Kalojen muuttopäivä

Eilen tuli hunajarihmoille lähtö. He ilahduttavat nykyään uutta omistajaansa, vaahtosammuttimen korkuista pikkumiestä. Lehtikset lähtivät jo aiemmin uiskentelemaan uuden omistajansa luo. Päivä alkoi akvaarioiden tyhjentämisellä.Samoin lähti keittiön pikkuallas. Enää täällä ei ole kuin tyhjillään oleva 300-litrainen joka sekin noudetaan heti kun ostaja ehtii.Nämä kalat ovat siitä erityisiä, että ne ovat ensimmäiset luonani kudusta aikuiseksi asti selviytyneet poikaset. En kyllä tehnyt niiden selviytymisen eteen yhtään mitään, kun huomasin ne vasta sentin kokoisina. :DMutapohja käyttäytyi yllättävän nätisti tyhjennettäessä. Otin ensin noin puolet vedestä pois, sitten revin kasvit pohjasta ja sitten loput vedet niin pitkälle että kalat vielä mahtuivat uimaan pystyssä. Pelkäsin, että vesi olisi niin sameaa pyydystysvaiheessa, että kalat pitäisi etsiä käsikopelolla, mutta irtoroskat katosivatkin letkuun. Mutapohja syntyi siis Kekkilän vesikasvimullasta ja tammenlehdistä. Tammenlehdet änkivät aina tielle eivätkä halunneet pysyä pohjalla, mutta niistä tuli ajan mittaan kelpo mutaa. Yllättäen muta oli kivuttomampaa tyhjennettävää kuin hiekka. Ei yhtä painavaa, ei naarmuta laseja eikä pidä karmeaa kirskuntaa.

Pistokkaiden kuulumisia

Ehdin vasta tänään ottaa pistokkaat pusseistaan ja laittaa ne juurtumaan. Kastoin pistokkaat juurtumishormoniin ennen kuin istutin ne purkkeihinsa. Varren ympärillä on sammalta, ja vermikuliitti pitää pistokkaat pystyssä. Sitten akvaariolampun päälle saamaan alalämpöä. Molemmissa bokseissa on tuikkukippo täynnä vettä, että kosteus pysyy korkeana. Alalämpö katoaa valitettavasti keskiviikkona, kun ostaja käy hakemassa akvaarionsa. Torstaina täällä ei enää uiskentele kalan kalaa eikä koko asunnossa ole yhtäkään akvaariota. Onneksi ostaja löytyi ennen kuun vaihteen muuttoa. Akvaarioiden muuttaminen on aina oma stressinsä.

Olohuoneen muodonmuutos

Siinä, missä ennen oli komea akvaario, on nyt vain tylsä televisionurkkaus. Ainakin tässä saa vähän vaihtelua, kun nyt huonekalut mahtuivat vähän eri tavalla. Ilo se on pienikin ilo.
Akvaario siirtyi odottamaan uutta kotia kirjahyllyn viereen, jossa todennäköisyys törmätä siihen on arvioitu kaikista sijoituspaikoista vähäisimmäksi. Hankasin sen puhtaaksi levästä, ja huh, että sitä olikin kertynyt. Sillä levämäärällä olisi pyörittänyt vesikirppufarmia jo hyvän aikaa. Kaiken kaikkiaan akvaario on hyvässä kunnossa, toivottavasti joku löytää tämän aarteen pian.
Orkideat eivät ole tykänneet ihanan kasvupaikkansa tuhosta. Ne ovat kovasti nuupahtaneet keittiöön siirtonsa jälkeen, mikä on valitettavaa kun tämä rupesi tekemään kukkavarttakin juuri ennen siirtoaan. Tänään keksin sitten yrittää tämmöistä viritelmää. Orkidea veteen kuten se oli akvaarion laidallakin, ja ylilaidansuodatin kierrättämään vettä jotta juurilla riittää happea. Vielä kun saisi tuohon valaisimen keksittyä jostain, voisi kasvi ehkä ruveta viihtymään. Nyt vain aina kun tulee keittiöön, ihmettelee miksi astianpesukone lorisee, vaikka se ei ole päällä.

