lauantai 30. huhtikuuta 2011

Löytö!

Vihdoin tänään pääsin kaupungille koluamaan paikallisia kukkakauppoja. Suurin osa oli sitä peruskauraa: australianposliinikukkaa eri muodoissaan, isoposliinikukan kirjava muoto, H. compactaa, himalajanposliinikukkaa. Suurimmassa osassa myyjä ei edes tiennyt kasvien nimiä. Mutta yhdestä pikkukaupasta huoltoaseman vieressä löytyi peräti kolme H. retusaa. Pyysin yhden niistä ilman ruukkua, johon se oli istutettu, ja nyt meillä on uusi perheenjäsen. :)
Hoya retusa
Tämän alta pois hävitetään herttalyhty, johon olen kyllästynyt. Eli jos asut Jyväskylässä ja haluat kyseisen kasvin, ilmoita itsestäsi.

Hoito-ohjeet: Hoya retusa
Runsas hajavalo, viihtyy parhaiten länsi-ikkunalla. Pidä multa aina hieman kosteana. Viihtyy parhaiten normaalissa huoneenlämpötilassa 20-25 °C.

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Asmild Plantecenter


Viime viikonloppuna tuli käytyä paikallisella taimistolla, tai siis yhdellä niistä. Ajatuksena oli katsastaa, mitä täällä taimistolta saa ja tietysti etsiä posliinikukkia.
Forsythia intermedia - komeaonnenpensas
Kevät alkoi täällä keltaisena, kun onnenpensaat alkoivat kukkia. Ne ovat olleet kukassa koko huhtikuun, ja alkavat nyt olla ohikukkineita.
Magnolia soulangeana - loistomagnolia

Magnolia 'Susan'

Magnolia stellata - tähtimagnolia
Nyt maisema on alkanut saada muitakin värejä, valkoista (magnoliat) ja punaista (kirsikkapuut). Osa magnolioistakin on jo siirtymässä kukkimisesta lehtien tekoon.
Täällä saa säleikköpuita valmiiksi muotoon leikattuina. Tätä en ole Suomessa nähnyt. Vai elänkö liian pohjoisessa? Näitä näkee joka taimistolla, jossa olen tähän mennessä käynyt. Toinen, mitä saa valmiiksi aloitettuina, ovat ulkobonsait.
Myös murattia sai "valmiselementteinä". Tässäpä välitön näkösuoja terassille.
Rhododendron ponticum 'Graziella'

Rhododendron 'Abendrot'
Alppiruusuista ensimmäiset kukkivat jo puistoissakin, mutta pääkukintaa saadaan vielä odottaa.
Havuissa oli saatavilla vaikka millaista väriä ja kasvumuotoa. Lappujen mukaan tarjolla oli ainakin sinilaakakatajaa Juniperus horizontalis 'Prince of Wales', kartiotuijaa Thuja occidentalis 'Brabant', kiinankatajaa Juniperus chinensis 'Blue Alps' ja 'Stricta', aitopihtaa Abies procera 'Glauca' ja metsäkuusta Picea abies 'Acrocona', jolla on pinkit kävyt. Eniten lajikkeita oli lawsoninsypressistä (eli huonekatajasta): 'Columnaris', 'Ivonne', 'Sunkist', 'White spot', 'Ellwoods Gold', 'Snow White' ja 'Stardust'.

Luulin tätä ensin tuijaksi, mutta lapun mukaan tämä oli nutkansypressi Chamaecyparis nootkatensis 'Pendula'.

Saisiko olla bambuja? Näissäkin riitti valinnanvaraa, vaikka nimilappu oli vain yhdessä: Fargesia murielae 'Simba'. Sitä näemmä saa ostettua Suomestakin.

Peikonpähkinät ovat selvästi suosittuja täällä, sen verran monessa pihassa ja puistossa niitä on näkynyt. Kippuraiset oksat ovat koristeelliset vuoden ympäri.

Näissä luki lapussa tyrni, mutta ei nyt ihan näytä samalta kuin Suomessa. Johtuuko taimen iästä vai jostakin muusta? Marjakasveista löytyi myös niitä tavallisia, mutta goji-marjaa en ole Suomalaisilta taimistoilta löytänyt. Marjakasveja myydään monesti montaa lajia tai lajiketta istutettuna samaan ruukkuun. Esimerkiksi mustikkaa saa kolmen lajikkeen pakkauksessa, ja marjapensaita voi olla neljää eri lajia (esim. vadelma, mustaherukka, karhunvadelma ja karviainen) samassa 10 litran ruukussa.
Zenobia pulverulenta 'Blue Sky'
"Erikoisten pensaiden" osastolta löytyi mm. sinihärmepensas täydessä kukassa. Muita erikoisiksi luettavia olivat Choisya 'Aztec Pearl', Heptacodium miconioides, Stewartia pseudocamellia, Exochorda macrantha 'The Bride' ja...
Osmanthus heterophyllus jonka nimen olen halunnut tietää, sillä olen nähnyt sitä niin paljon kotipihoissa täällä.
Photina fraseri 'Red Robin'

Euonymus fortunei 'Blondy' - sorvarinpensas

Hedera helix 'Arborescens' - muratti
Murattia näkee täällä paljon. Sitä käytetään puistoissa, kotipihoissa, hautausmailla. Jo junamatkalla tänne kiinnitin huomiota köynnösten peittämiin puihin. Ne osoittautuvat olevan joko muratin tai kuusamien peittämiä.
Erica carnea - lumikellokanerva
Täällä käytetään paljon monivuotisia kanervia ulkona. Harmi, ettei Suomessa ole innostuttu käyttämään meillä pärjääviä kanervia. Nämä tuovat keväällä heti väriä ja ovat kauniita maanpeitekasveja.
Skimmia japonica 'Rubella'
Täällä skimmia ei ole joulukukka vaan ikivihreä pensas, jota istutetaan alppiruusujen joukkoon.
Saisiko olla lumpeita? Tarjontaa on monenlaista.
Vesikasvit olivat omalla pöydällään enemmän tai vähemmän uppeluksissa.
Japaninvaahteroita oli useampaakin erilaista: 'Dissectum', 'Garnet', 'Ornatum' ja 'Inaba-Shidare'. Näiden lehtimuodot ja värit ovat kerrassaan ihastuttavia!

