maanantai 30. elokuuta 2010

Hyötykasvitentti

Huomenna pitäisi osata nämä:

aitohunajakukka
ampiaisyrtit
anisruoho
auringonkukat
avomaankurkku
avomaantomaatit
basilika
endiivi
hillosipuli
humala
härkäpapu
iisoppi
ilmasipuli
jättisipuli
kamomillasaunio
kangasajuruoho
kaurajuuri
kehäkukka
keltajuurikas (eli keltainen punajuurikas)
keräkaali
kiinansipuli
korianteri
koristekrassit
kukkakaali
kumina
kurpitsa
kurttukaali
kyntelit
kyssäkaali
kähäräsinappi
lamopinaatti
lanttu
latva-artisokka
laventelit
lehtikaali, koristekaali
lehtisalaatti
lehtiselleri
liperi, lipstikka
lyhtykoiso (ananaskirsikka)
maa-artisokka
maissi
mangoldi
maustefenkoli
maustekirveli
maustemeirami
mukulaselleri
munakoiso
mustajuuri
mäkimeirami eli oregano
nauris
nokkonen
palsternakka
paprika
parsa
parsakaali
pellava
pensaspapu
persianapila
persilja
peruna
pinaatti
piparminttu
piparjuuri
porkkana
puna-apila
punajuurikas
punakaali
punasikuri
punasipuli
purjo
ranskalainen rakuuna
raparperi
rapealehtinen keräsalaatti
retiisi
retikka
rohtopurasruoho (kurkkuyrtti)
rohtosamettikukka
rosmariini
ruiskaunokki
ruohosipuli
ruokasipuli
ruusukaali
ruusupapu
salaattifenkoli
salaattikiinankaali
salaattivoikukka
salkopapu
ryytisalvia
sitruunamelissa
tarhaherne
tilli
timjami
vahapapu
valkosipuli
venäläinen rakuuna
veriapila
vihanneskrassi
vihannesportulakka
viherminttu
vihersipuli
vuonankaali
väinönputki
yrtti-iiso, "anisiiso"

Kaikkia ei meidän koulullakaan kasva ja toisaalta siellä kasvaa semmoista mitä tällä listalla ei ole, joten kaikkia en ole luonnossa nähnyt. Saa nähdä, miten huomenna käy. :)

lauantai 28. elokuuta 2010

Kokeiluja

Vihdoin ehtii tehdä jotain kotonakin. Kokeilen nyt uutta kasvikuivuriani ja kuivaan yrttejä. Aloitin persiljasta, katsotaan miten pitkään niiden pitää antaa kuivua ennen kuin ovat valmiita. Ainakin tähän mennessä kuivaustulos näyttää tasaiselta joka ritilällä.
Vaihdoin kirjotähdelleni saviruukun ja ilmavamman kasvualustan. Samalla selvisi, että kasviparan juuret olivat liikakastelun vuoksi tukahtuneet ja kuolleet lähes kokonaan. Toivotaan, että hän toipuu. Voisivat kokeilla noissa kaupoissa näiden pitämistä kuivana sen sijaan että seisottavat päiväkausia vedessä.
Kun nyt kerrankin on lasit puhdistettu levästä, pitää näyttää kuva 300-litraisesta. Täällä on selkeästi vedessä jotain joka aivan villitsee punalevät. Testaan, auttaako valojen laskeminen lähemmäs vedenpintaa jotain.
Päivän suurin homma oli punkkien tuhoamista (taas). Tällä kertaa aineena on neemöljy, jota ostin Pavunvarresta. Aineen haju on mieto, ja tuo mieleen lihaliemikuutiot. Toivotaan, että tämä tosiaan toimii ja pitää punkit poissa seuraavat kolme viikkoa, niin ei tarvitse uusintaruiskutusta tehdä. En ole nyt nähnyt punkkeja kuin keittiössä kiinanjasmiinissa ja kiinanruusussa, mutta varmuuden vuoksi käsittelen kaikki, varsinkin kun näitä olisi tarkoitus saada kaupaksikin.

perjantai 27. elokuuta 2010

Viikon työt

Tällä viikolla alkoivat vihdoin erikoistumisopinnot, eli minulla oli koko viikko pelkkää viherrakentamista. Koulun salaojaputket uusittiin kesän aikana, mikä tarkoitti suuren vallihaudan kaivamista talon joka sivulle. Vallihauta vain peitettiin soralla turvallisuuden vuoksi, mutta se ei ole kovin nättiä.