Kuulumisia joulun alla

Monimetallit lähtivät kohti uutta kotiaan, samoin kasvit kukin taholleen. Jätin vain jaavansaniaiset pitämään lehtiksillä jonkinlaista suojaa. Pimeys sai heidät kuitenkin uimaan kyljellään selkä kohti kattolamppua, joten piti keksiä jotain.
Hain siis ullakolta kuusen lisäksi ripustinväkerrykset, jotka aikoinaan pitivät lisävaloja huonekasveilleni. Putki vain sattuu olemaan inhottavan violetti. Tällä säällä en kyllä kauppaan lähde, joten nyt on vain kestettävä. Kuusi on löytänyt paikkansa, mutta muuten tätä nurkkaa ei voi kauniiksi kehua. Akvaariotavaraa on vielä paljon myymättä, minkä lisäksi pyykit osuivat kuvaan. Niin ja 300-litrainen on nyt surkean näköinen.
Pitää siis katsella ikkunasta ulos ja ihailla luonnon jäätaidetta. Ulos tämä pakkanen ei houkuttele, roskien vieminenkin oli jäätävä kokemus. Onneksi kaikki jouluherkut on jo roudattu kaupasta kaappeihin, joten voi juoda glögiä ja syödä suklaata ja ihmetellä lämpömittarin lukemia. -27°C ja kiristyy vaan!

Akvaarion joulusiivous

En enää tiennyt, montako kalaa 128:ssa oli tai oliko siellä enää ketään, kun vesisaniainen oli "hieman" kasvanut. Tänään oli siis aika hyökätä tähän viidakkoon ennen kuin kasvi tukahduttaisi itsensä. Hunajarihmathan vain tykkäävät, jos on semmoinen tiheikkö josta ei varmasti kukaan löydä, mutta kyllä minä nyt kalani nähdä haluaisin niin pitkään kuin se nyt vielä on mahdollista.Tämän verran sieltä irtosi. Sitten piti enää puhdistaa lasit levästä, tehdä vedenvaihto, puhdistaa suodatin ja vihdoin ommella jalustaa peittävään kankaaseen kuminauhakuja, ja hieno tuli. Nyt tiedän, että täällä asuu kolme hunista: yksi vanhus ja kaksi alkuperäisten kalojen poikasta. Jätin nyt vedenpinnan alemmas kuin alunperin, koska kasvit eivät yllä pintaan ja kaloja saattaa pelottaa uida avovedessä pintaan hengittämään. Varsinkin tämän päivän järkytyksen jäljiltä. Kätevää tämä tavaroiden myyntiin laittaminen. Kaikki tulee käytyä läpi ja tehtyä ne pitkään roikkuneet jutut. Niin kuin tämän kuminauhakuja. Eheim Liberty tuli korjattua ja seuraavaksi voisi vaihtaa imukuppeja uusiksi laitteisiin.
Meille ei ole vielä tullut kuin yksi joulukortti, se on tuossa lampun päällä. Joulusiivous on muussa asunnossa jo tehty, verhot pesty, punaiset liinat levitetty pöydille ja jouluvalot laitettu ikkunaan. Häätouhutkin on nyt touhuttu, enää tarvitsee sopia kukista, ja sitten on kaikki. Tänä vuonna sovittiin, että jätetään lahjat ostamatta ja säästetään niihinkin kuluvat rahat häihin. Mutta jouluruuista ja -herkuista ei kyllä säästellä yhtään. :)

Kukkavarsia ja kuvankäsittelyä

Orkidea, joka on näyttänyt koko kesän siltä, että se kuolee justiinsa, yllätti. Hän päätti ruveta kukkimaan! Saa nähdä, onko tämä merkki siitä, että hän aikoo seuraavaksi kuolla, vai siitä, että hän on alkanut viihtymään. Auttoikohan kesän kuivilla olo tässä jotenkin? 
Päivitystahdista voi ehkä päätellä, että viime aikoina on tullut touhuttua kaikkea ei-kasveihin-liittyvää. Yksi niistä on kuvankäsittely. Tässä on alkuperäinen kuva, joka näyttää akvaarion lasien puhtauden ja levätilanteen kaikessa karmeudessaan.Tässä paranneltu versio, jossa levää, tahroja ja heijastuksia on huomattavasti vähemmän. Kovin tarkkaa tarkastelua ei tämäkään kuva kestä, mutta ensimmäiseksi yritykseksi aika hyvin, sanoisin. :)

