perjantai 30. joulukuuta 2011

Lumihiutaleita ikkunaan


Joulun pyhinä tuli myös askarreltua. Tai mies askarteli, minä en. Täällä saa askartelukaupoista olkiaskartelun "starttipakkauksia", joissa on mukana kaikki muu, paitsi sidonnassa käytettävä lanka. Ohjekirja oli saksaksi, mutta hyvin mies saksantaidottomana sai kuvallisista ohjeista selvää. Nyt näitä on jo laatikollinen. Minusta nämä olivat niin hienoja, että niitä piti laittaa esille! Kauniit pitsiverhot.


Tässä vielä suosikki lähempää. Hyvää uutta vuotta kaikille!

lauantai 24. joulukuuta 2011

Luovaa puuron keittoa


Meillä ei ole uunia, vain keittolevy. Patojen ja kattiloiden kanssa olemme vierastalon tarjonnan varassa, joten riisipuuron keitto vaati päänraavintaa. Lopulta mies keksi tämmöisen sovelluksen. Isoon kattilaan vettä, pieneen puuroaineet ja levy päälle. Hämmentämisen lisäksi tätä piti vahtia. Nelosella vesi kiehui niin lujaa, että maito ja vesi sekoittuivat. Kolmosella vesi taas ei oikein meinannut jaksaa kiehua lainkaan, joten levyä piti vaihdella keittämisen ylläpitämiseksi. Lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoinen. :)

Makoisaa joulua kaikille!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Päivän talvi


Uskomatonta. Eilen aamulla maa oli valkoinen. Kaikki lumi oli tullut kerralla yön aikana, ja pysyi maassa koko päivän, vaikka lämpömittari näytti plussaa koko ajan. Nappasin kameran mukaan ja suunnistin kaupungille.


Mainille päästyäni märkiä rättejä tippui jo taivaan täydeltä, eikä näkyvyyttä ollut paljoakaan. Pilvenpiirtäjät katosivat pilvien sekaan. Tänä aamuna maa oli taas tasaisen vihreä, mutta saimmepa nauttia lumesta edes yhden päivän, jopa täällä "etelässä".

torstai 15. joulukuuta 2011

Kastelu on välineurheilua

"Täsmäkasteluase"
Sain vihdoin puutarhurin opinnot valmiiksi, enää odotellaan että saan paperit käsiini. Mies onnitteli ostamalla minulle kastelukannun, jota olen pitkään toivonut. En tyytynyt vihjailemaan, vaan kerroin, että valmistun, toivon lahjaksi tätä ja sen saa ostaa tuolta. Tämä on todella kätevä. Kannun saa helposti poimittua ikkunalta tuosta "poikkipuusta". Siihen menee litra vettä, mikä riittää kertakasteluun nykyisellä viidakollani paremmin kuin hyvin. Sillä saa annosteltua vettä hyvin pienenkin määrän ja tarkasti kohteeseensa. Täytenäkään siitä ei vesi pääse kastellessa karkaamaan muualta kuin nokasta, kiitos korkean täyttöaukon reunuksen. Kannuun kuuluu myös suutin, mutta sitä varmaan tarvitaan vasta, jos rupean jotain siemenestä kasvattamaan.

Vesi oli täällä ongelma kovuutensa vuoksi, mutta siitä selvittiin. Käyn ostamassa huolttarilta akkuvettä eli tislattua vettä. Sitä menee ainakin näin talvisaikaan hyvin vähän, tähän mennessä noin 2,5 l. Säilytän vedet auringolta suojassa, enkä kastelukannussa, jotta ne eivät turhan takia haihtuisi ennen kuin ovat edes olleet kasvien juotavissa. En tiedä, onko tämä nyt turhaa hienostelua, kun paikallisista moni kastelee kasvinsa ihan kraanavedellä, mutta ainakin lehtien pudottelu loppui. Katsotaan, miten tilanne muuttuu, jahka kesä koittaa ja kasvien vedentarve kasvaa.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!


