torstai 30. syyskuuta 2010
Viikon työt
Lähettänyt Aralia klo 20.45 0 kommenttia
Tunnisteet: Puutarhuriksi
maanantai 27. syyskuuta 2010
Miten saadaan ruukuntäydeltä sipulikukkia parvekkeelle?
Koululla sipulikukat istutettiin muovisiin ristikkopohjaisiin laatikoihin, joihin laitettiin pohjalle multaa, sipulit vieri viereen tämän kerroksen päälle ja sipulit peitettiin hiekalla niin, että niiden kärjet jäivät juuri ja juuri näkyviin. Sitten laatikot kasteltiin litimäriksi ja vietiin maakellariin, jossa lämpötila pysyi koko talven noin +5 asteessa. Keväällä sipulien ruvettua kasvamaan laatikot tuotiin pienissä erissä valoon kasvihuoneisiin, missä niiden annettiin kukkia. Näistä saatiin leikkotulppaaneita ja -narsisseja. Sipulit voi istuttaa vieriviereen, jos ne ovat kaikki samankokoisia. Jos haluat istuttaa samaan ruukkuun monenkokoisia sipuleita, ne kannattaa istuttaa omiin kerroksiinsa. Mitä syvemmällä sipuli on, sitä kauemmin sillä kestää kasvaa pintaan. Isot sipulit syvemmälle, pienemmät matalammalle ja multakerros sipulikerrosten väliin. Sopiva istutussyvyys on 2-3 kertaa sipulin paksuus.
Jos sipulit haluaa talvettaa parvekkeella, ne kannattaa istuttaa reikäpohjaisiin, hyvin ojitettuihin ruukkuihin hiekansekaiseen multaan. Kastele sipulit istutuksen jälkeen ja katso, että liika vesi pääsee valumaan pois. Suurin vaara sipuleille on nimittäin mullan jäätyminen talvella. Kuiva multa ei jäädy, mutta ei myöskään edistä juurtumista. Sipulit istutetaan syksyllä, sillä ne vaativat viileän kauden ennen kukintaa, jotta kukinnasta tulisi komea. Käytä pakkasenkestäviä ruukkuja.
Valmiit ruukut kannattaa kerätä ryhmään jonkin eristävän, esimerkiksi styrox-levyn päälle lattialle lämpimimmän seinän viereen ja peitellä niin hyvin kuin voi. Jos ruukut ovat pieniä, ne voi laittaa pahvilaatikkoon, rutistaa sanomalehteä niiden väliin palloiksi ja vielä laittaa pari vanhaa mattoa pahvilaatikon päälle. Luovuus on sallittua. Tavoite on saada mahdollisimman paljon eristävää ilmaa pysymään ruukkujen ympärillä. Kannattaa varmistaa kuitenkin, että mahdollisesti jo kasvuun lähteneet varret eivät katkea heti mullan pinnassa painaviin peitteisiin, eli hajurako siihen. Kasvuun lähteminen ennen aikojaan ei ole vaarallista. Anna hötkyilijöiden olla pimeässä ja viileässä, niin ne kyllä odottavat kunnes nostat ne valoon, ennen kuin alkavat kasvaa ja kukkia.
Keväällä, kun lämpötila alkaa pysyä plussan puolella, ruukkujen peitteitä voi alkaa varovasti kuoria ja kasveille voi antaa hörpyn silloin tällöin. Tarkista taas, että liika vesi pääsee pois. Sipulikukat hurahtavat kasvuun kun lämpötila ylittää +10, jotkut jo, kun se on +5. Kun valo riittää, ruukut tuodaan valoon, jolloin vaaleat varret vihertyvät nopeasti. Jos haluat pidentää kukintaa, istuta useita ruukkuja ja tuo niitä vaikka ruukku kerrallaan sisään kukkimaan. Kukinta kestää pidempään viileässä, joten yöksi kasvit kannattaa nostaa ulos, jos vain lämpötila sen sallii. Lannoitus aloitetaan kukinnan jälkeen ja lehtien annetaan lakastua rauhassa ja kastelu lopetetaan vähitellen. Lakastuneet sipulit nostetaan ja tarkastetaan: jaetaan tarvittaessa, huonot heitetään pois. Sipulit varastoidaan viileässä istutukseen asti.
