Hoyia, hoyia

Pistokkaat ja taimi, jotka tilasin kuun alussa, saapuivat jo viime viikolla, mutta vasta tänään sain ne multiin asti. Ensin piti pestä kaverilta saatu akvaario, sitten vaihtaa Hoyien alla ollut pöytä kapeampaan, kun sänky ei meinannut mahtua huoneeseen. Lopuksi piti vielä kantaa akvaario suihkusta pöydän päälle.

Ensimmäiset hankinnat vasemmalta oikealle: H. australis 'Lisa', H. kanyakumariana, H. obovata, H. lacunosa ja H. nummularioides.

Sivummalla, nummularioideksesta oikealle ovat H. cumingiana ja H. curtisii, joka yrittää kuolla käsiini. Katsotaan, miten sen käy.

Viidakon paluu

Olen pitänyt posliinikukista taukoa vuodesta 2015, mutta nyt olisi tarkoitus palata rakkaan harrastuksen pariin. Kasvit tuli aikoinaan hävitettyä, koska jouduin asunnottomaksi, joten kaipailen pistokkaita. Tarjotkaa rohkeasti! Tällä hetkellä omistuksessani ei ole yhtäkään huonekasvia. Erityisesti haussa ovat:

H. calycina

H. curtisii

H. danumensis

H. griffithii

H. kanyakumariana

H. lacunosa

H. lambii

H. macrophylla

H. nummularioides

H. obovata

H. pachylada

H. picta

H. retusa

H. serpens

Muitakin saa tarjota!

Kasviesittely: H. cv. 'Mathilde'

Hoya cv. 'Mathilde'

Ostettu pistokkaana kesällä 2014.

Kukkinut minulla: Ei.

H. cv. 'Mathide' on kahden posliinikukkalajin, H. serpensin ja isoposliinikukan, risteymä. Sen varsi on 0,2 cm paksu, eikä oikein osaa päättää, kiipeilisikö vai roikkuisiko. Lehdet ovat paksut, 3 cm x 2,5 cm. Tummanvihreitä lehtiä täplittävät hopeiset pilkut. Lehtien suonitusta ei näe. Kukat ovat karvaiset ja tasaiset, halkaisijaltaan 2 cm. Teriö on valkoinen ja lisäteriö on valkoinen punaista keskustaa lukuunottamatta. Yhdessä kukkatertussa voi olla 20 kukkaa. Kukkien tuoksu muistuttaa isoposliinikukan kukkien tuoksua.

H. cv. 'Mathide' on yksi harvoista kaupoista saatavista posliinikukkaristeymistä. Se on perinyt molempien vanhempiensa hyvät ominaisuudet: Serpensiltä pienet lehdet ja jatkuvan kukkimisen, isoposliinikukalta helppohoitoisuuden. Olen saanut hengiltä jokaisen H. serpensin joka on hoitooni annettu, mutta tämä se vain kukoistaa. Lyhyen tutustumisen jälkeen voin suositella tätä kasvia lämpimästi.

Kasviesittely: H. nummularioides

Hoya nummularioides Constantin

Ostettu pistokkaana 06/2010.

Kukkinut minulla: uskollisesti joka syksy 11/2011 alkaen.

H. nummularioides kasvaa luonnossa Kambodžan, Laosin, Thaimaan ja Vietnamin alueella. Varsi on 0,3 cm paksu ja lamoava. Lehdet ovat jäykät ja samettisen karvan peitossa, 4,5 cm x 2,5 cm. Lehtien reunat ovat keskustaa tummemmat. Kukat ovat tasaiset, 0,7 cm. Teriö on valkoinen, lisäteriö punainen. Sarjassa voi olla jopa 20 kukkaa, jotka tuoksuvat voimakkaasti hunajalle.

Tämä kasvi arvostaa aurinkoista kasvupaikkaa. Se on hyvin vaatimaton, minulla ei ole ollut sen kanssa mitään ongelmia. Se kukkii loppusyksystä/alkutalvesta kukkapilvenä, jonka tuoksu riittää täyttämään koko kerrostalon. Pistokkaat voivat olla hankalat saada juurtumaan, mutta juurruttuaan kasvi on helppo tapaus. Kuivuus ei tunnu haittaavan tätä kasvia, mutta liikakastelulla tämänkin saa tapettua.

Suosittelen kasvia kaikille posliinikukista kiinnostuneille sen helppouden ja kukkimisvarmuuden vuoksi.

Kasviesittely: H. sp. DS-70

Hoya sp. DS-70

Ostettu: ?

Kukkinut minulla: Ei.

Hoya sp. DS-70 on kotoisin Filippiineiltä. Varsi on 0,15 cm paksu ja lamoava. Lehdet ovat paksut ja kovat, 3 cm x 2,5 cm. Lehden reuna on keskiosaa tummempi. Kukkien terälehdet kääntyvät taaksepäin kukan auetessa. Kukkien halkaisija on 0,6 cm ja niitä voi olla jopa 15 samassa sarjassa. Teriö on punainen, lisäteriö punainen ja keltainen. Kukat tuoksuvat kuulemma toffeelta.

