Uusi löytö

(kuva täältä)

Voi hitsi. Miksi ihmeessä luonnon pitää olla niin kekseliäs? "Pakko saada"-listani uusin tulokas on Hoya sp. Square. Eikä minulla ole vielä edellisiäkään "pakko saada"-listani posliinikukkia, koska pakkanen on viivästyttänyt postituksia. *virn*

Onneksi mistään ei voi tilata posliinikukkia Suomeen näillä pakkasilla, ja kun pakkaset hellittävät, pitää lähteä Tanskaan. Vasta kesäkuussa tarvitsee alkaa lyödä itseään näpeille. Valitettavasti silloin asumme melkein Viherlandian naapurissa... Toivotaan, että he eivät panosta viherkasvien tilauksiin kesällä. Muuten muuttokuorma Saksaan vain paisuu.

Hoito-ohjeita varapuutarhurille

Nyt on varmistunut, että olen lähdössä työssäoppimisjaksollani Tanskaan kahdeksi kuukaudeksi. Paikkakunta on Viborg, ja työssäoppimispaikka on paikallinen viherrakennusyritys. Tämä tarkoittaa sitä, että joku muu kuin minä joutuu hoitamaan kasvejani tällä välin. Koska kukaan kavereista tai tuttavistani ei uskaltanut hommaan lupautua ("Mähän tapan ne ekalla viikolla!"), piti nakittaa hommaan tuleva aviomiesparkani. Hän lupasi hoitaa kasvit, kunhan laittaisin niihin niin selkeät hoito-ohjeet, että hän tietäisi, mitä tehdä. Piti siis tehdä joka kasville pieni hoito-ohjelappu, laminoida ne ja kiinnittää kasviin. Näin:Lapussa on kasvin nimi, valontarve, kastelun tarve, lämpötilatiedot ja jos hoidossa on jotain erikoista. Tästä on kyllä hyötyä muutenkin. Nyt muistan itsekin paremmin, kestikö kasvi kuivuutta vähän, ei lainkaan vai vaatiko se sitä. Kun iskee muistikatkos, mikä kasvin nimi nyt olikaan, siinä on lunttilappu. Näistä taisi tulla pysyvä osa kalustusta. :)

Vielä kyllä pitää käydä ostamassa varahoitajalle mittari, joka sanoo selkeästi kastelutarpeen. Niin, ja kirjoittaa erikseen hoito-ohjelappu, joka selittää pikkulapun ohjeet. Lannoittamisesta ei onneksi tarvitse hänen välittää mitään, kunhan lisää vettä tarpeen mukaan.

Löytö: kukka-automaatti

Kaikkea sitä näkee. Tampereen rautatietunnelista löytyi tämmöinen. Ilmeisesti pakkaamista varten paikalle oli tuotu sanomalehtipaperia, mutta pöytää ei lähellä ollut, joten aikamoinen akrobaatti saa olla paketoidessaan. Ilmeisesti kuitenkin kauppa käy, kun osa lokeroista oli tyhjänä.

Taitaja 2011-kisojen purku

Kaikki loppuu aikanaan. Niin myös nämä kisat. Tuntui vähän hullun hommalta ruveta purkamaan töitä heti seuraavana päivänä, kun niitä oli niin huolella edellisenä päivänä rakennettu, mutta minkäs teet. Ei myymälätilaa voi ikuisuuksiin näyttelytilana pitää.Vips vain, ja kivet olivat taas säkeissä ja lavoilla.Hups, ja valtavan painavat betonipalkit, jotka olivat esittäneet kiinteää seinää kisoissa, oli lastattu.
Tuntui, että tavarat suorastaan lensivät pihalle, hyvä kun ehdin kuvia ottaa. Sitten alkoikin se inhottava vaihe, pölyävän soran kerääminen ja poiskuskaaminen.Ensin lapioitiin sora korkeaksi kasaksi, jonka kaivuri nappasi kauhaansa, ja sitten lapioitiin kauha täyteen. Tätä sitten tehtiin, kunnes suurin osa sorasta oli pihalla.Onneksi soraa oli rajallinen määrä, vaikka aluksi tuntui, että sitä riitti loputtomiin. Vähitellen sai alkaa käärimään huopia pois.Minä tartuin pölynimurin varteen, ja rupesin imuroimaan hallia sitä mukaan kun se saatiin tyhjäksi. Hienojakoista pölyä yritettiin sitoa kastelemalla sorakasat ennen niiden lapiointia, mutta silti sitä oli joka paikassa.Lopulta ei tarvinnut enää kuin pakata huovat ja muut tavarat ja suunnata kotiin.Tästä saa Viherlandian väki jatkaa. Saa nähdä, mitä keksivät.

