Vihdoin!

Aloitin vihdoin sen pitkään odottaneen tarjoilupöydän kunnostamisen. Puolisolta tulikin jo kommentteja, aionko ikinä tehdä asialle mitään, mutta eilen oli niin lämmin päivä, että parvekkeella tarkeni t-paitasillaan. Sää oikein huusi sitä että otan asiakseni purkaa pöydän osiin ja rupean hiomaan runkoa maalausta varten. Kolme tuntia, yhtä lohjennutta kynttä ja kolmea haavaa myöhemmin tulos näyttää tältä:

Irroitin vanhat ällön keltaiseksi maalatut laatat, jotka irtosivat helposti. Niiden alkuperäinen väri oli vaalea maitokahvi. Niitä voisi ehkä käyttääkin, jos saisi maalin niistä irti. Laattojen alta paljastui ilmeisesti alkuperäinen pöytätaso, joka oli alunperin lakattu (nyt vain homeessa). Nykyinen vetolaatikko on ilmeisesti alkuperäinen, mutta sen pidikkeet taitavat olla uudet. Hiottuani vetolaatikon näytin pääsiäistipulta, maalipöly tarttui aivan kaikkeen. Hioin lisäksi pöytätason yläpuolelta, kahvan ja kaksi jalkaa. Vielä on siis hiomatta pöytätason alapuoli, tuo yhdistävä putki ja kaksi jalkaa. En vielä tiedä, mitä tekisin renkaille. Ne ovat todella ruosteessa varsinkin sisäpuolelta, mutta ne ovat ainoat osat, joissa lukee edes jotain josta voisi pöydän alkuperää selvitellä. Niissä lukee yhä "Manner Hanko Finland" ja eränumero. Näemmä Mannerin konepaja tekee yhä renkaita, joten voi olla, että vain renkaat ovat heidän tekemiään, pöytä ei.

Pöydän rungon alkuperäinen väri on ollut vaalean harmahtava, eli hyvin lähellä valkoista, muttei kuitenkaan. Edellinen kunnostaja on todennut alkuperäisen maalin lohkeilleen, mutta hiomisen sijaan on päättänyt pistää päälle reilusti maalia. Ei siis useampaa kerrosta, vaan yhden, mutta pensselissä on ollut sitä maalia todella reilusti. Jouduin taltan kanssa hakkaamaan maalivalumia paksuimmista kohdista pois, kun niiden hiomiseen olisi mennyt ikuisuus. Kovin tarkka maalari ei ole ollut, sillä pöydän alapuoli ja renkaat on jätetty maalaamatta, niissä on uudempaa maalia vain siellä, minne sitä on sattunut valumaan.

Maalin alta on paljastunut yllättävän paljon ruostetta, varsinkin tuosta kahvasta. Välillä tuli olo, että ei väliä paljonko hioo, aina sieltä löytyy joku ruostetäplä. Mutta tähän mennessä on ruosteen alta aina lopuksi paljastunut kiiltävää metallia. Ruosteettomiin kohtiin annan maalin jäädä, hion vain tasaiseksi.

Huomenna pitäisi käydä ostamassa uudet pöytälevyt ja metalliin tarttuvaa maalia. Tällä hetkellä omistan vain puuhun tarttuvaa. Uudet laatat on jo hankittu, mutta niiden ympärille pitäisi vielä löytää jostain sopivan ohutta koristelaattaa tai sitten ostaa ihan mosaiikkilaattoja. Saa nähdä, mitä lopulta päätän. Toivotaan, että tästä tulee loppujen lopuksi yhtä hieno, kuin miltä se nyt päässäni näyttää. Käteväksi tuo pöytä on jo osottautunut. Se on sopivan pieni ja kevyt että sitä voi kuljetella mukanaan kun kasveja siistii ja tarpeeksi tukeva, että sen päälle voi pistää isommankin ruukun pelkäämättä romahdusta. Jos kaikki menee hyvin, tämä pöytä pääsee ensi kesänä paraatipaikalle parvekkeelle ja saa päälleen sinkkiämpärillisen basilikaa ja kasvienhoitovälineet. Alatasolle voi sitten laittaa mitä nyt tarvitsee jonnekin tunkea.