Mansikat kukkivat yhdessä rönsyansikan kanssa.

Araucaria araucana
Tämä veijari on hauskan näköinen mutta inhottavan piikikäs. Chilenaraukariaa ei kannata mennä halailemaan. Tämä näyttäisi olevan muodissa, sen verran paljon sitä näkee myynnissä.
Siellä täällä oli tauluja kertomassa kasveista, niiden leikkaamisesta ja istutuksesta. Tässä esimerkkinä havukasveista kertova taulu. Seuraavaksi päästäänkin jo toivottavasti sisätiloihin asti. :)

Viikon vaikeudet

Tämä viikko on kulunut istuttaessa, mutta siitä ei ole kuvia. Niitä on vaikea ottaa, jos ei ole paristoja kameraan. Ensin paristojen oston esti pääsiäinen, jolloin kaupat olivat kiinni, sitten muistamattomuus ja kun vihdoin eilen muistin käydä ne ostamassa, tänään iski vatsatauti. Eli tämän viikon töistä ei ole kuvia.
  
Ne olisivat kuitenkin vain kertoneet seuraavaa:
Otetaan auto, lastataan se ääriään myöten täyteen kasveja, ajetaan työmaalle, istutetaan ne kaikki, pakataan tyhjät ruukut ja laatikot autoon, ajetaan firmalle, tyhjennetään auto. Toistetaan. Päivät ovat olleet niin kiireisiä, että tiistaina ja keskiviikkona tuli tehtyä tunti ylitöitä. Eilen meillä kyllä olisi vielä riittänyt istutettavia kasveja, mutta meillä ei ollut mitään tietoa minne ne olisi pitänyt istuttaa, joten päätimme että se päivä oli sitten siinä.

Olen tähän mennessä oppinut istutustöistä, että jos istutussuunnitelma on olemassa, se on jossain muualla kuin missä istuttajat ovat. Jos istutussuunnitelma on olemassa ja se on siellä missä istuttajat ovat, se ei pidä paikkaansa tai sitä ei voida noudattaa, koska kivityömiehet, sähköasentajat, putkimiehet tai joku muu urakoitsija ei ole lukenut tai tajunnut piirrustuksia.
  
Eilen esimerkiksi meille annettiin iso kukkula, joka piti istuttaa täyteen, eikä meillä ollut kuin lista kasvimääristä ja -lajeista, jotka siihen piti käyttää. Toisessa paikassa oli istutussuunnitelma käytössä, mutta joku toinen urakkaporukka oli tehnyt kukkapenkit vääriin paikkoihin väärän kokoisina. Meidän piti sitten keksiä mitä istutamme ja minne, jotta kasvimäärät täsmäisivät mutta lopputulos näyttäisi hyvältä. Kolmannessa paikassa putkimiehet olivat luoneet rotkonsa umpeen, mutta maanpinnantaso oli yhä puoli metriä alempana kuin lopullinen korkotaso, emmekä voi istuttaa kasveja ilmaan. Neljännessä paikassa paikalle saavuttuamme huomasimme, että joku oli jo istuttanut kasvit sinne, mutta jossain vaiheessa tieto tästä oli kadonnut.

Naureskelimmekin porukalla, että joku suunnittelee kukkapenkkiään kuukausia, ja me vain ajamme pihaan, lätkimme kasvit minne ne mahtuvat ja jatkamme matkaa. Työkaverini iltapäivältä kertoi, että hän oli viettänyt aamupäivän yhdellä kadunpätkällä vaihtamassa jo istutettuja puita pienempiin taimiin samasta lajikkeesta. Hänet oli myös määrätty aiemmin istuttamaan yhden pihan kasvit, mutta tänään hän huomasikin, että pihasta oli ollut olemassa silloin vain puolet. Eli nyt kaikki pihan kasvit on istutettu puolelle pihaa ja toinen puoli on tyhjä. Tehdessämme paikkausistutuksia löysimme paljon kuolleita avojuurisia taimia, jotka oli työpäivän lopuksi laitettu valeistutukseen, mutta joko työporukka ei ollutkaan jatkanut samassa paikassa seuraavana päivänä tai sitten pääsiäinen oli tullut väliin sotkemaan kuvioita ja taimet olivat unohtuneet. Pääsiäisen ansiosta jotkin puut olivat kuolleet jo ennen kuin ne oli saatu istutettua, mutta ne istutettiin silti, kun käsky kävi. Jossain vaiheessa ne käydään sitten vaihtamassa.
  
Tämmöistä se on, kun rakennetaan 11 kerrostalon asuinalue kahdessa vuodessa rakennuksineen, kunnallistekniikoineen ja istutuksineen. Ainakin täällä Tanskassa.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Ongelma: multa on märkää

Jos olet kastellut kasvin viimeksi iäisyys sitten, mutta multa on yhä märkää, kasvisi ei juo tarpeeksi, jotta multa kuivuisi.

Mahdollisuus 1: Jos multa on jatkuvasti märkää, vaikka kasvi saa valoa ja on terve, ruukku on kasvin tarpeisiin nähden liian suuri. Tällöin kasvilla on juuria vain ruukun keskellä ja ruukun laidoilla on paljon käyttämätöntä multaa. Nosta kasvi pois turhan mullan keskeltä ja istuta se ruukkuun, joka on halkaisijaltaan 1-2 cm leveämpi kuin kasvin juuristo.

