Nuppuja!

Kaikkea sitä huomaakin, kun pakkaa kasveja muuttoa varten. Meidän lacunosa haluaa alkaa taas kukkimaan. Nyt sormet ja varpaat ristissä, ettei muutto saa sitä pudottamaan näitä ennen kuin ehtivät aukeamaan.

Blogi uudistui

Jos joku ei ole vielä huomannut, blogini on kokenut muutoksia. Poistin mainokset blogistani, sillä siellä ei hetkeen ole näkynyt mitään mielenkiintoista. Blogin sivupalkista on hypännyt tavaraa alapalkkiin. Linkit, lista nykyisistä ja entisistä kasveistani ja blogini saamat tunnustukset löytyvät nykyään sieltä. Samasta palkista pääsee myös takaisin etusivulle, ja sieltä löytyy uusi vieraskirjani! Ohjeet sen käyttöön löytyvät vieraskirjan ensimmäisestä merkinnästä. Yritän saada siitä kokonaan suomenkielisen, mutta en tiedä onnistuuko se ilmaisversiossa.

Laittakaa palautetta muutoksista tai huudelkaa vieraskirjaan että kävitte. Toivotaan, että kevät tulee pian!

Suosikit ja inhokit

Niin uskomattomattomalta kuin se kuulostaakin, on kasveja, joista en pidä. On jopa posliinikukkia, joita en itselleni halua.
 
Inhokit:

 
Hoya archboldiana - Rumat kukat.

H. bella (tai H. bella -ryhmä) - Tavallinen, vaikea, tylsän näköinen.

H. carnosa - En viitsi hankkia yhtäkään tämmöistä, koska niitä on suvussa semmoisia kasvihirviöitä, ettei niitä yhdellä kädellä nosteta. Ei ehkä kahdellakaan. Todennäköisesti perin niitä aikoinaan yhden jos toisenkin.

H. gildingii - Kukat haisevat pahalta.

H. kerrii - Tahraa medellään. Lisäksi tätä kasvia näkee usein tökättynä rutikuivaan turveköntsään. Etenkin ystävänpäivän tienoilla. Ei semmoista kidutusta kestä katsella.

H. linearis - Kasvi on minusta ruma. Lisäksi se on hirveän yleinen, joten olen myös kyllästynyt siihen.

H. megalaster - Kukat näyttävät minusta lihakimpaleilta, ainakin kuvissa.

H. meliflua - Tahraa kankaat ja kaiken muunkin tummalla medellään.

H. onychoides - Kukat näyttävät minusta pelottavilta. Ihan kuin petolinnun kynnet.

H. telosmoides - Kukat haisevat kuulemma hirveältä. Lisäksi kasvi on vaikea saada pysymään hengissä.

H. wayetii - Yleensä kukkakaupassa ei ole kuin tätä, kun kysyn posliinikukkia. Sitten myyjä iloisena esittelemään sitä ja minä joudun kieltäytymään, kun en halua tätä kasvia. Yritän keskittyä tuoksuvakukkaisiin tai muuten mielenkiintoisiin. Tämä ei ole kumpaakaan.

 
Niin ja Eriostemma-ryhmään kuuluvat saavat myös jäädä hankkimatta. Ehkä joskus haluan lisää haastetta, mutta en nyt. Helposti Suomen oloissa kukkiviakin on, joten miksi vaivautua?

 
Onhan myös muitakin kuin posliinikukkia, joista en pidä. Soilikit, kaktukset (ok, joitain poikkeuksia), muratti, värinokkonen, ludisia, kirjovehkat, punalehti, samettilehti, timjami, laskuvarjolyhty... Jotkut ovat joutuneet inhokkilistalle kuoltuaan hoidosta huolimatta, jotkut ihan vain ulkonönsä vuoksi. Olen myös päättänyt inhota kasveja, jotka vaativat viileää, koska minulla ei ole rintamamiestaloa viileällä kuistilla.

 
Mutta sitten on ihan liikaa mielenkiintoisia kasveja. Pelkästään posliinikukkia, joita haluaisin kokeilla kasvattaa, on useita kymmeniä:

 
H. blashernaezii - Mielenkiintoiset kukat.

H. chuniana - Ihana lehdistö.

H. dolichosparte - Outo kasvutapa.

H. fungii - Helppo, hyväntuoksuinen ja saatavilla.

H. griffithii - Upea, moni pitää tätä Hoya-kokoelmansa helmenä.

H. heuschkeliana - Voiko olla pitämättä kasvista, jolla on noin hauska tieteellinen nimi?
H. javanica - Hullu kukkija. Tai siis näin minulle on väitetty. 

