Ah, nyt toimii kamera tässäkin koneessa. Käytän heti tilaisuutta hyväkseni, ja kerron, mitä ikkunalaudoilla on tapahtunut. Vihannespunkkiepidemia taitaa olla taakse jäänyttä elämää, sillä niiden vaivaamat kasvit ovat äkkiä räjähtäneet kasvuun.
Vihermintun laatikosta kuoli mansikka, mutta minttu päätti lähteä kasvamaan koko kesän edestä. Kaikki tämä on kasvanut kahdesta vaivaisesta oksan rääpäleestä reilussa viikossa.
Olohuoneen ikkunalaudalta ovat vähitellen parvekelaatikot väistyneet, joten viherkasvit ovat ruvenneet valloittamaan asemiaan itselleen. Tässähän oli ennen samettikukka-leijonankita-laatikko. Hortensiaan iskin Provadoa ruukkuun, eikä sitä vaivanneista kirvoista ole sen jälkeen näkynyt jälkeäkään. Hyvä, hyvä! Hänet pitäisi vain saada jossain vaiheessa talvetettua, eli lähetettyä jonkun kellarin omistavan vaivoiksi. Mikäköhän olisi oikea aika? Pitää taas plärätä kirjoja.
Toinen punkkien katoamisesta riemuitseva on kiinanruusu, joka on sekin päättänyt kasvaa koko kesän edestä. Siirsin sen nyt "lopullisemmalle" paikalleen, sillä iso kasvi keittiön pöydällä haittaa vähän ruokailua. :)
Edellisen takana ritarinkukka on ottanut ja ruvennut toimimaan syyslannoitetta saatuaan. Se on jo ruskistuttanut ensimmäisen lehtensä, saa nähdä, mitä muille rupeaa tapahtumaan. Ehkä hän tarvitsisi myös vähän alhaisempaa lämpötilaa? Parvekkeelle ei vain pääse, vieläkään...
Myös punkkien pahasti vaivaama piikkikruunu on aloittanut juhlakukinnan kiusalaisista päästyään. Kukat näkyvät ulos asti väripilkkuna ikkunalla, kun tulen kotiin. Muuten kasvi on kyllä hassun mallinen, kun alimmat lehdet ovat pudonneet, eikä mokoma suostu haarautumaan, ei sitten millään. No, ehkä sekin ihme vielä nähdään, kun kasvinesteet eivät mene parempiin suihin.
Tietenkään kaikilla ei ikinä voi mennä yhtä aikaa hyvin. Tietääkö joku, mikä vaivaa 'Marble queen':ia? Aivan ensimmäiset lehdet eivät ole vahingoittuneet, mutta joka verson 3., 4. lehti alkaa jo ruskistua reunoistaan. Huonot olosuhteet, väärä lannoitus, tauti?
Herttalyhtykin on jostain syystä kuivattanut yhden oksansa ja heittänyt sen lattialle. Onkohan tämä vastaus vienoon pyyntööni kukkia?
Opin muuten taas uutta. Tämä ei olekaan "joku palmu", vaan köynnösparsa (!). Näin siis ainakin Plantagenin mukaan, jossa näin samoja myynnissä. Ei nyt ulkonäöstä heti parsa tulisi mieleen...
Tämänkin juurelle on muuten päässyt hyppäämään aikoinaan limoviikunan juurella salamatkustanut "joku apila". Pitäisiköhän antaa kasvaa ja valloittaa maailma, vai yrittää torjua? Muutenkin tämän lasipallon kohtalo on vähän vaakalaudalla. Jotain sille pitäisi tehdä, että siitä joskus saisi oikeasti nätin, mutta ideoita ei ole eikä tunnu tulevankaan. Saa nähdä. Ehkä sitten joskus keskellä yötä taas tulee semmonen neronleimaus, että koko pallo pitää kaivaa ylösalaisin heti. :D
Kutsumaton vieras on löytänyt tiensä myös marraskuunkaktuksen juurelle. En ainakaan muista kylväneeni lobeliaa tänne. :) No, kukkimista meillä ei ikinä ole vastustettu.
Kukista tuli muuten mieleeni, löysin vihdoin käyttöä näille. Nämä ovat joillekin ehkä tuttuja vaatekauppojen huiviosastolta. Ainakin Anttilasta näitä saa, kun pyytää. Keksin, että näitähän voisi yrittää tuiksi leijonankidoille. Kasvi tai pari renkaaseen, ja koukku kiinni tukikeppiin. Vielä, kun ehtii ulos asti ja kokeilemaan.
