Ahdasta

Tunnelmakuva ikkunalta auringon laskiessa.

(Huomatkaa taiteelliset pyykit. :) Piti siirtää maijat niiden tieltä tuonne oven eteen tarjoilupöydän päälle.)

Ylös, ulos ja aurinkoon!

Tänään oli niin aurinkoinen ja lämmin päivä, että vein kasvit ulkoilemaan. Huomatkaa upeat köynnöstuet elämänlangoilla, joita piti korjailla maalarinteipin kanssa ja lisäillä grillitikkuja tuulen takia. Kylmä tuuli puhalteli, mutta onneksi niin heikoisti, että ei kasveja haitannut.

Tässä ovat ylhäältä alas tuoksuköynnös (joka kasvoi ulkona sentin verran), sitten petuniat, mansikat, ahkeraliisat ja kehäkukat. Kannen alla itävät samettikukat ja vieressä rasiassa ovat leijonankidat (kirpun kokoisia) ja valkoisessa amppelissa yrittävät itää värinokkoset.

Otin ulos myös orkidean, joka pääsi roikkumaan tuohon tummaa seinää vasten. Pienoiskasvihuoneessa yrittävät itää kesäharsot. Arvatkaa, kuka vietti tänään suurimman osan ajastaan löhöillen tässä nurkkauksessa? Teki mieli käpertyä tuohon kerälle ja kehrätä kuin kissa, mutta fysiikka ei ihan sitä sallinut. Ihanan lämmin, vaikkakin illan suussa alkoi olla jo aika helteistä. Sisälämpötila asunnossa kohosi peräti 26 asteeseen, ja parvekkeellakin oli varjossa olevan mittarin mukaan parhaimmillaan melkein 19 astetta lämmintä. Ilma alkoi vasta seitsemän maissa nopeasti viiletä, jolloin nostelin kasvit takaisin sisälle. Ainoa harmi oli, että myös kaikki naapurit innostuivat istuskelemaan parvekkeelle tupakoimaan, ja minä saan siitä hajusta aina hirveän päänsäryn. Pahimmat korsteenit ovat näemmä juuri nuo seinänaapurit. Eivät kunnioittaneet edes sitä että laitoin pyykit kuivumaan parvekkeelle. Toivottavasti haju ei hirveästi tarttunut.

Elämänlankoja saa kyllä kohta taas leikata, ottivat tuolla ulkona sellaisen kasvuspurtin ettei ole tosikaan. Juurten alapuolella olevalla kanankakkamerilevämurskalla on varmaan silläkin oma osuutensa tähän kasvuspurttiin. :) Ne onnistuivat jo nyt imemään multansa kuiviin, vaikka nostin kasvit pihalle vasta klo 14 jälkeen iltapäivällä. Jouduin kastelemaan heitä litran/laatikko etteivät olisi ihan lurpsahtaneet ennen auringonlaskua.

Kirjallisuutta kehiin

Kun netistä on löytynyt niin vähän kymbideistä (siis orkideoista jotka kuuluvat sukuun Cymbidium tai ovat niiden hybridejä), kävin kirjastossa. Löytyihän sieltä vihdoin opus jossa mainittiin nämäkin orkideat. Julkaisuvuosi on 1968 (Esko Puupponen, Harrastajan suuri orkideakirja). Siitä on siis vähän aikaa kun nämä ovat olleet yleisempiä. Cymbidium hybrideistäkin tuossa kirjassa oli vain puolen sivun verran. Niitä on tuon kirjan julkaisun jälkeen risteytetty vielä useampia, ja kirjoittajakin toteaa, että risteymiä on jo tuolloin ollut aivan liikaa listattavaksi. Hän on pitäytynyt vain luonnon lajeihin, joita kirjassa esitellään 10.

Yhdestä mainitaan, että on upeakukkainen ja kukat tuoksuvat hyvältä, mutta ei sovi kotikasvatukseen. Moni on peräisin Himalajan vuoristoista, ja kaipaa kylmää. Hybridit kuulemma kestävät asunnon ilmastoa paremmin.

Kaiken kaikkiaan hyvin kattava kirja. Cymbidiumit mainitaan useassakin kohtaa eri hoito-ohjeissa. Talvella näille sopii lämpötilaksi +10-+15 astetta. Kesällä voi viedä ulos puiden varjoon tai tehdä näille varjostusta keinotekoisesti. Elo- syyskuussa kasvi pitää vähitellen totuttaa täyteen valoon, että bulbit jaksavat vahvistua ennen talven kukintaa. Kastelun voi korvata lepokaudella suihkuttelemalla kasvin yläpuolelle. Kasvia itseään ei saa suihkuttaa, ja vettä ei saa jäädä lehtihankoihin yöksi ellei kasvi ole kesää viettämässä ulkona. Jaksaa kuulemma kukkia bulbien vesivaroinkin, ja jos ei ole varma, kannattaako kastella, on parempi jättää kastelematta. Kymbien kukkia voidaan kirjan mukaan pitää kestävimpiin kuuluvina. Voivat selvitä asuinhuoneessa 5-6 viikkoa, kylmässä vieläkin kauemmin. Kirja suosittelee kukinnon leikkaamista sen täysin auettua maljakkoon, että kasvi pääsee taas lepäämään. Kukkiminen ei kuulemma ole merkki viihtymisestä, vaan parempi osoitus on bulbien suureneminen vuosi vuodelta. Jos bulbit kutistuvat vuosi vuodelta, kasvi tekee hitaasti kuolemaa.

