Viimeisen viikon työt

Maanantaina tehtiin vähän erikoisempi homma: Korjattiin koneiden ja säiden ylös nostama kiveyksen reuna hiekkalaatikon ympäriltä.

 Eli kivet ylös, pohjamaan tasaus, uusi asennushiekka ja kivet takaisin. Uutta hiekkaa saumoihin ja vielä nurmikon korjaus ympäriltä. Hyvä tuli!

Yksi työpari kiersi 11 kerrostalon valtavaa työmaata tukemassa istutettuja puita. Ne tuettiin näin: 1 tukiseiväs ja metallinen tuki, joka kiinnitettiin seipääseen kahdella naulalla. Ei niin kuin koulussa, missä meitä on opetettu käyttämään kahta tukiseivästä ja tervanarua. Tukemistapoja on todellakin yhtä monta kuin tekijää!

Tällä viikolla tehtin paljon tätä: Traktori kävi heittämässä kiveyksille saumaushiekkaa, jota me sitten lakaisimme saumoihin parhaamme mukaan. Asukkaat eivät oikein ymmärtäneet, miksi heitä piti kiusata tekemällä kaikista kiveyksistä järkyttävän liukkaita levittämällä niille hiekkaa. :)

 Toinen tämän viikon kestohitti: kitkeminen. Hakkeen ja jo itäneen nurmikon väliin oli kasvanut kiitettävästi voikukkaa, jota tässä on hävitetty. Lopuksi piti tietysti täyttää syntyneet kuopat ja kylvää nurmikko uudelleen.

Keskiviikko alkoi erikoisesti. Ensin lastattiin auto ja peräkärry täyteen laakeripuita (Laurus nobilis). Niitä käytetään näin etelässä aitakasveina.

Matka oli pitkä. Suuntasimme saareen, jonne vievällä lautalla oli painoraja. Firman kevyin auto oli puolimatkassa toisella työmaalla. Ajoimme siis alkumatkan ihan isolla autolla, jossa oli kunnolla moottoritehoa motarillekin tällä kuormalla. Loppumatka tehtiin pienessä kopissa, joka juuri ja juuri jaksoi vetää koko kuorman, kunhan ei unelmoinut huippunopeuksista. Tässä siirretään kuormaa autosta toiseen.

Perillä odotti neljä hommaa. Ensimmäinen oli vallihaudan kaivaminen talon ympärille ja sen istuttaminen täyteen laakeripuita. Tässä talossa ei ollut rahasta pulaa, joten käytetyt pensaat olivat valmiiksi oikean korkuisia. Näkösuoja oli välitön.

 Toinen homma annettiin minun hoidettavakseni: kahden kärhön vaihtaminen. Omistaja oli itse istuttanut kolme kärhöä, joista kaksi oli kuollut ensimmäisenä talvena. Hän ei ollut selvästikään tiennyt, että kasvin pakkausmateriaali, myös ne kepit joihin se on kierretty, jotta kasvi ei kietoutuisi myyntipöydällä naapureihinsa, tulisi poistaa ennen istuttamista. Toisekseen kärhöt tulisi aina istuttaa syvään, jotta ne säilyisivät hengissä. Eli sen multapaakun pinnan tulisi tulla noin 20 cm maanpinnan alapuolella. Kuvassa työ on jo tehty ja poistin hengissä sinnitelleestä kärhöstäkin kepit.

Kolmas homma oli istuttaa puu ja korjata aiemmin istutettujen puiden tuet. Alunperin asukkaiden itse istuttamat puut oli tuettu puuta korkeampiin tukiseipäisiin latvaan asti, mikä haittaa juurtumista. Lisäksi puiden istuttamisen jälkeen talon emäntä tajusi, että yksikään niistä ei osunut sen ikkunan eteen, jonka eteen hän halusi näkösuojaa naapuriin. Meidän piti siis istuttaa vielä yksi. Se on nyt aivan liian lähellä noita kahta, mutta kun jo istuttettuja ei kuulemma saanut enää siirtää. Asiakkaan sana on laki. Neljäs homma oli tehdä tontin rajalle pieni aita suojelemaan asiakkaan ruusuja naapurin lapsilta kunnes ruusut ovat vähän kasvaneet. Aita näkyy kuvassa.

