, sähköasentajat, putkimiehet tai joku muu urakoitsija ei ole lukenut tai tajunnut piirrustuksia.

Eilen esimerkiksi meille annettiin iso kukkula, joka piti istuttaa täyteen, eikä meillä ollut kuin lista kasvimääristä ja -lajeista, jotka siihen piti käyttää. Toisessa paikassa oli istutussuunnitelma käytössä, mutta joku toinen urakkaporukka oli tehnyt kukkapenkit vääriin paikkoihin väärän kokoisina. Meidän piti sitten keksiä mitä istutamme ja minne, jotta kasvimäärät täsmäisivät mutta lopputulos näyttäisi hyvältä. Kolmannessa paikassa putkimiehet olivat luoneet rotkonsa umpeen, mutta maanpinnantaso oli yhä puoli metriä alempana kuin lopullinen korkotaso, emmekä voi istuttaa kasveja ilmaan. Neljännessä paikassa paikalle saavuttuamme huomasimme, että joku oli jo istuttanut kasvit sinne, mutta jossain vaiheessa tieto tästä oli kadonnut.

Naureskelimmekin porukalla, että joku suunnittelee kukkapenkkiään kuukausia, ja me vain ajamme pihaan, lätkimme kasvit minne ne mahtuvat ja jatkamme matkaa. Työkaverini iltapäivältä kertoi, että hän oli viettänyt aamupäivän yhdellä kadunpätkällä vaihtamassa jo istutettuja puita pienempiin taimiin samasta lajikkeesta. Hänet oli myös määrätty aiemmin istuttamaan yhden pihan kasvit, mutta tänään hän huomasikin, että pihasta oli ollut olemassa silloin vain puolet. Eli nyt kaikki pihan kasvit on istutettu puolelle pihaa ja toinen puoli on tyhjä. Tehdessämme paikkausistutuksia löysimme paljon kuolleita avojuurisia taimia, jotka oli työpäivän lopuksi laitettu valeistutukseen, mutta joko työporukka ei ollutkaan jatkanut samassa paikassa seuraavana päivänä tai sitten pääsiäinen oli tullut väliin sotkemaan kuvioita ja taimet olivat unohtuneet. Pääsiäisen ansiosta jotkin puut olivat kuolleet jo ennen kuin ne oli saatu istutettua, mutta ne istutettiin silti, kun käsky kävi. Jossain vaiheessa ne käydään sitten vaihtamassa.

Tämmöistä se on, kun rakennetaan 11 kerrostalon asuinalue kahdessa vuodessa rakennuksineen, kunnallistekniikoineen ja istutuksineen. Ainakin täällä Tanskassa.

Ongelma: multa on märkää

2011-04-27T19:24:00.001+03:00

Jos olet kastellut kasvin viimeksi iäisyys sitten, mutta multa on yhä märkää, kasvisi ei juo tarpeeksi, jotta multa kuivuisi.

Mahdollisuus 1: Jos multa on jatkuvasti märkää, vaikka kasvi saa valoa ja on terve, ruukku on kasvin tarpeisiin nähden liian suuri. Tällöin kasvilla on juuria vain ruukun keskellä ja ruukun laidoilla on paljon käyttämätöntä multaa. Nosta kasvi pois turhan mullan keskeltä ja istuta se ruukkuun, joka on halkaisijaltaan 1-2 cm leveämpi kuin kasvin juuristo.

Mahdollisuus 2: Jos edellinen kohta päti muuten, mutta juuret täyttävät ruukun, multa on liian vettä sitovaa. Lisää siihen hiekkaa tai lecasoraa nopeuttamaan sen kuivumista. Tämän voi tehdä joko ruukunvaihdossa, jolloin käyttää uutena multana ilmavampaa seosta tai jos juuret kärsivät tilanteesta pahasti, mullanvaihtona.

Mahdollisuus 3: Se ei juo, koska se ei haihduta, ja hyvin todennäköinen syy sille on, että se ei saa tarpeeksi valoa.

Mahdollisuus 4: Kasvilla ei ole tarpeeksi lehtipinta-alaa haihduttamassa vettä. Kunhan se kasvaa, ongelma poistuu. Katso, että kasvi saa valoa ja olosuhteet ovat edulliset kasvamiselle.

Mahdollisuus 5: Kasvisi on vaipunut lepoon, koska on talvi, valoa on saatavilla vähemmän, lämpötila on laskenut tai kaikkea näistä. Harvenna ja vähennä kastelua reippaasti.

Mahdollisuus 6: Kasvi joisi, jos voisi. Juuret ovat vahingoittuneet syystä tai toisesta. Multa on märkää, mutta kasvi nuupahtaa veden puutteeseen. Tähän voi olla montakin syytä:

- Liikakastelu on hukuttanut juuret.

Jos kasvilla on vesisäiliö, tyhjennä se. Itse käytän tämmöistä itse askarreltua apuvälinettä tähän:

Jos kasvi on ruukussa, jonka pohjassa on reiät, varmista että vesi pääsee valumaan pois, myös aluslautaselta. Jos se on istutettu suojaruukkuun, eli ruukkuun jossa ei ole pohjareikää, nosta kasvi ruukusta juuripaakkuineen ja nosta paikkaan, jossa se saa rauhassa valua kuivemmaksi. Jos paakku ei meinaa pysyä kasassa, raavi/ravistele irtoavat litimärät mullat pois. Suojaa juuret suoralta auringolta, jotteivät ne kuumene liikaa. Kaada vesi ruukun pohjalta pois. Suosittelen kasvin istuttamista pohjareiälliseen ruukkuun ja sen voit sitten halutessasi laittaa suojaruukkuun.

Jos juuret ovat jo pehmeää mössöä, eivätkä näytä terveiltä, raavi multaa pois, kunnes löydät terveitä juuria. Leikkaa kuolleet juuret pois ja istuta kasvi uuteen multaan ruukkuun, joka sopii paremmin kastelutyylillesi.

- Tuholaiset ovat syöneet juuret. Ota kasvi ruukustaan ja tarkista juuret. Jos löydät eläviä otuksia, selvitä, mitä ne ovat ja voiko niitä syyttää. Jos kasvisi ovat olleet nurmikolla kesäaikaan, etanat ovat saattaneet ryömiä ruukkuun. Ne pitävät juurista. Myös joidenkin hyönteisten toukat pitävät juurista. Isot otukset saa nyppimällä pois. Pienet voi häätää upottamalla kasvin juuripaakun veteen tai veteen jossa on torjunta-ainetta 10-15 minuutin ajaksi ja valuttamalla sitten ylimääräisen veden pois.

- Liikalannoitus tehnyt mullasta niin väkevää, ettei kasvi saa siitä vettä irti. Kukaan ei selviä suolavedellä. Nyt on pakko vaihtaa multa. Nosta juuripaakku vesiastiaan ja anna sen pehmetä. Rapsi multaa pois sormin haromalla ja huljuttele kasvia vedessä irrottaaksesi mullat juurista. Kaiken ei tarvitse irrota, tavoite on saada vain suurin osa liian väkevästä mullasta pois. Pyri varomaan juurten vahingoittamista. Lopuksi nosta kasvi uuteen ruukkuun tai vanhaan, jonka olet pessyt lannoitejäämistä (tiskiaine + vesi on hyvä). Peittele juuret uudella mullalla, ja ravistele kasvia ja/tai painele multaa välillä jotta multaan ei jää ilmataskuja. Lopuksi kastele puhtaalla vedellä. Aloita lannoitus vasta parin kuukauden päästä, jos käytit uutta kukkamultaa, ja tällä kertaa noudata lannoitusohjeita.