Paljon sellaista, mitä en ole netistä löytänyt/omaksunut. Huomaa kyllä, että tuo on hybridi, kun siinä on ominaisuuksia ainakin kolmesta eri lajista. Hoitovirheistä kirjassa ei ollut paljoa mainintaa, paitsi että varoiteltiin kovasti että liian tiheä kasvatusalusta mädättää juuret, mikä näkyy lehtien kärkien ruskettumisena. No, minä oletan yhä, että minun kasvini lehdenkärjet ovat ruskistuneet liiasta lannoittamisesta, sillä juuret näyttivät voivan hyvin. Eli lisävalaistusta aiheeseen mustat pilkut ei saatu. Mutta se selvisi, että kymbidin lehdet voivat pysyä hengissä jopa kymmeniä vuosia, eli ihan heti tuo ei taida pilkuistaan päästä, vaikka hoivaisinkin sitä oikein. Toivottavasti sentään kukkisi jossain vaiheessa. :) Ei tuota ihan viherkasvina viitsi pitää, vaikka komean iso onkin.

Kirjan ikä näkyy kyllä mustavalkokuvissa, pitkässä selostuksessa kuinka orkideatkin tarvitsevat ravintoa, eli niitäkin pitää lannoittaa eikä vain kastella tislatulla vedellä ja sillä että "markettikukista" ei ole vielä tietoakaan. Kirja aloittaakin orkideojen hoito-ohjeet siitä, mitä pitää tehdä ulkomailta paljasjuurisena saadulle taimelle istutettaessa. Mutta mukava lueskella, ja hyvät kuvat orkideojen hoidosta ja rakenteesta. Kukista kyllä toivoisi että olisivat kaikki värillisiä. Vaikka sitten voisi kyllä iskeä se paljon puhuttu (ja peloteltu) orkideakuume. Jos pysytään tässä yhdessä nyt vain. :)

Orkidea pääsi hanan alle

Otin orkideani tänään kasteltavaksi, kun tuntui niin kuivalta. Ja tosiaan, kun tiskipöydän yllä otin siltä ruukun irti, koko juuripaakku oli pinnaltaan kuiva. Juuret ovat aika tiheään varsinkin tuolla ruukun alaosassa, mutta keskellä ei ole paljoa mitään. Millonkohan näihin tarvitsee ruukku vaihtaa? Ilokseni huomasin, että juurten kärjet näyttävät terveiltä ja hyvinvoivilta. Lehtien mustat pisteet johtuvat ilmeisesti siitä että kasvi on saanut kylmää tai sitä on pidetty liian kosteassa. Tämän tiedon sain täältä. Seurataan tilannetta.

Kasvien jakamisen ihanuus

Ruokapöytä näyttää nyt tältä.

Nämä jäävät minulle:

Nämä jäivät yli:

Tai no, on tuossa nuo vehkat, joista yksi menee siskolleni ja kaksi jää. Mutta siis neljä kasvia ylimääräisenä ilman ottajaa. Upeita ovat, kokoakin löytyy. Toivottavasti löytyisi ottajiakin. Nuo punaiset maijat ovat paljon isompia taimia kuin nuo vihreät, mutta niilläkin on kova yritys päällä. Tälläkin on monta alkua työntymässä mullasta:

Lisäksi karsin vihdoin viimein rapulan. Hulluna sai heittää jaavansammalta roskiin. Samoin ricciaa. Niin moskaista ja pieniin pätkiin hajonnutta ei olisi kukaan huolinut edes ilmaiseksi. Tältä näyttää rapula nyt:

Huomatkaa vasemmassa ylänurkassa kelluvat rusolehdet. Ne ovat niin hyvän näköisiä, etten kehdannut roskiin heittää. Kyselen harrastajilta, jos joku haluaisi käydä nuo hakemassa pois. Värikin on upea, näkyy parhaiten tässä kuvassa:

Jos näille ei ottajaa suoraan löydy, taidan viedä akvaarioliikkeeseen ja koittaa vaihtaa näitä kalanruokaan tms. Pitäisi näemmä tuota sammalta pitää paremmin kurissa. Se tuppaa kasvamaan vähän liian helposti peittämään tuota ruohoa jolla yritän pohjaa peittää. Tarvitsen selkeästi hidaskasvuisempaa sammalta. :D

Niin, ja...

Pöytäkin löysi paikkansa ja sai heti roinaa päällensä. Huomasin, että tuo kahva on erittäin kätevä paikka parvekelaatikoiden raudoille. Tässä on isojen laattojen värikin vähemmän vääristynyt kuin viime kuvassa. :)

Hups, ja multaa meni 20+litraa

Huomasin, että elämänlankojen juuret olivat jo kymmensenttisiä ruukun ulkopuolella, joten ajattelin istuttaa ne lopulliseen kotiinsa, parvekelaatikkoon. Sitten ne eivät enää mahtuneetkaan siihen missä ne olivat aiemmin olleet, joten piti vähän järjestellä. Nyt on asunnossa mielestäni avarampaa ja mukavampaa kun on kasveja neljässä tasossa. Vihreää. Ja lievä kanankakan haju, mutta se nyt on ohimenevää. Tässä alakerran väki:

Laitoin elämänlangoille ensin vähän mustaa multaa, sitten kanankakkarakeita, sitten vähän lisää mustaa multaa, sitten taimet ja lopuksi ympärille hyvin hiekkaista (ja kivistä) pirkka-multaa. Toivottavasti tämä sekoitus saa kasvit kasvamaan ahkerasti ja pitää mullan pinnan ilmavana. Muut asukit ovat anopinhammas, mansikat, ruohosipulit, kehäkukat ja basilikat.

