Tänään tuli käytyä ostoksilla Keski-Suomen viherkeitaassa, Viherlandiassa. Mukaan olisi tarttunut vaikka mitä (mm. perhosorkidea isoilla, valkoisilla kukilla), mutta tyydyin "vain" palmuvehkaan, hiutalepensaaseen, sammalmähkään, palmun taimeen ja kahteen bonsai-ruukkuun. Sammalmähkä, palmu ja hiutalepensaan latvoja päätyi heti minipuutarhaan (jolle pitäisi vielä keksiä paikka). Minipuutarhaan on tulossa penkkikin, jahka kihlattuni saa sen aikaiseksi. Pieni peili pitäisi laittaa tuonne lammeksi ja sitten odottelen vain, että kasvit rupeavat kasvamaan. Toivottavasti ne eivät kovasti kärsineet siitä, että bussi oli 20min myöhässä, ja seisoin sen ajan pakkasessa kasveineni.

Yritin ottaa kuvia ulkovaloista, mutta aika huono räpsäys tuli. Myöhemmin (ehkä) seuraa parempi, jos saan kameran tekemään mitä tahdon. Mukavaa, että parvekkeella on jotain katseltavaa, ja nuo luovat hyvin tunnelmaa. Ovat energiapihejäkin nämä ledit, niin ei tarvitse pelätä että ilmastonmuutos kiihtyisi aivan hirvittävästi siitä että minä tunnelmoin. Täällä onkin sitten hyvä tuijotella valoja ja kuunnella, kun jokaisen lähialueen perheen on kokeiltava se "vain yksi" raketti ennen uutta vuotta, jos olisikin tullut ostettua suutareita. Jos en kirjoittele enää ennen vuoden vaihdetta: hyvää uutta vuotta kaikille!

Valoa kansalle!

Johan alenivat jouluvalojen hinnat, kun siirryttiin välipäivien puolelle. Hilpasin ostamassa ulos valoverkon ja joulukuuseen valot. Nyt pitäisi sitten enää hoitaa ajastimet ja jakoroikat kuntoon, niin että partsilla saisi valot sekä valoverkkoon että timanttituijan ympäri kietomaani valoköynnökseen. Samalla ostosreissulla mukaan tarttui hirvittävän pitkä pätkä havuköynnöstä. Kun 3m ei riittänyt, luulin ostavani 5m lisää. Sitä olikin sitten tuplasti sen. Nyt mietin pääni puhki, minne nuo kaikki kietoo.

Suunnittelua

Teinpäs aikani kuluksi suunnitelmia kesän istutuksia varten. Olenhan selaillut kotipuutarhalehtiä oikein urakalla viimeisen viikon, pari. Jos tuohon laatikkoon, jossa timanttituija kasvaa, laittaisi oikein havu- ja rodomultaa, ja istuttaisi sitten samaan laatikkoon joukon jatkoksi lamoalppiruusu 'Elviira':a, väriminttua ja grönlanninhanhikkia. Toisesta laatikosta en vielä oikein päässyt yksimielisyyteen itseni kanssa. Siihenhän kylvin sekä siperiankärhön että mantsurian kärhön siemenet. Niiden juurelle sopisi mielestäni jokin yhdistelmä ainakin osasta seuraavia: sarviorvokki, särkynytsydän, verikurjenpolvi. Kieloakin olisi kiva jonnekin saada, ja haaveilen lumikelloista, jotka nousisivat maan lämmettyä kukkimaan...

Tuohon jälkimmäiseen laatikkoon himoitsisin myös pientä suihkulähdettä, mutta ei taida tila saati varallisuus riittää. Saa nähdä, mitä ensi kesä tuo tullessaan.

Hyvää joulua!

Täällä on jo lahjat avattu, vaikka joulupuuro on vielä uunissa ja yöpuvussa haahuillaan. Yksi ihana juttu aikuisuudessa on, että voi päättää itse milloin on aika avata lahjat. Se aika oli viime yönä vähän yli 12. Ainoa puutarha-aiheinen lahjani oli Suomalaisen puutarhan vesiaiheet. Kirjassa on sekä hyvin perusteellista tietoa että paljon hienoja kuvia. Täydellinen lahja: Kuvia voi ihailla näin kaamoksen keskellä ja tietoa tarvitaan viimeistään kun muutamme siihen suomalaisen unelmakotiin, omakotitaloon omalla pihalla.

