Viborgin vanha hautausmaa kuvina

Lauantai, 23.4.2011

Vaimon hauta. Kivessä on tilaa puolisolle ja teksti: "Minun rakas rakastettu vaimoni, rakastettu äitimme (nimi)" ja lopussa lukee: "Ikuisesti rakastettu, ei milloinkaan unohdettu. Näemme taivaassa."

Yksinkertainen on kaunista. Teksti on Hans Adolph Brorsonin hymnistä "Den yndigste rose er funden". Netistä ei valitettavasti löytynyt suomennosta.

Tänne saavat tuoda kukkia ne, joiden rakkailla ei ole hautaa täällä tai ehkä muuallakaan. Edellisyön tuuli oli kaatanut kukkakorit.

Tässä on varmasti upea istua, kun alppiruusut kukkivat.

Tähän on haudattu isoäiti ja Lillemor. Lillemor on naisen etunimi, joka tarkoittaa pientä äitiä.

Muillakin haudoilla näki samaa. Tässä isossa kivessä lukee suvun nimi, pienissä haudatut: Peter ja isä. Perhe tietää, keitä he olivat ja milloin he elivät, se riittää.

Keskellä valkoista pilveä kukki itsepintaisesti punainen tulppaani.

Hauta voi olla kaunis yhdelläkin kasvilajilla. Tässä poimulehteä.

Rönsyansikka kukkii. Kuvasta ei näy, mutta kivien väleihin oli istutettu narsisseja.

Sitten vihdoin kotiin. Tulipahan retkeiltyä tarpeeksi yhdelle päivälle. :)

Pyöräretki takaisin kaupunkiin

Lauantai, 23.4.2011

Asmild Plantecenteriltä piti vielä päästä takaisinkin. Nyt ei sitten ollut mikään kiire. Menomatkalla oli ollut, kun noilla kaupoilla on aukioloajat... Tässä liikenneympyrä matkan varrelta. Autoille on tuolla ylätasanteella liikenneympyrä, pyöräilijöille täällä alhaalla. Liikennesäännöt on pitänyt opetella päättelemällä ja muita seuraamalla, mitä tulee polkupyöriin. Tuo merkki, jossa kaksi nuolta on vedetty yli, tarkoittaa että kaksisuuntainen tie loppuu, ja ympyrä on yksisuuntainen. Noita on monessa paikkaa, koska pyörätie voi olla "suomalainen", eli kevyenliikenteenväylä jota saa mennä kumpaan suuntaan vain, tai sitten yksisuuntainen, jolloin niitä on yksi molemmin puolin tietä. Pyöräteitä saavat täällä käyttää pyöräilijöiden lisäksi mopot, skootterit, sähköpyörätuolit... Ylipäätään kaikki autoa pienempi mutta kävelijää nopeampi.

Selkeitä opasteita oli helppo seurata tänne ja takaisin kaupunkiin. Näitä onkin vähän vaikeampi jonkun vääntää osoittamaan väärään suuntaan, mitä Jyväskylässä usein näkee.

 Tämä paikka (mikä se sitten onkaan) on merkittävä, sillä täällä minä haistoin ensimmäistä kertaa leikatun ruohon. Ah, mikä elämys pitkän talven jälkeen!

 Ihana keli oli houkutellut ihmiset puistoihin, ja pitihän minunkin käydä tutustumassa yhteen niistä. Hevoskastanjat ovat jo täydessä lehdessä!

 Tässä uskollinen uskomaton pyöräni. Vaikka se tarvitsisi kovasti öljyä, vaihteista toimii vain kolme ja siitä irtoaa osia aina silloin tällöin, se on vienyt minut minne haluan. Koputetaan puuta, jotta tilanne jatkuisi.

Ihmiset ottivat rennosti, olihan lauantai. Lapset heittelivät frisbiitä, vanhemmat loikoilivat lämmössä.

Puiston keskustaa hallitsi patsas vesiputouksineen. Joku oli poiminut kukkia patsaan käteen.

Patsaan takana oli mm. japaninvaahteroita, joiden juurella kukkivat...

... Valkovuokot! Nyt se on kevät!

Valtavat alppiruusut antoivat vielä odottaa kukintaansa.

Pitkään tässä ei kyllä enää kestä, ennen kuin nämä nuput pamahtavat auki.

Puiston halki virtasi pieni puro järveen. Puro oli ihmisen rakentama, ja sen pohjassa meni putki, jota pitkin järvivettä pumpattiin puron alkuun, jotta se sitten voisi valua takaisin järveen. Narsissit kukkivat nätisti.

Pyökit eivät ole vielä edes täysin pudottaneet lehtiään, ja nyt ne ovat jo lehdessä. Nopeaa toimintaa, täytyy myöntää. Mikään ihme, että näitä on istutettu joka paikkaan.

Jatketaan matkaa puiston portin ohi. Tulppaanit kukkivat jo näin iloisesti.

Täällä löytää kukkia mitä ihmeellisemmistä paikoista. Kaukaa katsoin, että tässä on "vain" muuri jonka päällä on pensasaita, mutta väliin onkin jätetty rako kukille.

