torstai 18. kesäkuuta 2015

Hui, halla! (ja ostoksia)

Viime yönä käväisi pakkasherra huurruttamassa auton tuulilasin. Sääennuste ei tiennyt hallasta mitään, joten en ollut laittanut mitään suojia paikoilleen. Aamu alkoi siis juoksupyrähdyksellä kasvimaalle. Onneksi kasvit eivät olleet moksiskaan.



Täällä on halla kuulemma vienyt kukat omenapuista monena vuotena, mutta tänä vuonna joka puussa on kukkia. Pörinä vain käy, kun ohi kulkee. Sama juttu puiden takana vasemmalla näkyvillä marjapensailla. Joka pensas on kuin metropoli: kuhisee elämää.


Pelkäsin hallan vieneen ainakin nämä pienet, mutta huoli oli turha. Kehäkukat ovat jo nousseet, samettikukkia vielä odotellaan. Valitettavasti rikkikset eivät ole antaneet odotella itseään. Nyppimistä on saanut harrastaa, mutta riesaksi asti ei ainakaan vielä. Mullan seulominen kannatti.


Harson alla kaikki hyvin. Viereiseen papulaatikkoon laitettiin nyt taitepavuille tuhkaa, jos se auttaisi keltaisuuteen. Esikasvatus oli taitepapujen kohdalla huono idea, molemmat itäneet taimet kuolivat tuulessa ulos istutuksen jälkeen. Siemenestä näyttävät nousevan ihan hyvin. Härkäpavut ovat komean vihreitä, joten mikä taitepapuja sitten vaivaakaan, ei vaivaa niitä.


Kolmas laatikko on yhä tyhjä, sen asukkaat odottelevat kasvihuoneessa lämpimämpiä ilmoja. Ne ovat kovasti terhakoituneet. Siirsin nämä tänne vähän siinä uskossa, että kuoliintuvat kaikki, mutta onneksi olin väärässä. Tässä vertailukuva kahden viikon takaa:

Rimpulat.. :D
Kylvin kesäkurpitsoja yli tarpeen, mutta niitä jäi itämättä, katkeili kouliessa, katkeili käsiteltäessä ja muutamalle siirto tänne oli liikaa. Laatikkoon uhkasi jäädä tyhjää. Pyörähdin eilen kirkolla etsimässä täydennystä, mutta valitettavasti tarjonta oli pelkkää kesäkukkaa ja yrttejä.

Puolisko kävi tänään isommalla kylällä ja löysi kurpitsan taimia. Oli napannut niitä kolme ruukkua mukaan, aivan omatoimisesti. Ostoskoriin oli tarttunut kolme talvikurpitsaa ja kaksi jättikurpitsaa. Yhdessäkään ei ollut lappua tai tietoa lajikkeesta, joten nyt sitten joudutaan odottamaan satoa, ennen kuin selviää.


Vasemmalta oikealle: Kaksi jättikurpitsaa samassa ruukussa, kaksi talvikurpitsaa samassa ruukussa, yksi talvikurpitsa (eri lajiketta) ja yksi oma kasvatti kesäkurpitsaa. Voinen olla ihan tyytyväinen omien taimien terhakkuuteen.

Myyjä oli neuvonut, ettei samassa purkissa olevia taimia saa erottaa. Jos joku tietää paremman neuvon, huutakoon hep. Tässä ollaan nyt ensimmäistä kertaa pappia kyydissä ja tarkoitus on saada syötävää aikaiseksi.


Kirsikkatomaatitkin ovat terhakoituneet. Ne voisivat vielä paremmin, jos olisin jaksanut karaista niitä pidempään kuin kaksi päivää ennen siirtoa tänne. Hengissä silti ovat.


Kaikista parhaiten voi "varataimi", jonka ajattelin jo jossain välissä heittää kompostiin, koska tiesin emännän varanneen minulle tilaa kasvihuoneesta vain kuudelle taimelle. "Onneksi" hänen taimikasvatuksensa eivät tänä vuonna onnistuneet kovin hyvin, joten tälle löytyi paikka.

Säät ovat olleet kylmiä ja sateisia, joten kasteluhommiakin on ollut vähän. Ostosreissulta oli tarttunut mukaan myös kananlantaa rakeina. Huomenna saavat kasvit lantavettä.


Tämän pörriäiskuvan myötä toivotan erittäin mukavaa ja vähälumista jussia kaikille lukijoille. Toivotaan, että säät alkavat pian suosimaan!

torstai 11. kesäkuuta 2015

Valmis! Vihdoin!