Erittäin hyvä kirja sipulikasveista on Lena Månssonin ja Bertil K. Johanssonin Sipulit ja mukulat. Siitä löytyy valinnanvapautta ja väriloistoa ja paljon hyviä ohjeita. Toinen hyvä opas on Sven Greenin Sipulikukat. Vanha kirja, mutta ainakin täällä kirjastosta löytyy.
Itse en ole sipulikukkia onnistuneesti ruukussa talvettanut (liian märkä multa), mutta moni muu on. Jos meni yli hilseen, täällä on opastusvideo.
Lähettänyt Aralia klo 12.00 0 kommenttia
Tunnisteet: Hoito-ohjeita, Parveke
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Outo valoilmiö
Vihdoin pilvet väistyivät. Johan tässä onkin odoteltu, että aurinko näyttäytyisi. Tämä piti heti ikuistaa. Keittiön ja makkarin ikkunat näyttävät nyt tältä. H. wallichiin kasvutapa ei sopinut yhteen aitaverkkotuen kanssa, joten otin sen pois ja vaihdoin tilalle aikoinaan kiinanjasmiinin mukana tulleen metallikaaren. Kasvi tuntuu haluavan nyt kasvaa pensasmaisesti, eikä juurikaan kiipeile. Joka lehtihangassa näkyy jotain uutta, pitää katsoa haarautuuko hän vai tuleeko sieltä lisää kukkavarsia.
Santut ovat nyt altakasteluruukuissa ja tuntuvat viihtyvän. Kukat kestävät pidempään, kun vettä riittää. Sain tämän vinkin kaverilta, ja oikeassa tuntui olevan.
Lähettänyt Aralia klo 22.21 0 kommenttia
Tunnisteet: Huonekasvit, Posliinikukat
Isoon ruukkuun istuttaminen
Tapa 1: Ihan normaalisti
Täytetään ruukku mullalla, istutetaan kasvi(t). Tarpeen mukaan voi ensin tehdä reikiä ruukun pohjaan.
Tapa 2: Salaojituksella
Jos halutaan, että vesi ei jää ruukun pohjalle, vaan poistuu nopeasti, tehdään ruukun pohjaan reiät ja laitetaan alimmaksi kerros kevytsoraa (eli lecasoraa). Jos reiät jättää tekemättä, lecasorakerros toimii vesivarastona. Tällöin kannattaa kuitenkin tehdä ylivuodot ruukun sivuun lecasorakerroksen yläpuolelle, ettei tule tulva. Teetpä reiät miten hyvänsä, ruukkuun kaadetaan seuraavaksi lecasoraa vähintään 5 cm kerros. Jotta multa ei heti tukkisi soran koloja, kevytsoran päälle laitetaan kangas tai paremman puutteessa sanomalehtiä. Esimerkiksi kate- ja maanpeittokankaat käyvät. Idea on, että vesi menee läpi, multa ei. Lopuksi ruukku täytetään mullalla ja istutetaan.
Tapa 3: Puuruukku
Puu imee itseensä vettä, joten tähän ruukkuun istutetaan aina niin, että ensin astia vuorataan muovilla. Jatko menee sitten kuten muillakin ruukuilla. Omissa isoissa puuruukuissani ei edes ole pohjaa kokonaan peittävää pohjalevyä, joten ilman muovia multa valuisi maahan. Muista tehdä vedenpoistoreiät myös muovin läpi.
Tapa 4: Tyhjää täynnä
Jos ruukku on niin valtava, että sen täyttäminen mullalla ei ole järkevää eikä kasvin kannalta edes tarpeen, voidaan huijata. Ruukkuun voidaan tehdä välipohja, jonka päälle istutetaan aivan normaalisti tai laitetaan pienempi ruukku välipohjan päälle. Toinen tapa on täyttää ruukku sillä mitä on käsillä: kevytsoralla, kivillä... Näiden päälle laitetaan sitten maisemointikangas tai muovi riippuen siitä halutaanko veden valuvan siitä läpi vai ei, ja loppu ruukusta täytetään mullalla.
Lähettänyt Aralia klo 11.50 0 kommenttia
Tunnisteet: Parveke
torstai 23. syyskuuta 2010
Koululla tänään
Minun piti kertoa tänään uusimmasta projektistani, mutta koska tilauksessa oli virhe, joudutte odottamaan ensi viikkoon. Koulun kasvihuoneet ovat täynnä joulutähtiä, tulilatvoja, krysanteemeja ja syklaameja. Lisävalot on nyt viritelty paikoilleen, sillä luonnonvalo ei enää riitä.
