Päivän hankinta

Tänään oli kihlauksemme vuosipäivä, ja sen kunniaksi kihlattuni osti minulle (tai oikeastaan Hoya macgillivrayilleni) lisävalon talveksi. Pidän tästä valaisimesta, sillä se on yksinkertainen ja mukana tulee kasveille sopiva energiansäästölamppu. Kasveille sopiva tarkoittaa tässä sitä, että valo näyttää ihmissilmään violetilta, sillä se tuottaa kasveille hyödyllisiä aallonpituuksia, eli sinistä ja punaista valoa. Näiden aallonpituuksien pitäisi estää kasvien etioloituminen* talvella.

*)Etioloituminen: pimeästä tai heikosta valosta johtuva kasvien kasvutapa; varsi on pitkä ja hento, kasvin väri klorofyllin puuttumisen vuoksi vaalea, lehdet ovat pienet, ja antosyaaniväriaineet puuttuvat. (lähde: Biologian sanakirja)

Kasveja, joille Spruzit ei sovi

Jonkin aikaa sitten kokeilin uutta torjunta-ainetta punkkeja vastaan. Spruzit oli tehokasta, sillä punkkeja ei enää ole näkynyt, mutta kuten pakkauksessa sanottiinkin, se ei sovi kaikille koristekasveille, ei vain tiedetä, mille. Nyt olen sen verran viisaampi, että en suosittele sitä näille:

Saitpaulia: jo yhden käsittelyn jälkeen reikiä lehtiin.

Kissus: pudottelee lehtiään, lehdet kellastuvat.

En suosittele varauksettomasti myöskään

viirivehkalle tai

kiinanruusulle.

Niihin tuli kloroottisia laikkuja lehtiin, mutta vain joihinkin, eikä niitä huomaa ellei niitä rupea etsimään. Kuitenkin minun kasvini olivat hyväkuntoisia ja saastunta lievä. Ehkä rankasti punkkien vaivaamiin heikentyneisiin kasveihin olisi tullut enemmän vaurioita. Nämä eivät enää ole punkkien vaurioita. Ne ovat liian laajoja, eikä punkkeja oli enää näkynyt.

Muiden kasvien kohdalla ei ole näkynyt enää punkkeja, eikä Spruzit aiheuttanut niille mitään oireita. Voi siis sanoa, että aine sopii suurimmalle osalle huonekasveista.

Olen nyt päätynyt siihen tulokseen, että olen lannoittanut liian typpipitoisella lannoitteella kasvejani. Se tuottaa rehevän kasvun, mutta myös altistaa kehrääjäpunkeille. Nyt sitten mietin, jatkanko kasvien kastelua akvaariovedellä, vai akvaariovedellä + typettömällä lannoitteella vai pelkällä vedellä + kastelulannoite, mitä minulla jo on. Saa nähdä, miten käy.

Orvokkiamppeli oli vihdoin pakko leikata alas. Se alkoi olla täynnä siemenkotia eikä kukkia.Nyt en tiedä, mitä tälle tekisi. Ruiskutuksista huolimatta kasvi on joka kerta syödymmän näköinen kun ohitan sen. Mutta ei vieläkään havaintoa syöjistä tai seitistä. Eikö aine tehoa vai onko se sopimaton kissukselle?

Halpa ja helppo köynnöstuki

Kun kaupat myivät ei-oota kun etsin köynnöstukia, piti pistää omat harmaat aivosolut raksuttamaan. Lopulta keksin: aitaverkkoa! Kun vielä kuulin kaverilta, että sitä ei tarvitse ostaa 10 metrin pakettia vaan rautakaupoista saa sitä ihan niin lyhyen pätkän kuin tarvitsee, piti enää vain pyöräillä lähimpään ja ostaa se yksi metri verkkoa. Hinta? 2,90€. Eli yhden 14 cm halkaisijan ruukkuun sopivan tuen hinnaksi tuli 1,23€. Ostin 60 senttiä korkeaa, se riittää ikkunalaudalle paremmin kuin hyvin. Vähän rautalankaa liitoskohtaan, ja tuki pysyy renkaana. Nyt enää pitää odottaa, että kasvi löytää tuen ja alkaa kiivetä sitä. Toivon, että tästä tulee vielä hieno, kun kasvi kasvaa peittämään koko tuen.

