Istutukset tänään

Asumisaika tässä asunnossa lähestyy loppuaan, ja haluan saada pihan "valmiiksi" ennen muuttoa.

Etupihan kukkapenkin ruusut ovat saaneet lehdet. Niiden väleissä kasvaa nyt  kaverilta saatua hopeahärkkiä, jonka toivon leviävän koko penkkiin. Penkin vasempaan reunaan istuttamani humala näyttäisi sekin kotiutuneen hyvin. Toivon sen yltävän ristikoihin ennen kesäkuun loppua.

Takapiha vaatii vielä työtä. Sain kaverilta ilmaiseksi pensaiden juurakoita, joista kasvaa toivottavasti pensasaita takapihan ympärille. Vielä tien suuntainen sivu on istuttamatta. Naapuri kulkee lastenvaunujen kanssa takapihan poikki, joten keksin tehdä polun siihen. Vihdoin jotain käyttöä etupihalla pyörineille irtonaisille liuskekiville! Ne eivät ihan riittäneet, mutta onneksi sain kaverilta vähän lisää. Vielä pitäisi puolet kivistä asentaa paikoilleen.

Kotkansiivet on siirretty etupihalta, jossa ne kärsivät paahteesta. Nyt ne ovat ruvenneet viihtymään. Niiden juurelle sain kaverilta maahumalaa, joka on jo ruvennut kukkimaan, eli ilmeisesti viihtyy sekin. Tämän penkin ongelmana on peltokorte, jota saa olla kitkemässä yhtä kyytiä.

Terassin viereisessä penkissä oli kitumassa kalliovuorenkilpeä, mutta heitin ne kompostiin ja hankin tilalle jotain, joka toivottavasti viihtyy varjossa paremmin. Viirukirjokanukasta pitäisi tulla terassin kaiteen korkuinen. Kuunliljat toivottavasti kukkivat valkoisin kukin loppukesästä. Jo nyt niiden kirjavat lehdet piristävät varjoisaa pihaa.

Hoyia, hoyia

Pistokkaat ja taimi, jotka tilasin kuun alussa, saapuivat jo viime viikolla, mutta vasta tänään sain ne multiin asti. Ensin piti pestä kaverilta saatu akvaario, sitten vaihtaa Hoyien alla ollut pöytä kapeampaan, kun sänky ei meinannut mahtua huoneeseen. Lopuksi piti vielä kantaa akvaario suihkusta pöydän päälle.

Ensimmäiset hankinnat vasemmalta oikealle: H. australis 'Lisa', H. kanyakumariana, H. obovata, H. lacunosa ja H. nummularioides.

Sivummalla, nummularioideksesta oikealle ovat H. cumingiana ja H. curtisii, joka yrittää kuolla käsiini. Katsotaan, miten sen käy.

Kasvun toiveita

Kävin tänään puutarhamyymälässä ihastelemassa ja mukaan tarttui humala 'Nordbrau'. Olen jo pitkään haaveillut köynnösverhosta terassille, että saisi jotain näkösuojaa. Nyt se on vain ajan kysymys.

Laitoin jo köynnösristikot paikoilleen. Saa nähdä, milloin taimi alkaa kasvaa. Istutin sen ruusupenkin vasempaan reunaan.

Ruusuissa on ihan kohta lehdet. Varastosta löytyi ruusulannoitetta, joten lannoitin etupihan pensaat sillä. Pihaa kiertävä pensasaita on vieläkin varjo entisestään sen jälkeen kun se leikattiin alas pari vuotta sitten. Toivotaan että lannoitus auttaa sekä aitaa että ruusuja kasvamaan kohisten. Ja jos vielä kukkia sais...

