Oikea ja väärä tapa: Puunkaato

Kuinka puu kaadetaan turvallisesti: Cut Down a Tree Safely
Jos puu jää jumiin, tehdään näin: Felling a hung up tree - safety first

Miten ei missään nimessä toimita: How NOT to cut down a rotten tree
Eikä jatketa näin: How not to cut down a Rotten Tree part 2

Ja hankitaan edes se saha, jos ei ammattilaiseen ole varaa: DUMBEST TREE FELLERS

Ei se kyllä aina suju silloinkaan, kun luulee tietävänsä, mitä tekee: tree cutting gone wrong 

Tämän viikon opiskelut

Viimeisiä viedään! Meille viherrakennuslinjalaisille tämä oli viimeinen viikko koulua ennen työssäoppimisjakson alkua. Kukka- ja puutarhakauppalinjalaisilla on ollut jo ensimmäinen kahdesta työharjoittelujaksosta. Meillä on kaikki työssäoppiminen yhdessä pötkössä opintojen lopulla. Kukkislaiset opiskelivat tällä viikolla morsiussidontaa.

Meillä taasen oli vähän eri meininki:Puistometsäkurssi pitää sisällään metsätöitä, sillä puutarhurin pitää osata tarvittaessa kaataa puu tai raivata pajukko. Ensimmäisenä päivänä kuivaharjoiteltiin valmiiksi kaadetuilla puilla, toisena päivänä päästiin jo itse metsään. Siitä ei ole kuvia, sillä en halunnut raahata kallista kameraa umpihangessa kaiken muun roinan lisäksi.

Nyt olen käyttänyt moottorisahaa, oppinut, miten se huolletaan ja miten se rikotaan (älkää sahatko soraa!). Halkoja on tullut hakattua Fiskarssin kirveillä ja raivaussahan käyttöä muisteltua. Kaatorautaa ei tullut käytettyä, mutta yksi konkelo tuli purettua. Niin, ja olihan meillä testattavana myös pensasleikkuri. Sitä ei kyllä päästy kuin kokeilemaan, sillä koulun ainoa kuusiaita oli leikattu jo syksyllä ja puoliksi lumen alla. Tulipahan kuitenkin periaate selväksi.

Nämä ovat oikeasti käteviä vehkeitä. Pinotavarasaksilla tuli jopa kuljeteltua halkoja, kun niillä nostaminen vaatii paljon vähemmän voimaa kuin pelkällä räpylällä yrittäminen. Se, että ne saa vyölle, on erittäin kätevää umpihangessa.Lämpötila oli kyllä sikäli mukava, että metsurin kamppeissa oli sopivan lämmin. Noissa housuissa kun on etupuolella hirmuiset vanutoppaukset, joiden tarkoitus on suojella jalkaa jos tulee yritettyä amputaatiota moottorisahalla. Vanu on sen verran sitkeää, että se pysäyttää sahan ennen kuin se ehtii iholle asti. Takapuoli sen sijaan paleli, jos pysähtyi pidemmäksi aikaa.
Koululla oli lainata meille metsurin saappaat. Ne ovat sen verran painavat kaikkine suojineen, että kun näiden jälkeen vaihtoi omat kengät jalkaan, teki mieli tanssia. Näissä on viiltosuojaa, teräskuppia ja muuta suojaa niin, että jalat kipeytyvät näissä myös siksi, ettei kenkä jousta lainkaan. Toisaalta näihin on erittäin tyytyväinen, jos hakkaa halkoja ja kirves lipsahtaa varpaiden suuntaan. Kaikillahan on tämmöiset jalassaan halkoja hakatessaan, eikös? Jos ei vielä ole, kannattaisi olla. Etenkin siellä mökillä, josta on matkaa lähimpään sairaalaan varmasti pidempi matka kuin kaupungissa.

Metsässä oli lunta vähintään polveen, pahimmillaan vyötärölle asti. Plusasteet pitivät huolen siitä, että hanki ei kantanut yhtään. Jotenkin sain kuitenkin rämmittyä työmaalle, sain jopa puita kaadettua ja pääsin poiskin, vaikka välillä näytti aika huonolta. :D Onneksi oli mukana moottorikelkka, niin saatiin sentään työkalut metsään ja puut sieltä pois. Paikoitellen pito oli niin huono, että näytti siltä että kelkka jäi jumiin, mutta jotenkin se aina sieltä lähti. Lopuksi tietysti kaadetuista puista piti saada halkoja. Kyllä uni maistui illalla. Seuraavana päivänä lihakset olivat aivan hellinä. Sain varmaan raitisilmamyrkytyksen.

Alkava viikko menee muuttaessa ja valmistautuessa Tanskan matkaan. Muutamme ennen lähtöäni mieheni työpaikkaa lähemmäs, sillä kouluni ei enää pidä meitä tällä paikkakunnalla. Aloitan työharjoittelu-jakson VM Anlægenissa, Viborgissa. Paikka on Keski-Jyllannissa. Olen tuolla töissä 2 kk, jonka jälkeen pitäisi palata Suomeen. Kamera lähtee tietysti mukaan, joten raporttia seuraa. Jos siis selviän muutosta hengissä. Toinen työssäoppimispaikkani ei ole vielä varmistunut, mutta siellä pitäisi sitten viettää 3 kk. Sen jälkeen ei olekaan enää kuin näyttöjä, hautausmaatöitä ja valmistuminen. Siis jos kaikki menee kuin pitää. :)

Kevättä puutarhalla

Koulun kasvihuoneet alkavat taas vihertää: Orvokkeja, kesäkukkia, sipulikukkia...


Kylvölaatikoissa on tietojeni mukaan yrttejä. Tietysti tässä vaiheessa siellä voi olla mitä vain. Taustalla leikkotulppaaneita, joista on jo päästy keräämään satoa.

Koululla tapahtuu

Tällä viikolla koulu pääsi peräti paikallislehteen.

"Jämsän ammattiopiston Auvilan kampuksella sattui puutyötilan pölynpoistojärjestelmässä lievä pölyräjähdys tiistai-iltana kello 19 aikoihin. Koolla puutyötilassa olleessa Jämsän työväenopiston puutyöpiirissä ajettiin sirkkelillä vaneria. Vaneri kuumentui ja pölynpoistoputkistossa ollut pöly syttyi räjähdysmäisesti palamaan. Puutyöpiiriläiset suorittivat alkusammutuksen, eikä tilanne äitynyt vaaralliseksi.

– Tässä selvittiin säikähdyksellä. Palo pysyi järjestelmän sisällä. Palosta aiheutui järjestelmän vaurioitumisen vuoksi korkeintaan muutaman tuhannen euron vahinko, Jämsän palopäällikkö Pertti Rossi kommentoi."

Torstaina raksan pojat olivatkin sitten repimässä puutyöluokkaa palasiksi. Katto oli mustunut paikoin, mutta muita vahinkoja ei näkynyt. Pölynpoistoputkisto piti purkaa ja vahingot tutkia. Puutyöopettajan mukaan viimeksi näin kävi 10 vuotta sitten. Silloinkin sirkkelistä lähti kipinä putkistoon. Kummallakaan kerralla ihmisille ei ole käynyt mitään, mitä nyt pelästyivät. Oli kuulemma ollut hetken aikaa näyttävä tulimeri luokan katossa. Kuvassa tyhjennetty, mustunut purusäiliö. Onneksi tämä ei meidän opiskeluihin vaikuta, kun meillä ei enää ole puutöitä. Suurin haitta oli, että purkajat olivat vieneet kaatopaikkaroskiksen normaalipaikaltaan talon toiseen päätyyn lähemmäksi purkutyömaata, ja jouduimme etsimään sitä vähän. Niin, ja sammutinhuollon ihminen kävi kysymässä minne täytetty sammutin pitää viedä.

Tämän viikon opiskelut ovat olleet kivitöitä: ensin teoriaa ja sitten olemme kokeilleet tehdä Taitaja-kisojen semifinaalityön itse. Olemme oppineet ainakin sen, että ihan tällä kokemuksella sinne ei olisi kannattanut lähteä kisaamaan. :D Kilpailutyön teon välissä on kokeiltu luonnonkiven työstöä ja opeteltu miten noppakiviä, reunakiviä ja liuskekivilaattoja asennetaan. Meillä meni kaksi päivää kaikkinensa tuon kilpailutyön tekemiseen, ja laatu oli alle kaiken arvostelun. Eli mitat heittivät liikaa, korot samoin. Mutta nyt on sitten tehty muuriakin ensimmäistä kertaa.