H. kentiana - Helposti saatavilla ja hyväntuoksuinen, mutta vaikea tunnistaa varmasti, jos ei kuki.

H. lambii - Olen aivan ihastunut tämän kasvutapaan.

H. lasiantha - Ihan vain ja ainoastaan tämän kuvan takia.

H. magnifica - Jos kasville pitää antaa tämmöinen nimi, sitä pitää kokeilla. :)

H. memoria - Pieni ja kiltti, pitäähän semmoiselle antaa mahdollisuus hurmata.

H. merrillii - Ihanat lehdet.

H. naumannii - Kauniit kukat.

H. obovata - Kuulemma kokeilemisen arvoinen.

H. ovalifolia - Pysyy sopivan kokoisena verrattuna joihinkin hirviöihin tällä listalla.

H. pachylada - Pikkuinen ryömijä ihastuttavin kukin.

H. pallilimba - Karamellintuoksuisin kukin kukkiva pikkukasvi.

H. parvifolia - Pienilehtinen harvinaisempi hoya.

H. pubera - Pieneen tilaan menevä, söpö lehdistö.

H. pusilla - Söpö pieni kasvi. Ei ilmeisesti niitä yleisimpiä.

H. rigida - Harvinaisuus, upeat kukat ja helppo kasvattaa ja kukittaa. Pakko poimia mukaan, jos joskus tähän törmään.

H. siriae - Harvinaisuus, kukkii innokkaasti ja Botanova uskaltaa suositella sitä aloittelijoillekin.

H. subglabra - Helposti kasvatettava harvinaisuus, jolla on erikoiset kukat.

H. verticillata - Kuulemma helppo ja kukat tuoksuvat upealta.

H. vitellinoides - Upea lehtisuonitus!

H. sp. DS-70 - Moni kehuu tätä kasvia, joten kai sitä pitää kokeilla, varsinkin kun sitä on melko hyvin saatavilla.

Hoya sp. 'Square' - Kasvi, jonka lehdet ovat nelikulmaiset, on sen verran harvinainen (myös kasvimaailmassa), että jos siihen joskus törmään, se pitää kyllä napata mukaan.

 
Tässähän sitä sitten onkin taas tavoitetta. Olisikohan sitä tullut kokeiltua nämä kaikki ennen eläkeikää?

Kasvuräjähdys

'Pink Silver' on ilmeisesti juurtunut tarpeeksi ja aloittanut maailmanvalloituksensa. Toivotaan, että joskus nähdään kukkiakin.
Sädeposliinikukkakin haluaa päästä korkealle, vaikka ei olekaan hyvä kiipeilijä.
H. calycina subsp. calycina on nyt vaihteeksi kasvatellut lehtiä, ei pituutta. Kukkavarsia on jo kaksi. Tämän pitäisi olla yksi niistä poslareista, jotka kukkivat nuorena, ja tähän mennessä se on ainakin yrittänyt parhaansa.
Se pieni alku, jonka kuvasin aiemmin on jo pitkä roikko, ja saanut seurakseen uusia haaroja.
Kasvihuoneessa ei ole tapahtunut yhtään mitään. Ehkä hän on liian hemmoteltu. Ehkä hän tarvitsee jotain, mitä en ole tajunnut tarjota. Ehkä hän juurtuu. En tiedä.
Pistokkaista jo muut paitsi H. campanulata ovat juurtuneet. Siirsin ne nyt kaikki multiin, toivottavasti jotain tapahtuu. Rikkana rokassa on samettilehti. Pätkäisin siitä palan mukaani tunnistusta varten, enkä raaskinut heittää pätkää pois, varsinkin kun kasvi ei ole ihan niitä tavallisimmin kaupassa nähtäviä. Se ei kuitenkaan ole suosikkejani, joten varmaan pistän sen eteenpäin jahka se on lähtenyt kunnolla kasvuun.
H. wallichii on sekin alkanut kasvaa. Sekä alkuperäinen pistokas, että uudet pistokkaat änkevät uutta kasvua jokaisesta välistä mistä pystyvät. Kukkavarsi, joka oli alkuperäisessä pistokkaassa, on kuivettunut ja pudonnut, mutta ehkä tämä tekee joskus uudenkin.

Ps. Olettehan jo löytäneet tämän?

Muutto etenee

Eilen täältä lähti viimeinen akvaario. Samoin katosi ikivanha kirjahylly olkkarista. Maanantaina pitäisi tulla muuttolaatikkolähetys. Niitä sitten täytetään koko viikko. Joka paikka on täynnä säkkejä ja laatikoita täynnä hävitettävää tavaraa, vaikka turhaa tavaraa on tuhottu jo useampi autolastillinen. Kirpputorilla meni kivasti tavaraa, kavereille ja sukulaisille on työnnetty, mitä voidaan ja läheinen hyväntekeväisyyskirpputori on hyötynyt muutostamme. On se rankkaa, kun pitää mahtua pienempään asuntoon kuin ennen.Eteinen on tyhjennetty useaan kertaan, mutta silti se tuppaa täyttymään...

