Kuinka tapetaan kasvi

Hukutetaan se

Yleisin tapa tappaa huonekasvi, koska harvan kasvin juuret kykenevät hengittämään veden alla. Kasvit ovat siitä erikoisia otuksia, että ne paitsi juovat, myös hengittävät juurillaan. Pitäisi aina huolehtia, ettei kasteluvesi jää ruukkuun tukahduttamaan juuria, vaan että se pääsisi valumaan pois joko aluslautaselle tai vesisäiliöön. Aluslautasellakaan vesi ei saisi seistä kuin korkeintaan vartin. Kastelun tarve pitäisi myös aina tarkistaa joko tökkäämällä sormi multaan ensimmäiseen niveleen asti (=siis siihen, mistä se sormi taipuu ensimmäisen kerran) tai ostamalla mullankosteusmittarin. Hinta on noin kympin, ja niitä löytää ainakin puutarhamyymälöistä.

Tapetaan se janoon

Tämä on helppoa. Kasvi ei tarvitse kuin unohtaa. Kun ihmiset yrittävät välttää edellisen kohdan, he monesti sortuvat sitten liioittelemaan. Usein kasvit on istutettu turvepohjaiseen multaan, joka on vaikea saada kastumaan uudelleen, jos se pääsee kuivumaan aivan korpuksi. Jos multapaakku on kuivuessaan kutistunut jo niin, että ruukun reunoille on syntynyt railo, on jo korkea aika kastella. Ja jos kasvi on nuupahtanut ja multa on kuivaa, se haluaa vettä. Nyrkkisääntö: Tarkista vedentarve kerran viikossa. Erityisen ohutlehtisten kasvien kohdalla voi olla tarve kastella päivittäin (kodinonni, viheradiantumi). Jos haluaa venyttää kasteluväliä, kannattaa harkita säiliöruukkuja.

Ruokitaan se hengiltä

Tämä on itseasiassa tarkasti otettuna edellisen muunnelma. Jos kasville annetaan jatkuvasti liikaa lannoitetta, se ei lopulta saa imettyä mullasta vettä, vaikka sitä siellä olisikin. Ei siis lannoiteta runsaammin kuin lannoitepurkin ohjeessa neuvotaan. Liian runsas lannoitus on myös rahantuhlausta. Vaikka se ei kasvia tappaisikaan, monesti etenkiin liian voimakas typpilannoitus johtaa isoihin lehtiin, mutta kukkia ei näy, ei kuulu.

Grillataan se

Otetaan kasvi, ja laitetaan se kuumimpaan paahteeseen, mitä löytyy. Paras tapa on ottaa koko talven sisällä viihtynyt kasvi ja nostaa se ensimmäisten lämpimien päivien innoittamana voimakkaimpaan aurinkoon, mitä parvekkeelta löytyy. Lehdet palavat auringossa, minkä näkee niiden muuttumisena keltaisiksi. Etenkin suurimmassa valossa olleet kellastuvat. Jos haluaa aiheuttaa vielä pahempaa tuhoa, sumuttaa kasvin kun se on auringossa. Pienet vesipisarat toimivat kuin polttolinssit ja tekevät lehtiin täpliä.

Grillaamisen sijaan voi kokeilla juuriston keittämistä. Laitetaan siis kasvi mustaan tai metalliseen, mieluiten mustaan JA metalliseen ruukkuun aurinkoon, ja annetaan hautua. Jos ruukkuja ei voi vaihtaa ja haluaa välttyä tältä, mullan ja ruukun väliin tulee laittaa eristekerros esim. styroxista. 

Jäädytetään se

Monesti tämä tehdään vahingossa. Talvella käydään ostamassa kiva kasvi, eikä pakata sitä, kun "autollehan kävelee hetkessä". Se hetki on usein ihan riittävän paljon, ja seuraavana päivänä kasvi on pudottanut kaikki lehtensä. Erityisen herkkiä tälle käsittelylle ovat joulutähdet. Kasvin voi tappaa kylmyyteen myös unohtamalla sen ulos tai kuistille, jossa lämpötila karkaa liian alas. Monet trooppiset kasvit kärsivät jo alle +15 asteen lämpötiloista, toiset vasta alle +10 asteen tai +5 asteen alle karkaavista lämpötiloista. Mikään kasvi ei kuitenkaan kasvuvaiheessa kestä lämmön äkillistä putoamista pakkaselle. Jotta kasvit kestäisivät pakkasta, niiden on pitänyt saada hitaasti valmistautua siihen tuleentumalla.