Voihan voikukka

Nykyisessä asunnossamme on pieni etu- ja takapiha. Kummatkin ovat enimmäkseen nurmikkoa, karanneita puutarhakasveja ja rikkaruohoja sekaisin. Kun muutimme tähän kolme vuotta sitten, ostin etupihan tyhjentyneeseen kukkapenkkiin ruusuja. Viime kesänä ne alkoivat näyttää vihdoin kasvamisen merkkejä. Jos ne tänä vuonna valtaisivat penkkinsä takaisin rikkiksiltä. Auttaakseni iskin käteni multaan ja kitkin niin paljon voikukkia ja heiniä pois penkistä kuin kerkesin ennen kuin alkoi sataa.

Eipä tuo hääppöiseltä vielä näytä, mutta elämää se on täynnä. Kitkiessä mullasta löytyi matoja, leppäkerttuja ja yksinäinen mehiläiskuningatar. Ilmeisesti penkissä on riittänyt ruokaa (kirvoja) viime vuonna. Ruusut pukkaavat jo silmuja, kohta meillä on lehtiä! Toivottavasti takatalvi ei yllätä.

Tilaa taimille

Sain roskalava-ryhmästä ilmeisesti työpöydäksi tarkoitetun lasipöydän. Se sopi täydellisesti lastenhuoneen ikkunan eteen. Mutta ensin se piti saada kasaan.

Keittiöstä turhat pois tieltä ja ei kun rakentamaan. Saivatpa kissat ihmeteltävää.

Tadaa! Siinä se nyt on, hirmuisen ähellyksen ja tasapainottamisen jälkeen. Ikkuna antaa länteen ja sitä varjostaa muutama puu, joten tämä on taimille oikein hyvä puolivarjoinen paikka juurtua. Nyt vain odotamme postia.

Kevät alkaa orvokeilla

Kuva: Lakeuden vihertaimisto

Päivänä eräänä tuli pyöräiltyä vähän eri reittiä kotiin, ja löysin Lakeuden vihertaimiston. Siellä oli aivan ihania orvokkeja, joten pakkohan niitä oli hommata kotiin. Nyt on taas jotain kasteltavaa. Vaikeinta oli valita, minkä värisiä ottaisi. Kukkien kimpussa oli kimalaiskuningattaria ja kevään ensimmäiset perhoset. Toivottavasti niitä eksyy vielä meidänkin pihaamme.

Viidakon paluu

Olen pitänyt posliinikukista taukoa vuodesta 2015, mutta nyt olisi tarkoitus palata rakkaan harrastuksen pariin. Kasvit tuli aikoinaan hävitettyä, koska jouduin asunnottomaksi, joten kaipailen pistokkaita. Tarjotkaa rohkeasti! Tällä hetkellä omistuksessani ei ole yhtäkään huonekasvia. Erityisesti haussa ovat:

H. calycina

H. curtisii

H. danumensis

H. griffithii

H. kanyakumariana

H. lacunosa

H. lambii

H. macrophylla

H. nummularioides

H. obovata

H. pachylada

H. picta

H. retusa

H. serpens

Muitakin saa tarjota!

Viidakon loppu

Valitettavasti kaikki loppuu joskus. Niin myös viidakon ylläpito. Joudun toista kertaa elämässäni tilanteeseen, että joudun "muuttamaan varastoon". Asunto siis vaihtuu niin pieneksi, että suurin osa tavaroistani jää vuokravarastoon odottamaan lihavampia aikoja. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun myymään kasvini, koska ne eivät mahdu uuteen koppiini. Tästä syystä tänne ilmestyi nopealla tahdilla kasviesittelyitä.

Kaikki myytävät kasvit on nyt myyty. Minulle jäi 3 huonekasvia. Toivon, että ehdin muutosta huolimatta käydä katsomassa kasvimaan kuulumisia ja viimeistään poiketa sadonkorjuun aikaan täällä. Huomenna saamme uuden boksin avaimet ja tavaroiden pakkaus alkaa.

Kasviesittely: H. cv. 'Mathilde'

Hoya cv. 'Mathilde'

Ostettu pistokkaana kesällä 2014.

Kukkinut minulla: Ei.