Eilen tuli siivottua, mutta nyt täällä on niin sotkuista (karkkipapereita, lahjapapereita, lahjoja), että piti siivota ennen kuin sai kuvattua, ja silti kuvakulmat ovat aika rajattuja. :D Ja kyllä, meillä on muovikuusi, vaikka kasvi-ihminen olenkin. Kihlatullani on astma, eikä hän siedä joulukuusen eteerisiä öljyjä. Joten tällä mennään. Onhan näin kyllä ekologisempaakin, kun ei joka vuosi tarvitse hankkia vuosia kasvatettua kasvia, joka on kuljetettu kaupunkiin jostain kuusipellolta. Eikä tippuvia neulasia ole läheskään niin paljoa.

Juhlan kunniaksi

Huomasin ensimmäisen nupun melkein avautuneen, ja mikä on kukan väri? Lempivärini, eli punainen! Ei ollenkaan niin pinkki, kuin nupusta olisi voinut päätellä. Sopivasti vielä joulun aikaan. Nuppuja on myös ilmestynyt jo reilu kymmenkunta, tästähän tulee vielä kunnon kukinta, jos noita rupeaa useampi kerralla aukeamaan. Kukka tuoksuu vienosti, saa nähdä josko tuosta voimistuisi.

Muratti (yritys #3) on juurtunut ja näemmä vielä hengissä kuukauden jälkeen. Toivotaan, että sama jatkuu. Kesäksi siirrän tämän kyllä niin pimeään, ettei varmasti käristy hengiltä.

Ikkunalle ilmestyi myös tämmöisiä... Olen aikoinaan saanut hyvältä ystävältäni nämä tiffany-tontut lahjaksi, ja joka vuosi ne ovat ikkunalaudalle kiivenneet muodossa tai toisessa. Tonttuja on yhteensä neljä, ja tänä vuonna ne riippuvat jokainen omassa amppelissaan. Viime vuonna ne olivat "tuulikellona" roikkumassa saniaisen ruukussa.

Vielä, kun tuoksuköynnös ja jasmiini alkaisivat kukkia... Sitä joutuu kyllä luultavasti vielä odottelemaan.

Nettishoppailua ja sata rikki

Kaikkea sitä löytää, kun vanhaksi elää: Parvekkeen vedenpoistoputkeen kiinnitettäviä kukkatasoja tai amppelikoukkuja. Nämähän näyttävät käteviltä. Ihan pukinkonttiin eivät kyllä ehdi, mutta joskohan nuo odottelisivat kunnes tässä taas rikastuu.

Lehtikalojen toinen kutu meni parempiin suihin, kun unohdin laittaa yövalon heille että näkisivät jos joku on tulossa kutua syömään. No, elkeistä päätellen kolmas kerta on kohta koittamassa.

Tämä lyhyt postaus on muuten tämän blogin sadas. Huh, niin se vain aika kuluu! Kiitos kaikille lukijoille, laskurin mukaan teitä riittää.

Parvekkeella palelee

Tältä näyttää parvekkeella. Ulkona on niin pimeää, että oli pakko ottaa kuvat salamalla, ja pimeys vielä korostui.

Täällä nukkuvat kivikkokasvit ja kärhöjen siemenet.

Tein sadetakkikankaasta parvekkeen arkulle peitteen ettei se kärsisi niin kovasti säistä. Eihän tuo kaikista kaunein ole, mutta tuota kangasta oli olemassa ja se on aina halvempaa kuin kaupasta saatava.

Ja mitäpä huomasin, kun olin ottanut kuvat viherkasveista parvekkeen puolelta? Piti hieraista silmiä ja kääntää kasvi kun pääsin sisään että tuli varmistettua että näin oikein. Siellähän niitä, nuppuja. :) Vain ikkunan puolella, eikä patterin puolella, mutta silti. Ihanaa, sain jotain kukkimaan! Koska ei vara venettä kaada, käänsin kasvin takaisin päin kuvan otettuani e-rit-täin varovasti, etteivät nuput vain tipu.

Vaikka tuoksuköynnös kellastuttaa lehtiään, ihania elämänmerkkejäkin näkyy näin talven keskellä:


Lopuksi vielä kiitokset kommentoijille! Uudet kommentit piristävät tämän kaamoksen keskellä. :)

Posti kulkee

Tänään se tuli: Ameriikoista tilaamani pieni Buddha. Juuri sellainen kuin halusinkin. Nyt pitää enää kasvattaa sen taakse "bambumetsä" noilla köynnöstävillä ja sen ympärille "ruohikko" tuolla matalalla ruoholla. Inspiraationa on ajatus unohdetun temppelin jäänteistä metsäaukiolla.

