Viikon työt

Tällä viikolla ollaan oltu hoitamassa hautausmaita. Eli kesäkukat ja lehdet pois talven tieltä. Tiedossa on ollut konttaamista, haravointia ja kottikärryittäin biojätettä.Suurin osa viikosta on kulunut vanhalla hautausmaalla, jossa on hautoja jo 1800-luvulta.Uusinta puolta edustaa uurnalehto. Täällä hoito oli paljon vähäisempää, sillä täällä ei ole kesäkukkia kuin omaisten tuomana. Meille jäi vain perennojen siistiminen ja haravointia.Viikon aikana olen oppinut hautojen hoitamisen vaikeusasteet ja hoitoluokat. Nurmihoidolla olevat haudat ovat helpoimpia. Niihin ei tehdä kukkapenkkiä, ja hoidoksi riittää ruohon pitäminen lyhyenä ja lehtien haravointi. Hieman vaativampia ovat perennahoidolla olevat haudat. Niistä pitää lisäksi leikata perennat alas. Sitten ovat kesäkukkahoidolla olevat haudat. Niihin istutetaan kesäkukat, hoidetaan (nypitään ja kastellaan) ne kasvukaudella ja nyt syksyllä ne kerätään pois. Lisäksi istutusalue kitketään, ruoho pidetään lyhyenä ja haravoidaan. Näitä hautoja on kahta vaikeusastetta: nurmikolla olevat haudat ja hiekkahaudat. Nurmikolliset ovat helpompia: roskat saa haravoitua helposti pois. Hiekkahaudat ovat vaikeampia: Roskia haravoidessa soraa tulee pakostakin mukaan, mutta jos pinnalla on jotain koristesoraa, ei sitä saisi kokonaan kerätä pois. Multaa ja hiekkaa ei saisi sekottaa, joten kesäkukkia juurineen poistaessa pitää olla varovainen. Lopuksi pinta pitää haravoida nätiksi, mikä on sitä vaikeampaa, mitä isompi hiekkakenttä on kyseessä. Näiden hautojen hoitoon menee aikaa kaikista eniten, joten on ihan ymmärrettävää, ettei niitä enää tehdä uusille hautausmaille.Hautausmaan viihtyisyyden vuoksi olisi kiva, jos joka hauta olisi edes nurmihoidolla. Täysin hoitamattomien hautojen hautakiviä ei meinaa nähdä heinikon keskeltä. Toinen ääripää ovat ylihoidetut haudat. Niitä on kahdenlaisia: pitkällä hoitosopimuksella olevat (50 vuoden hoitosopimus tai ikuisuushoito) haudat, joita ei käy kukaan muu kuin hoitajat katsomassa ja "haudanpalvojien" hoitamat haudat. Seurakunnat pyrkivät eroon pitkän hoitosopimuksen haudoista, sillä hautahan on ensisijaisesti omaisten surun käsittelyyn ja edesmenneen muisteluun tarkoitettu paikka. 50-70 vuodessa ehtii tapahtua paljon: suku voi sammua, perhe voi muuttaa paikkakunnalta jne. Jos kukaan ei käy haudalla, sen hoito alkaa hoitajastakin tuntua vähän turhalta.  Sitten on se toinen ääripää. Työntekijät kutsuvat haudanpalvojiksi hoitajia, jotka hoitavat haudat niin hyvin ettei heille jää mitään tehtävää. Joskus viereisetkin haudat hoidetaan, ettei omaisen hauta olisi huonossa seurassa. Monesti näillä haudoilla on lisäksi lyhtyjä, enkeleitä ja muita rekvisiittaa paljon. Suru on monesti tuoretta tai ainakin väkevää.Viikon äksönpläjäys sattui, kun lyhtyyn laitettu kynttilä leimahti ja paloi muoveineen. Hautojen hoitajat muuttuivat salamannopeasti palomiehiksi ja tyhjensivät kukkamaljakon vedet lyhtyyn. Onneksi maljakossa oli vettä, sillä näin talven alla vesihanoista ei enää saa vettä. Jos vettä tarvitsee, se on haettava vesialtaasta toiselta puolelta hautausmaata. Kynttilä oli selvästi liian suuri näin pieneen lyhtyyn, jolloin lämpötila lyhdyn sisällä ylitti muovin syttymislämpötilan.Tämän kokoisia lavoja täytettiin monta päivässä. Huomenna homma jatkuu vielä: pääsemme käyttämään lehtipuhaltimia. Istutukset haravoidaan, mutta varsinkin hiekkahaudat on paras puhaltaa lehdettömiksi. Suuret alueet ja käytävät käydään erillisellä lehti-imurilla, joka on traktoriin kiinnitettävä laite. Haravoidessa alkaa ymmärtää, miksi vakituiset työntekijät eivät niin pidä haudoille tuotavasta tavarasta. Joidenkin hautojen taakse on kätketty puolet perinnöstä, ja näitä kapeita välejä haravoidessa niihin kompastelee. Kun mitään ei haluaisi rikkoa, ei itseään eikä muiden omaisuutta, pitää edetä kuin miinakentällä. Lehtipuhaltimen kanssa pitää myös olla varovainen: Puhallin voi kaataa huteralla alustalla olevat hautakynttilät, mikä on paha varsinkin jos kynttilä vielä palaa. Myös muut kevyet esineet voivat lennellä, kaatua tai hajota. Nyt syksyllä tuotavat havut olisi hyvä työntää mahdollisimman syvälle multaan, ettei lehtipuhallin irrottaisi niitä. Mutta kyllä ne sinne paikoilleen takaisin työnnetään, jos näin käy.