Talven tuhoja

80-luvun lopulla koulullemme rakennettiin kolme muovihuonetta, joista tämä on nuorin. Ne ovat kausihuoneita, eli tarkoitettu lämmittämättömiksi kasvihuoneiksi. Silloin niiden käyttöiäksi arvioitiin 10 vuotta. Viimeksi viime syksynä opettajamme lähettivät raha-anomuksen muovihuoneiden uusimiseksi. Se hylättiin. Tätä katsellessa haluaisin tietää, miksi. Onneksi tänä vuonna ruohonleikkurit laitettiin talvisäilytykseen muualle, viime talven ne viettivät täällä. Lämmitettävien kasvihuoneiden takana olevista muovihuoneista toisesta on jo yksi läpilaho kaari romahtanut. Varmaa on, ettei näistä yhteenkään enää ensi kesänä päästetä oppilaita sisälle, ne menevät kaikki purkuun.

Mistäköhän löytyisi kasvihuonefirma, joka haluaisi sponsoroida kouluamme muutaman kausihuoneen verran?

Lukukausi lähenee loppuaan

Nyt talven vuoksi on pysytelty sisätiloissa ja opiskeltu mm. puutarhojen historiaa, puiden talvi-istutusta ja pihasuunnittelua (pienimuotoista. Varsinainen pihasuunnittelu on hortonomien hommaa, puutarhurit toteuttavat sitten niitä, mutta kyllä meidänkin pitää osata kukkapenkin istutukset suunnitella tai suositella sopivia kasveja paikkaan x.).Nyt tämä viikko on ollut vihdoin käytäntöä. Maanantaina tein puutöissä pihalaattoja Taitaja2010-kisoihin, tiistaina ja tänään oli konetöitä, eli opettelimme huoltamaan koulun ruohonleikkureita ja pikkutraktoreita.Nyt osaan tehdä öljynvaihdon, vaihtaa suodattimet ja sytytystulpan ja teroittaa ruohonleikkurin terät. Totesin, että vaikeinta terien teroittamisessa on saada pidettyä aina sama teroituskulma. Onnistuin saamaan samaan terään kolmekin eri kulmaa... Harjoittelua vaan lisää. Huomenna on vielä puutöitä, sitten alkaa joululoma!!! (Tai ensin pitää palauttaa 4 tehtävää, mutta sitten!)

Hyvää joulun odotuksen aikaa kaikille!

Tämän viikon työt

Kivityöt ovat jatkuneet säiden salliessa. Suora käytävä on jo lähes valmis.Myös pääovien edusta on nyt tehty. Sitä ei ollut alunperin tarkoitus tehdä nyt, joten ladonta oli aloitettu keskeltä, mikä johti sitten aikamoiseen sovitteluun rajakohdassa.Tiistaina saimme jo aloitettua pyöreän alueen latomisen. Keskiviikkona kivet olivat jäätyneet maahan, joten leikkasimme saumakohtaan tulleita kiviä. Torstaina oli taas lämpimämpää, joten pääsimme jatkamaan latomista.Koska koulu on alkanut jo kahdeksalta ja vasta yhdeksältä on ollut tarpeeksi valoisaa latoa kiviä, olemme tehneet ensimmäisen tunnin kaikennäköisiä täytehommia. Tässä on pistetty tuoksuvattupensaita matalaksi. Ne pitävät alasleikkauksesta näin syksyllä.Tauoilla on kiva poiketa kasvihuoneille ihastelemaan. Joulutähtien ylälehdet ovat alkaneet jo värittyä.
Suosikkini on yhä tämä 'Sonora White Glitter'. Ilmeisesti muutkin pitävät siitä, sillä sitä on nyt paljon enemmän kuin viime vuonna.