Ostin uusia kasveja 300-litraisen takaosaan. Niistä on vain vähän vaikea saada kuvia, lehtikalat poseeravat nätimmin. William näyttää jotenkin kasvaneen jo nyt. Johtuu ehkä siitä että hän on huomannut että eviä voi levitellä rauhassa kun ei tule katto tai lattia vastaan ja lisäksi väritys on voimistunut kovasti. Ensimmäisen kudun poikasista ei enää kukaan ole hengissä. Syytän itseäni, pyydystin poikaset häkkiinsä liian aikaisin. Ensi kerralla pitää antaa niiden kasvaa uimaan asti ja alkaa ruokkia sitten heti. Yrityksen ja erehdyksen kautta ehkä joskus saan poikasia aikuisiksi asti.

Joulutunnelmaa

Lähestyvä joulu tuntuu jo siinä määrin, että uunissa on tulossa riisipuuroa, ja otin tänään käyttöön punaiset kaitaliinat. Kangas on peräisin tätini lyhentämistä verhoista. Jouluinen tunnelma vaati sitten joulutähden hankintaa. Pitää huomenna hankkia sille nätti suojaruukku, kun käyn "joulupukin asioilla". Saa nähdä, kukkiiko viimevuotinen ritarinkukka tänäkin vuonna. Ainakin se on alkanut kasvattaa lehtiä. Olen kuitenkin vähän huolissani, sillä en mielestäni lannoittanut sitä kesällä tarpeeksi. Alemmasta kuvasta huomaa, että meillä luetaan puutarhalehtiä. Kävin hakemassa niitä kunnon satsin kirjastosta, kun nyt ei ole oikein jaksanut muuta kuin maata sohvalla ja lueskella, on niin pimeää.

300l alasleikkauksen jälkeen

Näyttääkö erilaiselta? Leikkasin lumpeen alas, siitä jäi vain tynkä jäljelle. Pohjalle pääsee nyt paljon enemmän valoa.

Tässä pohjaa keskivaiheilta. Mitäköhän tälle pitäisi tehdä? Taaimpana vasemmalla vesimiekka, jonka pitäisi kasvaa akvaariosta ulos. Sen vieressä on herttavesimiekkaryhmä. Edempänä kolme vesimiekkaa, jotka ovat myös vielä pieniä. Niiden nimi pitäisi tarkistaa, olen unohtanut sen.

300l tänään

Mrrrr!

Tämä tyttö murisisi, jos vain voisi. Aina, kun kameran valo syttyi, hän säntäsi puolustamaan kutuaan kuin ärhäkkä vahtikoira. Ukosta en saanut kuvaa, hän ei vieläkään osaa poseerata.

Nimipäiväkukkani palasi meille testattavaksi aiheuttaako se allergiaa kihlatussani. Tähän mennessä ei ole oireita ollut, mutta eipä tuo enää upeimmassa kukassaan ole. Kiitokset sijaishoitajalle, kasvi on viihtynyt hyvin ja tekee uutta kukkavartta yhden kukkavarren sivuhaaraksi.

Tässä uudistunut rapula. Vaihdoin köynnöstävät päikseen ja lisäsin Englannin jokisoraa. Buddha on vielä postissa, katsotaan milloin se ehtii paikoilleen.

Yritän keksiä keinoa saada lehtiksen poikaset tällä kertaa kasvatettua aikuisiksi asti. Jotenkin pitäisi nuo eristää, mutta miten se pitäisi tehdä että eivät kuolisi stressiin tai hapenpuutteeseen. Missä vaiheessa siirto olisi parasta tehdä? Yksi ratkaisu olisi tietysti rajata osa allasta poikasille, saa nähdä mitä keksin.

Oi joi joi!

Meillä on kutu! Lehtis ja William ovat kuteneet aaltovesimiekan lehdelle. Minä puusilmä en huomannut mitään, kunnes kasveja siirrellessäni raivostunut lehtis hyökkäsi käden kimppuun koko mahtavalla kirjoahvenen vimmallaan. Kutuahan hän puolusti, ja millaista! Hyvä kun on lehti riittänyt. William hoitaa lehden alapuolista kutua ja Lehtis yläpuolista. Kuviakin yritin napsia, mutta valitettavasti joku kihlattu on lainannut sitä johtoa jolla nuo saisi siirrettyä koneelle, eli joudutte odottamaan kunnes hän on palannut kotiin ja etsinyt sen johdon.