Hautausmaiden hoito eroaa monella tavalla muusta ylläpitotyöstä: Hautoja ja niille tuotuja esineitä pitää muistaa kohdella kunnioittavasti, sillä koskaan ei tiedä onko omainen näköetäisyydellä. Työkaluja ei voi jättää haudalle taukojen ajaksi, ettei kukaan loukkaannu haudan kohtelusta. Hoitotaso on korkea, eikä kiirettä ole, sillä työtekijöitä ei ole kilpailutettu puhki kuten siivoojia. Työ on siis tarkempaa: mitä ei haravalla saa, nypitään käsin pois, ettei haudalle jää lehteäkään. Erona on myös se, että työ on pitkälti käsityötä. Hautojen hoitoa ei voi koneellistaa. Työntekijät ovat myös ylpeitä työstään ja huolehtivat haudoista hyvin. Monesti tehdään vähän enemmänkin kuin hoitotaso edellyttäisi. Haudalla käyvien omaisten kanssa jutellaan, lainataan tarvittavia työkaluja, kuunnellaan tarinoita kuolleesta... Nyt on kokeiltu tätäkin. Ensi viikolla uudet kujeet. :)

Miten saadaan ruukuntäydeltä sipulikukkia parvekkeelle?

Sipulit kannattaa istuttaa vasta kun lämpötilat alkavat parvekkeellasi pysyä alle +10 asteessa. Osta nyt syksyllä sipuleita, jotka ovat kiinteitä eivätkä ole vielä lähteneet kasvuun. Säilytä ne alle +10 asteessa ennen istutusta, etteivät ne innostu kasvamaan ennen aikojaan.

Koululla sipulikukat istutettiin muovisiin ristikkopohjaisiin laatikoihin, joihin laitettiin pohjalle multaa, sipulit vieri viereen tämän kerroksen päälle ja sipulit peitettiin hiekalla niin, että niiden kärjet jäivät juuri ja juuri näkyviin. Sitten laatikot kasteltiin litimäriksi ja vietiin maakellariin, jossa lämpötila pysyi koko talven noin +5 asteessa. Keväällä sipulien ruvettua kasvamaan laatikot tuotiin pienissä erissä valoon kasvihuoneisiin, missä niiden annettiin kukkia. Näistä saatiin leikkotulppaaneita ja -narsisseja. Sipulit voi istuttaa vieriviereen, jos ne ovat kaikki samankokoisia. Jos haluat istuttaa samaan ruukkuun monenkokoisia sipuleita, ne kannattaa istuttaa omiin kerroksiinsa. Mitä syvemmällä sipuli on, sitä kauemmin sillä kestää kasvaa pintaan. Isot sipulit syvemmälle, pienemmät matalammalle ja multakerros sipulikerrosten väliin. Sopiva istutussyvyys on 2-3 kertaa sipulin paksuus. 