Hoya sp. DS-70 kiertää myös nimellä H. tsangii. Tällä nimellä se on myös saanut suomenkielisen nimen rubiiniposliinikukka. Valitettavasti H. tsangii on aivan eri laji. Jotta asiat olisivat vielä hankalampia, oikea H. tsangii kiertää nimellä H. odettae. H. sp. DS-70 tekee kukkansa pitkien varsiensa kärkiin, joten jos haluaa kukkia, kasvista ei kannata leikellä jatkuvasti pistokkaita, kuten olen tehnyt. Pistokkaat juurtuvat helposti ja kasvi voi kukkia jo vuoden päästä juurtumisesta. Samaan ruukkuun kannattaa istuttaa usempi pistokas tuuhean kasvin aikaansaamiseksi.

H. sp. DS-70 tykkää runsaasta auringosta, on helppo kasvattaa ja sopii aloittelijoille.

Kasviesittely: H. pubicalyx

Hoya pubicalyx Merrill

Minulla on lajike 'Pink Silver'

Ostettu Viherlandia-puutarhamyymälästä 02/2011.

Kukkinut minulla: Ei.

H. pubicalyxin luontainen esiintymisalue seurailee Filippiinien rantoja. Varsi on 0,3 cm paksu ja kiipeilee itsekseen. Lehdet ovat nahkamaiset, 15 cm x 4 cm, tumman vihreät hopeanvärisin laikuin. Vain keskisuoni on helposti erotettavissa. Kukat ovat litteät ja karvaiset, halkaisijaltaan 2 cm. Teriön väri vaihtelee lajikkeittain vaalean pinkistä tumman punaiseen. Lisäteriön väri vaihtelee valkoisesta punaiseen. Samassa kukinnossa voi olla jopa 30 kukkaa. Kukat tuoksuvat hajuvedelle varsinkin iltaisin.

H. pubicalyx on yksi niistä posliinikukista, jota esiintyy usein myynnissä 'Hoya mix'-sekoituksissa. Siitä on jalostettu useita lajikkeita. Kasvilla kestää usein useampi vuosi, ennen kuin se kukkii. Kukinta vaatii valoa, joten liian hämärässä paikassa kasvi ei kuki. H. pubicalyx juurtuu helposti pistokkaista ja kasvaa nopeasti näyttävän kokoiseksi kasviksi. Sitä voi suositella aloittelijallekin, vaikkakin kukintaa voi joutua odottamaan.

Kasvi tuli minulle kaaressa ja siirsin sen heti aitaverkosta tehtyyn tukeen. Valitettavasti aliarvioin kasvin kasvuvauhdin ja jouduin pian jatkamaan sen tukea ylöspäin. Valitettavasti jatkopala irtoili jatkuvasti, joten lopulta leikkelin kasvin irti tuestaan ja istutin sen uuteen ruukkuun kunnon tuen kanssa. Myöhemmin sain jonkin mielenhäiriön tai hermostuin siihen, että kasvi jatkuvasti kasvoi tukensa yli, joten leikkasin kasvin taas irti tuestaan ja tällä kertaa kieputin sen huomattavasti tiheämpään tukensa ympärille, jotta tuki ei heti jäisi pieneksi. Tämä leikkaus oli kasville liikaa, ja se pudotti ison osan lehdistään. Vieläkään kasvi ei ole toipunut entiselleen ja sen keskiosan on yhä valitettavan kalju. Luotan kuitenkin siihen, että muutamassa vuodessa tuki katoaa köynnöksen alle.

Kasviesittely: H. pallilimba

Hoya pallilimba Kleijn & van Donkelaar

Minun yksilöni on Hoya pallilimba GPS 8864

Ostettu pistokkaana 06/2011.

Kukkinut minulla: Ei.

H. pallilimba on kotoisin vuoristorinteiden metsistä Indonesiasta. Sitä tavataan jopa kilometrin korkeudella. Varsi on 0,2 cm paksu, lamoava. Lehdet ovat nahkamaiset, 5 cm x 1,5 cm. Lehtien väri on harmahtavanvihreä. Lehdissä on hopeanvärisiä laikkuja, lehtisuonet eivät ole näkyvät. Kukkien terälehdet ovat taaksekääntyneet täysin avautuneina. Kukat ovat pienet, halkaisijaltaan 0,7 cm. Teriö on vaaleanpunainen, lisäteriö keltainen. Yhdessä sarjassa voi olla jopa 20 kukkaa. Tuoksu on miellyttävä.

H. pallilimba GPS 8864 eroaa tavallisesta H. pallilimbasta siinä, että sen lehdet ovat muodoltaan lusikkamaiset. H. pallilimban lähilaji on H. myrmecopa, pienikasvuinen laji, jonka lehdissä ei ole laikkuja. The Genus Hoya -kirja suosittelee H. pallilimballe pientä ruukkua. Laji ei ole nopeakasvuinen, mutta voi kukkia varhain ja kaikkina vuodenaikoina. Kukat ovat pieniä, mutta kasvi kukkii usein usealla kukkatertulla yhtä aikaa.

Oman kokemukseni mukaan kasvi on helppo kasvattaa, mutta jostain syystä (liian suuri ruukku? Liian vähän valoa?) se ei ole minulla kukkinut.

Kasviesittely: Ruusuposliinikukka

Hoya obovata Decaisne

Ostettu pistokkaana kesällä 2012.

Kukkinut minulla: 03/2015.