Tässä yläkerran väki:

Sievässä sovussa auringossa viihtyvät petuniat, ahkeraliisat, rönsylilja ja santut. Lintuhäkki sopii mielestäni hyvin yhteen köynnösten kanssa, varsinkin sen jälkeen kun jasmiini ehtii kasvaa sen taustalle. Nyt jasmiini ei kyllä kovin hyvässä hapessa ole. Se ei tykännyt vaihdosta uuteen ruukkuun. Jouduin repimään sen juuripaakkua auki, kun juuret olivat niin monta kertaa kiertyneet ympyrälle ruukun pohjalla.

Seuraavia kylvöjä pitäisi tehdä sitten huomenna. Pienoiskasvihuoneeseen tulevat harsot, omaan ruukkuunsa pääsevät kaveriltani saamani värinokkoset ja viimeiseen kennostoon pääsee samettikukka. Sitten kun selviää montako niistä selviää kesään asti, voi alkaa miettiä minne ne laittaa vai pistääkö kavereille. Noiden elämänlankojen kanssa kävi kätevästi, kun niitä oli juuri oikea määrä tunne parvekelaatikoihin. Seitsemäs päätyi kompostiin, sillä se oli niin rupuinen, ettei sitä kyllä kehdannut tunnustaa taimeksi.

Parveke tänään

Tadaa! Esittelykierros alkaa tästä:

Sainpas vihdoin siivottua parvekkeen. Siis tyhjensin parvekelaatikot syksyn jäljiltä, lakaisin pöytäprojektin jätteet pois ja kiikutin vanhoja multia biojätteeseen. Nyt tuonne uskalsi jo laittaa pienen maton. Isompi odottaa, kunnes saan säilytysarkun oikealle paikalleen. Sitä ennen se pitäisi tyhjentää, puhdistaa, käsitellä suoja-aineella ja tehdä sille jotkut aluset jalkojen alle ettei se olisi samassa tasossa tuon parvekkeen lattian kanssa. Inhottavan näköistä kun vesi seisoo parvekkeella sateen jälkeen ja puuosat lilluvat siinä. Ei varmaan tee hyvää jalkojen ulkonäölle.

Tämä toinen pääty on vielä aika karmean näköinen. Vanhoja akvaarion hiekkoja muovipusseissaan, maalaustarpeita, vihreää pressua, ällön keltaisia laattoja. Hiekat ovat lähdössä roskiin jahka jaksan ne tuosta raahata alakertaan. Märkä hiekka painaa niin, että pussit hajoavat, pitää viedä nuo ämpärissä yksi kerrallaan. Keltaisista laatoista ajattelin jos kokeilisi tehdä niistä aluset tuolle arkulle. Testasin ideaa lyhyesti tuolla kukkalaatikolla. Pitäisi vain saada ensin laattoja vähän pienittyä. Nätimmäthän noista saisi, kun käyttäisi niitä vain piiloon jäävien kohtien alla ja näkyvissä kohdissa laittaisi päällimmäiseksi nätimpää laattaa. Harmi vain, että noiden rikkominen ei taida siististi onnistua kun minulla ei ole mitään laattaleikkuria. No, katsotaan mitä keksitään.

Suunnittelin ristikoita eilen, pitäisi ottaa mitat niitä varten. Homman tekee hankalaksi se, ettei meillä saa vuokrasopimuksen mukaan tehdä reikiä seiniin tai kattoon. Eikä minua houkuttele ajatus roikkumisesta katon rajassa liian lyhyiden tikkaiden päässä kolmannen kerroksen parvekkeen laidan yläpuolella vain yhtä koukkua varten. Sain nimittäin neuvon pistää kattoon kaksi koukkua ja ripustaa ristikko siihen roikkumaan. Yksi mahdollisuus olisi tehdä ristikot jotka olisivat kiinni noissa puisissa kukka-astioissa, mutta sitten niiden pitäisi olla jotenkin sieltä yläpäästään tuetut, sillä parvekkeellamme tuulee yleensä juuri siitä suunnasta. Nyt olen miettinyt, jos rakentaisi niin ison ristikon, että se peittäisi koko päädyn niin, että se ulottuisi lattiasta kattoon. Sellaisen voisi sitten sitoa kaiteeseen jollain muovinarulla, tukea tuohon betonipylvääseen ja kiinnittää melko helposti parvekkeen kaiteen kiinnikkeisiin lattian tasossa.

Tuossakin on kyllä omat ongelmansa. Niin isoa ristikkoa ei kyllä siirretä sitten minnekään. Ellei tee sitä paloista. Jos tekee ristikon irroitettavista paloista, miten ne kiinnittää toisiinsa niin etteivät ne lennä tuulen mukana, mutteivät ruostuisi kiinnikään. Oman ongelmansa muodostavat sitten varallisuus ja se tosiasia ettei minulla ole autoa. Rimat pitäisi siis kuljettaa rautakaupasta kotiin joko bussilla tai pyörällä tai kävellen (mikä ei houkuttele). Pisimpien kuljettamisen kanssa voi tulla ongelmia. Ja mitäköhän niin iso ristikko tulisi sitten maksamaan kaikkinensa jos sen itse tekee. Katselin että k-ryhmän kaupoissa oli puisia ristikoita kokoa 90cm x 180cm hintaan 12€ tai sinne päin. Niitä tuohon saisi kaksi, mutta aika lyhyiksi jäävät, jos ne lattialle laittaa. Kun kaiteen reunasta kattoon on 190cm. Pistetään mietintämyssy päähän. Hommiin ei kuitenkaan pääse ennen kuin on taas vähän tukia tilillä.

