perjantai 27. helmikuuta 2009

Öinen tuokiokuva


Sain vihdoin keskiviikkona otettua lisävalot alas ja ripustettua tilalle taimikasvatteluhyllyt. Kuvaa vain en ehtinyt ottamaan silloin valoisana aikana, enkä tänäänkään, joten nyt tulee sitten pimeän ajan kuva tilanteesta. Hyllyjä mahtuisi tuohon vielä kolmaskin, mutta yritetään nyt pärjätä kahdella, jos tuossa olisi sitten tilaa venyä pituuttakin. Hyllyt ja ketju olivat se kallein hankinta, karkkilaatikot sai läheisestä karkkikaupasta ja ala-aulaan sijoitettu keräyslaatikko tuotti lyhyessä ajassa tarvittavat vessapaperinhylsyt.

Nyt kun olen vihdoin oppinut kantapään kautta, että kasveja kannattaa lannoittaa säännöllisesti, voisi sitä tänä vuonna kokeilla taimillakin. Jos kasvaisivat paremmin. Vielä en ole ehtinyt kylvämään, mutta ehkä huomenna. Näin aluksi voisi ottaa taimimullan parvekkeelta sulamaan.

16. päivän tapahtumia



Sain vihdoin ruukunvaihdot tehtyä. Hyvä minä! Multaa jäi vielä vaikka kuinka, voi joskus jatkaakin. Araliani on yhä samassa ruukussa operaation jälkeenkin, sillä olin alun perin istuttanut sen ruukkuunsa liian alas, eli nyt tarvitsi vain nostaa kasvia ja lisätä sen alle ja ympärille multaa. Ikkunalaudalla tuli ahdasta, joten heitin vihdoin pois talven aikana kuolleen kodinonnen ja limoviikunan.

Kaverilta talvetettavaksi saatu enkelipelargonikin on päättänyt yrittää kuolla. Ilmeisesti olen yrittänyt ensin tappaa sen janoon ja sitten hukuttaa. Laitoin nyt sen vielä yrittämään monimetallin alle akvaarion luo, jos se vielä jaksaisi yrittää. Voi kyllä olla, että tämä yksilö on menetetty tapaus...

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Nettilöytöjä

Olen löytänyt uusia mielenkiintoisia blogeja, kun vaihdoin kieleksi englannin. Uusia ideoitakin on löytynyt. Nyt, kun syksyn sadosta alkaa olla enää vain muistot jäljellä, aina voi neuloa lisää. Myös siemenkylvöihin löytyy neuvoja, esimerkiksi siihen, kuinka vessapaperihylsyjä voi käyttää hyödykseen. Pelkistä kuvistakin saa hyvän käsityksen, jos lontoonmurre ei suju. Joku on jopa keksinyt, miten parvekkeesta tehdään murtovarma. Matkalle Italiaan pääsee yhdellä klikkauksella.

maanantai 16. helmikuuta 2009

Ruukkupuutarhurin kirja-aarteita

En ole tainnut blogissani vielä esitellä sitä kaikista parhainta suomeksi julkaistua kirjaa, mitä tulee ruukkupuutarhan pitämiseen. Tai jos ei tämä nyt paras ole, niin ainakin paras, johon minä olen törmännyt. Kirjan nimi on Unelmien ruukkupuutarha. Kirja käy läpi ruukkupuutarhan hoidon vuoden ympäri ja mikä parasta, tekijät ovat suomalaisia, joten ohjeet jopa pätevät Suomen oloissa.