Jos sipulit haluaa talvettaa parvekkeella, ne kannattaa istuttaa reikäpohjaisiin, hyvin ojitettuihin ruukkuihin hiekansekaiseen multaan. Kastele sipulit istutuksen jälkeen ja katso, että liika vesi pääsee valumaan pois. Suurin vaara sipuleille on nimittäin mullan jäätyminen talvella. Kuiva multa ei jäädy, mutta ei myöskään edistä juurtumista. Sipulit istutetaan syksyllä, sillä ne vaativat viileän kauden ennen kukintaa, jotta kukinnasta tulisi komea. Käytä pakkasenkestäviä ruukkuja. 

Valmiit ruukut kannattaa kerätä ryhmään jonkin eristävän, esimerkiksi styrox-levyn päälle lattialle lämpimimmän seinän viereen ja peitellä niin hyvin kuin voi. Jos ruukut ovat pieniä, ne voi laittaa pahvilaatikkoon, rutistaa sanomalehteä niiden väliin palloiksi ja vielä laittaa pari vanhaa mattoa pahvilaatikon päälle. Luovuus on sallittua. Tavoite on saada mahdollisimman paljon eristävää ilmaa pysymään ruukkujen ympärillä. Kannattaa varmistaa kuitenkin, että mahdollisesti jo kasvuun lähteneet varret eivät katkea heti mullan pinnassa painaviin peitteisiin, eli hajurako siihen. Kasvuun lähteminen ennen aikojaan ei ole vaarallista. Anna hötkyilijöiden olla pimeässä ja viileässä, niin ne kyllä odottavat kunnes nostat ne valoon, ennen kuin alkavat kasvaa ja kukkia.

Keväällä, kun lämpötila alkaa pysyä plussan puolella, ruukkujen peitteitä voi alkaa varovasti kuoria ja kasveille voi antaa hörpyn silloin tällöin. Tarkista taas, että liika vesi pääsee pois. Sipulikukat hurahtavat kasvuun kun lämpötila ylittää +10, jotkut jo, kun se on +5. Kun valo riittää, ruukut tuodaan valoon, jolloin vaaleat varret vihertyvät nopeasti. Jos haluat pidentää kukintaa, istuta useita ruukkuja ja tuo niitä vaikka ruukku kerrallaan sisään kukkimaan. Kukinta kestää pidempään viileässä, joten yöksi kasvit kannattaa nostaa ulos, jos vain lämpötila sen sallii. Lannoitus aloitetaan kukinnan jälkeen ja lehtien annetaan lakastua rauhassa ja kastelu lopetetaan vähitellen. Lakastuneet sipulit nostetaan ja tarkastetaan: jaetaan tarvittaessa, huonot heitetään pois. Sipulit varastoidaan viileässä istutukseen asti.

Erittäin hyvä kirja sipulikasveista on Lena Månssonin ja Bertil K. Johanssonin Sipulit ja mukulat. Siitä löytyy valinnanvapautta ja väriloistoa ja paljon hyviä ohjeita. Toinen hyvä opas on Sven Greenin Sipulikukat. Vanha kirja, mutta ainakin täällä kirjastosta löytyy.

Itse en ole sipulikukkia onnistuneesti ruukussa talvettanut (liian märkä multa), mutta moni muu on. Jos meni yli hilseen, täällä on opastusvideo.

Outo valoilmiö

Vihdoin pilvet väistyivät. Johan tässä onkin odoteltu, että aurinko näyttäytyisi. Tämä piti heti ikuistaa. Keittiön ja makkarin ikkunat näyttävät nyt tältä. H. wallichiin kasvutapa ei sopinut yhteen aitaverkkotuen kanssa, joten otin sen pois ja vaihdoin tilalle aikoinaan kiinanjasmiinin mukana tulleen metallikaaren. Kasvi tuntuu haluavan nyt kasvaa pensasmaisesti, eikä juurikaan kiipeile. Joka lehtihangassa näkyy jotain uutta, pitää katsoa haarautuuko hän vai tuleeko sieltä lisää kukkavarsia.
Santut ovat nyt altakasteluruukuissa ja tuntuvat viihtyvän. Kukat kestävät pidempään, kun vettä riittää. Sain tämän vinkin kaverilta, ja oikeassa tuntui olevan.