Tänään koululla kiersi ysiluokkalaisia tutustumassa puutarha-alaan. Minuakin pyydettiin kertomaan alan hyvistä puolista, nimenomaan viherrakennuslinjan puutarhurin näkökulmasta. Jos miettii, millaista on opiskella puutarhuriksi, niin ainakin kunto kasvaa, koulutus on monipuolista ja valmentaa monenlaiseen työhön ja jatkokoulutus- ja erikoistumisvaihtoehtoja on paljon. Ulkona ollaan säällä kuin säällä, joten pitää oppia pukeutumaan järkevästi ja pakkaamaan vaihtovaatteet reppuun mukaan. Moni lopetti ensimmäisen vuoden aikana, johtuen ehkä siitä että silloin oli paljon teoriaa. Toisena vuotena ei sitten muuta tehdäkään kuin töitä. Silloin on hyötyä siitä, että opiskeli ensimmäisenä vuotena tunnistamaan kasveja, maalajeja yms. Tietää ainakin kun käsketään nostamaan kuunliljat penkistä, nostaako ne kirjavalehtiset kasvit vai ne kukat siitä vierestä.
Päivän uusi työkalu oli raivaussaha. Koulun asuntolan viereinen pusikko sai kyytiä. Paikka onkin varsinainen ryteikkö. Raivaussahan jälkeen moottorisaha pääsee laulamaan, sillä alueella on myös todella huonokuntoisia puita, enimmäkseen koivuja. Meille opetetaan puunkaato vasta puistometsäkurssilla, saa nähdä ovatko nuo puut silloin asialistalla. Toivotaan ettei yksikään niistä kaadu asuntolan päälle ennen sitä.
Lähettänyt Aralia klo 0.01 0 kommenttia
Tunnisteet: Puutarhuriksi
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Hoh-hoyaa
Lähettänyt Aralia klo 0.36 0 kommenttia
Tunnisteet: Posliinikukat
tiistai 21. syyskuuta 2010
Hyvää puunistutuspäivää!
Lähettänyt Aralia klo 16.38 0 kommenttia
Tunnisteet: Puutarhuriksi
tiistai 14. syyskuuta 2010
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
Kukkaikkunoiden suursiivous
Häntämaksaruoho on päässyt kasvun makuun, mutta se kasvaa erittäin kovasti valoa kohti, mikä tekee siitä vähän hassun näköisen. Heitin sen nyt ympäri, jos hän vähän muotoutuisi nätimmäksi.H. nummularioides on sekin päässyt kasvun alkuun.
Makuuhuoneen ikkunalla on enää kolme kasvia, mutta ne ovatkin sitten sitäkin mielenkiintoisempia.Maailmanvalloitus on pisimmällä H. macgillivrayillä, vaikka se onkin vielä ilman kasvihuonettaan. Nipsujen paikkaa saa vaihtaa lähes päivittäin.
*)2011 tunnistettu soihtuköynnöksiksi. Kerrankos sitä erehtyy.
Lähettänyt Aralia klo 18.54 5 kommenttia
Tunnisteet: Huonekasvit
perjantai 10. syyskuuta 2010
Tämän viikon työt
...jäivät osaltani aika vähiin, sillä olin kaksi päivää vatsataudissa. Maanantaina kerättiin huonoksi menneet kesäkukat tunkiolle ja kitkettiin. Sitten olinkin kaksi päivää kipeänä. Tiistaina olisin päässyt jatkamaan siitä mihin maanantaina jäätiin. Keskiviikkona olisin päässyt kunnostamaan pientä perennapenkkiä. Torstaina pääsin vihdoin takaisin hommiin. Korjasimme liuskekivestä tehtyä oleskelualuetta, jonka kivistä osa oli noussut liian ylös. Kun nurmikko oli sen verran kuivunut että pääsimme ajamaan sitä, pääsimme päivän varsinaiseen työhön. Tuolla meidän päältäajettavallamme on helppo ajaa, mutta ratin pyörittäminen käy kyllä työstä, kun siinä ei ole mitään ohjaustehostinta. En edelleenkään ymmärrä, miksi ihmiset ostavat näitä omakotitalojen pihoihin. Nämä ovat hyviä isoilla nurmialueilla, joilla ei ole puita, pensaita tai muita esteitä. Jo rivarin pihalla on sen verran esteitä, että tuli törmäiltyä. Pistetään muistiin: Kun yrität olla osumatta puuhun, varo myös alaoksia."Suuri työmaa" koulun edessä on edennyt tähän asti. Tällä viikolla en itse ole tässä touhunnut, mutta kivityönäyttöä tekevät sitäkin enemmän, samoin kuin viherrakentamisen näyttöä tekevät. Ensi viikon olen töissä hautausmaalla, mutta sitä seuraavalla me alamme tehdä tässä kivitöitä. Saa nähdä, mitä siitäkin vielä tulee. :)
Se, mitä olen tähän mennessä kivitöissä oppinut, on vielä aika vähäistä:
Joku lava hajoaa aina,betonikivet painavat, ja...kiviä tarvitsee aina enemmän kuin uskoisi.