Nyt on hiekatkin levitetty käytäville, ja ilman, että minun tarvitsi osallistua kuin loppusiivoukseen. Olin ajatellut, että hiekkaa ja tuhkaa olisi levitetty käytäville ihan reilu kerros, ettei sieltä heti nouse mitään, mutta omatoiminen levittäjä oli eri mieltä. No, hienolta näyttää näinkin. Päädyttiin sitten lopulta siihen, että hiekan alle ei laitettu muovia. Saa nähdä, onko loppukesästä rikkisongelmaa. Testi se on tämäkin.


Tämä näky aiheutti riemunkiljahduksia. Pavut ovat nousseet! Sekä taite- että härkäpapuja on jo komea rivi. Taimet vain ovat kovin kellertäviä. Johtuisiko siitä, ettei multaa parannettu muuta kuin heittämällä väkilannoitetta pintaan, vai onko syynä kylmät kelit? Pitää kokeilla, auttaisiko kastelulannoite. Tähän mennessä on menty jokivedellä, kun tuosta vierestä sitä kätevästi saa. Se vain tulee suon läpi, joten voi olla aika hapanta. Vika voi siis olla myös liian alhainen pH, tästä laatikosta kun unohtui tuhka ennen kylvöä. Saa nähdä, miten meidän käy.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Huonekasvit muuttivat etelään


Nyt kun viimeisetkin taimet on saatu pihalle tai kasvihuoneeseen, oli vihdoin tilaa laittaa sisäkasvit valoon. Posliinikukkien pitäisi tässä vaiheessa olla jo kovassa kasvussa, mutta täällä on jurotettu. Liian vähän valoa. Pienen järjestelyoperaation jälkeen (täällä ei saa mitään roikkumaan katosta) sain vihdoin tyypit mahtumaan niin, että kaikilla pitäisi olla mukavaa, eikä kaveria tarvitse heti kuristaa.

Vasemmalta oikealle: emännän punasarja eli kliivia, Hoya macgillivrayi IML 15, H. sp. DS-70, H. cv. 'Mathilde', siemenestä kasvatettuja appelsiineja (emännän kokeilu), karanteenista vapautettu H. pubicalyx 'Pink Silver', H. nummularioides ja nurkassa emännän viikunan vieressä on Ornithogalum longibracteatum. Sohvalta voi bongata kuvaan eksyneen mustatäpläisen ruokavahtaajan (Pudotus omnomnom), joka huomaa jokaisen ruuanmurenen viidenkymmenen metrin säteellä.

 
Nämä jäivät vielä ilman paikkaa auringossa, mutta yritetään keksiä niille sellainen. Viimeistään ne saavat valoa ilmojen lämmettyä vähän lisää. Tarkoitus on siirtää ainakin osa posliinikukista ulkoilemaan heinäkuussa, jos vain säät sallivat. Ainakin toistaiseksi H. pallilimba ja H. memoria joutuvat sinnittelemään tällä hyllyllä, missä ne ovat viihtyneet muutosta asti.

Yläkerrassa piti käyttää hieman kekseliäisyyttä, että kaikki mahtuivat. H. griffithii (kolmas vasemmalta) sai luvan lainata kasvutukensa toistaiseksi paljasta yläosaa H. kanyakumarianoille. H. obovata (vasemmalla) pitää nyt kukintataukoa valtavan ilotulituksen jälkeen. H. wallichii (2. vasemmalta) aloitti heti hirmuisen kukinnan, kun pääsi taas tälle ikkunalle. Valitettavasti myös muurahaiset ovat huomanneet tämän, ja nyt niillä käy jatkuva trafiikki hakemaan sen kukista mettä. H. curtisii (keskellä) on kasvanut komeasti pituutta. Sen vieressä on ottamassa aurinkoa H. brevialata, mutta australianposliinikukka peittää sen lähes kokonaan näkyvistä. Reunimmaisena oikealla on H. calycina, joka ei ollut moksiskaan pistokkaiden leikkelystä. Kun se pääsi taas tälle ikkunalle, se alkoi taas kasvattaa nuppuja. Toivottavasti nyt vihdoin nähtäisiin tältä kasvilta useampi kuin yksi kukka kukassa.


