keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Taas valkeata joulua...

Tänään saatiin juuri ja juuri yksi kohopenkki täyttöä vaille valmiiksi ja sitten talvi palasi. Tuntui hieman hullulta palella räntäsateessa kasvimaata tekemässä, mutta lumi sai meidätkin luovuttamaan. Luottotimpurini teki hienoa jälkeä. Jahka säät selkenevät, pitää käydä napsimassa kuvia vähän lähempää.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kasvimaa muotoutuu


Torstaina päästiin vihdoin hakemaan työkaluja ja muita tarvikkeita, ja perjantaina kävin mittaamassa alueen. Nurkista löytyi paalinarua, mittakeppejä, leka ja 50 metrin mitta. Niillä pääsi hyvin alkuun. Halvin mahdollinen kompassi riitti näyttämään etelä-pohjoissuunnan, kunhan ei tuullut. Silloin se näytti tuulensuunnan, mikä ei ollut kovin kätevää.


Seuraavassa työvaiheessa tarvittiin yhtä ostoksistani, kanttausrautaa. Yleensä suosin työkaluissa Wolfgartenia, mutta tässä kohtaa tein poikkeuksen. Fiskarssin kanttausrauta vain on paremman muotoinen.


Kun reuna oli leikattu, tartuin lapioon ja kuorin nurmikkoa ja pintamaata noin 10 senttiä pois. Näin suurin osa kasvien juurista poistuu ja tilalle saa tehtyä kukkapenkin. Nurmikkona ollut osuus oli vielä helppo, mutta heinikkona ollut alue oli kivistä, eivätkä tuppaat meinanneet millään pysyä kasassa. Toisaalta multaa irtosi heinien juurten mukana vähemmän kuin nurmikon.


Muistin vähän liian myöhään, että käytäviä ei vielä pitänyt kuoria, mutta haitanneeko tuo. Toinen kohta missä olisi ollut hyvä tutkia piirrustuksia, oli tuo nurkan vino osuus. Muistin että osuus alkoi kaksi metriä nurkkapaalusta, kun piirrustukset (jotka tässä vaiheessa olivat sisällä ja toisen kerroksen pöydällä) sanoivat metrin. Huomasin erheeni vasta kun aloin mittaamaan ensimmäistä kohopenkkiä kohdalleen, eikä se mahtunut. Hetken päätä raavittuani päätin, että näin on itse asiassa parempi. Metrin leikkaus ei olisi näyttänyt luonnossa niin hyvältä ja nyt kasvimaan muoto noudattaa ihmisen luontaista halua oikaista.


Lyhensin siis jokaista penkkiä metrillä. Nyt ne ovat 1x5 metriä. Keskelle jää 4x3 metrin alue, johon voi laittaa vaikka pöydän ja pari tuolia. Ehkä ensi kesänä ehtii joskus vähän istahtaakin ihailemaan kättensä työtä? Kulkureittejä kasvimaalle tulee kolme: Yksi kasvihuoneelta, yksi pihalta ja yksi vie kompostille. Kahdelle tulee kaari, jotka ruusupapu ja tuoksuherne saavat peittää.


Nurmikkoa nousi parissa päivässä ihan kiitettävästi. Pinosin ne heinikon puolelle, missä ne saavat rauhassa maatua ja muuttua mullaksi. Turpeita nousee sen verran paljon, ettei niitä kaikkia saa ängettyä kohopenkkienkään täytteeksi. Tai ehkä saisi, jos jättäisi mullan pois ja aloittaisi viljelyn vasta jonain toisena kesänä.


Kiviäkin on noussut jonkin verran. Onneksi vasta yksi on osoittautunut niin suureksi, ettei sitä saa siirrettyä ja sekin on niin syvällä, että kyllä sen päällä kehäkukat kasvaa.


Alue on hieman haasteellinen. Aloitin suosiolla siitä puolesta, joka on ollut nurmikkona. Siinä on vähiten korkeuseroja ja kuoriminen oli helpompaa. Nurmikon ja heinikkona olleen alueen välissä kulkee matala oja, jota pitkin kasteluletku on kiemurrellut läheiseen pieneen jokeen. Joesta on pumpattu kasteluvesi kasvihuoneeseen ja mansikkamaalle. Heinikko nyt on hieman ärsyttävää, mutta työlääksi heinikkoalueen tekevät korkeuserot:


Merkkasin kuvaan selvyyden vuoksi kasvimaan nurkkapaalut. Tähän on aikoinaan kipattu pellosta kuorittua multaa lastillinen. Sade on levitellyt multaa, kumpu on painunut ja vähitellen heinät ovat peittäneet sen.