Siinä missä ennen oli akvaario, on nyt vain pulloja odottamassa että joku ehtisi viedä ne takaisin kauppaan. Huomattavasti tylsempi näkymä kuin ennen.

Viidakkoni rippeet jatkavat eloansa Tanskan reissuni ajan mieheni hoidossa luhtitalon toisessa kerroksessa. Toivottavasti edes jotain on hengissä palatessani. :)

Tämän viikon opiskelut

Viimeisiä viedään! Meille viherrakennuslinjalaisille tämä oli viimeinen viikko koulua ennen työssäoppimisjakson alkua. Kukka- ja puutarhakauppalinjalaisilla on ollut jo ensimmäinen kahdesta työharjoittelujaksosta. Meillä on kaikki työssäoppiminen yhdessä pötkössä opintojen lopulla. Kukkislaiset opiskelivat tällä viikolla morsiussidontaa.

Meillä taasen oli vähän eri meininki:Puistometsäkurssi pitää sisällään metsätöitä, sillä puutarhurin pitää osata tarvittaessa kaataa puu tai raivata pajukko. Ensimmäisenä päivänä kuivaharjoiteltiin valmiiksi kaadetuilla puilla, toisena päivänä päästiin jo itse metsään. Siitä ei ole kuvia, sillä en halunnut raahata kallista kameraa umpihangessa kaiken muun roinan lisäksi.

Nyt olen käyttänyt moottorisahaa, oppinut, miten se huolletaan ja miten se rikotaan (älkää sahatko soraa!). Halkoja on tullut hakattua Fiskarssin kirveillä ja raivaussahan käyttöä muisteltua. Kaatorautaa ei tullut käytettyä, mutta yksi konkelo tuli purettua. Niin, ja olihan meillä testattavana myös pensasleikkuri. Sitä ei kyllä päästy kuin kokeilemaan, sillä koulun ainoa kuusiaita oli leikattu jo syksyllä ja puoliksi lumen alla. Tulipahan kuitenkin periaate selväksi.

Nämä ovat oikeasti käteviä vehkeitä. Pinotavarasaksilla tuli jopa kuljeteltua halkoja, kun niillä nostaminen vaatii paljon vähemmän voimaa kuin pelkällä räpylällä yrittäminen. Se, että ne saa vyölle, on erittäin kätevää umpihangessa.Lämpötila oli kyllä sikäli mukava, että metsurin kamppeissa oli sopivan lämmin. Noissa housuissa kun on etupuolella hirmuiset vanutoppaukset, joiden tarkoitus on suojella jalkaa jos tulee yritettyä amputaatiota moottorisahalla. Vanu on sen verran sitkeää, että se pysäyttää sahan ennen kuin se ehtii iholle asti. Takapuoli sen sijaan paleli, jos pysähtyi pidemmäksi aikaa.
Koululla oli lainata meille metsurin saappaat. Ne ovat sen verran painavat kaikkine suojineen, että kun näiden jälkeen vaihtoi omat kengät jalkaan, teki mieli tanssia. Näissä on viiltosuojaa, teräskuppia ja muuta suojaa niin, että jalat kipeytyvät näissä myös siksi, ettei kenkä jousta lainkaan. Toisaalta näihin on erittäin tyytyväinen, jos hakkaa halkoja ja kirves lipsahtaa varpaiden suuntaan. Kaikillahan on tämmöiset jalassaan halkoja hakatessaan, eikös? Jos ei vielä ole, kannattaisi olla. Etenkin siellä mökillä, josta on matkaa lähimpään sairaalaan varmasti pidempi matka kuin kaupungissa.

Metsässä oli lunta vähintään polveen, pahimmillaan vyötärölle asti. Plusasteet pitivät huolen siitä, että hanki ei kantanut yhtään. Jotenkin sain kuitenkin rämmittyä työmaalle, sain jopa puita kaadettua ja pääsin poiskin, vaikka välillä näytti aika huonolta. :D Onneksi oli mukana moottorikelkka, niin saatiin sentään työkalut metsään ja puut sieltä pois. Paikoitellen pito oli niin huono, että näytti siltä että kelkka jäi jumiin, mutta jotenkin se aina sieltä lähti. Lopuksi tietysti kaadetuista puista piti saada halkoja. Kyllä uni maistui illalla. Seuraavana päivänä lihakset olivat aivan hellinä. Sain varmaan raitisilmamyrkytyksen.