Minäkään en kyllä usko tätä...

...Mutta se on valmis! Värit menivät vähän hassusti tuon kameran kanssa, kun aurinko osuu ylätason laattoihin, muttei mosaiikkiin. Todellisuudessa nuo tummemmat mosaiikkilaatat ovat lähes saman värisiä kun nuo isot laatat. Vaaleammat laatat ovat samoja sekä ylä- että alatasolla. Nyt tätä kehtaa pitääkin olohuoneessa, eikä piilotella verhon taakse kun tulee vieraita. :)

Renkaat vähän muuttuivat, kun sitä rengasta jotka noissa olivat ei enää valmisteta vaan se on muuttunut vähän paksummaksi, eikä olisi tuohon enää mahtunut. Kaiken kaikkiaan maalit olivat kallein hankinta. Onneksi puuhun tarttuvaa oli jo varastossa viime kesältä kun maalattiin pöytä ja tuolit uudelleen. Lasimosaiikkilaatat olivat yllättävän kalliita. Kun niitä kuitenkin meni tuohon se viisi pakettia.

Ruuvit 0,95€
Erikeeper 4,50€
Isot laatat 1,20€/kpl (ostin neljä, mutta käytinkin vain kaksi)
Lasimosaiikki 2,36€/paketti, viisi pakettia
Mosaiikkilaasti 1kg 10€
Vanerit 4,70€
Miranol (valkoinen) 23,40€
Lakkabensiini 2,90€
Sivellin 4,70€
Pyörät+pultit ja mutterit 3,80€
Teho-ikkunamaali varastossa, "ilmainen"
Hiomistarvikkeet ja muut työkalut oli jo, 0€
Pöytä roskiksilta 0€

Eli ilmainen pöytä tuli maksamaan minulle 72,84€ tai 75,24€, riippuu siitä laskeeko kaikki neljä vai vain kaksi isoa laattaa mukaan kuluihin. Ei nyt ihan halpaa, mutta on se hieno. Työtunteja meni aika monta, samoin päiviä, kun piti odottaa tukia(=rahaa), maalin kuivumista, laastin kuivumista, sään kuivumista... Mutta joka tapauksessa tuli halvemmaksi kuin ostaa uusi kaupasta. Ja tuli varmasti sellainen kuin tykkää. Oli myös mukava touhuta parvekkeella tämän kanssa ja huomata, että oikeasti osaa. Toivotaan että tämä kestää käytössä niin pitkään, että minulla on varaa maksaa jollekulle ammattilaiselle tämän huollosta sitten kun sen aika on. :D

Reissun jälkeen

Taimet tällä hetkellä:

Kuuelämänlangat ovat haarautuneet komeasti.

Petuniat

Ahkeraliisat

Mikä ihme näillä on? Ötököitä ei ole näkynyt, ainoa selitys minkä keksin, on liian epätasainen kastelurytmi... No, jos eivät selviä, niin vielä ehtii kylvää jotain muuta tilalle.

Mansikat eivät tykänneet poissaolostani. Pitää näemmä ostaa nämä taimina tänä vuonna...
Saman laatikon toisessa päässä basilikat ja kehäkukat (2kpl) ovat ne urheat, jotka loppu viimein selvisivät siitä tulvasta. Heitin kehäkukan siemeniä tuonne lisää, jos ehtisivät vielä.

Joku ehkä huomaa, että tämä on toinen kerta aikuiselämäni aikana, kun yritän siemenestä jotain kasvattaa :D

Jotta ei menisi niin synkäksi, niin tässä piikkikruunu tällä hetkellä. Syöty on, mutta tällä hetkellä ei pitäisi ötököitä hänessä enää olla. Uutta kasvuakin pukkaa kovasti.

Orkidea esittäytyy

Tässä on uusi Cymbidiumini karanteenissa roikkumassa. Kuten ehkä huomaa, kasvi on alelaarista ostettu. Olisi kiva tietää, mikä nämä merkit on aiheuttanut:

(kuvia saa isommaksi klikkaamalla)

Tämä taitaa olla uutta kasvua, eli siis uusia lehtiä pukkaisi. Ihmettelen noita renkaita lehdissä ja bulbien väriä, että ovatko ihan normaalia.

Mitään tarkempaa tietoa kasvin nimestä ei ole, joten jos joku tunnistaa tarkemmin (minähän en näistä mitään tiedä), tieto on tervetullut!

Maalattu!

Torstaina (4 päivää sitten) parvekkeella näytti tältä:

Kaunista, eikö? :) Runko kyllä alkaa näyttää hyvältä toisen maalikerroksen jälkeen. Tänään näytti tältä:

Huomaa kyllä, että ei tuota täysin valkoiseksi voi jättää. Nuo pöytälevyt ovat kuvassa väärin päin, sillä näin näyttää nätimmältä. Laattojen alle on siis jäämässä ihan se vanerin paljas pinta. Tuon kuvan oton jälkeen maalasin vanerit vielä toiseen kertaan ja pistin samalla toisen kerroksen niihin kohtiin runkoa joista se vielä puuttui. Nyt näyttää hyvältä. :) Jahka maali on kuivunut, pitää enää ruuvata pöytälevyt paikoilleen (eli ostaa uudet ruuvit), pistää pöytään renkaat alle (eli ostaa renkaat) ja sitten pääseekin laatoittamaan. Odotan sitä vaihetta innolla, koska koskaan ennen en ole sellaista tehnyt. Saa nähdä miten käy. Mutta joka tapauksessa pöytä näyttää jo paljon paremmalta kuin aloittaessani.