Ruusuposliinikukka on kotoisin Indonesian sademetsistä. Varsi on 0,5 cm. Kasvi kiipeilee itse ilman apua. Lehdet ovat paksut, 9 cm x 9 cm, tumman vihreitä hopeanvärisin laikuin. Lehtisuonet eivät ole näkyvissä. Kukkien terälehdet ovat täysin avautuneissa kukissa taaksepäin kiertyneet. Kukkien halkaisija on noin 1,5 cm. Teriö on vaaleanpinkki ja lisäteriö on punainen. Yhdessä kukkasarjassa on jopa 20 kukkaa. Tuoksu muistuttaa joidenkin mielestä ruusua. Itse haistoin ruusun vasta vanhemmista kukista, jotka olivat jo kukintansa loppupuolella. Tuoksu ei ole kovin voimakas, sen löytääkseen täytyy mennä kasvin lähelle.

Ruusuposliinikukka on kaunis, isoksi kasvava kasvi. Se on kaunis jopa ilman kukkia. Se voi kukkia jopa useita kertoja vuodessa. Kasvi tarvitsee tilaa ja valoa. Uusi kasvu kannattaa ohjata tukeensa ajoissa, varret puutuvat nopeasti. Ruusuposliinikukan puutuneet pistokkaat juurtuvat helposti. Joskus kasvi sekoitetaan H. kerrii-lajiin, mutta ruusuposliinikukan lehdet ovat useammin pyöreät kuin herttamaiset, kukat ovat erilaiset eivätkä ne tuota punaista mettä.

Kaikenkaikkiaan tämä kasvi on ollut helppo kasvattaa ja suosittelen sitä myös aloittelijoille.

Kasviesittely: H. memoria

Hoya memoria Kloppenburg

Ostettu Tuurin kyläkaupasta 04/2013.

Kukkinut minulla: Ei.

H. memoria on kotoisin Filippiineiltä. Varsi on 0,2 cm paksu ja lamoava. Lehdet ovat 6 cm x 2 cm, tummanvihreitä hopeisin laikuin. Lehtisuonet eivät ole nähtävissä. Halkaisijaltaan 0,6 cm kukat ovat karvaiset ja täysin avautuneina terälehdet ovat taaksepäin kääntyneet. Teriö on vaaleanpunainen ja lisäteriö punainen keltaisin kärjin. Yhdessä sarjassa on jopa 25 kukkaa. Kukat tuoksuvat kuulemma miellyttävältä.

H. memorian nimestä ei ole täyttä varmuutta. Sitä myydään myös nimillä H. revoluta ja H. gracilis. Rehevä kasvutapa tekee kasvista kauniin ilman kukkiakin. Kasvin pitäisi kukkia usein, mutta itselläni se ei ole näin tehnyt. Pistokkaat juurtuvat nopeasti ja helposti. Kasvi myös kasvaa nopeasti. Samaan ruukkuun kannattaa laittaa useampi pistokas, niin saa nopeasti rehevän kasvin.

Minulla ei ole ikinä ollut tämän kasvin kanssa muuta ongelmaa kuin se, että se ei kuki. Syynä saattaa olla, ettei minulla ole ollut tarjota sille tarpeeksi valoista kasvupaikkaa. Vika voi olla myös siinä, että olen leikannut kasvista usein pistokkaita myyntiin, jolloin uusi kasvu on kadonnut ennen kuin kasvi on ehtinyt kukkia.

Kasviesittely: H. kanyakumariana

Hoya kanyakumariana Henry & Swaminathan

Ostettu pistokkaana kahteen kertaan, 03/2011 kukkaladyltä ja 06/2011 Botanovalta.

Kukkinut minulla: Ei.

H. kanyakumariana on kotoisin Intiasta ja se on saanut hankalan tieteellisen lajinimensä paikallisen kylän mukaan. Varsi on 0,2 cm ja lamoava. Jäykkien lehtien reunat aaltoilevat. Vaaleanvihreiden, kooltaan 2,5 cm x 2,5 cm lehtien pintaa peittävät pienet hopeanväriset laikut. Lehtisuonet eivät ole erotettavissa. Kukat ovat täysin avautuneina litteät ja karvaiset, halkaisijaltaan noin sentin. Teriö on valkoinen ja lisäteriö on valkoinen violettia keskustaa lukuunottamatta. Sarjassa on noin 15 kukkaa. Tuoksu on kuulemma miellyttävä.

H. kanyakumariana on pieni, sievä kasvi, joka kaipaisi mielestäni kovasti helpompaa suomenkielistä nimeä. Kukkimattomanakin se on kaunis, vaikkakin hidaskasvuinen, joten komean kokoisen kasvin kasvattamisessa menee aikaa. The Genus Hoya -kirja suosittelee istuttamaan kasvin pienehköön ruukkuun. Itse olen istuttanut molemmat pistokkaani samaan altakasteluruukkuun, mikä saattaa olla syy niiden kukkimattomuuteen. Pienempi ruukku saattaisi kannustaa kukkimiseen, mutta valitettavasti en muista kastella kasvejani tarpeeksi usein, jotta ne pysyisivät hengissä säiliöttömässä ruukussa.

Tämä kasvi pitää aurinkoisesta ja lämpimästä kasvupaikasta, eikä valita kuivasta huoneilmasta. Liian märässä kasvualustassa se helposti mätänee. H. kanyakumarianan pitäisi kukkia helposti jopa pistokkaana, ympäri vuoden. Valitettavasti omani eivät näin tee. Toisaalta olen jakanut omistani pistokkaita, jotka ovat kukkineet ensimmäisenä vuotenaan. Vika on siis kasvattajassa, ei kasvissa.