H. cv. 'Mathide' on kahden posliinikukkalajin, H. serpensin ja isoposliinikukan, risteymä. Sen varsi on 0,2 cm paksu, eikä oikein osaa päättää, kiipeilisikö vai roikkuisiko. Lehdet ovat paksut, 3 cm x 2,5 cm. Tummanvihreitä lehtiä täplittävät hopeiset pilkut. Lehtien suonitusta ei näe. Kukat ovat karvaiset ja tasaiset, halkaisijaltaan 2 cm. Teriö on valkoinen ja lisäteriö on valkoinen punaista keskustaa lukuunottamatta. Yhdessä kukkatertussa voi olla 20 kukkaa. Kukkien tuoksu muistuttaa isoposliinikukan kukkien tuoksua.

H. cv. 'Mathide' on yksi harvoista kaupoista saatavista posliinikukkaristeymistä. Se on perinyt molempien vanhempiensa hyvät ominaisuudet: Serpensiltä pienet lehdet ja jatkuvan kukkimisen, isoposliinikukalta helppohoitoisuuden. Olen saanut hengiltä jokaisen H. serpensin joka on hoitooni annettu, mutta tämä se vain kukoistaa. Lyhyen tutustumisen jälkeen voin suositella tätä kasvia lämpimästi.

Kasviesittely: H. nummularioides

Hoya nummularioides Constantin

Ostettu pistokkaana 06/2010.

Kukkinut minulla: uskollisesti joka syksy 11/2011 alkaen.

H. nummularioides kasvaa luonnossa Kambodžan, Laosin, Thaimaan ja Vietnamin alueella. Varsi on 0,3 cm paksu ja lamoava. Lehdet ovat jäykät ja samettisen karvan peitossa, 4,5 cm x 2,5 cm. Lehtien reunat ovat keskustaa tummemmat. Kukat ovat tasaiset, 0,7 cm. Teriö on valkoinen, lisäteriö punainen. Sarjassa voi olla jopa 20 kukkaa, jotka tuoksuvat voimakkaasti hunajalle.

Tämä kasvi arvostaa aurinkoista kasvupaikkaa. Se on hyvin vaatimaton, minulla ei ole ollut sen kanssa mitään ongelmia. Se kukkii loppusyksystä/alkutalvesta kukkapilvenä, jonka tuoksu riittää täyttämään koko kerrostalon. Pistokkaat voivat olla hankalat saada juurtumaan, mutta juurruttuaan kasvi on helppo tapaus. Kuivuus ei tunnu haittaavan tätä kasvia, mutta liikakastelulla tämänkin saa tapettua.

Suosittelen kasvia kaikille posliinikukista kiinnostuneille sen helppouden ja kukkimisvarmuuden vuoksi.

Kasviesittely: H. sp. DS-70

Hoya sp. DS-70

Ostettu: ?

Kukkinut minulla: Ei.

Hoya sp. DS-70 on kotoisin Filippiineiltä. Varsi on 0,15 cm paksu ja lamoava. Lehdet ovat paksut ja kovat, 3 cm x 2,5 cm. Lehden reuna on keskiosaa tummempi. Kukkien terälehdet kääntyvät taaksepäin kukan auetessa. Kukkien halkaisija on 0,6 cm ja niitä voi olla jopa 15 samassa sarjassa. Teriö on punainen, lisäteriö punainen ja keltainen. Kukat tuoksuvat kuulemma toffeelta.

Hoya sp. DS-70 kiertää myös nimellä H. tsangii. Tällä nimellä se on myös saanut suomenkielisen nimen rubiiniposliinikukka. Valitettavasti H. tsangii on aivan eri laji. Jotta asiat olisivat vielä hankalampia, oikea H. tsangii kiertää nimellä H. odettae. H. sp. DS-70 tekee kukkansa pitkien varsiensa kärkiin, joten jos haluaa kukkia, kasvista ei kannata leikellä jatkuvasti pistokkaita, kuten olen tehnyt. Pistokkaat juurtuvat helposti ja kasvi voi kukkia jo vuoden päästä juurtumisesta. Samaan ruukkuun kannattaa istuttaa usempi pistokas tuuhean kasvin aikaansaamiseksi.