Kun kaikki istutettu oli kasteltu, lähdettiin ajamaan kotiin. Kastelu oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä asiakkaan vesiletku oli liian lyhyt. Perille asti vesi vietiin kottikärryillä. Konstit on monet, sano akka kun kissalla pöytää pyyhki. :D

Loppuviikko meni taas 11 kerrostalon työmaalla. Tähän oli jostain syystä jätetty kukkapenkille paikka, vaikka suunnitelmassa tässä on nurmikkoa. Korjasimme asian ja teimme tähän nurmikon.

Kukkapenkeistä piti kerätä pois kaikki isommat kivet ja kitkeä pois kaikki, mitä sinne ei oltu istutettu. Voikukkien poistaminen oli ihan helppoa, kunhan juuristo oli yksihaarainen. Tämmöisten hirviöiden poistaminen oli lähes mahdotonta. Tämä kasvoi onneksi pehmeässä maassa, niin se lähti juurineen nätisti.

Viimeisen päivän jopi oli tehdä paikkaistutuksia kuolleiden ja unohdettujen tilalle. Säkeissä on paljasjuurisia taimia. Lisäksi laitoimme kasteluputken niille puuntaimille, joilta se vielä puuttui. Työpäivän lopuksi kahviteltiin Suomeen palaamiseni kunniaksi. Niin päättyi reissu Tanskassa. Kiitos kaikille työkavereille, teidän kanssa oli kiva oppia näitä hommia!

Viikon työt

Viikko on kulunut pitkälti kitkiessä. Tuo rinteen yläosa on "vanhaa", ja sen kitkee huoltoyhtiö. Rinteen alaosa on "uutta", ja meidän aluettamme. Mikään ihme, että asukkaiden on vaikea erottaa, kuka täällä tekee ja mitä.

  

Meiltä vietiin ihana sininen minidumpperi, ja tilalle tuotiin tämä rämä. Suunnittelijoissa on ollut varmaan samoja tyyppejä, jotka suunnittelevat kidutuslaitteita. Ensinnäkin jos sen haluaa saada liikkeelle, pitää puristaa kahvaa. Koko ajan. Lujaa. Kahvan alkuasento on niin leveä, että tarvitsen kaksi kättä vetääkseni kahvan niin pienelle, että saan pidettyä sitä yhdellä kädellä. Ohjaus on nurinkurista, eli jos haluat kääntyä oikealle, käännä sarvia vasemmalle. Vauhti on matelua, joten laitteen siirtäminen vie ikuisuuden. Jarruja ei ole, joten se pitää aina asetella mäkeen niin, ettei se valu. Ylämäkeen sitä pitää työntää, tai se ei jaksa edetä. Renkaat uppoavat kaikkeen asfalttia pehmeämpään.

Tyhjentäminen on oma ohjelmanumeronsa. Laitteessa on vipu, jota työntämällä sen pitäisi kipata lastinsa pois. Todellisuudessa sen saa täyttää korkeintaan puolilleen, jos haluaa tämän ihmeen nähdä. Sen lisäksi kahden ihmisen pitää antaa työntöapua. Jos koppa on tyhjä, selvitään yhden ihmisen työntöavulla, mutta kuka sitä silloin haluaa tyhjentää, kun se on jo tyhjä. Laite pitää vetää käyntiin, mikä on myös ihanaa. Olen oppinut tämän laitteen kanssa touhutessani joukon kirosanoja tanskaksi.

Tämmöistä jälkeä syntyi. Tässä se maanantai ja tiistai kuluivatkin leppoisasti. Tiistaina jätin kameran kotiin, kun satoi niin paljon, mutta kitkemistä jatkettiin.

Keskiviikkona alkoi hakkeen levitys. Sitähän sitten riitti.

Täällä missä on portaikko, on myös ramppi pyöräilijöille. Luulin ensin että ihmiset taluttavat pyöränsä noita pitkin, mutta kyllä niitä lasketaan ihan suvereenisti, vaikka mutkia matkassa olisikin.

Makea palaneen haju paljasti talonmiehen puuhat. Hän polttaa rikkaruohoja kiveykseltä. Liekittäessä poltetaan kasvin kasvupiste, jolloin se kuolee. Huomattavasti nopeampaa kuin kitkeminen.

Torstaina jatkettiin hakkeen kanssa. Etsimme puut, joiden juurelta puuttui tuo oranssi kasteluputki, ja laitoimme niille sellaiset. Lopuksi kaikkien nurmikolle istutettujen puiden juurelta poistettiin 5 cm maata ja tilalle laitettiin katetta.

Sitten lannoitettiin nurmikoita. Lannoittaja oli niin nopea, että juoksi piiloon puskiin, mutta renkaiden jäljet sentään näkyvät.

Loppupäivä siistittiin reunoja. Tämäkin olisi voitu välttää levittämällä koristesora vasta nurmikon pohjien teon jälkeen, mutta kun soran levitti rakennusfirma ja nurmikon tekee viherrakennusfirma. Onneksi on harjoittelijoita.

Koko viikko siivottiin varastokonttia aina kun sieltä haettiin tai sinne tuotiin jotain. Tässä vasta siivottuna. Siivottunakaan sieltä ei meinannut löytää mitään tai saada mitään ulos. En halua edes ajatella, miten vaikeaa se olisi ollut, jos sitä ei olisi koko ajan siivottu.

Ensi viikko on viimeinen, sitten pääsee kotiin! Miestä on jo ikävä, samoin kotona asumista. Aloitan hommat uudessa harjoittelupaikassa heti maanantaina, 30.5., joten pitkään ei ehdi sopeutua kotisohvalla löhöilyyn.

Viikon työt

Vihdoin selvisin taudistani, ja pääsin takaisin työmaalle. Ensin piti tarkistaa, mitä oli tapahtunut sitten viime näkemän. Siinä, missä ennen oli kuoppa, on nyt pohjat uudelle nurmikolle.

Kumpujen päälle oli jostain ilmestynyt haketta. Pojat ovat olleet ahkeria.

Maanantai alkoi kitkemisellä. Tai oikeastaan kuorimme penkeistä semmoiset 5 cm maata pois. 8 tuntia lapiohommia kesäisessä säässä oli rankka aloitus viikolle. Uusi tuttavuus oli minudumpperi, joka on tuo sininen vehje kuvassa. Sitä tuli sitten ajeltua edes takaisin päivittäin. Säästää kivasti voimia verrattuna siihen että pitäisi kottikärryjen kanssa pelata. Opin tällä viikolla ajamaan tuota, irrottamaan siitä edestä luukun, avaamaan konepellin, tankkaamaan sen ja tyhjentämään koneen dieselistä. Opin myös, että se toimii bensalla. Samoin oppi työnjohtaja, joka oli sanonut meille että se on dieselillä toimiva peli. :)

Penkkien reunat piti myös kantata. Se oli paikoitellen uskomattoman vaikeaa, sillä savimaa oli kuivaa kuin korppu ja kovaa kuin betoni.

Tiistaina ruvettiin levittämään haketta penkkeihin, jotta rikkikset pysyisivät jatkossa poissa. Tuon kauhan käyttelijä oli kyllä taitava heppu. Tyyppi vastasi puhelimeen, jutteli muiden työntekijöiden kanssa, kuunteli musaa, tanssi ripaskaa, katseli jonnekin ihan muualle, ja kauha se vain liikkui tasaisesti, pysähtymättä, kuin itsestään ja laittoi hakkeen sinne minne pitikin. Kuskilla oli siis sylissään tuommoinen kauko-ohjain, jolla sai kauhaa ohjattua. Oli tyypillä kova palkkakin. Auto piti saada mahd. nopeasti tyhjäksi ja äijä hakemaan uutta kuormaa, joten tauot määräytyivät sen mukaan, missä vaiheessa kuorman purku oli. Eli ensin paiskittiin kauhealla tahdilla töitä, jotta saatiin haketta suunnilleen oikea määrä joka paikkaan, ja kun auto oli tyhjä ja lähti hakemaan uutta kuormaa, sai rauhassa viimeistellä.

Sain vasta tällä viikolla selville, että puistoa on alettu rakentaa asuinalueeksi jo ainakin parikymmentä vuotta sitten. Nyt talot on remontoitu ja verhoiltu uusiksi. Me uusimme nyt piha-alueita. Tässä on kaivurilla kaavittu vanhaa nurmikkoa pois, jotta tilalle saataisiin uutta. Uutta nurmea etualalla, vanhaa täplittävät voikukat.

Tämmöistä jälkeä syntyi. Näiden käärmeiden kohdalla oli ongelmana, ettei kuorma-auton koura yltänyt mutkien perälle. Se siis lastasi haketta joko minidumpperiin tai kaivinkoneen kauhaan, jolla sitten vietiin hakekuorma perille.

Tiistain jälkeen tiedossa oli lisää kitkemistä. Eri katu, sama asuinalue. Rikkaruohojen lisäksi saimme repiä penkeistä vanhojen kasvien jäänteitä. Opin, että kun virpiangervolle antaa aikaa, se todellakin juurtuu! Kasvia on näistä penkeistä hävitetty jo useaan otteeseen. Löysimme paljon juurenpätkiä, jotka olivat alkaneet työntää uutta kasvua pinnalle. On se sitkeä kasvi.

Roskat vietiin minidumpperilla keruupaikalle, josta ne sitten kuljetellaan muualle. Asukkaat kehuivat, kun tulee niin nättiä, mutta huomasin että he myös olettavat meidän olevan talonmiehiä, vaikka emme ole taloyhtiön hommissa. Saimme mm. metsästää yhden asukkaan kadonnutta vaatekaappia, auttaa toista irroittamaan kuivausrummun nukkasihtiä ja etsiä vesilaitoksen miestä siirtämään kaivinkonettaan.

Työmaakoppi sijaitsee aivan upean vanhan kirsikkapuun juurella. Harmi, että olin juuri viime viikon kipeänä ja sitä edellisellä kamerassa ei ollut pattereita, niin en saanut kuvattua sitä komeimmassa kukassaan. Lehdet olivat punaiset ja koko puu vaaleanpunaisten kukkien peitossa. Nyt vieressä kukkii jo hevoskastanja. Työmaakopin vieressä varastokontti, jossa säilytetään työkalut öisin. Sen lukitsemiseen tarvitaan vähintään kaksi miestä ja betonikivi (lyömäaseeksi), sillä ovi on vääntynyt. :)

Ensi viikolla kohti uusia seikkailuja! Ei vielä mitään hajua, mitä silloin on ohjelmassa. 

Valmis!

Viime viikolla, jonka vietin kipeänä, muut paiskivat töitä. Sairaalan piha on nyt valmis. Tältä se näyttää:

Autotietä jatkettiin paljon alkuperäistä pidemmälle vastaamaan nykyajan pelastustiemääräyksiä.

Tähän on tulossa aurinkovarjoja ja istuinryhmiä.

Vanhojen jalkapallomaalien tilalla on yksi koriskori ja tuommoisia hiekkarinkuloita. En ihan ymmärtänyt, mitä niissä pelataan, mutta tanskalaiset ainakin olivat niistä innoissaan.

Petankki-kenttä odottaa pelaajia. Kukkapenkin eteen on vielä tulossa penkit.

Puoliympyrän muotoista oleskelualuetta ympäröivien tukiseipäiden väliin on pingotettu metallilangat. Tuolla juurella on köynnösten taimia, joiden pitäisi joskus peittää tukensa kokonaan.

Nurmikko on vielä siemeninä ja penkeistä puuttuvat katteet, mutta alppiruusu jo kukkii.

Tässä on hyötypuutarha, jossa potilaat saavat viljellä itselleen syötävää. Uudet kompostikehikot loistavat vielä puhtauttaan.

Harmittaa, kun en päässyt mukaan tekemään, mutta hieno tuli. Toivotaan, että käyttäjät tykkäävät.

Viikon vaikeudet

Tämä viikko on kulunut istuttaessa, mutta siitä ei ole kuvia. Niitä on vaikea ottaa, jos ei ole paristoja kameraan. Ensin paristojen oston esti pääsiäinen, jolloin kaupat olivat kiinni, sitten muistamattomuus ja kun vihdoin eilen muistin käydä ne ostamassa, tänään iski vatsatauti. Eli tämän viikon töistä ei ole kuvia.

  

Ne olisivat kuitenkin vain kertoneet seuraavaa:

Otetaan auto, lastataan se ääriään myöten täyteen kasveja, ajetaan työmaalle, istutetaan ne kaikki, pakataan tyhjät ruukut ja laatikot autoon, ajetaan firmalle, tyhjennetään auto. Toistetaan. Päivät ovat olleet niin kiireisiä, että tiistaina ja keskiviikkona tuli tehtyä tunti ylitöitä. Eilen meillä kyllä olisi vielä riittänyt istutettavia kasveja, mutta meillä ei ollut mitään tietoa minne ne olisi pitänyt istuttaa, joten päätimme että se päivä oli sitten siinä.

Olen tähän mennessä oppinut istutustöistä, että jos istutussuunnitelma on olemassa, se on jossain muualla kuin missä istuttajat ovat. Jos istutussuunnitelma on olemassa ja se on siellä missä istuttajat ovat, se ei pidä paikkaansa tai sitä ei voida noudattaa, koska kivityömiehet, sähköasentajat, putkimiehet tai joku muu urakoitsija ei ole lukenut tai tajunnut piirrustuksia.

  

Eilen esimerkiksi meille annettiin iso kukkula, joka piti istuttaa täyteen, eikä meillä ollut kuin lista kasvimääristä ja -lajeista, jotka siihen piti käyttää. Toisessa paikassa oli istutussuunnitelma käytössä, mutta joku toinen urakkaporukka oli tehnyt kukkapenkit vääriin paikkoihin väärän kokoisina. Meidän piti sitten keksiä mitä istutamme ja minne, jotta kasvimäärät täsmäisivät mutta lopputulos näyttäisi hyvältä. Kolmannessa paikassa putkimiehet olivat luoneet rotkonsa umpeen, mutta maanpinnantaso oli yhä puoli metriä alempana kuin lopullinen korkotaso, emmekä voi istuttaa kasveja ilmaan. Neljännessä paikassa paikalle saavuttuamme huomasimme, että joku oli jo istuttanut kasvit sinne, mutta jossain vaiheessa tieto tästä oli kadonnut.

Naureskelimmekin porukalla, että joku suunnittelee kukkapenkkiään kuukausia, ja me vain ajamme pihaan, lätkimme kasvit minne ne mahtuvat ja jatkamme matkaa. Työkaverini iltapäivältä kertoi, että hän oli viettänyt aamupäivän yhdellä kadunpätkällä vaihtamassa jo istutettuja puita pienempiin taimiin samasta lajikkeesta. Hänet oli myös määrätty aiemmin istuttamaan yhden pihan kasvit, mutta tänään hän huomasikin, että pihasta oli ollut olemassa silloin vain puolet. Eli nyt kaikki pihan kasvit on istutettu puolelle pihaa ja toinen puoli on tyhjä. Tehdessämme paikkausistutuksia löysimme paljon kuolleita avojuurisia taimia, jotka oli työpäivän lopuksi laitettu valeistutukseen, mutta joko työporukka ei ollutkaan jatkanut samassa paikassa seuraavana päivänä tai sitten pääsiäinen oli tullut väliin sotkemaan kuvioita ja taimet olivat unohtuneet. Pääsiäisen ansiosta jotkin puut olivat kuolleet jo ennen kuin ne oli saatu istutettua, mutta ne istutettiin silti, kun käsky kävi. Jossain vaiheessa ne käydään sitten vaihtamassa.

  

Tämmöistä se on, kun rakennetaan 11 kerrostalon asuinalue kahdessa vuodessa rakennuksineen, kunnallistekniikoineen ja istutuksineen. Ainakin täällä Tanskassa.

Yhden pihan urakka

Päivä alkoi eilisen jatkoilla. Istuttajat olivat jo aamuviidestä alkaen vieneet puuntaimia pois, joten paikka oli jo paljon tyhjempi, kun aloitin työt 6:30. Valkoisten muovien alla olleet paljasjuuritaimet olivat lähdössä takaisin kylmiöön, sillä niitä ei ehdittäisi istuttaa ennen pääsiäisen pyhiä.

Kaikki puut piti saada istutettua vielä tänään, ja niitähän riitti. Onneksi en ollut siinä porukassa, sillä he tosiaan istuttivat puita aamusta iltaan, kunnes kaikki olivat maassa.

Tässä näkyy eilisen tulosta. Jätesäkeissä ovat paljasjuuriset, niiden ympärillä samaan kohteeseen menevät astiataimet.

Minun tehtäväni tänään oli ottaa kaikki astiataimet ja levittää ne valoon, jotteivät ne kuolisi pyhien aikana. Pääsiäisloma on täällä torstaista maanantaihin, eli vasta tiistaina päästään taas istuttamaan.

Puut piti tietysti myös kastella ennen kuin istuttajat veivät ne mukanaan. Nämä säkeissä kasvatetut oli paljon helpompi kastella, sillä vesi pysyi juurten ulottuvilla paremmin, eikä vesi vienyt maata mukanaan lattiakaivoon. Näissä olivat "hitaammat" puut, kuten punalehtistä vaahteraa. Ne eivät olleet päässeet vielä paljoa silmujen puhkeamista pidemmälle. Tarkemmista lajeista en tiedä, kun näissä ei ollut nimilappuja.

Talon takana on valeistutus, jossa paljasjuuriset odottavat istutusta, jos niitä ei voida heti istuttaa kohteeseen. Täällä odottavat myös ne kasvit, jotka ovat jostain syystä jääneet yli. Ne käytetään sitten jossain muussa kohteessa.

Kello yhdeksän tauon jälkeen nämä perennat siirtyivät minun mukanani uuteen kotiinsa. Ne päätyivät erittäin mukavan vanhan pariskunnan pihaan. Valitettavasti minulla ei ollut lupaa kuvata heidän upeaa pihaansa, joten joudutte tyytymään sanalliseen kuvaukseen. Paikka oli tyypillinen tanskalainen omakotitalon piha. Istutusalueita oli laajennettu, ja minun työni tänään oli täyttää tyhjät kohdat kasveilla.

Etupihalle tuli varjoyrttiä ja alppiruusuja, sivupihalle paljasjuurisina istutettuja ruusuangervoja (Spiraea x bumalda 'Anthony Waterer') ja takapihalle skimmiaa, alppiruusuja, köynnöshortensia ja syreenipensaita. Takapihalle pensaiden alle ja ympäristöön istutettiin alppiruusuryhmään varjoyrttiä ja muille kurjenpolvea. Sain ensin tehdä hommia keskenäni, mutta yhden jälkeen sain "alaisen", 17-vuotiaan puutarhuriopiskelijan. Kello kolmeen mennessä kaikki yli 300 tainta olivat paikoillaan ja jäljet siivottu. Onnistuin myös ajamaan kohteesta takaisin firmalle iltapäivän ruuhkassa eksymättä kertaakaan, vaikka pomo oli minua kohteeseen viedessään eksynyt kerran. :)

Minulle luvattiin ensin huomiseksi töitä, mutta niitä ei sitten riittänytkään, joten tiedossa on löhöilyä. Katsotaan, palaako flunssa täydellä voimallaan, kun ei tarvitse tehdä mitään moneen päivään. 

Tiistai on taimia täynnä

Tiistaina pakotin itseni terveeksi, koska sairaana olo on niiin tylsää. Pääsiäislomakin oli tulossa, joten tein periaatepäätöksen siirtää flunssan sinne. Päivä alkoi näin kauniissa tunnelmissa. (Jos joku tunnistaa kasvit, saa kertoa.)

Klo 6:30-9 istutimme paljasjuurisia. Ne ovat siis taimia, joiden juurista on puhdistettu enimmät mullat pois. Ne ovat halvempia ostaa, koska ne saa pakattua pienempään tilaan, niitä ostetaan yleensä isoina erinä ja kunhan ne pitää viileässä, ne eivät tarvitse valoakaan. Mutta sitten kun ne otetaan sieltä kylmiöstä, niput avataan, lasketaan jokaiseen kohteeseen oikea määrä, pakataan ne jätesäkkeihin, viedään kohteeseen ja istutetaan, niin siinä on oikeasti kiire. Kasvien juuret eivät saa missään vaiheessa kuivua, ettei kasvi kuole. Jos ne ovat jossain vaiheessa liian pitkään lämpimässä, ne lähtevät kasvuun ja alkavat kuluttaa vettä.

Näin ikkään. Toinen teki lapiolla kolon ja toinen tökkäsi kasvin sinne. Tätä toistettiin. Toivottavasti osasimme tulkita istutuskarttaa oikein ja oikeat kasvit tulivat oikeisiin kohtiin. Etenkin angervojen kanssa sai olla tarkkana, että pinot pysyivät erillään, sillä jos ainoa ero on kukinnon väri, ei niitä sieltä lajittele enää kukaan erilleen jos ne menevät sekaisin.

Kahvitauon jälkeen minut siirrettiin lajittelemaan paljasjuurisia ja paakkutaimia, jotta istuttajilta ei loppuisi materiaali kesken. Nyt on sitten todella vähän ja huonoja kuvia, koska oikeasti oli hirveä kiire ja toisekseen olin koko ajan kastelemassa jotain. Vesi ja tekniikka eivät tunnetusti pidä toisistaan, ja koska olin itsekin litimärkä, vaikka yritin välttää kastumista, kamerakin olisi varmaan ollut.

Tämä metsä piti siis laskea, lajitella ja pakata. Vasemmalla tornissa perennoja. Niiden takana näkyy kukkivia kirsikkapuita. Lattialla laatikoiden raosta näkyy paljasjuurisia pensaita, mm. kanukoita. Isot puulaatikot olivat täynnä laakerikirsikoita (Prunus laurocerasus 'Rotundifolia'). Niiden takana näkyy vielä muiden puiden latvoja.

Pomo antoi minulle lapun, jossa luki esimerkiksi "C. 'Flavir.' 15" (joka siis tietenkin tarkoitti 15 kappaletta keltaoksakanukkaa Cornus alba subsp. stolonifera 'Flaviramea' ) ja minä yritin löytää sen jostain lukuisista tämännäköisistä kasoista, joissa jossakin sitä ehkä oli. Joskus ei löytynyt, ja sitten piti tutkia avaamattomat laatikot, olisiko niissä. Jos pomo oli puhelimessa tai ei muuten ollut tekemistä, piti kastella paljasjuurisia tai paakku- ja astiataimia, etteivät ne kuivuisi. Siinä se päivä sitten hurahtikin.