Tilaa taimille

Sain roskalava-ryhmästä ilmeisesti työpöydäksi tarkoitetun lasipöydän. Se sopi täydellisesti lastenhuoneen ikkunan eteen. Mutta ensin se piti saada kasaan.

Keittiöstä turhat pois tieltä ja ei kun rakentamaan. Saivatpa kissat ihmeteltävää.

Tadaa! Siinä se nyt on, hirmuisen ähellyksen ja tasapainottamisen jälkeen. Ikkuna antaa länteen ja sitä varjostaa muutama puu, joten tämä on taimille oikein hyvä puolivarjoinen paikka juurtua. Nyt vain odotamme postia.

Kasvimaan vihertyy

Kasvimaan jokaisessa laatikossa on elämää. Taitepavutkin ovat saaneet terveen vihreän värinsä ilmojen lämmettyä.

Juhannuspäivänä uskalsin istuttaa kesäkurpitsat paikoilleen. Hyvin ovat viihtyneet. Ensimmäiset kukatkin on nähty. Saa nähdä, milloin saadaan ensimmäiset kurpitsat. Kova tuuli riivaa yhä, se tempaisi yhden kesäkurpitsoista poikki. Taimi löytyi maasta kuivuneena. Tuulensuojaa olisi hyvä saada, mutta miten toteuttaa se varjostamatta liikaa?

Lisäsimme kaariportteihin ohutta rautalankaa lisätueksi. Huvikseni kokeilin, saisiko siitä tehtyä hämähäkinverkon. Mielestäni onnistuin melko hyvin. Verkkoja on yksi molemmin puolin porttia. Tuoksuherneet ovat vahvistuneet ja alkaneet nousunsa verkkoa pitkin, mutta portin vierelle kylvetyistä ruusupavuista ei näy jälkeäkään. Lahjaksi saatu rungollinen timjami pääsi tähän kesäksi. Toivotaan, että anoppi muistaa poimia sen talteen syksyllä.

Portin viereiseen kukkapenkkiin on noussut kehäkukkia ja samettikukkia. Valitettavasti viimeksi mainitut näyttävät itäneen vain paikoin, mutta eipä tuolla niin väliä. Tämä penkki on tähän mennessä kitketty käsin kerran alusta loppuun, muuten olen vain nipsinyt pahimpia ohikulkiessani. Hyvin on pysynyt siistinä.

Laatikko numero 4 on tällä hetkellä tyhjin. Sen yläpäähän kylvetyt mangoldit joutuivat innokkaan 6-vuotiaan kitkijän uhriksi. Kylvetyistä kahdesta rivistä nousi neljä tainta. Nyt on mangoldit kylvetty uudelleen. Anopin ylimääräiset kylvökset pääsivät rivien väliin kasvamaan.

Ruusupavut sentään ovat komeita, valitettavasti neljästä pavusta iti vain kaksi. Laitoin papuja maahan lisää, josko toisellekin puolelle tukea saataisiin kasvua. Pyramidin etupuolella persiljat ovat itäneet ja kasvavat hitaasti mutta varmasti. Reunalle kylvetyistä laventeleista useimmat kuolivat ulos istuttamisen jälkeen, mutta hengissä kituuttajat ovat vahvistuneet ja saaneet väriä. Pieniä ne ovat kuin mitkäkin ja meinaavat hukkua rikkaruohojen alle, mutta siellä ne ovat.

Härkäpavuista esikasvatetut kukkivat komeasti, ulos kylvetyt ovat nekin tehneet jo ensimmäiset nuppunsa. Toivotaan hyvää satoa.

Harson alla näyttää tältä. Laatikon sai kitkeä pariin otteeseen kunnolla, sen jälkeen ei rikkiksiä ole juuri noussut. Porkkanarivejä pitää kai kohta harventaa. Ensimmäinen ja toinen retiisisato on jo poimittu ja uudet kylvetty. Ensimmäisellä kerralla annoin retiisien kasvaa liian pitkään. Ne rupesivat kukkimaan ja halkeilivat. Seuraavat keräsin aiemmin ja niitä kehtaa jopa esitellä. Salaatit antavat odottaa itseään. 'Australialainen' ei jostain syystä itänyt lainkaan. Ostin sitä uuden pussin ja nyt odotellaan, josko nämä siemenet osoittaisivat elonmerkkejä. Mustajuuret ovat vielä hitaampia, mutta kasvussa.