Jos juuret ovat vahingoittuneet, pitää huolehtia, että kasvi selviää ajan jona se ei pysty juomaan vähentämällä haihduntaa lehdistä. Tämän voi tehdä joko leikkaamalla jokaisesta lehdestä puolet pois, sumuttamalla kasvia paljon tai sulkemalla sen muovipussiin, josta on leikattu kulma pois. Jos valitset muovipussivaihtoehdon, jätä juuripaakku pussin ulkopuolelle, etenkin jos juuret ovat vahingoittuneet liikakastelun vuoksi. Silloin haluamme juuripaakun kuivuvan ja kasvin saavan vettä.

Jos kyseessä on pistokkaista lisättävissä oleva kasvi ja tilanne on todella paha, voit ottaa pistokkaita muovipussiin, sumuttaa sinne vähän vettä ja sulkea pussin. Näin voit ehkä pelastaa kasvista edes osan. Sumuttele pussiin lisää vettä kun kasvi näyttää käyttäneen edelliset ja pidä se pois kuumasta ja suorasta auringosta. Avaa pussi kerran päivässä päästääksesi sinne uutta ilmaa, jotta pistokkaat eivät homehdu. Ruukuta pistokkaat, kun ne ovat tehneet juuret.

Kastelusta: Yleisohjeita

2011-04-25T22:24:00.000+03:00

Vanhemmassa postauksessa kerroin, että kasvin saa tapettua hukuttamalla sen juuret. Tätä ei pidä ymmärtää niin, että oikea tapa kastella kasvia on antaa sille pikku tilkka kerrallaan. Jos kasville antaa jatkuvasti liian vähän vettä, joka kastelee hädin tuskin mullan pinnan, kasvi kasvattaa suurimman osan juuristaan aivan pintaan, ja kärsii janosta. Paras tapa kastella on matkia luontoa: kerralla runsaasti.

Miksi ja miten kasvin juuret sitten saa hukutettua? Syynä ei ole märkä multa, vaan se, ettei mullassa ole lainkaan ilmaa. Selitän. Tavallisesti mullassa on huokosia, maamurusten väliin jäävää tilaa, ellei sitä ole tarkoituksella tampattu aivan tiiviiksi. Näitä huokosia on eri kokoisia, pieniä ja suuria. Kasville ihannetilanne on, että suuret huokoset ovat täynnä ilmaa ja pienet vettä. Näin juurten saatavilla on molempia. Mullan kuivuessa vettä täynnä olevat pienet huokoset tyhjenevät. Kun multa kastellaan, veden käyttäytymiseen vaikuttaa sekä painovoima että veden pintajännitys. Painovoima vetää vettä alaspäin. Veden pintajännitys "jarruttaa" vettä, ja saa sen jäämään "jumiin" pieniin huokosiin. Multaa kastellaan niin kauan, että siinä olevat pienet huokoset täyttyvät ja mullassa oleva turve tai muut vettä sitovat aineet ehtivät turvota. Tärkeää on kuitenkin, että liika vesi pääsee valumaan pois. Muuten suuret huokoset täyttyvät nekin vedestä, ja juuret hukkuvat.

Eli tarpeeksi vettä kerralla, ja liian veden on päästävä valumaan pois. Tapoja on monia. Ensin kuitenkin varmistetaan, että kasvi tarvitsee vettä. Työnnetään sormi multaan ensimmäiseen niveleen asti. Jos multa ei tunnu märältä, tarvitsee kastella. Kastelun tarvetta ei siis katsota vesisäiliön mittatikusta tai kalenterista, vaan siitä, miten paljon kasvilla on vielä juotavaa.

Jos ruukussa on pohjareikiä, otetaan kasvi ruukkuineen ja viedään vesisammion luo. Upotetaan ruukku veteen ja annetaan mullan imeä vettä itseensä 10-15 minuuttia tai kunnes ilmakuplien tulo loppuu. Sitten nostetaan kasvi ruukkuineen vedestä pois sellaiselle alustalle, jossa liika vesi pääsee valumaan pois. Kun vettä ei enää tiputtele pohjasta, viedään kasvi takaisin. Tämä kastelutapa on hyvä monesta syystä. Ensinnäkin se sopii suurimmalle osalle kasveja. Toisekseen se on hyvin helppo oppia. Kolmanneksi se estää suolojen kertymistä multaan. Lisäksi jos kasvin vie kastelua varten vesipisteelle, sen saa helposti samalla suihkutettua pölystä.

Missä voi mennä vikaan: Unohtaa kasvin uppeluksiin vesisaaviin, tai ei anna kasvin valuttaa liikoja vesiä pois, vaan nostaa kasvin suojaruukkuunsa (ruukkuun, jonka pohjassa ei ole reikää) liian pian. Liika vesi valuu suojaruukun pohjalle kerrokseksi, ja tukahduttaa juuret ruukun pohjalta.

Jos kasvi on edelliseen liian painava siirrettäväksi tai jokin muu estää tavan yksi, voidaan tuoda vesi kasvin luo. Taas on tärkeää, että liika vesi pääsee pois, mutta varmista, ettei se paikka ole perintökalusteen pinta tai valkoinen matto. Kasvin juurelle kaadetaan vettä niin paljon kuin ruukkuun mahtuu. Odotetaan, että se imeytyy. Taas ruukkuun kaadetaan niin paljon vettä kuin siihen mahtuu. Odotetaan, että sekin imeytyy. Jatketaan, kunnes ruukun pohjasta tulee vettä pihalle.

Missä voi mennä vikaan: Jos kasteluväli on venähtänyt liian pitkäksi, ja multa on rutikuivaa, vesi voi hulahtaa suoraan läpi, eikä jää hyödyttämään kasvia. Silloin olisi hyvä, jos veden saisi viipymään ruukussa pidempään. Joko hidastetaan veden karkaamista kasvin ulottuvilta aluslautasen (tai suuren saavin) avulla tai kaadetaan kasville vettä, kunnes multa alkaa taas sitä imeä. Jos käytetään aluslautasta tai saavia, niille valuneen veden annetaan seistä kasvin ulottuvilla 10-15 minuuttia, jonka jälkeen ylimääräinen vesi kaadetaan pois.

Jos käytetään säiliöruukkua, katsotaan ensin, onko säiliössä vettä. Jos on, jatketaan matkaa. Jos ei ole, tökätään sormi multaan ja kokeillaan, onko se märkää. Jos multa on kuivaa ensimmäisen nivelen matkalta, kastellaan. Kaada ensin vettä niin paljon yläkautta kuin ruukkuun mahtuu ja anna sen imeytyä. Katso, tuliko vesisäiliöön vettä. Jos ei, toista. Kun vettä päätyi säiliöön asti, voit täyttää säiliön kasteluaukon kautta.

Missä voi mennä vikaan: Tapoja on monia, mutta vettä pitäisi aina kaataa yläkautta edes jonkin verran, jotta kasvi saa juotavaa, vaikka sen juuret eivät yltäisikään säiliöön asti. Vaikka säiliössä olisikin juuria, voi olla että ne ovat vahingoittuneet, eikä kasvi saa niillä imettyä vettä. Yllä kuvatulla tavalla multaan syntyy vesipatsas, joka varmistaa vedensaannin.

Vaarana on, että kasville annetaan niin paljon vettä, että säiliön vesi nousee multaan asti ja tukehduttaa juuria. Jos tämän haluaa välttää, tapoja on monia. 1. Odottaa niin kauan, että kaikki yläkautta kaadettu vesi on varmasti päässyt valumaan säiliöön, ja täyttää sitten säiliö tarkistaen välillä mittatikulla vedenpinnan korkeuden. 2. Täyttää säiliön vain puolilleen. 3. Tekee ruukkuun ylivuotoreiän tai -reikiä säiliön yläpuolelle, jolloin liika vesi pääsee valumaan pois, mutta säiliö ei tyhjene.