Mahdollisuus 2:  Jos edellinen kohta päti muuten, mutta juuret täyttävät ruukun, multa on liian vettä sitovaa. Lisää siihen hiekkaa tai lecasoraa nopeuttamaan sen kuivumista. Tämän voi tehdä joko ruukunvaihdossa, jolloin käyttää uutena multana ilmavampaa seosta tai jos juuret kärsivät tilanteesta pahasti, mullanvaihtona. 

Mahdollisuus 3: Se ei juo, koska se ei haihduta, ja hyvin todennäköinen syy sille on, että se ei saa tarpeeksi valoa.

Mahdollisuus 4: Kasvilla ei ole tarpeeksi lehtipinta-alaa haihduttamassa vettä. Kunhan se kasvaa, ongelma poistuu. Katso, että kasvi saa valoa ja olosuhteet ovat edulliset kasvamiselle.

Mahdollisuus 5: Kasvisi on vaipunut lepoon, koska on talvi, valoa on saatavilla vähemmän, lämpötila on laskenut tai kaikkea näistä. Harvenna ja vähennä kastelua reippaasti. 

Mahdollisuus 6: Kasvi joisi, jos voisi. Juuret ovat vahingoittuneet syystä tai toisesta. Multa on märkää, mutta kasvi nuupahtaa veden puutteeseen. Tähän voi olla montakin syytä:
  
- Liikakastelu on hukuttanut juuret.
Jos kasvilla on vesisäiliö, tyhjennä se. Itse käytän tämmöistä itse askarreltua apuvälinettä tähän:
Jos kasvi on ruukussa, jonka pohjassa on reiät, varmista että vesi pääsee valumaan pois, myös aluslautaselta. Jos se on istutettu suojaruukkuun, eli ruukkuun jossa ei ole pohjareikää, nosta kasvi ruukusta juuripaakkuineen ja nosta paikkaan, jossa se saa rauhassa valua kuivemmaksi. Jos paakku ei meinaa pysyä kasassa, raavi/ravistele irtoavat litimärät mullat pois. Suojaa juuret suoralta auringolta, jotteivät ne kuumene liikaa. Kaada vesi ruukun pohjalta pois. Suosittelen kasvin istuttamista pohjareiälliseen ruukkuun ja  sen voit sitten halutessasi laittaa suojaruukkuun.

Jos juuret ovat jo pehmeää mössöä, eivätkä näytä terveiltä, raavi multaa pois, kunnes löydät terveitä juuria. Leikkaa kuolleet juuret pois ja istuta kasvi uuteen multaan ruukkuun, joka sopii paremmin kastelutyylillesi.
  
- Tuholaiset ovat syöneet juuret. Ota kasvi ruukustaan ja tarkista juuret. Jos löydät eläviä otuksia, selvitä, mitä ne ovat ja voiko niitä syyttää. Jos kasvisi ovat olleet nurmikolla kesäaikaan, etanat ovat saattaneet ryömiä ruukkuun. Ne pitävät juurista. Myös joidenkin hyönteisten toukat pitävät juurista. Isot otukset saa nyppimällä pois. Pienet voi häätää upottamalla kasvin juuripaakun veteen tai veteen jossa on torjunta-ainetta 10-15 minuutin ajaksi ja valuttamalla sitten ylimääräisen veden pois.

- Liikalannoitus tehnyt mullasta niin väkevää, ettei kasvi saa siitä vettä irti. Kukaan ei selviä suolavedellä. Nyt on pakko vaihtaa multa. Nosta juuripaakku vesiastiaan ja anna sen pehmetä. Rapsi multaa pois sormin haromalla ja huljuttele kasvia vedessä irrottaaksesi mullat juurista. Kaiken ei tarvitse irrota, tavoite on saada vain suurin osa liian väkevästä mullasta pois. Pyri varomaan juurten vahingoittamista. Lopuksi nosta kasvi uuteen ruukkuun tai vanhaan, jonka olet pessyt lannoitejäämistä (tiskiaine + vesi on hyvä). Peittele juuret uudella mullalla, ja ravistele kasvia ja/tai painele multaa välillä jotta multaan ei jää ilmataskuja. Lopuksi kastele puhtaalla vedellä. Aloita lannoitus vasta parin kuukauden päästä, jos käytit uutta kukkamultaa, ja tällä kertaa noudata lannoitusohjeita.

Jos juuret ovat vahingoittuneet, pitää huolehtia, että kasvi selviää ajan jona se ei pysty juomaan vähentämällä haihduntaa lehdistä. Tämän voi tehdä joko leikkaamalla jokaisesta lehdestä puolet pois, sumuttamalla kasvia paljon tai sulkemalla sen muovipussiin, josta on leikattu kulma pois. Jos valitset muovipussivaihtoehdon, jätä juuripaakku pussin ulkopuolelle, etenkin jos juuret ovat vahingoittuneet liikakastelun vuoksi. Silloin haluamme juuripaakun kuivuvan ja kasvin saavan vettä.
  
Jos kyseessä on pistokkaista lisättävissä oleva kasvi ja tilanne on todella paha, voit ottaa pistokkaita muovipussiin, sumuttaa sinne vähän vettä ja sulkea pussin. Näin voit ehkä pelastaa kasvista edes osan. Sumuttele pussiin lisää vettä kun kasvi näyttää käyttäneen edelliset ja pidä se pois kuumasta ja suorasta auringosta. Avaa pussi kerran päivässä päästääksesi sinne uutta ilmaa, jotta pistokkaat eivät homehdu. Ruukuta pistokkaat, kun ne ovat tehneet juuret.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Kastelusta: Yleisohjeita

Vanhemmassa postauksessa kerroin, että kasvin saa tapettua hukuttamalla sen juuret. Tätä ei pidä ymmärtää niin, että oikea tapa kastella kasvia on antaa sille pikku tilkka kerrallaan. Jos kasville antaa jatkuvasti liian vähän vettä, joka kastelee hädin tuskin mullan pinnan, kasvi kasvattaa suurimman osan juuristaan aivan pintaan, ja kärsii janosta. Paras tapa kastella on matkia luontoa: kerralla runsaasti.