Maanantaina aloitimme koulun eteen tulevan kiveyksen suunnittelun. Opettajat antoivat joitain suuntaviivoja, mutta aika paljon saimme suunnitelmaan vaikuttaa. Kiveyksestä tulee iso, yli 150 m², ja sen viereen tulee sekä pensasaita että iso kukkapenkki. Tuo keltainen esittää koulua, ruskeat ovat penkkejä ja istuinryhmiä, tummat vihreät istutusalueita ja harmaa esittää kiveystä.

Tiistaina piti alkaa poistaa savea pohjien tieltä, mutta valitettavasti molemmat koulun kaivinkoneet olivatkin rikki. Toisen hydrauliikkasylinteri vuoti öljynsä pihalle ja toisen akku pitää vaihtaa. Merkitsimme siis vain korot seuraavaa päivää varten ja harjoittelimme kauhakuormaajalla lastausta. En ole vielä käynyt mittauskurssia, joten tämä oli ensitutustumiseni tasolaseriin. Tutuksi tulivat termit latta, nollataso, korko ja valmiin pinnan taso.

Keskiviikkona ammattilainen tuli oman kaivinkoneensa kanssa kaivamaan tulevan kiveyksen kohdalta 70 cm maata pois. Minä kuljettelin maata traktorin peräkärryssä pellolle. Päivän suuri homma oli opetella peruuttamaan tuolla ajoneuvoyhdistelmällä 90 asteen kulma ja vielä oikeaan kohtaan että kaivinkone ylsi lastaamaan maat peräkärryyn. Voin sanoa, että ihan ensimmäisellä kerralla ei onnistunut. Eikä toisella. Mutta kyllä se siitä kerta kerralla parani. :)

Torstaina sitten piti tasoittaa pohjat oikeaan korkoon. Koska koulun kaivurit olivat yhä telakalla, meille oli tiedossa lapiohommia, vaikka isoimmat työt delegoitiin kauhakuormaajalle, jota kutsun jo tuttavallisesti Luddeksi (tulee koneen merkistä, Lundbergista). Meistä on tullut jo kaverit. Ensin piti lapioida salaojan peittämisessä käytettyä hiekkaa paikasta a paikkaan b, sitten piti levittää sen päälle karkeaa mursketta ja saada se oikeaan korkoon joka paikasta. Tämän jälkeen pääsimme kokeilemaan tärylevyn käyttöä. 400 kg konetta liikkui yllättävän helposti, vaikka koneen saaminen sinne minne piti on kyllä taitolaji varsinkin ahtaammissa väleissä. Seuraavaksi murskeen päälle piti levittää kerros hienompaa mursketta, mutta työpäivä ehti loppua ennen kuin sitä ehdittiin tiivistää.

Tänään on sitten tuntunut, että eilen tuli lapioitua. Päivä on kulunut etätehtäviä tehdessä. Työviikon lopuksi pitää tehdä työselostus josta käy ilmi mitä tehtiin, miten ja kauanko meni. Niin ja mikä meni vikaan ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Tein myös kiveyksen suunnitelman ja laskin paljonko kiviä suunnilleen menisi. Paljon. Maanantaina pitäisi sitten jatkaa. Asennushiekkaa ja kiviä tulee kulumaan vielä paljon, ennen kuin tulee valmista. Toivottavasti tuossa voi jo ensi kesänä ottaa aurinkoa. Nurmialuekin menee uusiksi. Se on nyt jyrätty koneilla aivan hirveään kuntoon, minkä lisäksi nurmikko on keskeltä kummulla, mikä ei ole hyvä valumisvesien kannalta eikä näytä kivalta. Sitä pidemmälle tässä päästään mitä pidempään maa pysyy sulana.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Ruukkupuutarhuri messuilla, osa 2

Kun edellisessä postauksessa tuli käsiteltyä nuo kasvit, niin oli siellä ruukkujakin. Vaikka minkälaisia.
Oli ruukkuja viljelijöille......niille alusia......perinteisempiä muovisia ja vähän isompia.


