maanantai 27. heinäkuuta 2015

Viidakon loppu

Valitettavasti kaikki loppuu joskus. Niin myös viidakon ylläpito. Joudun toista kertaa elämässäni tilanteeseen, että joudun "muuttamaan varastoon". Asunto siis vaihtuu niin pieneksi, että suurin osa tavaroistani jää vuokravarastoon odottamaan lihavampia aikoja. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun myymään kasvini, koska ne eivät mahdu uuteen koppiini. Tästä syystä tänne ilmestyi nopealla tahdilla kasviesittelyitä.

Kaikki myytävät kasvit on nyt myyty. Minulle jäi 3 huonekasvia. Toivon, että ehdin muutosta huolimatta käydä katsomassa kasvimaan kuulumisia ja viimeistään poiketa sadonkorjuun aikaan täällä. Huomenna saamme uuden boksin avaimet ja tavaroiden pakkaus alkaa.

Kasviesittely: H. cv. 'Mathilde'


Hoya cv. 'Mathilde'
Ostettu pistokkaana kesällä 2014.
Kukkinut minulla: Ei.

H. cv. 'Mathide' on kahden posliinikukkalajin, H. serpensin ja isoposliinikukan, risteymä. Sen varsi on 0,2 cm paksu, eikä oikein osaa päättää, kiipeilisikö vai roikkuisiko. Lehdet ovat paksut, 3 cm x 2,5 cm. Tummanvihreitä lehtiä täplittävät hopeiset pilkut. Lehtien suonitusta ei näe. Kukat ovat karvaiset ja tasaiset, halkaisijaltaan 2 cm. Teriö on valkoinen ja lisäteriö on valkoinen punaista keskustaa lukuunottamatta. Yhdessä kukkatertussa voi olla 20 kukkaa. Kukkien tuoksu muistuttaa isoposliinikukan kukkien tuoksua.

H. cv. 'Mathide' on yksi harvoista kaupoista saatavista posliinikukkaristeymistä. Se on perinyt molempien vanhempiensa hyvät ominaisuudet: Serpensiltä pienet lehdet ja jatkuvan kukkimisen, isoposliinikukalta helppohoitoisuuden. Olen saanut hengiltä jokaisen H. serpensin joka on hoitooni annettu, mutta tämä se vain kukoistaa. Lyhyen tutustumisen jälkeen voin suositella tätä kasvia lämpimästi.

Kasviesittely: H. nummularioides


Hoya nummularioides Constantin
Ostettu pistokkaana 06/2010.
Kukkinut minulla: uskollisesti joka syksy 11/2011 alkaen.

H. nummularioides kasvaa luonnossa Kambodžan, Laosin, Thaimaan ja Vietnamin alueella. Varsi on 0,3 cm paksu ja lamoava. Lehdet ovat jäykät ja samettisen karvan peitossa, 4,5 cm x 2,5 cm. Lehtien reunat ovat keskustaa tummemmat. Kukat ovat tasaiset, 0,7 cm. Teriö on valkoinen, lisäteriö punainen. Sarjassa voi olla jopa 20 kukkaa, jotka tuoksuvat voimakkaasti hunajalle.

Tämä kasvi arvostaa aurinkoista kasvupaikkaa. Se on hyvin vaatimaton, minulla ei ole ollut sen kanssa mitään ongelmia. Se kukkii loppusyksystä/alkutalvesta kukkapilvenä, jonka tuoksu riittää täyttämään koko kerrostalon. Pistokkaat voivat olla hankalat saada juurtumaan, mutta juurruttuaan kasvi on helppo tapaus. Kuivuus ei tunnu haittaavan tätä kasvia, mutta liikakastelulla tämänkin saa tapettua.

Suosittelen kasvia kaikille posliinikukista kiinnostuneille sen helppouden ja kukkimisvarmuuden vuoksi.

Kasviesittely: H. sp. DS-70


Hoya sp. DS-70
Ostettu: ?
Kukkinut minulla: Ei.

Hoya sp. DS-70 on kotoisin Filippiineiltä. Varsi on 0,15 cm paksu ja lamoava. Lehdet ovat paksut ja kovat, 3 cm x 2,5 cm. Lehden reuna on keskiosaa tummempi. Kukkien terälehdet kääntyvät taaksepäin kukan auetessa. Kukkien halkaisija on 0,6 cm ja niitä voi olla jopa 15 samassa sarjassa. Teriö on punainen, lisäteriö punainen ja keltainen. Kukat tuoksuvat kuulemma toffeelta.

Hoya sp. DS-70 kiertää myös nimellä H. tsangii. Tällä nimellä se on myös saanut suomenkielisen nimen rubiiniposliinikukka. Valitettavasti H. tsangii on aivan eri laji. Jotta asiat olisivat vielä hankalampia, oikea H. tsangii kiertää nimellä H. odettae. H. sp. DS-70 tekee kukkansa pitkien varsiensa kärkiin, joten jos haluaa kukkia, kasvista ei kannata leikellä jatkuvasti pistokkaita, kuten olen tehnyt. Pistokkaat juurtuvat helposti ja kasvi voi kukkia jo vuoden päästä juurtumisesta. Samaan ruukkuun kannattaa istuttaa usempi pistokas tuuhean kasvin aikaansaamiseksi.

H. sp. DS-70 tykkää runsaasta auringosta, on helppo kasvattaa ja sopii aloittelijoille.

Kasviesittely: H. pubicalyx


Hoya pubicalyx Merrill
Minulla on lajike 'Pink Silver'
Ostettu Viherlandia-puutarhamyymälästä 02/2011.
Kukkinut minulla: Ei.