Miksi ja miten kasvin juuret sitten saa hukutettua? Syynä ei ole märkä multa, vaan se, ettei mullassa ole lainkaan ilmaa. Selitän. Tavallisesti mullassa on huokosia, maamurusten väliin jäävää tilaa, ellei sitä ole tarkoituksella tampattu aivan tiiviiksi. Näitä huokosia on eri kokoisia, pieniä ja suuria. Kasville ihannetilanne on, että suuret huokoset ovat täynnä ilmaa ja pienet vettä. Näin juurten saatavilla on molempia. Mullan kuivuessa vettä täynnä olevat pienet huokoset tyhjenevät. Kun multa kastellaan, veden käyttäytymiseen vaikuttaa sekä painovoima että veden pintajännitys. Painovoima vetää vettä alaspäin. Veden pintajännitys "jarruttaa" vettä, ja saa sen jäämään "jumiin" pieniin huokosiin. Multaa kastellaan niin kauan, että siinä olevat pienet huokoset täyttyvät ja mullassa oleva turve tai muut vettä sitovat aineet ehtivät turvota. Tärkeää on kuitenkin, että liika vesi pääsee valumaan pois. Muuten suuret huokoset täyttyvät nekin vedestä, ja juuret hukkuvat.

Eli tarpeeksi vettä kerralla, ja liian veden on päästävä valumaan pois. Tapoja on monia. Ensin kuitenkin varmistetaan, että kasvi tarvitsee vettä. Työnnetään sormi multaan ensimmäiseen niveleen asti. Jos multa ei tunnu märältä, tarvitsee kastella. Kastelun tarvetta ei siis katsota vesisäiliön mittatikusta tai kalenterista, vaan siitä, miten paljon kasvilla on vielä juotavaa.

Jos ruukussa on pohjareikiä, otetaan kasvi ruukkuineen ja viedään vesisammion luo. Upotetaan ruukku veteen ja annetaan mullan imeä vettä itseensä 10-15 minuuttia tai kunnes ilmakuplien tulo loppuu. Sitten nostetaan kasvi ruukkuineen vedestä pois sellaiselle alustalle, jossa liika vesi pääsee valumaan pois. Kun vettä ei enää tiputtele pohjasta, viedään kasvi takaisin. Tämä kastelutapa on hyvä monesta syystä. Ensinnäkin se sopii suurimmalle osalle kasveja. Toisekseen se on hyvin helppo oppia. Kolmanneksi se estää suolojen kertymistä multaan. Lisäksi jos kasvin vie kastelua varten vesipisteelle, sen saa helposti samalla suihkutettua pölystä.

Missä voi mennä vikaan: Unohtaa kasvin uppeluksiin vesisaaviin, tai ei anna kasvin valuttaa liikoja vesiä pois, vaan nostaa kasvin suojaruukkuunsa (ruukkuun, jonka pohjassa ei ole reikää) liian pian. Liika vesi valuu suojaruukun pohjalle kerrokseksi, ja tukahduttaa juuret ruukun pohjalta.

Jos kasvi on edelliseen liian painava siirrettäväksi tai jokin muu estää tavan yksi, voidaan tuoda vesi kasvin luo. Taas on tärkeää, että liika vesi pääsee pois, mutta varmista, ettei se paikka ole perintökalusteen pinta tai valkoinen matto. Kasvin juurelle kaadetaan vettä niin paljon kuin ruukkuun mahtuu. Odotetaan, että se imeytyy. Taas ruukkuun kaadetaan niin paljon vettä kuin siihen mahtuu. Odotetaan, että sekin imeytyy. Jatketaan, kunnes ruukun pohjasta tulee vettä pihalle.

Missä voi mennä vikaan: Jos kasteluväli on venähtänyt liian pitkäksi, ja multa on rutikuivaa, vesi voi hulahtaa suoraan läpi, eikä jää hyödyttämään kasvia. Silloin olisi hyvä, jos veden saisi viipymään ruukussa pidempään. Joko hidastetaan veden karkaamista kasvin ulottuvilta aluslautasen (tai suuren saavin) avulla tai kaadetaan kasville vettä, kunnes multa alkaa taas sitä imeä. Jos käytetään aluslautasta tai saavia, niille valuneen veden annetaan seistä kasvin ulottuvilla 10-15 minuuttia, jonka jälkeen ylimääräinen vesi kaadetaan pois. 

Jos käytetään säiliöruukkua, katsotaan ensin, onko säiliössä vettä. Jos on, jatketaan matkaa. Jos ei ole, tökätään sormi multaan ja kokeillaan, onko se märkää. Jos multa on kuivaa ensimmäisen nivelen matkalta, kastellaan. Kaada ensin vettä niin paljon yläkautta kuin ruukkuun mahtuu ja anna sen imeytyä. Katso, tuliko vesisäiliöön vettä. Jos ei, toista. Kun vettä päätyi säiliöön asti, voit täyttää säiliön kasteluaukon kautta.

Missä voi mennä vikaan: Tapoja on monia, mutta vettä pitäisi aina kaataa yläkautta edes jonkin verran, jotta kasvi saa juotavaa, vaikka sen juuret eivät yltäisikään säiliöön asti. Vaikka säiliössä olisikin juuria, voi olla että ne ovat vahingoittuneet, eikä kasvi saa niillä imettyä vettä. Yllä kuvatulla tavalla multaan syntyy vesipatsas, joka varmistaa vedensaannin.

Vaarana on, että kasville annetaan niin paljon vettä, että säiliön vesi nousee multaan asti ja tukehduttaa juuria. Jos tämän haluaa välttää, tapoja on monia. 1. Odottaa niin kauan, että kaikki yläkautta kaadettu vesi on varmasti päässyt valumaan säiliöön, ja täyttää sitten säiliö tarkistaen välillä mittatikulla vedenpinnan korkeuden. 2. Täyttää säiliön vain puolilleen. 3. Tekee ruukkuun ylivuotoreiän tai -reikiä säiliön yläpuolelle, jolloin liika vesi pääsee valumaan pois, mutta säiliö ei tyhjene.