Voi voi voi...!

Ongin juuri 5 menehtynyttä imunuoliaista 128:sta. Selvisihän, miksi vesitestit ovat näyttäneet kypsytetyssä akvassa äkkiä nitriitissä nousua... Miksen etsinyt jo aiemmin kivien seasta? Tuonne on pistetty 8 kalaa, ja olen nyt tonkinut koko akvaarion niin että vesi on aivan sameana, enkä ole löytänyt kuin yhden elävän kalan. Ei hyvä. Mutta en kyllä keksi missä ne muut olisivat. Elleivät ole änkeneet itseään suodattimeen, sehän tästä vielä puuttuisi... Toisaalta kuolleet kalat on helpompi löytää kuin elävät. Toivotaan siis että tuolla on vielä 3 hengissä. Mikä ihme nuo on tappanut? Virtausta on, vettä on vaihdettu niin etteivät vesiarvotkaan ole päässeet myrkyllisen puolelle, liikaruokinnasta ei ole kyse kun ovat olleet ruuatta. Oliko muuttoreissu sittenkin liian rankka? Onko yksi kuollut ja pilannut veden niin että muutkin ovat heittäneet lusikan nurkkaan?

Lehtispojalla sen sijaan menee hyvin. Hän on väreissään ja ruoka on täyttänyt kuopalla olleen masun. Evät näyttävät selvinneen muutosta ehjinä. Toivotaan, että imunuoliaisakvan asiat alkavat järjestyä vähitellen.

Kiirettä pitää

Leskeksi jäänyt raitapaitamme on eilen saanut uuden kumppanin, Williamin, joka ei todellakaan osaa poseerata kameralle. Tyyppi pääsikin heti uuteen kotiinsa uuden morsmaikkunsa luo, kun karanteenin kanssa oli ongelmia, mutta eipä tuo näytä herraa haitanneen. Ruoka maistuisi myös ruoka-ajan ulkopuolella ja kaikkea pitää maistaa. William seuraa nuorikkoaan kuin hai laivaa, mutta tyttöä ei oikein tunnu kiinnostavan. Kai tämä ukko on liian nuori hänelle, kun edellinen ukko oli niin iso, komea ja vanha. (tajusin muuten kotona, että annoin Williamin entiselle emännälle väärän s-postiosoitteen. "." tilalla pitäisi olla ".m.")

Sitten muita uutisia:

Sain tänään aikaiseksi laittaa vihdoin lisävalot kasveille jotka sitä tarvitsevat. Vihdoin.

128 on pystytetty, ja siellä on jo imunuoliaisia. Lajeista löytyvät ainakin pisteimunuoliainen ja viiruimunuoliainen.

Sain vihdoin kaverilta saadun santun kukkimaan.

Parvekkeelle on tullut lunta reilusti, mutta en ole ehtinyt valoisaan aikaan ottaa kuvaa tai sitten patterit ovat olleet loppu, kiitos kihlattuni harrastuksen. Myöhemmin sitten. :)

Turun reissun tuomisia

Tämän syksyn reissuihin on kuulunut myös käynti Turun kasvitieteellisessä puutarhassa. Harmi, että kamera unohtui kotiin. Mukaan tarttui kahden kärhön ja kääpiösamettikukan siemeniä, vesihyasintti ja iso pistia. Hieno paikka, suosittelen, jos ei ole vielä tullut käytyä. Oli hauska reissu, käydään varmasti ensi kesänä uudelleen, kun ulkopuutarhassakin on jotain katsottavaa. Harmi, että kymbidejä oli esillä vain 2 erilaista, mutta tuli sitten vedettyä oikein alan gurua hihasta, ja opittua mm. että on olemassa luonnonlajinen orkidea, jonka kukat haisevat hevosenlannalta. :) Se oli sopivasti kukassa. Kuulin myös, että Jämsän puutarhaopistolta heillä on ollut harjoittelijoita, eli jos sinne päätän lähteä opiskelemaan, tuonne voi päästä.