H. sp. DS-70 tykkää runsaasta auringosta, on helppo kasvattaa ja sopii aloittelijoille.

Kasviesittely: H. pubicalyx

Hoya pubicalyx Merrill

Minulla on lajike 'Pink Silver'

Ostettu Viherlandia-puutarhamyymälästä 02/2011.

Kukkinut minulla: Ei.

H. pubicalyxin luontainen esiintymisalue seurailee Filippiinien rantoja. Varsi on 0,3 cm paksu ja kiipeilee itsekseen. Lehdet ovat nahkamaiset, 15 cm x 4 cm, tumman vihreät hopeanvärisin laikuin. Vain keskisuoni on helposti erotettavissa. Kukat ovat litteät ja karvaiset, halkaisijaltaan 2 cm. Teriön väri vaihtelee lajikkeittain vaalean pinkistä tumman punaiseen. Lisäteriön väri vaihtelee valkoisesta punaiseen. Samassa kukinnossa voi olla jopa 30 kukkaa. Kukat tuoksuvat hajuvedelle varsinkin iltaisin.

H. pubicalyx on yksi niistä posliinikukista, jota esiintyy usein myynnissä 'Hoya mix'-sekoituksissa. Siitä on jalostettu useita lajikkeita. Kasvilla kestää usein useampi vuosi, ennen kuin se kukkii. Kukinta vaatii valoa, joten liian hämärässä paikassa kasvi ei kuki. H. pubicalyx juurtuu helposti pistokkaista ja kasvaa nopeasti näyttävän kokoiseksi kasviksi. Sitä voi suositella aloittelijallekin, vaikkakin kukintaa voi joutua odottamaan.

Kasvi tuli minulle kaaressa ja siirsin sen heti aitaverkosta tehtyyn tukeen. Valitettavasti aliarvioin kasvin kasvuvauhdin ja jouduin pian jatkamaan sen tukea ylöspäin. Valitettavasti jatkopala irtoili jatkuvasti, joten lopulta leikkelin kasvin irti tuestaan ja istutin sen uuteen ruukkuun kunnon tuen kanssa. Myöhemmin sain jonkin mielenhäiriön tai hermostuin siihen, että kasvi jatkuvasti kasvoi tukensa yli, joten leikkasin kasvin taas irti tuestaan ja tällä kertaa kieputin sen huomattavasti tiheämpään tukensa ympärille, jotta tuki ei heti jäisi pieneksi. Tämä leikkaus oli kasville liikaa, ja se pudotti ison osan lehdistään. Vieläkään kasvi ei ole toipunut entiselleen ja sen keskiosan on yhä valitettavan kalju. Luotan kuitenkin siihen, että muutamassa vuodessa tuki katoaa köynnöksen alle.

Kasviesittely: H. pallilimba

Hoya pallilimba Kleijn & van Donkelaar

Minun yksilöni on Hoya pallilimba GPS 8864

Ostettu pistokkaana 06/2011.

Kukkinut minulla: Ei.

H. pallilimba on kotoisin vuoristorinteiden metsistä Indonesiasta. Sitä tavataan jopa kilometrin korkeudella. Varsi on 0,2 cm paksu, lamoava. Lehdet ovat nahkamaiset, 5 cm x 1,5 cm. Lehtien väri on harmahtavanvihreä. Lehdissä on hopeanvärisiä laikkuja, lehtisuonet eivät ole näkyvät. Kukkien terälehdet ovat taaksekääntyneet täysin avautuneina. Kukat ovat pienet, halkaisijaltaan 0,7 cm. Teriö on vaaleanpunainen, lisäteriö keltainen. Yhdessä sarjassa voi olla jopa 20 kukkaa. Tuoksu on miellyttävä.