H. pubicalyxin luontainen esiintymisalue seurailee Filippiinien rantoja. Varsi on 0,3 cm paksu ja kiipeilee itsekseen. Lehdet ovat nahkamaiset, 15 cm x 4 cm, tumman vihreät hopeanvärisin laikuin. Vain keskisuoni on helposti erotettavissa. Kukat ovat litteät ja karvaiset, halkaisijaltaan 2 cm. Teriön väri vaihtelee lajikkeittain vaalean pinkistä tumman punaiseen. Lisäteriön väri vaihtelee valkoisesta punaiseen. Samassa kukinnossa voi olla jopa 30 kukkaa. Kukat tuoksuvat hajuvedelle varsinkin iltaisin.

H. pubicalyx on yksi niistä posliinikukista, jota esiintyy usein myynnissä 'Hoya mix'-sekoituksissa. Siitä on jalostettu useita lajikkeita. Kasvilla kestää usein useampi vuosi, ennen kuin se kukkii. Kukinta vaatii valoa, joten liian hämärässä paikassa kasvi ei kuki. H. pubicalyx juurtuu helposti pistokkaista ja kasvaa nopeasti näyttävän kokoiseksi kasviksi. Sitä voi suositella aloittelijallekin, vaikkakin kukintaa voi joutua odottamaan.

Kasvi tuli minulle kaaressa ja siirsin sen heti aitaverkosta tehtyyn tukeen. Valitettavasti aliarvioin kasvin kasvuvauhdin ja jouduin pian jatkamaan sen tukea ylöspäin. Valitettavasti jatkopala irtoili jatkuvasti, joten lopulta leikkelin kasvin irti tuestaan ja istutin sen uuteen ruukkuun kunnon tuen kanssa. Myöhemmin sain jonkin mielenhäiriön tai hermostuin siihen, että kasvi jatkuvasti kasvoi tukensa yli, joten leikkasin kasvin taas irti tuestaan ja tällä kertaa kieputin sen huomattavasti tiheämpään tukensa ympärille, jotta tuki ei heti jäisi pieneksi. Tämä leikkaus oli kasville liikaa, ja se pudotti ison osan lehdistään. Vieläkään kasvi ei ole toipunut entiselleen ja sen keskiosan on yhä valitettavan kalju. Luotan kuitenkin siihen, että muutamassa vuodessa tuki katoaa köynnöksen alle.

Kasviesittely: H. pallilimba


Hoya pallilimba Kleijn & van Donkelaar
Minun yksilöni on Hoya pallilimba GPS 8864
Ostettu pistokkaana 06/2011.
Kukkinut minulla: Ei.

H. pallilimba on kotoisin vuoristorinteiden metsistä Indonesiasta. Sitä tavataan jopa kilometrin korkeudella. Varsi on 0,2 cm paksu, lamoava. Lehdet ovat nahkamaiset, 5 cm x 1,5 cm. Lehtien väri on harmahtavanvihreä. Lehdissä on hopeanvärisiä laikkuja, lehtisuonet eivät ole näkyvät. Kukkien terälehdet ovat taaksekääntyneet täysin avautuneina. Kukat ovat pienet, halkaisijaltaan 0,7 cm. Teriö on vaaleanpunainen, lisäteriö keltainen. Yhdessä sarjassa voi olla jopa 20 kukkaa. Tuoksu on miellyttävä.

H. pallilimba GPS 8864 eroaa tavallisesta H. pallilimbasta siinä, että sen lehdet ovat muodoltaan lusikkamaiset. H. pallilimban lähilaji on H. myrmecopa, pienikasvuinen laji, jonka lehdissä ei ole laikkuja. The Genus Hoya -kirja suosittelee H. pallilimballe pientä ruukkua. Laji ei ole nopeakasvuinen, mutta voi kukkia varhain ja kaikkina vuodenaikoina. Kukat ovat pieniä, mutta kasvi kukkii usein usealla kukkatertulla yhtä aikaa.

Oman kokemukseni mukaan kasvi on helppo kasvattaa, mutta jostain syystä (liian suuri ruukku? Liian vähän valoa?) se ei ole minulla kukkinut.

Kasviesittely: Ruusuposliinikukka


Hoya obovata Decaisne
Ostettu pistokkaana kesällä 2012.
Kukkinut minulla: 03/2015.

Ruusuposliinikukka on kotoisin Indonesian sademetsistä. Varsi on 0,5 cm. Kasvi kiipeilee itse ilman apua. Lehdet ovat paksut, 9 cm x 9 cm, tumman vihreitä hopeanvärisin laikuin. Lehtisuonet eivät ole näkyvissä. Kukkien terälehdet ovat täysin avautuneissa kukissa taaksepäin kiertyneet. Kukkien halkaisija on noin 1,5 cm. Teriö on vaaleanpinkki ja lisäteriö on punainen. Yhdessä kukkasarjassa on jopa 20 kukkaa. Tuoksu muistuttaa joidenkin mielestä ruusua. Itse haistoin ruusun vasta vanhemmista kukista, jotka olivat jo kukintansa loppupuolella. Tuoksu ei ole kovin voimakas, sen löytääkseen täytyy mennä kasvin lähelle.

Ruusuposliinikukka on kaunis, isoksi kasvava kasvi. Se on kaunis jopa ilman kukkia. Se voi kukkia jopa useita kertoja vuodessa. Kasvi tarvitsee tilaa ja valoa. Uusi kasvu kannattaa ohjata tukeensa ajoissa, varret puutuvat nopeasti. Ruusuposliinikukan puutuneet pistokkaat juurtuvat helposti. Joskus kasvi sekoitetaan H. kerrii-lajiin, mutta ruusuposliinikukan lehdet ovat useammin pyöreät kuin herttamaiset, kukat ovat erilaiset eivätkä ne tuota punaista mettä.

Kaikenkaikkiaan tämä kasvi on ollut helppo kasvattaa ja suosittelen sitä myös aloittelijoille.

Kasviesittely: H. memoria


Hoya memoria Kloppenburg
Ostettu Tuurin kyläkaupasta 04/2013.
Kukkinut minulla: Ei.