Seuraavissa kuvissa toivottavasti näkyy jo valmista. Pöytätilaa tarvittaisiin uusia kylvöjä varten. :)

Reissun päällä

Nyt ollaan viikonloppureissulla, ja jännitetään miten pikku taimet selviävät kahden päivän poissaolostani. Laitoin niihin muovit päälle, etteivät ihan kuivuisi sillä välin kun olen pois, ja tarkistin että vettä on. Tuolla ikkunalla yksi aurinkoinen päivä saa kyllä sitä vettä katoamaan kummasti. Anoppi osti minulle lohdutukseksi poistomyynnistä orkidean, josta olen nyt aivan innoissani. Hintaakin oli kuulemma vain 4€. Tarkemmin siitä, mikä orkidea tuo on, ei kerro muu kuin purkin kyljessä ollut teksti "Cymbidium 2gr". Saa nähdä, mitä tälle kuuluu jonkin ajan päästä, onnistunko tappamaan kauniin kasvin vai en. Luulisi kyllä että tämä ilmoittaisi itse milloin on kastelun aika, kun tällä on bulbit jotka kurtistuvat jos vettä tekisi mieli.

Sain tarjoilupyödän melkein maalattua, enää vain kahvasta ja kahdesta jalasta puuttuu toinen maalikerros. Samoin toinen maalikerros puuttuu pöytälevyistä. Jahka kotiin pääsen, saan varmasti yhdessä päivässä ne maalattua. Sitten voikin alkaa laatoittamaan. :) Löysin kierrätyskeskuksesta hommaan sopivat muovilastatkin. Toinen on 5 ja toinen 15 cm leveä. Kohta (toivottavasti) pääsen esittelemään suuren muodonmuutoksen kokenutta pöytää. Päätin jättää sen laatikon pois, kun huomasin että sen kanssa suihkepullo ei oikein mahdu alatasolle, ja lisäksi sitä varten poratut ruuvinreiät ovat aivan erilaiset kuin muut ruuvinreiät tuossa pöydässä, eli sekin taitaa olla myöhemmin lisättyä. Otin kuviakin, mutta en ole ehtinyt vielä niitä koneelle laittamaan, kiirettä on pitänyt.

Nyt olen Googletellut tuntikausia orkidealleni hoito-ohjeita. Toivon todella, että saisin sen viihtymään. Vielä on kuitenkin edessä matka kotiinkin, saa nähdä miten käy. Tästäkin kasvista ilmestyy kuva heti kun pääsen taas kotiin ja saan kameran käsiini.

Tulvan jälkeen...

Tulva ei onnistunut tappamaan kuin yhden taimen tuosta laatikosta, sitkeitä sissejä. Lisävalo toivottavasti vähensi tuhoja tässä päädyssä. basilikat ja kehäkukat kärsivät paljon mansikoita enemmän tuosta vedenpaisumuksesta.

Tässä kuva taimistosta. Alempana isoiksi venähtäneet ahkeraliisat ja niiden kanssa samassa laatikossa petuniat. Pikkulaatikossa on pienen pieniä leijonankitoja.

Elämänlangat ovat nyt tämän näköisiä. Ovat haarautuneet hyvin, mutta pisimmälle ehtinyttä pitää kyllä taas pätkästä.

Kohta pääsee maalaamaan!

Sateiset kelit ovat estäneet parvekkeella työskentelyn, joten pääsin jatkamaan pöytäprojektiani vasta tänään. Nyt on sitten hiottu ruosteet irti, ja seuraavaksi maalia pintaan. Tai no, ei noin vanhaa pöytää varmaa ikinä täysin ruosteettomaksi saa, mutta jos siellä vielä ruostetta jossain kohtaa onkin, se on sellaisessa kohdassa että se ei paljoa minnekään näy. Taidan jättää sen laatikon pois, sen hiominen ei oikein houkuttele. Keltainen maalipöly leviää joka paikkaan ja ruuvitkin pitäisi vaihtaa uusiin. Toisaalta voisin kokeilla, miten hyvin varastossa oleva maali tarttuu noihin osiin ja kuinka kovasti se onnistuu tuota keltaista peittämään. Jos ei tarvitsisi hioa kokonaan tuota keltaista pois, vaan vain vähän pintaa karhentaa, se olisi ihan mukavaa.

Ostoslistalla ovat yhä uudet renkaat, maalia, pensseli ja jotain pitäisi keksiä noiden laattojen ympärille. Olen miettinyt joko pieniä valkoisia kiviä tai sitten voisi rikkoa valkoisia laattoja siihen tai jos jostain löytyisi todella kapeaa koristelistalaattaa... Tai voisihan sitä tietty jotain koristelistaa pistää puoliksikin. Katsotaan, mitä keksin. :)

Kiire ja puutarhan hoito eivät käy yhteen

Apua! Eilen kastelin kasvit vain nopeasti kiiressä. Kun huomasin että ahkeraliisat olivat vetäneet vettä aivan hullun paljon, lorautin saman verran vettä myös tuohon toiseen isoon kylvölaatikkoon KOKEILEMATTA KUINKA KUIVAA SEN MULTA OLI. Tänään otin kylvölaatikoita tarkempaan syyniin ajan kanssa poistaakseni pudonneita sirkkalehtiä ahkeraliisojen alta. Samalla ihmettelin, kun sen toisen laatikon multa näyttää oudolta. Tökkäsin laatikkoa. Multa lainehti. Apua! Kasvit hukkuu!

