Uusi hankinta: idätysrasia

Tänä vuonna siemenkylvöt taitavat rajoittua idätykseen. Löysin Frankfurtin keskustasta pienen puutarhaliikkeen, jossa oli nurkassa pölyttymässä idätysrasioita. Laatikot olivat pölykerroksesta päätellen odottaneet minua siellä ainakin vuosikymmenen, mutta systeemi vaikutti toimivalta ja hinta oli sopiva. Yksi lähti kotiin kokeiluun, ja nyt jo harkitsen, että näitä hakisi ainakin yhden lisää.

Mukana tuli joukko siemeniä kokeiltavaksi. Ensimmäiseen satsiin meni mungpapuja (1. ylärivissä), kikherneitä, vihanneskrassia (näiden pussit heitin jo pois) ja lunja-papuja (2. ylärivissä). Päättelin, että "lunjat" ovat soijapapuja. Idätystä odottamassa on suosikkiani, sinimailasta (2. alhaalla) ja daikon-retiisiä (1. alhaalla). Mungpavuista puolet on jo mahassa, toinen puoli jääkaapissa odottamassa päivällistä. Muut ovat hitaampia itämään, ja näyttävät vasta tältä:

1. soijapavut 2. kikherneet 3. vihanneskrassit

Idätys on helppoa. Ensin idätettävät siemenet laitetaan vedenpitävään astiaan likoamaan yön yli. Aamulla huuhtelen ne, poimin roskat ja rikkinäiset siemenet pois ja laitan jokaisen siemenlajin omaan kerrokseensa idätysrasiaan. 2-3 kertaa päivässä kaadan ylimpään kerrokseen vettä ja se valuu sieltä jokaisen kerroksen läpi alimpaan astiaan, josta sen voi sitten seuraavalla huuhtelukerralla kaataa pois. Idätys tapahtuu pimeässä. Vihanneskrassit voi nostaa pariksi tunniksi aurinkoon kun ne ovat 3-4 cm pitkiä, jotta ne tuottavat lehtivihreää ja c-vitamiinia.

Pari varoituksen sanaa on kuitenkin paikallaan. Pavunituja ei saa syödä raakana, vaan ne pitää idättämisen jälkeen ryöpätä niissä olevan lektiinin vuoksi. Idätys vähentää lektiinin määrää, mutta ei poista sitä kokonaan. 10-12 minuutin keittäminen riittää. Keittovesi heitetään pois. Mungpavut ovat poikkeus, niitä voi huoletta syödä raakana. Myös kikherneet tulee keittää idättämisen jälkeen. Hygieniasta tulee huolehtia, etenkin jos idut syödään raakoina. Pese kädet aina ennen itujen käsittelyä ja pese käytetyt astiat huolellisesti ennen uudelleen käyttöönottoa. Älä syö mädäntyneitä tai homeisia ituja. Huomaa, että juurikarvat eivät ole hometta. Säilytä valmiit idut jääkaapissa ja käytä ne mahdollisimman nopeasti.

Idättää voi vaikka mitä! Kokeiltavat eivät ihan heti lopu kesken. Itse idättäminen tulee paljon halvemmaksi kuin kaupasta valmiiden itujen ostaminen. Tavallisistakin ruokakaupoista saa ainakin linssejä, hirssiä ja erilaisia papuja joita voi kokeilla. Varmista siemeniä ostaessasi, että ne ovat kokonaisia ja eikä niitä ole peitattu. Peittaamisella tarkoitetaan siementen käsittelyä kasvinsuojeluaineilla, jotka torjuvat homeita ja sienitauteja. Nuo aineet eivät ole turvallisia syötäviksi.

Vitamiinipommeina ituja kannattaa syödä etenkin talvella, kun muuta tuoretta on vaikea kasvattaa. Ne tulevat halvemmiksi kuin kaupan vihannekset, joiden hinnat nousevat aina talveksi ja ovat ympäristöystävällisempiä kuin kaukomailta rahdatut hedelmät. Idättää voi myös ilman idätysrasiaa, siitä ohjeet mm. täältä. Kokeilun iloa!

Kotona taas

Kävin Suomenkiertueella tarkistamassa hoidossa olevien kasvien tilanteen ja vaihtamassa mullat niille, jotka sitä tarvitsivat. Kuolleisiin lisätään:

- Hoya lacunosa: sienitauti

- H. brevialata: kasteluvirhe

- H. obscuran nimellä tullut tuntematon. Tämän kohdalla elätellään vielä minipientä toivoa, mutta hän on tosiaan menettänyt kaikki lehtensä.