Aurinko jaksoi vielä lämmittää, mutta sen valo oli jo syksyistä, kuten kuvista huomaa. Syyspäiväntasauskin oli jo, joten tästä se talvi ja kaamos alkaa... Ensimmäinen lisävalo on jo paikoillaan, lisää pitää laitella jahka ehtii.

Isoon ruukkuun istuttaminen

Miten istutetaan isoon ruukkuun? Tapoja on varmaan yhtä monta kuin istuttajaakin, mutta tässä ne tavat jotka tiedän.

Tapa 1: Ihan normaalisti
Täytetään ruukku mullalla, istutetaan kasvi(t). Tarpeen mukaan voi ensin tehdä reikiä ruukun pohjaan.

Tapa 2: Salaojituksella
Jos halutaan, että vesi ei jää ruukun pohjalle, vaan poistuu nopeasti, tehdään ruukun pohjaan reiät ja laitetaan alimmaksi kerros kevytsoraa (eli lecasoraa). Jos reiät jättää tekemättä, lecasorakerros toimii vesivarastona. Tällöin kannattaa kuitenkin tehdä ylivuodot ruukun sivuun lecasorakerroksen yläpuolelle, ettei tule tulva. Teetpä reiät miten hyvänsä, ruukkuun kaadetaan seuraavaksi lecasoraa vähintään 5 cm kerros. Jotta multa ei heti tukkisi soran koloja, kevytsoran päälle laitetaan kangas tai paremman puutteessa sanomalehtiä. Esimerkiksi kate- ja maanpeittokankaat käyvät. Idea on, että vesi menee läpi, multa ei. Lopuksi ruukku täytetään mullalla ja istutetaan.

Tapa 3: Puuruukku
Puu imee itseensä vettä, joten tähän ruukkuun istutetaan aina niin, että ensin astia vuorataan muovilla. Jatko menee sitten kuten muillakin ruukuilla. Omissa isoissa puuruukuissani ei edes ole pohjaa kokonaan peittävää pohjalevyä, joten ilman muovia multa valuisi maahan. Muista tehdä vedenpoistoreiät myös muovin läpi.

Tapa 4: Tyhjää täynnä
Jos ruukku on niin valtava, että sen täyttäminen mullalla ei ole järkevää eikä kasvin kannalta edes tarpeen, voidaan huijata. Ruukkuun voidaan tehdä välipohja, jonka päälle istutetaan aivan normaalisti tai laitetaan pienempi ruukku välipohjan päälle. Toinen tapa on täyttää ruukku sillä mitä on käsillä: kevytsoralla, kivillä... Näiden päälle laitetaan sitten maisemointikangas tai muovi riippuen siitä halutaanko veden valuvan siitä läpi vai ei, ja loppu ruukusta täytetään mullalla.

Tapa 5: Varkaudenesto sisältyy ruukkuun

Jos haluat laittaa kadunvarteen tai muualle "riskialttiiseen" paikkaan ruukun ja pelkäät että se kaadetaan joko autolla vahingossa törmäten tai idioottien typereksiessä, tätä tapaa voi käyttää. Tarvitset rautatangon, joka on tarpeeksi pitkä yltämäään sekä maahan tarpeeksi syvään, että ruukun sisällä lähes koko ruukun korkeudelle. Tee ruukun pohjaan rautatangon mentävä reikä. Tee maahan kadunvarteen kolo rautatangolle, rautakanki on hyvä tässä. Upota rautatanko maahan, tiivistä maa sen ympärillä hyvin. Nosta seuraavaksi ruukku rautatangon ympärille. Täytä ruukku normaalisti.