Alkava viikko menee muuttaessa ja valmistautuessa Tanskan matkaan. Muutamme ennen lähtöäni mieheni työpaikkaa lähemmäs, sillä kouluni ei enää pidä meitä tällä paikkakunnalla. Aloitan työharjoittelu-jakson VM Anlægenissa, Viborgissa. Paikka on Keski-Jyllannissa. Olen tuolla töissä 2 kk, jonka jälkeen pitäisi palata Suomeen. Kamera lähtee tietysti mukaan, joten raporttia seuraa. Jos siis selviän muutosta hengissä. Toinen työssäoppimispaikkani ei ole vielä varmistunut, mutta siellä pitäisi sitten viettää 3 kk. Sen jälkeen ei olekaan enää kuin näyttöjä, hautausmaatöitä ja valmistuminen. Siis jos kaikki menee kuin pitää. :)

Posliinikukkien kuulumisia

Kukkakauppa, josta aiemmin tarttui mukaan sädeposliinikukka, oli saanut uusia poslareita. Nyt mukaani tarttui australianposliinikukka, Hoya australis. Tämä on maailmalla se kaikista yleisin posliinikukka. Koska kasvi ei ole kukassa, se oli halpa (12€), mutta samasta syystä ei ole myöskään täyttä varmuutta, mikä se on. Kasviparka oli rutattu aivan liian suuressa muoviruukussa aivan liian pieneen ulkoruukkuun, jonka jätin kauppaan. Heitin vesilintua myös muoviruukulla, jonka kauppias oli joutunut rikkomaan saadakseen kasvin ulos ulkoruukusta. Laitoin tuon omaan Hoya-sekoitukseeni säiliöruukkuun. Tuossa on 6 juurtunutta pistokasta, jotka ovat hyvässä kasvussa. Katsotaan, missä asti ne ovat kesän lopulla.

Pistokasrintamalla sen sijaan on huonoja uutisia. H. densifolian pistokas heitti lusikan nurkkaan. Se kellastui ja kuoli. Se ilmeisesti sai kylmää postituksessa. Muut pistokkaat ovat vielä hyväkuntoisia. Toivotaan, että ne alkavat juurtua ja viihtyä.

Kevättä puutarhalla

Koulun kasvihuoneet alkavat taas vihertää: Orvokkeja, kesäkukkia, sipulikukkia...


Kylvölaatikoissa on tietojeni mukaan yrttejä. Tietysti tässä vaiheessa siellä voi olla mitä vain. Taustalla leikkotulppaaneita, joista on jo päästy keräämään satoa.

Kannattaa muuttaa

Oikeasti. Tulee käytyä läpi, mitä tavaroita jo omistaa. Löytyihän tuolta tarpeeksi suuri amppeli tuolle häntämaksaruoholle. Pätkin kasvia vähän, jos saisin siitä tuuheamman. Nyt varsissa ei ole kaljuja kohtia, kuten ennen. Pätkimisen jälkeen hän on vain juurtunut, eikä ole lähtenyt kasvattelemaan pitkiä roikkoja, mutta eiköhän sellainenkin ihme vielä nähdä. Ainakin toivottavasti. :)

Termien pohdintaa

Osaisiko joku sanoa, miksi puhutaan mullanvaihdosta, vaikka oikeasti ruukku vaihtuu ja multaa lisätään? Eikö parempi termi olisi ruukunvaihto? Kaiken mullan vaihto on radikaali toimenpide, jossa kaikki multa, jota ruukussa on, poistetaan ja korvataan jollain muulla. Olen itse poistanut kaiken mullan joiltakin kasveilta, kun olen siirtänyt ne vesiviljelyyn. Ne kaikki ovat kärsineet siitä ainakin hetken aikaa, sillä hiusjuuret vahingoittuvat. Joskus mullan vaihto on ainoa tapa, jos kasvi halutaan säästää ja multa on saastunut jotenkin tai on kasville sopimatonta. Joskus mullassa elelee tuholaisia, joita ei saa häädettyä kuin kasvualustan vaihdolla. Mutta joka tapauksessa rankka toimenpide.

Vanhoilla kasveilla voi olla, ettei ruukkua tarvitse vaihtaa suurempaan. Silloin pintamultaa rapsutetaan pois sen verran kuin saadaan vahingoittamatta juuria ja tilalle laitetaan uutta saman verran. Missään nimessä ei laiteta niin paljon, että kasvi joutuisi entistä syvempään. Tehdään siis pintamullan vaihto.

Olen pohtinut tätä ongelmaa jo useampana vuotena, kun olen ensin joutunut selvittämään itselleni, mitä kasveille pitää keväällä tehdä, ja mitä salaperäisellä termillä "mullanvaihto" oikeasti tarkoitetaan. Sitten on pitänyt neuvoa kavereita ja sukulaisia ja tuttavia. Monia ei-puutarha-alan ihmisiä termi hämää. Olen ihan oikeasti nähnyt, kun ihminen ottaa kasvin juuripaakkuineen pois ruukusta, ravistaa kasvia saadakseen enimmät mullat juuripaakusta irti ja riipii käsin loput pois. Sitten kasvi uuteen ruukkuun ja uusiin multiin. Jotkut tekevät tästä käsittelystä lievemmän version, eli vain vähän avaavat paakkua ja poistavat ne mullat, jotka helposti lähtevät. Puhutaanhan mullanVAIHDOSTA. MULLAN, ei ruukun.

