Nyt on ollut aivan liian ihana ilma olla sisällä bloggaamassa. Pihapiirin linnuista lähtee ääntä. Nyt on bongattu ainakin metsäkirvinen, sinitiainen ja viherpeippo. Sinitiainen jopa lensi oksalta oksalle sitä mukaa kun kuljin sen pesäpaikan ohitse ja huusi minulle suoraan korvaan etten vain kehtaisi kuvitella ruveta rettelöimään. Leskenlehdet ovat ryhtyneet kukkimaan ojanpientareella ja nurmikkokin meinaa ruveta jo vihertämään. Harmikseni huomasin, että muutama voikukka yrittää samaa. Pajut kukkivat ja narsisseissa on jo käynyt kimalaisia useampanakin päivänä. Maa on jo parvekkeella sulaa, joten on pitänyt alkaa kastelemaan ja tuija on päässyt huppunsa alta.
Akvaariomaailmassa tapahtuu myös. Kävin akvaarioseuran tapahtumassa kuuntelemassa tietoa akvaariokasvimaailman uusimmista tuulista. Tulipahan taas paljon uutta tietoa. Nykyään Amerikan ihmemaassa kasviakvaariot kuulemma perustetaan levättömästi kokonaan ilman vettä, saksalaiset ovat keksineet pistää akvaarioihin kaukoidästä rahdattuja kuivia lehtiä, jotka maksavat omaisuuden, mutta omaavat antibioottisia ominaisuuksia, ja japanilaiset ovat innoissaan uudesta "mini-vesitähdikistä". Sain vesimiekkani myytyä tapahtumassa, joten oli hyvä syy sortua ostamaan tuota uutta ja ihmeellistä minimaalisen pientä, vesitähdikin näköistä kasvia rapulaan. Kasville ei tässä vaiheessa ole muuta nimeä kuin Staurogyne sp. Edes Kassellmannin "kasviraamattu" ei tunne kasvia. Ostin myös noita ihmeellisiä lehtiä, vaikka hintaa olikin 0,5€/lehti. Jos huomaan jotain dramaattista muutosta piikkisilmien kunnossa (luvattiin, että lehtien syöminen tekisi erityisesti niiden suolistolle hyvää), pitää selvittää, mistä näitä mantelipuun kuivattuja lehtiä saa.
Kotona laitoin sitten rapulaa uusiksi. Otin korotetulta osiolta isoimmat kivet pois ja korvasin ne vesikasvimullalla. Tämä onnistui siten, että imin akvaariosta veden niin alas, että korotettava alue jäi kuiville, lisäsin mullan, istutin kasvit ("mini-vesitähdikin" ja "brasilian kääpiöruoho"-epäilyn) siihen, täytin ja tyhjensin ja täytin akvaarion, haavin kelluvat turpeet pois ja hyvä tuli. Parin tunnin päästä suodatin oli kirkastanut vedenkin. Saa nähdä, viihtyisikö kääpiöruoho nyt paremmin.
300-litrainen näyttää nyt paljon paremmalta, kun ylimääräiset vesimiekat lähtivät pois. "Ihmelehtiä" on syöty, mutta kalat eivät ainakaan vielä ole saaneet lisää älyä päähänsä. Kaikki keltainen on yhä ruokapurkki ja kaikki, mikä tulee akvaarioon sisään on ruokaa. 128:ssa on naurattanut Anna-partamonni, joka on metsästänyt virran lusikasta irroittamaa kurkunpalaa. Ensin Anna kiipeää taustaa pitkin mahdollisimman korkealle, sitten se odottaa että kurkku tulee sopivalle etäisyydelle ja hyppää sen päälle ja toivoo että kurkku ja kala painuisivat pohjalle, että kurkkua voisi taas syödä. Joskus, kun kala arvioi väärin, se saa kyllä otteen, mutta ei pääse kurkun päälle, jolloin virta vie sekä kalaa että kurkkua. Joskus taas kala menee ohi, mutta saa iskettyä poskipiikkinsä kurkkuun, ja siinä se sitten räpistelee kurkun mukana, kunnes piikki irtoaa. Pohjalla on kyllä lusikassa toinenkin kurkun pala, mutta sitä ei voi syödä. Sen sijaan kala on yrittänyt irrottaa sitäkin lusikasta, mutta tähän mennessä hän on vain onnistunut saamaan itsensä useasti poskipiikistä kiinni kurkkuun. Ilmeisesti hän tajuaa työtää kurkkua poskipiikit posken myötäisesti, mutta kun suuttuu kun kurkku ei liiku, pörhistää piikkinsä ja siinä sitä ollaan... Kuka väittää, etteivät kalat ikinä tee mitään? :D
Taloyhtiön pihatalkoot pidettiin sunnuntaina upeassa säässä, vain kova puuskittainen tuuli harmitti vähän. Hiekoitushiekat ja vuoden roskat katosivat porukalla penkeistä ja nyt niihin kelpaa seuraavissa talkoissa istutella jotain. Oli kyllä todella mukavaa, että tuona päivänä pidettiin talkoot, sillä sisällä ei kyllä kestänyt olla, eikä parvekkeella ole vielä tuolia jossa löhöillä. Ehkä sinne kohta sellainen ilmestyy. Mutta älkää kertoko ilmojen haltijalle, tai alkaa varmaan sataa rakeita. ;)
Tekstit