Tiedän, että jotkut kastelevat ruukkukasvinsa vain kaatamalla vettä aluslautaselle, eivätkä kaada vettä yläkautta lainkaan. Tämä toimii, kunhan kasvin juuret yltävät jo lautaselle asti. Pienet taimet ja ruukunvaihdon kokeneet kasvit tulisi kastella yläkautta.
 
Nämä ovat kastelun yleisohjeet, jotka sopivat suurimmalle osalle huonekasveista. Poikkeuksen muodostavat kasvit, jotka vaativat runsaasti vettä (kodinonni, viheradiantumi). Yhteistä näille kasveille ovat hyvin ohuet lehdet. Ne suositellaan istutettavaksi säiliöruukkuun, jonka säiliö täytetään heti, kun se tyhjenee. Myös hyvin kuivissa oloissa olevat kasvit, kuten kaktukset vaativat omat kasteluohjeensa. Niillekin annetaan kerralla paljon vettä, mutta kasteluväli on paljon pidempi kuin muille kasveille suositeltava pari päivää - viikko. Mehikasvien kohdalla on erityisen tärkeää, ettei liika vesi jää seisomaan multapaakkuun.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Kirja-arvostelu


Ostin kirjan jo aikaa sitten (elokuu 2010), mutta en ole muistanut kertoa siitä. Ensikokemuksen perusteella siinä oli paljon hienoja kuvia. Vasta nyt, kun olen tutustunut kirjaan paremmin ja vertaillut sen tietoja eri tietolähteiden (enimmäkseen Christine Burtonin kotisivujen ja http://www.hoyor.net/) kanssa, täytyy sanoa, että se on paljon parempi ja tarkempi kuin mitä alunperin arvelin. Internetin tietoaitasta huolimatta tartun kirjaan monta kertaa viikossa. Ensinnäkin, siinä kerrotaan kasvista enemmän kuin pelkkä nimi. Toisekseen siinä kerrotaan kuinka helppo tai vaikea kasvi on kasvattaa, juurruttaa ja kukittaa. Koska kirjoittajat kasvattavat kasvejaan Ruotsissa, jonka olot eivät eroa Suomen oloista kovin merkittävästi, luotan heidän neuvoihinsa enemmän kuin Floridassa, Hawajilla tai Australiassa asuvan. Kolmanneksi kirjoittajat ovat käyttäneet aikaa saadakseen faktansa kohdilleen. Moni kirjoittaja netissä kirjoittaa sen, mitä muistaa/luulee/arvelee asiasta tietävänsä, eikä korjaa virheitään, vaikka niitä myöhemmin huomaisikin.

Sellaisesta kasvisuvusta kuin posliinikukat on vaikea alkaa kirjoittaa kirjaa monestakin syystä. Ensinnäkin monen lajin tyyppinäytteitä ei joko ole koskaan ollut olemassakaan tai ne ovat jossain vaiheessa tuhoutuneet. Kuitenkin monia lajeja on ollut kasvatuksessa jopa satoja vuosia, ja niitä on sinä aikana jaettu pistokkaina ja kasvatettu siemenestä ilman että kukaan on tarkasti tiennyt, mikä kasvi on kyseessä. Koska posliinikukat ovat haluttuja, ja ihmiset rakastavat uutuuksia, niiden luonnollisilla levinneisyysalueilla ihmiset keräävät luonnosta pistokkaita, lätkäisevät niille myyvän nimen ja lähettävät ostajille. Nämä pistokkaat voivat olla mitä tahansa vanhoista tutuista lajeista tieteelle tuntemattomiin tai luonnonhybrideihin. Pahimmillaan (?) ne eivät edes ole Hoya-suvun edustajia, vaan esimerkiksi Dischidia-sukua. Lisäksi pakkaa sekoittavat "asiantuntijat", myyjät, jotka haluavat julkaista uusia ja uusia lajeja markkinoille jotta voisivat myydä niitä kiskurihinnoin hyvällä voitolla. Ei ole väliä, onko myytävä kasvi oikeasti uusi laji, riittää että sillä on uusi nimi. 

Kirjassa ei ole kaikkia lajeja, ja osa "peruslajeistakin" puuttuu. Ihmettelin H. compactan ja H. fungiin puuttumista. Compacta on kuitenkin mainittu, mutta sitä väitetään isoposliinikukan synonyymiksi, mitä se ei ole. H. motoskei ei myöskään ole H. carnosan synonyymi, vaan oma lajinsa. (Itse asiassa on mahdollista, että jossain vaiheessa nykyään carnosaksi kutsuttu posliinikukka on on mennyt sekaisin nykyään motoskeiksi kutsutun kasvin kanssa, ja se kasvi, joka aikoinaan julkaistiin H. carnosa -nimellä, onkin nykyään H. motoskei -nimellä tunnettu. Asiasta on kuitenkin vaikea saada varmuutta, sillä H. carnosa on hyvin muunteleva laji, se on kerätty kasvatukseen useita kertoja minkä lisäksi sen nimellä kiertää paljon siementaimia. Lisäksi pitäisi tietää varmasti, mitä kasvia julkaisija on tarkoittanut silloin vuonna 1810. Koko tarina täällä.) H. bella ei ole lajina, vaan alalajina H. laceolata ssp. bella, mutta se täsmää nykytiedon kanssa. (Tämä asia varmaan vielä ruoditaan moneen kertaan, sillä ennen H. bella -nimellä kulkeneita lajeja saattaa olla useita, ja niiden keskinäinen sukulaisuus ja lajirajat ovat vielä ratkaisematta, mikäli olen ymmärtänyt netissä vellovaa keskustelua oikein.) H. javanica on kirjassa nimellä H. multiflora, vaikka David Liddle selvitti lajien nimien vaihtuneen päikseen viimeistään 2006, kun kirja on julkaistu 2008.
 