Perjantai oli etätehtäväpäivä, mutta käytimme sen menemällä pienellä porukalla haravoimaan maksavan asiakkaan pihaa. Viidellä ihmisellä kesti 7 tuntia haravoida koko valtava piha. Totesin, että oikea ote haravasta on välttämätöntä, jottei tule rakkoja. Jos molemmin käsin pitää kiinni varresta, harava liikkuu ja tulee rakkoja. Kun pitää toisella kädellä kiinni haravan päästä, saa haravointiin enemmän voimaa, eikä harava hankaa rakkoja käsiin. Kädet olivat aivan loppu tuon rupeaman jälkeen, mutta yllättävää kyllä, seuraavana aamuna vain yläselkä ja kyljet olivat vähän jumissa.

Nyt alkava viikko onkin teoriaa, jota ei ole ollut pitkään aikaan. Saa nähdä, miten istumalihakset ovat päässeet surkastumaan ulkotöissä. :D

Viikon työt

Tällä viikolla ollaan oltu hoitamassa hautausmaita. Eli kesäkukat ja lehdet pois talven tieltä. Tiedossa on ollut konttaamista, haravointia ja kottikärryittäin biojätettä.Suurin osa viikosta on kulunut vanhalla hautausmaalla, jossa on hautoja jo 1800-luvulta.Uusinta puolta edustaa uurnalehto. Täällä hoito oli paljon vähäisempää, sillä täällä ei ole kesäkukkia kuin omaisten tuomana. Meille jäi vain perennojen siistiminen ja haravointia.Viikon aikana olen oppinut hautojen hoitamisen vaikeusasteet ja hoitoluokat. Nurmihoidolla olevat haudat ovat helpoimpia. Niihin ei tehdä kukkapenkkiä, ja hoidoksi riittää ruohon pitäminen lyhyenä ja lehtien haravointi. Hieman vaativampia ovat perennahoidolla olevat haudat. Niistä pitää lisäksi leikata perennat alas. Sitten ovat kesäkukkahoidolla olevat haudat. Niihin istutetaan kesäkukat, hoidetaan (nypitään ja kastellaan) ne kasvukaudella ja nyt syksyllä ne kerätään pois. Lisäksi istutusalue kitketään, ruoho pidetään lyhyenä ja haravoidaan. Näitä hautoja on kahta vaikeusastetta: nurmikolla olevat haudat ja hiekkahaudat. Nurmikolliset ovat helpompia: roskat saa haravoitua helposti pois. Hiekkahaudat ovat vaikeampia: Roskia haravoidessa soraa tulee pakostakin mukaan, mutta jos pinnalla on jotain koristesoraa, ei sitä saisi kokonaan kerätä pois. Multaa ja hiekkaa ei saisi sekottaa, joten kesäkukkia juurineen poistaessa pitää olla varovainen. Lopuksi pinta pitää haravoida nätiksi, mikä on sitä vaikeampaa, mitä isompi hiekkakenttä on kyseessä. Näiden hautojen hoitoon menee aikaa kaikista eniten, joten on ihan ymmärrettävää, ettei niitä enää tehdä uusille hautausmaille.Hautausmaan viihtyisyyden vuoksi olisi kiva, jos joka hauta olisi edes nurmihoidolla. Täysin hoitamattomien hautojen hautakiviä ei meinaa nähdä heinikon keskeltä. Toinen ääripää ovat ylihoidetut haudat. Niitä on kahdenlaisia: pitkällä hoitosopimuksella olevat (50 vuoden hoitosopimus tai ikuisuushoito) haudat, joita ei käy kukaan muu kuin hoitajat katsomassa ja "haudanpalvojien" hoitamat haudat. Seurakunnat pyrkivät eroon pitkän hoitosopimuksen haudoista, sillä hautahan on ensisijaisesti omaisten surun käsittelyyn ja edesmenneen muisteluun tarkoitettu paikka. 50-70 vuodessa ehtii tapahtua paljon: suku voi sammua, perhe voi muuttaa paikkakunnalta jne. Jos kukaan ei käy haudalla, sen hoito alkaa hoitajastakin tuntua vähän turhalta.  Sitten on se toinen ääripää. Työntekijät kutsuvat haudanpalvojiksi hoitajia, jotka hoitavat haudat niin hyvin ettei heille jää mitään tehtävää. Joskus viereisetkin haudat hoidetaan, ettei omaisen hauta olisi huonossa seurassa. Monesti näillä haudoilla on lisäksi lyhtyjä, enkeleitä ja muita rekvisiittaa paljon. Suru on monesti tuoretta tai ainakin väkevää.Viikon äksönpläjäys sattui, kun lyhtyyn laitettu kynttilä leimahti ja paloi muoveineen. Hautojen hoitajat muuttuivat salamannopeasti palomiehiksi ja tyhjensivät kukkamaljakon vedet lyhtyyn. Onneksi maljakossa oli vettä, sillä näin talven alla vesihanoista ei enää saa vettä. Jos vettä tarvitsee, se on haettava vesialtaasta toiselta puolelta hautausmaata. Kynttilä oli selvästi liian suuri näin pieneen lyhtyyn, jolloin lämpötila lyhdyn sisällä ylitti muovin syttymislämpötilan.Tämän kokoisia lavoja täytettiin monta päivässä. Huomenna homma jatkuu vielä: pääsemme käyttämään lehtipuhaltimia. Istutukset haravoidaan, mutta varsinkin hiekkahaudat on paras puhaltaa lehdettömiksi. Suuret alueet ja käytävät käydään erillisellä lehti-imurilla, joka on traktoriin kiinnitettävä laite. Haravoidessa alkaa ymmärtää, miksi vakituiset työntekijät eivät niin pidä haudoille tuotavasta tavarasta. Joidenkin hautojen taakse on kätketty puolet perinnöstä, ja näitä kapeita välejä haravoidessa niihin kompastelee. Kun mitään ei haluaisi rikkoa, ei itseään eikä muiden omaisuutta, pitää edetä kuin miinakentällä. Lehtipuhaltimen kanssa pitää myös olla varovainen: Puhallin voi kaataa huteralla alustalla olevat hautakynttilät, mikä on paha varsinkin jos kynttilä vielä palaa. Myös muut kevyet esineet voivat lennellä, kaatua tai hajota. Nyt syksyllä tuotavat havut olisi hyvä työntää mahdollisimman syvälle multaan, ettei lehtipuhallin irrottaisi niitä. Mutta kyllä ne sinne paikoilleen takaisin työnnetään, jos näin käy.