Tapa 6: Pallomaiseen ruukkuun istuttaminen

Pallomaisten ruukkujen huono puoli on, että jos ne täyttää mullalla kokonaan ja sitten istuttaa siihen kasvin, kasvukauden jälkeen juuristoa multineen on lähes mahdoton saada pihalle rikkomatta ruukkua. Näiden ruukkujen kanssa kannattaakin käyttää sisäruukkua, joka on sen muotoinen, että sen saa helposti ruukusta ulos. Jos sisäruukkukin on sen verran iso, ettet saa sitä nostettua sisäreunoista, kannattaa sen ympärille laittaa vähän nostoapua ja piilottaa nostolenkit vaikka mullan alle kunnes niitä taas tarvitaan. Tuollaista ei välttämättä tarvitse ostaa, vaan tekee köydestä, metalliketjusta, vaijerista tms. vastaavan.

Tapa 7: Tee-se-itse altakasteluruukku

Ruukkuun ei tehdä reikiä, vaan välipohja. Välipohjan voi laittaa ruukun koosta ja muodosta riippuen esimerkiksi ylösalaisin olevien saviruukkujen päälle tai kiinnittää ruukun reunoille rimat joiden päälle pohja tulee. Välipohjaan tehdään reikä putkelle, josta vesi kaadetaan säiliöön, sekä pieniä reikiä joista vedetään läpi puuvillanarupätkiä. Idea on, että vesi nousee kapillaarisesti narunpätkiä pitkin multaan säiliöstä, ja kastelee kasvin. Kannattaa laittaa solmu narunpätkän mullanpuoleiseen päähän, etteivät narut tipu säiliöön. Ruukku täytetään laittamalla ensin välipohja narunpätkineen ja putki kasteluvedelle paikoilleen. Lopuksi täytetään mullalla ja istutetaan.

Tapoja saa vapaasti yhdistellä. Muista miettiä etukäteen, tuleeko ruukku avoimen taivaan alle vai katokseen, eli mitä tapahtuu kaatosateella. Minne vesi menee? Haluatko pohjalle vesisäiliön vai ylimääräisen veden poistuvan nopeasti? Kestääkö lattia tai muu pinta jolla ruukku on, vettä ja ruukun painon? Tarvitseeko ruukkua liikutella vai haluatko nimenomaan ettei se liiku minnekään? Painavia ruukkuja saa mielestäni parhaiten liikuteltua nokkakärryillä. Hankin itse pienet sellaiset, jotka saa taitettua kasaan säilytyksen ajaksi.

Monivuotisia kasveja ruukussa kasvatettaessa pitää myös miettiä, tarvitseeko ruukkua eristää. Maalämpöä kannattaa käyttää hyväksi. Tällä tarkoitan sitä ilmiötä, ettei maanpinta koskaan ole yhtä kylmä kuin ilma. Ruukun kannattaa siis olla jalaton, että sen pohja ja siten myös juuret ovat lämpimämpää maata vasten. Kun kaikki on mietitty ja ruukku valittu, ei kun istuttamaan!

HUOM! Varmista että ruukkusi kestää Suomen talven, jos se on vuoden ympäri ulkosalla.

Koululla tänään

Minun piti kertoa tänään uusimmasta projektistani, mutta koska tilauksessa oli virhe, joudutte odottamaan ensi viikkoon. Koulun kasvihuoneet ovat täynnä joulutähtiä, tulilatvoja, krysanteemeja ja syklaameja. Lisävalot on nyt viritelty paikoilleen, sillä luonnonvalo ei enää riitä.

Tänään koululla kiersi ysiluokkalaisia tutustumassa puutarha-alaan. Minuakin pyydettiin kertomaan alan hyvistä puolista, nimenomaan viherrakennuslinjan puutarhurin näkökulmasta. Jos miettii, millaista on opiskella puutarhuriksi, niin ainakin kunto kasvaa, koulutus on monipuolista ja valmentaa monenlaiseen työhön ja jatkokoulutus- ja erikoistumisvaihtoehtoja on paljon. Ulkona ollaan säällä kuin säällä, joten pitää oppia pukeutumaan järkevästi ja pakkaamaan vaihtovaatteet reppuun mukaan. Moni lopetti ensimmäisen vuoden aikana, johtuen ehkä siitä että silloin oli paljon teoriaa. Toisena vuotena ei sitten muuta tehdäkään kuin töitä. Silloin on hyötyä siitä, että opiskeli ensimmäisenä vuotena tunnistamaan kasveja, maalajeja yms. Tietää ainakin kun käsketään nostamaan kuunliljat penkistä, nostaako ne kirjavalehtiset kasvit vai ne kukat siitä vierestä.