Rapula tänään

Rapulaa on parasta kuvata näin illalla, jolloin se on nätti yövalo. Väritkin näkyvät oikein. Kasviakvaarion loisteputki on kasvien vaatimusten mukainen, violettipainotteinen. Pohjamateriaalin vaihto hienojakoisempaan oli hyvä idea, pieni heinämäinen kasvi (ilmeisesti Lilaeopsis brasiliensis) on nyt vihdoin kunnolla juurtunut.Poimupatsuli on ruvennut leviämään ihan kivasti. Sillä on hauska kasvutapa. Toivotaan, että se joskus peittää koko pohjan. Haluaisin tähän akvaarioon jotain muutakin matalaa ruohomaista tähän etualalle, mutta nyt ei budjetti salli. Ehkä sitten joskus...
Tämä pikkuinen on myöskin viihtynyt ihan mukavasti, vaikka onkin äärimmäisen hidaskasvuinen. Olen saanut hänet nimellä Staurogyne sp.
Tämä vesimiekka on nyt alkanut voida paremmin kun siirsin sen tähän pieneen akvaarioon. Ennenhän näitä oli kolme, ja ne olivat 300-litraisessa. Eivät viihtyneet. Nyt näitä on enää 2, eikä siitä toisesta enää tiedä, kauanko jaksaa sinnitellä:

Akvaariot tänään

Taas on viikonloppu ja vedenvaihtojen aika. Vaihdan n. kerran viikossa puolet akvaarioideni vedestä, ja hankaan samalla levät laseista. Paljon muuta hoitoa nämä eivät nyt olekaan tarvinneet, mitä nyt kalat pitää välillä ruokkia. Eteisen 128-litrainen on aivan hirveä viidakko, mistä kalat pitävät.He ovat selvästi olleet kotona ruoka-aikaan, sen verran on kokoa kertynyt. Nyt he ovat yhtä suuria kuin vanhempansa olivat, kun saapuivat meille.
300-litraisen kasvit ovat alkaneet jopa kukkia, ilmeisesti he siis viihtyvät. Osa sitten mököttää, ja osa tekee kuolemaa. No, aina ei voi saada kaikkea... Akvaarion takahylly on tyhjentynyt, kun kasveja on kupsahdellut.  Flamingokukka kuivatti lehtensä ja heliotrooppi nuupahti. Saa nähdä, liittyykö viheradiantumi niiden joukkoon, sillä on enää yksi lehti hengissä.
Phalaenopsis celebensis on alkanut vähitellen tehdä uutta lehteä, kun pääsi eroon punkeista. Saastunta oli paha, ihme että kasvi selvisi.
Nämä normiphalet ovat toisella laidalla lihomassa. Tuossa taaimmaisessa on jotain vikaa juurissa, mistä syystä sen pitää olla jatkuvasti vedessä tai se näyttää kuolevan janoon. Saa nähdä, tuleeko siitä kompostin täytettä, vai toipuuko se.

Akvaariot tänään

Sain vihdoin myytyä jättimäiset vesimiekkani 300-litraisesta. Jos ravinteita riittäisi nyt myös muille kasveille.Entinen rapula näyttää parhaimmalta, vaikka on vähimmällä hoidolla. Haluaisin sinne uusia kasveja, mutta saatan kohta olla lähdössä työharjoitteluun ulkomaille, joten ehkä nyt ei ole paras aika hankinnoille.Samasta syystä olisi ollut kiva saada 128 tyhjäksi. Nyt olisi ollut sikälikin hyvä aika, että hunikset ovat alkaneet kuolla vanhuuttaan. Nehän ovat lyhytikäisiä kaloja, elävät 2-3 vuotta. Nyt meillä on kuitenkin nämä pienet. Olkoot nyt, kunnes tulevaisuus selviää.

Meillä on kalavauvoja!