Täällä on jo joulun juhlinta täydessä käynnissä, ainakin mitä katukuvasta voi päätellä. Joulukadut ovat olleet auki jo viime kuun puolelta asti. Kaupoissa joulutavaraa on myyty jo syyskuusta asti. Tämä joulukatu lähtee pääostoskadulta, joten turistit löytävät sen helposti. Tarjolla on paljon glühweinia (joka ei ole glögiä) ja bratwurstia. Niin ja vaikka mitä muuta! Paikalliset kaupat, jotka ympäröivät joulukatua, ottavat tapahtumasta kaiken ilon irti. Ovet ovat auki kadulle asti, joten mitä ei kadulta löydä, löytyy katon alta.

Selvästi mikään ei ole jouluisampaa kuin karuselliajelu. Karuselleja on vähän jokapaikassa, tältä joulukadulta bongasin niitä kaksi.

Pipareita pitää myös olla. Näitä kojuja on myös paljon. Jättimäisiin pipareihin on kirjoitettu kaikkea ylimakeaa.


Pipareihin voi myös käyttää kiiltokuvia. Hyvä vinkki meille piirrustustaidottomille. ;)

Joululeivonnaisia emme ole vielä maistaneet, vaikka niitä on tarjolla vähän joka paikassa. Edes jouluhalkoa emme ole vielä kokeilleet, vaikka siihen ei voi olla törmäämättä. Näiden nimiä en edes tiedä...


Joulukoristeita täytyy tietysti olla.


Tässä kojussa myytiin vain oljesta tehtyjä joulukoristeita. Tämä oli suurin ja komein, siten myös kallein. Hienoja, mutta miten ihmeessä tuommoisen saa ehjänä kotiin asti?


Maustepuodissa näytettiin, että mausteillakin voi koreilla. Neilikoita on liimattu ilmeisesti styroxpallon päälle, ja saatu tuoksuva kuusenkoriste. Yhdistän tuollaiset pähkinänsärkijät Englantiin, mutta niitä on täälläkin kauppojen hyllyt täynnä.


Kadun päässä myytiin joulukuusia, ja ne myös kävivät kaupaksi, 29.11. Myöhemmin sain selville, että täällä joulukuusi ja muut koristeet laitetaan jo ensimmäiseksi adventiksi, ja niitä ihastellaan koko kuukausi. Niin ne tavat vaihtelevat.


Ostoksilla tulee tunnetusti nälkä. Näin kuuluu grillata makkaraa. Tarvitaan keinun runko, valtava arila ja tietysti nuotio. Makkarat keinuivat aikamoista vauhtia. :)


Tarttuihan sieltä itsellekin jotain mukaan. Näitä kauniita posliinisia tuikkulyhtyjä myytiin monessa kojussa. Pihimpi olisi tehnyt hintavertailuja, mutta minä en selvästi ole pihi.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Mitä, kovaa vettä?

Suomessa olen tottunut veden"kovuuteen", joka on 1,1-2,5°dH (=erittäin pehmeää). Täällä se on 11-12°dH (=kovahkoa). Ihmettelinkin, miksi kasvini alkoivat voida huonosti. H. griffithii tekee kuolemaa, sormet ja varpaat ristissä toivon, että se selviäisi. Google on laulanut, kun olen selvittänyt, millaista vettä täällä hanasta tulee ja mitä sille voi tehdä, että sen kovuuden saisi lähelle sadeveden arvoja. Pitää kai selvittää, saako täältä jostain tislattua vettä, kuten Suomessa huoltoasemilta.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Orkideaharrastajia hemmotellaan

Tämä viesti on nyt täynnä tuotemainontaa, mutta korostan, ettei Biolan maksa minulle mistään mitään. Suomen orkideayhdistys viettää tänä vuonna 50-vuotissynttäreitään, mikä on yhdistykselle Suomen mittakaavassa korkea ikä. Onnittelut! Juhlanäyttely Helsingissä meni minulta ohi, mutta valokuvia saa ihailla täällä.



