lauantai 28. toukokuuta 2011

Tämä jäi tänään taakse




Jäi tämä kämpän esittely vähän viime tippaan, mutta vielähän sen ehti. Täältä tänään lähdin ja kotiin pääsin. Nyt on kyllä ihan kuollut olo. Pitää huilia vähän, että ehtii tajuta missä on. Suomessa on kyllä ihana taas olla, pitkästä aikaa. Ihanaa, kun ymmärtää, mitä ihmiset bussipysäkillä, snägärillä tai taksijonossa puhuvat keskenään!

Tanskalaisessa sademetsässä

Tämän postauksen kuvia kannattaa klikata isommiksi. Kuulin tästä paikasta työkaverilta, ja siitä olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Tämä viidakko sijaitsee Randersissa, Tanskassa. Kosteus oli lähellä 100%, joten kameran linssi meinasi huurustua jatkuvasti. Paikka on saanut aikansa yhden ihmisen harrastuksesta, ja paisunut nykyiseksi kolmen lasikupolin, akvaarion ja kotieläintarhan nähtävyydeksi. Kupoleissa esitellään Etelä-Amerikan, Afrikan ja Aasian sademetsien eläimiä. Eläimet kulkevat kupoleissa mahdollisimman vapaasti.
Tuntui epätodelliselta istua puun alla ja kuunnella, kuinka hedelmälepakot riitelivät oksistossa.
Käärmetemppelissä oli vapaana sekä käärmeitä että upeita perhosia.
Joka kupolissa oli myös luola, jossa esiteltiin alueen yöeläimiä, kuten lepakoita. Lepakot olivat taitavia väistelemään ihmisiä, vaikka lensivätkin läheltä.





Paikan rehevyys oli uskomatonta. Samoin eläinten pelottomuus. Apinat tulivat kosketusetäisyydelle, ja teki mieli silittää niitä, vaikka tiesi että eläinten koskeminen oli ehdottomasti kielletty. Paikkaan on helppo tulla junalla Århusista, ja se on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Lisätietoja: http://www.regnskoven.dk/en/frontpage/

perjantai 27. toukokuuta 2011

Välipala: Viidakko kotonasi

Vaikka ei asuisikaan tropiikissa, viidakossa voi silti asua. Tehkääpä perässä:
Ensimmäisen blogin pitäjä asuu Chicagossa, toisen Arkansasissa, Yhdysvalloissa. 

Viimeisen viikon työt

Maanantaina tehtiin vähän erikoisempi homma: Korjattiin koneiden ja säiden ylös nostama kiveyksen reuna hiekkalaatikon ympäriltä.
 Eli kivet ylös, pohjamaan tasaus, uusi asennushiekka ja kivet takaisin. Uutta hiekkaa saumoihin ja vielä nurmikon korjaus ympäriltä. Hyvä tuli!
Yksi työpari kiersi 11 kerrostalon valtavaa työmaata tukemassa istutettuja puita. Ne tuettiin näin: 1 tukiseiväs ja metallinen tuki, joka kiinnitettiin seipääseen kahdella naulalla. Ei niin kuin koulussa, missä meitä on opetettu käyttämään kahta tukiseivästä ja tervanarua. Tukemistapoja on todellakin yhtä monta kuin tekijää!
Tällä viikolla tehtin paljon tätä: Traktori kävi heittämässä kiveyksille saumaushiekkaa, jota me sitten lakaisimme saumoihin parhaamme mukaan. Asukkaat eivät oikein ymmärtäneet, miksi heitä piti kiusata tekemällä kaikista kiveyksistä järkyttävän liukkaita levittämällä niille hiekkaa. :)
 Toinen tämän viikon kestohitti: kitkeminen. Hakkeen ja jo itäneen nurmikon väliin oli kasvanut kiitettävästi voikukkaa, jota tässä on hävitetty. Lopuksi piti tietysti täyttää syntyneet kuopat ja kylvää nurmikko uudelleen.
Keskiviikko alkoi erikoisesti. Ensin lastattiin auto ja peräkärry täyteen laakeripuita (Laurus nobilis). Niitä käytetään näin etelässä aitakasveina.
Matka oli pitkä. Suuntasimme saareen, jonne vievällä lautalla oli painoraja. Firman kevyin auto oli puolimatkassa toisella työmaalla. Ajoimme siis alkumatkan ihan isolla autolla, jossa oli kunnolla moottoritehoa motarillekin tällä kuormalla. Loppumatka tehtiin pienessä kopissa, joka juuri ja juuri jaksoi vetää koko kuorman, kunhan ei unelmoinut huippunopeuksista. Tässä siirretään kuormaa autosta toiseen.
Perillä odotti neljä hommaa. Ensimmäinen oli vallihaudan kaivaminen talon ympärille ja sen istuttaminen täyteen laakeripuita. Tässä talossa ei ollut rahasta pulaa, joten käytetyt pensaat olivat valmiiksi oikean korkuisia. Näkösuoja oli välitön.
 Toinen homma annettiin minun hoidettavakseni: kahden kärhön vaihtaminen. Omistaja oli itse istuttanut kolme kärhöä, joista kaksi oli kuollut ensimmäisenä talvena. Hän ei ollut selvästikään tiennyt, että kasvin pakkausmateriaali, myös ne kepit joihin se on kierretty, jotta kasvi ei kietoutuisi myyntipöydällä naapureihinsa, tulisi poistaa ennen istuttamista. Toisekseen kärhöt tulisi aina istuttaa syvään, jotta ne säilyisivät hengissä. Eli sen multapaakun pinnan tulisi tulla noin 20 cm maanpinnan alapuolella. Kuvassa työ on jo tehty ja poistin hengissä sinnitelleestä kärhöstäkin kepit.
Kolmas homma oli istuttaa puu ja korjata aiemmin istutettujen puiden tuet. Alunperin asukkaiden itse istuttamat puut oli tuettu puuta korkeampiin tukiseipäisiin latvaan asti, mikä haittaa juurtumista. Lisäksi puiden istuttamisen jälkeen talon emäntä tajusi, että yksikään niistä ei osunut sen ikkunan eteen, jonka eteen hän halusi näkösuojaa naapuriin. Meidän piti siis istuttaa vielä yksi. Se on nyt aivan liian lähellä noita kahta, mutta kun jo istuttettuja ei kuulemma saanut enää siirtää. Asiakkaan sana on laki. Neljäs homma oli tehdä tontin rajalle pieni aita suojelemaan asiakkaan ruusuja naapurin lapsilta kunnes ruusut ovat vähän kasvaneet. Aita näkyy kuvassa.