H. memoria on kotoisin Filippiineiltä. Varsi on 0,2 cm paksu ja lamoava. Lehdet ovat 6 cm x 2 cm, tummanvihreitä hopeisin laikuin. Lehtisuonet eivät ole nähtävissä. Halkaisijaltaan 0,6 cm kukat ovat karvaiset ja täysin avautuneina terälehdet ovat taaksepäin kääntyneet. Teriö on vaaleanpunainen ja lisäteriö punainen keltaisin kärjin. Yhdessä sarjassa on jopa 25 kukkaa. Kukat tuoksuvat kuulemma miellyttävältä.

H. memorian nimestä ei ole täyttä varmuutta. Sitä myydään myös nimillä H. revoluta ja H. gracilis. Rehevä kasvutapa tekee kasvista kauniin ilman kukkiakin. Kasvin pitäisi kukkia usein, mutta itselläni se ei ole näin tehnyt. Pistokkaat juurtuvat nopeasti ja helposti. Kasvi myös kasvaa nopeasti. Samaan ruukkuun kannattaa laittaa useampi pistokas, niin saa nopeasti rehevän kasvin.

Minulla ei ole ikinä ollut tämän kasvin kanssa muuta ongelmaa kuin se, että se ei kuki. Syynä saattaa olla, ettei minulla ole ollut tarjota sille tarpeeksi valoista kasvupaikkaa. Vika voi olla myös siinä, että olen leikannut kasvista usein pistokkaita myyntiin, jolloin uusi kasvu on kadonnut ennen kuin kasvi on ehtinyt kukkia.

Kasviesittely: H. kanyakumariana


Hoya kanyakumariana Henry & Swaminathan
Ostettu pistokkaana kahteen kertaan, 03/2011 kukkaladyltä ja 06/2011 Botanovalta.
Kukkinut minulla: Ei.

H. kanyakumariana on kotoisin Intiasta ja se on saanut hankalan tieteellisen lajinimensä paikallisen kylän mukaan. Varsi on 0,2 cm ja lamoava. Jäykkien lehtien reunat aaltoilevat. Vaaleanvihreiden, kooltaan 2,5 cm x 2,5 cm lehtien pintaa peittävät pienet hopeanväriset laikut. Lehtisuonet eivät ole erotettavissa. Kukat ovat täysin avautuneina litteät ja karvaiset, halkaisijaltaan noin sentin. Teriö on valkoinen ja lisäteriö on valkoinen violettia keskustaa lukuunottamatta. Sarjassa on noin 15 kukkaa. Tuoksu on kuulemma miellyttävä.

H. kanyakumariana on pieni, sievä kasvi, joka kaipaisi mielestäni kovasti helpompaa suomenkielistä nimeä. Kukkimattomanakin se on kaunis, vaikkakin hidaskasvuinen, joten komean kokoisen kasvin kasvattamisessa menee aikaa. The Genus Hoya -kirja suosittelee istuttamaan kasvin pienehköön ruukkuun. Itse olen istuttanut molemmat pistokkaani samaan altakasteluruukkuun, mikä saattaa olla syy niiden kukkimattomuuteen. Pienempi ruukku saattaisi kannustaa kukkimiseen, mutta valitettavasti en muista kastella kasvejani tarpeeksi usein, jotta ne pysyisivät hengissä säiliöttömässä ruukussa.

Tämä kasvi pitää aurinkoisesta ja lämpimästä kasvupaikasta, eikä valita kuivasta huoneilmasta. Liian märässä kasvualustassa se helposti mätänee. H. kanyakumarianan pitäisi kukkia helposti jopa pistokkaana, ympäri vuoden. Valitettavasti omani eivät näin tee. Toisaalta olen jakanut omistani pistokkaita, jotka ovat kukkineet ensimmäisenä vuotenaan. Vika on siis kasvattajassa, ei kasvissa.

Lehdet ovat kauniit, mutta valitettavasti niiden muoto tekee tuholaisten havaitsemisen ja torjumisen vaikeaksi. Tästä syystä sain tapella tämän kasvin kanssa vuosia, että sain sen puhtaaksi kehrääjäpunkeista.

Kasviesittely: H. danumensis


Hoya danumensis M. Rodda & T. Nyhuus
Ostettu pistokkaana Botanovalta 07/2010
Kukkinut minulla: Jatkuvasti ainakin 07/2013 alkaen.

Ostin tämän kasvin nimellä H. wallichii, millä nimellä siihen useimmiten törmää. Näiden kahden lajien erot on selitetty seikkaperäisesti Hoyatelegrafen -lehdessä 02/2010. H. wallichii on saanut itselleen kauniin suomenkielisen nimen neidonposliinikukka, mutta jos kyseisellä lajinimellä kiertävät kasvit ovatkin lajia H. danumensis, kuuluisiko suomenkielinen nimi ennemmin sille, en tiedä.

H. danumensis kasvaa luonnossa Indonesian ja Malesian alueella. Sen ohuet, karvaiset varret ovat aluksi tummat, mutta vaalenevat puutuessaan. Kasvi kiertyy tukeensa helposti, eikä sen ohjaamisessa ole kiire, varret pysyvät notkeina pitkään. Lehdet ovat 5-7 cm x 10-15 cm, lehtisuonet erottuvat selkeästi. Kellomaiset kukat ovat valkoiset, tuoksuttomat, halkaisijaltaan noin 4 cm. Juurtumisessa menee oma aikansa, mutta asetuttuaan ruukkuunsa kasvi kasvaa nopeasti.