Lisäys 3.3.2011: Tämä versio valui, joten leikkasin tuon alimman poikittain olevan rautalangan irti ja tökkäsin syntyneet piikit multaan. Hyvin pysyy. Toinen vaihtoehto on laittaa verkko niin alas, että se on pöydän pinnan varassa. Kolmas tapa on tehdä verkkorullan halkaisijasta sen verran pienempi, että verkon saa mullan varaan ruukun sisäpuolelle. Mikä nyt vain miellyttää omaa silmää ja on itselle helpon tehdä.

Tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen

Pidä adiantumi aina kosteana, älä päästä sitä kuivumaan.Tee kasvien tuennat leveällä nauhalla, etteivät ne vahingoita kasvia. Poista tuet ajoissa. Ihmettelinkin, miksi kasvin tämä haara kasvoi niin hitaasti...

No, orkidea sentään jaksaa kukkia kauniisti.

Parvekkeella on täyttä

Punkkien torjuntayritys, taas. Mokomien syöntijälkiä löytyi taas kissuksesta. En kyllä löytänyt itse ötököitä, joten joko nuo syöntijäljet ovat vanhoja ja kasvi kellastutti lehtensä muuten vaan tai sitten saastunta ei ole vielä paha. Toivotaan, että kolmas kerta viikon päästä lyö ötököille lopullisesti luun kurkkuun. Ainakin toistaiseksi. Sitä neem-öljyä pitää kyllä kokeilla. Jos se tekisi kasveista syömäkelvottomia ruiskutusten välissä, ei haittaisi vaikka kiireiden takia ruiskutusten väli venyisi päivällä, parilla, kuten taas kävi.

LOMA!

Nyt se koitti, kesäloma! Sopii hyvin. Viimeinen viikko oli niin helteinen, että teki mieli maata koivun varjossa lukemassa kirjaa, ei muuta. Sen sijaan tuli kerättyä kirsikkatomaattia, tomaattia, oltua myymälävuorossa ja opittua käyttämään kassakonetta, kantattua puiden alusia puhtaaksi ruohosta ja samalla katkaistua robottiruohonleikkurin sähköjohto, ja niin tietysti, hikoiltua. Ämpäreittäin. Tomaattihuoneen vakituiset työntekijät tulivat töihin jo aamuneljäksi ehtiäkseen tehdä työt ennen päivän kuumimpia tunteja. Ruusuhuoneella ei kuin kerätty ruusut, kaikki hoitotyöt on lykätty siihen asti kunnes ilmat viilenevät. Tauot, joita oli yksi vartin pituinen tunnissa, vietettiin kukkakylmiössä vettä lipittäen. Joskus sitä toivoisi, että voisi siirtyä yötyöläiseksi... Mutta hauskaakin oli. Ja perjantaina opettajat tarjosivat jäätelöt ja keksit kun juhlittiin kesän työjakson loppumista.

Huomenna pitää tehdä sitten kotona kasveille kaikki mahdollinen, sillä sunnuntaina kirmaamme kesälaitumille sukulaisten hoiviin.