Toisaalta kirjasta löytyy monia lajeja, joista etukäteen olin varma, ettei siinä niitä ole. Siinä kerrotaan myös lajeista, joista netistä ei löydä muuta tietoa kuin nimen, ehkä onnella kuvan kukastakin, joka ehkä sille kuuluu. Luulen, että joidenkin lajien rajaaminen kirjan ulkopuolelle selittyy sillä, että kirjoittajat ovat halunneet kirjoittaa vain lajeista, joita he ovat itse kasvattaneet. Minusta se antaa uskottavuutta kasvatusohjeille.

Minusta olisi ollut hyvä, jos jokaisen lajin kohdalla olisi ollut myös tyhjä sivu muistiinpanoille, sillä niitä minulla on kirjan sivuille kertynyt. Kaipaisin myös tarkempia lajikuvauksia, jotta lajien tunnistaminen olisi helpompaa. Tällä hetkellä jos haluaa tietää, mitkä ovat jonkin lajin tarkat tuntomerkit, ne on etsittävä lajin julkaisusta (tarkoitan siis sitä tarkkuustasoa, jossa käydään kukan rakenne ja huokoset yms. läpi). Joistain olen löytänyt tarkat kuvaukset kotimaansa ympäristöministeriön tai vastaavan organisaation sivuilta. (Olen sen verran nuori, että jos jokin ei ole netissä, sitä ei ole olemassa. :) Toisaalta minulla ei ole varaa matkustaa eikä yhteyksiä, jotta tietäisin pyytää jotakuta lähettämään minulle tiedot.) Joidenkin lajien kohdalla kerrotaan, mihin lajeihin se on helposti sotkettavissa, mutta ei kaikkien. Kaikista kuvatuista lajeista ei ole kunnon kuvaa lehdistä. MUTTA: Kirjassa on omakohtaista tietoa, hyvät valokuvat, oikea tieteellinen nimi, synonyymejä ja nimiä joilla kasvi kiertää, oikaisuja netissä kiertäviin vääriin tietoihin ja monta kiehtovaa lajia. 

Kirjan suurin puute on, ettei se ole 1000 sivua pidempi. Tällaisenaan se on paras kirja alallaan ja suosittelen ehdottomasti sen hankkimista jokaiselle, joka haluaa tutustua posliinikukkiin paremmin.


The Genus Hoya - Species and cultivation
Kirjaa myy Botanova.

Vääriä tietoja ja luuloja

"Mustat kirvat ovat kilpikirvoja, vihreät tavallisia."
  
- Ei pidä paikkaansa. Kirvojen väriin vaikuttaa laji ja se, mitä ne ovat syöneet. Pelkästään Suomessa arvioidaan olevan satoja lajeja. Kirvat eli lehtikirvat (Aphididae) ovat pehmeäruumiisia hyönteisiä, jotka lisääntyvät uskomattomalla tahdilla. Niillä voi olla siivet tai sitten ei. Paras tapa tunnistaa kirva, on ottaa suurennuslasi tai luuppi ja katsoa sillä otusta. Jos otuksen peräpäässä näkyy kaksi taaksepäin osoittavaa putkea, se on kirva. Kirvoihin tehoavat monet torjunta-aineet, mutta niiden lukumäärä tekee torjunnasta vaikeaa. Jos jonnekin jää yksikin kirva, hetkessä niitä on taas monta.
  

Kilpikirvat (Coccidae) taasen ovat ihan eri otuksia. Niitäkin on useita lajeja, kuten kirvojakin. Niillä on nimensä mukaisesti kilpi, joka saa ne näyttämään vaarattomilta kohoumilta kasvin varressa, kunnes on liian myöhäistä. Aikuinen kilpikirva ei liiku, vaan luottaa suojakilpeensä ja tarrautuu kasviin kärsällään. Se munii kilpensä alle, ja vasta kuoriutuneet toukat lähtevät kuoren suojasta etsimään itselleen sopivaa paikkaa loppuiäkseen. Lisäksi ovat vielä villakilpikirvat, jotka kuuluvat kilpikirvoihin. Ne näyttävät vaaleilta täpliltä. Moni (kuten minä) sekoittaa ne hometäpliin tai nukkaan kasvissa. Kilpikirvojen löytämiseen ensimmäisellä kerralla auttaa, kun joku osoittaa ne sinulle. Niiden tunnistamiseen tarvitaan luuppi tai suurennuslasi. Ennen kilpikirvoihin auttoi vain niiden kaikkien irtiraaputtaminen kasvista, mutta nykyään markkinoilla on systeeminen kasvinsuojeluaine Provado, joka tehoaa niihin. Kuitenkin,  kuten kaikkien kasvinsuojeluaineiden kanssa: Noudata annosteluohjetta (liian pieni kasvattaa tuholaisten vastustuskykyä, liian suuri tappaa kasvin) ja käytä vain oikeaan tarpeeseen.
  
Esimerkkejä: Todella paha kilpikirvasaastunta kasvissa (Tässä kilpikirvat ovat ruskeita, mutta niitäkin on erivärisiä). Villakilpikirvoja kaktuksessa.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Kuulumisia kotoa

Mies lähetti kännykkäkameralla otettuja todisteita siitä, että kasvit ovat yhä hengissä. Osa näemmä voi erittäin hyvin, ainakin sädeposliinikukasta päätellen. Tai sitten se uskoo kuolevansa justiinsa, ja kukkii viimeisillä voimillaan...? :D Vaikka näyttäisi kuvassa olevan terhakasta uutta kasvuakin.
Pistokkaista viimeinenkin näyttäisi juurtuneen, sillä H. campanulata on lähtenyt kasvuun. Ei tuota pientä vihreää töröä ollut vielä 27.3., jolloin otin itse näistä kuvan. Jee! Kuvan on sen verran epäselvä, etten osaa sanoa, onko obscurassakin pieni, vihreä alku... Toivotaan, että se se on.