Osa sisäkasveista on ulkoillut jo hyvän aikaa. Rahapuut ja valmistujaislahjaksi saatu timjami pääsivät heti muuton jälkeen viileälle lasikuistille ja kun lämpötila alkoi ulkona pysyä plussan puolella, aloin kouluttamaan niitä ulkoeläjiksi. Toistaiseksi ovat näyttäneet viihtyvän, vaikkakin oli pakko nostaa ne seinän vierelle tuulensuojaan. Parina päivänä tuuli on puhaltanut niin, että kaikki autoa pienempi on pyörinyt pitkin pihaa. Onneksi ruukut ovat pysyneet ehjinä.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Valmis! (melkein)


Tältä näyttää tänään. Eilen saatiin viimeinenkin nurkka käytävää tasattua, viimeiset mullat seulottua ja viimeisetkin kylvöt tehtyä. Vanha isäntä toi tänään traktorilla hiekkakasoja vähän lähemmäksi, niin päästään laittamaan käytävät kuntoon. Sillä nyt ei niin kiire ole, tärkeintä oli saada kasvit multiin ajoissa.

Kasvimaasta on nyt toteutettu puolet. Toinen puoli tehdään joko syksyllä tai ensi vuoden keväällä, kun saadaan konevoimia käyttöön. Ne reunat, jotka vedetään koneella tasaiseksi, myllättiin nyt vain jyrsimellä ja kylvettiin täyteen auringonkukkaa. Ne eivät välttämättä ehdi tehdä siementä, mutta tarkoitus on saada ei niin valmiit alueet näkösuojan taakse.


Päätin, ettei enää tule hallaa ja istutin härkäpavun taimet siihen, mihin ei riittänyt siemeniä kylväessä. Laitoin tukikepit jo toiveikkaana paikoilleen ja tuli samalla todettua, että kyllä siellä mullan alla tapahtuu. Vahingosta viisastuneena pitää jatkossa laittaa tuet samalla kun kylvää, niin ei tule tökittyä jo kylvettyä hengiltä.

Kylvin harson alle lisää salaattia ja retiisejä. Mustajuuria on jo itänyt niin monta, että rivin erottaa, ensimmäiset salaatitkin vihdoin itivät. Uskalsin siis vihdoin kitkeä pikkutainten ympäriltä. Yksivuotisia rikkiksiä on noussut hirveästi, mutta selvästi seulonta kannatti. Monivuotisia rikkiksiä on tarvinnut nyppäistä pois vain muutama hassu.


Tuoksuherneet pääsivät toisen portin viereen. Tähän porttiin on tarkoitus kieputtaa vielä lankaa lisätueksi auttamaan kiipeilyä. Kuudesta kylvetystä siemenstä iti sopivasti neljä, joten portin molemmin puolin on nyt kaksi tainta. Lisäksi iskin taimien väliin yhdet ruusupavun siemenet siltä varalta että tuoksuherneet eivät yksikseen kykene tukea peittämään.


Viimeisenä valmistuneeseen laatikkoon kylvin mangoldia, ruusupapua ja persiljaa. Sitruunamelissan taimet pääsivät multiin, vielä pitäisi istuttaa tähkälaventeliraasut. Ei tullut näistä kovin tukevia taimia. Väkevä tuuli on hakannut joka purkista jonkun hengiltä. Aina ei voi onnistua. Tarkoitus on istuttaa mangoldien väleihin vielä ylimääräisiksi jääneitä yrttien taimia, jotka eivät mahtuneet talon emännän istutuslaatikoihin.

Laatikko numero kolme on vielä tyhjä. Sen asukkaat odottavat kasvihuoneen lämmössä ilmojen lämpenemistä. Päivisin lämpötila kieppuu siinä 15 asteen tienoilla, öisin lämpötila laskee viiteen asteeseen. Toivottavasti säät pian lämpenevät, niin pääsevät kesäkurpitsatkin multiin.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Sateenkaaren päässä on...

...Kasvihuone ja kasvimaa. :)

Kasvimaa etenee

Pam, ja se on kesä. Niin se vain kasvun ihme yllätti jälleen. Kevät on ollut niin sateinen, tuulinen ja kylmä, että meinasi jo usko mennä. Vanha isäntä alkoi jo manaamaan lunta juhannukseksi, mutta toivotaan, että säät tästä lämpenevät.