...eikä enää edes niin pieniä. He ovat erittäin fiksuja, eivätkä paljoa poistu tiheän kasvillisuuden keskeltä, joten kuvaaminen oli hieman hankalaa. Varsinkin käsivaralta, mutta kun piti heti kotiin päästyäni rynnätä kuvaamaan ennen kuin valot sammuvat. Olin koko viikonlopun reissussa auttamassa sadonkorjuussa. Nyt voi leipoa omenaherkkuja vaavien kunniaksi! Poikasia on ainakin kaksi, mutta heitä voi olla enemmänkin koska he tosiaan tykkäävät olla tuolla tiheikössä. Kiva tietää, että hunajarihmat vihdoin oppivat tekemään kuplapesän. Hyvä, että en siivonnut kasvitiheikköä aiemmin. :)

Kokeiluja

Vihdoin ehtii tehdä jotain kotonakin. Kokeilen nyt uutta kasvikuivuriani ja kuivaan yrttejä. Aloitin persiljasta, katsotaan miten pitkään niiden pitää antaa kuivua ennen kuin ovat valmiita. Ainakin tähän mennessä kuivaustulos näyttää tasaiselta joka ritilällä.
Vaihdoin kirjotähdelleni saviruukun ja ilmavamman kasvualustan. Samalla selvisi, että kasviparan juuret olivat liikakastelun vuoksi tukahtuneet ja kuolleet lähes kokonaan. Toivotaan, että hän toipuu. Voisivat kokeilla noissa kaupoissa näiden pitämistä kuivana sen sijaan että seisottavat päiväkausia vedessä.
Kun nyt kerrankin on lasit puhdistettu levästä, pitää näyttää kuva 300-litraisesta. Täällä on selkeästi vedessä jotain joka aivan villitsee punalevät. Testaan, auttaako valojen laskeminen lähemmäs vedenpintaa jotain.
Päivän suurin homma oli punkkien tuhoamista (taas). Tällä kertaa aineena on neemöljy, jota ostin Pavunvarresta. Aineen haju on mieto, ja tuo mieleen lihaliemikuutiot. Toivotaan, että tämä tosiaan toimii ja pitää punkit poissa seuraavat kolme viikkoa, niin ei tarvitse uusintaruiskutusta tehdä. En ole nyt nähnyt punkkeja kuin keittiössä kiinanjasmiinissa ja kiinanruusussa, mutta varmuuden vuoksi käsittelen kaikki, varsinkin kun näitä olisi tarkoitus saada kaupaksikin.

Kasvijättiläisiä

Tässäpä haaste teille kaikille: Esittele isoimmat huonekasvisi! Tässä omani:

Vain katto estää kiinanjasmiinini pyrkimykset päästä korkealle...

...ja pienestä pistokkaasta on tullut jo itseni korkuinen puska.

Akvaariokasveissakin on yksi jätti, joka joskus aikoinaan mahtui rapulaan, korkeus 20 cm (oi niitä aikoja...), nykyään korkeutta on yli metri.

Opettelun tuloksia

Uutta ostosta piti tietysti heti kokeilla, joten tuli räpsittyä vähän kaikkea. Tässä kuvia sukulaisreissulta:
Anoppilan sulkasaniainen on jättiläinen verrattuna omaani, mutta ehkä tähän vielä päästään...Appikokelas innostui aaloeista, joihin heti kokeiltiin makrolinssiä, kylläkin käsivaralta. Edit: Kasvi tunnistettu viirukirjotähdeksi.

Tässä on Alma, Alma on pöhkö.