Lisäksi pitää olla kirja huonekasveista, kun niitä nyt on jokunen siunaantunut. Tätä virkaa toimittaa Huonekasvit (Valitut palat, 1996, ISBN: 951-584-170-4). Olen saanut kirjan aikoinaan mummoltani, ja se kertoo yli 500:n eri kasvin hoito-ohjeet. Mikä tässä kirjassa on niin mukavaa, on, ettei siinä ole vain symboliriviä kasvin kuvan vieressä, vaan joka kasvista on perusteellisempi kertomus: Mistä kasvi on löydetty, miksi sillä on tietty nimi, miten sitä lisätään, tarvitseeko se kylmää talvella, mitä hauskoja ominaisuuksia sillä on. Kirjan ainoa huono puoli on, ettei siitä ihan jokaisen uutuuden tietoja löydy, mutta niinhän se on jokaisen luettelon kohdalla, aina joku puuttuu.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Puutarhaunelmien puutarhaunelmia

Tänään kävin kuuntelemassa ja ihastelemassa, kun Paula Ritanen-Närhi kertoi omasta puutarhastaan. Hänhän on siis Puutarhaunelmista tuttu. Lopuksi hän kertoi, että ohjelmaan etsitään parhaillaan esiteltäviä puutarhoja. Erityisen toivottuja olisivat pienet puutarhat, sillä useimmilla kaupunkilaisilla on juuri niitä, mutta ohjelmaa voidaan tulla kuvaamaan vain sinne, minne heidät kutsutaan. Ja harva kuuden neliön parvekkeen omistaja tulee tuskin ajatelleeksi, että voisi kutsua ihan televisokamerat katsomaan puutarhaansa. Minäkin olen kyllä huomannut, että sekä netissä että televisiossa parvekkeet ovat vähemmistössä. Suurin osa puutarhablogien pitäjistä on isompien puutarhojen omistajia, ja useimmat pienien tilojen ongelmat joutuu ratkaisemaan itse. Kai sitä pitäisi etsiä englanninkielisiä blogeja, niin löytyisi varmaan useampikin ruukkupuutarhuri.

Mutta! Nyt kaikki, joilla parvekepuutarha on, rohkaistukaa ja avatkaa puutarhanne ovet! Tähän mennessä Puutarhaunelmissa ei kuulemma ole esitelty puutarhaa, josta ei olisi tullut myös ihastelevaa palautetta. Vähän alkoi itseänikin kiusaamaan, josko puhuisi pari naapuria ympäri. Tiedän nimittäin, että tässäkin talossa on vaikka kuinka upeita parvekkeita. Niistäkään en tietäisi mitään, jos täällä ei olisi pidetty parvekekilpailua.

lauantai 14. helmikuuta 2009

Kesä, tule jo!

Tässä pimeydessä alkaa välillä epätoivo iskeä, kun tuntuu ettei kevät koita ikinä. Onneksi tänään sai upottaa kädet ihanan kuohkeaan mustaan multaan. Valitettavasti multa aina sotkee, eikä ruukunvaihtoa tähän vuodenaikaan voi tehdä nurmikolla. Onneksi imuri on keksitty. Ensi vuonna voisi silti tehdä asiat jossain järjestyksessä, esim: pesisi kaikki ruukut aluksi, kuivaisi kädet, ottaisi kaikki käsiteltävät kasvit esille, miettisi minkä kasvin laittaa mihinkin ruukkuun ja sitten ottaisi ensimmäisen kasvin ruukustaan ja rupeaisi levittelemään multaa ympäriinsä. Eli ei niin, että ottaa kasvin, pesee ruukun, sovittaa kasvia ruukkuun, päättää laittaa kasvin sittenkin eri ruukkuun, pesee sen ruukun (ja heittää samalla vettä lattialle), alkaa istuttaa kasvia uuteen ruukkuunsa, heittää multaa siihen vesilätäkköön, vie kasvin ruukkuineen ikkunalaudalle ja astuu siihen märkään multaan, tajuaa että keittiössä on valkoinen matto... Toistetaan samat tapahtumat joka kasvin kohdalla, pestään joka ruukku kahteen kertaan kun ei muistettu että multasilla käsillä ei kannata klähmiä valkoisia ruukkuja, ja tukitaan keittiön lavuaari mullalla. Lisäksi kihlattuni sattui tulemaan kotiin juuri pahimman kaaoksen aikaan. Onneksi multaa tarvitsee vaihtaa vain kerran vuodessa. Eikä onneksi kaikkia tarvitse vaihtaa uuteen ruukkuun joka vuosi. Katselin siinä akvaarion takaisia tutkiessani, ettei niitä kasveja tarvitse siirtää isompaan asumukseen tai jakaa vielä tänä vuonna. Taisin jakaa ne niin pieniksi viime vuonna.