Juurtumisen nopeusennätys

Hoya calycina subsp. calycina

Hoya macgillivrayi

Hoya wallichii

Olivatpa hoyat nopeita. Jopa krantuiksi juurtujiksi syytetyt ehkä-H. wallichii ja H. calycina juurtuivat muutamassa viikossa juurtumisakvaariossa. Nyt saivat tuommoiset itse tehdyt hätäaputuet. Yritin etsiä kaupoista nätimpiä, mutta kaikki paikat täällä tuppukylässä myivät ei-oota. Ei kuulemma ole kasvitukien sesonki huonekasvien kohdalla. Syksyllä kuulemma tulee täydennystä tyhjentyneisiin hyllyihin. No eivätköhän nuo pärjää noilla jonkin aikaa. Pitää pistää myös Hoya nummularioidesit juurtumaan ruukkuun. Ne eivät ole vieläkään tehneet juuria.

Puutarhurin ura etenee

Tänään toteutin itse suunnittelemani pihan ilmeen kohennuksen, ainakin osittain siis. Olen jo aiemmin käynyt samalla pihalla tekemässä "pakollisia", eli pensaiden ja köynnösten leikkauksia ensimmäistä kertaa 30 vuoteen. Asiakas oli niin tyytyväinen, että kysyi, mitä suosittelisin pihalle vielä tehtävän. Ehdotin uusien kasvien istuttamista ja uusien istutusalueiden perustamista, ja sehän kelpasi. Kävin valitsemassa ja ostamassa kasvit, perustin uuden istutusalueen ja istutin suurimman osan kasveista tänään. Vielä pitää etsiä jostain jaloangervo joka kukkii valkoisena ja piristää lähes umpeen kasvanutta kukkapenkkiä jossa ei tällä hetkellä kuki kuin kaksi väsähtänyttä akileijaa. Mutta pihan ilme on muuttunut jo suuresti. Asiakas oli erityisen ihastuksissaan, kun istutin hänen valtavan tuomipihlajansa juurelle kiinankeltakärhöjä, jotka sitten aikoinaan valtaavat koko pensaan. Kohta pensas kukkii kahdesti: ensin keväällä valkoisena ja kesällä keltaisena.

Mukavaa, kun saa kehuja työstään. Olen itsekin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka työ onkin vielä kesken. On myös mukavaa nähdä, miten hyvin osaa hahmottaa, miltä piha voisi näyttää, mitä muutokseen tarvitaan ja lopulta mitä tuli saatua aikaan. Olen jo oppinut tästäkin projektista paljon. Ehkä minusta vielä ammattilainen tulee. :)

Liian kuuma blogata

Huh!

Päivän hankinta

Taas on pensaiden karsimista edessä, ja koulun voimasakset ovat joko rikki, huollon tarpeessa tai aina menossa. Siksi ihana kihlattuni osti minulle lahjaksi tämmöiset. Nyt ei enää asiakkaan pihassa tarvitse lainata hänen voimasaksiaan. Varsinkin kun yllättävän harva tietää, mitkä ovat oksasakset tai voimasakset. Minulle on kerran työnnetty käteen vain tottumuksesta koossa pysyneet ruohosakset, kun pyysin voimasaksia.

Siis nämä ovat oksasakset eli sekatöörit.

Nämä ovat ruohosakset.

Oksasaksilla leikataan pieniä, halkaisijaltaan alle 2 cm oksia. Voimasaksilla sitä isompia jonnekin sinne 4 cm asti. Sitä paksummat otetaan sitten sahalla. Ruohosaksilla ei kannata leikata muuta kuin ruohoa eikä sitäkään kovin paljoa, sillä muuten iskee jännetupentulehdus. Ne eivät ole kovin ergonomiset.