Kaupungin vanhaa osaa hallitsee moneen kertaan palanut kirkko, joka on restauroitu viimeksi joskus 1800-luvulla. Tällä säällä sen edustan nurmikko houkutteli kuitenkin enemmän väkeä kuin itse kirkko.

Vanha kaupunki kapeine kujineen on ihastuttava. Täällä ei kyllä kehtaa pyöräillä, jäisi niin paljon näkemättä. Kävelytahti on sopiva. Tämä on jonkin virastorakennuksen piha.

Tässä näkymää rivarin pihasta. Miten erinäköinen tämä olisikaan ilman pensaita! Niillä saa korkeutta pieneenkin tilaan.

Tanskalainen laittaa puutarhan sinnekin, missä ei ole tilaa lainkaan. Yhden kerrostalon rappujen kohdalla oli jokaisella tämmöinen levähdyspaikka.

Valitettavasti täälläkin pihoihin on päätynyt sinisiä ufoja. Niitä ei kyllä usein huomaa, sillä niiden ympärille on istutettu pensaita kuin syreenimajaksi. Tämä kuva on uudemmalta asuinalueelta, jossa pihoja ollaan vasta perustamassa. Ehkä tuohonkin on vielä pensaita tulossa?

Vieläkään ei olla kotona... Seuraavassa postauksessa ehkä päästään jo sinne asti?

Asmild Plantecenter: huonekasvitarjonta

Lauantai, 23.4.2011

Tarjolla oli sitä samaa kuin muuallakin. H. cumingianaa kaaressa...

...H. compactaa kaaressa...

...australianposliinikukkaa...

ja hyvin kuivatettua himalajanposliinikukkaa. Ilmeisesti uskomus siitä, että posliinikukat tarvitsevat vettä yhtä harvoin kuin kaktukset, elää ja voi täällä hyvin. Etenkin kun poslarit oli sijoitettu kaktusten seuraan.

Siirryin siis katselemaan muuta tarjontaa. Meillä leikkokukkana saatavaa freesiaa sai täällä ruukkukasvina.

Laskuvarjolyhtyä löytyi kaareen kieputettuna. Tämä on näemmä täällä suosittu kasvi, sen verran usein siihen kaupoissa törmää.

Kasvihuoneiden puolella sai ostaa viherhuoneeseen persikoita ja muita eksoottisia kasveja, jotka eivät selviä talvesta ulkona. Prunus persica 'Nana' oli kukassa. Persikankukkien tuoksu on ihana!

Orkidearuukkuja sai vähän alle euron kappale. Näissä on paremmin varmistettu veden pois pääsy kuin niissä lasisissa "orkideantappajissa".

Saisiko olla sisustukseen sopiva pyörällinen alusta ruukulle? Mallistoa löytyy.

Että minä nauroin tälle. Jos sattuu omistamaan lammikon, ja haluaa nähdä kalojaan vähän eri perspektiivistä, voi hankkia tämmöisen "kalatornin". Eri asia sitten, haluavatko kalat uida sinne ja kuinka kauan ne sinne mahtuvat... Ilmeisesti tämmöiselle on kysyntää, kun sitä myydään.

Kaupan ja kasvihuoneiden välissä oli leikkipaikka lapsille, joka oli hyvin suosittu.

Ulkona kävi ilmi, että saavit ovat pop. Niitä löytyi kaiken kokoisia ja muotoisia. Niihin voi istuttaa tai tehdä vesiaiheen. Niiden vieressä oli myynnissä kelta-punakirjavia tiiliä, jotka ilmeisesti ovat myös pop. Näillä eväillä lähdin kotia kohti. Mitään ei tarttunut mukaan.

Hyvää vappua!

Mies lähetti taas terveisiä kotoa. Australianposliinikukka on lähtenyt valloittamaan maailmaa.

Eiliset vieraat toivat tuliaisiksi dinosauruksen pitämään miehelle seuraa. Itse vietän vappua tuhoten kilpikirvoja eilisestä ostoksestani. Vinkki: denaturoidun alkoholin kanssa läträttyäsi, pese kädet ennen kuin pistät mitään suuhusi. Yäh. H. retusan tutkittuani tulin siihen tulokseen, että pitää tutkia posliinikukat kotonakin, jahka kotiudun. Kaikissa muissa on tuholaistorjunta tehty, paitsi australianposliinikukassa. Se on kyllä ihan eri huoneessa kuin muut, mutta ei vara venettä kaada. Tanskassa ei vietetä vappua, joten täällä on ihan normaali sunnuntai. Siitä huolimatta toivotan kaikille lukijoilleni: Glædelig 1. maj!

Nimisekoiluja

(Alkuhuomautus: Kirjoitan tämän tänne senkin uhalla, että joudun kirjoittamaan sen kokonaan uusiksi. Myönnän, että olen aloittelija, ja teen virheitä. Korjatkaa, jos tuli tehtyä massiivisia.)