Joko hoito-ohjeet ovat olleet todella hyvin kirjoitetut, tai sitten mies on seurannut tarkemmin kasvienhoitoani kuin olen kuvitellutkaan. Tai sitten posliinikukat ovat oikeasti juuri niin helppoja kasveja kuin olen toivonutkin. Toivotaan, että tilanne pysyy pääsiäisen jälkeenkin, sillä mies on pyhät sukuloimassa.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Vääriä tietoja ja luuloja

"Posliinikukkien maitiaisneste on myrkyllistä."
- Ei pidä paikkaansa. Kaikki Jotkut posliinikukat vuotavat maitomaista nestettä, jos katkaisee varren tai nyppäisee lehden irti. Tuo neste ei ole myrkyllistä. Mikään lähde, josta tämä "tieto" löytyy, ei osaa antaa yhtäkään tieteellistä tai muuten pätevää lähdettä "tiedolleen". Luulen, että tässä on mennyt sekaisin tieto tyräkeistä. Euphorbia-suvun kasvit, kuten joulutähti, vuotavat vaaleaa nestettä, joka ärsyttää ihoa ja sitä käsitellessä ei kannata hieroa silmiä.

Edit: Minua on korjattu. Posliinikukkien maitiaisneste voi olla maitomaista, kirkasta, kellertävää tai oranssia.

Hyvää Maan päivää!

Maa
Tänään vietetään kansainvälistä Maan päivää (Earth Day), jonka tarkoituksena on järjestää kansalaistoimintaa puhtaan veden ja ilman, sekä koko elinympäristön hyväksi. Päivää on vietetty vuodesta 1970. Lisätietoja: Earthday.org

Tanskalaisia pihoja


Olin elätellyt toivetta päästä tänään kuvailemaan pihoja ja puistoja, mutta koska flunssa, joudumme tyytymään räpsäyksiin hyvin tuuliselta päivältä kaksi viikkoa sitten. Kaikki pihat ovat saman kadun varrelta, kadulta kuvattuja. Tässä pihassa näkyy hyvin tyypillinen tanskalainen tapa yhdistää eri pensaita sekaistutukseen. On niiden juurella joitain perennojakin, mutta pääkoristearvo on pensailla.

Tässä yksi vähän erikoisempi piha. Pihapuu on hamlattu tai lehdestetty, kumpaa termiä nyt haluaa käyttää, ja seinänvierellä on hedelmäpuu , jota kasvatetaan muotoon.
Tässä on yksi aivan upea koivu. Lähempänä näki, että sen juurella on vanha, nykyään tyhjänä pidettävä uima-allas. Sitä ympäröi kasveja ja puuhun on kiinnitetty keinu ja kiipeilynaruja.
Tämä piha on tanskalaisittainkin erittäin huolella hoidettu. Talon ikkunalaudat olivat täynnä orvokkeja ja muita siemenestä kasvatettuja. Hyötykasvipenkit on jo pöyhitty uusia tulokkaita varten. Ja hedelmäpuut!
Ne ovat paitsi hyvin leikattuja myös kaikkien runko on valkaistu. Nyt ei varmasti kevätaurinko pääse tekemään tuhojaan rungolle. Tätä toivoisi näkevänsä enemmän Suomessakin. Tapa on paitsi hyödyksi kasville, myös nätin näköistä. Lisäksi jokaisen puun rungon ympäristö pidetään vapaana, jotteivät rikkaruohot pääse viemään puulle kuuluvia ravinteita. Näin ei myöskään tule vahingoittaneeksi puiden runkoa ruohonleikkurilla. Itse ehkä olisin tehnyt pyöreän kiveyksen ja tulevaisuudessa tuota joutuu suurentamaan, mutta hoitaa varmasti asiansa näinkin.

Kerrassaan upea piha! En malta odottaa, miltä se näyttää kuukauden päästä. Harmi, etten ole täällä enää myöhemmin kesällä.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Evakkolaisten kuulumisia

Sisko laittoi kuvaterveisiä. Viirivehka oli elossa ainakin vielä tämän kuvan ottamisen aikoihin. Mokoma aloitti heti tämmöisen kukintaryöpyn päästyään uuteen kotiin. Sehän on vain kasvanut kokoa ostamisensa jälkeen, kun taimistolla käytetyt kukitushormonit menettivät tehonsa. Nyt se on vihdoin kukintakoossa, eikä sitä pidättele mikään. Heti ne alkavat kukkimaan, kun minä en ole paikalla...
Pulla
Samassa asunnossa on myös tämmöinen villikko. Toivotaan, ettei kasvavalle kollinalulle tule hirmuinen kasvisten nälkä jossain vaiheessa.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Yhden pihan urakka