Päivän uusi työkalu oli raivaussaha. Koulun asuntolan viereinen pusikko sai kyytiä. Paikka onkin varsinainen ryteikkö. Raivaussahan jälkeen moottorisaha pääsee laulamaan, sillä alueella on myös todella huonokuntoisia puita, enimmäkseen koivuja. Meille opetetaan puunkaato vasta puistometsäkurssilla, saa nähdä ovatko nuo puut silloin asialistalla. Toivotaan ettei yksikään niistä kaadu asuntolan päälle ennen sitä.

Valmis!

Hoh-hoyaa

Juu, näin pitkään pystyin hillitsemään itseni. Kun nettikin väitti, että H. lacunosan normaali hinta on sellaiset 13€, ja kasvin kerrottiin lähtevän kasvuun ja kasvavan to-del-la hitaasti, pitihän se käydä pelastamassa. Vielä sinne yksi jäi, jos joku toinenkin tämän kasvin haluaa.Kasvi on aivan täynnä näitä pieniä "tappeja", kukkavarsia. Kasvi on kuulemma innokas kukkija kerran aloitettuaan, joten toivotaan että näiden lisäksi on kohta myös kukkia. Silloin kun ensimmäisen kerran tämän kasvin kaupassa huomasin, siinä oli yksi kukkaterttu täydessä kukassa, joten pääsin nuuhkaisemaan. Toivottavasti pääsen pian haistelemaan tuoksua kotonakin.Sain vihdoin viritettyä lisävalonkin paikoilleen. Nyt se on valaisemassa H. wallichiita, joka on ruvennut mököttämään valon vähennyttyä. Pitää hankkia näitä lisää, niin on yksi jokaiselle. Siis heti kun rahatilanne sen sallii.Lisävalon alla kasvia pystyi tutkimaan vähän paremmin, ja huomasin että sen varsi on alkanut puutumaan. Ja mitä tuossa lehtihangassa on...?Eikä, siinäkin on kukkavarsi. Tarkoittaakohan tämä sitä, että hän voisi kukkia melko piankin? Ehkä sitten saadaan myös varmistus lajille. :)

Hyvää puunistutuspäivää!

Täälläkin osallistuttiin kurjasta kelistä huolimatta. Jo eilen kaivinkone oli käynyt kaivamassa jäykkään savirantaan kuopat puille ja täyttänyt ne hyvällä mullalla.Tänä aamuna kahdeksalta puisto-osasto toi taimet ja tukiseipäät paikalle ja me ilmestyimme paikalle työkaluinemme.Yhdeksältä paikallisen koulun ensimmäiset luokat ilmestyivät pienissä ryhmissä istuttamaan puita. Kun joka puulla oli vähintään viisi pientä istuttajaa + puutarhuriopiskelija näyttämässä mallia ja välissä vilahteli vielä neljä opettajaakin, vilskettä riitti. Mutta puut tulivat istutettua ja vieläpä juuret alaspäin. Lapsista ei ole kuvia, sillä heidän kuvaamiseensa olisi vaadittu vanhempien lupa.Sää oli kurja, ja osalla lapsista ei ollut sadevarusteita, vaikka kotiin oli tiedoite mennyt. Moni taisi kadehtia ruohonleikkurikuskia, joka ajoi viereistä nurmikenttää liikkuvassa sateensuojassaan. Lisäksi kone oli "tosi jännä"!Rantaan istutettiin kesän myrskyjen kaatamien puiden tilalle tervaleppää ja loimaankoivua. Lapsista oli ihmeellistä, että näistä taimista tulee vielä yhtä isoja kuin vieressä olleet tervalepät. Kun kehoitin tulemaan katsomaan puita 30 vuoden päästä kun ne ovat isoja, yksi poika vastasi, että "eihän me olla enää elossakaan sillon!" :D

Kansainvälisestä puunistutuspäivästä voi lukea lisää vaikkapa täältä.