Kaikki kasvit kasvattavat juuret poispäin valosta (eli yleensä alaspäin) ja juurenniskasta lähtien. Uusin osa juuresta on siis kauimpana kasvista. Ruukussa tuo osa usein kääntyy kulkemaan ruukun sisäpintaa pitkin, kun ei muualle pääse. Juuri tuossa uusimmassa osassa ovat veden ja ravinteiden otosta vastaavat hiusjuuret. Kun kasvi vaihdetaan suurempaan ruukkuun, se tehdään jotta kasvi mahtuisi kasvattamaan suuremman juuriston, saisi paremmin ravinteita ja pystyisi kasvamaan suuremmaksi. Ennen ruukun reunaa kiertäneet juuret pääsevät nyt tunkeutumaan uuteen, ravinteikkaaseen multaan ja kasvi saa kasvaa. Jos juuria kovasti kuritetaan ruukunvaihdon yhteydessä, kasvi on syömättä ja juomatta, kunnes se on vararavinnoillaan saanut kasvatettua uudet ja saanut ne työnnettyä uuteen multaan. Vanhan kun se on "syönyt tyhjäksi" jo aiemmin. Herkimmät juuret ovat juuri hiusjuuret, ja ne eivät pidä mullanvaihdosta. Vaihdetaan siis vain ruukku, tai pintamulta, ei koko multaa.

Ruukunvaihto tehdään siis näin:

Etukäteen on tietysti huolehdittu kasvin vesitaloudesta, eli kasteltu kasvi hyvin vaikka edellisenä iltana. Jos juuret vahingoittuvat, kasvin pitää kasvattaa uusia, ennen kuin se pystyy juomaan, vaikka kasvualustassa olisikin vettä. Hyvin juonut kasvi kestää tämän rasituksen paremmin.

Jos kasvi on niin tiukassa, ettei sitä saa ruukusta ulos, ruukku rikotaan, ei kasvia. Jos kasvin juuret ovat muodostaneet ruukun pohjalle juurikiepin, se avataan, jotteivät juuret paksuutta kasvaessaan kuristaisi tosiaan. Jos kieppi on jo aivan mahdoton, eikä sitä saa muuten auki, juuria voidaan leikata esimerkiksi puukolla. Mutta koko ajan varotaan, etteivät juuret pääse kuivumaan (ei siis oteta juuripaakkua aurinkoon ja lähdetä vastaamaan puhelimeen), eikä juuria vahingoitettaisi turhaan.

Uuteen ruukkuun on laitettu pohjalle multaa sen verran, että kasvi saadaan uuteen ruukkuunsa samaan syvyyteen, jossa se kasvoi vanhassakin ruukussa. Korkeus katsotaan kasvin juurenniskasta, ei ruukun kalkkisaostumista! Ruukku ei välitä, jätätkö kasteluvaraa sentin vai kolme, mutta kasvi voi kuolla, jos hautaat juurenniskan liian syvään. Kasvit on parempi istuttaa matalampaan kuin syvempään, mutta mieluiten samaan syvyyteen kuin missä ne ovat olleet. Voit joutua sovittamaan juuripaakkua uuteen ruukkuun pari kertaa, kunnes taso löytyy. Sitten juuripaakku nostetaan uuteen kotiinsa, kasvia tuetaan pystyasennossa ja lisätään multaa paakun ympärille. Multaa tiivistetään välillä hieman painamalla, ettei siihen jää ilmataskuja. Lopuksi multa kastellaan ja multaa lisätään reunoille, jos tarve on.

Lisätietoja saa esimerkiksi Martoilta.

Kukkia, vihdoin!

Vihdoin tuli läheiseen kukkakauppaan sipulikukkia. Nappasin sieltä heti nämä ihastuttavat iirikset. Näitähän yritin joku vuosi kasvattaa sipulistakin, mutta siitä ei tullut mitään. Onneksi meille poropeukaloille näitä myydään ihan kukkivinakin.
Muutto edistyy. Ensimmäinen muuttokuorma lähtee huomenna anoppilaan. Sinne viedään kaikki, mitä ei seuraavaan puoleen vuoteen tarvita: Marjapoimuri, kasvikuivuri, vankimmat toppavaatteet, joulukoristeet jne. Miksi minusta tuntuu, että sotku vain lisääntyy sitä mukaa kun tavarat vähenevät?