Päivä alkoi eilisen jatkoilla. Istuttajat olivat jo aamuviidestä alkaen vieneet puuntaimia pois, joten paikka oli jo paljon tyhjempi, kun aloitin työt 6:30. Valkoisten muovien alla olleet paljasjuuritaimet olivat lähdössä takaisin kylmiöön, sillä niitä ei ehdittäisi istuttaa ennen pääsiäisen pyhiä.
Kaikki puut piti saada istutettua vielä tänään, ja niitähän riitti. Onneksi en ollut siinä porukassa, sillä he tosiaan istuttivat puita aamusta iltaan, kunnes kaikki olivat maassa.
Tässä näkyy eilisen tulosta. Jätesäkeissä ovat paljasjuuriset, niiden ympärillä samaan kohteeseen menevät astiataimet.
Minun tehtäväni tänään oli ottaa kaikki astiataimet ja levittää ne valoon, jotteivät ne kuolisi pyhien aikana. Pääsiäisloma on täällä torstaista maanantaihin, eli vasta tiistaina päästään taas istuttamaan.
Puut piti tietysti myös kastella ennen kuin istuttajat veivät ne mukanaan. Nämä säkeissä kasvatetut oli paljon helpompi kastella, sillä vesi pysyi juurten ulottuvilla paremmin, eikä vesi vienyt maata mukanaan lattiakaivoon. Näissä olivat "hitaammat" puut, kuten punalehtistä vaahteraa. Ne eivät olleet päässeet vielä paljoa silmujen puhkeamista pidemmälle. Tarkemmista lajeista en tiedä, kun näissä ei ollut nimilappuja.
Talon takana on valeistutus, jossa paljasjuuriset odottavat istutusta, jos niitä ei voida heti istuttaa kohteeseen. Täällä odottavat myös ne kasvit, jotka ovat jostain syystä jääneet yli. Ne käytetään sitten jossain muussa kohteessa.
Kello yhdeksän tauon jälkeen nämä perennat siirtyivät minun mukanani uuteen kotiinsa. Ne päätyivät erittäin mukavan vanhan pariskunnan pihaan. Valitettavasti minulla ei ollut lupaa kuvata heidän upeaa pihaansa, joten joudutte tyytymään sanalliseen kuvaukseen. Paikka oli tyypillinen tanskalainen omakotitalon piha. Istutusalueita oli laajennettu, ja minun työni tänään oli täyttää tyhjät kohdat kasveilla.

Etupihalle tuli varjoyrttiä ja alppiruusuja, sivupihalle paljasjuurisina istutettuja ruusuangervoja (Spiraea x bumalda 'Anthony Waterer') ja takapihalle skimmiaa, alppiruusuja, köynnöshortensia ja syreenipensaita. Takapihalle pensaiden alle ja ympäristöön istutettiin alppiruusuryhmään varjoyrttiä ja muille kurjenpolvea. Sain ensin tehdä hommia keskenäni, mutta yhden jälkeen sain "alaisen", 17-vuotiaan puutarhuriopiskelijan. Kello kolmeen mennessä kaikki yli 300 tainta olivat paikoillaan ja jäljet siivottu. Onnistuin myös ajamaan kohteesta takaisin firmalle iltapäivän ruuhkassa eksymättä kertaakaan, vaikka pomo oli minua kohteeseen viedessään eksynyt kerran. :)

Minulle luvattiin ensin huomiseksi töitä, mutta niitä ei sitten riittänytkään, joten tiedossa on löhöilyä. Katsotaan, palaako flunssa täydellä voimallaan, kun ei tarvitse tehdä mitään moneen päivään. 

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Tiistai on taimia täynnä

Tiistaina pakotin itseni terveeksi, koska sairaana olo on niiin tylsää. Pääsiäislomakin oli tulossa, joten tein periaatepäätöksen siirtää flunssan sinne. Päivä alkoi näin kauniissa tunnelmissa. (Jos joku tunnistaa kasvit, saa kertoa.)
Klo 6:30-9 istutimme paljasjuurisia. Ne ovat siis taimia, joiden juurista on puhdistettu enimmät mullat pois. Ne ovat halvempia ostaa, koska ne saa pakattua pienempään tilaan, niitä ostetaan yleensä isoina erinä ja kunhan ne pitää viileässä, ne eivät tarvitse valoakaan. Mutta sitten kun ne otetaan sieltä kylmiöstä, niput avataan, lasketaan jokaiseen kohteeseen oikea määrä, pakataan ne jätesäkkeihin, viedään kohteeseen ja istutetaan, niin siinä on oikeasti kiire. Kasvien juuret eivät saa missään vaiheessa kuivua, ettei kasvi kuole. Jos ne ovat jossain vaiheessa liian pitkään lämpimässä, ne lähtevät kasvuun ja alkavat kuluttaa vettä.
Näin ikkään. Toinen teki lapiolla kolon ja toinen tökkäsi kasvin sinne. Tätä toistettiin. Toivottavasti osasimme tulkita istutuskarttaa oikein ja oikeat kasvit tulivat oikeisiin kohtiin. Etenkin angervojen kanssa sai olla tarkkana, että pinot pysyivät erillään, sillä jos ainoa ero on kukinnon väri, ei niitä sieltä lajittele enää kukaan erilleen jos ne menevät sekaisin.

Kahvitauon jälkeen minut siirrettiin lajittelemaan paljasjuurisia ja paakkutaimia, jotta istuttajilta ei loppuisi materiaali kesken. Nyt on sitten todella vähän ja huonoja kuvia, koska oikeasti oli hirveä kiire ja toisekseen olin koko ajan kastelemassa jotain. Vesi ja tekniikka eivät tunnetusti pidä toisistaan, ja koska olin itsekin litimärkä, vaikka yritin välttää kastumista, kamerakin olisi varmaan ollut.
Tämä metsä piti siis laskea, lajitella ja pakata. Vasemmalla tornissa perennoja. Niiden takana näkyy kukkivia kirsikkapuita. Lattialla laatikoiden raosta näkyy paljasjuurisia pensaita, mm. kanukoita. Isot puulaatikot olivat täynnä laakerikirsikoita (Prunus laurocerasus 'Rotundifolia'). Niiden takana näkyy vielä muiden puiden latvoja.
Pomo antoi minulle lapun, jossa luki esimerkiksi "C. 'Flavir.' 15" (joka siis tietenkin tarkoitti 15 kappaletta keltaoksakanukkaa Cornus alba subsp. stolonifera 'Flaviramea' ) ja minä yritin löytää sen jostain lukuisista tämännäköisistä kasoista, joissa jossakin sitä ehkä oli. Joskus ei löytynyt, ja sitten piti tutkia avaamattomat laatikot, olisiko niissä. Jos pomo oli puhelimessa tai ei muuten ollut tekemistä, piti kastella paljasjuurisia tai paakku- ja astiataimia, etteivät ne kuivuisi. Siinä se päivä sitten hurahtikin.