Näistä kuitenkin ihan innostuin. Saanko esitellä: Kevyt, eristävä ja pakkasenkestävä ruukku monivuotisille ruukkukasveille. Sopii parvekkeelle tai patiolle. Pohjaan ei ole valmiiksi puhkottu reikiä, joten näistä saa joko altakasteltavat tai säiliölliset. Luulin, että olisivat paljon painavampia, mutta oikea paino oli kuin styroksilla, jota nämä eivät kuitenkaan ole. Nimi on termoruukku, ja niitä tukkumyy Tarha-Tuote Oy. Heidän tuotteitaan löytää hyvinvarustetuista puutarhamyymälöistä ja rautakaupoista. Kodin terran sivuilta löytyi hintojakin. Enää ei tarvitse ostaa erikseen ruukkua ja vuorata sitä styroksilla, kun ruukku eristää ihan itse.
Oli siellä näyteistutuksiakin. Nämä oli tehty painaviin muka-terrakottaruukkuihin. Istutuksiin oli saatu kivasti korkeutta heinillä (jotka edelleen ovat näemmä IN).

Syksyn tulo näkyi jo kasvivalinnoissa.

Orvokit ovat minusta parhaimmillaan joukkoina, kuten tässä.
Perennojakin voi istuttaa ruukkuihin: kuunliljoja, komeamaksaruohoa, suikeroalpia...
Korkeutta saa myös laittamalla ruukkuja kerroksittain. Tässä oli jänniä tuhatjalkaisia muistuttavia kasveja, joita en ollut ennen nähnyt.
Hyötypuutarha tekee tuloaan myös ruukkuihin. Jopa kurpitsaa voi kasvattaa ruukussa.
Koristebataattia ja chiliä, ihan nätti yhdistelmä.
Katsoin ensin, että nämä olisivat paprikoita, mutta chilejä nämäkin. Nekin ovat näemmä muodissa.
Ledit alkavat tulla lisävalaistukseen. Niistä oli tarjolla kahtakin eri tyyppiä, joista molemista on tulossa pienempi versio yksityishenkilöille. Tämä ensimmäinen on "lakana", jossa on vuoron perään sinisiä ja punaisia ledejä. Lakanan voi ripustaa joko vaakasuoraan kasvien ylle tai pystyyn kasvirivien väliin. Sato paranee ja kasvit kärsivät vähemmän pimeästä vuodenajasta. Sähkölaskunkin luvattiin pienenevän 30%. Tavoite on päästä siinä 50 prosenttiin, mutta se vaatii vielä lisätietoa lämmityskuluista. Ledithän lämmittävät vähemmän kuin "perinteinen" valaistus, eli pitää lämmittää enemmän. Lakanan pituus ei niinkään vaikuta hintaan, sillä kallein komponentti on virtalähde, joka tarvitaan aina. 
Tässä oli sitten toinen vaihtoehto. Valoya valmistaa ledinsä itse, eli mitkä tahansa värit ja väriyhdistelmät onnistuvat. Heidän ledivalaisimensa tuottavat siis laajemman spektrin kuin vain sinistä ja punaista. Tarkoitus on valmistaa valaisimia sekä kasvihuoneisiin että akvaariokäyttöön (!). Akvaariokasvien kanssa heillä on parhaillaan testit meneillään sopivien aallonpituuksien löytämiseksi. Erikoinen kotelo, joka on myös itse tehty, pyrkii muotoilullaan huolehtimaan lämmöin pääsystä ylöspäin, jolloin se ei jäisi vedenpintaan, kuten perinteisillä putkivalaisimilla. Toivottavasti näitä suomalaisia akvaariovalaisimia saisi piankin kaupoista. Toivotan firmalle kaikkea hyvää jatkossa. 
Nekon esittelypisteessä kuulin huonoja uutisia. Heidän Biotorjunta-aineensa jää nyt pois markkinoilta, sillä heillä ei ole varaa uusia EU:n vaatimaa myyntilupaa. Tämä on harmi, sillä se on niitä harvoja torjunta-aineita punkkeja vastaan, jolla on myös pitkäaikainen torjuntavaikutus. Tätä en kuitenkaan aineesta tiennyt ennen tätä, eli ehkä tiedottamisessakin olisi ollut parantamisen varaa... Harmi, että EU:n lainsäädäntö suosii suuria firmoja, joilla on varaa maksaa kaikki vaadittavat laboratoriotutkimukset ym. jotka vaaditaan myyntiluvan saamiseen. 
Löysin vihdoin paikan, jossa kasveja myytiin, eikä vain esitelty tukkureille tilausta varten. Koulun oppilaskunta oli saanut lahjoituksina huone- ja koristekasveja, joita myi oman toimintansa tukemiseksi. Täältä melkein lähti mukaan pikku- ja himalajanposliinikukat(9,50€/kpl), mutta koska budjettini oli olematon, pitäydyin siinä mitä olin etukäteen päättänyt ostavani, eli kahdessa krysanteemissa.
Kun nyt oltiin toisen puutarhaoppilaitoksen tiloissa, piti tietysti myös vähän vakoilla, millaista täällä on. Huomaa, että täällä on opetettu puutarhureita jo 100 vuotta, ja meillä vasta 25.  Täällä viljeltiin pelkkää kesäkurpitsaa sillä alalla kuin meillä kaikkia avomaanvihanneksia. Viherkasvitkin olivat paljon isompia kuin meillä. Koulumme on lisäksi paljon pienempi sekä tiluksiltaan että oppilasmääriltään. Mutta meillä kuulemma oppii enemmän, ainakin näin eräs valmistunut viljelijä minulle kertoi. Täytyy luottaa hänen sanaansa. :)