Tiedän, että jotkut kastelevat ruukkukasvinsa vain kaatamalla vettä aluslautaselle, eivätkä kaada vettä yläkautta lainkaan. Tämä toimii, kunhan kasvin juuret yltävät jo lautaselle asti. Pienet taimet ja ruukunvaihdon kokeneet kasvit tulisi kastella yläkautta.

Nämä ovat kastelun yleisohjeet, jotka sopivat suurimmalle osalle huonekasveista. Poikkeuksen muodostavat kasvit, jotka vaativat runsaasti vettä (kodinonni, viheradiantumi). Yhteistä näille kasveille ovat hyvin ohuet lehdet. Ne suositellaan istutettavaksi säiliöruukkuun, jonka säiliö täytetään heti, kun se tyhjenee. Myös hyvin kuivissa oloissa olevat kasvit, kuten kaktukset vaativat omat kasteluohjeensa. Niillekin annetaan kerralla paljon vettä, mutta kasteluväli on paljon pidempi kuin muille kasveille suositeltava pari päivää - viikko. Mehikasvien kohdalla on erityisen tärkeää, ettei liika vesi jää seisomaan multapaakkuun.

Kirja-arvostelu

2011-04-24T22:54:00.003+03:00

Ostin kirjan jo aikaa sitten (elokuu 2010), mutta en ole muistanut kertoa siitä. Ensikokemuksen perusteella siinä oli paljon hienoja kuvia. Vasta nyt, kun olen tutustunut kirjaan paremmin ja vertaillut sen tietoja eri tietolähteiden (enimmäkseen Christine Burtonin kotisivujen ja http://www.hoyor.net/) kanssa, täytyy sanoa, että se on paljon parempi ja tarkempi kuin mitä alunperin arvelin. Internetin tietoaitasta huolimatta tartun kirjaan monta kertaa viikossa. Ensinnäkin, siinä kerrotaan kasvista enemmän kuin pelkkä nimi. Toisekseen siinä kerrotaan kuinka helppo tai vaikea kasvi on kasvattaa, juurruttaa ja kukittaa. Koska kirjoittajat kasvattavat kasvejaan Ruotsissa, jonka olot eivät eroa Suomen oloista kovin merkittävästi, luotan heidän neuvoihinsa enemmän kuin Floridassa, Hawajilla tai Australiassa asuvan. Kolmanneksi kirjoittajat ovat käyttäneet aikaa saadakseen faktansa kohdilleen. Moni kirjoittaja netissä kirjoittaa sen, mitä muistaa/luulee/arvelee asiasta tietävänsä, eikä korjaa virheitään, vaikka niitä myöhemmin huomaisikin.

Sellaisesta kasvisuvusta kuin posliinikukat on vaikea alkaa kirjoittaa kirjaa monestakin syystä. Ensinnäkin monen lajin tyyppinäytteitä ei joko ole koskaan ollut olemassakaan tai ne ovat jossain vaiheessa tuhoutuneet. Kuitenkin monia lajeja on ollut kasvatuksessa jopa satoja vuosia, ja niitä on sinä aikana jaettu pistokkaina ja kasvatettu siemenestä ilman että kukaan on tarkasti tiennyt, mikä kasvi on kyseessä. Koska posliinikukat ovat haluttuja, ja ihmiset rakastavat uutuuksia, niiden luonnollisilla levinneisyysalueilla ihmiset keräävät luonnosta pistokkaita, lätkäisevät niille myyvän nimen ja lähettävät ostajille. Nämä pistokkaat voivat olla mitä tahansa vanhoista tutuista lajeista tieteelle tuntemattomiin tai luonnonhybrideihin. Pahimmillaan (?) ne eivät edes ole Hoya-suvun edustajia, vaan esimerkiksi Dischidia-sukua. Lisäksi pakkaa sekoittavat "asiantuntijat", myyjät, jotka haluavat julkaista uusia ja uusia lajeja markkinoille jotta voisivat myydä niitä kiskurihinnoin hyvällä voitolla. Ei ole väliä, onko myytävä kasvi oikeasti uusi laji, riittää että sillä on uusi nimi.

Kirjassa ei ole kaikkia lajeja, ja osa "peruslajeistakin" puuttuu. Ihmettelin H. compactan ja H. fungiin puuttumista. Compacta on kuitenkin mainittu, mutta sitä väitetään isoposliinikukan synonyymiksi, mitä se ei ole. H. motoskei ei myöskään ole H. carnosan synonyymi, vaan oma lajinsa. (Itse asiassa on mahdollista, että jossain vaiheessa nykyään carnosaksi kutsuttu posliinikukka on on mennyt sekaisin nykyään motoskeiksi kutsutun kasvin kanssa, ja se kasvi, joka aikoinaan julkaistiin H. carnosa -nimellä, onkin nykyään H. motoskei -nimellä tunnettu. Asiasta on kuitenkin vaikea saada varmuutta, sillä H. carnosa on hyvin muunteleva laji, se on kerätty kasvatukseen useita kertoja minkä lisäksi sen nimellä kiertää paljon siementaimia. Lisäksi pitäisi tietää varmasti, mitä kasvia julkaisija on tarkoittanut silloin vuonna 1810. Koko tarina täällä.) H. bella ei ole lajina, vaan alalajina H. laceolata ssp. bella, mutta se täsmää nykytiedon kanssa. (Tämä asia varmaan vielä ruoditaan moneen kertaan, sillä ennen H. bella -nimellä kulkeneita lajeja saattaa olla useita, ja niiden keskinäinen sukulaisuus ja lajirajat ovat vielä ratkaisematta, mikäli olen ymmärtänyt netissä vellovaa keskustelua oikein.) H. javanica on kirjassa nimellä H. multiflora, vaikka David Liddle selvitti lajien nimien vaihtuneen päikseen viimeistään 2006, kun kirja on julkaistu 2008.

Toisaalta kirjasta löytyy monia lajeja, joista etukäteen olin varma, ettei siinä niitä ole. Siinä kerrotaan myös lajeista, joista netistä ei löydä muuta tietoa kuin nimen, ehkä onnella kuvan kukastakin, joka ehkä sille kuuluu. Luulen, että joidenkin lajien rajaaminen kirjan ulkopuolelle selittyy sillä, että kirjoittajat ovat halunneet kirjoittaa vain lajeista, joita he ovat itse kasvattaneet. Minusta se antaa uskottavuutta kasvatusohjeille.

Minusta olisi ollut hyvä, jos jokaisen lajin kohdalla olisi ollut myös tyhjä sivu muistiinpanoille, sillä niitä minulla on kirjan sivuille kertynyt. Kaipaisin myös tarkempia lajikuvauksia, jotta lajien tunnistaminen olisi helpompaa. Tällä hetkellä jos haluaa tietää, mitkä ovat jonkin lajin tarkat tuntomerkit, ne on etsittävä lajin julkaisusta (tarkoitan siis sitä tarkkuustasoa, jossa käydään kukan rakenne ja huokoset yms. läpi). Joistain olen löytänyt tarkat kuvaukset kotimaansa ympäristöministeriön tai vastaavan organisaation sivuilta. (Olen sen verran nuori, että jos jokin ei ole netissä, sitä ei ole olemassa. :) Toisaalta minulla ei ole varaa matkustaa eikä yhteyksiä, jotta tietäisin pyytää jotakuta lähettämään minulle tiedot.) Joidenkin lajien kohdalla kerrotaan, mihin lajeihin se on helposti sotkettavissa, mutta ei kaikkien. Kaikista kuvatuista lajeista ei ole kunnon kuvaa lehdistä. MUTTA: Kirjassa on omakohtaista tietoa, hyvät valokuvat, oikea tieteellinen nimi, synonyymejä ja nimiä joilla kasvi kiertää, oikaisuja netissä kiertäviin vääriin tietoihin ja monta kiehtovaa lajia.