Vihermintun laatikosta kuoli mansikka, mutta minttu päätti lähteä kasvamaan koko kesän edestä. Kaikki tämä on kasvanut kahdesta vaivaisesta oksan rääpäleestä reilussa viikossa.
Olohuoneen ikkunalaudalta ovat vähitellen parvekelaatikot väistyneet, joten viherkasvit ovat ruvenneet valloittamaan asemiaan itselleen. Tässähän oli ennen samettikukka-leijonankita-laatikko. Hortensiaan iskin Provadoa ruukkuun, eikä sitä vaivanneista kirvoista ole sen jälkeen näkynyt jälkeäkään. Hyvä, hyvä! Hänet pitäisi vain saada jossain vaiheessa talvetettua, eli lähetettyä jonkun kellarin omistavan vaivoiksi. Mikäköhän olisi oikea aika? Pitää taas plärätä kirjoja.
Toinen punkkien katoamisesta riemuitseva on kiinanruusu, joka on sekin päättänyt kasvaa koko kesän edestä. Siirsin sen nyt "lopullisemmalle" paikalleen, sillä iso kasvi keittiön pöydällä haittaa vähän ruokailua. :)
Edellisen takana ritarinkukka on ottanut ja ruvennut toimimaan syyslannoitetta saatuaan. Se on jo ruskistuttanut ensimmäisen lehtensä, saa nähdä, mitä muille rupeaa tapahtumaan. Ehkä hän tarvitsisi myös vähän alhaisempaa lämpötilaa? Parvekkeelle ei vain pääse, vieläkään...
Myös punkkien pahasti vaivaama piikkikruunu on aloittanut juhlakukinnan kiusalaisista päästyään. Kukat näkyvät ulos asti väripilkkuna ikkunalla, kun tulen kotiin. Muuten kasvi on kyllä hassun mallinen, kun alimmat lehdet ovat pudonneet, eikä mokoma suostu haarautumaan, ei sitten millään. No, ehkä sekin ihme vielä nähdään, kun kasvinesteet eivät mene parempiin suihin.
Tietenkään kaikilla ei ikinä voi mennä yhtä aikaa hyvin. Tietääkö joku, mikä vaivaa 'Marble queen':ia? Aivan ensimmäiset lehdet eivät ole vahingoittuneet, mutta joka verson 3., 4. lehti alkaa jo ruskistua reunoistaan. Huonot olosuhteet, väärä lannoitus, tauti?
Herttalyhtykin on jostain syystä kuivattanut yhden oksansa ja heittänyt sen lattialle. Onkohan tämä vastaus vienoon pyyntööni kukkia?
Opin muuten taas uutta. Tämä ei olekaan "joku palmu", vaan köynnösparsa (!). Näin siis ainakin Plantagenin mukaan, jossa näin samoja myynnissä. Ei nyt ulkonäöstä heti parsa tulisi mieleen...
Tämänkin juurelle on muuten päässyt hyppäämään aikoinaan limoviikunan juurella salamatkustanut "joku apila". Pitäisiköhän antaa kasvaa ja valloittaa maailma, vai yrittää torjua? Muutenkin tämän lasipallon kohtalo on vähän vaakalaudalla. Jotain sille pitäisi tehdä, että siitä joskus saisi oikeasti nätin, mutta ideoita ei ole eikä tunnu tulevankaan. Saa nähdä. Ehkä sitten joskus keskellä yötä taas tulee semmonen neronleimaus, että koko pallo pitää kaivaa ylösalaisin heti. :D
Kutsumaton vieras on löytänyt tiensä myös marraskuunkaktuksen juurelle. En ainakaan muista kylväneeni lobeliaa tänne. :) No, kukkimista meillä ei ikinä ole vastustettu.
Kukista tuli muuten mieleeni, löysin vihdoin käyttöä näille. Nämä ovat joillekin ehkä tuttuja vaatekauppojen huiviosastolta. Ainakin Anttilasta näitä saa, kun pyytää. Keksin, että näitähän voisi yrittää tuiksi leijonankidoille. Kasvi tai pari renkaaseen, ja koukku kiinni tukikeppiin. Vielä, kun ehtii ulos asti ja kokeilemaan.
Tuija on kärsinyt auringon puolelta, mutta silti se on kasvanut paljon kesän mittaan. Toivottavasti osaan suojata sen ensi keväänä paremmin, niin uusi kasvu lopulta peittäisi nämä arvet.
Ruusupapu on vihdoin alkanut vähentää juomisen suhteen. Revin sen juurelta viikolla pois viimeiset tuoksuherneet, ja löysin sitten herneen päästä sen ainoan kukan. Että harmitti, kun tuli sen varsi katkaistua, mutta löysinpä kukan. Se tuoksuu vieläkin voimakkaasti, vaikka on maannut kuivana pöydällä jo kaksi päivää.