Lehdet ovat kauniit, mutta valitettavasti niiden muoto tekee tuholaisten havaitsemisen ja torjumisen vaikeaksi. Tästä syystä sain tapella tämän kasvin kanssa vuosia, että sain sen puhtaaksi kehrääjäpunkeista.

Kasviesittely: H. danumensis

Hoya danumensis M. Rodda & T. Nyhuus

Ostettu pistokkaana Botanovalta 07/2010

Kukkinut minulla: Jatkuvasti ainakin 07/2013 alkaen.

Ostin tämän kasvin nimellä H. wallichii, millä nimellä siihen useimmiten törmää. Näiden kahden lajien erot on selitetty seikkaperäisesti Hoyatelegrafen -lehdessä 02/2010. H. wallichii on saanut itselleen kauniin suomenkielisen nimen neidonposliinikukka, mutta jos kyseisellä lajinimellä kiertävät kasvit ovatkin lajia H. danumensis, kuuluisiko suomenkielinen nimi ennemmin sille, en tiedä.

H. danumensis kasvaa luonnossa Indonesian ja Malesian alueella. Sen ohuet, karvaiset varret ovat aluksi tummat, mutta vaalenevat puutuessaan. Kasvi kiertyy tukeensa helposti, eikä sen ohjaamisessa ole kiire, varret pysyvät notkeina pitkään. Lehdet ovat 5-7 cm x 10-15 cm, lehtisuonet erottuvat selkeästi. Kellomaiset kukat ovat valkoiset, tuoksuttomat, halkaisijaltaan noin 4 cm. Juurtumisessa menee oma aikansa, mutta asetuttuaan ruukkuunsa kasvi kasvaa nopeasti.

H. danumensis on juoppo. Se on indikaattorikasvini monella tapaa. Se on ensimmäinen posliinikukkani, jolta loppuu vesi, joten jos se roikottaa lehtiään, tiedän tarkistaa muidenkin vesitilanteen. Jos kasveihini iskee tuholaisia, H. danumensis valittaa ensimmäisenä. Jos se lopettaa kukintansa tai sen upeisiin valkoisiin kukkiin tulee vioituksia, tietää alkaa tutkia kasvejansa tarkemmin. Kukinnassa on lyhyt tauko vain talven pimeimpinä viikkoina, muutoin kasvissa on jatkuvasti eri vaiheissa olevia kukkaterttuja. Kukintaan tarvitaan vain tasainen kosteus ja riittävästi valoa.

Tällä hetkellä kasvi pitää kukintataukoa voimakkaan leikkaamisen vuoksi. Olen leikannut siitä runsaasti pistokkaita myyntiin.

Kasviesittely: H. calycina

Hoya calycina ssp. calycina Foster & Liddle

Ostettu pistokkaana Botanovalta 07/2010.

Kukkinut minulla: Talvella 2013-2014

H. calycina elää luonnossa trooppisissa sademetsissä Papua-Uusi-Guinean alueella. Varsi on 0,5 cm paksu, kiipeilevä. Vaaleanvihreät lehdet ovat paksut, kovat ja samettipintaiset, 15 x 7 cm. Keskisuoni erottuu helposti, muuten lehtisuonet erottuvat heikosti. Kukat ovat muodoltaan kuppimaiset, halkaisijaltaan 3 cm. Teriön keskusta on punainen, muuten valkoinen. Lisäteriö on valkoinen. Samassa sarjassa voi olla jopa 15 kukkaa. Kukkien tuoksu on miellyttävä, mutta hyvin voimakas.

H. calycina kasvaa nopeasti suureksi kasviksi. Kokemukseni mukaan se vaatii runsaasti valoa kukkiakseen, mutta liian voimakas valo voi polttaa lehdet. Kasville kannattaa ehdottomasti tarjota lisävaloa marras-helmikuussa. H. calycina kestää kuivahtamisen, jopa kuivuutta, mutta on herkkä liikakastelulle. Etenkin talvella kannattaa kastella vasta, kun kasvualusta on kuivahtanut. H. calycina kiipeää hyvin itsekin, usein kaikkialle muualle kuin tukeensa. Se pitää ohjata omaan tukeensa mahdollisimman pian, koska varsi jäykistyy nopeasti ja katkeaa sen jälkeen helposti.

Kasvi yritti kukkia jo vuoden päästä saapumisestaan minulle, mutta valo ei riittänyt kukkimiseen tammikuussa. Vihdoin viime talvena kasvi aukaisi yhden kukan, joka riitti täyttämään olohuoneen tuoksullaan, joten tuoksu on todellakin voimakas. Valitettavasti tein tuolloin graduani, joten kuvatodisteet puuttuvat.

Kasviesittely: H. brevialata

Hoya brevialata Klein & Donkelaar

Ostettu ensimmäisen kerran puutarhamyymälästä Tanskassa 05/2011.

Nykyinen kasvi ostettu pistokkaana 04/2013.

Kukkinut minulla: Ei.