Huono päivä

Ensin löytyi kasveista ripsiäisiä niiden kehrääjäpunkkien lisäksi ja kun menin kastelemaan puulaatikoiden kasveja, huomasin tämän. En tiedä, oliko tämä vahinko, vai löikö joku purkin tahallaan maahan, mutta otti päähän. Vein toisen tilalle, mutta en nyt enää illasta jaksanut ruveta sotkua siivoamaan. Huomenna sitten.Kasvit sentään voivat hyvin. Yksi viimevuotisten orvokkien siementaimista säästyi myllätessäni kesäkukkia paikoilleen. Se palkitsi minut nyt avaamalla ensimmäisen kukkansa. Pidän tästä värikuviosta paljon, tämä oli iloinen yllätys.Valkoisista amppelidianoista ei ole vielä paljoa iloa, mutta mirrinmintun siementaimet ovat kasvaneet kovasti. Keltainen pikkupetunia ei ole täyttänyt odotuksia, se näyttää yhä kärsivältä.Orvokit voivat hyvin tässäkin laatikossa. Jopa niin hyvin, että perennat jäävät kirjaimellisesti niiden varjoon. Hopeahärkki on alkanut kasvaa tosissaan ja näyttää jo aivan erilaiselta.Suurin osa tästä päivästä on mennyt näiden kahden uuden ostoksen kanssa. Kokeilen nyt uutta ainetta, Spruzitia. Se sisältää sekä öljyä - eli tukkii ötököiden hengitysputket - että pyretriiniä, joka myrkyttää ne jotka eivät tukehtuneet. Käsittelin tänään makuuhuoneen ikkunan kasvit, joista tosiaan löysin ripsiäisiäkin, ja olohuoneen ikkunan kasvit. Suihkuttelin ne nyt parvekkeella, ja annan kuivua yön yli ennen kuin pääsevät takaisin paikoilleen. Huomenna ovat vuorossa sitten keittiön kasvit. Uusintakäsittely punkeille tarvitsee tehdä 7 päivän ja ripsiäisille 14 päivän päästä, joten kaksi seuraavaa viikkoa tiedän mitä teen torstai- ja perjantai-iltaisin.

Huh hellettä! (yhä)

Täällä on ukkostanut jo kahdesti tällä viikolla, mikä aina tarkoittaa sitä, ettei hetkeen pääse nettiin päivittelemäänkään mitään. No, eipä tällä helteellä suomalainen pysty kuin makaamaan ja syömään jäätelöä. En ymmärrä, miten intialaiset kestävät omia +40 asteen helteitään vuosittain kuolematta sukupuuttoon. Mutta kasvit tykkäävät, mikäli vain muistan kastella ne.Maahumala on päässyt vauhtiin. Se yrittää valloittaa koko korin.Orvokit ovat nyt pysyneet näinkin hyvinä, mutta vain ja ainoastaan siksi että vihdoin keksin tökätä puolikkaan vesipullon amppelin keskelle.Helpottaa kastelua huomattavasti, kun amppelia ei tarvitse nostaa alas ja taas ylös kastelua varten. Eikä pullo näy minnekään.

Ahkeraliisatkin voivat hyvin.