Taitaja 2011 -semifinaali: tulokset

Näitähän siis saatiin odottaa. Ja odottaa. Ja odottaa. Ja odottaa. Tulokset piti alunperin julkistaa n. klo 17. Silloin saatiin kuitenkin vain ilmoitus, että tuomaristo arvioi että vielä kestää puolesta tunnista tuntiin.Kun ottaa huomioon, että kilpailu loppui 14:40 ja kilpailijoilla oli takanaan aikainen herätys ja pitkä matka kisapaikalle, meininki oli loppuvaiheissa HYVIN väsynyttä. Osa kilpailijoista kyllä lähti ajamaan kotia kohti heti kilpailun päätyttyä. Osa oli niin kaukaa, että oli tullut jo edellisenä iltana, yöpynyt hotellissa ja aikoi yöpyä seuraavankin yön siellä, joten oli aikaa odotella. Kilpailijathan olivat:
Lopulta 18:15 saatiin ilmoitus, että palkintojen jako alkaa. Kymmenestä parista 7 pääsi suoraan jatkoon, yksi varasijalle ja kaksi putosi.

Onnellisia jatkoon pääsijöitä. Moni paikalla ollut ammattilainen ihmetteli, miten hienoja töitä opiskelijat saivat aikaan niin vähäisellä kokemuksella. Osa ei ole vielä ehtinyt käydä edes mittauskurssia, työkokemusta ei välttämättä ollut koulun ulkopuolelta lainkaan.Valitettavasti tässä vaiheessa ei huomattu, että taulukossa joka laski lopulliset pisteet, oli yhden sarakkeen asetuksissa virhe, ja yhden tuomarin pisteet jäivät puuttumaan. Tämä virhe on nyt korjattu (ja syy, miksi tämä postaus viipyi). Onneksi tämä ei vaikuttanut pudonneisiin, vain jatkoonpäässeiden sisäinen järjestys vaihtui. Tässä lopulliset, korjatut tulokset:

Onnittelut voittajille! Täytyy kyllä sanoa, että hienosti kokosivat itsensä alun hermostuneisuuden aiheuttamien sekoilujen jälkeen. Ja kiitokset kaikille kilpailijoille osallistumisesta. Se on vaatinut paljon treenausta ja uskallusta. Finaali kilpaillaan toukokuussa Kuopiossa, joten menkäähän kannustamaan! Minä en valitettavasti pääse sinne, sillä olen silloin työharjoittelussa. Mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt, siellä tehdään isompi työ ja kilpailuaikakin on pidempi. Eli reilusti enemmän seurattavaa. :)

Talven tuhoja

80-luvun lopulla koulullemme rakennettiin kolme muovihuonetta, joista tämä on nuorin. Ne ovat kausihuoneita, eli tarkoitettu lämmittämättömiksi kasvihuoneiksi. Silloin niiden käyttöiäksi arvioitiin 10 vuotta. Viimeksi viime syksynä opettajamme lähettivät raha-anomuksen muovihuoneiden uusimiseksi. Se hylättiin. Tätä katsellessa haluaisin tietää, miksi. Onneksi tänä vuonna ruohonleikkurit laitettiin talvisäilytykseen muualle, viime talven ne viettivät täällä. Lämmitettävien kasvihuoneiden takana olevista muovihuoneista toisesta on jo yksi läpilaho kaari romahtanut. Varmaa on, ettei näistä yhteenkään enää ensi kesänä päästetä oppilaita sisälle, ne menevät kaikki purkuun.

Mistäköhän löytyisi kasvihuonefirma, joka haluaisi sponsoroida kouluamme muutaman kausihuoneen verran?