H. brevialata kasvaa luonnossa rantametsiköistä aina 600 metrin korkeuteen Sulawesin saarella Indonesiassa. Varsi on 0,2 cm paksu ja rento. Lehdet ovat vaaleanvihreät, jäykät ja kuperat, jopa 4 x 3 cm. Lehdissä voi joskus olla hopeanvärisiä laikkuja. Lehtisuonet eivät näy. Kukkien teriö kiertyy kukan avautuessa taaksepäin, jolloin täysin avautuneet kukat näyttävät nappimaisilta. Kukat ovat karvaiset, halkaisijaltaan 0,5 cm. Teriö on valkoinen, lisäteriö on punakeltainen. Samassa sarjakukinnossa on jopa 20 kukkaa. Kukat tuoksuvat toffeelta.

H. brevialata on posliinikukaksi melko pienikasvuinen laji, joka muistuttaa H. incurvula -lajia, mutta on helpompi kasvattaa. Se juurtuu helposti, mutta kasvaa hitaasti. The Genus Hoya -kirja suosittelee kasvin istuttamista ilmavaan kasvualustaan ja välttämään liikalannoitusta, sillä se saa lehdet kasvamaan epätyypillisen ohuiksi.

Kasvi viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla ja kestää ajoittaista kuivahtamistakin. Laji kuulemma kukkii helposti, mutta en ole itse päässyt tätä todistamaan. Olen ostanut tämän kasvin kahdesti, ensin kasvina ja sitten pistokkaana. Kasvina ostettu kukki talvella 2012, mutta kuoli sen jälkeen kasteluvirheeseen hoitopaikassaan. Itse olin tuolloin Saksassa, enkä päässyt ihailemaan kukintaa.

Kasviesittely: Australianposliinikukka

Australianposliinikukka

Hoya australis R. Brown ex. J. Traill

Ostettu kukkakaupasta Jämsässä 03/2011

Kukkinut minulla: 10/2013

Australianposliinikukka kasvaa luonnossa alankojen trooppisissa ja subtrooppisissa sademetsissä Australiasta Samoalle. Varsi on 0,2 cm tai paksumpi, usein karvainen. Lehtien koko ja muoto vaihtelee alalajista riippuen 5 cm x 7 cm aina 11 cm x 3 cm asti. Lehdet ovat vihreät, lehtisuonet erottuvat heikosti. Kukat ovat litteät, halkaisijaltaan 2 cm. Teriö (= yhteenkasvaneet terälehdet) on valkoinen, usein punaisella keskustalla. Lisäteriö (kukan keskiosa, jonka sisällä ovat emit ja heteet) on valkoinen. Yhdessä sarjakukinnossa voi olla jopa 40 kukkaa, oma ennätykseni taitaa olla 23. Tuoksu on ihana, erityisesti iltaisin.

Australianposliinikukka on helppo juurruttaa pistokkaista. Sillä on selkeä kukinta-aika syksyllä, mutta se saattaa tehdä kukkia satunnaisesti myös muina vuodenaikoina. Luonnossa sitä tavataan hyvin kosteista ympäristöistä hyvin kuiviin. Erot ilmastoissa johtavat eroihin kasvutavoissa ja lehtien muodossa eri alalajien välillä. Kaikkia alalajeja voidaan kasvattaa samassa elinympäristössä sisätiloissa. Hyvin mehevälehtiset alalajit, kuten ssp. rupicola, menestyvät parhaiten paikassa, jossa ne saavat mahdollisimman paljon suoraa auringonvaloa. Ne myös kestävät kasvualustan märkyyttä heikommin kuin kosteampiin olosuhteisiin sopeutuneet alalajit.

The Genus Hoya -kirja suosittelee lajia aloittelijoille, koska se kasvaa nopeasti hyvänkokoiseksi kasviksi, jossa on kauniit lehdet. Kasvi myös kukkii helposti.

Uusi kasvu on aluksi punaista. Kasvi tiputtaa helposti nuput ja kukat, jos kasvualusta pääsee kuivumaan, joten suosittelen kasville säiliöruukkua. Saksassa asuessani kasvi oli hoidossa sukulaisella, joka unohti kastella sen. Kun hän taas muisti koko kasvin, puolet ruukun pistokkaista oli kuollut. Ilman säiliöruukkua nekin olisivat todennäköisesti kuolleet. Kasvi kasvoi nopeasti täyttämään tukensa tyhjentyneet kohdat.

Posliinikukat partsilla

H. calycina ssp. calycina, H. australis, H. griffithii ja H. obovata ulkoilemassa.

Kun säätiedotus lupasi yölämpötilojen pysyvän yli +10 asteen, kannoin useimmat poslarit pihalle. Alku oli hieman hankalaa, kun tuuli kaateli kasveja. Lopulta keksin sitoa ne tuestaan parvekkeen kaiteeseen. Saa nähdä, kuinka tehokkaasti kasvavat kaiteeseen kiinni kesän aikana. H. danumensis jäi kuvan ulkopuolelle.

Parveke on ilta-auringon suuntaan, joten se on suojassa suurimmalta paahteelta. Lisäksi parvekkeen kaide tarjoaa varjoa. Parvekkeen pöydän valtasivat H. brevialata, H. kanyakumariana:t, H. memoria ja H. pallilimba GPS 8864

Alakerran eteläikkunalle jäivät vielä H. macgillivrayi IML 15, H. sp. DS-70, H. cv. 'Mathilde', H. nummularioides, H. obscura ja H. pubicalyx. Ne todennäköisesti saavat viettää siellä koko kesän.