Niin ja pohjien teossa ku*ppa on paha kirosana. On parempi käyttää mitä tahansa sanaa sen sijaan. Suosittuja ovat olleen "monkero", "vallihauta" ja "hauki". Esimerkki: "Tossa on hirvee hauki, viittitkö peitellä sen?"
Kivityönäyttöä tehneet ovat kyllä tehneet hyvää jälkeä. Käytännön syistä koulun pääoven kiveystä ei ole vielä revitty auki, mutta sekin tullaan korjaamaan samaan tyyliin.
Kukkapenkkiä ympäröivät vielä valkoiset suodatinkankaat. Ensimmäinen kerros pitää pohjamaan ja salaojituksena toimivan sorakerroksen erossa toisistaan. Toinen kerros pitää soran ja mullan erossa toisistaan. Näin liiat vedet valuisivat jatkossa (ainakin toivottavasti) tukahduttamasta kasvien juuristoa. Penkin toiseen päähän tulee vesiaihe, ja koko alueen reunat huolitellaan kivireunuksella. Tästä tulee vielä hieno!
Lähettänyt Aralia klo 0.00 0 kommenttia
Tunnisteet: Puutarhuriksi
torstai 9. syyskuuta 2010
Kähäräsinapista
Tästä aasialaisesta lehtivihanneksesta on netissä todella vähän tietoa suomeksi, joten etsin kirjoista vähän apuja:
- Sareptansinappi (Brassica juncea) on hyvin monimuotoinen, mutta yleisimmin siitä viljellään lehtituotantoon tarkoitettuja muotoja, kuten punalehtistä Red Giant -lajiketta. Kähärälehtistä muotoa sanotaan kähäräsinapiksi (B. juncea var. crispifolia). Sareptansinapin lehdet maistuvat miedon kirpeästi sinapilta.
Lähde: Puutarha ja piha: satoisa hyötytarha (Weilin+Göös 2007)
Suosittelen kyseistä kirjasarjaa, jos puutarhakärpänen on päässyt puraisemaan ja puutarhakirjat alkavat toistaa itseään. Aloittelijalle niissä on hyviä kuvia työvaiheista, mutta tietomäärästä ei saa ahdistua.
Eli kähäräsinappi on sareptansinappi kähärillä lehdillä (sa-rep-tan-si-nap-pi... kuka näitä nimiä keksii?). Google löytää sareptansinapista paljon enemmän tietoa kuin kähäräsinapista, mutta itse en netin avulla osannut yhdistää näitä kahta. Aasialaisten lehtivihannesten suomalaiset nimet eivät ole vielä vakiintuneet, joten monesti tulee sekoiltua. Onneksi tieteelliset nimet antavat osviittaa mistä kasvista nyt puhutaan.
Lähettänyt Aralia klo 22.29 0 kommenttia
Tunnisteet: Puutarhuriksi
Syys saa kasvihuoneessakin
Joulutähtipöytien päihin on jo laitettu telineet pimennysmuoveja varten. Viimevuotista lajikekirjoa ei nyt ole luvassa, sillä viime vuonna kokeiltiin monia uutuuksia. Nyt kun tiedetään paremmin, mikä myy ja millaisia kasvatettavia kokeillut lajikkeet olivat, on vähän karsittu valikoimaa. Mutta kyllä täältä yhä saa useampaa joulutähteä kuin lähimarketista.
Lähettänyt Aralia klo 19.38 0 kommenttia
Tunnisteet: Puutarhuriksi