Kalojen kuvaamiseen tarvittiinkin jo valkotasapainon säätämistä ja sulkimen aukioloajan lyhentämistä, ennen kuin heistä sai teräviä kuvia. Kuvaaminen olisi ollut helpompaa, jos akvaarion lasit eivät vääristäisi niin paljon, jos niissä ei olisi levää ja jos heijastuksia ei tulisi niin herkästi... Kuvassa hidasliikkeisempi kaksikosta, eli William. Hän voi yhä hyvin, terveisiä vain edelliselle omistajalle. :)

Huh hellettä! (yhä)

Täällä on ukkostanut jo kahdesti tällä viikolla, mikä aina tarkoittaa sitä, ettei hetkeen pääse nettiin päivittelemäänkään mitään. No, eipä tällä helteellä suomalainen pysty kuin makaamaan ja syömään jäätelöä. En ymmärrä, miten intialaiset kestävät omia +40 asteen helteitään vuosittain kuolematta sukupuuttoon. Mutta kasvit tykkäävät, mikäli vain muistan kastella ne.Maahumala on päässyt vauhtiin. Se yrittää valloittaa koko korin.Orvokit ovat nyt pysyneet näinkin hyvinä, mutta vain ja ainoastaan siksi että vihdoin keksin tökätä puolikkaan vesipullon amppelin keskelle.Helpottaa kastelua huomattavasti, kun amppelia ei tarvitse nostaa alas ja taas ylös kastelua varten. Eikä pullo näy minnekään.

Ahkeraliisatkin voivat hyvin.

Koulun poisheitetyistä lobelioista osa pääsi pajupuun juurelle. Ne olivat aivan hirveän näköisiä saapuessaan, mutta ovat alkaneet piristyä kun ovat saaneet isomman multatilan ja tarpeeksi vettä.Makuuhuoneen ikkuna näyttää nyt tältä. Vaihtelu virkistää, mutta kasvien siirtoon oli myös lämpötilallinen syy. Tällä ikkunalla ovat nyt kaikki, jotka kärsivät liian matalista lämpötiloista talvella. Huomasin, että palmuvehka ei pidä vedosta, joten pidän sen nyt kaukana tuuletusikkunasta.Jätin keittiöön ne kasvit, jotka tarvitsevat syksystä alkaen viileämpiä öitä. Täällä voin laskea yölämpötilan yhtä alas kuin ulkona, makuuhuoneessa se ei onnistu. Jos ensi keväänä jasmiini kukkisi useamman kukan voimin.Kaksi orkideaani kukkii. Sain vihdoin tehtyä tuolle punavalkoisellekin korin, niin se pääsi takaisin keittiöön. Muoviverkosta tehty kori ei rupea hajoamaan, kuten puinen, ja orkidea osaa kasvattaa juurensa siitä läpi. Harmi, ettei kamerani osaa ottaa parempia kuvia vastavaloon.Karanteeniakvaario pääsi keittiön pöydälle kunniapaikalle. Juurrutettavia pistokkaita tuli niin paljon, että meni hermo kaikkien tuuletteluun ja sumutteluun. Nyt ne ovat kaikki samassa ilmatilassa. Pohjalla on vettä, jossa osa pistokkaista kelluu, mutta ruukulliset ovat joko veden yläpuolella tai ruukuissa joihin vesi ei pääse. Vedessä on lämmitin, joka on säädetty +34 asteeseen. Kuvanoton jälkeen lisäsin vielä akvaariotuulettimen kierrättämään ilmaa, että ilmankosteus pysyisi alempana kuin sen 100%. Kosteusmittari olisi hyvä olemassa...Rapulassa vesi nousee. Siksi en voinutkaan enää juurrutella kelluvissa lautoissa olleita pistokkaita täällä, koska köynnöstävät vesikasvit alkoivat kasvaa vaakatasoon, ja sitä en halua. Olisi kiva tietää, miksi oikeanpuoleiset rusolehdet kasvavat puolet nopeammin kuin vasemmanpuoleiset.Ulkona näyttää tältä. Tai ainakin melkein. Kesäpikkusydän, jonka sain edellisellä kasvikurssin reissulla, on nykyään huomattavasti karsitun näköinen. Helteet ovat olleet niin kovat, että leikkasin sitä reilusti että raukalla riittäisi voimia juurtua ennen kuin se käristyy hengiltä.Tähän toiseen ruukkuun on päässyt valkoista amppelidianaa. Koululla heitettiin ylikukkineita amppeleita roskikseen, ja minä pelastin nämä taimet sieltä. Leikkasin dianat alas, revin kasvit irti toisistaan ja istutin ne tähän. Saa nähdä, ehtivätkö vielä kukkia tänä vuonna.