Täällä siivooja (kyllä, meillä vuokraan kuuluu siivooja, joka käy kerran viikossa) oli huomaavaisesti pyytämättä kastellut kasvini, joten ne säilyivät kaikki hengissä. Hyvä, että olimme tuoneet tuliaisina Fazerin sinistä, niin oli jotain millä kiittää häntä. H. serpens on viihtynyt jopa niin hyvin, että alkoi kasvattaa uutta haaraa. Nostin hänet kastelukannun nokkaa vasten, niin saa raukka enemmän valoa.

H. griffithii on onnistunut pitämään uuden kasvunsa hengissä lisävalon alla. Kasvu on kuitenkin niin hidasta, että kauempaa katsottuna kasvi näyttää yhä multaan tökätyltä tikulta.

Odotan innolla kevättä, jolloin pääsen tekemään kasvitilauksia. Saksassa toimii nettikauppa, joka lupaa toimittaa kasveja, ei pistokkaita. Ainakin sinne ajattelin lähettää tilauksen. Täälläkin säät kylmenevät näin talvella sen verran, ettei eläviä kasveja lähetellä postitse. Tähän mennessä ei olla menty alle nollan, mutta sääennusteet pelottelevat, että täälläkin on kohta -20°C. Katsotaan, miten käy. Lunta on nyt nähty kahteen kertaan, kummallakin kerralla se on viipynyt maassa alle vuorokauden.

Mitä tapahtui syyskuussa

Torjunta-aineen tuhoja

Päivityskatkon aikanakin sattui ja tapahtui. Taistelin syyskuun punapunkkeja vastaan. Niitä oli joko a) sittenkin sinnitellyt hengissä orkideassa, jonka ostin tai b) ilmestynyt ulkoa tai c) salamatkustanut jonkun pistokkaan kanssa. Huomasin tuhot ensimmäisenä H. verticillata:ssa. Ihmettelin, kun sen lehtien valkoiset osat muuttuivat keltaisiksi, ja niissä oli punertavan violetteja pisteitä. Tuholaiset saivat rauhassa lisääntyä koko kesän, kun en tajunnut mistä on kyse. Syyskuussa ne olivat jo kaikkialla. En olisi ehkä silloinkaan huomannut mitään, mutta käsien prakaamisen vuoksi jouduin jäämään sairauslomalle. Silloin on aikaa ihmetellä kasvejaan.

Tietysti tämä havainto tapahtui siinä vaiheessa, kun neemöljy oli loppu. Koska sitä ei ihan heti ollut saatavilla missään, käytin korvaavana aineena yhdistelmää ruokaöljy + puutolu + vesi. Toisena aineena kokeilin Raid kukka-aerosolia. Tämä osoittautui virheeksi. Ilmeisesti jompi kumpi (tai molemmat) ei sovi joillekin posliinikukille. Se tappoi H. obovata:n pistokkaan ja teki sen lehtiin outoja kuvioita (kuva yllä). Se sai H. campanulata:n kuolettamaan kaiken uuden kasvunsa. Kasvi jäi juuri ja juuri henkiin yhden lehden turvin. H. serpens:in kuudesta pistokkaasta vain yksi jäi henkiin.

Molemmat orkideani kuolivat punkkien aiheuttaman rasitukseen. Harmi, sillä toinen niistä oli kukkinut siinä vaiheessa puoli vuotta yhtä soittoa, ja olisi varmaan vieläkin jatkanut, elleivät punkit olisi päättäneet toisin.

Australianposliinikukka ja H. calycina piti pätkiä takaisin pistokasasteelle, jotta olisi ollut edes jotain toivoa saada niistä kaikki ötökät pois. Kasveja kuoli muuhunkin. H. javanica kuoli ilmeisesti siihen, että se oli päässyt liian kuivaksi ennen kuin siirsin sen isompaan ruukkuun. Juuristo kuoli, ja se oli menoa. Opin, että jatkossa juurrutan kasvin siinä ruukussa, missä haluan sen kasvavan. H. retusa kuoli siihen, että siirsin sen kirjahyllyn päälle ja unohdin sinne. Se oli kuukauden ilman vettä. Kun vihdoin muistin sen, mitään ei ollut tehtävissä, vaikka yritinkin vielä elvyttää sitä. Kuvassa se on muovipussin sisässä imemässä kosteutta. Muut kasvit selvisivät koettelemuksesta melko vähin vaurioin, vaikka moni pudottelikin lehtiä.