H. danumensis on juoppo. Se on indikaattorikasvini monella tapaa. Se on ensimmäinen posliinikukkani, jolta loppuu vesi, joten jos se roikottaa lehtiään, tiedän tarkistaa muidenkin vesitilanteen. Jos kasveihini iskee tuholaisia, H. danumensis valittaa ensimmäisenä. Jos se lopettaa kukintansa tai sen upeisiin valkoisiin kukkiin tulee vioituksia, tietää alkaa tutkia kasvejansa tarkemmin. Kukinnassa on lyhyt tauko vain talven pimeimpinä viikkoina, muutoin kasvissa on jatkuvasti eri vaiheissa olevia kukkaterttuja. Kukintaan tarvitaan vain tasainen kosteus ja riittävästi valoa.

Tällä hetkellä kasvi pitää kukintataukoa voimakkaan leikkaamisen vuoksi. Olen leikannut siitä runsaasti pistokkaita myyntiin.

Kasviesittely: H. calycina


Hoya calycina ssp. calycina Foster & Liddle
Ostettu pistokkaana Botanovalta 07/2010.
Kukkinut minulla: Talvella 2013-2014

H. calycina elää luonnossa trooppisissa sademetsissä Papua-Uusi-Guinean alueella. Varsi on 0,5 cm paksu, kiipeilevä. Vaaleanvihreät lehdet ovat paksut, kovat ja samettipintaiset, 15 x 7 cm. Keskisuoni erottuu helposti, muuten lehtisuonet erottuvat heikosti. Kukat ovat muodoltaan kuppimaiset, halkaisijaltaan 3 cm. Teriön keskusta on punainen, muuten valkoinen. Lisäteriö on valkoinen. Samassa sarjassa voi olla jopa 15 kukkaa. Kukkien tuoksu on miellyttävä, mutta hyvin voimakas.

H. calycina kasvaa nopeasti suureksi kasviksi. Kokemukseni mukaan se vaatii runsaasti valoa kukkiakseen, mutta liian voimakas valo voi polttaa lehdet. Kasville kannattaa ehdottomasti tarjota lisävaloa marras-helmikuussa. H. calycina kestää kuivahtamisen, jopa kuivuutta, mutta on herkkä liikakastelulle. Etenkin talvella kannattaa kastella vasta, kun kasvualusta on kuivahtanut. H. calycina kiipeää hyvin itsekin, usein kaikkialle muualle kuin tukeensa. Se pitää ohjata omaan tukeensa mahdollisimman pian, koska varsi jäykistyy nopeasti ja katkeaa sen jälkeen helposti.

Kasvi yritti kukkia jo vuoden päästä saapumisestaan minulle, mutta valo ei riittänyt kukkimiseen tammikuussa. Vihdoin viime talvena kasvi aukaisi yhden kukan, joka riitti täyttämään olohuoneen tuoksullaan, joten tuoksu on todellakin voimakas. Valitettavasti tein tuolloin graduani, joten kuvatodisteet puuttuvat.

Kasviesittely: H. brevialata


Hoya brevialata Klein & Donkelaar
Ostettu ensimmäisen kerran puutarhamyymälästä Tanskassa 05/2011.
Nykyinen kasvi ostettu pistokkaana 04/2013.
Kukkinut minulla: Ei.

H. brevialata kasvaa luonnossa rantametsiköistä aina 600 metrin korkeuteen Sulawesin saarella Indonesiassa. Varsi on 0,2 cm paksu ja rento. Lehdet ovat vaaleanvihreät, jäykät ja kuperat, jopa 4 x 3 cm. Lehdissä voi joskus olla hopeanvärisiä laikkuja. Lehtisuonet eivät näy. Kukkien teriö kiertyy kukan avautuessa taaksepäin, jolloin täysin avautuneet kukat näyttävät nappimaisilta. Kukat ovat karvaiset, halkaisijaltaan 0,5 cm. Teriö on valkoinen, lisäteriö on punakeltainen. Samassa sarjakukinnossa on jopa 20 kukkaa. Kukat tuoksuvat toffeelta.

H. brevialata on posliinikukaksi melko pienikasvuinen laji, joka muistuttaa H. incurvula -lajia, mutta on helpompi kasvattaa. Se juurtuu helposti, mutta kasvaa hitaasti. The Genus Hoya -kirja suosittelee kasvin istuttamista ilmavaan kasvualustaan ja välttämään liikalannoitusta, sillä se saa lehdet kasvamaan epätyypillisen ohuiksi.

Kasvi viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla ja kestää ajoittaista kuivahtamistakin. Laji kuulemma kukkii helposti, mutta en ole itse päässyt tätä todistamaan. Olen ostanut tämän kasvin kahdesti, ensin kasvina ja sitten pistokkaana. Kasvina ostettu kukki talvella 2012, mutta kuoli sen jälkeen kasteluvirheeseen hoitopaikassaan. Itse olin tuolloin Saksassa, enkä päässyt ihailemaan kukintaa.

Kasviesittely: Australianposliinikukka


Australianposliinikukka
Hoya australis R. Brown ex. J. Traill
Ostettu kukkakaupasta Jämsässä 03/2011
Kukkinut minulla: 10/2013

Australianposliinikukka kasvaa luonnossa alankojen trooppisissa ja subtrooppisissa sademetsissä Australiasta Samoalle. Varsi on 0,2 cm tai paksumpi, usein karvainen. Lehtien koko ja muoto vaihtelee alalajista riippuen 5 cm x 7 cm aina 11 cm x 3 cm asti. Lehdet ovat vihreät, lehtisuonet erottuvat heikosti. Kukat ovat litteät, halkaisijaltaan 2 cm. Teriö (= yhteenkasvaneet terälehdet) on valkoinen, usein punaisella keskustalla. Lisäteriö (kukan keskiosa, jonka sisällä ovat emit ja heteet) on valkoinen. Yhdessä sarjakukinnossa voi olla jopa 40 kukkaa, oma ennätykseni taitaa olla 23. Tuoksu on ihana, erityisesti iltaisin.