Kalojen muuttopäivä

Eilen tuli hunajarihmoille lähtö. He ilahduttavat nykyään uutta omistajaansa, vaahtosammuttimen korkuista pikkumiestä. Lehtikset lähtivät jo aiemmin uiskentelemaan uuden omistajansa luo. Päivä alkoi akvaarioiden tyhjentämisellä.Samoin lähti keittiön pikkuallas. Enää täällä ei ole kuin tyhjillään oleva 300-litrainen joka sekin noudetaan heti kun ostaja ehtii.Nämä kalat ovat siitä erityisiä, että ne ovat ensimmäiset luonani kudusta aikuiseksi asti selviytyneet poikaset. En kyllä tehnyt niiden selviytymisen eteen yhtään mitään, kun huomasin ne vasta sentin kokoisina. :DMutapohja käyttäytyi yllättävän nätisti tyhjennettäessä. Otin ensin noin puolet vedestä pois, sitten revin kasvit pohjasta ja sitten loput vedet niin pitkälle että kalat vielä mahtuivat uimaan pystyssä. Pelkäsin, että vesi olisi niin sameaa pyydystysvaiheessa, että kalat pitäisi etsiä käsikopelolla, mutta irtoroskat katosivatkin letkuun. Mutapohja syntyi siis Kekkilän vesikasvimullasta ja tammenlehdistä. Tammenlehdet änkivät aina tielle eivätkä halunneet pysyä pohjalla, mutta niistä tuli ajan mittaan kelpo mutaa. Yllättäen muta oli kivuttomampaa tyhjennettävää kuin hiekka. Ei yhtä painavaa, ei naarmuta laseja eikä pidä karmeaa kirskuntaa.

Pistokkaiden kuulumisia

Ehdin vasta tänään ottaa pistokkaat pusseistaan ja laittaa ne juurtumaan. Kastoin pistokkaat juurtumishormoniin ennen kuin istutin ne purkkeihinsa. Varren ympärillä on sammalta, ja vermikuliitti pitää pistokkaat pystyssä. Sitten akvaariolampun päälle saamaan alalämpöä. Molemmissa bokseissa on tuikkukippo täynnä vettä, että kosteus pysyy korkeana. Alalämpö katoaa valitettavasti keskiviikkona, kun ostaja käy hakemassa akvaarionsa. Torstaina täällä ei enää uiskentele kalan kalaa eikä koko asunnossa ole yhtäkään akvaariota. Onneksi ostaja löytyi ennen kuun vaihteen muuttoa. Akvaarioiden muuttaminen on aina oma stressinsä.

Koululla tapahtuu

Tällä viikolla koulu pääsi peräti paikallislehteen.

"Jämsän ammattiopiston Auvilan kampuksella sattui puutyötilan pölynpoistojärjestelmässä lievä pölyräjähdys tiistai-iltana kello 19 aikoihin. Koolla puutyötilassa olleessa Jämsän työväenopiston puutyöpiirissä ajettiin sirkkelillä vaneria. Vaneri kuumentui ja pölynpoistoputkistossa ollut pöly syttyi räjähdysmäisesti palamaan. Puutyöpiiriläiset suorittivat alkusammutuksen, eikä tilanne äitynyt vaaralliseksi.

– Tässä selvittiin säikähdyksellä. Palo pysyi järjestelmän sisällä. Palosta aiheutui järjestelmän vaurioitumisen vuoksi korkeintaan muutaman tuhannen euron vahinko, Jämsän palopäällikkö Pertti Rossi kommentoi."

Torstaina raksan pojat olivatkin sitten repimässä puutyöluokkaa palasiksi. Katto oli mustunut paikoin, mutta muita vahinkoja ei näkynyt. Pölynpoistoputkisto piti purkaa ja vahingot tutkia. Puutyöopettajan mukaan viimeksi näin kävi 10 vuotta sitten. Silloinkin sirkkelistä lähti kipinä putkistoon. Kummallakaan kerralla ihmisille ei ole käynyt mitään, mitä nyt pelästyivät. Oli kuulemma ollut hetken aikaa näyttävä tulimeri luokan katossa. Kuvassa tyhjennetty, mustunut purusäiliö. Onneksi tämä ei meidän opiskeluihin vaikuta, kun meillä ei enää ole puutöitä. Suurin haitta oli, että purkajat olivat vieneet kaatopaikkaroskiksen normaalipaikaltaan talon toiseen päätyyn lähemmäksi purkutyömaata, ja jouduimme etsimään sitä vähän. Niin, ja sammutinhuollon ihminen kävi kysymässä minne täytetty sammutin pitää viedä.

Tämän viikon opiskelut ovat olleet kivitöitä: ensin teoriaa ja sitten olemme kokeilleet tehdä Taitaja-kisojen semifinaalityön itse. Olemme oppineet ainakin sen, että ihan tällä kokemuksella sinne ei olisi kannattanut lähteä kisaamaan. :D Kilpailutyön teon välissä on kokeiltu luonnonkiven työstöä ja opeteltu miten noppakiviä, reunakiviä ja liuskekivilaattoja asennetaan. Meillä meni kaksi päivää kaikkinensa tuon kilpailutyön tekemiseen, ja laatu oli alle kaiken arvostelun. Eli mitat heittivät liikaa, korot samoin. Mutta nyt on sitten tehty muuriakin ensimmäistä kertaa.