Hautausmaiden hoito eroaa monella tavalla muusta ylläpitotyöstä: Hautoja ja niille tuotuja esineitä pitää muistaa kohdella kunnioittavasti, sillä koskaan ei tiedä onko omainen näköetäisyydellä. Työkaluja ei voi jättää haudalle taukojen ajaksi, ettei kukaan loukkaannu haudan kohtelusta. Hoitotaso on korkea, eikä kiirettä ole, sillä työtekijöitä ei ole kilpailutettu puhki kuten siivoojia. Työ on siis tarkempaa: mitä ei haravalla saa, nypitään käsin pois, ettei haudalle jää lehteäkään. Erona on myös se, että työ on pitkälti käsityötä. Hautojen hoitoa ei voi koneellistaa. Työntekijät ovat myös ylpeitä työstään ja huolehtivat haudoista hyvin. Monesti tehdään vähän enemmänkin kuin hoitotaso edellyttäisi. Haudalla käyvien omaisten kanssa jutellaan, lainataan tarvittavia työkaluja, kuunnellaan tarinoita kuolleesta... Nyt on kokeiltu tätäkin. Ensi viikolla uudet kujeet. :)

Koululla tänään

Minun piti kertoa tänään uusimmasta projektistani, mutta koska tilauksessa oli virhe, joudutte odottamaan ensi viikkoon. Koulun kasvihuoneet ovat täynnä joulutähtiä, tulilatvoja, krysanteemeja ja syklaameja. Lisävalot on nyt viritelty paikoilleen, sillä luonnonvalo ei enää riitä.