Australianposliinikukka on helppo juurruttaa pistokkaista. Sillä on selkeä kukinta-aika syksyllä, mutta se saattaa tehdä kukkia satunnaisesti myös muina vuodenaikoina. Luonnossa sitä tavataan hyvin kosteista ympäristöistä hyvin kuiviin. Erot ilmastoissa johtavat eroihin kasvutavoissa ja lehtien muodossa eri alalajien välillä. Kaikkia alalajeja voidaan kasvattaa samassa elinympäristössä sisätiloissa. Hyvin mehevälehtiset alalajit, kuten ssp. rupicola, menestyvät parhaiten paikassa, jossa ne saavat mahdollisimman paljon suoraa auringonvaloa. Ne myös kestävät kasvualustan märkyyttä heikommin kuin kosteampiin olosuhteisiin sopeutuneet alalajit.

The Genus Hoya -kirja suosittelee lajia aloittelijoille, koska se kasvaa nopeasti hyvänkokoiseksi kasviksi, jossa on kauniit lehdet. Kasvi myös kukkii helposti.

Uusi kasvu on aluksi punaista. Kasvi tiputtaa helposti nuput ja kukat, jos kasvualusta pääsee kuivumaan, joten suosittelen kasville säiliöruukkua. Saksassa asuessani kasvi oli hoidossa sukulaisella, joka unohti kastella sen. Kun hän taas muisti koko kasvin, puolet ruukun pistokkaista oli kuollut. Ilman säiliöruukkua nekin olisivat todennäköisesti kuolleet. Kasvi kasvoi nopeasti täyttämään tukensa tyhjentyneet kohdat.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Posliinikukat partsilla

H. calycina ssp. calycina, H. australis, H. griffithii ja H. obovata ulkoilemassa.
Kun säätiedotus lupasi yölämpötilojen pysyvän yli +10 asteen, kannoin useimmat poslarit pihalle. Alku oli hieman hankalaa, kun tuuli kaateli kasveja. Lopulta keksin sitoa ne tuestaan parvekkeen kaiteeseen. Saa nähdä, kuinka tehokkaasti kasvavat kaiteeseen kiinni kesän aikana. H. danumensis jäi kuvan ulkopuolelle.

Parveke on ilta-auringon suuntaan, joten se on suojassa suurimmalta paahteelta. Lisäksi parvekkeen kaide tarjoaa varjoa. Parvekkeen pöydän valtasivat H. brevialata, H. kanyakumariana:t, H. memoria ja H. pallilimba GPS 8864

Alakerran eteläikkunalle jäivät vielä H. macgillivrayi IML 15, H. sp. DS-70, H. cv. 'Mathilde', H. nummularioides, H. obscura ja H. pubicalyx. Ne todennäköisesti saavat viettää siellä koko kesän.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Sisällä tapahtuu


Ornithogalum longibracteatum, jota pitäisi kuulemma kutsua nimellä Albuca bracteata, yrittää taas kukkia. Se on ilmeisesti viihtynyt hämärässä nurkassaan. Ikkunat pidetään nyt jatkuvasti auki, joten yölämpötila on huomattavasti alhaisempi kuin päivä-. Tämä on saattanut laukaista kukinnan. Meinasin siirtää kasvin ulos nyt ilmojen lämmettyä, mutta en kyllä uskalla, ettei kasvi vain kuihduta kukkavarttaan.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kasvimaan vihertyy

Kasvimaan jokaisessa laatikossa on elämää. Taitepavutkin ovat saaneet terveen vihreän värinsä ilmojen lämmettyä.


Juhannuspäivänä uskalsin istuttaa kesäkurpitsat paikoilleen. Hyvin ovat viihtyneet. Ensimmäiset kukatkin on nähty. Saa nähdä, milloin saadaan ensimmäiset kurpitsat. Kova tuuli riivaa yhä, se tempaisi yhden kesäkurpitsoista poikki. Taimi löytyi maasta kuivuneena. Tuulensuojaa olisi hyvä saada, mutta miten toteuttaa se varjostamatta liikaa?



Lisäsimme kaariportteihin ohutta rautalankaa lisätueksi. Huvikseni kokeilin, saisiko siitä tehtyä hämähäkinverkon. Mielestäni onnistuin melko hyvin. Verkkoja on yksi molemmin puolin porttia. Tuoksuherneet ovat vahvistuneet ja alkaneet nousunsa verkkoa pitkin, mutta portin vierelle kylvetyistä ruusupavuista ei näy jälkeäkään. Lahjaksi saatu rungollinen timjami pääsi tähän kesäksi. Toivotaan, että anoppi muistaa poimia sen talteen syksyllä.


Portin viereiseen kukkapenkkiin on noussut kehäkukkia ja samettikukkia. Valitettavasti viimeksi mainitut näyttävät itäneen vain paikoin, mutta eipä tuolla niin väliä. Tämä penkki on tähän mennessä kitketty käsin kerran alusta loppuun, muuten olen vain nipsinyt pahimpia ohikulkiessani. Hyvin on pysynyt siistinä.


Laatikko numero 4 on tällä hetkellä tyhjin. Sen yläpäähän kylvetyt mangoldit joutuivat innokkaan 6-vuotiaan kitkijän uhriksi. Kylvetyistä kahdesta rivistä nousi neljä tainta. Nyt on mangoldit kylvetty uudelleen. Anopin ylimääräiset kylvökset pääsivät rivien väliin kasvamaan.



Ruusupavut sentään ovat komeita, valitettavasti neljästä pavusta iti vain kaksi. Laitoin papuja maahan lisää, josko toisellekin puolelle tukea saataisiin kasvua. Pyramidin etupuolella persiljat ovat itäneet ja kasvavat hitaasti mutta varmasti. Reunalle kylvetyistä laventeleista useimmat kuolivat ulos istuttamisen jälkeen, mutta hengissä kituuttajat ovat vahvistuneet ja saaneet väriä. Pieniä ne ovat kuin mitkäkin ja meinaavat hukkua rikkaruohojen alle, mutta siellä ne ovat.


