Amppelikasvien muutto

Kasvit ovat vähän hankalia pakattavia. Ne eivät saa jäätyä, ne eivät tykkää litistymisestä, ja jos ne jättää liian pitkäksi aikaa ilman vettä pimeään, ne kuolevat. Kannattaa suosia tukevia muovisia muuttolaatikoita. Viimeinen mitä toivot on, että säiliöruukut halkeavat asfalttiin muuttolaatikon pohjan pettäessä.

Valmistauduin muuttoon kastelemalla kasvit hyvin viikkoa ennen, jotta ruukut ehtivät keventyä ennen muuttoa. Henkinen valmistautuminen tarkoitti sen hyväksymistä, että lehtiä tulee irtoamaan ja oksia katkeilemaan, ehkä nuppujakin pudotellaan urakalla. Pöydän kasvit tarvitsi vain nostella laatikoihin, amppeleista oli vähän enemmän päänvaivaa.

Aloitin ottamalla kasvit amppeliruukuistaan. Tässä kohtaa helpottaa, että ruukuissa on tasapohja. Kieputin ensimmäisen kasvin sykkyrälle oman ruukkunsa päälle, laitoin sen nurkkaan häpeämään ja nostin sitten aina seuraavan kasvin oksat edellis(t)en päälle: 

Isoin jötkäle (H. memoria) viimeiseksi.

Lopuksi päälle sanomalehteä suojaamaan kylmältä.

H. nummularioides oli hieman hankalampi tapaus jäykkien varsiensa vuoksi.

Ratkaisin ongelman jättämällä sen muuttolaatikkoon runsaasti tilaa kyseiselle kasville ja sitten änkemällä kasvin laatikkoon varoen oksien taittamista. Vähän neuvotellen se sinne sopi. Ja taas lopuksi sanomalehteä päälle.

Amppelit pakkasin erikseen omaan laatikkoonsa. Ensimmäinen kerros alassuin, väliin pehmusteeksi sanomalehteä, toinen kerros ylössuin ja väliin pehmikettä.

Näin! Amppelit kasveineen mahtuivat hyvin auton takaluukkuun, korkeammat kasvit mahtuivat autoon, kun takapenkin otti irti. Veimme kasvit omana kuormanaan ennen varsinaista muuttopäivää, etteivät ne rutistuisi tai paleltuisi. Kaikki selvisivät parin tunnin automatkasta paleltumatta. :)

Onnea valmistuneelle!

Muuttoa pukkaa, mutta sitä ennen ehtii juhlia. Pidimme kavereille valmistujais/läksiäisjuhlat. Minä siis valmistuin bilsanopeksi. Juhlan kunniaksi tarjolla oli kinuskikakkua, jonka täytteenä oli lakkoja. Niin ja suolaista: juustosarvia ja kahta eri kasvispiirakkaa: vuohenjuusto- ja koskenlaskijaversiot. Koska useampikin vieraista kyseli koskenlaskijapiirakan ohjetta, se löytyy täältä. Itse vain oikaisin sen verran, että käytin täytteeksi kaksi pussia pakastevihanneksia. Hyvää tuli!

Kämppis toi kukkia onnitellakseen, ensimmäistä kertaa ikinä, joten täytyy kai alkaa kutsumaan häntä täällä blogissakin puolisoksi. :) Lahjomuksiin kuului myös 'tete-a-tete'-narsisseja ja rungollinen timjami. Pikkupuussa on yrttitarhan alku, eikö?

Lähiruokaa kotoa poistumatta

Netistä löytää aina silloin tällöin ideoita, joista tulee heti mieleen, että minä haluan kokeilla tuota. Yksi äskettäin löytämäni on "windowfarm" tai "windowgarden" nimillä kulkeva vesiviljelyjärjestelmä, joka rakennetaan ikkunaan. Monessa löytämässäni esimerkissä käytetään paljon kierrätysmateriaalia, kuten limsapulloja ja ilmapalloja. Tämä on hyvä juttu varsinkin maissa, joissa käytyille pulloille ei ole samanlaista kierrätysjärjestelmää kuin täällä Suomessa.

Löysin hyvät ja seikkaperäiset ohjeet täältä. Ohjeen mitat ovat valitettavasti tuumia ja gallonoita, ja koko opas on englanniksi. Hyvät kuvat kyllä auttavat kieliongelmien yli ja nykyään googlekin osaa tehdä muunnoksia tuumista senteiksi.

Näytin ohjeita kämppikselle, joka sanoi heti olevansa hommassa mukana jahka vain löydetään sopiva ikkuna, johon tuommoinen toteuttaa. Meillä on edessä muutto kuun lopulla, joten tässä kämpässä ei enää ruveta askartelemaan. Laitetaan asialistalle.

Tämä ei tietenkään ole ainut tapa kasvattaa syötävää omalla ikkunalaudalla. Mitäs sanotte tästä ranskalaisesta urbaanista puutarhasta:

Volet végétal from Barreau et Charbonnet on Vimeo.

Siemenpusseja, ihanaa!

Yksi hyvä puoli siinä, että valmistuu ja muuttaa kämppiksen vanhempien ullakolle: Saa kasvimaan kesäksi käyttöönsä. Tämän kunniaksi kävimme hakemassa siemeniä, joista ensimmäiset toivottavasti ensi kuun puolella löytävät tiensä multiin.