Kirjan suurin puute on, ettei se ole 1000 sivua pidempi. Tällaisenaan se on paras kirja alallaan ja suosittelen ehdottomasti sen hankkimista jokaiselle, joka haluaa tutustua posliinikukkiin paremmin.

The Genus Hoya - Species and cultivation

Kirjaa myy Botanova.

Vääriä tietoja ja luuloja

2011-04-24T00:23:00.000+03:00

"Mustat kirvat ovat kilpikirvoja, vihreät tavallisia."

- Ei pidä paikkaansa. Kirvojen väriin vaikuttaa laji ja se, mitä ne ovat syöneet. Pelkästään Suomessa arvioidaan olevan satoja lajeja. Kirvat eli lehtikirvat (Aphididae) ovat pehmeäruumiisia hyönteisiä, jotka lisääntyvät uskomattomalla tahdilla. Niillä voi olla siivet tai sitten ei. Paras tapa tunnistaa kirva, on ottaa suurennuslasi tai luuppi ja katsoa sillä otusta. Jos otuksen peräpäässä näkyy kaksi taaksepäin osoittavaa putkea, se on kirva. Kirvoihin tehoavat monet torjunta-aineet, mutta niiden lukumäärä tekee torjunnasta vaikeaa. Jos jonnekin jää yksikin kirva, hetkessä niitä on taas monta.

Esimerkkejä: Kirvoja kasvin varressa. Muurahainen hoitaa kirvoja.

Kilpikirvat (Coccidae) taasen ovat ihan eri otuksia. Niitäkin on useita lajeja, kuten kirvojakin. Niillä on nimensä mukaisesti kilpi, joka saa ne näyttämään vaarattomilta kohoumilta kasvin varressa, kunnes on liian myöhäistä. Aikuinen kilpikirva ei liiku, vaan luottaa suojakilpeensä ja tarrautuu kasviin kärsällään. Se munii kilpensä alle, ja vasta kuoriutuneet toukat lähtevät kuoren suojasta etsimään itselleen sopivaa paikkaa loppuiäkseen. Lisäksi ovat vielä villakilpikirvat, jotka kuuluvat kilpikirvoihin. Ne näyttävät vaaleilta täpliltä. Moni (kuten minä) sekoittaa ne hometäpliin tai nukkaan kasvissa. Kilpikirvojen löytämiseen ensimmäisellä kerralla auttaa, kun joku osoittaa ne sinulle. Niiden tunnistamiseen tarvitaan luuppi tai suurennuslasi. Ennen kilpikirvoihin auttoi vain niiden kaikkien irtiraaputtaminen kasvista, mutta nykyään markkinoilla on systeeminen kasvinsuojeluaine Provado, joka tehoaa niihin. Kuitenkin, kuten kaikkien kasvinsuojeluaineiden kanssa: Noudata annosteluohjetta (liian pieni kasvattaa tuholaisten vastustuskykyä, liian suuri tappaa kasvin) ja käytä vain oikeaan tarpeeseen.

Esimerkkejä: Todella paha kilpikirvasaastunta kasvissa (Tässä kilpikirvat ovat ruskeita, mutta niitäkin on erivärisiä). Villakilpikirvoja kaktuksessa.

Kuulumisia kotoa

2011-04-23T19:13:00.000+03:00

Mies lähetti kännykkäkameralla otettuja todisteita siitä, että kasvit ovat yhä hengissä. Osa näemmä voi erittäin hyvin, ainakin sädeposliinikukasta päätellen. Tai sitten se uskoo kuolevansa justiinsa, ja kukkii viimeisillä voimillaan...? :D Vaikka näyttäisi kuvassa olevan terhakasta uutta kasvuakin.

Pistokkaista viimeinenkin näyttäisi juurtuneen, sillä H. campanulata on lähtenyt kasvuun. Ei tuota pientä vihreää töröä ollut vielä 27.3., jolloin otin itse näistä kuvan. Jee! Kuvan on sen verran epäselvä, etten osaa sanoa, onko obscurassakin pieni, vihreä alku... Toivotaan, että se se on.

Joko hoito-ohjeet ovat olleet todella hyvin kirjoitetut, tai sitten mies on seurannut tarkemmin kasvienhoitoani kuin olen kuvitellutkaan. Tai sitten posliinikukat ovat oikeasti juuri niin helppoja kasveja kuin olen toivonutkin. Toivotaan, että tilanne pysyy pääsiäisen jälkeenkin, sillä mies on pyhät sukuloimassa.

Vääriä tietoja ja luuloja

2011-04-22T21:40:00.006+03:00

"Posliinikukkien maitiaisneste on myrkyllistä."

- Ei pidä paikkaansa. ~~Kaikki~~ Jotkut posliinikukat vuotavat maitomaista nestettä, jos katkaisee varren tai nyppäisee lehden irti. Tuo neste ei ole myrkyllistä. Mikään lähde, josta tämä "tieto" löytyy, ei osaa antaa yhtäkään tieteellistä tai muuten pätevää lähdettä "tiedolleen". Luulen, että tässä on mennyt sekaisin tieto tyräkeistä. Euphorbia-suvun kasvit, kuten joulutähti, vuotavat vaaleaa nestettä, joka ärsyttää ihoa ja sitä käsitellessä ei kannata hieroa silmiä.

Edit: Minua on korjattu. Posliinikukkien maitiaisneste voi olla maitomaista, kirkasta, kellertävää tai oranssia.

Hyvää Maan päivää!

2011-04-22T18:55:00.001+03:00

Maa

Tänään vietetään kansainvälistä Maan päivää (Earth Day), jonka tarkoituksena on järjestää kansalaistoimintaa puhtaan veden ja ilman, sekä koko elinympäristön hyväksi. Päivää on vietetty vuodesta 1970. Lisätietoja: Earthday.org

Tanskalaisia pihoja

2011-04-22T18:48:00.001+03:00

Olin elätellyt toivetta päästä tänään kuvailemaan pihoja ja puistoja, mutta koska flunssa, joudumme tyytymään räpsäyksiin hyvin tuuliselta päivältä kaksi viikkoa sitten. Kaikki pihat ovat saman kadun varrelta, kadulta kuvattuja. Tässä pihassa näkyy hyvin tyypillinen tanskalainen tapa yhdistää eri pensaita sekaistutukseen. On niiden juurella joitain perennojakin, mutta pääkoristearvo on pensailla.

Tässä yksi vähän erikoisempi piha. Pihapuu on hamlattu tai lehdestetty, kumpaa termiä nyt haluaa käyttää, ja seinänvierellä on hedelmäpuu , jota kasvatetaan muotoon.

Tässä on yksi aivan upea koivu. Lähempänä näki, että sen juurella on vanha, nykyään tyhjänä pidettävä uima-allas. Sitä ympäröi kasveja ja puuhun on kiinnitetty keinu ja kiipeilynaruja.

Tämä piha on tanskalaisittainkin erittäin huolella hoidettu. Talon ikkunalaudat olivat täynnä orvokkeja ja muita siemenestä kasvatettuja. Hyötykasvipenkit on jo pöyhitty uusia tulokkaita varten. Ja hedelmäpuut!

Ne ovat paitsi hyvin leikattuja myös kaikkien runko on valkaistu. Nyt ei varmasti kevätaurinko pääse tekemään tuhojaan rungolle. Tätä toivoisi näkevänsä enemmän Suomessakin. Tapa on paitsi hyödyksi kasville, myös nätin näköistä. Lisäksi jokaisen puun rungon ympäristö pidetään vapaana, jotteivät rikkaruohot pääse viemään puulle kuuluvia ravinteita. Näin ei myöskään tule vahingoittaneeksi puiden runkoa ruohonleikkurilla. Itse ehkä olisin tehnyt pyöreän kiveyksen ja tulevaisuudessa tuota joutuu suurentamaan, mutta hoitaa varmasti asiansa näinkin.