Huonekasvit muuttivat etelään

Nyt kun viimeisetkin taimet on saatu pihalle tai kasvihuoneeseen, oli vihdoin tilaa laittaa sisäkasvit valoon. Posliinikukkien pitäisi tässä vaiheessa olla jo kovassa kasvussa, mutta täällä on jurotettu. Liian vähän valoa. Pienen järjestelyoperaation jälkeen (täällä ei saa mitään roikkumaan katosta) sain vihdoin tyypit mahtumaan niin, että kaikilla pitäisi olla mukavaa, eikä kaveria tarvitse heti kuristaa.

Vasemmalta oikealle: emännän punasarja eli kliivia, Hoya macgillivrayi IML 15, H. sp. DS-70, H. cv. 'Mathilde', siemenestä kasvatettuja appelsiineja (emännän kokeilu), karanteenista vapautettu H. pubicalyx 'Pink Silver', H. nummularioides ja nurkassa emännän viikunan vieressä on Ornithogalum longibracteatum. Sohvalta voi bongata kuvaan eksyneen mustatäpläisen ruokavahtaajan (Pudotus omnomnom), joka huomaa jokaisen ruuanmurenen viidenkymmenen metrin säteellä.

 

Nämä jäivät vielä ilman paikkaa auringossa, mutta yritetään keksiä niille sellainen. Viimeistään ne saavat valoa ilmojen lämmettyä vähän lisää. Tarkoitus on siirtää ainakin osa posliinikukista ulkoilemaan heinäkuussa, jos vain säät sallivat. Ainakin toistaiseksi H. pallilimba ja H. memoria joutuvat sinnittelemään tällä hyllyllä, missä ne ovat viihtyneet muutosta asti.

Yläkerrassa piti käyttää hieman kekseliäisyyttä, että kaikki mahtuivat. H. griffithii (kolmas vasemmalta) sai luvan lainata kasvutukensa toistaiseksi paljasta yläosaa H. kanyakumarianoille. H. obovata (vasemmalla) pitää nyt kukintataukoa valtavan ilotulituksen jälkeen. H. wallichii (2. vasemmalta) aloitti heti hirmuisen kukinnan, kun pääsi taas tälle ikkunalle. Valitettavasti myös muurahaiset ovat huomanneet tämän, ja nyt niillä käy jatkuva trafiikki hakemaan sen kukista mettä. H. curtisii (keskellä) on kasvanut komeasti pituutta. Sen vieressä on ottamassa aurinkoa H. brevialata, mutta australianposliinikukka peittää sen lähes kokonaan näkyvistä. Reunimmaisena oikealla on H. calycina, joka ei ollut moksiskaan pistokkaiden leikkelystä. Kun se pääsi taas tälle ikkunalle, se alkoi taas kasvattaa nuppuja. Toivottavasti nyt vihdoin nähtäisiin tältä kasvilta useampi kuin yksi kukka kukassa.

Osa sisäkasveista on ulkoillut jo hyvän aikaa. Rahapuut ja valmistujaislahjaksi saatu timjami pääsivät heti muuton jälkeen viileälle lasikuistille ja kun lämpötila alkoi ulkona pysyä plussan puolella, aloin kouluttamaan niitä ulkoeläjiksi. Toistaiseksi ovat näyttäneet viihtyvän, vaikkakin oli pakko nostaa ne seinän vierelle tuulensuojaan. Parina päivänä tuuli on puhaltanut niin, että kaikki autoa pienempi on pyörinyt pitkin pihaa. Onneksi ruukut ovat pysyneet ehjinä.

Kukkatulva sisätiloissa

Kukaan ei ole selvästikään kertonut takatalvesta posliinikukille. H. danumensis kukkii niin monella tertulla, että kun yksi terttu alkaa pudotella kukkiaan, vieressä kaksi alkaa avata omiaan. Auringon valoa on siunaantunut peräti niin paljon, että ikkunanpuoleiset kukat ovat saaneet itseensä väriä.

Punkki-invaasioepäily ei ole hidastanut obovatan kukintaa, vaikka siirsinkin sen karanteeniin vähän pimeämmälle ikkunalle. Se mokoma tuntuu tulleen hulluksi ja änkee kukkia joka tapista. Laskin nopeasti 12 kukkaterttua kasvin yläosasta. Tuoksua on luvassa, kunhan vain valo ja vesi riittää.

Nuppuja!

H. obovata on näemmä päättänyt kevään koittaneen. Lisääntynyt valo on saanut sen kasvattamaan nuppuja ihan urakalla. Laskin seitsemän kukkatappia, joihin on kovaa vauhtia kasvamassa kukkia. Ei tietenkään tasaisesti pitkin kasvia, vaan kaikki aivan tuen yläosassa, jotta voivat törmäillä toisiinsa ja aueta vain puolittain. Joka tapauksessa tuoksua luvassa! Toivottavasti muut ottavat mallia. :)

Vielä kun keksisin, että mikä tuossa kamerassa on, kun se ei suostu tarkentamaan enää siihen mihin pitäisi. Mietin, onko tällä asialla jotain yhteistä sen kanssa, että kamera on reissannut hankinnan jälkeen kahdessa maassa ja kuudessa muutossa, vai johtuuko se siitä, että annoin kämppikseni kokeilla sitä pari vuotta takaperin ja hän säätin kameran asetukset päin honkia... Vai pitäisikö minun oikeasti vihdoin etsiä aikaa valokuvauksen perusteiden opiskeluun. :D