Tiistai on toivoa täynnä

Mainitsin aiemmin, että pakkaset olivat estäneet pistokkaiden lähettämisen. No, eivät enää! 7.3. posti kiikutti minulle salaperäisen paketin. Sen sisältä kuoriutui kahden tilatun pistokkaan lisäksi kaksi yllätystä. Suuri kiitos Kukkaladylle näistä!
  

Hoya kanyakumariana
Pitää runsaasta, epäsuorasta valosta. Kestää kuivuutta. Anna mullan kuivahtaa kasteluiden välillä. 17-35 °C

 
Iik! Tätä pikkuista on odotettu kuin kuuta nousevaa. Tällä söpöläisellä ei ole paljoa kokoa, mutta kaunis se on. Lehtien piparkakkureunat ovat jo itsessään viehkeät, ja kun lisäksi mukana on lupaus kauniista, tuoksuvista kukista joskus tulevaisuudessa, kasvista ei voi olla pitämättä.

  
Hoya obscura
Pitää runsaasta, epäsuorasta valosta. Anna mullan kuivahtaa kasteluiden välillä, ennen kuin täytät säiliön. 20-25°C, ei alle 10°C.

Tämä veti minua puoleensa, koska voimakkaassa valossa sen lehtien pitäisi saada kaunis punainen väri. Niin, ja lisäksi kukat tuoksuvat ihanalle.

Ylläreitä olivat:

Hoya campanulata
Runsas hajavalo. Pidä multa aina kosteana. 20-25°C, ei alle 10°C.

Tämä kellokukkainen hoya eroaa wallichiista koon ja kukkien yksityiskohtien perusteella. Kukkien pitäisi myös tuoksua sitrukselle.

Neljäs pistokas hämmentää minua. Lähettäjän mukaan se on H. densifolia, mutta tämän sivun mukaan H. densifolian lehdenkärjet ovat tylpät, ja H. cumingianan lehdenkärjet terävät. Tämän perusteella se siis olisi H. cumingiana, ei densifolia. MUTTA, kun googlettaa H. cumingianan, löytää kuvia kasveista, joissa on tylpät lehdenkärjet ja joita omistajat kutsuvat cumingianaksi. No, kutsutaan sitä nyt sitten kummaksi tahansa, posliinikukka se kuitenkin on.

Edit 23.4.2011: Olen nyt tutustunut sekä tuohon edellä mainitsemaani lähteeseen, että lukenut mitä kirjani The Genus Hoya sanoo aiheesta, ja tullut siihen lopputulokseen, että näiden kahden lajin nimet ovat jossain vaiheessa vaihtuneet päikseen. Eli se, joka kiertää nimellä H. densifolia, onkin oikeasti H. cumingiana. Joten pistokas, joka kuoli ennen juurtumistaan, oli H. cumingiana. En itse ole tarkistanut asiaa tyyppinäytteistä, mutta P.S. The Hoyan -sivun kirjoittaja on, ja on jopa laittanut nettiin kuvat noista tyyppinäytteistä, joten pidän tietoa luotettavana.

Hoya densifolia (?) cumingiana
Runsas hajavalo. Saa kuivahtaa ennen uutta kastelua. 20-25°C, ei alle 10°C.

Tämä pistokas oli saanut kylmävaurioita kahteen lehteen. Toivotaan, että se siitä huolimatta jaksaa juurtua.
  

Nyt peukut pystyssä, että juurtuvat kaikki hyvin ja lähtevät kasvuun. :)

Amppelikriisi

No niin, vihdoin ehdin tännekin jotain raportoimaan. Vaihdoin jo viikko sitten muoviruukussa kituneen herttalyhdyn saviruukkuun ja siirsin häntämaksaruohon suurempaan ruukkuun. Tähän mennessä molemmat ovat pitäneet muutoksesta.Ongelmaksi muodostui se, ettei isompi saviruukku mahtunut edes isompaan amppeliin, joten jotain piti keksiä.Ensimmäinen yritys. Tein amppeliketjusta, aitaverkosta ja jämäketjusta tämmöisen räpellyksen. Ei kovin nätti, joten uusi yritys. Selasin koko netin etsiessäni amppelia, johon mahtuisi jokin säiliöruukkua korkeampi, mutta ei löytynyt. Lopulta tajusin, että minullahan on tyhjänä saniaisella ollut säiliöruukku, johon saa ketjut. Turha välipohja pois, ja sehän riitti, juuri ja juuri. Mutta ruma se oli. Tuli mieleen, että voisin yrittää koristella sitä naruamppelityyliin jämälangalla ja jämäpitseillä.
Yritys nro 2. Ei vieläkään hyvä. Ruukun reuna näkyy ja koko viritelmä näyttää juuri siltä, mitä se on: epätoivoiselta yritykseltä tehdä profiililtaan neliönmallisesta ruukusta jonkin muun muotoinen. Kehitystyö siis jatkuu.Herttalyhty sentään sopi nätisti häntämaksaruohon vanhaan amppeliin. Se näyttää heti paljon tiheämmältä, kun se on pienemmässä ruukussa. Toivotaan, että se oikeasti rupeaa viihtymään kesän aikana.