Kerrassaan upea piha! En malta odottaa, miltä se näyttää kuukauden päästä. Harmi, etten ole täällä enää myöhemmin kesällä.

Evakkolaisten kuulumisia

2011-04-21T21:59:00.002+03:00

Sisko laittoi kuvaterveisiä. Viirivehka oli elossa ainakin vielä tämän kuvan ottamisen aikoihin. Mokoma aloitti heti tämmöisen kukintaryöpyn päästyään uuteen kotiin. Sehän on vain kasvanut kokoa ostamisensa jälkeen, kun taimistolla käytetyt kukitushormonit menettivät tehonsa. Nyt se on vihdoin kukintakoossa, eikä sitä pidättele mikään. Heti ne alkavat kukkimaan, kun minä en ole paikalla...

Pulla

Samassa asunnossa on myös tämmöinen villikko. Toivotaan, ettei kasvavalle kollinalulle tule hirmuinen kasvisten nälkä jossain vaiheessa.

Yhden pihan urakka

2011-04-20T22:48:00.002+03:00

Päivä alkoi eilisen jatkoilla. Istuttajat olivat jo aamuviidestä alkaen vieneet puuntaimia pois, joten paikka oli jo paljon tyhjempi, kun aloitin työt 6:30. Valkoisten muovien alla olleet paljasjuuritaimet olivat lähdössä takaisin kylmiöön, sillä niitä ei ehdittäisi istuttaa ennen pääsiäisen pyhiä.

Kaikki puut piti saada istutettua vielä tänään, ja niitähän riitti. Onneksi en ollut siinä porukassa, sillä he tosiaan istuttivat puita aamusta iltaan, kunnes kaikki olivat maassa.

Tässä näkyy eilisen tulosta. Jätesäkeissä ovat paljasjuuriset, niiden ympärillä samaan kohteeseen menevät astiataimet.

Minun tehtäväni tänään oli ottaa kaikki astiataimet ja levittää ne valoon, jotteivät ne kuolisi pyhien aikana. Pääsiäisloma on täällä torstaista maanantaihin, eli vasta tiistaina päästään taas istuttamaan.

Puut piti tietysti myös kastella ennen kuin istuttajat veivät ne mukanaan. Nämä säkeissä kasvatetut oli paljon helpompi kastella, sillä vesi pysyi juurten ulottuvilla paremmin, eikä vesi vienyt maata mukanaan lattiakaivoon. Näissä olivat "hitaammat" puut, kuten punalehtistä vaahteraa. Ne eivät olleet päässeet vielä paljoa silmujen puhkeamista pidemmälle. Tarkemmista lajeista en tiedä, kun näissä ei ollut nimilappuja.

Talon takana on valeistutus, jossa paljasjuuriset odottavat istutusta, jos niitä ei voida heti istuttaa kohteeseen. Täällä odottavat myös ne kasvit, jotka ovat jostain syystä jääneet yli. Ne käytetään sitten jossain muussa kohteessa.

Kello yhdeksän tauon jälkeen nämä perennat siirtyivät minun mukanani uuteen kotiinsa. Ne päätyivät erittäin mukavan vanhan pariskunnan pihaan. Valitettavasti minulla ei ollut lupaa kuvata heidän upeaa pihaansa, joten joudutte tyytymään sanalliseen kuvaukseen. Paikka oli tyypillinen tanskalainen omakotitalon piha. Istutusalueita oli laajennettu, ja minun työni tänään oli täyttää tyhjät kohdat kasveilla.

Etupihalle tuli varjoyrttiä ja alppiruusuja, sivupihalle paljasjuurisina istutettuja ruusuangervoja (Spiraea x bumalda 'Anthony Waterer') ja takapihalle skimmiaa, alppiruusuja, köynnöshortensia ja syreenipensaita. Takapihalle pensaiden alle ja ympäristöön istutettiin alppiruusuryhmään varjoyrttiä ja muille kurjenpolvea. Sain ensin tehdä hommia keskenäni, mutta yhden jälkeen sain "alaisen", 17-vuotiaan puutarhuriopiskelijan. Kello kolmeen mennessä kaikki yli 300 tainta olivat paikoillaan ja jäljet siivottu. Onnistuin myös ajamaan kohteesta takaisin firmalle iltapäivän ruuhkassa eksymättä kertaakaan, vaikka pomo oli minua kohteeseen viedessään eksynyt kerran. :)

Minulle luvattiin ensin huomiseksi töitä, mutta niitä ei sitten riittänytkään, joten tiedossa on löhöilyä. Katsotaan, palaako flunssa täydellä voimallaan, kun ei tarvitse tehdä mitään moneen päivään.

Tiistai on taimia täynnä

2011-04-19T22:03:00.027+03:00

Tiistaina pakotin itseni terveeksi, koska sairaana olo on niiin tylsää. Pääsiäislomakin oli tulossa, joten tein periaatepäätöksen siirtää flunssan sinne. Päivä alkoi näin kauniissa tunnelmissa. (Jos joku tunnistaa kasvit, saa kertoa.)

Klo 6:30-9 istutimme paljasjuurisia. Ne ovat siis taimia, joiden juurista on puhdistettu enimmät mullat pois. Ne ovat halvempia ostaa, koska ne saa pakattua pienempään tilaan, niitä ostetaan yleensä isoina erinä ja kunhan ne pitää viileässä, ne eivät tarvitse valoakaan. Mutta sitten kun ne otetaan sieltä kylmiöstä, niput avataan, lasketaan jokaiseen kohteeseen oikea määrä, pakataan ne jätesäkkeihin, viedään kohteeseen ja istutetaan, niin siinä on oikeasti kiire. Kasvien juuret eivät saa missään vaiheessa kuivua, ettei kasvi kuole. Jos ne ovat jossain vaiheessa liian pitkään lämpimässä, ne lähtevät kasvuun ja alkavat kuluttaa vettä.

Näin ikkään. Toinen teki lapiolla kolon ja toinen tökkäsi kasvin sinne. Tätä toistettiin. Toivottavasti osasimme tulkita istutuskarttaa oikein ja oikeat kasvit tulivat oikeisiin kohtiin. Etenkin angervojen kanssa sai olla tarkkana, että pinot pysyivät erillään, sillä jos ainoa ero on kukinnon väri, ei niitä sieltä lajittele enää kukaan erilleen jos ne menevät sekaisin.

Kahvitauon jälkeen minut siirrettiin lajittelemaan paljasjuurisia ja paakkutaimia, jotta istuttajilta ei loppuisi materiaali kesken. Nyt on sitten todella vähän ja huonoja kuvia, koska oikeasti oli hirveä kiire ja toisekseen olin koko ajan kastelemassa jotain. Vesi ja tekniikka eivät tunnetusti pidä toisistaan, ja koska olin itsekin litimärkä, vaikka yritin välttää kastumista, kamerakin olisi varmaan ollut.

Tämä metsä piti siis laskea, lajitella ja pakata. Vasemmalla tornissa perennoja. Niiden takana näkyy kukkivia kirsikkapuita. Lattialla laatikoiden raosta näkyy paljasjuurisia pensaita, mm. kanukoita. Isot puulaatikot olivat täynnä laakerikirsikoita (Prunus laurocerasus 'Rotundifolia'). Niiden takana näkyy vielä muiden puiden latvoja.