H. pallilimba GPS 8864 eroaa tavallisesta H. pallilimbasta siinä, että sen lehdet ovat muodoltaan lusikkamaiset. H. pallilimban lähilaji on H. myrmecopa, pienikasvuinen laji, jonka lehdissä ei ole laikkuja. The Genus Hoya -kirja suosittelee H. pallilimballe pientä ruukkua. Laji ei ole nopeakasvuinen, mutta voi kukkia varhain ja kaikkina vuodenaikoina. Kukat ovat pieniä, mutta kasvi kukkii usein usealla kukkatertulla yhtä aikaa.

Oman kokemukseni mukaan kasvi on helppo kasvattaa, mutta jostain syystä (liian suuri ruukku? Liian vähän valoa?) se ei ole minulla kukkinut.

Kasviesittely: Ruusuposliinikukka

Hoya obovata Decaisne

Ostettu pistokkaana kesällä 2012.

Kukkinut minulla: 03/2015.

Ruusuposliinikukka on kotoisin Indonesian sademetsistä. Varsi on 0,5 cm. Kasvi kiipeilee itse ilman apua. Lehdet ovat paksut, 9 cm x 9 cm, tumman vihreitä hopeanvärisin laikuin. Lehtisuonet eivät ole näkyvissä. Kukkien terälehdet ovat täysin avautuneissa kukissa taaksepäin kiertyneet. Kukkien halkaisija on noin 1,5 cm. Teriö on vaaleanpinkki ja lisäteriö on punainen. Yhdessä kukkasarjassa on jopa 20 kukkaa. Tuoksu muistuttaa joidenkin mielestä ruusua. Itse haistoin ruusun vasta vanhemmista kukista, jotka olivat jo kukintansa loppupuolella. Tuoksu ei ole kovin voimakas, sen löytääkseen täytyy mennä kasvin lähelle.

Ruusuposliinikukka on kaunis, isoksi kasvava kasvi. Se on kaunis jopa ilman kukkia. Se voi kukkia jopa useita kertoja vuodessa. Kasvi tarvitsee tilaa ja valoa. Uusi kasvu kannattaa ohjata tukeensa ajoissa, varret puutuvat nopeasti. Ruusuposliinikukan puutuneet pistokkaat juurtuvat helposti. Joskus kasvi sekoitetaan H. kerrii-lajiin, mutta ruusuposliinikukan lehdet ovat useammin pyöreät kuin herttamaiset, kukat ovat erilaiset eivätkä ne tuota punaista mettä.

Kaikenkaikkiaan tämä kasvi on ollut helppo kasvattaa ja suosittelen sitä myös aloittelijoille.

Kasviesittely: H. memoria

Hoya memoria Kloppenburg

Ostettu Tuurin kyläkaupasta 04/2013.

Kukkinut minulla: Ei.

H. memoria on kotoisin Filippiineiltä. Varsi on 0,2 cm paksu ja lamoava. Lehdet ovat 6 cm x 2 cm, tummanvihreitä hopeisin laikuin. Lehtisuonet eivät ole nähtävissä. Halkaisijaltaan 0,6 cm kukat ovat karvaiset ja täysin avautuneina terälehdet ovat taaksepäin kääntyneet. Teriö on vaaleanpunainen ja lisäteriö punainen keltaisin kärjin. Yhdessä sarjassa on jopa 25 kukkaa. Kukat tuoksuvat kuulemma miellyttävältä.

H. memorian nimestä ei ole täyttä varmuutta. Sitä myydään myös nimillä H. revoluta ja H. gracilis. Rehevä kasvutapa tekee kasvista kauniin ilman kukkiakin. Kasvin pitäisi kukkia usein, mutta itselläni se ei ole näin tehnyt. Pistokkaat juurtuvat nopeasti ja helposti. Kasvi myös kasvaa nopeasti. Samaan ruukkuun kannattaa laittaa useampi pistokas, niin saa nopeasti rehevän kasvin.