Kaiken kaikkiaan antoisa reissu, vaikka messujen laajuuden vuoksi niitä herkkupaloja sai hieman etsiä, varsinkin kun en ollut ehtinyt tutustua messutarjontaan etukäteen. Kahden vuoden päästä uudestaan!

lauantai 21. elokuuta 2010

Ruukkupuutarhuri messuilla

Tietysti katselin messuja myös ruukkupuutarhurin näkökulmasta, ja löytyihän sieltä kaikkea mielenkiintoista. Kesäkukissa oli tarjolla sekä samaa vanhaa, että jotakin uutta. Väriyhdistelmät olivat aika rajuja.Tässä limenvihreää koristebataattia, isokirjopeippiä, ametistipensas, ja purppurajuorua.Näitä pikkupetunia-amppeleita näki joka paikassa toinen toistaan räikyvimmin väriyhdistelmin.
Tämä pikkupöytäryhmä oli ihanan söpö, ja vaati ikuistamista. Jos olisin vielä pikkutyttö, tuossa olisi kiva syödä marjapiirakkaa ja juoda punaherukkamehua. Sopisivat väriteemaankin.
Tämä pikkupensas on kirjavalehtinen Duranta. Suomenkielistä nimeä ei vielä löytynyt, mutta se tieto löytyi, että nämä koristeelliset pikkupensaat ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta ja niitä käytetään esimerkiksi aitapensaina. Täällä ne eivät talvehdi, mutta nättejä ovat.
Aikuistenkin kalusteita oli esillä. Nämä kaikki ovat säänkestäviä ja helppohoitoisia. Niin ja moderneja muotoilultaan ja väriltään.
Tätä kasvia en tunnista nimeltä, mutta jalokärhö se ei ainakaan ole. :D Myyjä oli liian kiireinen kertoakseen, mikä tämä on, mutta koska näitä on näemmä jo kukkakaupoissa täällä periferiassakin, kai se nimi joskus selviää.
Heinät ovat näemmä yhä IN.

Samoin koristebataatit. Niitä oli jokaisella kesäkukkatoimittajalla esillä, ja lajikkeita löytyi.Maljaköynnöksistä oli niin montaa eri lajiketta tarjolla, että niitä taitaa alkaa nähdä käytettävän enemmän.