Näin kylmimmän talven aikaan on sekä ihanaa että kamalaa katsella kuvia toisten puutarhoista. Olen nyt löytänyt Klorofyllin Päiväkirjat-osion. Erityisesti olen huokaillut Pelakuun (1,2,3) ja Vincan (1,2) kuvien äärellä. Yhtäältä sitä ihastelee, miten upeita kasveja joillakin on, ja miten joku jaksaakin panostaa niin paljon aikaa ja vaivaa vain luodakseen kauneutta ympärilleen. Toisaalta sitä haluaisi jo päästä kirmaamaan kukkaniityillä, ihastelemaan aukeavia nuppuja ja haistelemaan kesää. ...Ja, myönnetään, lisäksi sitä on niiiin kateellinen, kun jotkut tuntuvat omaavan 10 vihreää peukaloa ja omistavat hehtaareittain puutarhaa jossa toteuttaa itseään, ja minä olen vasta noviisi jonka harrastus rajoittuu vain tähän asuntoon parvekkeineen. No, tieto ja taito karttuu ja ehkä minullakin joskus on omaa maata jossa viljellä ja varjella. Harvalla parikymppisellä opiskelijalla on samoja mahdollisuuksia puutarhuroida kuin eläkeläisellä. :)

Kamalaa kyllä, kuinka monta uutta suosikkia toisten kuvista löytyy. Tuota ja tuota haluaisi kokeilla, noita tilata ja niin edelleen. Vuodentakaiseen kun vertaa, tiedän jo paljon useampia kasveja joita ei voi parvekkeelleni ajatellakaan, samoin kuin olen löytänyt useita, joita voisi kokeilla. Onneksi maailmasta löytyy sekä perennoja että yksivuotisia, niin joka vuosi saa vaihtelua. Joskus kyllä haluan tontin, jolle istuttelen niin paljon pioneja kuin sielu sietää. Kunhan sitten sinne saisi myös lumipalloheisin, pihlajan, salkoruusuja, köynnösruusuja, tuoksuköynnöskuusaman, lumikelloja, ja sitten niitä, joiden nimeä en muista, ja rantakukkaa ja ja ja.... Onneksi ihmisen elinaika on rajallinen, tai maailmasta olisi jo tila loppu kaikkien ihmisten harrastuksien jäljiltä. :D

Multaa sulamaan


Otin jo parvekkeelta multaa sulamaan siltä varalta jos tänään saisin ainakin tuon herttalyhdyn jaettua. Vielähän sitä sinne jäikin:

Oi kun olisi jo kesä! Huputettu timanttituija on surullinen näky.

300l autiutta


Eilen tuli siivottua myös akvaariota sen verran, että nypin pois kaikki lehdet joita oli syöty. Olenko se vain minä, vai näyttääkö tuo akva nyt todella autiolta? Lehtiksetkin ihan ihmeissään, osaavat vain lipua rauhallisesti, eivätkä ole tapelleet lainkaan. Ehkä pakasteruoka on ollut niin hyvää, etteivät ähkyltään jaksa edes tapella. Ostin heille taas pakastettua surviaista, vesikirppua, mustaa hyttysentoukkaa ja artemiaa. Williamhan ei näitä ole meillä vielä päässyt maistelemaan, ollut ihan purkkiruoilla, raukka.

Siivousta


Eilen illalla tuli puuhasteltua kasvien kanssa. Olihan noihin jo kertynyt kuolleita lehtiä ja kuihtuneita kukkia. Pahoittelen ärsyttävää salamavalokuvaa, mutta oli jo aika pimeää kuvaushetkellä.