Härkäpavuista esikasvatetut kukkivat komeasti, ulos kylvetyt ovat nekin tehneet jo ensimmäiset nuppunsa. Toivotaan hyvää satoa.


Harson alla näyttää tältä. Laatikon sai kitkeä pariin otteeseen kunnolla, sen jälkeen ei rikkiksiä ole juuri noussut. Porkkanarivejä pitää kai kohta harventaa. Ensimmäinen ja toinen retiisisato on jo poimittu ja uudet kylvetty. Ensimmäisellä kerralla annoin retiisien kasvaa liian pitkään. Ne rupesivat kukkimaan ja halkeilivat. Seuraavat keräsin aiemmin ja niitä kehtaa jopa esitellä. Salaatit antavat odottaa itseään. 'Australialainen' ei jostain syystä itänyt lainkaan. Ostin sitä uuden pussin ja nyt odotellaan, josko nämä siemenet osoittaisivat elonmerkkejä. Mustajuuret ovat vielä hitaampia, mutta kasvussa.


torstai 18. kesäkuuta 2015

Hui, halla! (ja ostoksia)

Viime yönä käväisi pakkasherra huurruttamassa auton tuulilasin. Sääennuste ei tiennyt hallasta mitään, joten en ollut laittanut mitään suojia paikoilleen. Aamu alkoi siis juoksupyrähdyksellä kasvimaalle. Onneksi kasvit eivät olleet moksiskaan.



Täällä on halla kuulemma vienyt kukat omenapuista monena vuotena, mutta tänä vuonna joka puussa on kukkia. Pörinä vain käy, kun ohi kulkee. Sama juttu puiden takana vasemmalla näkyvillä marjapensailla. Joka pensas on kuin metropoli: kuhisee elämää.


Pelkäsin hallan vieneen ainakin nämä pienet, mutta huoli oli turha. Kehäkukat ovat jo nousseet, samettikukkia vielä odotellaan. Valitettavasti rikkikset eivät ole antaneet odotella itseään. Nyppimistä on saanut harrastaa, mutta riesaksi asti ei ainakaan vielä. Mullan seulominen kannatti.


Harson alla kaikki hyvin. Viereiseen papulaatikkoon laitettiin nyt taitepavuille tuhkaa, jos se auttaisi keltaisuuteen. Esikasvatus oli taitepapujen kohdalla huono idea, molemmat itäneet taimet kuolivat tuulessa ulos istutuksen jälkeen. Siemenestä näyttävät nousevan ihan hyvin. Härkäpavut ovat komean vihreitä, joten mikä taitepapuja sitten vaivaakaan, ei vaivaa niitä.


Kolmas laatikko on yhä tyhjä, sen asukkaat odottelevat kasvihuoneessa lämpimämpiä ilmoja. Ne ovat kovasti terhakoituneet. Siirsin nämä tänne vähän siinä uskossa, että kuoliintuvat kaikki, mutta onneksi olin väärässä. Tässä vertailukuva kahden viikon takaa:

Rimpulat.. :D
Kylvin kesäkurpitsoja yli tarpeen, mutta niitä jäi itämättä, katkeili kouliessa, katkeili käsiteltäessä ja muutamalle siirto tänne oli liikaa. Laatikkoon uhkasi jäädä tyhjää. Pyörähdin eilen kirkolla etsimässä täydennystä, mutta valitettavasti tarjonta oli pelkkää kesäkukkaa ja yrttejä.

Puolisko kävi tänään isommalla kylällä ja löysi kurpitsan taimia. Oli napannut niitä kolme ruukkua mukaan, aivan omatoimisesti. Ostoskoriin oli tarttunut kolme talvikurpitsaa ja kaksi jättikurpitsaa. Yhdessäkään ei ollut lappua tai tietoa lajikkeesta, joten nyt sitten joudutaan odottamaan satoa, ennen kuin selviää.


Vasemmalta oikealle: Kaksi jättikurpitsaa samassa ruukussa, kaksi talvikurpitsaa samassa ruukussa, yksi talvikurpitsa (eri lajiketta) ja yksi oma kasvatti kesäkurpitsaa. Voinen olla ihan tyytyväinen omien taimien terhakkuuteen.

Myyjä oli neuvonut, ettei samassa purkissa olevia taimia saa erottaa. Jos joku tietää paremman neuvon, huutakoon hep. Tässä ollaan nyt ensimmäistä kertaa pappia kyydissä ja tarkoitus on saada syötävää aikaiseksi.


Kirsikkatomaatitkin ovat terhakoituneet. Ne voisivat vielä paremmin, jos olisin jaksanut karaista niitä pidempään kuin kaksi päivää ennen siirtoa tänne. Hengissä silti ovat.


Kaikista parhaiten voi "varataimi", jonka ajattelin jo jossain välissä heittää kompostiin, koska tiesin emännän varanneen minulle tilaa kasvihuoneesta vain kuudelle taimelle. "Onneksi" hänen taimikasvatuksensa eivät tänä vuonna onnistuneet kovin hyvin, joten tälle löytyi paikka.

Säät ovat olleet kylmiä ja sateisia, joten kasteluhommiakin on ollut vähän. Ostosreissulta oli tarttunut mukaan myös kananlantaa rakeina. Huomenna saavat kasvit lantavettä.


Tämän pörriäiskuvan myötä toivotan erittäin mukavaa ja vähälumista jussia kaikille lukijoille. Toivotaan, että säät alkavat pian suosimaan!

torstai 11. kesäkuuta 2015

Valmis! Vihdoin!


Nyt on hiekatkin levitetty käytäville, ja ilman, että minun tarvitsi osallistua kuin loppusiivoukseen. Olin ajatellut, että hiekkaa ja tuhkaa olisi levitetty käytäville ihan reilu kerros, ettei sieltä heti nouse mitään, mutta omatoiminen levittäjä oli eri mieltä. No, hienolta näyttää näinkin. Päädyttiin sitten lopulta siihen, että hiekan alle ei laitettu muovia. Saa nähdä, onko loppukesästä rikkisongelmaa. Testi se on tämäkin.