Tämä siis pitäisi paitsi raivata, myös tasoittaa. Eli kuoria noin 1,5 metriä multaa pois. Kun talon isäntä sanoi pihalla makaavan kokonaisen multakasan, hän ei missään vaiheessa maininnut, että... No. Että se on ollut siellä jo hetken.

Mullan laadussa ei kyllä ole valittamista. Matoja on hirveät määrät, muruja ja orgaanista ainesta riittää. Pohjamaa on hiekkamoreenia, joten vesi ei jää seisomaan.


Eilen oltiin näin pitkällä. Pääsin jo merkkaamaan ensimmäisen kohopenkin paikan ja se oli tarkoitus kuoria tänään, mutta säiden haltijat olivat kanssani eri mieltä. Toivottavasti sää selkenee huomiseksi, niin pääsee taas lapion varteen. :)

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Auts auts auts!

Tämän siitä saa, kun iskee taimet kasvamaan samalle pöydälle huonekasvien kanssa: Niihin tulee ötöjä. Eikä mitään kivoja ötöjä, vaan niitä kirottuja punapunkkeja, joiden kanssa olen saanut taistella jo ties kuinka monta vuotta. Hitto. Kesäkurpitsojen ensimmäisten kasvulehtien reunat ovat aivan syötyjä, kirsikkatomaateissa tilanne ei ole vielä yhtä paha, mutta eivät nekään ole säästyneet. Vein nyt ensiapuna taimet suihkuun ja jahka ne ovat vähän kuivahtaneet, pitää etsiä niille ikkuna jolla ei ole huonekasveja tai muita taimia.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Apua oman viljelyksen suunnitteluun

Jos onnistuu jostain löytämään maapläntin, laatikon tai palstan ensi kesäksi, nyt viimeistään kannattaa miettiä, mitä sinne haluaa kylvää. Tässä hyviä linkkejä aiheesta:

Ympäristöjärjestö Dodo ry:n ylläpitämä sivusto kaupunkiviljelystä antaa vinkkejä ja tarjoaa koulutusta. Dodon kotipaikkakunta on Helsinki, joten myös sen järjestämät tapahtumat pidetään siellä.

Martat on koonnut yhdessä Dodon kanssa kaupunkiviljelyoppaan. Jos taloyhtiönne piha kaipaa viljelypalstaa, opas kannattaa lukaista läpi.

Törmäsin myös tämmöiseen blogiin: Kasvimaa kaupungissa.

Itse käytin suunnittelussa apua kahta kirjaa omasta kirjahyllystäni: Puutarhurin ABC - Keittiöpuutarha (Otava 2013) ja Uusi puutarhakirja, osa I (6. painos, 1956). Jälkimmäinen on yhä äärettömän hyvä tietopaketti. Käytin uudempaa kirjaa lähinnä ideointiin ja viljelykierron suunnitteluun. Puutarhurin ABC on suunnattu kaupunkioloihin. Uusi puutarhakirja, joka ei todellakaan ole enää uusi, jaksaa ilahduttaa yhä uudelleen. Kasvivalikoima erosi Puutarhurin ABC:stä vähemmän kuin luulisi. Muun muassa mustajuuren viljely on selostettu paljon seikkaperäisemmin ja kaurajuurestakin on laajemmin kuin uudessa. Mausteyrtit sen sijaan ohitettiin melko nopeasti, niistä käsiteltiin vain viisi yleisimmin käytettyä. Tätä kirjaa lukiessa voi myös olla varma, että ohjeet soveltuvat Suomen oloihin. Kirjaa löytyy yhä kirjastoista, omani olen löytänyt antikvariaatista.

Ps. Katsokaa, mitä löysin! Tämmöinen mun pihaan sitten joskus!

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Siemeniä, taimia ja jättejä


Kun suunnitelmaan jotenkin ilmestyi portteja jotka voisi täyttää köynnöksillä, piti seuraavaksi löytää lisää siemeniä. Kauppareissulla mukaan tarttui pussillinen tuoksuhernettä 'Royal Scarlet'. Heitin niitä heti multiin, että varmasti ehtivät kukkaan aikaisin.


Ystävältäni löytyi pussillinen omista ruusupavuista kerättyjä siemeniä. Ne odottavat vielä multiin pääsemistä. Yritän hillitä kylvöintoani. Eilen näytti vielä siltä, että kasvimaata pääsee pian tekemään, mutta tämän päiväinen lumisade oli eri mieltä. Kevät keikkuen tulevi.