Kun kaikki istutettu oli kasteltu, lähdettiin ajamaan kotiin. Kastelu oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä asiakkaan vesiletku oli liian lyhyt. Perille asti vesi vietiin kottikärryillä. Konstit on monet, sano akka kun kissalla pöytää pyyhki. :D
Loppuviikko meni taas 11 kerrostalon työmaalla. Tähän oli jostain syystä jätetty kukkapenkille paikka, vaikka suunnitelmassa tässä on nurmikkoa. Korjasimme asian ja teimme tähän nurmikon.
Kukkapenkeistä piti kerätä pois kaikki isommat kivet ja kitkeä pois kaikki, mitä sinne ei oltu istutettu. Voikukkien poistaminen oli ihan helppoa, kunhan juuristo oli yksihaarainen. Tämmöisten hirviöiden poistaminen oli lähes mahdotonta. Tämä kasvoi onneksi pehmeässä maassa, niin se lähti juurineen nätisti.
Viimeisen päivän jopi oli tehdä paikkaistutuksia kuolleiden ja unohdettujen tilalle. Säkeissä on paljasjuurisia taimia. Lisäksi laitoimme kasteluputken niille puuntaimille, joilta se vielä puuttui. Työpäivän lopuksi kahviteltiin Suomeen palaamiseni kunniaksi. Niin päättyi reissu Tanskassa. Kiitos kaikille työkavereille, teidän kanssa oli kiva oppia näitä hommia!

tiistai 24. toukokuuta 2011

Hehehee helskutarallaa!

Arvatkaapa, mikä löytyi lähikaupan viherosaston alehyllystä? Nimilappu sanoi Hoya compacta, mikä se ei ole. Väittäisin, että tämä on H. heuschkeliana, jota olen metsästänyt jo pitkään ja kysellyt kaikilta löytyisikö pistokasta. Tunnistus toivottavasti varmistuu jahka kasvi väsää uudet nuput. Kaupan pimeydessä ja kuivassa ilmassa se oli pudotellut kaikki. Ruukussa näyttäisi olevan peräti neljä pistokasta, vaikka monessa paikassa sanotaan että yksikin riittäisi. Pitäisiköhän ne ruukuttaa omiin purkkeihinsa?

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Den Gamle By: puutarhat

14.5.2011
Puutarhuri meni museoon, mitä puutarhuri löysi? Puutarhoja! Ja aivan ihania vanhoja Tanskalaisia kasvihuoneita! Tämä on vuoden 1885 tapaan rakennettu kauppapuutarha. Kuvassa lähin kasvihuone on vuodelta 1830, taaempi vuodelta 1850. Mehiläishoitaja esitteli mehiläisten hoitoa, valitettavasti vain tanskaksi.
Täältä kerätään hunajaa myytäväksi. Tässä etsittiin kuningatarta näytettäväksi, ja uskomatonta kyllä, kyllä se sieltä vilinästä löytyi. Minä en osannut yhtään sanoa, miten se erosi noista kaikista muista, mutta en näistä tiedäkään mitään.
Mennään ensin isompaan kasvihuoneeseen, joka täällä oli se "näyttelytila".
Täällä on esillä "vanhanajan huonekasveja" 1800-luvulta. Ne eroavat nykyajan kasveista siinä, että ovat peräisin sub-trooppisilta alueilta ja sopeutuneet kylmempään talveen. Nykyasunnoissa ne eivät menesty yhtä hyvin kuin puulla lämmitetyissä vanhoissa taloissa, koska lämpötila ei talvella laske lähelle nollaa.