Luottotimpurini hyökkäsi kasvimaan käytävien reunusten kimppuun 15.5. Nämä kuvat ovat tuolta perjantailta. 11.5. saatiin ensimmäinen laatikko täyteen ja kylvökuntoon, joten sinne pääsivät porkkanan, mustajuuren, salaatin ja retiisin siemenet. Nurkista löytyi vanhoja harjateräksen pätkiä, joista tuli harsolle tuet. Harson jouduimme ostamaan. Harsolle on ollut tarvetta, sillä tuuli on välillä muuttunut repiväksi ja pyöritellyt jopa kiviä pitkin pihaa. Yötkin ovat olleet kylmiä.


Toisesta sisäänkäynnistä tuli vähän leveämpi, mutta "ei näillä ammuta".

Lauta riitti juuri ja juuri kaikkiin neljään laatikkoon. Laudat ovat kaikki kantittomia, mutta eipä se haittaa, kun jokainen loota vuorattiin muovilla. Osa laudoista on kerätty taapelin päältä, jossa ne ovat olleet pitämässä pressua paikoillaan. Siksi ne ovat jo valmiiksi sinistyneitä. Eipähän kukaan pääse luulemaan laatikoita tehdastekoisiksi. Tältä näytti siis pari viikkoa sitten.

Tänään näytti tältä:

Ensimmäisessä laatikossa retiisit ja porkkanat ovat jo itäneet. Sen viereisessä laatikossa on papuja itämässä. Toivon, että ne oikeasti itävät, eivätkä mätäne maahan. Säät ovat olleet kylmiä ja vettä on tullut melkein päivittäin. Niiden päällä on harso lintujen vuoksi. Täällä tuppaa käymään vähän liian uteliaita yksilöitä. Käytävät on saatu kuorittua ja luottotimpurini taikoi kaksi köynnöskaarta sisäänkäyntien ylle. Hentoinen ulkomuoto hämää. Molemmat on ankkuroitu maahan puolen metrin syvyyteen. Kaaren jalat eivät ole suorat tikut, vaan ne on taitettu L-kirjaimen muotoon. L:n päälle on sitten juntattu isoimpia kiviä, mitä työmaalta on löydetty ja varmimmaksi vakuudeksi harjateräkset on naulattu kiinni puisiin käytävän reunuksiin.



Portin molemmin puolin siirrettiin humalaa, mutta valitettavasti siirtäjä (joka en ollut minä) oli niin innoissaan hommasta, että ei kuunnellut ohjetta olla siirtämättä kasveja aurinkoisella ja tuulisella kelillä. Kasveista kuoli yli puolet oksista, mutta ne sitkuttelevat hengissä. No, humala ei onneksi vähästä kupsahda.


Tänään työn alla olivat laatikot 3 ja 4. Kävimme hakemassa viisi säkkiä mustaa multaa, jotka levitettiin tasaiseksi kerrokseksi laatikkoon 3. Pinnalle tuli vielä seulottua peltomultaa ja lopuksi laatikon sisältö sekoitettiin talikolla. Musta multa on lähes pelkkää kompostia ja kokemusteni mukaan sen verran äreää tavaraa, että sitä on turvallisinta käyttää sekoitettuna laihempaan multaan. Vanha puutarhakirjani suosittelee sekoitussuhteeksi puolet kompostimultaa, puolet laihaa peltomultaa, mutta nyt rahatilanteen sanelemana päädyttiin huomattavasti laihempaan mixiin.




Kun päivän työt oli tehty, päivänvalo oli jo niin vähäinen ja sade niin rankka, että joudutte odottamaan valokuvatodisteita viimeisenkin laatikon täyttymisestä huomiseen. :)

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Idätyskokeilu: pellava

Netin ohjeiden mukaan pellavan siemeniä voi idättää vain lautasella. Niitä ei pidä huuhdella, vain pitää kosteana. Maku ei kuulemma ole kovin hyvä. No, minähän en usko, ennen kuin kokeilen. Pistin erän savitorniini, ja näin siinä kävi:


Hyvin itivät, vaikka huuhtelin ja muutenkin jätin ohjeet huomiotta. Joudun kyllä yhtymään tuohon, ettei maku ollut kovin hyvä. Lisäksi siementen tuottama lima jämähti saveen kuin liima, joten sain todella hangata, ennen kuin se irtosi. Kokeilin ituja sellaisenaan ja smoothien joukossa. Ei uponnut, ei kelvannut edes koiralle. Tämä jäi siis kertakokeiluun, mutta nyt tiedämme, että hyvin onnistuvat versotkin tässä laitteessa. Pitää vain muistaa kastella useammin, koska tasot kuivahtavat nopeammin kun tasojen välissä on raot.