Tässä yksi hyvä peruste itsehillinnälle. Tai todiste sen puutteesta. Pääsiäisen pyhinä oli tylsää ja synkkää, joten piristin itseäni kylvämällä kesäkurpitsat. En ole koskaan ennen kasvattanut niitä siemenistä, joten kasvuvauhti yllätti. Aamulla katsoi iloisena, että siellä ne itävät, ja illalla järkyttyi, millaiset jötkäleet ovat taimeni korvanneet.


Nyt ne ovat jo tämmöisiä jättejä. Pitää kai viedä nämäkin viileään eteiseen, niin eivät niin järkyttäviin mittoihin kerkeä ennen ulos istutusta.


Tähkälaventelit vein jo viileään. Venyminen loppui heti, mutta eipä ole näkynyt kasvulehtiäkään. Jököttävät, mokomat.


Kirsikkatomaatteihin ilmestyi vihdoin kaksi kasvulehteä, joten iskin ne jokaisen omaan ruukkuunsa ja vähän väkevämpään multaan. Kukaan ei kuollut siirtoon, vaikka varmuuden vuoksi jätin yhden varataimen odottamaan, jos joku näistä kupsahtaa.



Toinen hyvä peruste itsehillinnälle löytyy kun vilkaisee ulos: Kyllä, V-vyöhykkeellä ollaan. Taimet kurkottelevat valoa kohti eteläikkunalla, josta näkyy myös tuleva kasvimaan paikka kun vähän kurkistaa. Malttamattomana kävin jo tallustelemassa alueen rajat lumeen. Hyvin mahtuu siihen mihin suunniteltiin, mutta vielä on pitkä matka toteutukseen. Keväisempää säätä odotellessa ihailen muiden jo toteutuneita projekteja. Vaahteran lehden Leenan pihalla on jotain hyvin samantapaista, kuin mitä olen tänne suunnitellut.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Suunnittelua


Kasvimaani vähän kasvoi suunnittelupöydällä. Kaikki kerrostalossa vietettyjen vuosien patoumat päästä viljelemään purkautuivat paperille. Saa nähdä miten käy, kun tätä pitäisi ruveta toteuttamaan. Mutta sitähän sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö? :) Kuva yrittää antaa osviittaa: Alueen koko on 9 metriä kertaa 16 metriä (kun kerta tilaa on!). Pohjoinen on kuvassa ylhäällä.

Alueen keskellä on kahdeksan kohopenkkiä (metri x 6 metriä), jotka on jaettu neljään pariin. Yhteen pariin tulee kesäkurpitsaa, toiseen papuja, kolmanteen juureksia ja neljänteen lehtivihanneksia ja yrttejä. Suunnittelin kasvimaahan nelivuotisen kierron, koska toivon että kasvimaasta on seuraavinakin vuosina anopille iloa.

Päädyin kohopenkkeihin, koska maa on junttaantunutta entistä peltoa, ja erityisesti mustajuuri ja porkkanat vaativat kuohkeaa maata. Ihanteellista olisi ollut perustaa koko kasvimaa jo viime syksynä, mutta kyllä se onnistuu näin keväälläkin. Mustajuuri tarvitsee 30-40 cm kuohkeaa, kivetöntä multaa, joten päätin että kohopenkkiemme korkeudeksi tulee 40 cm. Tulevaa ajatellen kohopenkit voisivat olla korkeammatkin, sillä talon väki ei tästä nuorene. Mitä korkeammat kohopenkeistä tekee, sitä vähemmän tarvitsee kyykkiä kitkiessä ja satoa korjatessa, mutta tietysti multaa saa sitten siirrellä sitäkin enemmän.

Helppohoitoisen lisäksi halusin alueesta nätin, joten kukkia tulee koko alueen ympäri. Niillä on koristearvon lisäksi muutakin käyttöä. Sekä samettikukat että kehäkukat karkottavat tuholaisia ja niiden kukat ovat syötäviä. Ainakin kahden sisäänkäynnin yläpuolelle olisi tulossa kaari, jotka ruusupapu ja tuoksuherne toivottavasti peittävät kesän kuluessa.

Koska sisätilat ovat rajalliset ja talon emännän omat kasvatukset täyttävät ne toukokuuhun mennessä melko tehokkaasti, valitsin enimmäkseen suorakylvettäviä kasveja. Vain kirsikkatomaatit, laventeli ja kesäkurpitsat tarvitsee esikasvattaa. Voi kyllä olla, että muitakin kasveja löytää tiensä multiin ennen säiden lämpenemistä. Pitää yrittää hillitä itseään hieman, tai muuten hukun taimiin ennen kuin ne voi viedä ulkohoitoon. :D

Kohopenkkien välissä on puoli metriä leveät huoltokäytävät. Muuten käytävät ovat metrin levyiset, jotta niitä pitkin pääsee helposti kottikärryillä. Leveyttä rajoittaa oikeastaan vain se, miten ison alan peltoa jaksaa tätä projektia varten kuoria.