Juhlan kunniaksi (?) Biolanilta on tullut tuotepaketti erityisesti orkideoille: kasvualustapakkaus ja lannoite. Kasvualustapakkaus sisältää erikseen pakattuina grillihiiltä, kaarnaa, turvetta ja perliittiä. Onhan noita kaikkia saanut ostaa erikseenkin, mutta kaikkia ei ihan joka paikkakunnalta helposti saa ja kaarna voi olla kiven alla jos ei omista omaa metsää tai halua tilata sitä kuutiokaupalla. Mukaan saa ohjeet tavallisimpien orkideojen vaatiman kasvualustan tekemiseen. Tämä tuote on kehitetty yhdessä Suomen Orkideayhdistyksen kanssa. Jokohan nyt loppuisi se orkideoille sopimattoman orkideamullan myynti?


Lannoite ei todellakaan ole mitään laimennettua viherkasvilannoitetta. Taustalta löytyy tieteellinen artikkeli, paljon testien toistamista ja belgialainen taimitarha Akerne Orchids. Tuloksena syntyi lannoite, jota belgit vielä testasivat kahden vuoden ajan omalla tarhallaan ennen tuotteen päätymistä yleiseen myyntiin. Yhteensä lannoitteen taustalla on yli 10 vuoden tutkimustyö. Ei siis voi puhua mistään mutu-tuntumalta lannoittamisesta. Lisäksi tuotetta mainostetaan helppoudella. Yksi ja sama lannoite käy vuoden ympäri, eikä enää tarvitse käyttää yhtä kasvuun ja toista kukittamiseen.

Enää ei jää muuta puuttumaan kuin kunnon ruukkusarja orkideoille. Ehkä sellaista ei katsottu tarpeelliseksi, kun orkideoille saa niin helposti ruukun tehtyä itse? Toisaalta niin kauan kun kaupoissa myydään "orkidearuukku"-nimellä lasisia orkideantappajia, olisi hyvä että tarjolla olisi myös valmiita ruukkuja, jotka olisivat orkideoille hyvästä, eivät pahasta. Tai sitten niille lasisille ruukuille annettaisiin jokin muu nimi jossa niitä ei suositella millekään kasville, esim. "koriste-esine, lasia".

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Kasvit tänään

Nyt ei voi enää puhua viidakosta. En saanut muuttokuormaan mahtumaan kuin yhden laatikollisen kasveja, ja tässä ne ovat. Laitoin kanyakumariana-nimellä tulleet samaan ruukkuun tilan säästämiseksi. H. griffithii:n siirsin muuttoa varten säiliöruukkuun. Se mahtui laatikkoon juuri ja juuri niin, että kannenkin sai vielä kiinni. En tiedä, päättikö se sen vuoksi kellastuttaa molemmat täyskokoiset lehtensä, vai jostain muusta syystä. Pienissä ruukuissa ovat nyt H. picta, H. serpens ja H. pallilimba. Serpens sai alennuksen säiliöruukusta pienempään sen jälkeen kun kaikki muut paitsi yksi pistokas kuoli. Olen saanut niitä nyt kahteen otteeseen, jälkimmäisellä kerralla 6 kpl. Toivotaan, että tämä selviää.


Tämä leppis on kai päättänyt talvehtia kanyakumarianan lehdenhangassa. Se on nyt tököttänyt tuossa samassa kohtaa useita päiviä liikkumatta. Jos sitä tökkää, se liikkuu vähän ja jähmettyy taas. En usko, että tuo tuossa onnistuu talvehtimaan, täällä on liian lämmintä.


Kastelukannu ei mahtunut muuttokuormaan, mutta ilman on pärjätty. Kämppä on vierasasunto, joten täällä on kaikki astioista huonekaluihin ja pyyhkeisiin. Astioissa ei ollut syviä lautasia, mutta kermakko oli. Se pääsi kastelukannuksi.


H. griffithii näyttää kaukaa katsottuna kuolevalta, mutta kun katsoo tarpeeksi läheltä, huomaa että se pursuu elämää. Toivotaan, että vuoden päästä se on jo kasvin, ei tikun näköinen.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Uusia näkymiä


Nyt on muutettu, Saksaan. Kämppä on mieheni työpaikan vuokra-asunto, ja tässä asutaan seuraava vuosi. Saanko esitellä: Nykyisen asuntomme piha. Tuo lähin talo on samalla pihalla, eli aika isot on tilukset. Täällä on vielä näin syksyistä.