Nappasin laatikon äkkiä mukaan, kaadoin siitä niin paljon vettä pois kuin irti lähti ja nostelin veden kaatamia taimia grillitikun avulla pystyyn. Sitten siirsin koko komeuden loisteputken päälle, jos se lämmittäisi sen verran että turha vesi pääsisi haihtumaan. Viritin vielä viimeisen saatavilla olleen lisävalon laatikon päätyyn, jos kasvit innostuisivat sitä kautta haihduttamaan sitä vettä enemmän. Älkää kuolko! Pitää pistää jääkaapin oveen kissan kokoisin kirjaimin teksti "tökkää sormi multaan ennen vettä!".

Tunnen itseni nyt todella aloittelijaksi. No, aina voi lohduttautua sillä, että ahkeraliisat tykkäävät kasvaa komeasti ja taimet näyttävät ainakin toistaiseksi hyväkuntoisilta ja tukevilta. Ehkä tämä tästä. Ehkä ensi vuonna onnistuu taas paremmin kun tänä(kin) keväänä oppii kantapään kautta. Pitäähän muistaa, että ensimmäiset kylvöni (jotka tein n. 11v.) kuolivat kesän mittaan kun en jaksanut koulia niitä. Sitä seuraavat siemenkylvöt tein viime keväänä. Ne kylvin aivan liian myöhään. Nyt olen sitten saattanut kylvää aivan liian ajoissa, mutta onneksi lisävaloa löytyy. Toivotaan, että se riittää. Vielä kun löytyisi taitoa pitää taimille jatkuvasti sopivat olosuhteet. Ensin kuolee taimia kuivuuteen, sitten tulvaan. Ehkä se keskitiekin sieltä vielä löytyy. :)

Voisin näin alkuun kokeilla tuon muovin jättämistä pois kasvien päältä ja sormituntumalta etenemistä useammin. Ahkeraliisat ovat kyllä ahkeria ainakin vetämään vettä, nyt pelkään että petuniat jäävät sitä ilman. Nämä kaksi olisi ehkä ollut parempi kylvää eri laatikoihin, olisi voinut säätää kummankin kanssa erikseen.

Riviin järjesty!

Tänään sain vihdoin aikaiseksi kääntää ruokapöydän ja samalla pesin ikkunat sisäpuolelta. Siinä ikkunaa pestessäni aloin miettiä miten valaisinten tehon saisi paremmin käyttöön. Minä kun aikoinaan marraskuussa vain äkkiä rautalangasta jotain virittelin pahimpaan hätään. Ajattelin että sellainen olisi hyvä, jossa lampun korkeutta voisi säätää. Äkkiä tajusin, että meillähän on vielä vähän sitä ketjua jota ostettiin akvaarion monimetalleja varten. Ei kuin laatikoita tonkimaan, ja nyt minulla on nostettava ja laskettava valaisin, jonka korkeutta voi säätää kahden s-koukun avulla. Valitettavasti minulla oli krääsälaatikossa vain yksi s-koukku, pitää käydä kaupoilla jahka on taas rahaa. Mutta tuskin nuo taimet ihan heti ovat valaisimessa itseään polttamassa.

Tässä yleiskuva ikkunasta. Kuten huomaa, toinen valaisin on nyt paljon alempana kuin toinen.

Taimet näyttävät nyt tältä. Harmittavasti menee tuo köynnöstuki juuri alemman valaisimen tukiketjun kohdalta, mutta siinä on siis ensin rautalankaa väännetty lampun ympäri, sitten siitä on muotoiltu lenksu johon ketju on kiinnitetty. Toisessa päässä on sitten taas rautalanka lenkkeineen, ja se on sitten toisesta päästä kiinnitetty tuohon verhokiskoja kiinni pitävään metalliseen osaan isolla lenkillä.

Tässä ovat alemman lampun päällä olevat leijonankidat. Alalämpöä tarjoaa tuo aika paljon lämpiävä valaisin, mutta silti ovat itäneet vasta tämän verran. Kun ei ole aiempaa kokemusta, en tiedä onko se normaalia.

Kiinanjasmiini pääsi uuteen tukeensa jo edellisessä postauksessa, mutta tässä kuva virityksestä. Tavoite on, että jonkin ajan päästä kasvi alkaisi peittää noita luonnottomia naruja ja alkaisi näyttää siltä kuin olisi aina kasvanut tuossa. Yritys on kova hankkia jostain altakasteluruukku tälle kasville kesää varten. Rionjuoru joutui muuttamaan alta pois ikkunan toiseen päätyyn. Kasvakoon siinä kunnon lehtiputoukseksi. Toivottavasti muistan tällä kertaa kastella häntä tarpeeksi usein, ettei taas käy niin että kun kasvi alkaa näyttää hienolta, se melkein kuolee kuivuuteen...