Jäädyttämisen erityismuoto on jäädyttää juuristo. Usein uhrina ovat pienet taimet ikkunalaudalla, jossa vetää. Jos muualla ei ole tilaa, ruukut kannattaa nostaa styroxlaatikkoon, joka suojaa niitä kylmältä.

Eristetään se pimeään

Kaikki kasvit tarvitsevat valoa elääkseen. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Kasvit monesti pysyvät hengissä liian pimeässä, jotkut jopa ihmeellisen pitkiä aikoja, mutta ne kyllä oireilevat ennen kuolemaansakin. Ne eivät kuki, pudottelevat lehtiään ja uusi kasvu on vaaleaa. Kasvu voi myös pysähtyä kokonaan. Kasvi voi myös kasvaa oudon muotoiseksi kurotellessaan valoa kohti. Jos auringonvaloa ei ole mahdollista saada, kasvi kyllä tyytyy myös keinovaloon. Niitä vain ei kannata laittaa liian lähelle kasvia, jottei se grillaannu. Toisaalta liian korkealla oleva lamppu ei paljoa kasvia lohduta. Energiansäästölamput ovat parhaita, sillä ne tuottavat vähän lämpöä. Kasvilamput tuottavat sinipunaista valoa, sillä näitä aallonpituuksia kasvit pystyvät hyödyntämään parhaiten.

Syötetään se ötököille

Tämä on jo edistyneempien tapa, ellei kasvi ole saanut salamatkustajia jo ennen kotiutumistaan. Jos kasvi alkaa äkkiä voida huonosti, vaikka hoito on pysynyt samana, syynä ovat usein ötökät. Niiden ilmestyminen kertoo, että kasvilla on jokin huonosti. Hellejakso käy myös kasvien voimille, jolloin tuholaiset usein iskevät. Tai sitten kastelussa, lannoituksessa tai lämpötilassa on ollut jo pidempään jokin vähän pielessä. Jos haluaa sulkea ötököiden buffetin, keinot ovat monet. Jos kyseessä ovat hyönteiset, helpointa on tökätä multaan Provadoa (oma mielipide). Jos kyseessä ovat hämähäkkieläimiin kuuluvat punkit, pitää julistaa pyhä sota tai hyvästellä kasvi.

Tapetaan se tauteihin

Tämä on harvemmin kasvin omistajan vika. Monesti kasvi on ollut sairas jo ostettaessa tai sitten jokin kasvinesteitä imevä tuholainen on tartuttanut sen. Usein ei ole oikein mitään tehtävissä, sillä kun tartunnan huomaa, yleensä koko kasvi on jo saastunut.

Hankitaan kissa/koira/muu tuhoeläin

Kissat pitävät joidenkin huonekasvien mausta aivan liikaa. Suosikkeja ovat kuulemani mukaan pullojukat, kiinanruusut ja rönsyliljat. Ne tykkäävät myös istua kasvit littaan päästäkseen katselemaan maisemia. Koirat taasen voivat innostua tarkistamaan, onko kasvin alle piilotettu luu. Ne myös kuulemma pitävät pistokkaista. Molemmat osaavat tiputtaa kasvit ruukkuineen lattialle, etenkin kun olet viikonlopun yli matkoilla.

Leikataan se hengiltä

Huonokuntoisen kasvin liian innokas leikkaus voi koitua sen kohtaloksi. Kuolleet osat voi leikata pois huoletta, mutta kannattaa tarkistaa, onko kasvissa osia, joita se ei osaa kasvattaa takaisin.

Hoidetaan se hengiltä

Kasvit ovat paljon hitaampia kuin ihmiset. Nuupahtanut kasvi ei pomppaa pirteänä pystyyn sillä sekunnilla kun se saa vettä. Liian vähäisessä valossa kitunut ei paremmassa valossa rupea kukkimaan välittömästi. Kun uusi viherpeukalo sitten kauhukseen huomaa, että kasvilla on jokin huonosti, hän panikoi ja tekee kaiken mahdollisen: Hukuttaa tänään, kuivattaa sitten aivan korpuksi, antaa lannoitetta, vaihtaa lannoitetta, käy kaikki kaupan lannoitteet läpi viikon sisällä, vaihtaa kasvupaikkaa vartin tai ainakin päivän välein ja kun kasvi yhä kituu, leikkaa sen rajusti, jos se innostuisi. Kasviparka ei tiedä miten päin olisi, ja lopulta ötökkäinvaasio iskee viimeisen naulan arkkuun. Otetaan siis rauhassa, mietitään mikä kasvilla voisi olla, ja toimitaan sen mukaan. Moni kasvi kokee järkytyksen, kun se joutuu kasvihuoneesta kotioloihin. Kunhan kasvissa ei ole tuholaisia, se kyllä toipuu.