Ruusupavun palot ovat valtavan kokoiset. Sisältöäkin tuntuu olevan. Mistäköhän tietää, milloin nämä uskaltaa kerätä?
Tähän laatikkoon piti jo ostaa uutta sisältöä tuoksupielusten tilalle. Krysanteemit toivottavasti kukkivat pakkasiin asti. Siirtäisivätpä pian tämän oven vierustalle, niin kukista olisi enemmän iloa. Vielä pitäisi ratkaista, mitä leijonankitojen tilalle, kun lakkaavat kukkimasta. Jokin koriste?
Toisaalta nyt nämä näkyvät asunnon ikkunoista. Se ei kyllä paljoa mieltä ilahduta. Iso roskalava ei sekään se kaikista kaunein ole. Pahoittelen heijastuksia ikkunassa. Piti valita joko laastin tahraaman ikkunan läpi kuvaaminen, tai sitten heijastukset. Eiköhän tuosta silti selvän saa. Mitä pidemmälle remontti etenee, sitä enemmän odotan sen päättymistä. Ehkä silloin saisimme autopaikkammekin taas omaan käyttöön.
...ja jatkuu...
...ja jatkuu.
Sotkuakin tuli. Mutta niinhän sitä aina kasvien kanssa touhutessa. Nyt ei sentään ole multaa joka paikassa.
Tässä valmis lopputulos. Yritin saada kasvin kierrettyä tukeensa, kuten se olisi itsekin siihen kasvanut, eli enimmäkseen ylöspäin, ettei se heti kuivattaisi kaikkia alaspäin suuntautuvia oksiaan.
Ilmat ovat kylmenneet nopeasti, minkä huomaa ehkä myös siitä, että olen ottanut talvipeiton käyttöön. Sänky on nyt koomisen näköinen. Sisko kysyi, olenko kätkenyt ruumiin tuonne. Myös ulkoistutukset ovat syksyn saavuttua muuttuneet. Toivottavasti saan otettua niistä kuvan huomenna päivänvalossa.
Basilikaa tuli paljon kuivattavaksi asti. Mintut leikkaan vasta, kun olen kuivannut basilikat, ettei tila lopu kesken kuivatessa.
Heti ikkunasta näkee paremmin ulos, ja viherkasvit pääsivät lähemmäs oikeita paikkojaan. Tällä ikkunalla on nyt kolme amppelia, joista yksi on tyhjänä. Siihen on tulossa jotain, joka viihtyy pohjoisikkunalla, mutta vielä en kerro, mitä. En nyt osta kasvin kasvia, ennen kuin olen varma, että punkit ovat mennyttä. Vielä niitä on sen verran paljon näkynyt. Oikeanpuoleisin amppeli aiheutti sydämentykytyksiä viikolla, kun sen kannake petti. Opinpahan ostamaan nuo vain uutena. Kirpputorilta ostettu jo kellastunut kannake ei kestänyt, vaan katkesi kohtalokkain seurauksin. Onnea oli matkassa, sillä amppeli ei tippunut tietokoneeni päälle, vaan sen viereen, eikä mikään mennyt rikki. Säikähdyksellä selvittiin! Toivottavasti muut amppelit pysyvät siellä, missä pitääkin. *koputtaa puuta*
Viherkasveissa ei enää ole syöntijälkiä näkynyt. Ilmeisesti niissä oli vain vähän punkkeja, ja ne ovat nyt syödyt. Hyvä, hyvä! Kiinanjasmiinille pitää kyllä pian kehitellä jokin lisätuki, sillä se ja herttalyhty ovat alkaneet löytää toisensa. Herttalyhty kasvaa alas kiinanjasmiinin sekaan, joka yrittää kietoutua herttalyhtyä pitkin ylös.
Syksyn saapumisen huomaa auringonkukistakin. Ne ovat vähintään surkean näköisiä. Siemenien alkuja ei ole näkynyt, saa nähdä, tekevätkö nämä semmoisia ollenkaan.
Varsinkin lehdet ovat kärsineet vihannespunkkien invaasiosta. Voi olla, että vaikka siemeniä olisikin tulossa, lehtien ruskistumisen vuoksi siihen ei riitä voimia.