Minulla ei ole ikinä ollut tämän kasvin kanssa muuta ongelmaa kuin se, että se ei kuki. Syynä saattaa olla, ettei minulla ole ollut tarjota sille tarpeeksi valoista kasvupaikkaa. Vika voi olla myös siinä, että olen leikannut kasvista usein pistokkaita myyntiin, jolloin uusi kasvu on kadonnut ennen kuin kasvi on ehtinyt kukkia.

Kasviesittely: H. kanyakumariana

Hoya kanyakumariana Henry & Swaminathan

Ostettu pistokkaana kahteen kertaan, 03/2011 kukkaladyltä ja 06/2011 Botanovalta.

Kukkinut minulla: Ei.

H. kanyakumariana on kotoisin Intiasta ja se on saanut hankalan tieteellisen lajinimensä paikallisen kylän mukaan. Varsi on 0,2 cm ja lamoava. Jäykkien lehtien reunat aaltoilevat. Vaaleanvihreiden, kooltaan 2,5 cm x 2,5 cm lehtien pintaa peittävät pienet hopeanväriset laikut. Lehtisuonet eivät ole erotettavissa. Kukat ovat täysin avautuneina litteät ja karvaiset, halkaisijaltaan noin sentin. Teriö on valkoinen ja lisäteriö on valkoinen violettia keskustaa lukuunottamatta. Sarjassa on noin 15 kukkaa. Tuoksu on kuulemma miellyttävä.

H. kanyakumariana on pieni, sievä kasvi, joka kaipaisi mielestäni kovasti helpompaa suomenkielistä nimeä. Kukkimattomanakin se on kaunis, vaikkakin hidaskasvuinen, joten komean kokoisen kasvin kasvattamisessa menee aikaa. The Genus Hoya -kirja suosittelee istuttamaan kasvin pienehköön ruukkuun. Itse olen istuttanut molemmat pistokkaani samaan altakasteluruukkuun, mikä saattaa olla syy niiden kukkimattomuuteen. Pienempi ruukku saattaisi kannustaa kukkimiseen, mutta valitettavasti en muista kastella kasvejani tarpeeksi usein, jotta ne pysyisivät hengissä säiliöttömässä ruukussa.

Tämä kasvi pitää aurinkoisesta ja lämpimästä kasvupaikasta, eikä valita kuivasta huoneilmasta. Liian märässä kasvualustassa se helposti mätänee. H. kanyakumarianan pitäisi kukkia helposti jopa pistokkaana, ympäri vuoden. Valitettavasti omani eivät näin tee. Toisaalta olen jakanut omistani pistokkaita, jotka ovat kukkineet ensimmäisenä vuotenaan. Vika on siis kasvattajassa, ei kasvissa.

Lehdet ovat kauniit, mutta valitettavasti niiden muoto tekee tuholaisten havaitsemisen ja torjumisen vaikeaksi. Tästä syystä sain tapella tämän kasvin kanssa vuosia, että sain sen puhtaaksi kehrääjäpunkeista.

Kasviesittely: H. danumensis

Hoya danumensis M. Rodda & T. Nyhuus

Ostettu pistokkaana Botanovalta 07/2010

Kukkinut minulla: Jatkuvasti ainakin 07/2013 alkaen.

Ostin tämän kasvin nimellä H. wallichii, millä nimellä siihen useimmiten törmää. Näiden kahden lajien erot on selitetty seikkaperäisesti Hoyatelegrafen -lehdessä 02/2010. H. wallichii on saanut itselleen kauniin suomenkielisen nimen neidonposliinikukka, mutta jos kyseisellä lajinimellä kiertävät kasvit ovatkin lajia H. danumensis, kuuluisiko suomenkielinen nimi ennemmin sille, en tiedä.

H. danumensis kasvaa luonnossa Indonesian ja Malesian alueella. Sen ohuet, karvaiset varret ovat aluksi tummat, mutta vaalenevat puutuessaan. Kasvi kiertyy tukeensa helposti, eikä sen ohjaamisessa ole kiire, varret pysyvät notkeina pitkään. Lehdet ovat 5-7 cm x 10-15 cm, lehtisuonet erottuvat selkeästi. Kellomaiset kukat ovat valkoiset, tuoksuttomat, halkaisijaltaan noin 4 cm. Juurtumisessa menee oma aikansa, mutta asetuttuaan ruukkuunsa kasvi kasvaa nopeasti.