Neemöljyttäkin selvittiin melko hyvin, mutta vaivaa se vaati. Käsittelin kasvit kaksi kertaa viikossa suihkussa kahden viikon ajan. Koska olin sairauslomalla käsien prakaamisen vuoksi, painavien ruukkujen kantelu ei varmaan ollut ihan sitä, mitä lääkäri olisi suositellut, mutta mitä sitä nyt ei kasviensa vuoksi tekisi... Kun neemöljy vihdoin tipahti postiluukusta, käsittelin kasvit sillä kerran ja sen jälkeen punkkeja ei ole näkynyt. *koputtaa puuta*

Muuttosekoiluihin kuului mm. H. macgillivrayi:n terraarion pohjan pettäminen keskellä parkkipaikkaa, mutta kaikki kasvit selvisivät kuitenkin hengissä uusiin osoitteisiinsa. Muutto ulkomaille vaati kaikkien huonekalujemme myymistä tai hävittämistä muutoin ja muuta irtaimistoa hävitin parhaani mukaan. Kasvejani on nyt hoidossa neljässä eri osoitteessa, ja lisäksi annoin pistokkaita viiteen eri osoitteeseen siltä varalta, että joku kuolee.

Kasvi-ikkuna tänään

Joulukortit koristavat vielä ikkunaa. Vuodenvaihde meni täällä meluisasti. Paikalliset säästelivät kaikki paukkunsa hyvin tarkkaan puolen yön kohtaan, eli kauhein meteli oli 00:00-00:30. Sumupilvet peittivät suurimman osan näkyvyydestä, ja pommien synnyttämä savu vei siitä loputkin jo 20 yli. Tien toista puolta ei enää siinä vaiheessa näkynyt. Toivotaan, että vuoden päästä sää suosisi paremmin.

Siirsin pöytävalaisimen lisävaloksi H. griffithii:lle, kun raukka vain tunki uutta kasvua joka hetken päästä lopahti valon puutteeseen. Valaisin kuuluu vierastalon kalustukseen. Kun löysin netistä melkein samannäköisen, pelästyin hetkeksi, että tämä on kauhean kallis Arne Jacobsenin suunnittelema pöytävalaisin. Onneksi se osoittautui halvaksi kopioksi, muuten en olisi varmaan uskaltanut enää koskea siihen. Valaisin on selvästi suunniteltu mitoiltaan juuri tähän hommaan. Ruukku sopii lähes täydellisesti sen jalan reikään. Nyt kasvi on pistänyt suurempaa vaihdetta silmään kasvun suhteen. Lisävalo tuli selvästi tarpeeseen. Muutkin kasvit ovat työntämässä uutta. Pitää kai jossain vaiheessa ruveta etsimään heille lannoitetta, edelliset kun jaoin Suomessa kavereille.

Lumihiutaleita ikkunaan

Joulun pyhinä tuli myös askarreltua. Tai mies askarteli, minä en. Täällä saa askartelukaupoista olkiaskartelun "starttipakkauksia", joissa on mukana kaikki muu, paitsi sidonnassa käytettävä lanka. Ohjekirja oli saksaksi, mutta hyvin mies saksantaidottomana sai kuvallisista ohjeista selvää. Nyt näitä on jo laatikollinen. Minusta nämä olivat niin hienoja, että niitä piti laittaa esille! Kauniit pitsiverhot.

Tässä vielä suosikki lähempää. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Luovaa puuron keittoa

Meillä ei ole uunia, vain keittolevy. Patojen ja kattiloiden kanssa olemme vierastalon tarjonnan varassa, joten riisipuuron keitto vaati päänraavintaa. Lopulta mies keksi tämmöisen sovelluksen. Isoon kattilaan vettä, pieneen puuroaineet ja levy päälle. Hämmentämisen lisäksi tätä piti vahtia. Nelosella vesi kiehui niin lujaa, että maito ja vesi sekoittuivat. Kolmosella vesi taas ei oikein meinannut jaksaa kiehua lainkaan, joten levyä piti vaihdella keittämisen ylläpitämiseksi. Lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoinen. :)

Makoisaa joulua kaikille!

Päivän talvi

Uskomatonta. Eilen aamulla maa oli valkoinen. Kaikki lumi oli tullut kerralla yön aikana, ja pysyi maassa koko päivän, vaikka lämpömittari näytti plussaa koko ajan. Nappasin kameran mukaan ja suunnistin kaupungille.

Mainille päästyäni märkiä rättejä tippui jo taivaan täydeltä, eikä näkyvyyttä ollut paljoakaan. Pilvenpiirtäjät katosivat pilvien sekaan. Tänä aamuna maa oli taas tasaisen vihreä, mutta saimmepa nauttia lumesta edes yhden päivän, jopa täällä "etelässä".