Koulun poisheitetyistä lobelioista osa pääsi pajupuun juurelle. Ne olivat aivan hirveän näköisiä saapuessaan, mutta ovat alkaneet piristyä kun ovat saaneet isomman multatilan ja tarpeeksi vettä.Makuuhuoneen ikkuna näyttää nyt tältä. Vaihtelu virkistää, mutta kasvien siirtoon oli myös lämpötilallinen syy. Tällä ikkunalla ovat nyt kaikki, jotka kärsivät liian matalista lämpötiloista talvella. Huomasin, että palmuvehka ei pidä vedosta, joten pidän sen nyt kaukana tuuletusikkunasta.Jätin keittiöön ne kasvit, jotka tarvitsevat syksystä alkaen viileämpiä öitä. Täällä voin laskea yölämpötilan yhtä alas kuin ulkona, makuuhuoneessa se ei onnistu. Jos ensi keväänä jasmiini kukkisi useamman kukan voimin.Kaksi orkideaani kukkii. Sain vihdoin tehtyä tuolle punavalkoisellekin korin, niin se pääsi takaisin keittiöön. Muoviverkosta tehty kori ei rupea hajoamaan, kuten puinen, ja orkidea osaa kasvattaa juurensa siitä läpi. Harmi, ettei kamerani osaa ottaa parempia kuvia vastavaloon.Karanteeniakvaario pääsi keittiön pöydälle kunniapaikalle. Juurrutettavia pistokkaita tuli niin paljon, että meni hermo kaikkien tuuletteluun ja sumutteluun. Nyt ne ovat kaikki samassa ilmatilassa. Pohjalla on vettä, jossa osa pistokkaista kelluu, mutta ruukulliset ovat joko veden yläpuolella tai ruukuissa joihin vesi ei pääse. Vedessä on lämmitin, joka on säädetty +34 asteeseen. Kuvanoton jälkeen lisäsin vielä akvaariotuulettimen kierrättämään ilmaa, että ilmankosteus pysyisi alempana kuin sen 100%. Kosteusmittari olisi hyvä olemassa...Rapulassa vesi nousee. Siksi en voinutkaan enää juurrutella kelluvissa lautoissa olleita pistokkaita täällä, koska köynnöstävät vesikasvit alkoivat kasvaa vaakatasoon, ja sitä en halua. Olisi kiva tietää, miksi oikeanpuoleiset rusolehdet kasvavat puolet nopeammin kuin vasemmanpuoleiset.Ulkona näyttää tältä. Tai ainakin melkein. Kesäpikkusydän, jonka sain edellisellä kasvikurssin reissulla, on nykyään huomattavasti karsitun näköinen. Helteet ovat olleet niin kovat, että leikkasin sitä reilusti että raukalla riittäisi voimia juurtua ennen kuin se käristyy hengiltä.Tähän toiseen ruukkuun on päässyt valkoista amppelidianaa. Koululla heitettiin ylikukkineita amppeleita roskikseen, ja minä pelastin nämä taimet sieltä. Leikkasin dianat alas, revin kasvit irti toisistaan ja istutin ne tähän. Saa nähdä, ehtivätkö vielä kukkia tänä vuonna.

Hoyien hoito-ohjeita

Laitampa näitä tänne itselleni ylös, että löydän ne joskus.

Hoya calycina subsp. calycina
+20-25°C, kestää lyhyitä altistuksia kylmemmälle, ei kuitenkaan alle +10°C.
Valoisa kasvupaikka, mutta ei siedä suoraa auringonvaloa.
Kestää jonkin verran kuivuutta, mutta kasvia ei saisi koskaan päästää niin kuivaksi, että se menettää nestejännityksensä ja roikottaa lehtiään. Kastellaan, kun multa on hieman kuivahtanut.
Kasvutapa: kiipeilevä.

Hoya macgillivrayi
+30°C, ei alle +17°C.
Paljon valoa, ei kuitenkaan paahdetta.
Kasvualustan oltava jatkuvasti ainakin hieman kostea.
Kasvutapa: kiipeilevä.

Hoya nummularioides
+20-25°C, kestää lyhyitä altistuksia kylmemmälle, ei kuitenkaan alle +10°C.
Valoisa kasvupaikka, mutta ei siedä suoraa auringonvaloa.
Kestää jonkin verran kuivuutta, mutta kasvia ei saisi koskaan päästää niin kuivaksi, että se menettää nestejännityksensä ja roikottaa lehtiään. Kastellaan, kun multa on hieman kuivahtanut.
Kasvutapa: roikkuva, tarvitsee apua kiipeilyyn.

Hoya wallichii
+20-25°C, kestää lyhyitä altistuksia kylmemmälle, ei kuitenkaan alle +10°C.
Ei pidä suorasta auringonvalosta. Puolivarjoinen kasvupaikka paras.
Kasvualustan oltava jatkuvasti ainakin hieman kostea.
Kasvutapa: aluksi pensasmainen, sitten kiipeilevä.