Operaatio köynnösverho

Kylläpäs nyt on tullut tehtyä. Tänään pesin 9 koneellista pyykkiä, suihkutin ja myrkytin kaikki kasvit ja rakentelin ohuesta nyöristä kiinanjasmiinille tuen. Yrityksenä oli tehdä nyöristä hieno kuvio, mutta kasvin paino päätti toisin. Ehkä minulla oli väärä tekniikka, en ole aiemmin tuollaista tehnyt. No, kasvi peittää tukensa varmaan pian. Otin verhot pois tuosta olohuoneen ikkunasta, koska mielestäni ne eivät siihen sopineet ja toisekseen olen aina tykännyt enemmän köynnöksistä jotka kiipeävät ikkunanpieltä ja lopulta kehystävät koko ikkunan upeasti. Tein tuosta tuesta helposti irroitettavan että kasvin saa yhä tarvittaessa vietyä suihkuun tai myrkytettäväksi. Nythän sen vielä saa tuosta kieputtamallakin irti, mutta viimeistään kesän jälkeen se voi osottautua mahdottomaksi. Sen verran nopeakasvuiselta tuo vaikuttaa.

Ruukunvaihdot ovat vieläkin tekemättä, kun en ole ehtinyt hakemaan uusia ruukkuja. Tuolla ikkunalla on pakko olla altakasteluruukkuja, jos ei halua kastella kasveja kesäpäivinä viidesti päivässä. Minulla on vaikka mitä muita ruukkuja, paitsi altakastelumallia. Tai niitä on vielä kaksi, mutta kumpikin on niin iso että niihin mahtuisi isohko palmu ongelmitta. En uskalla edes ajatella mitä tapahtuisi jos sellaiseen sammioon istuttaisi jonkin nopeakasvuisen leviäjän.

Kuvaa ei nyt tule, sillä kihlattuni lähti tänään matkalle ja otti kameran mukaansa. Myöhemmin sitten.

Etenee, etenee...

Tänään ilmestyi vihreitä lehtiä mansikoiden ja leijonankitojen purkkeihin! Mansikoista varsinkin olin huolissani, että itävätkö enää millään, mutta näemmä pitää harventaakin jossain vaiheessa. Kehäkukat ovat jo parisenttisiä. Punkeista ei ole kuulunut, mutta toisen myrkytyskerran kyllä vielä teen, jos on munia vielä jossain kuoriutumassa.

Pöydän kunnostus eteni taas eilen. Pöytä menetti renkaansa, ja samalla selvisi että niiden pidikkeet olivat to-del-la ruosteessa, mutta kyllä sieltäkin metallia löytyi kaiken ruosteen alta. Hiomista silti riittää vieläkin. Saimme kihlattuni avulla lopulta laatikon pidikkeetkin irti. Niiden ruuvit olivat täynnä maalia ja ruostuneet kiinni, mutta niin vain irtosivat kun päättäväisesti yritti. Kihlattuni ehdotti, että en enää kiinnittäisi laatikkoa takaisin. Hänen mielestään se näyttää hassulta. En oikein vielä tiedä mitä teen sen kanssa, mutta ehkä aika näyttää. En ole vielä ehtinyt kaupoille hakemaan lisää tarvikkeita, mutta ensi viikolla sitten. Tänään päivä kului kevätsiivousta tehdessä. Uskomatonta, miten paljon turhaa tavaraa sitä näinkin pieneen asuntoon kertyy ajan mittaan.

Sormet syyhyävät jo kylvämään toukokuun kylvöjä, mutta pitää vielä malttaa. Nyt ei ole edes vapaita kylvöastioita. :D Pitää odottaa että nykyiset saa siirrettyä isompiin astioihin. Tai sitten kylvää suoraan isompiin ruukkuihin.

Vihdoin!

Aloitin vihdoin sen pitkään odottaneen tarjoilupöydän kunnostamisen. Puolisolta tulikin jo kommentteja, aionko ikinä tehdä asialle mitään, mutta eilen oli niin lämmin päivä, että parvekkeella tarkeni t-paitasillaan. Sää oikein huusi sitä että otan asiakseni purkaa pöydän osiin ja rupean hiomaan runkoa maalausta varten. Kolme tuntia, yhtä lohjennutta kynttä ja kolmea haavaa myöhemmin tulos näyttää tältä:

Irroitin vanhat ällön keltaiseksi maalatut laatat, jotka irtosivat helposti. Niiden alkuperäinen väri oli vaalea maitokahvi. Niitä voisi ehkä käyttääkin, jos saisi maalin niistä irti. Laattojen alta paljastui ilmeisesti alkuperäinen pöytätaso, joka oli alunperin lakattu (nyt vain homeessa). Nykyinen vetolaatikko on ilmeisesti alkuperäinen, mutta sen pidikkeet taitavat olla uudet. Hiottuani vetolaatikon näytin pääsiäistipulta, maalipöly tarttui aivan kaikkeen. Hioin lisäksi pöytätason yläpuolelta, kahvan ja kaksi jalkaa. Vielä on siis hiomatta pöytätason alapuoli, tuo yhdistävä putki ja kaksi jalkaa. En vielä tiedä, mitä tekisin renkaille. Ne ovat todella ruosteessa varsinkin sisäpuolelta, mutta ne ovat ainoat osat, joissa lukee edes jotain josta voisi pöydän alkuperää selvitellä. Niissä lukee yhä "Manner Hanko Finland" ja eränumero. Näemmä Mannerin konepaja tekee yhä renkaita, joten voi olla, että vain renkaat ovat heidän tekemiään, pöytä ei.

Pöydän rungon alkuperäinen väri on ollut vaalean harmahtava, eli hyvin lähellä valkoista, muttei kuitenkaan. Edellinen kunnostaja on todennut alkuperäisen maalin lohkeilleen, mutta hiomisen sijaan on päättänyt pistää päälle reilusti maalia. Ei siis useampaa kerrosta, vaan yhden, mutta pensselissä on ollut sitä maalia todella reilusti. Jouduin taltan kanssa hakkaamaan maalivalumia paksuimmista kohdista pois, kun niiden hiomiseen olisi mennyt ikuisuus. Kovin tarkka maalari ei ole ollut, sillä pöydän alapuoli ja renkaat on jätetty maalaamatta, niissä on uudempaa maalia vain siellä, minne sitä on sattunut valumaan.