Tämä näky aiheutti riemunkiljahduksia. Pavut ovat nousseet! Sekä taite- että härkäpapuja on jo komea rivi. Taimet vain ovat kovin kellertäviä. Johtuisiko siitä, ettei multaa parannettu muuta kuin heittämällä väkilannoitetta pintaan, vai onko syynä kylmät kelit? Pitää kokeilla, auttaisiko kastelulannoite. Tähän mennessä on menty jokivedellä, kun tuosta vierestä sitä kätevästi saa. Se vain tulee suon läpi, joten voi olla aika hapanta. Vika voi siis olla myös liian alhainen pH, tästä laatikosta kun unohtui tuhka ennen kylvöä. Saa nähdä, miten meidän käy.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Huonekasvit muuttivat etelään


Nyt kun viimeisetkin taimet on saatu pihalle tai kasvihuoneeseen, oli vihdoin tilaa laittaa sisäkasvit valoon. Posliinikukkien pitäisi tässä vaiheessa olla jo kovassa kasvussa, mutta täällä on jurotettu. Liian vähän valoa. Pienen järjestelyoperaation jälkeen (täällä ei saa mitään roikkumaan katosta) sain vihdoin tyypit mahtumaan niin, että kaikilla pitäisi olla mukavaa, eikä kaveria tarvitse heti kuristaa.

Vasemmalta oikealle: emännän punasarja eli kliivia, Hoya macgillivrayi IML 15, H. sp. DS-70, H. cv. 'Mathilde', siemenestä kasvatettuja appelsiineja (emännän kokeilu), karanteenista vapautettu H. pubicalyx 'Pink Silver', H. nummularioides ja nurkassa emännän viikunan vieressä on Ornithogalum longibracteatum. Sohvalta voi bongata kuvaan eksyneen mustatäpläisen ruokavahtaajan (Pudotus omnomnom), joka huomaa jokaisen ruuanmurenen viidenkymmenen metrin säteellä.

 
Nämä jäivät vielä ilman paikkaa auringossa, mutta yritetään keksiä niille sellainen. Viimeistään ne saavat valoa ilmojen lämmettyä vähän lisää. Tarkoitus on siirtää ainakin osa posliinikukista ulkoilemaan heinäkuussa, jos vain säät sallivat. Ainakin toistaiseksi H. pallilimba ja H. memoria joutuvat sinnittelemään tällä hyllyllä, missä ne ovat viihtyneet muutosta asti.

Yläkerrassa piti käyttää hieman kekseliäisyyttä, että kaikki mahtuivat. H. griffithii (kolmas vasemmalta) sai luvan lainata kasvutukensa toistaiseksi paljasta yläosaa H. kanyakumarianoille. H. obovata (vasemmalla) pitää nyt kukintataukoa valtavan ilotulituksen jälkeen. H. wallichii (2. vasemmalta) aloitti heti hirmuisen kukinnan, kun pääsi taas tälle ikkunalle. Valitettavasti myös muurahaiset ovat huomanneet tämän, ja nyt niillä käy jatkuva trafiikki hakemaan sen kukista mettä. H. curtisii (keskellä) on kasvanut komeasti pituutta. Sen vieressä on ottamassa aurinkoa H. brevialata, mutta australianposliinikukka peittää sen lähes kokonaan näkyvistä. Reunimmaisena oikealla on H. calycina, joka ei ollut moksiskaan pistokkaiden leikkelystä. Kun se pääsi taas tälle ikkunalle, se alkoi taas kasvattaa nuppuja. Toivottavasti nyt vihdoin nähtäisiin tältä kasvilta useampi kuin yksi kukka kukassa.


Osa sisäkasveista on ulkoillut jo hyvän aikaa. Rahapuut ja valmistujaislahjaksi saatu timjami pääsivät heti muuton jälkeen viileälle lasikuistille ja kun lämpötila alkoi ulkona pysyä plussan puolella, aloin kouluttamaan niitä ulkoeläjiksi. Toistaiseksi ovat näyttäneet viihtyvän, vaikkakin oli pakko nostaa ne seinän vierelle tuulensuojaan. Parina päivänä tuuli on puhaltanut niin, että kaikki autoa pienempi on pyörinyt pitkin pihaa. Onneksi ruukut ovat pysyneet ehjinä.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Valmis! (melkein)


Tältä näyttää tänään. Eilen saatiin viimeinenkin nurkka käytävää tasattua, viimeiset mullat seulottua ja viimeisetkin kylvöt tehtyä. Vanha isäntä toi tänään traktorilla hiekkakasoja vähän lähemmäksi, niin päästään laittamaan käytävät kuntoon. Sillä nyt ei niin kiire ole, tärkeintä oli saada kasvit multiin ajoissa.

Kasvimaasta on nyt toteutettu puolet. Toinen puoli tehdään joko syksyllä tai ensi vuoden keväällä, kun saadaan konevoimia käyttöön. Ne reunat, jotka vedetään koneella tasaiseksi, myllättiin nyt vain jyrsimellä ja kylvettiin täyteen auringonkukkaa. Ne eivät välttämättä ehdi tehdä siementä, mutta tarkoitus on saada ei niin valmiit alueet näkösuojan taakse.


Päätin, ettei enää tule hallaa ja istutin härkäpavun taimet siihen, mihin ei riittänyt siemeniä kylväessä. Laitoin tukikepit jo toiveikkaana paikoilleen ja tuli samalla todettua, että kyllä siellä mullan alla tapahtuu. Vahingosta viisastuneena pitää jatkossa laittaa tuet samalla kun kylvää, niin ei tule tökittyä jo kylvettyä hengiltä.