Toispuoleisten kasvien kirous

Tai eivät nämä ole edes toispuoleisia. Miksi köynnökseni haluavat kasvattaa yksi tai kaksi pitkää luirua ja jättävät muut osat itsestään pätkiksi?Herttalyhty sentään kukkii kauniisti tuosta lattialle yltävästä haarastaan.

Kukkaikkunoiden suursiivous

Iso luuta on nyt lakaissut ja kasvit vähentyneet. Vieläkin voisi joistain "tusinakasveista" luopua, mutta olkoon nyt toistaiseksi nämä mitä on. Viikonloppu on mennyt ikkunoita pestessä ja kasveja suihkuttaessa. Keittiön ikkuna näyttää nyt tältä.Kultaköynnös pääsi uuteen tukeen ikkunalaudalle, minusta se ei amppelissa sopinut yhteen muiden amppeleiden kanssa. Pujottelu tuohon tukeen olikin aikamoinen haaste, kun kasvi oli juurtunut monesta kohtaa varttaan ruukkuunsa.Tässä on sitten näitä "tusinakasveja". Helppohoitoisia, mutta jotenkin tylsiä tällä hetkellä. Olkoot nyt ja komistukoot, jos menisivät paremmin kaupaksi keväällä.Nurkassa ovat piilossa uutta ruukkua odottava santtu ja akvaariokasvina ostettu huonekasvi, joka yrittää oppia taas elämään vedenpinnan yläpuolella. Kuulin kaverilta vinkin, että santut viihtyvät altakasteluruukuissa, joten heti piti kokeilla.H. compacta* on vihdoin alkanut kasvaa. Kauempaa amppeli näyttää tyhjältä, toivotaan että asian laita muuttuu pian.Herttalyhty on nyt päältä katsottuna tiheä, mutta pituuskasvua on tapahtunut vielä aika vähän. Vain yksi verso yltää lattiaan, muut ovat noin 15 cm pituisia, mikä on vähän hassua...
Häntämaksaruoho on päässyt kasvun makuun, mutta se kasvaa erittäin kovasti valoa kohti, mikä tekee siitä vähän hassun näköisen. Heitin sen nyt ympäri, jos hän vähän muotoutuisi nätimmäksi.H. nummularioides on sekin päässyt kasvun alkuun.
Makuuhuoneen ikkunalla on enää kolme kasvia, mutta ne ovatkin sitten sitäkin mielenkiintoisempia.Maailmanvalloitus on pisimmällä H. macgillivrayillä, vaikka se onkin vielä ilman kasvihuonettaan. Nipsujen paikkaa saa vaihtaa lähes päivittäin.

Tänään meinasi muuten tulla kallis kauppareissu, kun kaupan aukeamista odotellessa menin ihastelemaan kukkakaupan tarjontaa. Myynnissä oli tavallisen pikkuposliinikukan lisäksi sädeposliinikukkaa. Kukkien tuoksu oli huumaava, mutta paikallinen. Hinta: 13 €. Vielä sain lyötyä itseäni näpeille ja jätin kasvin kauppaan.

*)2011 tunnistettu soihtuköynnöksiksi. Kerrankos sitä erehtyy.

Tämän viikon työt

...jäivät osaltani aika vähiin, sillä olin kaksi päivää vatsataudissa. Maanantaina kerättiin huonoksi menneet kesäkukat tunkiolle ja kitkettiin. Sitten olinkin kaksi päivää kipeänä. Tiistaina olisin päässyt jatkamaan siitä mihin maanantaina jäätiin. Keskiviikkona olisin päässyt kunnostamaan pientä perennapenkkiä. Torstaina pääsin vihdoin takaisin hommiin. Korjasimme liuskekivestä tehtyä oleskelualuetta, jonka kivistä osa oli noussut liian ylös. Kun nurmikko oli sen verran kuivunut että pääsimme ajamaan sitä, pääsimme päivän varsinaiseen työhön. Tuolla meidän päältäajettavallamme on helppo ajaa, mutta ratin pyörittäminen käy kyllä työstä, kun siinä ei ole mitään ohjaustehostinta. En edelleenkään ymmärrä, miksi ihmiset ostavat näitä omakotitalojen pihoihin. Nämä ovat hyviä isoilla nurmialueilla, joilla ei ole puita, pensaita tai muita esteitä. Jo rivarin pihalla on sen verran esteitä, että tuli törmäiltyä. Pistetään muistiin: Kun yrität olla osumatta puuhun, varo myös alaoksia."Suuri työmaa" koulun edessä on edennyt tähän asti. Tällä viikolla en itse ole tässä touhunnut, mutta kivityönäyttöä tekevät sitäkin enemmän, samoin kuin viherrakentamisen näyttöä tekevät. Ensi viikon olen töissä hautausmaalla, mutta sitä seuraavalla me alamme tehdä tässä kivitöitä. Saa nähdä, mitä siitäkin vielä tulee. :)