Tänään koululla kiersi ysiluokkalaisia tutustumassa puutarha-alaan. Minuakin pyydettiin kertomaan alan hyvistä puolista, nimenomaan viherrakennuslinjan puutarhurin näkökulmasta. Jos miettii, millaista on opiskella puutarhuriksi, niin ainakin kunto kasvaa, koulutus on monipuolista ja valmentaa monenlaiseen työhön ja jatkokoulutus- ja erikoistumisvaihtoehtoja on paljon. Ulkona ollaan säällä kuin säällä, joten pitää oppia pukeutumaan järkevästi ja pakkaamaan vaihtovaatteet reppuun mukaan. Moni lopetti ensimmäisen vuoden aikana, johtuen ehkä siitä että silloin oli paljon teoriaa. Toisena vuotena ei sitten muuta tehdäkään kuin töitä. Silloin on hyötyä siitä, että opiskeli ensimmäisenä vuotena tunnistamaan kasveja, maalajeja yms. Tietää ainakin kun käsketään nostamaan kuunliljat penkistä, nostaako ne kirjavalehtiset kasvit vai ne kukat siitä vierestä.

Päivän uusi työkalu oli raivaussaha. Koulun asuntolan viereinen pusikko sai kyytiä. Paikka onkin varsinainen ryteikkö. Raivaussahan jälkeen moottorisaha pääsee laulamaan, sillä alueella on myös todella huonokuntoisia puita, enimmäkseen koivuja. Meille opetetaan puunkaato vasta puistometsäkurssilla, saa nähdä ovatko nuo puut silloin asialistalla. Toivotaan ettei yksikään niistä kaadu asuntolan päälle ennen sitä.

Valmis!

Hyvää puunistutuspäivää!

Täälläkin osallistuttiin kurjasta kelistä huolimatta. Jo eilen kaivinkone oli käynyt kaivamassa jäykkään savirantaan kuopat puille ja täyttänyt ne hyvällä mullalla.Tänä aamuna kahdeksalta puisto-osasto toi taimet ja tukiseipäät paikalle ja me ilmestyimme paikalle työkaluinemme.Yhdeksältä paikallisen koulun ensimmäiset luokat ilmestyivät pienissä ryhmissä istuttamaan puita. Kun joka puulla oli vähintään viisi pientä istuttajaa + puutarhuriopiskelija näyttämässä mallia ja välissä vilahteli vielä neljä opettajaakin, vilskettä riitti. Mutta puut tulivat istutettua ja vieläpä juuret alaspäin. Lapsista ei ole kuvia, sillä heidän kuvaamiseensa olisi vaadittu vanhempien lupa.Sää oli kurja, ja osalla lapsista ei ollut sadevarusteita, vaikka kotiin oli tiedoite mennyt. Moni taisi kadehtia ruohonleikkurikuskia, joka ajoi viereistä nurmikenttää liikkuvassa sateensuojassaan. Lisäksi kone oli "tosi jännä"!Rantaan istutettiin kesän myrskyjen kaatamien puiden tilalle tervaleppää ja loimaankoivua. Lapsista oli ihmeellistä, että näistä taimista tulee vielä yhtä isoja kuin vieressä olleet tervalepät. Kun kehoitin tulemaan katsomaan puita 30 vuoden päästä kun ne ovat isoja, yksi poika vastasi, että "eihän me olla enää elossakaan sillon!" :D

Kansainvälisestä puunistutuspäivästä voi lukea lisää vaikkapa täältä.

Tämän viikon työt

...jäivät osaltani aika vähiin, sillä olin kaksi päivää vatsataudissa. Maanantaina kerättiin huonoksi menneet kesäkukat tunkiolle ja kitkettiin. Sitten olinkin kaksi päivää kipeänä. Tiistaina olisin päässyt jatkamaan siitä mihin maanantaina jäätiin. Keskiviikkona olisin päässyt kunnostamaan pientä perennapenkkiä. Torstaina pääsin vihdoin takaisin hommiin. Korjasimme liuskekivestä tehtyä oleskelualuetta, jonka kivistä osa oli noussut liian ylös. Kun nurmikko oli sen verran kuivunut että pääsimme ajamaan sitä, pääsimme päivän varsinaiseen työhön. Tuolla meidän päältäajettavallamme on helppo ajaa, mutta ratin pyörittäminen käy kyllä työstä, kun siinä ei ole mitään ohjaustehostinta. En edelleenkään ymmärrä, miksi ihmiset ostavat näitä omakotitalojen pihoihin. Nämä ovat hyviä isoilla nurmialueilla, joilla ei ole puita, pensaita tai muita esteitä. Jo rivarin pihalla on sen verran esteitä, että tuli törmäiltyä. Pistetään muistiin: Kun yrität olla osumatta puuhun, varo myös alaoksia."Suuri työmaa" koulun edessä on edennyt tähän asti. Tällä viikolla en itse ole tässä touhunnut, mutta kivityönäyttöä tekevät sitäkin enemmän, samoin kuin viherrakentamisen näyttöä tekevät. Ensi viikon olen töissä hautausmaalla, mutta sitä seuraavalla me alamme tehdä tässä kivitöitä. Saa nähdä, mitä siitäkin vielä tulee. :)