Samoin jaloalströmerioita (eli inkaliljoja) oli montaa eri laatua. Mikäs siinä, ovat kiitollisia kukkijoita läpi kesän ja nämä voi jopa talvettaa kellarissa, jos sellainen löytyy.
Näissä idea on kirjavissa lehdissä, ei kukissa. Lajikkeiden sijaan lapuista löytyi rekisteröityjä tavaramerkkejä: Beleaf® African Jungle®, Green Valley® ja Inca Fire®. Ovat siis begonioita, ja värivaihtoehdoissa löytyy täältä.
Täälläkin oli yhdistetty pelargoniaa ja limenvihreää suikeroalpia, kuten Tampereen puutarhamessuilla aikoinaan. Pitäisi joskus itsekin kokeilla, miten tämä toimii kotioloissa, sillä pelargoni kestää paahdettakin siinä missä suikeroalpi (ainakin se tavallinen) viihtyy parhaiten puolivarjossa.
Tätä en ollut aiemmin nähnyt. Lapussa luki Stenotaphrum secundatum, juovaruoho. Tätä näemmä käytetään trooppisissa maissa nurmikkoruohona, mutta täällä sitä tarjotaan amppelikasviksi. Ihan nättihän tuo on. Sopii kuulemma sekä aurinkoon että puolivarjoon.
Maksaruohoissa oli tämmöistä hauskaa tarjolla. Nätin värisiä.
Lopuksi jotain aivan muuta: keramiikkaa. Keramiikkataiteilija Maarit Mesiäinen esitteli ja myi töitään yhdessä kojussa. Nämä mekkomaljakot olivat minusta aika hauskoja. Hedelmät ovat oikeasti suola- ja pippurisirottimia. Tai voihan niistä sirotella mitä tahtoo, vaikka hiekkaa ja siemeniä. 
Jotain kiireestä kertoo se, että huomasin nämä hauskat amppelit vasta tutkiessani räpsimiäni kuvia, joten kuva ei ole paras mahdollinen. Jos joku näistä kiinnostui, tässä käyntikortti:

perjantai 20. elokuuta 2010

Pam! Ja se on syksy

Eilen oli ensimmäinen kylmä päivä. Viime yönä lämpötila laski +2.7 asteeseen koulun mittarin mukaan. Oli hyvä, että nostin yrtit sisään eilen. Basilikahan kärsii jo alle +15 asteessa. Aamulla oli pakko pistää pitkähihainen JA takki päälle. Maassa oli kuuraa, ja pellolla sadonkorjuussa housut kastuivat yli polveen. Tänään oli viimeisen kerran puutarhatöitä, ja keräsimme satoa parsakaalista, porkkanasta, lantusta, purjosta, punajuuresta, kukkakaalista ja punakaalista.

Uskomatonta, miten nopeasti lämpötila laski. Heliotrooppi pitää kyllä kohta pelastaa sisään, jos meinaan talvettaa sen. Aloin myös vihdoin maalata koulussa tekemiäni puutöitä, jos ehtisin tehdä sen ennen kuin parvekkeella on liian kylmä tehdä mitään. Toivottavasti talvi ei pidä kiirettä. Ensi viikosta alkavat viherrakennustunnit, joita jatkuu kunnes maa jäätyy. Haluaisin ehtiä oppia mahdollisimman paljon ennen sitä. Talvella on sitten teoriaa. Pääsen tekemään töitä sekä koululla että hautausmaalla, jossa olen harjoittelijana 2 viikkoa. Ennen syyslomaa pitäisi oppia myös maanmittausta, että rakentelut tulevat kohdilleen. Toivottavasti se sujuu paremmin kuin parsakaalien punnitseminen tänään. En huomannut, että vaa'an vieressä oli muovirulla, joka oli sen verran korkea että punnittava laatikko jäi osin sen varaan. Onneksi ope huomasi laatikoiden olevan liian täynnä, ja punnitsi ne uudelleen. Muuten olisi mennyt tukkuun 2 laatikkoa ilmaiseksi. Hups. :D