Tarkoitus on perustaa kasvimaa, jossa on kolme lohkoa. Ensimmäiseen lohkoon tulee vihanneksia: Lehtimangoldi 'Fantasy' ja kesäkurpitsat 'Nimba' ja 'Atena Polka F1' (Siemenpussissani lukee Ploka, mutta oletan että se on kirjoitusvihre).

Toiseen lohkoon tulee juureksia: Kirjavia porkkanoita, retiisiä 'French Breakfast' ja mustajuurta. Mustajuuren kohdalla ihmettelen siemenpussin tekstiä: "Parsan tapaan käytettävä, hieman epätavallinen juurekas." Juurekkaat ovat sieniä, juurekset kasveja.

Kolmanteen lohkoon tulee papuja: Härkäpapua kahta lajiketta, 'Threefold White' ja 'Red Epicure' sekä kahta lajiketta taitepapua, 'Purple Queen' ja 'Saxa'.

Lisäksi koko alueen ympärille tulee kahta eri ryhmäsamettikukkaa ('Petite Yellow' ja 'Rusty Red') ja alueen keskelle tähkälaventelia. Toivottavasti se viihtyy sen verran, että olisi edes vähän tuoksua kuivattavaksi ensi syksynä. Toivon lisäksi, että kasvihuoneesta liikenee pieni kohta kokeilla kirsikkatomaattia 'Chocolate Cherry'.

Toivottavasti tulee lämmin kesä, sopivasti sateita ja edes jonkin verran satoa. :)

Nuppuja!

H. obovata on näemmä päättänyt kevään koittaneen. Lisääntynyt valo on saanut sen kasvattamaan nuppuja ihan urakalla. Laskin seitsemän kukkatappia, joihin on kovaa vauhtia kasvamassa kukkia. Ei tietenkään tasaisesti pitkin kasvia, vaan kaikki aivan tuen yläosassa, jotta voivat törmäillä toisiinsa ja aueta vain puolittain. Joka tapauksessa tuoksua luvassa! Toivottavasti muut ottavat mallia. :)

Vielä kun keksisin, että mikä tuossa kamerassa on, kun se ei suostu tarkentamaan enää siihen mihin pitäisi. Mietin, onko tällä asialla jotain yhteistä sen kanssa, että kamera on reissannut hankinnan jälkeen kahdessa maassa ja kuudessa muutossa, vai johtuuko se siitä, että annoin kämppikseni kokeilla sitä pari vuotta takaperin ja hän säätin kameran asetukset päin honkia... Vai pitäisikö minun oikeasti vihdoin etsiä aikaa valokuvauksen perusteiden opiskeluun. :D

Kevät, kevät, tule jo...

Luettavaa

Ilahduin huomatessani, että lähikirjastossa vietettiin kasviviikkoa. Nappasin mukaani kaksi suht uutta kirjaa: 50 kasvia jotka muuttivat maailmaa on ilmestynyt suomeksi vuonna 2012 ja Sieniä & ihmisiä ilmestyi viime vuonna.

50 kasvia pyrkii kiinnittämään ihmisten huomion kasveihin ja niiden merkitykseen meille. Hyvä idea, huono toteutus. Johdannossa meni kirjoittajalla jyvät ja akanat sekaisin, kun puhuttiin otsonikerroksen aukosta (otsonikadosta) vaikka tarkoitettiin ilmastonmuutosta. Jaksoin lukea parista kasvista niiden historiaa, mutta etenemistahti oli liian nopea ja ote liian kevyt minun makuuni. Useampi vuosisata saattoi vilahtaa yhdessä virkkeessä. Mielenkiintoinen fakta tiputettiin lukijalle, mutta unohdettiin sitten, eikä sitä avattu laajemmin. Mielestäni tällaisen kirjan tavoitteen tulisi olla se, että lukija pääsisi aikamatkalle, voisi eläytyä tapahtumiin edes jotenkin. Puolijuoksua etenevä teksti jätti tapahtumat etäisiksi ja ihmisten nimiä olisi pitänyt googletella.

Sieniä & ihmisiä oli todella iloinen yllätys. Ihana kirja! Tekstistä paistaa, että tekijöillä on aitoa intohimoa aiheeseen. Ja se tarttuu! Kirjaa lukiessa tuli hillitön halu tarttua sienikoriin ja rynnätä metsään, vaikka siellä ei takuuvarmasti tähän aikaan onnistaisi. Jos ei ole koskaan tajunnut, miten jotkut voivat hullaantua sienistä, kannattaa lukaista tämä kirja. Yksien kansien sisään on puristettu sieni-ihmisen sielunmaisema elävästi ja mukaansatempaavasti. Vaikka olen opiskellut biologiaa maisteriksi asti, kirjassa oli minullekin uutta tietoa. Jos malttoi hieman odottaa, vaikeatkin asiat selitettiin kyllä aina sienen rakenteesta niiden viljelyyn asti. Toivon voivani lisätä tämän kirjan kirjastooni rahatilanteen parannuttua. Kirja voisi sopia hyvin myös oheislukemiseksi biologian kursseille ainakin lukioon, miksei myöskin yläkouluun, niin innostava ja faktapitoinen se on.