Tässä näkyy tuon akvaarion takana olevan parvekelaatikon "seinän puoli". Saa hyvän käsityksen, kuinka tiiviisti nuo kasviparat tuolla asuvat. Kahden ruukun väliin ei saa sormea työnnettyä, ja ensimmäisen ruukun irrottaminen tuolta vaatii ruukun rutistelua. Kesällä sentään nuo pelargonit häipyvät tuosta parvekkeelle. Mutta eipä ahtaus tunnu kasveja haittaavan, päinvastoin. Jopa uusin hankinta, flamingonkukka, on kasvattanut kymmenkunta uutta lehteä, ja kukkiakin on taas nousemassa.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Vain 90l... Toistaiseksi

Huh-huijaa. Tänään tuli kuljetettua 90l multaa kaupungin halki. Miten temppu tehdään? Ensin mennään Biltemaan ja ostetaan vedettävä kärry. Kasataan kärry Bilteman kassojen vieressä. Marssitaan Plantageniin, lastataan kärry liian täyteen (painoraja 40kg). Sitten vain metsästämään bussia. Onneksi bussinkuljettajan täytyi vaihtaa kassakoneeseensa uusi kuittinauha, niin ehdin siihen bussiin. Tuolla kuormalla ylämäki osoittautui hieman haasteelliseksi. Samoin bussiin pääseminen, mutta onneksi maailmassa on vielä avuliaita mummoja. Bussista pääsin pois avuliaiden teinien avulla, vaikka kärry hajosikin atomeiksi, kun ensimmäisen auttajan ote lipesi. Sitten toiseen bussiin, jonne pääsin kyytiin toisen avuliaan mummon avulla. Perillä taas apua nuorisolta, ja raahaamaan lastia ylämäkeen. Kotiovella tajusin, kuinka ahtaat kulkuväylät meillä kotona on, kun pitäisi kuljettaa 90l multaa kärryissä ovelta parvekkeelle. Kyllähän se siitä, kun siirsi cd-tornin pois tieltä ja työnsi ruokapöydän tuoleineen seinää vasten. Kihlattuni ilme oli kyllä taas näkemisen arvoinen. Hänen ansiostaan tiedän myös, että eleen nimi on facepalm.

Huomenna pääsee sitten aloittelemaan ruukkujen vaihtoa. Ensimmäiseksi voisi jakaa herttalyhdyn, että voin palauttaa kasvin oikealle omistajalleen (jolla on hieman vaikeuksia saada aikaiseksi tehtyä ruukunvaihto). Saa kyllä taas lyödä itseään näpeille, ettei vain kylvä mitään. Mistä muuten tuli mieleen, että onneksi on Klorofylli. Muuten voisi oikeasti uskoa, että 12 kasvin esikasvattaminen on hullua. Tässä esimerkki, että enemmänkin voi siemeniä omistaa. Kuva löytyy tästä viestiketjusta. En sitten tiedä, kuinka tervettä on kylvää tuhansia siemeniä joka kevät ja omistaa niin monta eri kasvilajia, ettei edes huomaa, jos rusakko syö yhden pois. :) Huomenna lisää kuvia, jos saan ryhdyttyä hommiin.

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Uuden maailman ihmeitä ja ideoita

Olen jo moneen kertaan saanut todeta, että jos on olemassa ongelma, joku on jo törmännyt siihen aiemmin. Nettikaupoissa pyöriessäni löysin heti monen ongelman ratkaisuehdotuksen. Tomaattia voi kokeilla kasvattaa ylösalaisin, taulut voi korvata kasveilla ja lammikkonsa kaloja voi suojella lokeilta kelluvalla saarella. Kastelukannun sijaan voi käyttää siilinpäätä ja sammakko voi huolehtia kastelusta. Jopa kuivakukat valmistuvat nopeasti mikrossa.