Operaatio uuteen tukeen

Koska tuloksia odotettiin kauan, tuli sitten sorruttua ja ostin Hoya pubicalyx 'Pink Silver':in. Kotona piti sitten kieputtaa se irti kaarestaan ja saada uuteen, järkevämpään tukeen. Kasvi kun on nopeakasvuinen ja tuki oli jo nyt jäänyt auttamattoman pieneksi. Ruukkukin oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Mikään ihme, ettei kasvi pysynyt pystyssä itkemälläkään.Onneksi H. pubicalyx näyttää olevan hyvin pitkään hyvin kumimaista ja joustavaa, joten operaatiosta selvittiin suuremmitta naarmuitta. Vain kaksi lehteä irtosi. Rapean H. wallichiin kanssa tämä ei olisi onnistunut. Istutin kasvin kestomultaan, johon olin sekoittanut leca-soraa ja vermikuliittia. Seuraava vaihe oli saada aikaan uusi tuki kasville. Tällä kertaa tein tuen metrin korkuisesta aitaverkosta, vaikka korkeuden kasvaessa myös metalli paksunee. Hetki siinä meni äheltäessä, mutta suostui se mokoma vihdoin taipumaan tarpeeksi kapealle rullalle.
Sitten seurasi se vaikein vaihe, kasvin saaminen tukeensa ilman, että se kärsii. Ensin kokosin oksat yhdeksi nipuksi, jonka sidoin pitkään tukikeppiin. Sitten piti enää ujuttaa tuki paikoilleen hyvin varovasti ja hitaasti ja ohjailla lehtiä sen alta pois. Tällä kertaa tein niin, että leikkasin tuesta alimman poikkilangan pois, ja työnsin syntyneet piikit multaan. Nyt tuki ei valu, mutta mahdollisimman suuri osa siitä on kasvin kiipeiltävissä. Vedin oksan kerrallaan tuen läpi ja kieputtelin ne ylöspäin. Ihme kyllä, tästä vaiheesta selvittiin ilman irronneita lehtiä. Lopuksi tukikeppi pois, ja valmista on! Yksi varsi oli poikki jo ostettaessa, ja tuin sen nyt pystyasentoon. Ainakin H. wallichii:n kohdalla tämä riitti siihen, että kasvi sai katkenneen kohdan korjattua ja varsi pelastui.Nyt osa lehdistä on hassusti ylösalaisin. Toivottavasti kasvi saa ne vielä heitettyä ympäri. Koska kasvi pitää viileästä, vein sen keittiöön, jossa pystyn pitämään muuta asuntoa alhaisempaa lämpötilaa. Toivotaan, että se rupeaa viihtymään.

Taitaja 2011 -semifinaali: Kilpailupäivä

Vihdoin koitti itse kilpailupäivä. Saavuimme paikalle jo kahdeksaksi, ottamaan kilpailijoita vastaan ja varmistamaan että kaikki oli kuten pitikin. Nyt saatoimme vihdoin teipata esille kilpailijoiden nimet ja kilpailutyön tiedot. Kilpailijoita saapui tasaiseen tahtiin, ja jokainen ryhmä piti opastaa omalle alueelleen ja kantaa heidän mukanaan tuomat työkalut sisään.Vielä karkit, kynät ja yhteistyökumppaneiden esitteet yleisön saataville, ja kaikki oli valmista.Yhdeksältä alkoi infotilaisuus, jossa jaettiin kilpailutyön piirrustukset ja käytiin kaikki kilpailuun liittyvä läpi. Kuvassa kauhistuneita ilmeitä hetki piirrustusten jakamisen jälkeen. :)
Tässä kuvassa näkyvät kaikki kolme paperia, jotka kilpailijat saivat. Niistä voi katsoa, osaisiko itse tehdä näiden ohjeiden perusteilla samanlaisen. Kun vielä muistaa, että mitat eivät saaneet heittää kuin 3-10 mm kohdasta riippuen, tarkkaa jälkeä piti tehdä.

Kilpailun järjestäjä: Jämsän ammattiopisto
Kilpailutehtävän suunnittelija: Raisa Heino, kaupunginpuutarhuri, Jämsän kaupunki
Tuomarointi: Päätuomari Leena Rapo, rakennuttajahortonomi, Jyväskylän kaupunki; 4 saattajista arvottua tuomaria.
Mittaukset:
- Altek-aluetekniikka: korkomittaus, takymetri
- Jyväskylän Viherkivi Oy: etäisyysmitat, suorakulmamittaus
Kilpailu alkoi klo 10:10. Ei kuin työvaatteet niskaan ja hommiin! Kilpailijoilla oli mukanaan saattajat omista oppilaitoksistaan, joiden kanssa he saivat keskustella ennen ja jälkeen kilpailua ja tauoilla, mutta tehtävän aikana heitä ei saanut neuvoa eikä korjata. Tämä oli katsojista välillä äärimmäisen vaikeaa, varsinkin kun suurin osa katsojista oli opettajia ja alan ihmisiä. :DEnsimmäinen käytännön ongelma huomattiin heti, kun kilpailijat virittivät tasolaserinsa toimintaan. Äkkiä pienessä tilassa viuhtoi 10 lasersädettä joka suuntaan, eikä kukaan tiennyt milloin vastaanottimeen osui se oikea säde. Onneksi meillä oli käsillä paperipusseja ja teippiä.Kuten olimme etukäteen arvelleetkin, kaikki aloittivat muurin tekemisestä. Hermostuneisuus näkyi tässä vaiheessa eniten. Muuri rakennettiin, purettiin, rakennettiin, purettiin... Tunnin päästä jännitys laukesi, ja työskentely alkoi sujua.Muurikiviä ei tullut montaa per työ, mutta ne ovat silti sen verran painavia, ettei niitä halua punnertaa yhtään enempää kuin on pakko.Klo 12 alkoi puolen tunnin kahvitauko, jonka aikana sai jutella saattajien kanssa työstä. Tähän mennessä kaikilla oli jo muuri pystyssä, eikä kovin suuria eroja vielä näkynyt.Tauon jälkeen eroja alkoikin sitten näkyä sitäkin enemmän. Osa aloitti nupukiveyksen teosta, osa perinnekiven osuudella, osa noppakivien ladonnasta. Saman työn voi näemmä tehdä ainakin 10 eri tavalla.Vähitellen työt alkoivat hahmottua. Huomatkaa hienot puulaatat, joita mm. minä tein puutöissä kisoja varten.Kisoja on kritisoitu istutusten vähyydestä ja kivitöiden painottamisesta. Toisaalta kivityöt on helpointa arvostella, kun pituuksien ja korkojen mittaaminen on nopeaa ja yksiselitteistä. Tähän työhön tuli vain ruukullinen kasveja, jotka kilpailijat saivat valita tästä Viherlandian lahjoittamasta rullakosta.Joka työhön tarvittiin ainakin kaksi halkaistua kiveä. Se tapahtui tällä giljotiinilla. Tuomarit vahtivat haukkana, että kaikki käyttivät suojalaseja.