H. danumensis on juoppo. Se on indikaattorikasvini monella tapaa. Se on ensimmäinen posliinikukkani, jolta loppuu vesi, joten jos se roikottaa lehtiään, tiedän tarkistaa muidenkin vesitilanteen. Jos kasveihini iskee tuholaisia, H. danumensis valittaa ensimmäisenä. Jos se lopettaa kukintansa tai sen upeisiin valkoisiin kukkiin tulee vioituksia, tietää alkaa tutkia kasvejansa tarkemmin. Kukinnassa on lyhyt tauko vain talven pimeimpinä viikkoina, muutoin kasvissa on jatkuvasti eri vaiheissa olevia kukkaterttuja. Kukintaan tarvitaan vain tasainen kosteus ja riittävästi valoa.

Tällä hetkellä kasvi pitää kukintataukoa voimakkaan leikkaamisen vuoksi. Olen leikannut siitä runsaasti pistokkaita myyntiin.

Kasviesittely: H. calycina

Hoya calycina ssp. calycina Foster & Liddle

Ostettu pistokkaana Botanovalta 07/2010.

Kukkinut minulla: Talvella 2013-2014

H. calycina elää luonnossa trooppisissa sademetsissä Papua-Uusi-Guinean alueella. Varsi on 0,5 cm paksu, kiipeilevä. Vaaleanvihreät lehdet ovat paksut, kovat ja samettipintaiset, 15 x 7 cm. Keskisuoni erottuu helposti, muuten lehtisuonet erottuvat heikosti. Kukat ovat muodoltaan kuppimaiset, halkaisijaltaan 3 cm. Teriön keskusta on punainen, muuten valkoinen. Lisäteriö on valkoinen. Samassa sarjassa voi olla jopa 15 kukkaa. Kukkien tuoksu on miellyttävä, mutta hyvin voimakas.

H. calycina kasvaa nopeasti suureksi kasviksi. Kokemukseni mukaan se vaatii runsaasti valoa kukkiakseen, mutta liian voimakas valo voi polttaa lehdet. Kasville kannattaa ehdottomasti tarjota lisävaloa marras-helmikuussa. H. calycina kestää kuivahtamisen, jopa kuivuutta, mutta on herkkä liikakastelulle. Etenkin talvella kannattaa kastella vasta, kun kasvualusta on kuivahtanut. H. calycina kiipeää hyvin itsekin, usein kaikkialle muualle kuin tukeensa. Se pitää ohjata omaan tukeensa mahdollisimman pian, koska varsi jäykistyy nopeasti ja katkeaa sen jälkeen helposti.

Kasvi yritti kukkia jo vuoden päästä saapumisestaan minulle, mutta valo ei riittänyt kukkimiseen tammikuussa. Vihdoin viime talvena kasvi aukaisi yhden kukan, joka riitti täyttämään olohuoneen tuoksullaan, joten tuoksu on todellakin voimakas. Valitettavasti tein tuolloin graduani, joten kuvatodisteet puuttuvat.

Kasviesittely: H. brevialata

Hoya brevialata Klein & Donkelaar

Ostettu ensimmäisen kerran puutarhamyymälästä Tanskassa 05/2011.

Nykyinen kasvi ostettu pistokkaana 04/2013.

Kukkinut minulla: Ei.

H. brevialata kasvaa luonnossa rantametsiköistä aina 600 metrin korkeuteen Sulawesin saarella Indonesiassa. Varsi on 0,2 cm paksu ja rento. Lehdet ovat vaaleanvihreät, jäykät ja kuperat, jopa 4 x 3 cm. Lehdissä voi joskus olla hopeanvärisiä laikkuja. Lehtisuonet eivät näy. Kukkien teriö kiertyy kukan avautuessa taaksepäin, jolloin täysin avautuneet kukat näyttävät nappimaisilta. Kukat ovat karvaiset, halkaisijaltaan 0,5 cm. Teriö on valkoinen, lisäteriö on punakeltainen. Samassa sarjakukinnossa on jopa 20 kukkaa. Kukat tuoksuvat toffeelta.