Jos onnistuit tappamaan kasvisi tavalla, jota ei tässä ole lueteltu, kerro se minulle, niin lisätään se listaan. 

Tänään tänne ovat ilmestyneet viime viikolta puuttuneet postaukset:

Mistä tätä kiveystä riittää?
Korjausta, korjausta
Toistaiseksi viimeinen kivityöpäivä 

Koska olen ollut flunssassa lauantaista asti, en tänään päässyt töihin. Siksi tänään kirjoittelin kasvien hoito-ohjeiden päättelystä. Todennäköisesti en huomennakaan jaksa töihin asti, katsotaan nyt. Keskiviikkona on vielä työpäivä, jonka jälkeen alkaa pääsiäisloma, joka jatkuu vielä maanantainkin. Toivottavasti paranen pian, sillä tyhjänpanttina makaaminen on tylsää.

Miten hoidan kasviani?

Kuvitellaanpa, että olet ostanut kasvin A, joka näytti kaupassa kivalta. Menet nettiin ja alat etsiä siitä tietoa. Yhdellä sivulla sanotaan, että kasvia ei saa liikutella, toisella, ettei sitä saa kastella kuin kerran kuussa, kolmannella käsketään kastelemaan joka päivä. Joku sanoo, että kasvi kuolee ikkunalla, toinen valittaa kun se kuolee nurkassa. Lannoittamisen kohdalla heität kädet ilmaan ja luovutat. Äläkä hyvä tavaton sentään mene ja ala etsiä tietoa kasvikirjoista, sillä nekin ovat kaikki eri mieltä. Toisen mukaan kasvi pärjää valosta varjoon, toinen sanoo vain "hajavalo". Täh?

Neuvojen moninaisuuteen on montakin syytä. Ensimmäinen syy on se, että jokainen haluaa hoitaa kasvejaan tavallaan. Kiireinen ei ehdi hoitaa niin usein kuin kiireetön. Joku haluaa näprätä kasvien kanssa ja hioa lannoitusta, valaistusta ja ilmankosteutta loputtomiin, toiselle riittää, kunhan kasvi pysyy hengissä. Toinen syy on, etteivät kaikki saman lajin kasvit ole täysin samanlaisia. Jos emokasvi on kerätty kosteasta sademetsästä tropiikissa, sillä on eri geeniperimä kuin vuorenrinteeltä kerätyllä, vaikka ovatkin samaa lajia. Jalostus sotkee pakkaa lisää, joten voi aivan hyvin olla, että naapurisi kasvi tarvitsee vettä joka päivä, ja sinun marketista ostamasi samanniminen kasvi kuolee samalla kastelutahdilla.

No. Mitä ihmettä tässä voi ihminen tehdä, kun ei voi mihinkään luottaa? Ensimmäiseksi pistetään jäitä hattuun. Kasvien hoito ei ole salatiedettä, eikä kasvisi kuole sillä välin kun selvität, miten sitä hoidetaan, kunhan se oli terve kun ostit sen, eikä se saanut kylmää kun toit sen kotiin.

Yksi tapa etsiä neuvoja on poimia eri lähteiden ohjeista ne useimmin toistuvat, ja mennä niiden mukaan. Jotkin asiat pätevät aika varmasti, kuten "vaatii viileän jakson kukkiakseen". Minä jätän nämä kasvit suoraan hankkimatta, koska tiedän etteivät ne koskaan kuki tasalämpöisessä kerrostalossa. Toinen usein pätevä asia on vaikeus. Jos keskustelupalstalla kukaan ei saa kasvia pysymään hengissä Suomen oloissa, todennäköisesti ei saa aloittelijakaan. Hyvin vaikeita kasveja ovat esimerkiksi gardenia, hellepuu ja joulutähti (paitsi jos sinulle riittää, että se on hengissä joulunpyhät).

Toinen tapa on katsoa sitä kasvia. Hyvin ohuet lehdet päästävät vettä haihtumaan enemmän, jolloin kasvia pitää kastella enemmän. Hyvin paksut tai jopa vahapintaiset lehdet kertovat kasvin kestävän kuivuuttakin. Jos kasvi nuupahtaa, ja multa on kuivaa, pitää kastella useammin. Jos kasvi nuupahtaa ja multa on läpimärkää, pitää kastella harvemmin.