Hui, halla! (ja ostoksia)

Viime yönä käväisi pakkasherra huurruttamassa auton tuulilasin. Sääennuste ei tiennyt hallasta mitään, joten en ollut laittanut mitään suojia paikoilleen. Aamu alkoi siis juoksupyrähdyksellä kasvimaalle. Onneksi kasvit eivät olleet moksiskaan.

Täällä on halla kuulemma vienyt kukat omenapuista monena vuotena, mutta tänä vuonna joka puussa on kukkia. Pörinä vain käy, kun ohi kulkee. Sama juttu puiden takana vasemmalla näkyvillä marjapensailla. Joka pensas on kuin metropoli: kuhisee elämää.

Pelkäsin hallan vieneen ainakin nämä pienet, mutta huoli oli turha. Kehäkukat ovat jo nousseet, samettikukkia vielä odotellaan. Valitettavasti rikkikset eivät ole antaneet odotella itseään. Nyppimistä on saanut harrastaa, mutta riesaksi asti ei ainakaan vielä. Mullan seulominen kannatti.

Harson alla kaikki hyvin. Viereiseen papulaatikkoon laitettiin nyt taitepavuille tuhkaa, jos se auttaisi keltaisuuteen. Esikasvatus oli taitepapujen kohdalla huono idea, molemmat itäneet taimet kuolivat tuulessa ulos istutuksen jälkeen. Siemenestä näyttävät nousevan ihan hyvin. Härkäpavut ovat komean vihreitä, joten mikä taitepapuja sitten vaivaakaan, ei vaivaa niitä.

Kolmas laatikko on yhä tyhjä, sen asukkaat odottelevat kasvihuoneessa lämpimämpiä ilmoja. Ne ovat kovasti terhakoituneet. Siirsin nämä tänne vähän siinä uskossa, että kuoliintuvat kaikki, mutta onneksi olin väärässä. Tässä vertailukuva kahden viikon takaa:

Rimpulat.. :D

Kylvin kesäkurpitsoja yli tarpeen, mutta niitä jäi itämättä, katkeili kouliessa, katkeili käsiteltäessä ja muutamalle siirto tänne oli liikaa. Laatikkoon uhkasi jäädä tyhjää. Pyörähdin eilen kirkolla etsimässä täydennystä, mutta valitettavasti tarjonta oli pelkkää kesäkukkaa ja yrttejä.

Puolisko kävi tänään isommalla kylällä ja löysi kurpitsan taimia. Oli napannut niitä kolme ruukkua mukaan, aivan omatoimisesti. Ostoskoriin oli tarttunut kolme talvikurpitsaa ja kaksi jättikurpitsaa. Yhdessäkään ei ollut lappua tai tietoa lajikkeesta, joten nyt sitten joudutaan odottamaan satoa, ennen kuin selviää.

Vasemmalta oikealle: Kaksi jättikurpitsaa samassa ruukussa, kaksi talvikurpitsaa samassa ruukussa, yksi talvikurpitsa (eri lajiketta) ja yksi oma kasvatti kesäkurpitsaa. Voinen olla ihan tyytyväinen omien taimien terhakkuuteen.

Myyjä oli neuvonut, ettei samassa purkissa olevia taimia saa erottaa. Jos joku tietää paremman neuvon, huutakoon hep. Tässä ollaan nyt ensimmäistä kertaa pappia kyydissä ja tarkoitus on saada syötävää aikaiseksi.

Kirsikkatomaatitkin ovat terhakoituneet. Ne voisivat vielä paremmin, jos olisin jaksanut karaista niitä pidempään kuin kaksi päivää ennen siirtoa tänne. Hengissä silti ovat.