Inventaario

Olen ollut niin kiinni opiskeluissa, että en enää itsekään ole perillä siitä, mitä kasveja minulla on. Jos nyt, kun gradu on palautettu, pääsisi taas kärryille. Aloitetaan keittiöstä:

 

Ruokapöytä on korvannut työpöydän, joka siirtyi olkkariin. Täällä majailevat lisävalon alla tänä talvena melkein kuolleet. Oikealta vasemmalle: Hoya verticillata, sukulaiselta saatu viikuna, jota en ole vielä selvittänyt sen tarkemmin ja H. obscura. Verticillataan iski loppukesästä niin hirmuinen punapunkki-invaasio, että meinasin jättää sen parvekkeelle pakkasiin asti, mutta säälin sitä. Melko kylmiksi kelit olivat kyllä jo ehtineet, ja kun nostin kasvin sisään, se pudotti melkein kaikki lehtensä. Olin jo varma, että se kupsahtaa, mutta ei. Se pudotti jokaisen lehden, jossa oli puremajälkiä, loput jäivät. Kiedoin sen uudelleen tukeensa ja laitoin valon alle. Sillä kesti pitkään, ennen kuin se voimistui edes sen vertaa, että jaksoi kääntää lehtensä valoon, ja sen jälkeen se on vai ollut. Kasvua odotellessa...
 

Viikuna oli hylätty pesuhuoneen nurkkaan, kun kävimme kylässä. Kämppikseni halusi pelastaa sen, ja luvan saatuaan kantoi sen meille. Kasvi ei tarvinnut kuin valoa. Jahka se sitä sai, se kasvatti jopa vähän lisää lehtiä ja sen jälkeen se on keskittynyt täyttämään tyhjentyneitä energiavarastojaan. Jahka valo vielä lisääntyy, pitää leikata siitä lehdettömät oksat pois, jos se innostuisi kasvamaan vähän tiheämmän näköiseksi.

Obscura kasvoi viime kesänä maltillisesti: hitaasti, mutta varmasti. Talven aikana se alkoi kellastuttaa lehtiään, joten vein tästä rahapuut pois ja nostin sen niiden tilalle. Nyt se on jo tehnyt kaksi minipientä lehden alkua, joten sen kanssa ollaan jo voiton puolella.

Siirrytään sitten pykälän verran lähemmäs ulko-ovea, olohuoneeseen. Odotin pitkään aurinkoista päivää, että saisin kuvattua ikkunan vähän nätimpänä, mutta lopulta luovuin toivosta. Tämä talvi on ollut todella pimeä! Ehkä tuosta jotenkin selvän saa. Amppeleissa oikealta vasemmalle: soihtuköynnös, H. pallilimba, H. curtisii, Ornithogalum longibracteatum -kasvia kaksi kappaletta, H. brevialata, H. nummularioides ja H. memoria.
 

Pöydällä oikealta vasemmalle: H. australis, H. calycina ssp. calycina, H. obovata, H. macgillivrayi IML 15, H. wallichii (jonka oikea nimi on Hoya telegrafenin mukaan H. danumensis), H. griffithii ja H. pubicalyx 'Pink Silver'.

H. danumensis (yritän nyt opetella tämän uuden nimen) on kastelumittarini. Aivan pimeintä talvea lukuunottamatta se kukkii aina, joten jos se tiputtaa nuppunsa, se on päässyt liian kuivaksi. Koska se on myös suurin juopponi, siltä loppuu vesi aina ensimmäisenä.

H. griffithii melkein kuoli, mutta se viimeinen henkiin jäänyt pistokas oli sitkeä. Se on kasvanut hurjasti lisää ja tuntuu viihtyvän, vaikka kasvaa pelkässä rahkasammalessa.

H. pubicalyx kärsi punapunkeista ja jouduin repimään siitä irti kaikki syödyt lehdet. Toivuttuaan se on tehnyt uusia, irti revittyjen yläpuolelle. Kaunista pojat, kaunista. Toivottavasti se jossain vaiheessa kasvattaa jotain keskiosansa peitoksi, muuten leikkelen siitä kaljut osat irti.

H. macgillivrayi on kasvattanut lisää kukkatappeja, joista vain yksi kuivui talven aikana. Se ei kyllä ole tehnyt elettäkään kukkiakseen. Ehkä se odottaa kesää ja valoa.

H. calycina kärsi sekin punkeista, vaikkakin huomattavasti vähemmän kuin muut. Nyt talven aikana se on vähitellen kellastuttanut vanhoja lehtiään tällä tavoin. Syytän vähäistä valoa. Talvi on ollut puolet pimeämpi kuin tavallisesti, joten kasvi on joutunut syömään omia lehtiään pysyäkseen hengissä. Toinen vaihtoehto kellastumiselle voi olla pyretriinimyrkytys. Ehdin reagoimaan punkkeihin vasta, kun tilanne oli jo paha, joten turvauduin suihkussa käyttämisen lisäksi pyretriiniin, vaikka tiedän, etteivät kaikki hoyat pidä siitä.