Ikkunalaudalta sai bongata tuttujen lisäksi tuntemattomampiakin. Kuka tietää, mikä kasvi? Minulle tämä ei ole tuttu.
Tämäkään ei ollut tuttu, mutta tässä sentään oli nimilappu: Crinum moorei. Tuleeko muille mieleen nykyinen traakkipuu?
Rakennus on alunperin kartanon pihasta. Puutarhuri käytti sitä kartanon kasvien talvetukseen ja lisäämiseen.
Kasveja lisätään yhä, myyntiin. Tässä pistokkaita lehtikaktuksista.
Kaktukset olivat aivan ylähyllyllä, joten niistä oli vaikea saada kuvaa. Ne olivat kuitenkin joko täydessä kukassa tai täynnä nuppuja.

Jatketaan takahuoneeseen, mutta varotaan tönäisemästä mitään alas. Täällä on täyttä!
Näkymä takahuoneesta ensimmäiseen huoneeseen. Täälläkin on täyttä.


Pelargoneissa oli paljon tuoksupelargoneja, jonka huomasi viimeistään kun reppu osui niistä johonkin.
Pihalle kuljettiin kasvi"rappusten" ali. Joka koloon oli työnnetty lisää kasveja.

Kasvihuoneiden välissä viljeltiin mm. kesäkukkia, joiden siemeniä kerättiin myytäviksi. Lajikkeet ovat tietysti vanhoja.
Kurkataan sisään pienempään kasvihuoneeseen. Tämä toimi myymälänä. Tarjolla oli mm. siemeniä, hunajaa ja lasikupuja taimille. Paikallinen puutarhaseura mainosti myös itseään.
Tarjolla oli taimina samoja kasveja, joita esiteltiin isommassa kasvihuoneessa.
Ornithogalum longibracteatum
Minua kiinnosti tämä, mutta valitettavasti siitä ei ollut taimea myynnissä. Sain siis neljä pikkusipulia ilmaiseksi! Kannattaa kysyä. :) Tätä kirjoittaessa kolme niistä on jo juurtunut, vaikka laitoin ne vain säilytykseen kosteaan hiekkaan, etteivät nahistuisi. Toivottavasti eivät päätä saada kasvuspurttia ennen kuin olen Suomessa!
Kasvihuoneiden takaa löytyi kasvilava. Ei paljoa eroa nykypäivän vastaavista.
Toinen puutarha löytyi apteekin vierestä. Siellä esiteltiin vanhoja lääkintään käytettyjä kasveja. Taustalla rakennustelineet ovat ihan modernilta ajalta. Vanhoja taloja täytyy joskus restauroida. Aidan takana näkyy vanha tivoli 1700-luvulta. Se oli hitti lasten keskuudessa.
Muokkasin tämän kuvan värit tahallani ihan päin prinkkalaa, jotta teksti olisi paremmin luettavissa. Kasvien tieteelliset nimet ja kasvupaikat on merkitty portin pieleen.

Vanha puutarhamaja on pystytetty tänne yhtä vinoon kuin missä se oli alkuperäisellä paikallaan.
Puksipuuaidat reunustavat penkkejä ja omenapuu kukkii.
Barokkipuutarha oli päässyt rikkaruohottumaan, mutta nekin kasvoivat puksipuuaitojen keskellä. Sen viereisessä talossa esiteltiin olohuoneen kehitystä. Pihalla oli "myynnissä" polttopuita kaupunkilaisille.
Löytyi sitä puutarhaa sisätiloistakin. Tämä rakennus on sisustettu vastaamaan 1700-luvun varakkaan perheen tarpeita. Alakerta palveli juhlien järjestämisessä, ja ylemmissä kerroksissa asuttiin. Puupinnat on maalattu näyttämään joltain muulta kuin ne ovat: marmorilta tai metsältä.
En ehtinyt kiertää koko kylää, vaikka siellä useamman tunnin vietinkin. Näkemättä jäivät hyötypuutarha ja vaatettajan puutarha, mutta paljon tuli nähtyä! Leikkikalumuseossa katsoin vanhoja mykkäelokuvia, 1970-luvun kadulla löysin vanhan mökkitelkkarimme kaupan hyllyltä. Leipurilta ostin joululeivoksen 1800-luvun tyyliin, karkintekijältä pussin karkkia. Myös kirjakaupasta ja sekatavaraliikkeestä sai ostaa ihan oikeasti. Talleilla oli tietysti hevonen. Alueelta löytyy ravintola, mutta eväitä saa syödä vapaasti. Todella kiva ja monipuolinen paikka.