Kaiken maailman amppeleita

Tänään tein ruukunvaihdon häntämaksaruoholle, ja totesin, ettei uusi ruukku mahdu yhteenkään amppeliini. Siispä hakukoneet laulamaan ja ideoita etsimään. Ja niitähän löytyi:

Ja löytyi:

Suunnittelijoilla on tapana kääntää kaikki ylösalaisin, näemmä myös amppelit:Perinteisen punottavan naruamppelin lisäksi amppelin voi tehdä mistä vain. Vaikka henkarista, ketjusta ja läviköstä, kuten täällä:Näistä ei kyllä heti arvaa, mikä on käytetty materiaali:
Vai tuliko ensimmäisenä mieleen vanha autonrengas? On se hienoa, kun jotkut osaa. Kuten vaikka Jokke:

(Täältä)

Nyt on ideaähky. Pitää sulatella näitä vähän aikaa ja katsella, mitä kävelee vastaan.

Kasvit tänään

Santut lopettivat lyhyen kukintataukonsa, ja alkoivat taas työntää nuppuja. Piti poistaa pari lehteä kukkien tieltä, että mahtuvat nousemaan. Minulla ei ole näitä enää kuin näitä vaaleanpunaisia, annoin valkoiset anoppilaan.Kevät on koittanut myös H. calycinan mielestä, se on alkanut kasvattaa lehtiä, jotka ovat jurottaneet pieninä alkuina koko talven.Kukkavarsi on yhä samassa tilassa kuin syntyessään, mitä nyt on kasvanut vähän valoa kohti. Se on saanut siivet selkäänsä:Näyttää ihan lokilta. Tai albatrossilta. :)Samalla ikkunalla roikkuva H. nummularioides on alkanut kasvatella itselleen uutta haaraa. Molemmat pistokkaat ovat saaneet reilusti paksuutta sitten saapumisensa.H. wallichii on yhä juurtumassa. Se ei ole pätkimisensä jälkeen jatkanut kasvuaan, mutta ei se ole alkanut mitään kuihduttamaankaan. Jopa täysin lehdetön "roikko" on yhä hengissä. Toivotaan, että mullan alla tapahtuu jotain positiivista. Samaa toivon H. pubicalyxistä, joka on vain ollut ja ihmetellyt uuteen purkkiin pääsemisensä jälkeen. Kai se on outoa, kun nyt pysyy pystyssä.Minulla ja apostolinmiekalla oli pitkään erimielisyyttä kastelun riittävyydestä, mistä todistavat kuivahtaneet lehtien kärjet. Siirto altakasteluruukkuun pelasti paljon, ja nyt uusien lehtien (2kpl) kärjet ovat pysyneet vihreinä:Orkideakokeilussa on nyt yksi tyytyväisenä kasvava, mutta ei kukkiva, orkidea ja yksi hyvin tyytymätön kukkiva orkidea. Tyytyväisellä on kunnon juuret, jotka yltävät veteen asti, ja se saa jatkuvasti juotavaa. Ne ovat aina nätin vihreät:
Tyytymätön yrittää kyllä kovasti kasvatella juuriaan yltämään veteen asti, mutta toistaiseksi sen juuristo on niin pieni, että joudun auttamaan sitä sumuttelemalla ahkerasti lyhyitä juuria, ja silti kasvi kärsii veden puutteesta:Toivotaan, että tilanne muuttuu pian, kun juuret yltävät veteen asti. Ainakin kukintaa tilanne ei ole haitannut.Kukkavarsi on alkanut taas kasvaa pituutta kärjestään ja nuput ovat alkaneet turvota.Herttalyhtyköynnös ei ole tykännyt tästä talvesta. Nuolet osoittavat kuolleita pistokkaita tai niiden jäänteitä. Käytin vihreitä rautalankakaaria pitämään pistokkaita paikoillaan juurtumista varten, ja olen saanut nyppiä niitä tuolta pois, kun pistokas onkin kuollut.
Vieressä häntämaksaruoho voi hyvin ja on jopa alkanut kasvattaa uutta haaraa. Mutta se onkin saviruukussa, jonka pohjassa on kaiken lisäksi reikä. Kasvualusta on molemmilla yhtä hiekkapitoista. Pitää selkeästi vaihtaa herttalyhdyn jäänteet saviruukkuun kasvamaan, ei tästä muuten tule mitään.