Kylvin harson alle lisää salaattia ja retiisejä. Mustajuuria on jo itänyt niin monta, että rivin erottaa, ensimmäiset salaatitkin vihdoin itivät. Uskalsin siis vihdoin kitkeä pikkutainten ympäriltä. Yksivuotisia rikkiksiä on noussut hirveästi, mutta selvästi seulonta kannatti. Monivuotisia rikkiksiä on tarvinnut nyppäistä pois vain muutama hassu.


Tuoksuherneet pääsivät toisen portin viereen. Tähän porttiin on tarkoitus kieputtaa vielä lankaa lisätueksi auttamaan kiipeilyä. Kuudesta kylvetystä siemenstä iti sopivasti neljä, joten portin molemmin puolin on nyt kaksi tainta. Lisäksi iskin taimien väliin yhdet ruusupavun siemenet siltä varalta että tuoksuherneet eivät yksikseen kykene tukea peittämään.


Viimeisenä valmistuneeseen laatikkoon kylvin mangoldia, ruusupapua ja persiljaa. Sitruunamelissan taimet pääsivät multiin, vielä pitäisi istuttaa tähkälaventeliraasut. Ei tullut näistä kovin tukevia taimia. Väkevä tuuli on hakannut joka purkista jonkun hengiltä. Aina ei voi onnistua. Tarkoitus on istuttaa mangoldien väleihin vielä ylimääräisiksi jääneitä yrttien taimia, jotka eivät mahtuneet talon emännän istutuslaatikoihin.

Laatikko numero kolme on vielä tyhjä. Sen asukkaat odottavat kasvihuoneen lämmössä ilmojen lämpenemistä. Päivisin lämpötila kieppuu siinä 15 asteen tienoilla, öisin lämpötila laskee viiteen asteeseen. Toivottavasti säät pian lämpenevät, niin pääsevät kesäkurpitsatkin multiin.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Sateenkaaren päässä on...

...Kasvihuone ja kasvimaa. :)

Kasvimaa etenee

Pam, ja se on kesä. Niin se vain kasvun ihme yllätti jälleen. Kevät on ollut niin sateinen, tuulinen ja kylmä, että meinasi jo usko mennä. Vanha isäntä alkoi jo manaamaan lunta juhannukseksi, mutta toivotaan, että säät tästä lämpenevät.


Luottotimpurini hyökkäsi kasvimaan käytävien reunusten kimppuun 15.5. Nämä kuvat ovat tuolta perjantailta. 11.5. saatiin ensimmäinen laatikko täyteen ja kylvökuntoon, joten sinne pääsivät porkkanan, mustajuuren, salaatin ja retiisin siemenet. Nurkista löytyi vanhoja harjateräksen pätkiä, joista tuli harsolle tuet. Harson jouduimme ostamaan. Harsolle on ollut tarvetta, sillä tuuli on välillä muuttunut repiväksi ja pyöritellyt jopa kiviä pitkin pihaa. Yötkin ovat olleet kylmiä.


Toisesta sisäänkäynnistä tuli vähän leveämpi, mutta "ei näillä ammuta".

Lauta riitti juuri ja juuri kaikkiin neljään laatikkoon. Laudat ovat kaikki kantittomia, mutta eipä se haittaa, kun jokainen loota vuorattiin muovilla. Osa laudoista on kerätty taapelin päältä, jossa ne ovat olleet pitämässä pressua paikoillaan. Siksi ne ovat jo valmiiksi sinistyneitä. Eipähän kukaan pääse luulemaan laatikoita tehdastekoisiksi. Tältä näytti siis pari viikkoa sitten.

Tänään näytti tältä:

Ensimmäisessä laatikossa retiisit ja porkkanat ovat jo itäneet. Sen viereisessä laatikossa on papuja itämässä. Toivon, että ne oikeasti itävät, eivätkä mätäne maahan. Säät ovat olleet kylmiä ja vettä on tullut melkein päivittäin. Niiden päällä on harso lintujen vuoksi. Täällä tuppaa käymään vähän liian uteliaita yksilöitä. Käytävät on saatu kuorittua ja luottotimpurini taikoi kaksi köynnöskaarta sisäänkäyntien ylle. Hentoinen ulkomuoto hämää. Molemmat on ankkuroitu maahan puolen metrin syvyyteen. Kaaren jalat eivät ole suorat tikut, vaan ne on taitettu L-kirjaimen muotoon. L:n päälle on sitten juntattu isoimpia kiviä, mitä työmaalta on löydetty ja varmimmaksi vakuudeksi harjateräkset on naulattu kiinni puisiin käytävän reunuksiin.



Portin molemmin puolin siirrettiin humalaa, mutta valitettavasti siirtäjä (joka en ollut minä) oli niin innoissaan hommasta, että ei kuunnellut ohjetta olla siirtämättä kasveja aurinkoisella ja tuulisella kelillä. Kasveista kuoli yli puolet oksista, mutta ne sitkuttelevat hengissä. No, humala ei onneksi vähästä kupsahda.


Tänään työn alla olivat laatikot 3 ja 4. Kävimme hakemassa viisi säkkiä mustaa multaa, jotka levitettiin tasaiseksi kerrokseksi laatikkoon 3. Pinnalle tuli vielä seulottua peltomultaa ja lopuksi laatikon sisältö sekoitettiin talikolla. Musta multa on lähes pelkkää kompostia ja kokemusteni mukaan sen verran äreää tavaraa, että sitä on turvallisinta käyttää sekoitettuna laihempaan multaan. Vanha puutarhakirjani suosittelee sekoitussuhteeksi puolet kompostimultaa, puolet laihaa peltomultaa, mutta nyt rahatilanteen sanelemana päädyttiin huomattavasti laihempaan mixiin.




Kun päivän työt oli tehty, päivänvalo oli jo niin vähäinen ja sade niin rankka, että joudutte odottamaan valokuvatodisteita viimeisenkin laatikon täyttymisestä huomiseen. :)