H. brevialata on posliinikukaksi melko pienikasvuinen laji, joka muistuttaa H. incurvula -lajia, mutta on helpompi kasvattaa. Se juurtuu helposti, mutta kasvaa hitaasti. The Genus Hoya -kirja suosittelee kasvin istuttamista ilmavaan kasvualustaan ja välttämään liikalannoitusta, sillä se saa lehdet kasvamaan epätyypillisen ohuiksi.

Kasvi viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla ja kestää ajoittaista kuivahtamistakin. Laji kuulemma kukkii helposti, mutta en ole itse päässyt tätä todistamaan. Olen ostanut tämän kasvin kahdesti, ensin kasvina ja sitten pistokkaana. Kasvina ostettu kukki talvella 2012, mutta kuoli sen jälkeen kasteluvirheeseen hoitopaikassaan. Itse olin tuolloin Saksassa, enkä päässyt ihailemaan kukintaa.

Kasviesittely: Australianposliinikukka

Australianposliinikukka

Hoya australis R. Brown ex. J. Traill

Ostettu kukkakaupasta Jämsässä 03/2011

Kukkinut minulla: 10/2013

Australianposliinikukka kasvaa luonnossa alankojen trooppisissa ja subtrooppisissa sademetsissä Australiasta Samoalle. Varsi on 0,2 cm tai paksumpi, usein karvainen. Lehtien koko ja muoto vaihtelee alalajista riippuen 5 cm x 7 cm aina 11 cm x 3 cm asti. Lehdet ovat vihreät, lehtisuonet erottuvat heikosti. Kukat ovat litteät, halkaisijaltaan 2 cm. Teriö (= yhteenkasvaneet terälehdet) on valkoinen, usein punaisella keskustalla. Lisäteriö (kukan keskiosa, jonka sisällä ovat emit ja heteet) on valkoinen. Yhdessä sarjakukinnossa voi olla jopa 40 kukkaa, oma ennätykseni taitaa olla 23. Tuoksu on ihana, erityisesti iltaisin.

Australianposliinikukka on helppo juurruttaa pistokkaista. Sillä on selkeä kukinta-aika syksyllä, mutta se saattaa tehdä kukkia satunnaisesti myös muina vuodenaikoina. Luonnossa sitä tavataan hyvin kosteista ympäristöistä hyvin kuiviin. Erot ilmastoissa johtavat eroihin kasvutavoissa ja lehtien muodossa eri alalajien välillä. Kaikkia alalajeja voidaan kasvattaa samassa elinympäristössä sisätiloissa. Hyvin mehevälehtiset alalajit, kuten ssp. rupicola, menestyvät parhaiten paikassa, jossa ne saavat mahdollisimman paljon suoraa auringonvaloa. Ne myös kestävät kasvualustan märkyyttä heikommin kuin kosteampiin olosuhteisiin sopeutuneet alalajit.

The Genus Hoya -kirja suosittelee lajia aloittelijoille, koska se kasvaa nopeasti hyvänkokoiseksi kasviksi, jossa on kauniit lehdet. Kasvi myös kukkii helposti.

Uusi kasvu on aluksi punaista. Kasvi tiputtaa helposti nuput ja kukat, jos kasvualusta pääsee kuivumaan, joten suosittelen kasville säiliöruukkua. Saksassa asuessani kasvi oli hoidossa sukulaisella, joka unohti kastella sen. Kun hän taas muisti koko kasvin, puolet ruukun pistokkaista oli kuollut. Ilman säiliöruukkua nekin olisivat todennäköisesti kuolleet. Kasvi kasvoi nopeasti täyttämään tukensa tyhjentyneet kohdat.