Helppohoitoisuuteen pyritään kohopenkeillä, ötököitä karkottavilla kukilla ja katetuilla käytävillä. Millä käytävät katetaan, on vielä kysymysmerkki. Haketta olisi saatavilla ihan omasta metsästä (ei siis minun, vaan talon), mutta se on havupuuhaketta, eli se happamoittaa maata. Voi kuitenkin olla, että siihen päädytään, varsinaiset syötävät kun kasvavat 40 cm hakkeen yläpuolella. Lisäksi koko projekti on tarkoitus toteuttaa lähes nollabudjetilla käyttäen joko omasta metsästä saatavaa tai nurkkiin kerääntynyttä. Tähän mennessä on ostettu vain siemeniä. Talon pihasta löytyy valmiina multakasa ja puuntuhkaa, vieressä on turvetta yhden suon verran ja siihen on jopa nosto-oikeus. Yritämme löytää jostain lähialueelta tilan, josta saisi hakea palanutta lantaa. Multaa saattaa joutua tilaamaan lisää, sitä menee kuitenkin sen reilut 20 kuutiota. Pihan kasassa on ehkä puolet tuosta.

En meinaa millään jaksaa odottaa sitä hetkeä kun maa on niin sula, että päästään hommiin! Ja sitten se hetki, kun pääsee täyttämään koko komeuden kasveilla! Toivotaan satoisaa kesää. :)

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Viidakko muutti maalle


Huh. Muutto ohi. Tietokone kasassa. Nettikin saatiin vihdoin toimimaan. Ihana oli se aamu, kun heräsi ja tiesi, missä sukat ovat.

Puolisoni ja minä muutimme anoppilan yläkertaan odottamaan, että jostain löytyy töitä. Muutto on siis todennäköisesti edessä taas jossain vaiheessa. Siksi suuri osa tavaroistamme on yhä varastossa. Laskin, että olen viimeisen kuuden vuoden aikana muuttanut seitsemän(!) kertaa. Jokohan kohta jostain löytyisi se oma piha ja perunamaa?

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Amppelikasvien muutto


Kasvit ovat vähän hankalia pakattavia. Ne eivät saa jäätyä, ne eivät tykkää litistymisestä, ja jos ne jättää liian pitkäksi aikaa ilman vettä pimeään, ne kuolevat. Kannattaa suosia tukevia muovisia muuttolaatikoita. Viimeinen mitä toivot on, että säiliöruukut halkeavat asfalttiin muuttolaatikon pohjan pettäessä.

Valmistauduin muuttoon kastelemalla kasvit hyvin viikkoa ennen, jotta ruukut ehtivät keventyä ennen muuttoa. Henkinen valmistautuminen tarkoitti sen hyväksymistä, että lehtiä tulee irtoamaan ja oksia katkeilemaan, ehkä nuppujakin pudotellaan urakalla. Pöydän kasvit tarvitsi vain nostella laatikoihin, amppeleista oli vähän enemmän päänvaivaa.


Aloitin ottamalla kasvit amppeliruukuistaan. Tässä kohtaa helpottaa, että ruukuissa on tasapohja. Kieputin ensimmäisen kasvin sykkyrälle oman ruukkunsa päälle, laitoin sen nurkkaan häpeämään ja nostin sitten aina seuraavan kasvin oksat edellis(t)en päälle: 



Isoin jötkäle (H. memoria) viimeiseksi.


Lopuksi päälle sanomalehteä suojaamaan kylmältä.


H. nummularioides oli hieman hankalampi tapaus jäykkien varsiensa vuoksi.


Ratkaisin ongelman jättämällä sen muuttolaatikkoon runsaasti tilaa kyseiselle kasville ja sitten änkemällä kasvin laatikkoon varoen oksien taittamista. Vähän neuvotellen se sinne sopi. Ja taas lopuksi sanomalehteä päälle.



Amppelit pakkasin erikseen omaan laatikkoonsa. Ensimmäinen kerros alassuin, väliin pehmusteeksi sanomalehteä, toinen kerros ylössuin ja väliin pehmikettä.


Näin! Amppelit kasveineen mahtuivat hyvin auton takaluukkuun, korkeammat kasvit mahtuivat autoon, kun takapenkin otti irti. Veimme kasvit omana kuormanaan ennen varsinaista muuttopäivää, etteivät ne rutistuisi tai paleltuisi. Kaikki selvisivät parin tunnin automatkasta paleltumatta. :)