Pomo antoi minulle lapun, jossa luki esimerkiksi "C. 'Flavir.' 15" (joka siis tietenkin tarkoitti 15 kappaletta keltaoksakanukkaa Cornus alba subsp. stolonifera 'Flaviramea' ) ja minä yritin löytää sen jostain lukuisista tämännäköisistä kasoista, joissa jossakin sitä ehkä oli. Joskus ei löytynyt, ja sitten piti tutkia avaamattomat laatikot, olisiko niissä. Jos pomo oli puhelimessa tai ei muuten ollut tekemistä, piti kastella paljasjuurisia tai paakku- ja astiataimia, etteivät ne kuivuisi. Siinä se päivä sitten hurahtikin.

Kuinka tapetaan kasvi

2011-04-19T12:00:00.015+03:00

Hukutetaan se

Yleisin tapa tappaa huonekasvi, koska harvan kasvin juuret kykenevät hengittämään veden alla. Kasvit ovat siitä erikoisia otuksia, että ne paitsi juovat, myös hengittävät juurillaan. Pitäisi aina huolehtia, ettei kasteluvesi jää ruukkuun tukahduttamaan juuria, vaan että se pääsisi valumaan pois joko aluslautaselle tai vesisäiliöön. Aluslautasellakaan vesi ei saisi seistä kuin korkeintaan vartin. Kastelun tarve pitäisi myös aina tarkistaa joko tökkäämällä sormi multaan ensimmäiseen niveleen asti (=siis siihen, mistä se sormi taipuu ensimmäisen kerran) tai ostamalla mullankosteusmittarin. Hinta on noin kympin, ja niitä löytää ainakin puutarhamyymälöistä.

Tapetaan se janoon

Tämä on helppoa. Kasvi ei tarvitse kuin unohtaa. Kun ihmiset yrittävät välttää edellisen kohdan, he monesti sortuvat sitten liioittelemaan. Usein kasvit on istutettu turvepohjaiseen multaan, joka on vaikea saada kastumaan uudelleen, jos se pääsee kuivumaan aivan korpuksi. Jos multapaakku on kuivuessaan kutistunut jo niin, että ruukun reunoille on syntynyt railo, on jo korkea aika kastella. Ja jos kasvi on nuupahtanut ja multa on kuivaa, se haluaa vettä. Nyrkkisääntö: Tarkista vedentarve kerran viikossa. Erityisen ohutlehtisten kasvien kohdalla voi olla tarve kastella päivittäin (kodinonni, viheradiantumi). Jos haluaa venyttää kasteluväliä, kannattaa harkita säiliöruukkuja.

Ruokitaan se hengiltä

Tämä on itseasiassa tarkasti otettuna edellisen muunnelma. Jos kasville annetaan jatkuvasti liikaa lannoitetta, se ei lopulta saa imettyä mullasta vettä, vaikka sitä siellä olisikin. Ei siis lannoiteta runsaammin kuin lannoitepurkin ohjeessa neuvotaan. Liian runsas lannoitus on myös rahantuhlausta. Vaikka se ei kasvia tappaisikaan, monesti etenkiin liian voimakas typpilannoitus johtaa isoihin lehtiin, mutta kukkia ei näy, ei kuulu.

Grillataan se

Otetaan kasvi, ja laitetaan se kuumimpaan paahteeseen, mitä löytyy. Paras tapa on ottaa koko talven sisällä viihtynyt kasvi ja nostaa se ensimmäisten lämpimien päivien innoittamana voimakkaimpaan aurinkoon, mitä parvekkeelta löytyy. Lehdet palavat auringossa, minkä näkee niiden muuttumisena keltaisiksi. Etenkin suurimmassa valossa olleet kellastuvat. Jos haluaa aiheuttaa vielä pahempaa tuhoa, sumuttaa kasvin kun se on auringossa. Pienet vesipisarat toimivat kuin polttolinssit ja tekevät lehtiin täpliä.

Grillaamisen sijaan voi kokeilla juuriston keittämistä. Laitetaan siis kasvi mustaan tai metalliseen, mieluiten mustaan JA metalliseen ruukkuun aurinkoon, ja annetaan hautua. Jos ruukkuja ei voi vaihtaa ja haluaa välttyä tältä, mullan ja ruukun väliin tulee laittaa eristekerros esim. styroxista.

Jäädytetään se

Monesti tämä tehdään vahingossa. Talvella käydään ostamassa kiva kasvi, eikä pakata sitä, kun "autollehan kävelee hetkessä". Se hetki on usein ihan riittävän paljon, ja seuraavana päivänä kasvi on pudottanut kaikki lehtensä. Erityisen herkkiä tälle käsittelylle ovat joulutähdet. Kasvin voi tappaa kylmyyteen myös unohtamalla sen ulos tai kuistille, jossa lämpötila karkaa liian alas. Monet trooppiset kasvit kärsivät jo alle +15 asteen lämpötiloista, toiset vasta alle +10 asteen tai +5 asteen alle karkaavista lämpötiloista. Mikään kasvi ei kuitenkaan kasvuvaiheessa kestä lämmön äkillistä putoamista pakkaselle. Jotta kasvit kestäisivät pakkasta, niiden on pitänyt saada hitaasti valmistautua siihen tuleentumalla.

Jäädyttämisen erityismuoto on jäädyttää juuristo. Usein uhrina ovat pienet taimet ikkunalaudalla, jossa vetää. Jos muualla ei ole tilaa, ruukut kannattaa nostaa styroxlaatikkoon, joka suojaa niitä kylmältä.

Eristetään se pimeään

Kaikki kasvit tarvitsevat valoa elääkseen. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Kasvit monesti pysyvät hengissä liian pimeässä, jotkut jopa ihmeellisen pitkiä aikoja, mutta ne kyllä oireilevat ennen kuolemaansakin. Ne eivät kuki, pudottelevat lehtiään ja uusi kasvu on vaaleaa. Kasvu voi myös pysähtyä kokonaan. Kasvi voi myös kasvaa oudon muotoiseksi kurotellessaan valoa kohti. Jos auringonvaloa ei ole mahdollista saada, kasvi kyllä tyytyy myös keinovaloon. Niitä vain ei kannata laittaa liian lähelle kasvia, jottei se grillaannu. Toisaalta liian korkealla oleva lamppu ei paljoa kasvia lohduta. Energiansäästölamput ovat parhaita, sillä ne tuottavat vähän lämpöä. Kasvilamput tuottavat sinipunaista valoa, sillä näitä aallonpituuksia kasvit pystyvät hyödyntämään parhaiten.

Syötetään se ötököille

Tämä on jo edistyneempien tapa, ellei kasvi ole saanut salamatkustajia jo ennen kotiutumistaan. Jos kasvi alkaa äkkiä voida huonosti, vaikka hoito on pysynyt samana, syynä ovat usein ötökät. Niiden ilmestyminen kertoo, että kasvilla on jokin huonosti. Hellejakso käy myös kasvien voimille, jolloin tuholaiset usein iskevät. Tai sitten kastelussa, lannoituksessa tai lämpötilassa on ollut jo pidempään jokin vähän pielessä. Jos haluaa sulkea ötököiden buffetin, keinot ovat monet. Jos kyseessä ovat hyönteiset, helpointa on tökätä multaan Provadoa (oma mielipide). Jos kyseessä ovat hämähäkkieläimiin kuuluvat punkit, pitää julistaa pyhä sota tai hyvästellä kasvi.

Tapetaan se tauteihin

Tämä on harvemmin kasvin omistajan vika. Monesti kasvi on ollut sairas jo ostettaessa tai sitten jokin kasvinesteitä imevä tuholainen on tartuttanut sen. Usein ei ole oikein mitään tehtävissä, sillä kun tartunnan huomaa, yleensä koko kasvi on jo saastunut.