Jos ei tiedä kasvin vaatimuksista yhtään mitään, hyvä tapa aloittaa on keskivertohoito, jota sitten säätää lopputuloksen mukaan. Eli laittaa kasvin valoisaan paikkaan, mutta ei kuumimpaan paahteeseen, ja kastelee sitä aina, kun multa on päässyt vähän kuivahtamaan. Jos kasvi voi hyvin, jatketaan tätä. Jos kasvi alkaa oireilla, muutetaan jotain: valoa, vettä, lämpötilaa. Paras tapa tappaa kasvi kuin kasvi on kastella liikaa. Ei kuitenkaan kannata odottaa, kunnes multa on niin kuivaa, että se irtoaa jo ruukun reunoistakin, ellei kyseessä ole todella paljon kuivuutta kestävä kaktus. Toiseksi tehokkain tapa tappaa kasvi on kylmyys. Laitetaan kasvi ikkunalle, jolla vetää pahasti tai tuuletetaan talvella siitä kasvin viereisestä ovesta. Suurin osa huonekasveista viihtyy, kun lämpötila on vähintään +15 astetta. Näistä kun selviää, on jo aika hyvin.

Lannoittamista ei usein ostokasvin kohdalla tarvitse heti alkaa miettiä, sillä niillä on usein mullassaan pitkäkestoista lannoitetta, joka riittää n. 1-4 kk ostohetkestä. Sinulla on siis hyvin aikaa tutustua kasviin ja kuinka nopeasti se kasvaa. Nopeakasvuista lannoitetaan useammin kuin hidasta hämäläistä.

Vielä termiviidakosta. Hajavalo tarkoittaa paikkaa, joka on valoisa, mutta johon aurinko ei pääse paistamaan suoraan, ei ainakaan koko päivää. Jossain toisessa paikassa tarkoitetaan samaa, kun sanotaan puolivarjo. Se, ettei kasvia saa siirtää, tarkoittaa jossain, ettei kasvia kannata siirrellä usein, sillä se on hidas reagoimaan muutoksiin.  Toinen voi tarkoittaa samoilla sanoilla sitä, että kun kasvissa on nuppuja, sitä ei kannata siirtää, sillä nuput kääntyvät kohti valoa ja pahimmillaan "vääntävät itseltään niskat nurin" ja tippuvat. Kasvi voi myös olla herkkä nuppuvaiheessa tapahtuville muutoksille ja tiputtaa nuput erilaisen ilmankosteuden tai valonmäärän vuoksi. Joka tapauksessa harva kasvi kuolee siirtämiseen, ja jos uusi paikka saa kasvin reagoimaan hirveän huonosti, aina voi siirtää sen takaisin tai odottaa, kunnes se sopeutuu.

Ja jos se joka tapauksessa kuoli: Se ei sitten ollut sinun kasvisi. Jätä se ensi kerralla kauppaan ja kokeile jotain toista. :)

Oikea ja väärä tapa: Puunkaato

Kuinka puu kaadetaan turvallisesti: Cut Down a Tree Safely
Jos puu jää jumiin, tehdään näin: Felling a hung up tree - safety first

Miten ei missään nimessä toimita: How NOT to cut down a rotten tree
Eikä jatketa näin: How not to cut down a Rotten Tree part 2

Ja hankitaan edes se saha, jos ei ammattilaiseen ole varaa: DUMBEST TREE FELLERS

Ei se kyllä aina suju silloinkaan, kun luulee tietävänsä, mitä tekee: tree cutting gone wrong 

Toistaiseksi viimeinen kivityöpäivä

Minulle vuosi eilen tieto, että ensi viikolla olisinkin jo eri hommissa. Ei enää kiviä, jee! Tänä aamuna kuitenkin vielä tein ensin kaksi rinkulaa ja sitten leikkasin kiviä.

Olin juuri leikkaamassa tätä, kun puutarhuri tuli kertomaan että firmalle on saapunut iso kasvilähetys, ja meidät tarvitaan purkamaan sitä. Tuli siis äkkilähtö työmaalta.

Firman pihassa oli iso rekka täynnä tavaraa. Siis aivan täynnä. Puuntaimia, perennoja, pensaita, köynnöksiä... Puut olivat niin valtavia, vaikka taimia olivatkin, että niiden nosteluun tarvittiin koneellista voimaa. Minä juoksutin aluksi perennantaimia varastohuoneesta valeistutukselle, jotta näille saatiin tilaa, joten en heti päässyt räpsimään. Auto oli jo puolityhjä, ennen kuin ehdin saada kameran käsiini.