Vähän eri suuntaan. Täällä on itseasiassa ollut niin lämmintä, että kasvit ovat vähän sekaisin. Lehtikuuset ovat keltaisia, mutta ne työntävät jo uutta kasvua oksien kärjistään. Samoin poppelien ja muiden eteläisempien asukkien silmut ovat alkaneet paisua aivan väärään aikaan.


Täällä ei änge sisään kärpäsiä, vaan leppäkertuja. En onnistunut saamaan niistä yhtäkään tarkkaa kuvaa, tässä paras. Avaat ikkunan, ja niitä tulee sisään heti vähintään kaksi. Ennätys taisi olla viisi yhdellä kertaa. Koska täällä ei tunneta ilmastointia, ei painovoimaista tai koneellista, vuokralaisten tulee tuulettaa asuntoaan vähintään kahdesti päivässä, jottei se homehdu. Lisäksi aina suihkun tai ruuanlaiton jälkeen pitää myös tuulettaa. Leppiksillä on siis paljon mahdollisuuksia tulla lämmittelemään meille. Tuntuvat tykästyneen H. kanyakumariana:an. Mikäs siinä. Ilmainen tuholaistorjunta. :)

torstai 10. marraskuuta 2011

Kasvit kylässä


Hoya nummularioides
Sain kuin sainkin käytyä ottamassa kukista kuvat auenneina. Läheltä piti, sillä kuvauspäivä oli muuttopäivän aatto. Kukkien tuoksun tunsi vasta kun työnsi nenän kiinni terttuun, mutta se saattoi johtua siitäkin, että oli vasta varhainen ilta. Tuoksu oli minusta hunajainen, ja pidin siitä enemmän kuin sädeposliinikukan (H. lacunosa) tuoksusta, joka minusta on liian terävä. Tämä oli pehmeämpi tuoksu. Kasvi oli täynnä kukkaterttuja, mutta ne olivat kaikki eri vaiheissa, eli vain pari-kolme oli kerrallaan täysin auki.

Hoya carnosa
Muistin vasta, kun olin laittanut kengät jalkaan, että piti ikuistaa myös äitini isoposliinikukan koko. Hänellä on siis ollut näitä kaksi, mutta toisen hän unohti ulos kylmään, ja se kuoli. Se oli tätäkin isompi.

Hibiscus rosa-sinensis
Samalla reissulla kävin katsomassa myös siskoni hoidossa olevia kasveja. Kiinanruusu on komeassa kasvussa. Sain karsia sitä vähän ja tukea hujoppia pystympään, ennen kuin siitä kehtasi ottaa kuvan.


Myös viirivehka voi hyvin, vaikkakaan ei kukkinut tällä kertaa. Kasvi on selvästi ollut hyvä ostos, kun se on jo jaettu kahdesti kahtia, ja ainakin yksi noista taimista on jaettu edelleen neljään. Yksi vitosen kasvi on siis  valloittanut jo ainakin kuusi asuntoa.


Tässä asunnossa vaikuttaa tämmöinen kasvintuhooja. Toivottavasti hän ei kovasti mieltyisi kiinanruusun makuun. Palmuvehkaparka on menettänyt tämän suuhun kaiken uuden kasvunsa. Katsotaan, kumpi on sinnikkäämpi, kissa vai kasvi.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Uusia postauksia

Sain vihdoin tehtyä kaksi postausta, jotka jäivät keväällä tekemättä. Laitoin ne tuonne päivämäärille, jolloin ne piti alunperin julkaista, mutta ei ehtinyt. Linkit:



Jos nyt kohta pääsisin normaaliin julkaisutahtiin taas. Puutarhurin papereista puuttuu enää yksi raportti, joten eiköhän kohta voida juhlia sitäkin merkkipaalua. :)