Hankitaan kissa/koira/muu tuhoeläin

Kissat pitävät joidenkin huonekasvien mausta aivan liikaa. Suosikkeja ovat kuulemani mukaan pullojukat, kiinanruusut ja rönsyliljat. Ne tykkäävät myös istua kasvit littaan päästäkseen katselemaan maisemia. Koirat taasen voivat innostua tarkistamaan, onko kasvin alle piilotettu luu. Ne myös kuulemma pitävät pistokkaista. Molemmat osaavat tiputtaa kasvit ruukkuineen lattialle, etenkin kun olet viikonlopun yli matkoilla.

Leikataan se hengiltä

Huonokuntoisen kasvin liian innokas leikkaus voi koitua sen kohtaloksi. Kuolleet osat voi leikata pois huoletta, mutta kannattaa tarkistaa, onko kasvissa osia, joita se ei osaa kasvattaa takaisin.

Hoidetaan se hengiltä

Kasvit ovat paljon hitaampia kuin ihmiset. Nuupahtanut kasvi ei pomppaa pirteänä pystyyn sillä sekunnilla kun se saa vettä. Liian vähäisessä valossa kitunut ei paremmassa valossa rupea kukkimaan välittömästi. Kun uusi viherpeukalo sitten kauhukseen huomaa, että kasvilla on jokin huonosti, hän panikoi ja tekee kaiken mahdollisen: Hukuttaa tänään, kuivattaa sitten aivan korpuksi, antaa lannoitetta, vaihtaa lannoitetta, käy kaikki kaupan lannoitteet läpi viikon sisällä, vaihtaa kasvupaikkaa vartin tai ainakin päivän välein ja kun kasvi yhä kituu, leikkaa sen rajusti, jos se innostuisi. Kasviparka ei tiedä miten päin olisi, ja lopulta ötökkäinvaasio iskee viimeisen naulan arkkuun. Otetaan siis rauhassa, mietitään mikä kasvilla voisi olla, ja toimitaan sen mukaan. Moni kasvi kokee järkytyksen, kun se joutuu kasvihuoneesta kotioloihin. Kunhan kasvissa ei ole tuholaisia, se kyllä toipuu.

Jos onnistuit tappamaan kasvisi tavalla, jota ei tässä ole lueteltu, kerro se minulle, niin lisätään se listaan.

2011-04-18T21:10:00.000+03:00

Tänään tänne ovat ilmestyneet viime viikolta puuttuneet postaukset:

Mistä tätä kiveystä riittää?
Korjausta, korjausta
Toistaiseksi viimeinen kivityöpäivä

Koska olen ollut flunssassa lauantaista asti, en tänään päässyt töihin. Siksi tänään kirjoittelin kasvien hoito-ohjeiden päättelystä. Todennäköisesti en huomennakaan jaksa töihin asti, katsotaan nyt. Keskiviikkona on vielä työpäivä, jonka jälkeen alkaa pääsiäisloma, joka jatkuu vielä maanantainkin. Toivottavasti paranen pian, sillä tyhjänpanttina makaaminen on tylsää.

Miten hoidan kasviani?

2011-04-18T18:12:00.002+03:00

Kuvitellaanpa, että olet ostanut kasvin A, joka näytti kaupassa kivalta. Menet nettiin ja alat etsiä siitä tietoa. Yhdellä sivulla sanotaan, että kasvia ei saa liikutella, toisella, ettei sitä saa kastella kuin kerran kuussa, kolmannella käsketään kastelemaan joka päivä. Joku sanoo, että kasvi kuolee ikkunalla, toinen valittaa kun se kuolee nurkassa. Lannoittamisen kohdalla heität kädet ilmaan ja luovutat. Äläkä hyvä tavaton sentään mene ja ala etsiä tietoa kasvikirjoista, sillä nekin ovat kaikki eri mieltä. Toisen mukaan kasvi pärjää valosta varjoon, toinen sanoo vain "hajavalo". Täh?

Neuvojen moninaisuuteen on montakin syytä. Ensimmäinen syy on se, että jokainen haluaa hoitaa kasvejaan tavallaan. Kiireinen ei ehdi hoitaa niin usein kuin kiireetön. Joku haluaa näprätä kasvien kanssa ja hioa lannoitusta, valaistusta ja ilmankosteutta loputtomiin, toiselle riittää, kunhan kasvi pysyy hengissä. Toinen syy on, etteivät kaikki saman lajin kasvit ole täysin samanlaisia. Jos emokasvi on kerätty kosteasta sademetsästä tropiikissa, sillä on eri geeniperimä kuin vuorenrinteeltä kerätyllä, vaikka ovatkin samaa lajia. Jalostus sotkee pakkaa lisää, joten voi aivan hyvin olla, että naapurisi kasvi tarvitsee vettä joka päivä, ja sinun marketista ostamasi samanniminen kasvi kuolee samalla kastelutahdilla.

No. Mitä ihmettä tässä voi ihminen tehdä, kun ei voi mihinkään luottaa? Ensimmäiseksi pistetään jäitä hattuun. Kasvien hoito ei ole salatiedettä, eikä kasvisi kuole sillä välin kun selvität, miten sitä hoidetaan, kunhan se oli terve kun ostit sen, eikä se saanut kylmää kun toit sen kotiin.

Yksi tapa etsiä neuvoja on poimia eri lähteiden ohjeista ne useimmin toistuvat, ja mennä niiden mukaan. Jotkin asiat pätevät aika varmasti, kuten "vaatii viileän jakson kukkiakseen". Minä jätän nämä kasvit suoraan hankkimatta, koska tiedän etteivät ne koskaan kuki tasalämpöisessä kerrostalossa. Toinen usein pätevä asia on vaikeus. Jos keskustelupalstalla kukaan ei saa kasvia pysymään hengissä Suomen oloissa, todennäköisesti ei saa aloittelijakaan. Hyvin vaikeita kasveja ovat esimerkiksi gardenia, hellepuu ja joulutähti (paitsi jos sinulle riittää, että se on hengissä joulunpyhät).

Toinen tapa on katsoa sitä kasvia. Hyvin ohuet lehdet päästävät vettä haihtumaan enemmän, jolloin kasvia pitää kastella enemmän. Hyvin paksut tai jopa vahapintaiset lehdet kertovat kasvin kestävän kuivuuttakin. Jos kasvi nuupahtaa, ja multa on kuivaa, pitää kastella useammin. Jos kasvi nuupahtaa ja multa on läpimärkää, pitää kastella harvemmin.

Jos ei tiedä kasvin vaatimuksista yhtään mitään, hyvä tapa aloittaa on keskivertohoito, jota sitten säätää lopputuloksen mukaan. Eli laittaa kasvin valoisaan paikkaan, mutta ei kuumimpaan paahteeseen, ja kastelee sitä aina, kun multa on päässyt vähän kuivahtamaan. Jos kasvi voi hyvin, jatketaan tätä. Jos kasvi alkaa oireilla, muutetaan jotain: valoa, vettä, lämpötilaa. Paras tapa tappaa kasvi kuin kasvi on kastella liikaa. Ei kuitenkaan kannata odottaa, kunnes multa on niin kuivaa, että se irtoaa jo ruukun reunoistakin, ellei kyseessä ole todella paljon kuivuutta kestävä kaktus. Toiseksi tehokkain tapa tappaa kasvi on kylmyys. Laitetaan kasvi ikkunalle, jolla vetää pahasti tai tuuletetaan talvella siitä kasvin viereisestä ovesta. Suurin osa huonekasveista viihtyy, kun lämpötila on vähintään +15 astetta. Näistä kun selviää, on jo aika hyvin.

Lannoittamista ei usein ostokasvin kohdalla tarvitse heti alkaa miettiä, sillä niillä on usein mullassaan pitkäkestoista lannoitetta, joka riittää n. 1-4 kk ostohetkestä. Sinulla on siis hyvin aikaa tutustua kasviin ja kuinka nopeasti se kasvaa. Nopeakasvuista lannoitetaan useammin kuin hidasta hämäläistä.