Myös hyviä ideoita, jotka ovat ilmaisia, löytyi. Otappa esimerkiksi sileitä kiviä ja permanenttitussi, ja syntyy nättejä nimikylttejä kasveille. Ja jos olet menossa pitkälle reissulle ja kasvisi sattuvat kasvamaan saviruukuissa, nosta ne sopivan kokoisiin lasiastioihin, jotka täytät vedellä. Ruukunvaihto kannattaa tehdä sopivan kokoisessa muoviastiassa, niin multa ei leviä joka paikkaan (ainakin teoriassa). Kätevän (?) säilytyspaikan myös puutarhatavaroille saa kankaasta, kanttinauhasta ja kuminauhasta.

Mukavaa, että valikoimista löytyy myös nättejä sadevesitynnyreitä (näyttävät keraamisilta ruukuilta) ja keinoja ohjata (metallisia keppejä, päissä koriste) ja piilottaa vesiletkut (keraamiselta ruukulta näyttävä keräysastia). Pidän myös siitä, että nykyään otetaan yhä enemmän myös muut eläimet kuin ihmiset puutarhassa huomioon. On linnuille kylpypaikkaa ja moni on ryhtynyt puutarhurin hommien ohella myös mehiläistarhuriksi. Takapihan juomapaikka eri eläimille on hyvä idea vaikka pihan perälle ja pienet lasit jotka sade täyttää toimivat juomapaikkana perhosille. Pelkkä astia joka "unohdetaan" sateeseen, toimii näissä ihan yhtä hyvin. Harmi, kun kerrostalossa asuessa siilien kanssa ei tule niin tutuksi kuin omakotitalossa. Mutta lintuja voi parvekkeellakin ruokkia talvella, pienen astian voi unohtaa sateeseen perhosille juomapaikaksi... Hmm... Mitenköhän tuo meidän parvekkeemme pylväs sopisi linnunpöntölle?

ps. Tämä ei ollut tuon nettikaupan mainos, kunhan selailin ja ihmettelin. En edes tiedä, toimittavatko Suomeen asti.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Uusi perheenjäsen esittäytyy


Nyt kyllä hävettää, sillä Anna muutti meille jo viime kuun puolella, mutta ei vain ole ollut aikaa päivitellä. 128:n kaikki imunuoliaiset kuolivat, ilmeisesti akvaario oli kuitenkin vielä liian kypsymätön. Samaan aikaan kaverini oli tyhjennettävä yksi akvaarionsa, ja partamonnille oli löydettävä uusi koti. Niinpä Anna muutti meille "pioneerikalaksi". Jospa akvaario hänen myötänsä sitten tasaantuisi toiminnoiltaan niin, että imunuoliaisia voisi hankkia myöhemmin. Nehän ovat tunnetusti hyvin herkkiä kaloja, ja partikset taas niitä kestävimpiä. Tilauksessa on yhä myös toinen kiertovesipumppu, jos akvaarion happitilanne olikin imuttelijoille liian heikko. Pumppu on siis jo tilattu ja maksettu, se on vain maahantuojalta loppu.

Annalla on hassu tapa nukkua selällään puunkappaleen alla. Aluksi oli pakko tarkistaa, että kala yhä hengittää, eikä ole kuolla kupsahtanut. Hän ei edes putoa mistään, niin kuin partikset yleensä nukkuessaan. Hän vain kiepsahtaa selälleen ja alkaa "kuorsata".

Kirjaostoksilla

Huomasimpa, etten ole vielä tätä hankintaa tänne raportoinut. Hyödynsin tuossa kirjakauppojen alennusmyyntejä, ja ostin itselleni Suomalainen viherpiha -kirjan. Todella monipuolinen ja hyvä aloittelevalle puutarhurille, kuten minä. Maalajeista taimikasvatukseen ja rikkaruohoihin, oikeasta leikkauksesta pihan hoito-ohjeisiin. Hyvä lisä kirjastooni.