lauantai 29. lokakuuta 2011

Vie kasvisi kylään, ne alkavat käyttäytyä

Hoya carnosa, isoposliinikukka
Olen korviani myöten täynnä muuttamista ja kaikkea siihen liittyvää. Nyt tekee mieli tehdä mitä tahansa muuta, jopa päivittää blogia (!). :D Muuttojärjestelyihin on kuulunut hoitopaikkojen löytäminen kasveille kahden vuoden ajaksi. Vein helpoimmat äitini hoitoon, sillä hän on saanut isoposliinikukkansa pysymään hengissä vuosikausia. Kasvi yltää jo kattoon. Toivotaan, että minunkin kasvini voisivat tuolla hyvin. Alku ainakin lupaa hyvää: kaksi kasveistani alkoi kukkimaan. Toinen oli yllätys:
Tämä ei ole Hoya. Olin alkanut epäillä tunnistustani jo ennen kukintaa, mutta tämä varmisti asian. Kyseessä on ilmeisesti joko Aeschynanthus 'Twister' tai 'Rasta', todennäköisemmin tuo ensimmäinen. Molemmat ovat hollantilaisia jalostuksella aikaansaatuja kippuralehtisiä soihtuköynnöksiä. Tämä taas todistaa, ettei kannata uskoa kasvin "tunnistusta" ennen kuin se on kukkinut. Selkeä ero compactaan (kukkien lisäksi) on, ettei lehdistä tule samalla tavalla meheviä, eivätkä ne ole yhtä kippurassa. Niissä ei myöskään ole vaaleita pisteitä.

Toinen oli pistämässä pystyyn kunnon showta:
Ikinä ennen minulla ei ole tämä kukkinut. Heti, kun en ole paikan päällä nuuskimassa ja ihailemassa kukkaterttuja, tämä pykää niitä hirveän määrän. Jopa kavereille jakamani pistokkaat ovat nyt alkaneet työntää kukkavarsia, vaikka minulla tämä ei pistokkaana kukkinut. Selvästi kasvini ovat vieraskoreita... Yritän saada kuvan kukista auenneina, jos en itseni ottamana, niin veljeni.

lauantai 20. elokuuta 2011

Päivityskatko jatkuu toistaiseksi

Työharjoittelu on käynyt ranteille. Niin pahasti, että olen ollut nyt kaksi viikkoa sairauslomalla ja yrittänyt lepuuttaa niitä kaikin tavoin. Osa lepoa on ollut täysi tietokoneen käyttökielto. Loman jälkeen olen pitänyt tietokoneen käytön edelleen minimissään, jotta ranteet jaksaisivat työharjoittelun loppuun. Sitä on vielä kuukausi jäljellä. Lisäharmiksi onnistuin kitkiessa rikkomaan vasemman käden pikkurillini. Eli sen sormen, jolla kymmensormijärjestelmällä kirjoitettaessa painetaan a:ta, joka on suomen kielen yleisin vokaali. Tilanne ei paljoa houkuttele kirjoittamaan. Kaikki aika tietokoneella kuluu nyt joko sähköposteihin vastatessa tai valmistumiseen vaadittavien tehtävien tekemiseen.

Toivon, että ehdin taas palata blogin pariin, kun valmistuminen on takana päin.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Tunnista kasvi


H. obscura -nimellä saamani kasvi ei ole saanut yhtään punaista lehtiinsä, vaikka on ollut suorassa auringossa. Sen lehdet paloivat, eivät punastuneet. Kun aloin verrata lehtiä kuviin, ne ovat myös eri muotoiset, suonet eivät erotu yhtä selvästi ja ne ovat liian pienet. Suurin lehti tässä kasvissa on 11 cm pitkä. Eli: mikä laji tämä on?

Edit: Ei ainakaan H. obscura. Sen lehdet ovat kuulemma litteät, kun tämän lehtien reunat kaartuvat lehden alle. Muitakin eroja on. H. mitrata:a ehdotettu, mutta sen lehtien alapuolella pitäisi olla violetteja pilkkuja, joita tässä ei ole.
Soppa sakenee myös kanyakumariana-nimellä tulleiden kasvien kohdalla. Vasemmanpuoleinen kasvi on käsitelty öljyllä, joten sen lehdet kiiltävät. Ne näyttävät minusta samasta kasvista otetuilta pistokkailta, mutta toisen kasvineste (vasemmanpuoleinen) on mintunvihreää, toisen valkoista. Tarkoittaako se, että nämä ovat eri lajia, sitä en tiedä.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Aitaverkkoon, mars!