Sipulini olivat ex-kämppikseni huoneessa silloin, kun hän vielä tässä asui. Hän tykkäsi pitää huoneen lämpötilan alhaisena, joten toinen sipuleista päätti kukkia. Kun siirsin sen lämpimämpään olkkariin, se kuihdutti kukan.

Olen nyt kokeilunhalusta pitänyt toista sipulia tavallisessa pohjareiällisessä ruukussa ja toista säiliöruukussa. Tämä pohjareiällisessä oleva kärsii ajoittain kuivuudesta, joten se ei ole tehnyt elettäkään kukkiakseen, on pienempi ja sillä on lyhyemmät lehdet kuin tasaisesti vettä saavalla lajitoverillaan.

Vesisäiliöstä nauttiva sipuli on suurempi ja sillä on enemmän lehtiä, koska se ei ole joutunut kuivuuden iskiessä kuivattamaan niitä. Sen lehdet ovat myös huomattavasti pidemmät kuin vierustoverinsa:

Tämä kasvi ei olekaan vielä blogissa esiintynyt. H. curtisii oli näitä "kaupanpäällisiä", joita tulee tilattua, kun samoilla postikuluilla saa. En ole katunut. Se on lähtenyt kivasti kasvuun kahden pistokkaan voimin, eikä minulla ole siitä mitään valittamista. Toivotaan, että se vahvistuu tulevana kesänä niin, että jaksaa kukkia.

Kuljetaan sitten olohuoneesta eteisen kautta ex-kämppiksen huoneeseen, joka on nykyään lastenhuoneena:

Täällä sijaitsee karanteeni. Ikkunalla köhivät H. kanyakumariana, H. sp. DS-70 ja H. cv. 'Mathilde'. Siirsin ne tänne, kun näytti siltä, että niissä on ötöä. Torjuntana olen käyttänyt ihan vain suihkussa käyttämistä, koska talvella myrkyttäminen on jotain, mistä hoyat eivät selviä. DS-70 ja Mathilde näyttäisivät olevan voiton puolella, mutta kanyakumarianat ovat hirveän näköiset:

Syyllinen olen taas minä, joka olen rääkännyt tätä kasvia. Sen lehdet ovat hankalan muotoiset: ötökät viihtyvät niissä. Koska koko syksy meni gradun kanssa seurustellessa, työnsin tämän vain eristyksiin makkariin verhon taakse, koska se oli ainoa paikka, jossa ei ollut muita kasveja. Siellä se sai kököttää ja kylmettyä ikkunan yläpuolisten tuuletusluukkujen viimassa, kunnes vihdoin säälin sitä. Nyt se on pudottanut kaikki paleltuneet lehtensä eikä uutta kasvua ole näkynyt. Suihkusta huolimatta lehtiä tipahtelee yhä silloin tällöin, vaikkakin paljon hitaampaa tahtia. Pitää jatkaa suihkuttamista ja toivoa parasta. Kumpikaan tähän ruukkuun istutetuista pistokkaista ei kyllä ole koskaan kukkinut, joten jos kupsahtavat, voi taas aloittaa alusta ja ehkä tällä kertaa paremmalla onnella.

Rahapuut ovat päätyneet keittiöstä karanteenilaisten alle. Ne piti saada jonnekin valoon, ja uskalsin laittaa ne tähän, koska molemmat ovat niin vastustuskykyisiä punkeille. Tavalliseen ne eivät ole iskeneet koskaan ja hobitti ilmoittaa hyvin selkeästi, jos niitä siinä on. Jos niitä siihen tulee, ne on hyvin helppo häätää vesisuihkulla.

Inventaarion lopputulos siis on, että minulla on tällä hetkellä 23 huonekasvia. Mitä niille muille sitten tapahtui, te kysytte. Olohuoneen jättiläiset, kiinanruusu, viirivehka ja apostolinmiekka muuttivat siskolleni, joka kaipasi isoja huonekasveja. Minä kaipasin lisää tilaa, joten ratkaisu oli helppo. Samaan paikkaan lähti joulutähti, joka kieltäytyi kuolemasta. H. ruscifolia päätyi anoppilaan, koska se paljastui ei-tuoksuvakukkaiseksi, eikä kukaan halunnut sitä ostaakaan. Muut on tappanut pimeä talvi, punapunkit tai niiden yhteisvaikutus. Poissa ovat: H. halconensis (punkit), H. pachylada (pimeys), H. pubera (pimeys, punkit ja kuivuus) ja H. retusa (pimeys, punkit ja kuivuus). Eniten ärsyttää pubera, koska se oli ollut minulla jo pitkään. Olisi pitänyt siirtää kasvi jo aiemmin omaan säiliöruukkuunsa, samoin kuin retusa olisi pitänyt iskeä heti omaansa. Nyt kumpikin kasvi kärsi säännöllisen epäsäännöllisesti kuivuudesta, ja talven pimeys viimeisteli homman.

No, aina voi onneksi yrittää uudelleen. :)

Oooh!

Katsokaa ja ihailkaa! Kyllä kannatti taistella liaani isompaan ruukkuun. Heti tuli kukkatappi! Se ei (tietenkään) lupaa mitään kukkimisesta, mutta ehkä se on nyt todennäköisempää, eikö?

Australianposliinikukka on pistänyt syksyn kunniaksi kunnon ilotulituksen päälle. Saa nähdä, jaksaako se aukaista kaikki kukkansa tässä vähenevässä valossa.