Se, mitä olen tähän mennessä kivitöissä oppinut, on vielä aika vähäistä:

Joku lava hajoaa aina,betonikivet painavat, ja...kiviä tarvitsee aina enemmän kuin uskoisi.

Niin ja pohjien teossa ku*ppa on paha kirosana. On parempi käyttää mitä tahansa sanaa sen sijaan. Suosittuja ovat olleen "monkero", "vallihauta" ja "hauki". Esimerkki: "Tossa on hirvee hauki, viittitkö peitellä sen?"
Kivityönäyttöä tehneet ovat kyllä tehneet hyvää jälkeä. Käytännön syistä koulun pääoven kiveystä ei ole vielä revitty auki, mutta sekin tullaan korjaamaan samaan tyyliin.
Kukkapenkkiä ympäröivät vielä valkoiset suodatinkankaat. Ensimmäinen kerros pitää pohjamaan ja salaojituksena toimivan sorakerroksen erossa toisistaan. Toinen kerros pitää soran ja mullan erossa toisistaan. Näin liiat vedet valuisivat jatkossa (ainakin toivottavasti) tukahduttamasta kasvien juuristoa. Penkin toiseen päähän tulee vesiaihe, ja koko alueen reunat huolitellaan kivireunuksella. Tästä tulee vielä hieno!

Kähäräsinapista

Tästä aasialaisesta lehtivihanneksesta on netissä todella vähän tietoa suomeksi, joten etsin kirjoista vähän apuja:

• Sareptansinappi (Brassica juncea) on hyvin monimuotoinen, mutta yleisimmin siitä viljellään lehtituotantoon tarkoitettuja muotoja, kuten punalehtistä Red Giant -lajiketta. Kähärälehtistä muotoa sanotaan kähäräsinapiksi (B. juncea var. crispifolia). Sareptansinapin lehdet maistuvat miedon kirpeästi sinapilta.

Lähde: Puutarha ja piha: satoisa hyötytarha (Weilin+Göös 2007)

Suosittelen kyseistä kirjasarjaa, jos puutarhakärpänen on päässyt puraisemaan ja puutarhakirjat alkavat toistaa itseään. Aloittelijalle niissä on hyviä kuvia työvaiheista, mutta tietomäärästä ei saa ahdistua.

Eli kähäräsinappi on sareptansinappi kähärillä lehdillä (sa-rep-tan-si-nap-pi... kuka näitä nimiä keksii?). Google löytää sareptansinapista paljon enemmän tietoa kuin kähäräsinapista, mutta itse en netin avulla osannut yhdistää näitä kahta. Aasialaisten lehtivihannesten suomalaiset nimet eivät ole vielä vakiintuneet, joten monesti tulee sekoiltua. Onneksi tieteelliset nimet antavat osviittaa mistä kasvista nyt puhutaan.

Syys saa kasvihuoneessakin

Koulun kasvihuoneen ovat jo vallanneet tulilatvat, valtavat krysanteemit, syklaamit ja joulutähdet. Vain krysanteemeja ja syklaameja myydään tässä vaiheessa, muita pitää houkutella kukkimaan ensin. 
Joulutähtipöytien päihin on jo laitettu telineet pimennysmuoveja varten. Viimevuotista lajikekirjoa ei nyt ole luvassa, sillä viime vuonna kokeiltiin monia uutuuksia. Nyt kun tiedetään paremmin, mikä myy ja millaisia kasvatettavia kokeillut lajikkeet olivat, on vähän karsittu valikoimaa. Mutta kyllä täältä yhä saa useampaa joulutähteä kuin lähimarketista.