Ajan alkaessa loppua alkoi katsojallakin nousta kylmä hiki pintaan, ehtivätkö kaikki valmiiksi asti. Joillakin tuli kiire, ja työ jäi kesken, nopeimmat ehtivät istuskella puolisen tuntia kilpailun lopuksi. Mutta edelleen, ei se nopeus vaan työn laatu.Kilpailun viime hetket houkuttelivat myös eniten yleisöä.AIKA! Kilpailijat lähtivät syömään, ja mittamiesten työ alkoi. Nyt oli edessä tuskastuttavin vaihe, tulosten odottaminen...

Koska kuvia tuli niin paljon, etteivät ne millään mahdu yhteen lyhyeen blogipostaukseen, latasin kaikki vähänkään onnistuneet kuvaämpäriin, josta voi etsiä itseään, jos oli paikalla. :) Koko kansion tai yksittäisiä kuvia voi ladata itselleen.

Taitaja 2011 -kisoja rakentamassa, 4. päivä

Minä käytin tämän päivän flunssantorjuntajoukoissa kotona, ja tälle päivälle oli jäänyt vain "tylsiä" hommia: opasteiden laittoa, hienosäätöä, tulostinten testaamista ja muuta viime hetken säätöä, joten katsellaan, mitä muuta tarttui kameran muistikortille.Viherlandiassa kuulee kyllä hyvin nopeasti, että siellä on kaksi kakadua. Niiden ääni on korvia raastava lähietäisyydeltä, kun ne oikein innostuvat. Erityisen kovaa ne protestoivat, kun joku joka on jutellut niiden kanssa, ehkä jopa rapsutellut niitä ja kyllästynyt, lähtee kohti kassoja.Tämä on Kalle. Hän oli kahdesta kakadusta se tuttavallisempi ja jopa kerjäsi rapsutuksia. Hänen kaverinsa Torsti kurkkii postauksen ensimmäisessä kuvassa. Heidän seuranaan tuli istuttua tauoilla eväitä syöden. Valitettavasti täällä käy myös koululaisryhmiä, joten papukaijat osaavat kiroilla ainakin kahdella kielellä. Samalla sai ihailla täydessä kukassa olevia orkideoja. Täältä löytyy muutakin kuin markettien perhosorkideoja. Viereinen pöytä oli vaarallinen, sillä oli viherkasveja -70%, joten vältin katsomastakaan sinne päin. Paikan posliinikukkatarjonta piti tietysti tarkistaa. Hoya compactaa oli helppo vastustaa, koska se minulla jo on, mutta sitten löysin nämä: Kuvassa vasemmalla H. wayetii, vieressä H. kentiana. Kentianaa oli useampikin kasvi, wayetiä vain yksi. Hinta oli 22€/kasvi, mutta näitä ei tarttunut kumpaakaan mukaan, vaikka minulla ei näitä olekaan. Löysin nimittäin jotain parempaa:Hoya pubicalyx 'Pink Silver':it olivat odottaneet uutta kotia jo jonkin aikaa. Ne olivat ohikukkineita eivätkä meinanneet pysyä pystyssä pienine ruukkuineen ja valtavine kaarineen. Maltoin sentään odottaa keskiviikkoon, ennen kuin tämmöinen seurasi minua kotiin. :) Eli vastustin kiusausta marssia kotiin uuden kasvatin kanssa peräti 5 päivää. :DIlman 'Pink Silver':eitä en varmaan olisi huomannut viereisen rahapuun kukkivan. Enpä tiennyt tämän kasvin kukkivan, en ainakaan näin näkyvillä kukilla. Valitettavasti kukat eivät ehtineet aueta sinä aikana kun olimme kisojen puolesta käymässä, mutta onneksi netistä löytyy kuva auenneista kukista. Nättejä!Seuraavana päivänä olikin jo kisapäivä, jännää!