Toinen hyvä kirja, joka osui kirjastossa käteen, on Unelmien kasvihuone. Kirja on hyvä myös unelmointiin, sillä kuvat ovat ihania. Jos ei ole ikinä kasvattanut taimia, tässä kirjassa se on kuvien kanssa selostettu todella hyvin.

Kolmas kirja on kamala. Tekee mieli heti rynnätä kylvämään oma appelsiinipuu tai kokeilla ananaksen kasvattamista. Kasvitarha ikkunalla sopii vain niille, joilla on oikeasti tilaa kokeilla jotain vastaavaa. Eli minun olisi pitänyt jättää tämä kirjastoon. :) Ehkä minä nyt voisin kokeilla sen appelsiinipuun kasvattamista, sillä minusta kasvi on todella kaunis, ja olen kateellisena katsellut kaverilla hyvinvoivaa yksilöä. Jokin lehtien muodossa ja kiillossa on se jokin.

Muista helmikuussa

- Lannoita 2 kertaa tässä kuussa.
- Varaa viherkasveille uudet ruukut, vaihda vasta kasvun alettua.

- Varo kevätahavaa: Suojaa nuoret havut, mutta jätä ilmalle tilaa kiertää.
- Jatka lumen kasaamista perennojen päälle, ettei maa paljastu liian aikaisin. Jos lunta ei ole, käytä varjostukseen havuja.

- Tarkasta varastossa talvehtivat kasvit, palkitse hengissä sinnittelijät vesitilkalla.

- Tee siementilaukset.
- Kokeile vanhojen siementen itävyys kylvämällä ajoissa pari siementä ruukkuun.
- Kylvä: orvokki, pelargoni, hopeakäpälä, rosmariini, kuukausimansikka ym.

Nyt niitä tuli!

Tänään oli tullut Anttilaan siemeniä myyntiin. Tietty siellä piti heti käydä tutkimassa, mitä löytyy ja jotain tarttui mukaankin: Kahta eri tuoksuhernettä, sarviorvokkia, amppelilobeliaa, persiljaa, laventelia, rosmariinia ja neljää eri salaattia.

Näitä olisi nyt tänä vuonna tarkoitus kylvää: edellisten lisäksi siis kääpiösamettikukkaa, ruohosipulia, leijonankitaa, basilikaa, kesäharsoa, kehäkukkaa, kääpiöauringonkukkaa, tilliä ja ruusupapua. Vielä saatan ostaa jonkin hopeista kasvia joukon jatkoksi. Näillä näkymin 12 kasvia pitäisi esikasvatella. Huh-huijaa. Tämä on nyt se hetki, kun vielä ihaillaan pussien kuvia eikä vielä mietitä, miten tämä käytännössä toteutetaan. Nautitaan siis tästä hetkestä. :D

Lumiukko löysi akan


Tuossa sunnuntaina kaveri pyysi mukaan tekemään lumiukkoa. No, tämmöistä jälkeä syntyi. Harmi, että illalla ei enää nähnyt kuvaa ottaa, ja yöllä oli käynyt plussan puolella ja taas pakastanut. Silmät, suut ja nenät olivat tippuneet, enkä saanut kovasta yrityksestä huolimatta ukon nenää enää paikoilleen. Ukko näemmä nojaakin enemmän taaksepäin kuin alunperin piti. Hienoja ovat silti.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Kalat villinä


Banjomonni: Mielenkiintoinen kala, joka viettää päivänsä hiekkaan kaivautuneena, ja on aktiivisimmillaan öisin. Meidän banjo kiipeilee puissa.

Lehtikala: Rauhallinen, majesteettisesti akvaariossa lipuva kala. Niin vissiin. Huomatkaa pusuttelusta syntynyt haava suun yläpuolella, joka ei parane, koska pusuttelua ei voi lopettaa. (Kalat siis tappelevat tarttumalla suullaan toisen suuhun, ja sitten painitaan.) Kuvassa William. He kutivat vihdoin toissapäivänä pitkästä aikaa, mutta keskittyivät tappelemiseen niin, että kutu syötiin.