Se, mitä olen tähän mennessä kivitöissä oppinut, on vielä aika vähäistä:

Joku lava hajoaa aina,betonikivet painavat, ja...kiviä tarvitsee aina enemmän kuin uskoisi.

Niin ja pohjien teossa ku*ppa on paha kirosana. On parempi käyttää mitä tahansa sanaa sen sijaan. Suosittuja ovat olleen "monkero", "vallihauta" ja "hauki". Esimerkki: "Tossa on hirvee hauki, viittitkö peitellä sen?"
Kivityönäyttöä tehneet ovat kyllä tehneet hyvää jälkeä. Käytännön syistä koulun pääoven kiveystä ei ole vielä revitty auki, mutta sekin tullaan korjaamaan samaan tyyliin.
Kukkapenkkiä ympäröivät vielä valkoiset suodatinkankaat. Ensimmäinen kerros pitää pohjamaan ja salaojituksena toimivan sorakerroksen erossa toisistaan. Toinen kerros pitää soran ja mullan erossa toisistaan. Näin liiat vedet valuisivat jatkossa (ainakin toivottavasti) tukahduttamasta kasvien juuristoa. Penkin toiseen päähän tulee vesiaihe, ja koko alueen reunat huolitellaan kivireunuksella. Tästä tulee vielä hieno!

Kähäräsinapista

Tästä aasialaisesta lehtivihanneksesta on netissä todella vähän tietoa suomeksi, joten etsin kirjoista vähän apuja:

• Sareptansinappi (Brassica juncea) on hyvin monimuotoinen, mutta yleisimmin siitä viljellään lehtituotantoon tarkoitettuja muotoja, kuten punalehtistä Red Giant -lajiketta. Kähärälehtistä muotoa sanotaan kähäräsinapiksi (B. juncea var. crispifolia). Sareptansinapin lehdet maistuvat miedon kirpeästi sinapilta.

Lähde: Puutarha ja piha: satoisa hyötytarha (Weilin+Göös 2007)

Suosittelen kyseistä kirjasarjaa, jos puutarhakärpänen on päässyt puraisemaan ja puutarhakirjat alkavat toistaa itseään. Aloittelijalle niissä on hyviä kuvia työvaiheista, mutta tietomäärästä ei saa ahdistua.

Eli kähäräsinappi on sareptansinappi kähärillä lehdillä (sa-rep-tan-si-nap-pi... kuka näitä nimiä keksii?). Google löytää sareptansinapista paljon enemmän tietoa kuin kähäräsinapista, mutta itse en netin avulla osannut yhdistää näitä kahta. Aasialaisten lehtivihannesten suomalaiset nimet eivät ole vielä vakiintuneet, joten monesti tulee sekoiltua. Onneksi tieteelliset nimet antavat osviittaa mistä kasvista nyt puhutaan.

Syys saa kasvihuoneessakin

Koulun kasvihuoneen ovat jo vallanneet tulilatvat, valtavat krysanteemit, syklaamit ja joulutähdet. Vain krysanteemeja ja syklaameja myydään tässä vaiheessa, muita pitää houkutella kukkimaan ensin. 
Joulutähtipöytien päihin on jo laitettu telineet pimennysmuoveja varten. Viimevuotista lajikekirjoa ei nyt ole luvassa, sillä viime vuonna kokeiltiin monia uutuuksia. Nyt kun tiedetään paremmin, mikä myy ja millaisia kasvatettavia kokeillut lajikkeet olivat, on vähän karsittu valikoimaa. Mutta kyllä täältä yhä saa useampaa joulutähteä kuin lähimarketista.