Lähtötilanne: Kasvi, jonka tuki ei pysy pystyssä ja rulla aitaverkkoa. Ostin sitten koko rullan, kun ei metritavarana saanut. Pitää yrittää myydä tuo ylimääräinen jollekulle.
Kasvin selvittämiseen meni hetki, ja se vaati alkuperäisen tuen paloittelua. Onhan tuota lonkeroa.
Ruukkuun on alunperin tökätty 2 pistokasta. Molemmat näyttivät voivan yhtä hyvin, molemmissa oli myös palovaurioita. Edellinen omistaja kertoikin kasvin olleen suorassa auringossa. Jonkin verran sain leikellä kuivaneita varren kärkiä pois.
Tuen virittelyssä oli seuraava sotasuunnitelma: Yksi haaroista osoitti suoraan ylös, joten vedin sen tötterön läpi ja sen reunan yli. Muut roikkuivat vaakasuoraan, joten leikkasin niiden kohdalta alimman poikkilangan pois ja työnsin sitten tuen piikit multaan. Hyvin pysyi pystyssä, joten ei kuin pyörittelemään.

Tadaa! Näyttää ehkä vielä vähän hassulta, kun lehdet sojottavat kuka minnekin, mutta hän kyllä järjestää itsensä, jahka ehtii. Kukkavarsia on tässä kasvissa aivan hullun paljon, joten ehkä ensi keväänä voitaisiin taas nähdä kukkiakin. Toivossa on hyvä elää.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kasvun ihmeitä

Viikonloppu kului anoppilassa, jossa kirjotähdet olivat viihtyneet, kuten kuvasta näkyy. Oikean puoleinen oli tehnyt vielä ihan uskottavan pituisen kukkavanan, mutta tuo vasemman puoleinen oli sitten päättänyt kukkia sitten ihan kunnolla. Kukkavana on kolmehaarainen ja pisin haara painelee ikkunan yläreunaa pitkin vaakatasossa. Uusia valkoisia kukkia puhkeaa yhä, vaikka kukinta alkoi jo keväällä.
Matalamman kukkavanan tehnyt kukki punaisin kukin. Nyt siinä on näemmä siemenpalko. Katsotaan, saako siitä itämiskelpoisia siemeniä. Miten kukka on onnistunut hedelmöittymään, on arvoitus, sillä täällä ei ole kolibreja lennellyt.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Lisää postia

Onnekseni Sannira joutui muuttamaan pienempään asuntoon, ja vielä ihanampaa oli, että hän suostui lähettämään ylimääräiset kasvinsa minulle. Kasvit olivat vielä alkuperäisissä myyntiruukuissaan, ja meinasivat kaatua, joten ensimmäiseksi piti etsiä niille tarpeeksi suuret ruukut. Otin kuvan alkuperäisten ruukkujen teksteistä:


Ilmeisesti Plantagenilla on pääkaupunkiseudulla valikoimissaan muutakin kuin perusposliinikukkia. H. parasitica -nimellä myydään yleisimmin H. verticillata -lajia, mutta tunnistus on epävarma, kunnes kasvi kukkii. H. motoskei muistuttaa isoposliinikukkaa hyvin paljon, jopa niin paljon että on epäilty, että Linnaeus tarkoitti sitä kun kuvasi H. carnosa:n. Edelleen ollaan epäileväisiä, kunnes kasvi kukkii.
He pääsivät nyt kotiutumaan tälle ikkunalle. Katsotaan, miten rupeavat viihtymään. Olisin jo kieputtanut heidät aitaverkkoon, jos jokin firma täällä myisi sitä metritavarana. Lähin firma, joka näin tekee, on 60 km päässä. Sitä odotellessa, että sinne asti tulee asiaa, nämä saavat nyt olla näin.

Minusta on jännää, että kirjavalehtiset lajikkeet kaipaavat vähemmän valoa kuin täysin vihreälehtiset alkuperäislajinsa. Minun logiikkani sanoisi, että jos on tultava toimeen vähemmällä lehtivihreällä, olisi kiva saada enemmän valoa. Arvaisin, että valkoinen lehdenosa on herkempi palamaan, mikä voisi selittää tämän nurinkurisuuden. Tietääkö joku varmasti, miksi on näin?