Lähde

Retki kasviharrastajan pihalle

Kasvikurssin kevään lopuksi kävimme kurssin vetäjän omalla pihalla katselemassa perennoja. Aivan kaikkia opeteltavia kasveja ei täältäkään löytynyt, mutta aika monia kuitenkin. Tässä reissun kuvasaldoa:

Autosta noustuani vastassa oli neidonhiuspuu, joka on jo useamman vuoden majaillut ruukussaan ja näytti mukavan hyvinvoivalta. Talven hän viettää sisätiloissa autotallissa.
Portaat johtavat autolta itse talolle. Kallion päällä kasvavat kivikon perennat tontin kuivimmalla kohdalla. Kallion alapuolelle on istutettu peräti 14 akileijalajia.

Tässä vielä komeita maksaruohoja lähempää.

Ja katsotaan kalliolta alas: Tässä pitäis kukkia oikea akileijameri, mutta valitettavasti tänne on jo löytänyt tiensä tuholainen, joka iskee nimenomaan akileijojen nuppuihin, ja kukat jäävät aukeamatta. Ötökällä on semmoinen nimihirviö kuin akileijanäkämäsääski (Macrolabis aquilegiae), ja se on varsin uusi tuholainen Suomessa. Akileijojen takana alkaa hyötytarha, palataan sinne myöhemmin.

Talon vierestä alkaa koiratarha, jossa asuu enimmäkseen siperianhuskeja. Koirien olemassaoloa ei voinut olla huomaamatta saapuessaan, semmoista meteliä ne pitivät. Näistä pöhköistä voi lukea enemmän täältä: Lapinvuokonkennel.

Talon seinustan viiniköynnökset kasvavat kesän ulkona ruukuissaan, talven ne ovat autotallissa.

Talon vierustan kivikkoaluetta halkovat epäsäännölliset polut, joille kasvit yrittävät levitä.

Morsiusharson sukulainen mätäsharso on kaunis kukkiessaan. Ihastuin tähän kasviin välittömästi, ja se kuulemma on helppo kunhan sille antaa kasvurauhan.

Minun hopeahärkilläni on vielä tähän matkaa.

Kesäpikkusydämet kukkivat kauniisti havujen vierellä.Vuohenkellot olivat kukassa.

Pihan keskellä kohoaa laavu.
Hevoskastanja koristaa pihamaata laavun alapuolella.

Hevoskastanjan vieressä ukkomansikat ovat kukassa. Tämä on kuulemma loistava maanpeiteperenna, jota soisi käytettävän enemmänkin.

Tässä kukintaansa lopettaa atsalea.

Sen taustalla kasvaa köynnöshortensia, joka on takertunut isoon siirtolohkareeseen lähtemättömästi.

Tarhakalliokielot kukkivat upeasti saunan viereisessä varjopuutarhassa.Valtavat lehdet olivat sekä tällä sormivaleangervolla että kilpiangervolla.

Tämä on emännän lempikasvi: kolmiokukka. Valitettavasti se on nyt jäänyt isompiensa varjoon, joten tiedossa on kasvien siirtohommia syksyllä.

Näiden äärellä yritettiin opetella eroa eri kuunliljojen välillä. Meidän pitäisi erottaa toisistaan sinikuunlilja ja kirjokuunlilja. Laitimmaisin oikealla on kuulemma tunnistettu hämykuunliljaksi. Minusta kuunliljojen nimeäminen on niin hämärää, että nimi sopii hyvin.

Tässä on omenapuu, jota on yritetty leikata niin kuin pitää. Kannusleikkaus on tuottanut tulosta, ja satoa on tulossa ja paljon.

Tässä ihmetellään ensimmäisinä markkinoille tulleita pensasmustikoita. Jos nyt muistan lajikkeet oikein, olivat 'North Blue' ja 'North Sky'.Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä karhunvatukkapensas. Tämä on kuulemma näistä ainoa järkevä viljeltävä lajike, sillä se ei vaadi tukemista. Lajike vain on hukassa, pitää kysyä sitä kun ope palaa lomilta.