Maalin alta on paljastunut yllättävän paljon ruostetta, varsinkin tuosta kahvasta. Välillä tuli olo, että ei väliä paljonko hioo, aina sieltä löytyy joku ruostetäplä. Mutta tähän mennessä on ruosteen alta aina lopuksi paljastunut kiiltävää metallia. Ruosteettomiin kohtiin annan maalin jäädä, hion vain tasaiseksi.

Huomenna pitäisi käydä ostamassa uudet pöytälevyt ja metalliin tarttuvaa maalia. Tällä hetkellä omistan vain puuhun tarttuvaa. Uudet laatat on jo hankittu, mutta niiden ympärille pitäisi vielä löytää jostain sopivan ohutta koristelaattaa tai sitten ostaa ihan mosaiikkilaattoja. Saa nähdä, mitä lopulta päätän. Toivotaan, että tästä tulee loppujen lopuksi yhtä hieno, kuin miltä se nyt päässäni näyttää. Käteväksi tuo pöytä on jo osottautunut. Se on sopivan pieni ja kevyt että sitä voi kuljetella mukanaan kun kasveja siistii ja tarpeeksi tukeva, että sen päälle voi pistää isommankin ruukun pelkäämättä romahdusta. Jos kaikki menee hyvin, tämä pöytä pääsee ensi kesänä paraatipaikalle parvekkeelle ja saa päälleen sinkkiämpärillisen basilikaa ja kasvienhoitovälineet. Alatasolle voi sitten laittaa mitä nyt tarvitsee jonnekin tunkea.

Operaatio punkkien tappo

Huh. Jouduin myrkyttämään taimetkin, sillä sekä ahkeraliisoista että elämänlangoista löytyi imuttelun jälkiä. Toivottavasti kestävät. Yritän lohduttautua erään puutarhurin sanoilla (oli tänään Ihanassa pihassa), että ei niistä itsekasvatetuista kasveista ole niin paljon iloa, ellei ole välillä joutunut taistelemaan. No, nyt taistellaan. Aseina vessan suihku ja sekä hyönteisiin että punkkeihin toimiva suikutettava myrkky. En tykkää hyönteismyrkkyjen käytöstä, mutta nämä punkit eivät kyllä pelkällä tolulla tokene, se tuli syksyllä todistettua. Petopunkkeja ei taasen näin talvella saa kuin tilaamalla, ja siihen menee kuulemma 2 viikkoa tilauksesta että olisivat pedot täällä. Siinä ajassa punkit lisääntyvät kyllä aika huimasti, jos ei mitään tee. Hintakin on hirveä.

Ihana rumba, kun saa viedä joka toinen päivä puolet kasveista suihkuun, ja joka toinen päivä ne loput. No, eivätpähän pölyynny. Ja jos sillä säästyy kaikkien kasvien uusimiselta ilman että täytyy hankkia vielä rankemmat myrkyt, se on sen arvoista. Tuo nykyinenkin on sen verran kamalaa ainetta, että saa kyllä nenän limakalvot kirvelemään, vaikka sitä ei tarkoituksella hengittäisikään. Kirotut otukset, kun niiden muniin ei tehoa mikään. Siitä syystä niin ahkera suihkuttelu. Myrkkyä heitin nyt alkuun, ja jos ei suihkuttelu auta, niin sitten viikon päästä uudet myrkyt. Taimia en voi suihkuun viedä, mutta ne ovat nyt sitten kaikki muovien alla kunnon kosteudessa, jos se hillitsisi loisia. Lisäksi sumuttelu jos sinä päivänä ei ole suihkuun lähtöä sille kasville.

No voihan piip!

Punkkejahan niitä. Joka kasvissani on imuttelun jälkiä. Myös taimissa. Ahkeraliisoista yhdellä on oikein rytätty lehti, imujälkiä näkyy myös elämänlangoissa. Kestävätkö näin pienet taimet myrkyttelyä? Jos yrittäisi noiden petunioiden ja ahkeraliisojen kohdalla sitä kosteudella hitaasti kiduttamista ja myrkyttäisi elämänlangat. Jos ne eivät sitä kestä, minulla on vielä ruusupavun siemeniä varalta.

Toivotaan, että saisin tämänkin invaasion kuriin. Seittiä ei onneksi vielä ollut kuin raitamatissa. Muissa kasveissa olen nähnyt vasta pieniä pisteitä ja noita vioittumisia. Kirotut kehrääjäpunkit. Olen bongannut vasta yhden aikuisen vihannespunkin, ja sen nitistin heti. Näistä seittiä tehneistä en tiedä, ovatko samaa punkkilajia, mutta joka tapauksessa hankalia häädettäviä. Ja vaikeita havaita, ovat niin pieniä valkoisia pisteitä. Vasta kun niitä on paljon tai lehdissä on jo laikkuja, alkaa huomata että nyt tapahtuu jotain.

Vein jo sunnuntaina akvaarion takana olevat kasvit suihkuun ja myrkytin. Tänään olisi sama tarkoitus tehdä noille ikkunalaudan kasveille. Ei voi kaikille tehdä samaa käsittelyä yhtä aikaa, kun on liian pieni vessa. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristissä, että pääsen näistä eroon ja saan taimet pelastettua.