keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Mrrrr!




Tämä tyttö murisisi, jos vain voisi. Aina, kun kameran valo syttyi, hän säntäsi puolustamaan kutuaan kuin ärhäkkä vahtikoira. Ukosta en saanut kuvaa, hän ei vieläkään osaa poseerata.



Nimipäiväkukkani palasi meille testattavaksi aiheuttaako se allergiaa kihlatussani. Tähän mennessä ei ole oireita ollut, mutta eipä tuo enää upeimmassa kukassaan ole. Kiitokset sijaishoitajalle, kasvi on viihtynyt hyvin ja tekee uutta kukkavartta yhden kukkavarren sivuhaaraksi.



Tässä uudistunut rapula. Vaihdoin köynnöstävät päikseen ja lisäsin Englannin jokisoraa. Buddha on vielä postissa, katsotaan milloin se ehtii paikoilleen.

Yritän keksiä keinoa saada lehtiksen poikaset tällä kertaa kasvatettua aikuisiksi asti. Jotenkin pitäisi nuo eristää, mutta miten se pitäisi tehdä että eivät kuolisi stressiin tai hapenpuutteeseen. Missä vaiheessa siirto olisi parasta tehdä? Yksi ratkaisu olisi tietysti rajata osa allasta poikasille, saa nähdä mitä keksin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Meillä kans lehtikala kutee ahkerasti. Yhden kudun otin talteen. Sain peräti kasvatettua niin pitkälle, että olivat ihan lehtikalan näköisiä minikoossa...Sitten...niille tapahtui jotain. Ainuttakaan ei ole enää näkynyt poikasaltaassa :(

Aralia kirjoitti...

Se on joskus salatiedettä, että siinä onnistuu. Mä vasta yritän saada poikaset pysymään hengissä siihen saakka et niiltä loppuu ruskuaispussista ravinto.