Heti kun tuonne kasvihuoneisiin astuin, olin kuin kotonani. Ensimmäisen kierroksen jälkeen kihlattuni lähtikin kahville minun jatkaessani kiertelyä itsekseni kunnes hän tuli vetämään hihasta että bussi lähtee kohta. Yötä olimme hotellissa ja aamulla vielä ihasteltiin purjelaivoja ja Turun linnaa. Shoppailukierroksen jälkeen suuntasimme takaisin kotiin. Istutuin kärhöjen siemenistä 2/laji tuonne ulos peiton alle ja 2/laji ilman peittoa, saa nähdä tuleeko kummastakaan mitään. Toivottavasti ainakin samettikukat onnistuvat. Luulisi, että ovat helppo tapaus, mutta eihän noista koskaan tiedä. Jos vaikka unohtuvat verhon taakse niin kuin ne auringonkukat tai jos unohdan kastella niitä kuten leijonankitoja... Onneksi aina on ensi vuosi.

Tänään satoi ensilumi, joka suli melkein heti. Tästä se talvi alkaa.

Lepää rauhassa

Torstaina tuli ihmeteltyä, kun eräs kaloistamme käyttäytyi oudosti. Kuparimonniskoiras Guassimodo, tuttavallisemmin Jussi, opetteli seisomaan. Se seisoi pyrstöllään mattosuodatinta vasten ja korjasi välillä asentoaan. Otin useammankin kuvan kaikessa rauhassa, eikä hän liikkunut minnekään. Tänään hän sitten oli nukkunut pois kunnioitettavassa iässä, joka kieppui siinä 10v. tienoilla.

Parveke odottaa talvea

Juhlan kunniaksi

Viikonloppuna juhlittiin tuoretta maisteria, ja kiinanruusu yritti kovasti pistää parastaan, mutta valitettavasti kukat aukesivat vasta maanantaina. No, ei parane valittaa, hän kun on vihdoin saanut aukaistua kaksi kukkaa kerralla. Toisaalta, onhan tässä häntä lannoitettukin ja vahdittu veden määrää altakasteluruukun säiliössä kuin haukka. Jos vesi pääsee loppumaan hetkeksikään, alkaa nuppuja tippua.

 

Sain myös hienoja onnittelukukkia, kiitokset vielä näistä! Pitää tuolle orkidealle askarrella samanlainen kori kuin mitä olen nyt tehnyt muovisesta hyttysverkosta noille muille:

Kanervia minä vaan...

Ajattelin tänään käydä kaupasa hakemassa kanervia partsille, mutta kun ne olivatkin loppu (pöh!), ja olin jo luvannut itselleni jonkin kivan kasvin, mukaan oli sitten jotain saatava (seli-seli :D ). Tällainen sieltä sitten tarttui mukaan. Kamalaa, kun kauppias tietää mistä minä tykkään. Nyt on sitten ensimmäiseksi vaihdettava hänet lecasoraan ja hankittava hänelle paikka jossa roikkua, kun juuria änkee ruukusta niin ettei ruukku meinaa pystyssä pysyä.

Hoitokaloja lähti ja tuli

Koulun kalat palasivat koululle oltuaan minulla "kesähoidossa" 1,5v. Tässä he viettävät viimeistä yötään meillä eteisessä ämpärissä. Kun ämpäriin ei ollut kantta, improvisoin pyyhekannen. Ilmastimen letku kruunaa kokonaisuuden. Aamulla lähtivät sitten mukanani koululle. Harmi vain, että muistin kyllä ottaa kameran mukaan, mutten muistanut ottaa uudesta kodista kuvaa. Ehkä sitten myöhemmin.

Rapula on nyt pysynyt aika hyvässä siivossa, hämmästyttävää. :)

128-litraiseen on tulossa imunuoliaisille lajiakvaario (=eli vain yhtä lajia koko akvassa), mutta haluamme taustaksi Back to Naturen upean taustan, joka pitää tilata netistä ja haluan asentaa sen ennen kuin akvaariossa on vettä. Lisäksi käytettynä ostamamme ulkosuodatin osoittautui rikkinäiseksi, joten pitää odotella siihenkin varaosaa. Samaan syssyyn sain kuulla ihmisestä jolla kalat olivat päätymässä kalojen taivaaseen kun kämppä oli menossa alta ja uuden avaimet saa vasta ensi kuun alussa. Laskin 1+1=2 ja kutsuin kalat meille kylään tuohon akvaan kunnes uusi kämppä on muuttovalmis. Siinähän nuo menevät kuin omatkin. Harmi vain, että minun kamerallani saa joko tarkan tai väreiltään oikean kuvan... Tässä molemmat.

 

300-litraiseen ostin 10kpl uusia ottoja (Otoncilus-suvun imumonneja) levää syömään vanhan parven jatkoksi, mutta ne kyllä katoavat tuonne niin, etten löytänyt kuin yhden kuvaa varten.