Kaikista parhaiten voi "varataimi", jonka ajattelin jo jossain välissä heittää kompostiin, koska tiesin emännän varanneen minulle tilaa kasvihuoneesta vain kuudelle taimelle. "Onneksi" hänen taimikasvatuksensa eivät tänä vuonna onnistuneet kovin hyvin, joten tälle löytyi paikka.

Säät ovat olleet kylmiä ja sateisia, joten kasteluhommiakin on ollut vähän. Ostosreissulta oli tarttunut mukaan myös kananlantaa rakeina. Huomenna saavat kasvit lantavettä.

Tämän pörriäiskuvan myötä toivotan erittäin mukavaa ja vähälumista jussia kaikille lukijoille. Toivotaan, että säät alkavat pian suosimaan!

Valmis! Vihdoin!

Nyt on hiekatkin levitetty käytäville, ja ilman, että minun tarvitsi osallistua kuin loppusiivoukseen. Olin ajatellut, että hiekkaa ja tuhkaa olisi levitetty käytäville ihan reilu kerros, ettei sieltä heti nouse mitään, mutta omatoiminen levittäjä oli eri mieltä. No, hienolta näyttää näinkin. Päädyttiin sitten lopulta siihen, että hiekan alle ei laitettu muovia. Saa nähdä, onko loppukesästä rikkisongelmaa. Testi se on tämäkin.

Tämä näky aiheutti riemunkiljahduksia. Pavut ovat nousseet! Sekä taite- että härkäpapuja on jo komea rivi. Taimet vain ovat kovin kellertäviä. Johtuisiko siitä, ettei multaa parannettu muuta kuin heittämällä väkilannoitetta pintaan, vai onko syynä kylmät kelit? Pitää kokeilla, auttaisiko kastelulannoite. Tähän mennessä on menty jokivedellä, kun tuosta vierestä sitä kätevästi saa. Se vain tulee suon läpi, joten voi olla aika hapanta. Vika voi siis olla myös liian alhainen pH, tästä laatikosta kun unohtui tuhka ennen kylvöä. Saa nähdä, miten meidän käy.

Valmis! (melkein)

Tältä näyttää tänään. Eilen saatiin viimeinenkin nurkka käytävää tasattua, viimeiset mullat seulottua ja viimeisetkin kylvöt tehtyä. Vanha isäntä toi tänään traktorilla hiekkakasoja vähän lähemmäksi, niin päästään laittamaan käytävät kuntoon. Sillä nyt ei niin kiire ole, tärkeintä oli saada kasvit multiin ajoissa.

Kasvimaasta on nyt toteutettu puolet. Toinen puoli tehdään joko syksyllä tai ensi vuoden keväällä, kun saadaan konevoimia käyttöön. Ne reunat, jotka vedetään koneella tasaiseksi, myllättiin nyt vain jyrsimellä ja kylvettiin täyteen auringonkukkaa. Ne eivät välttämättä ehdi tehdä siementä, mutta tarkoitus on saada ei niin valmiit alueet näkösuojan taakse.

Päätin, ettei enää tule hallaa ja istutin härkäpavun taimet siihen, mihin ei riittänyt siemeniä kylväessä. Laitoin tukikepit jo toiveikkaana paikoilleen ja tuli samalla todettua, että kyllä siellä mullan alla tapahtuu. Vahingosta viisastuneena pitää jatkossa laittaa tuet samalla kun kylvää, niin ei tule tökittyä jo kylvettyä hengiltä.

Kylvin harson alle lisää salaattia ja retiisejä. Mustajuuria on jo itänyt niin monta, että rivin erottaa, ensimmäiset salaatitkin vihdoin itivät. Uskalsin siis vihdoin kitkeä pikkutainten ympäriltä. Yksivuotisia rikkiksiä on noussut hirveästi, mutta selvästi seulonta kannatti. Monivuotisia rikkiksiä on tarvinnut nyppäistä pois vain muutama hassu.

Tuoksuherneet pääsivät toisen portin viereen. Tähän porttiin on tarkoitus kieputtaa vielä lankaa lisätueksi auttamaan kiipeilyä. Kuudesta kylvetystä siemenstä iti sopivasti neljä, joten portin molemmin puolin on nyt kaksi tainta. Lisäksi iskin taimien väliin yhdet ruusupavun siemenet siltä varalta että tuoksuherneet eivät yksikseen kykene tukea peittämään.