Posliinikukkien suku on yhä aikamoinen sekasotku, mutta jotain on jo saatu selville. Ensin vähän taustaa kaikille niille lukijoille, jotka eivät ole perehtyneet kasvitieteeseen. Aikoinaan oli ruotsalainen mies nimeltä Carl von Linné. Hän kehitti kaksiosaisen kasvien nimeämisjärjestelmän. Ensimmäinen osa nimestä kertoo kasvin suvun, toinen lajin. Hän perusti kasvien luokittelun niiden sukuelinten ts. kukkien rakenteiden eroavuuksiin lehtien muodon tai kukkien värin sijaan, sillä ne ovat paljon vähemmän muuntelevia. Esimerkiksi lehtien muotoon vaikuttaa kasvupaikka, kasvuolot, lannoitus, hyönteisten vioitus jne. Lisätietoa.

  

Posliinikukkien lajierot löytyvät monesti lisäteriöstä (englanniksi corona). Lisäteriö on posliinikukan kukan keskellä oleva "tähti". Lisäteriön muodon tai rakenteen perusteella tehtävä lajien nimeäminen voi tuntua tavallisesta tallaajasta pilkunviilaukselta, mutta on monesti ainoa varma tapa erottaa kasvilajit toisistaan. Kasvit kun eivät tykkää kasvaa aina samannäköisinä valossa, varjossa, kuivassa huoneilmassa, nuorina tai vanhoina. Sitten asiaan:

Tähtiposliinikukka - ei Hoya multiflora, vaan H. javanica

Australialainen David Liddle tutki 2000-luvulla H. multiflora - ja H. javanica -nimillä kulkeneita posliinikukkia. Hän totesi, että useimmat myynnissä olevista multiflorista ovatkin oikeasti javanicoja, ja että oikea multiflora on paljon harvinaisempi, ainakin myynnissä. Eron näkee kukan lisäteriöstä. Lähde.

  

Hoya javanica

Hoya multiflora

  

H. javanica on kotoisin Jaavalta, H. multiflora Malesiasta ja Filippiineiltä.
  

Hoya densifolia ja Hoya cumingiana

Näiden kahden kasvin nimet ovat myös jossain vaiheessa vaihtuneet, ja cumingiaanaa on myyty densifolian nimellä ja toisinpäin. Kukkimattomissa kasveissa eron näkee lehden kärkien muodossa. Densifolian lehdenkärjet ovat pyöreät ja cumingianan terävät:

  

H. densifolia

H. cumingiana 

Kukkivissa kasveissa eron näkee taas lisäteriöstä. Cumingianan lisäteriö on punainen, densifolian valkoinen. 

Hoya compacta vai Hoya carnosa f. compacta?

Molempia nimiä näkee käytettävän, vaikka kyseessä on kaksi eri lajia. Alunperin H. compactan oletettiin syntyneen jalostuksen tuloksena isoposliinikukasta, mutta Chris Burtonin tutkittua kasvia tarkemmin, hän julkaisi sen omaksi lajikseen vuonna 1990. Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä, sillä H. compactaa ei ole löydetty luonnosta. Eli keräyspaikka on unohdettu ja/tai sitten kasvi on kadonnut luonnosta keräämisen jälkeen. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei kasvia voida pitää omana lajinaan, ellei sen levinneisyysaluetta tiedetä. Lisäteriö puhuu kuitenkin selvää kieltään:

  

H. compacta

H. carnosa

  

H. compactasta on saatavilla monia lajikkeita:

  

'Krinkle-8' (eli ‘Crinkle Curl’, eli 'Gringle Curl’): Mikä on ihanaa, on että H. carnosalla on samanniminen lajike, joka on kuitenkin eri kasvi. Netissä nimiä näkee molemmilla, omistajat ovat arponeet (?) kasvilleen nimen. Kukan lisäteriöstä näkee yhä, kumpi on kumpi. H. carnosa 'Krinkle-8':n lehdet ovat tasaiset, mutta niissä on 8 "kuoppaa". Huomatkaa, että linkin kasvi on nimetty väärin. Kukista näkee, että se on selvästi carnosa.

‘Mauna Loa’ (joka on rekisteröity tavaramerkiksi nimellä Lura Lei®. Sama kasvi kuin 'Picta'.): lehdet vihreäreunaiset ja keskusta kermanvärinen tai keltainen.

‘Regalis’ (kiertää netissä nimillä ‘Variegata,’ ‘Variegated’, ‘Compacta Variegata’ ja ‘Krinkle’. Tälle on keksitty useita kauppanimiä, kuten Indian Rope ja Hindu Rope): Valkoreunaiset lehdet.

‘Tove’ on H. compactan mutaatio, jonka lehdissä on hopeisia täpliä. Kiertää Ruotsissa harrastajalta toiselle. Samassa maassa kiertää myös kasvi nimeltä H. lacunosa 'Tove', jonka oikea identiteetti on vielä selvittämättä. Se ei nimittäin välttämättä ole sädeposliinikukan H. lacunosa lajike.
  

H. carnosasta on myös tarjolla useita lajikkeita, mutta menee vielä hetki, ennen kuin tajuan niistä mitään. Niitä on huomattavasti useampia kuin compactasta, ja netissä lajikenimiä käytetään aivan sekaisin.