Puuntaimi siis nostettiin autosta koneella, ja sitten joku piti puuta pystyssä kun se kärrättiin varastoon odottamaan istutusta.

Piikeissähän ei saanut matkustaa, koska se on vaarallista. Varmuuden vuoksi puutarhuri näytti tämän meille useamman kymmenen kertaa, jotta varmasti muistaisimme.

Minun hommani oli kastella kasvit ja peitellä juuret auringolta, etteivät ne kuivuisi.

Lopuksi saatu tavara tarkastettiin sekä firman omistajien että asiakkaiden toimesta. Tässä on kasvit kahteen suureen paikkaan (puisto ja asuinalue) ja useampaan pieneen paikkaan. Kuulemma ensi viikolla nämä pitäisi sitten saada istutettua.  Nuo valkoiseen muoviin pakatut ovat kaikki paljasjuurisia, niistä aloitetaan. En malta odottaa!

Korjausta, korjausta

Tämän päivän tavoite oli saada petankki-kentän toinen reuna valmiiksi.

Ensin kuitenkin pääsin tekemään rinkuloita. Tässä piti tehdä sama juttu kuin pienemmän rinkulan kanssa, eli hakata kivistä pala pois että ne mahtuvat tuohon. Rikoin kaksi kiveä, ennen kuin homma alkoi sujua. Sitten se sujuikin todella hyvin. Aluksi aikaa meni noin 10 minuuttia per kivi, mutta loppua kohden olin jo paljon nopeampi. En kuitenkaan saanut tätä tehtyä pelkällä vasaralla, vaan piti käyttää sekä vasaraa että talttaa. Homma meni niinkin hyvin, että sain kehuja. Ilmeisesti minun ei vielä oletettu selviytyvän tästä hommasta itsekseni. :)

Keskelle pihaa oli ilmestynyt kuoppa, johon tulee pyöreä oleskelualue tätä samaa kiveystä, mitä täällä on muuallakin.

Sitten pääsinkin tekemään tätä reunaa. Huomasin reunan tehtyäni, että kivet menivät tasan. Miksi meillä on neljä samanpituista reunaa, joista kolmessa kivet eivät mene tasan, mutta viimeisessä menivät?

Huomasin, että kukkapenkki, jonka piti olla yhtä pitkä pelikentän kanssa olikin puoli kiveä liian pitkä. Pääsin siis korjaamaan sen.

Samalla sain sitten korjata pitkät sivut sekä kukkapenkissä että pelikentässä, sillä huomasin että molemmissa päissä oli puolen kiven kokoinen kolo. Nyt ei tarvinnut leikata kuin kaksi kiveä, yksi kukkapenkin kumpaankin päähän. Oli kiva saada kehuja tarkkasilmäisyydestä.

Korjauksiin meni aikaa, mutta vihdoin päästiin latomaan.

Minä ladoin ja puutarhuri kantoi kiviä, joten edettiin nopeasti.

Päivän lopulla päästiin jo aloittamaan tämä polku, joka tulee kiertämään koko pihan. Se jäi vielä korjaamatta, mutta tästäkin jo näkee, etteivät seinät ole mitenkään keskenään linjassa. Käytävä on linjassa tuon harmaan seinän kanssa, toinen kiveys on linjassa sinisen päätyseinän kanssa (kuvasta oikealle). Huomenna sitten jatketaan.

Mistä tätä kiveystä riittää?

Tältä näytti tänään. Tämän kiveyksen pitäisi vielä jatkua kuvaajaa kohti, ja sitten siltä pitäisi jatkua kivetty polku...

...tänne, ...

...täältä tuonne, ...

...ja sieltä kohti ensimmäiseksi kivettyä aluetta.

Niin ja tämä luonnonkiveyksen leventäminen ja uusiminenkin pitäisi tehdä. Ei täältä kivityöt heti lopu.

Eli jatkoimme siis kiveyksen tekemistä. Tänään sain kyllä tehdä muutakin kuin vain latoa tai kantaa kiviä.

Sain tehdä tähän pohjat! Siinä menikin hetki, joten sillä välin toinen harjoittelija kävi viemässä maata pois ja toi hiekkaa tilalle.

Ohjaava puutarhuri teki sillä välin autotien pohjia. Sitä pidennetään reilusti vanhasta. Ja arvatkaa mitä? Jos luin piirrustuksia oikein, sekin on kiveystä, vaikkakin eri kiveä.

Tähän asti päästiin, ennen kuin kivet loppuivat. Huomenna jatkuu!