Viimeisenä valmistuneeseen laatikkoon kylvin mangoldia, ruusupapua ja persiljaa. Sitruunamelissan taimet pääsivät multiin, vielä pitäisi istuttaa tähkälaventeliraasut. Ei tullut näistä kovin tukevia taimia. Väkevä tuuli on hakannut joka purkista jonkun hengiltä. Aina ei voi onnistua. Tarkoitus on istuttaa mangoldien väleihin vielä ylimääräisiksi jääneitä yrttien taimia, jotka eivät mahtuneet talon emännän istutuslaatikoihin.

Laatikko numero kolme on vielä tyhjä. Sen asukkaat odottavat kasvihuoneen lämmössä ilmojen lämpenemistä. Päivisin lämpötila kieppuu siinä 15 asteen tienoilla, öisin lämpötila laskee viiteen asteeseen. Toivottavasti säät pian lämpenevät, niin pääsevät kesäkurpitsatkin multiin.

Sateenkaaren päässä on...

...Kasvihuone ja kasvimaa. :)

Kasvimaa etenee

Pam, ja se on kesä. Niin se vain kasvun ihme yllätti jälleen. Kevät on ollut niin sateinen, tuulinen ja kylmä, että meinasi jo usko mennä. Vanha isäntä alkoi jo manaamaan lunta juhannukseksi, mutta toivotaan, että säät tästä lämpenevät.

Luottotimpurini hyökkäsi kasvimaan käytävien reunusten kimppuun 15.5. Nämä kuvat ovat tuolta perjantailta. 11.5. saatiin ensimmäinen laatikko täyteen ja kylvökuntoon, joten sinne pääsivät porkkanan, mustajuuren, salaatin ja retiisin siemenet. Nurkista löytyi vanhoja harjateräksen pätkiä, joista tuli harsolle tuet. Harson jouduimme ostamaan. Harsolle on ollut tarvetta, sillä tuuli on välillä muuttunut repiväksi ja pyöritellyt jopa kiviä pitkin pihaa. Yötkin ovat olleet kylmiä.

Toisesta sisäänkäynnistä tuli vähän leveämpi, mutta "ei näillä ammuta".

Lauta riitti juuri ja juuri kaikkiin neljään laatikkoon. Laudat ovat kaikki kantittomia, mutta eipä se haittaa, kun jokainen loota vuorattiin muovilla. Osa laudoista on kerätty taapelin päältä, jossa ne ovat olleet pitämässä pressua paikoillaan. Siksi ne ovat jo valmiiksi sinistyneitä. Eipähän kukaan pääse luulemaan laatikoita tehdastekoisiksi. Tältä näytti siis pari viikkoa sitten.

Tänään näytti tältä:

Ensimmäisessä laatikossa retiisit ja porkkanat ovat jo itäneet. Sen viereisessä laatikossa on papuja itämässä. Toivon, että ne oikeasti itävät, eivätkä mätäne maahan. Säät ovat olleet kylmiä ja vettä on tullut melkein päivittäin. Niiden päällä on harso lintujen vuoksi. Täällä tuppaa käymään vähän liian uteliaita yksilöitä. Käytävät on saatu kuorittua ja luottotimpurini taikoi kaksi köynnöskaarta sisäänkäyntien ylle. Hentoinen ulkomuoto hämää. Molemmat on ankkuroitu maahan puolen metrin syvyyteen. Kaaren jalat eivät ole suorat tikut, vaan ne on taitettu L-kirjaimen muotoon. L:n päälle on sitten juntattu isoimpia kiviä, mitä työmaalta on löydetty ja varmimmaksi vakuudeksi harjateräkset on naulattu kiinni puisiin käytävän reunuksiin.

Portin molemmin puolin siirrettiin humalaa, mutta valitettavasti siirtäjä (joka en ollut minä) oli niin innoissaan hommasta, että ei kuunnellut ohjetta olla siirtämättä kasveja aurinkoisella ja tuulisella kelillä. Kasveista kuoli yli puolet oksista, mutta ne sitkuttelevat hengissä. No, humala ei onneksi vähästä kupsahda.