Minikasvihuoneessa näyttää tältä. Tillin veivät punkit, persilja syötiin, mutta uutta kasvua on aaloeiden muodossa. Kaveri jakoi oman aaloensa, ja minullekin irtosi pistokkaita. Otin useamman, kun niitä kerta riitti, jos edes yksi alkaisi viihtyä. Tähän mennessä eivät ole paljoa eloa näyttäneet, mutta eivätpä ole kuolleetkaan. Se voi olla hyvä merkki, ehkäpä kasvattelevat juuria.
Toinen santuista sen sijaan on ruvennut kasvattamaan uusia lehtiä, kuten aiemmin hehkutin. Annan nyt kasvin olla kuitenkin yhä samoissa oloissa, kunnes uusi kasvu on ehtinyt kunnon kokoon. Ehkä silloin ikkunalaudoillakin olisi enemmän tilaa. Hiutalepensaan pistokkaat ovat juurtuneet nekin, nyt pitäisi enää vain saada aikaiseksi siirtää ne lasimaljan sisäiseen minipuutarhaan.
Rapula on aivan hirveä. Kasvien istuttelu ei ole inspannut, ja kun olen nyt kaatanut sinne vettä 300:sta korvaamaan eläinten puuttumista, sora on muotoutunut kauheaksi kraatteriksi, jonne Buddhakin on pudonnut. Katsotaan, milloin saisin aikaiseksi laittaa tämän kuntoon.
128:sta on tullut leväkenttä, kun kukaan ei ole enää ollut sitä rapsimassa. Nyt kihlattuni ehdotti, että ottaisimme voimakkaat pumput pois ja jättäisimme vain ulkosuodattimen kierrättämään vettä. Kalastoksi tulisi sitten rihmoja ja kasveiksi karvalehteä, jolloin ei tarvitsisi pohjaa vaihtaa. Saa nähdä, milloin ehdimme toteuttamiseen asti, ensi viikko on hänellä vielä tavallista kiireisempi.
300:sen kasvit ovat kärsineet, kun en ole saanut aikaiseksi/muistanut lisätä lannoitteita kasvien juurille muuton jälkeen poistetun saven tilalle. Jos tänään vedenvaihdon yhteydessä muistaisin, voisivat piristyä. Kaloilla sen sijaan ei ole muuta hätää kuin se, että ruokaa joutuu jatkuvasti kerjäämään, mikä on semmoista hommaa, että siinä tulee nälkä. 
Nyt vihdoin muistin ottaa kamerankin mukaan ulos. Kastelin kukat ja tajusin vihdoin tukeakin ne. Tämä nyt näyttää ihan hienolta, vaikka laastissa kasvit ovatkin, mutta...
Tämä sen sijaan ei.
Ensimmäisen tukemisyrityksen jälkeen näytti tältä, sitten piti hakea lisää keppejä.
Tässä valmis lopputulos. Nyt kun vielä löytäisi pari vahvaa miestä, jotka haluaisivat pyöräyttää tämän oikein päin. Kärhön pitäisi siis olla seinän puolella, mutta ei sitä muuton keskellä kaikkea ehtinyt vahtimaan. Pimeässä en edes huomannut, että laatikko tuli väärin päin.
Eilen ilmestyi olkkarin ikkunan taakse miehiä, jotka peittivät melkein koko näkymän suojamuovilla. Ilmeisesti heillä on tarkoituksena rapata ikkunan yläpuolinen osa seinää uudelleen, siksi varotoimet. Mutta minun kasviparkani eivät tästä kyllä pidä, enkä minäkään. Ikkunasta ei näe ulos kuin alaspäin. Punkkiongelmakaan ei näytä vielä mitään merkkiä paremmasta, mansikkani ovat alkaneet hitaasti kuolla.
Hyviä uutisiakin on. Kaikki on vihdoin paikallaan! Piste i:n päälle oli, että löysin vihdoin tarpeeksi edulliset ja sopivan kokoiset muovilaatikot jonne säilöä akvaarion alla pyörineet rojut. Nyt ihaillaan ja ihmetellään. Kaikki haavitkin ovat nyt nätisti esillä. Eipä tuo taida tässä kämpässä tuota enempää verhoilua tarvita, kun sohva peittää näkymän huoneen puolelta ja kaikki on nyt kätevästi saatavilla. Siitä vanhasta verhoilustahan luovuttiin siksi, ettemme ikinä saaneet sitä täysin valmiiksi, ja asia alkoi kiusata siinä määrin, että päätettiin luopua siitä kokonaan.
Itse akvaario tarvitsisi se vielä jotain piristystä. Kasvit pimentävät akvaariota yhä liikaa, vaikka siirsimme muutossa kattokoukkuja enemmän irti seinästä kuin mitä ne vanhassa asunnossa olivat. Auttaisikohan karsiminen?
Tekstit
