Oi joi joi!

Meillä on kutu! Lehtis ja William ovat kuteneet aaltovesimiekan lehdelle. Minä puusilmä en huomannut mitään, kunnes kasveja siirrellessäni raivostunut lehtis hyökkäsi käden kimppuun koko mahtavalla kirjoahvenen vimmallaan. Kutuahan hän puolusti, ja millaista! Hyvä kun on lehti riittänyt. William hoitaa lehden alapuolista kutua ja Lehtis yläpuolista. Kuviakin yritin napsia, mutta valitettavasti joku kihlattu on lainannut sitä johtoa jolla nuo saisi siirrettyä koneelle, eli joudutte odottamaan kunnes hän on palannut kotiin ja etsinyt sen johdon.

Voi voi voi...!

Ongin juuri 5 menehtynyttä imunuoliaista 128:sta. Selvisihän, miksi vesitestit ovat näyttäneet kypsytetyssä akvassa äkkiä nitriitissä nousua... Miksen etsinyt jo aiemmin kivien seasta? Tuonne on pistetty 8 kalaa, ja olen nyt tonkinut koko akvaarion niin että vesi on aivan sameana, enkä ole löytänyt kuin yhden elävän kalan. Ei hyvä. Mutta en kyllä keksi missä ne muut olisivat. Elleivät ole änkeneet itseään suodattimeen, sehän tästä vielä puuttuisi... Toisaalta kuolleet kalat on helpompi löytää kuin elävät. Toivotaan siis että tuolla on vielä 3 hengissä. Mikä ihme nuo on tappanut? Virtausta on, vettä on vaihdettu niin etteivät vesiarvotkaan ole päässeet myrkyllisen puolelle, liikaruokinnasta ei ole kyse kun ovat olleet ruuatta. Oliko muuttoreissu sittenkin liian rankka? Onko yksi kuollut ja pilannut veden niin että muutkin ovat heittäneet lusikan nurkkaan?

Lehtispojalla sen sijaan menee hyvin. Hän on väreissään ja ruoka on täyttänyt kuopalla olleen masun. Evät näyttävät selvinneen muutosta ehjinä. Toivotaan, että imunuoliaisakvan asiat alkavat järjestyä vähitellen.

Kiirettä pitää

Leskeksi jäänyt raitapaitamme on eilen saanut uuden kumppanin, Williamin, joka ei todellakaan osaa poseerata kameralle. Tyyppi pääsikin heti uuteen kotiinsa uuden morsmaikkunsa luo, kun karanteenin kanssa oli ongelmia, mutta eipä tuo näytä herraa haitanneen. Ruoka maistuisi myös ruoka-ajan ulkopuolella ja kaikkea pitää maistaa. William seuraa nuorikkoaan kuin hai laivaa, mutta tyttöä ei oikein tunnu kiinnostavan. Kai tämä ukko on liian nuori hänelle, kun edellinen ukko oli niin iso, komea ja vanha. (tajusin muuten kotona, että annoin Williamin entiselle emännälle väärän s-postiosoitteen. "." tilalla pitäisi olla ".m.")

Sitten muita uutisia:

Sain tänään aikaiseksi laittaa vihdoin lisävalot kasveille jotka sitä tarvitsevat. Vihdoin.

128 on pystytetty, ja siellä on jo imunuoliaisia. Lajeista löytyvät ainakin pisteimunuoliainen ja viiruimunuoliainen.

Sain vihdoin kaverilta saadun santun kukkimaan.

Parvekkeelle on tullut lunta reilusti, mutta en ole ehtinyt valoisaan aikaan ottaa kuvaa tai sitten patterit ovat olleet loppu, kiitos kihlattuni harrastuksen. Myöhemmin sitten. :)

Turun reissun tuomisia

Tämän syksyn reissuihin on kuulunut myös käynti Turun kasvitieteellisessä puutarhassa. Harmi, että kamera unohtui kotiin. Mukaan tarttui kahden kärhön ja kääpiösamettikukan siemeniä, vesihyasintti ja iso pistia. Hieno paikka, suosittelen, jos ei ole vielä tullut käytyä. Oli hauska reissu, käydään varmasti ensi kesänä uudelleen, kun ulkopuutarhassakin on jotain katsottavaa. Harmi, että kymbidejä oli esillä vain 2 erilaista, mutta tuli sitten vedettyä oikein alan gurua hihasta, ja opittua mm. että on olemassa luonnonlajinen orkidea, jonka kukat haisevat hevosenlannalta. :) Se oli sopivasti kukassa. Kuulin myös, että Jämsän puutarhaopistolta heillä on ollut harjoittelijoita, eli jos sinne päätän lähteä opiskelemaan, tuonne voi päästä.

Heti kun tuonne kasvihuoneisiin astuin, olin kuin kotonani. Ensimmäisen kierroksen jälkeen kihlattuni lähtikin kahville minun jatkaessani kiertelyä itsekseni kunnes hän tuli vetämään hihasta että bussi lähtee kohta. Yötä olimme hotellissa ja aamulla vielä ihasteltiin purjelaivoja ja Turun linnaa. Shoppailukierroksen jälkeen suuntasimme takaisin kotiin. Istutuin kärhöjen siemenistä 2/laji tuonne ulos peiton alle ja 2/laji ilman peittoa, saa nähdä tuleeko kummastakaan mitään. Toivottavasti ainakin samettikukat onnistuvat. Luulisi, että ovat helppo tapaus, mutta eihän noista koskaan tiedä. Jos vaikka unohtuvat verhon taakse niin kuin ne auringonkukat tai jos unohdan kastella niitä kuten leijonankitoja... Onneksi aina on ensi vuosi.

Tänään satoi ensilumi, joka suli melkein heti. Tästä se talvi alkaa.

Lepää rauhassa

Torstaina tuli ihmeteltyä, kun eräs kaloistamme käyttäytyi oudosti. Kuparimonniskoiras Guassimodo, tuttavallisemmin Jussi, opetteli seisomaan. Se seisoi pyrstöllään mattosuodatinta vasten ja korjasi välillä asentoaan. Otin useammankin kuvan kaikessa rauhassa, eikä hän liikkunut minnekään. Tänään hän sitten oli nukkunut pois kunnioitettavassa iässä, joka kieppui siinä 10v. tienoilla.

Parveke odottaa talvea

Juhlan kunniaksi

Viikonloppuna juhlittiin tuoretta maisteria, ja kiinanruusu yritti kovasti pistää parastaan, mutta valitettavasti kukat aukesivat vasta maanantaina. No, ei parane valittaa, hän kun on vihdoin saanut aukaistua kaksi kukkaa kerralla. Toisaalta, onhan tässä häntä lannoitettukin ja vahdittu veden määrää altakasteluruukun säiliössä kuin haukka. Jos vesi pääsee loppumaan hetkeksikään, alkaa nuppuja tippua.

 

Sain myös hienoja onnittelukukkia, kiitokset vielä näistä! Pitää tuolle orkidealle askarrella samanlainen kori kuin mitä olen nyt tehnyt muovisesta hyttysverkosta noille muille: