keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Pakkanen paukkuu


Pakenimme joulunviettoon maalle. Häikäisevän kaunis talvimaisema pakotti kaivamaan kameran esiin, vaikka pakkanen onkin saanut meidät kääriytymään vällyjen väliin glögimukin kera. Toivotan kaikille lukijoilleni oikein rauhallista joulunaikaa ja kasvuvoimaista uutta vuotta!

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Puutarha purkissa

Kuka sanoi, ettei voi saada puutarhaa, jos ei omista hirveitä aloja maata? Asiat voi tehdä myös pienesti:

maanantai 20. lokakuuta 2014

Oooh!


Katsokaa ja ihailkaa! Kyllä kannatti taistella liaani isompaan ruukkuun. Heti tuli kukkatappi! Se ei (tietenkään) lupaa mitään kukkimisesta, mutta ehkä se on nyt todennäköisempää, eikö?


Australianposliinikukka on pistänyt syksyn kunniaksi kunnon ilotulituksen päälle. Saa nähdä, jaksaako se aukaista kaikki kukkansa tässä vähenevässä valossa.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Keski-Suomen suotyypit

Luontotyypit-kurssilla käytiin läpi myös suotyyppejä. Ei kaikkia, sillä Suomessa arvioidaan olevan jopa yli sata suotyyppiä, mutta yleisimpiä. Tarkan suotyypin määrittämiseen käytettiin määrityskaavaa. Koululaisten pitäisi osata erottaa ainakin korpi, räme ja avosuo toisistaan.


Korpi
- soiden reuna-alueita
- valtapuu kuusi, joskus koivu
- ohutturpeisia, eli turvetta voi olla jopa alle 30 cm.


Räme
- valtapuu kitulias mänty
- varpuja, pallosara, tupasvilla
- paksuturpeisia


Neva
- avosoita, eli korkeintaan yksittäisiä puita siellä täällä
- vähä- tai keskiravinteisia soita
- tupasvilla ja -luikka, rahkasara kertovat lyhytkortisuudesta
- jouhi- ja pullosara kertovat suursaraisuudesta


Letto
- runsasravinteisia avosoita
- lettosammalet
- järvikaisla ja muut runsasravinteisuudesta kertovat lajit

Yleensä suot ovat yhdistelmiä edellisistä, jolloin ensin kangasmetsä muuttuu mustikkakorveksi, sitten isovarpurämeeksi, rahkarämeeksi ja lopulta avoimeksi rimpinevaksi, kun päästään suon keskelle. Myös ravinteisuus yleensä vaihtelee, jolloin neva-alueen keskellä voikin olla lettoa.

Suo voi olla mätäspintaista (vedenpinta yli 20 cm kasvillisuuden pinnan alapuolella), välipintaista (5-20 cm kasvillisuuden pinnan alapuolella) tai rimpipintaista (pinta "tirskuu" vettä kävellessä tai vettä näkyvissä).

Suot voidaan jakaa myös ravinnepitoisuuden mukaan eu-, meso- ja oligotrofisiin soihin. Eutrofinen on näistä kaikkein ravinnerikkain, oligotrofinen suo saa ravinteensa sadeveden mukana. Jo mesotrofinen suo on niin köyhäravinteinen, että osa kasveista turvautuu hyönteissyöntiin.

Kurssi oli haastava, mutta mielenkiintoinen. Pääsi todellakin soveltamaan kasvien lajintuntemustaan, tuli syvennettyä kasvien ekologian ymmärtämystä ja tuli tutustuttua hienoihin luontokohteisiin. Suomen luonnonvaraiset kasvit eivät todellakaan ole tylsiä! Täytyy olla todellinen sissi, että selviää tässä ilmastossa vuosituhannesta toiseen.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Keski-Suomen metsätyypit

Palasin syksyllä 2012 yliopistoon jatkamaan tauolla olleita opintojani, mikä on väkisinkin vaikuttanut blogin päivitystahtiin (ja kasvien hoitoon). Nyt oli viimeinen maastokurssi, Luontotyypit. Käytiin useassa eri kohteessa, ja ehkä minäkin nyt nämä opin.

> tarkoittaa "enemmän kuin". Lihavoituna on se taso, jolla koululaisten tulisi nämä osata. Jos tuntuvat helpoilta, kannattaa ruveta tyypittelemään metsiä ammatikseen. Suomessa on pulaa metsätyyppien osaajista.


Kanervatyypin kuiva kangasmetsä (CT)
- kanervaa > puolukkaa
- jäkälää > sammalta
- mäntyvaltainen


Puolukkatyypin kuivahko kangasmetsä (VT)
- sammalta > jäkälää
- yhtenäinen sammalkerros
- runsaimmat mustikka- ja puolukkasadot saadaan näistä metsistä
- puolukka voi myös puuttua, mustikka, kanerva
- matalia kuusia


Mustikkatyypin tuore kangasmetsä (MT)
- vihreä maisema
- mustikka on yleisin varpu


Käenkaali-mustikkatyypin lehtomainen kangasmetsä (OMT)
- ruohoinen/heinäinen yleisilme
- pääpuuna yleensä kuusi, joskus koivu
- lehtipuut kasvavat suuriksi
- puolukka ei kuki, varpuja vähän
- maannos on mullas
- käenkaali, metsäimarre, metsäkurjenpolvi
- sammalta vähän, mutta sammallajeja paljon.


Lehto
(Keski-Suomen lehtoja ei ole tyypitetty.)
- keski- tai runsasravinteisia
- lajirunsaus
- maannos on multa, paljon lieroja
- lehtojen sammalet
- runsas pensaskerros: tuomi, mustakonnamarja, näsiä, kuusama...
- suursaniaiset kertovat kosteudesta

torstai 31. heinäkuuta 2014

Miten vaihdetaan ruukku liaanille

Hoya macgillivrayi IML 15

Ongelma: Niin korkeaksi kasvanut Hoya, että sen tukea on jouduttu jo kertaalleen jatkamaan ja nyt kasvin painopiste on niin korkealla, että kasvi kaatuu jo ajatuksesta.

Ratkaisu: Ruukunvaihto.



Vaihe yksi: Irrotetaan kasvi nykyisestä tuestaan.

Käytännössä: Haetaan kiroilun pelästyttämä puoliso apuun, kun käsi kramppaa leikkaamisesta. Delegoidaan loppu leikkaaminen hänelle ja keskitytään itse aukomaan kasvia kiepiltä ja siirtämään sitä turvaan, ettei innokas leikkaaja vahingossa leikkaa kasvia.


Vaihe kaksi: irrotetaan kasvi nykyisestä ruukustaan.

Käytännössä: Muistetaan hillitä kiroilua naapureiden säästämiseksi. Itse totesin, että helpointa oli irrottaa ensin kasteluputki ja sitten nostaa kasvi ruukusta työntämällä peukalo putken jättämään aukkoon ja vetämällä kasvi ylösalaisesta ruukusta alaspäin. Tietysti varmistettiin ensin, että vesisäiliö on tyhjä. Kuvasta näkyy, missä kohtaa ruukun musta välitaso on sijainnut. Väittäisin, että vesitila on kasvanut aika umpeen.


Vaihe kolme: siirretään kasvi uuteen ruukkuunsa.

Käytännössä: Muistetaan varoa katkaisemasta kasvin vartta. Kun on kärsivällinen, käyttää mullan lapiointiin pientä istutuslapiota ja ei yritä saada multaa ruukkuun kuin ruokalusikallisen kerrallaan, tästä selviää aika helposti. Siis aiempiin vaiheisiin verrattuna.


Vaihe neljä: siirretään kasvi uuteen tukeensa. Valmis!

Käytännössä: Haetaan puoliso pyörittämään ruukkua, kun itse nostelee kasvia tukeensa. Pyörittely pysäytetään välillä, että kasvi saadaan varmistettua tukeensa hainhampailla.

Olipa kivaa. Uudestaan!

H. calycina sp. calycina

Itse asiassa tätä kasvia en vaihtanut uuteen tukeen, vaan siirsin sen uuteen ruukkuun tukensa kanssa. Kasvi ei ole kasvanut pituutta niin hulluna, etteikö vanha tuki riittäisi korkeutensa puolesta. Kasvin kasvu vain alkoi hiipumaan siihen malliin, että päättelin ruukun olevan täynnä. Ja niinhän se oli.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Aurinkoinen päivä


Joskus on vain niin ihanaa loikoilla sohvalla ja tuijotella yläpuolista kasvirunsautta... Mikään ei ole niin kaunista kuin lehtien läpi siivilöityvä valo!

maanantai 12. toukokuuta 2014

Kirjahankintoja


Vihdoin! Heinät ja sarat Suomen luonnossa on kirja, jota odotin ja odotin ennen syventävän kasvikurssin heinätenttiä, mutta niin vain kirja ilmestyi vasta tentin jälkeen. Meinasin ensin jättää sen odottamaan työelämään pääsyä, mutta sitten sain selville, että syksyllä pidetään maastokurssi jolla kasvien lajintuntemusta tarvitaan. Opintolainaa kehiin ja postikusti kiikutti minulle samalla uuden Sata sammalta -kirjan. Kirja keskittyy vain lehtisammaliin, mutta se nyt ei ole suuri puute. Hyviä kuvia ja tuntomerkitkin vaikuttavat olevan riittävän laajasti kuvatut maastokäyttöön. Sanastoakin on esitelty. Mikä tärkeintä, kirja on sopivan ohut repussa kuljetettavaksi.

Heinät ja sarat -kirja puolestaan on todella kaivattu siksi, ettei heinämäisistä kasveista juuri ole kasvioita kirjoiteltu. Kasvien tuntomerkit on avattu mielestäni todella hyvin tämmöiselle aloittelijalle ja yleisimmistä lajeista on monta kuvaa. Tästä sitten tavoitteeksi opiskella suomalaisia lajeja. Suomessa kasvaa todella näyttäviä heiniä, on harmi että tunnen niitä niin huonosti. Ehkä tämän opuksen avulla eivät eri saralajit menisi niin helposti sekaisin?

Edit: Syksyn luontotyypit-kurssin jälkeen voin todeta, että molemmat oppaat olivat maastossa hyödyllisiä ja ahkerassa käytössä. Olen erittäin tyytyväinen hankintoihini. Vielä kun saisi jostain hankittua kotiin vähän laajemmat oppaat, että voisi tutkia paremmin maastossa epäselviksi jääneitä... Niin ja hyvä jäkäläopas minulla on yhä hakusessa.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Viidakon tunnelmaa


Miten niin meillä on vaikea nähdä ikkunasta ulos? Tarvitseeko siitä nähdä ulos? :D

Laitan ylös: Postitse saatu pistokkaat H. lacunosa 'Ruby Sue' ja H. curtisii.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Kasvien pesu


Vuosien mittaan olen todennut, että paras tapa pitää kasvinsa ötökkä-vapaina on käyttää ne säännöllisen epäsäännöllisesti (1-2 kertaa kuussa - kerran 1-2 kuukaudessa) suihkussa. Jos kasveissa on oikeasti ötökkää, pyrin viemään ne pesulle kerran viikossa. Samalla lähtevät pölyt pois lehtien pinnalta, joten auringonvalosta saadaan maksimihyöty myös pimeänä vuodenaikana.


Koska käytän kasveillani säiliöruukkuja, suihkuttelun lopuksi tarkastan niistä kaikista vedenpinnan ja tarvittaessa kaadan ylimääräisen veden pois. Suihkutteluun käytän kuumaa vettä (kasvit kestävät hetkellisesti + 60 asteen lämpötiloja) sopivan kovalla paineella (ei niin kovalla, että lehdet repeää). Suihkutan erityisesti lehtien alapinnat, koska siellä ne tuholaiset viihtyvät.


Mullan päätyminen viemäriin ei ole ongelma, mutta kevyt lecasora voi lähteä liikenteeseen. Siksi käytän mullan pinnalla koristekatetta tai hiekkaa.


Käytän kasvit suihkussa ikkunallinen kerrallaan, annan niiden kuivua ja kannan takaisin paikoilleen. Tämän ikkunan joudun ottamaan kahdessa osassa, ensin pöydällä olevat ja sitten amppelit. Nyt on valmista, tuli pestyä ikkunakin samalla!

perjantai 2. toukokuuta 2014

Pakastimen hyötykäyttöä


Sulatin pakastimen, ja sieltä irtosi jäätä ihan kunnolla. Aluksi heitin sitä vain lavuaariin sulamaan, mutta sitten tajusin että voisihan sillä myös kastella kasveja. Ulkovarastossa peitteiden alla talvehtinut ruohosipuli piti jo nostaa valoon muutama päivä takaperin ja samalla nostin tuon toisenkin laatikon siinä toivossa, että siihen olisi ropissut orvokinsiemeniä. Olivat varaston jäljiltä hyvin kuivia, ja pelkäsin juurten saavan shokin lämpimästä kasteluvedestä. Ongelma ratkaistu!

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Oho!


Minä sain tämän kasvin aikoinaan Kukkaladyltä nimellä H. campanulata. Eipä ollutkaan. Voitte kuvitella yllätykseni, kun parfyymin hajun alkulähdettä etsiessäni löysin tämmöisen karvapallon kasvin kyljestä! Tuoksu oli alkuun todella hyvä, mutta muuttui epämiellyttäväksi kukinnon vanhentuessa. Tuoksu oli lähellä todella voimakas, mutta oli hyvin paikallinen. Ei tarvinnut pelätä, että tuoksu täyttää koko talon, kuten H. nummularioides tekee.


Toinen yllättäjä oli apostolinmiekka. Katsokaapa, mitä se on ruvennut tekemään!

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Kuoleman porteilla


Syksyllä ehdin jo juhlia, kun H. griffithii alkoi tehdä kukkatappeja. Sitten se alkoi lerputtaa lehtiään, ja meni liian kauan, ennen kuin kaikkien kiireiden keskellä ehdin tutkia asiaa tarkemmin. Siinä vaiheessa kasvin juurelta ylöspäin lähtenyt kuivettuminen oli edennyt jo hyvänmatkaa pitkin kasvin vartta. Tartuin äkkiä saksiin ja sain pelastettua kasvista kolme pistokasta. Niistä on enää hengissä tämän verran. Pidän sormien lisäksi varpaatkin ristissä, että se selviäisi! Nostin sen nyt työpöytäni kulmalle keittiöön, jos siinä muistaisin pitää sen tarpeista paremmin huolta.

Epäilen kasviin päässeen jonkin sienitaudin, kun käytin kasvit suihkussa ja unohdin ne sinne muiden kiireiden vuoksi, jolloin ne olivat pitkään märkinä. Koska tämän kasvin alkuvaiheen kasvu oli niin puskamaista (olen jälkikäteen epäillyt, että siinä oli jotain syömäreitä, jotka saivat aikaan tiheän lehtien tunkemisen), homeilla oli leppoisat oltavat kasvin vartta vasten. Huoh.


Tässä lisää oman tyhmyyden ja kiireiden tuloksia. H. lambii taitaa olla jo kaiken avun tuolla puolen, mutta en ole vielä raaskinut heittää sitä pois. Se kasvoi viime kesänä niin komeasti! Olisi pitänyt tajuta siirtää se ajoissa lisävalon alle, mutta enpä tehnyt niin, ja kasvilta loppui energia, kirjaimellisesti. Siinä oli enää kaksi lehteä, kun vihdoin tajusin nostaa sen valoon, ja pian se pudotti nekin.

H. picta ja H. retusa taas jäivät ilman säiliöruukkua liian pitkäksi aikaa, koska rahatilanne. Nyt minulla oli vihdoin varallisuutta ja aikaa omistaa niille säiliöruukku, mutta voi olla, että ne ovat kuivahtaneet ja hukkuneet liian usein. Retusaakaan ei ole enää kuin yksi pistokas hengissä. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Mysteerikasvin tunnistus


Yksi pitkäaikainen tuntematon Hoya päätti vihdoin kukkia, ja kiitos Facebookin ryhmän "Suomen Hoya-harrastajat", se saatiin tunnistettua: Hoya ruscifolia.