Vielä termiviidakosta. Hajavalo tarkoittaa paikkaa, joka on valoisa, mutta johon aurinko ei pääse paistamaan suoraan, ei ainakaan koko päivää. Jossain toisessa paikassa tarkoitetaan samaa, kun sanotaan puolivarjo. Se, ettei kasvia saa siirtää, tarkoittaa jossain, ettei kasvia kannata siirrellä usein, sillä se on hidas reagoimaan muutoksiin. Toinen voi tarkoittaa samoilla sanoilla sitä, että kun kasvissa on nuppuja, sitä ei kannata siirtää, sillä nuput kääntyvät kohti valoa ja pahimmillaan "vääntävät itseltään niskat nurin" ja tippuvat. Kasvi voi myös olla herkkä nuppuvaiheessa tapahtuville muutoksille ja tiputtaa nuput erilaisen ilmankosteuden tai valonmäärän vuoksi. Joka tapauksessa harva kasvi kuolee siirtämiseen, ja jos uusi paikka saa kasvin reagoimaan hirveän huonosti, aina voi siirtää sen takaisin tai odottaa, kunnes se sopeutuu.

Ja jos se joka tapauksessa kuoli: Se ei sitten ollut sinun kasvisi. Jätä se ensi kerralla kauppaan ja kokeile jotain toista. :)

Oikea ja väärä tapa: Puunkaato

2011-04-17T22:20:00.001+03:00

Kuinka puu kaadetaan turvallisesti: Cut Down a Tree Safely
Jos puu jää jumiin, tehdään näin: Felling a hung up tree - safety first

Miten ei missään nimessä toimita: How NOT to cut down a rotten tree
Eikä jatketa näin: How not to cut down a Rotten Tree part 2

Ja hankitaan edes se saha, jos ei ammattilaiseen ole varaa: DUMBEST TREE FELLERS

Ei se kyllä aina suju silloinkaan, kun luulee tietävänsä, mitä tekee: tree cutting gone wrong

Toistaiseksi viimeinen kivityöpäivä

2011-04-15T21:02:00.000+03:00

Minulle vuosi eilen tieto, että ensi viikolla olisinkin jo eri hommissa. Ei enää kiviä, jee! Tänä aamuna kuitenkin vielä tein ensin kaksi rinkulaa ja sitten leikkasin kiviä.

Olin juuri leikkaamassa tätä, kun puutarhuri tuli kertomaan että firmalle on saapunut iso kasvilähetys, ja meidät tarvitaan purkamaan sitä. Tuli siis äkkilähtö työmaalta.

Firman pihassa oli iso rekka täynnä tavaraa. Siis aivan täynnä. Puuntaimia, perennoja, pensaita, köynnöksiä... Puut olivat niin valtavia, vaikka taimia olivatkin, että niiden nosteluun tarvittiin koneellista voimaa. Minä juoksutin aluksi perennantaimia varastohuoneesta valeistutukselle, jotta näille saatiin tilaa, joten en heti päässyt räpsimään. Auto oli jo puolityhjä, ennen kuin ehdin saada kameran käsiini.

Puuntaimi siis nostettiin autosta koneella, ja sitten joku piti puuta pystyssä kun se kärrättiin varastoon odottamaan istutusta.

Piikeissähän ei saanut matkustaa, koska se on vaarallista. Varmuuden vuoksi puutarhuri näytti tämän meille useamman kymmenen kertaa, jotta varmasti muistaisimme.

Minun hommani oli kastella kasvit ja peitellä juuret auringolta, etteivät ne kuivuisi.

Lopuksi saatu tavara tarkastettiin sekä firman omistajien että asiakkaiden toimesta. Tässä on kasvit kahteen suureen paikkaan (puisto ja asuinalue) ja useampaan pieneen paikkaan. Kuulemma ensi viikolla nämä pitäisi sitten saada istutettua. Nuo valkoiseen muoviin pakatut ovat kaikki paljasjuurisia, niistä aloitetaan. En malta odottaa!

Korjausta, korjausta

2011-04-14T20:05:00.000+03:00

Tämän päivän tavoite oli saada petankki-kentän toinen reuna valmiiksi.

Ensin kuitenkin pääsin tekemään rinkuloita. Tässä piti tehdä sama juttu kuin pienemmän rinkulan kanssa, eli hakata kivistä pala pois että ne mahtuvat tuohon. Rikoin kaksi kiveä, ennen kuin homma alkoi sujua. Sitten se sujuikin todella hyvin. Aluksi aikaa meni noin 10 minuuttia per kivi, mutta loppua kohden olin jo paljon nopeampi. En kuitenkaan saanut tätä tehtyä pelkällä vasaralla, vaan piti käyttää sekä vasaraa että talttaa. Homma meni niinkin hyvin, että sain kehuja. Ilmeisesti minun ei vielä oletettu selviytyvän tästä hommasta itsekseni. :)

Keskelle pihaa oli ilmestynyt kuoppa, johon tulee pyöreä oleskelualue tätä samaa kiveystä, mitä täällä on muuallakin.

Sitten pääsinkin tekemään tätä reunaa. Huomasin reunan tehtyäni, että kivet menivät tasan. Miksi meillä on neljä samanpituista reunaa, joista kolmessa kivet eivät mene tasan, mutta viimeisessä menivät?

Huomasin, että kukkapenkki, jonka piti olla yhtä pitkä pelikentän kanssa olikin puoli kiveä liian pitkä. Pääsin siis korjaamaan sen.

Samalla sain sitten korjata pitkät sivut sekä kukkapenkissä että pelikentässä, sillä huomasin että molemmissa päissä oli puolen kiven kokoinen kolo. Nyt ei tarvinnut leikata kuin kaksi kiveä, yksi kukkapenkin kumpaankin päähän. Oli kiva saada kehuja tarkkasilmäisyydestä.

Korjauksiin meni aikaa, mutta vihdoin päästiin latomaan.

Minä ladoin ja puutarhuri kantoi kiviä, joten edettiin nopeasti.

Päivän lopulla päästiin jo aloittamaan tämä polku, joka tulee kiertämään koko pihan. Se jäi vielä korjaamatta, mutta tästäkin jo näkee, etteivät seinät ole mitenkään keskenään linjassa. Käytävä on linjassa tuon harmaan seinän kanssa, toinen kiveys on linjassa sinisen päätyseinän kanssa (kuvasta oikealle). Huomenna sitten jatketaan.

Mistä tätä kiveystä riittää?

2011-04-13T19:48:00.014+03:00

Tältä näytti tänään. Tämän kiveyksen pitäisi vielä jatkua kuvaajaa kohti, ja sitten siltä pitäisi jatkua kivetty polku...

...tänne, ...

...täältä tuonne, ...

...ja sieltä kohti ensimmäiseksi kivettyä aluetta.

Niin ja tämä luonnonkiveyksen leventäminen ja uusiminenkin pitäisi tehdä. Ei täältä kivityöt heti lopu.

Eli jatkoimme siis kiveyksen tekemistä. Tänään sain kyllä tehdä muutakin kuin vain latoa tai kantaa kiviä.

Sain tehdä tähän pohjat! Siinä menikin hetki, joten sillä välin toinen harjoittelija kävi viemässä maata pois ja toi hiekkaa tilalle.

Ohjaava puutarhuri teki sillä välin autotien pohjia. Sitä pidennetään reilusti vanhasta. Ja arvatkaa mitä? Jos luin piirrustuksia oikein, sekin on kiveystä, vaikkakin eri kiveä.

Tähän asti päästiin, ennen kuin kivet loppuivat. Huomenna jatkuu!