Lepaan messuilla: osa 2

Myös viherrakentajille oli messuilla tarjolla kaikennäköistä. Siemensekoituksia oli sekä erilaisille nurmikoille että niityille.Ja jos nurmikko pitää saada heti, siirtonurmikkoa löytyy. Nurmikoiden suojelemiseksi isoilta koneilta oli esitteillä maansuojalevyjä, jotka jakavat koneiden painon tasaisemmin.Ja sitten oli tietysti niitä koneita, joilla ajaa niillä nurmikoilla.Leikkipuistoihin oli sekä näitä perinteisempiä leikkivälineitä, että uutuuksia. Kuntoiluvälineitä vanhoille ja nuorille löytyi, mutta elektronisia pelejä ei sentään vielä näkynyt.Kasveissakin oli uutta. Happomarjoista on nyt saatavilla limenvärinen lajike.Laadukkaita suomalaisia puuntaimia oli näytillä vain näin pieninä, mutta puistopuihin erikoistuneilta taimitarhoilta saa jo aikuisiakin puita. Näin minulle ainakin esittelijä vakuutti. Ja kertoi samaan syssyyn kuinka suomalainen puuntaimi kestää Suomen ilmastoa ja on vapaa puuntuhoojista. Ei siis osteta niitä ulkolaisia, joissa voi tulla tulipoltetta mukana.Vieressä esiteltiin sitten keinoja saada se puuntaimi pysymään hengissä istutuksen jälkeen. Oli niin hauska kyltti, että piti ikuistaa. :)Tässä esitellään uutta suomalaista innovaatiota, kasvusuoja Green On:ia. Sen pitäisi helpottaa istuttamista ja hoitotöitä, suojata puuvartista tainta kolhuilta, estää ruohottuminen, säästää kateaineiden uusimiselta ja helpottaa juurtumista. Tuote on niin uusi, että kaupoista näitä löytyy vasta ensi kesäksi. Täällä yritettiin värvätä jälleenmyyjiä ja tehdä tuotetta tutuksi viherrakentajille, jos he alkaisivat näitä käyttää. Ideana tässä renkaassa on, että nurmikko saadaan leikattua päältäajettavalla kaikkialta, eikä trimmeriä tarvita. Trimmeri kun voi tehdä pahaa jälkeä puun rungolle osuessaan. Ja kun ammattilaisen trimmerissä ei käytetä sitä helposti katkeavaa muovisiimaa, vaan metallivahvisteista, se ei ihan heti katkea.Tässä on toinen suomalainen innovaatio, Eco-palkki. En sitten tiedä, mikä tässä oli ekoa, sillä esittelijä oli juuri ruokatunnilla kun ihmettelin tätä. Puuta nämä joka tapauksessa ovat, ja jotenkin niin käsiteltyjä, että ne voi asentaa suoraan maakosketukseen.Oli sitä muutakin kuin tiukkaa asiaa. Päältäajettavalla ruohonleikkurilla sai kokeilla ajaa kilpaa radalla, mikä sai parikin miestä toteamaan, että tämmöinenhän pitää tehdä omalle pihalle. En sitten tiedä, yrittivätkö he saada nopeimman ajan, joka ilmeisesti oli tässä tavoitteena.Työkalujen kohdalla ilahduin suuresti, kun löysin Wolfgartenin esittelijän. Heidän työkaluillaan on nyt maahantuojana Hautala Service, joiden kautta työkaluja saa tilata joko suoraan tai selvittää lähimmän jälleenmyyjän. He toivovat voivansa laajentaa Suomessa tarjolla olevien tuotteiden valikoimaa, mitä kannatan suuresti. Olen koululla saanut vertailla Wolffin leikkaustyökaluja Fiskarsseihin ja saanut todeta Fiskarssit leluiksi. Wolffit ovat parempilaatuisia, helpompia käyttää (puiden leikkaustyökalut), eikä niitä ole hinnallakaan pilattu. Jotain ehkä kertoo sekin, että Fiskarssit valmistetaan Kiinassa, Wolfgartenit Saksassa. Olin aika yllättynyt, että Wolffilta saa myös ruohonleikkureita ja muita moottorityökaluja. Niitä en ole kokeillut, kuten en heidän lapioitaankaan. Ehkä sekin vielä joskus toteutuu.