Tänään työn alla olivat laatikot 3 ja 4. Kävimme hakemassa viisi säkkiä mustaa multaa, jotka levitettiin tasaiseksi kerrokseksi laatikkoon 3. Pinnalle tuli vielä seulottua peltomultaa ja lopuksi laatikon sisältö sekoitettiin talikolla. Musta multa on lähes pelkkää kompostia ja kokemusteni mukaan sen verran äreää tavaraa, että sitä on turvallisinta käyttää sekoitettuna laihempaan multaan. Vanha puutarhakirjani suosittelee sekoitussuhteeksi puolet kompostimultaa, puolet laihaa peltomultaa, mutta nyt rahatilanteen sanelemana päädyttiin huomattavasti laihempaan mixiin.

Kun päivän työt oli tehty, päivänvalo oli jo niin vähäinen ja sade niin rankka, että joudutte odottamaan valokuvatodisteita viimeisenkin laatikon täyttymisestä huomiseen. :)

Hys!

Kasvimaalla kävi yllätystarkastajia. Ei vain yksi, vaan peräti kaksi kappaletta. Vaikka otin kuvat talon toisen kerroksen ikkunasta, minut silti kuultiin. Kameran tarkennusääni oli niin voimakas, että jo se sai eläimet jähmettymään ja vahingossa esiin pompannut salama, joka kopsahti ikkunanpieleen sai ne melkein pakenemaan.

Nyt olisi ollut käyttöä paremmalle objektiiville, mutta kyllä nämäkin kuvatodisteista käyvät. Talon pihassa ei usein metsäkauriita käy, hirvet, ketut ja jopa karhut ovat yleisempiä vieraita. Kauriit tulivat metsästä laatikoiden takaa ja kulkivat nurmikon reunaa riistapellolle, josta katosivat takaisin metsään yhtä äänettömästi kuin olivat saapuneetkin.

Kasvimaan kuulumisia

Neljä päivää sitten kasvimaalla näytti tältä. Kolme laatikkoa oli valmiina ja muovitettu, neljännen paikkaa kaivettiin auki. Tavoite on tasata alueen korkeuseroja, joten tuon laatikon paikalta sai poistaa jo puoli metriä multaa. Vanhan keinun rungosta, köydestä ja vanhasta verkko-ovesta syntyi seula mullalle. Rahatilanteen vuoksi emme pysty tilaamaan multaa, joten on pakko täyttää laatikot sillä, mitä maasta nousee.

Ja kiviähän sieltä nousee. Isoimmat kivet heitellään suoraan kasaan, joten ne puuttuvat kuvasta. Seulan verkko-osa on myyräverkkoa, reiät ovat sentti kertaa sentti. Aivan kaikkea se ei siis mullan seasta poimi, mutta isoimmat juuret ja enimmät kivet siihen jäävät. Pienemmät kivet ja juurenkappaleet tippuvat läpi, mutta myös madot.

Laatikot on tehty kantittomista laudoista ja puutavarasta, jota on keräilty pitkin pihaa. Koska lauta ei ole priimaa eikä mitenkään käsiteltyä, päätimme laittaa sisäpuolelle muovin edes vähän hidastamaan lahoamista. Muovi on turvetuotantosoilta kerättyä aumamuovia. Kierrätystavaraa siis sekin. Vahva ja paksu muovi jätetään yleensä metsään kun auma on kuljetettu pois (ainakin täällä päin), eikä se maadu mihinkään. Isännällä on näitä vino pino tallin takana, paljon enemmän kuin tähän projektiin tarvitaan. Nyt mietitään, mihin kaikkeen muuhun sitä voisi käyttää. Käytävät on tarkoitus kuoria ja laittaa hiekalle. Olisiko muovista enemmän haittaa vai hyötyä hiekan alla? Pitäisikö se rikkikset poissa, vai veisikö vesi hiekat mennessään ensimmäisen sateen jälkeen?

Laatikoiden pohjalla on kerros oksia, joiden päälle on nosteltu laatikon alalta kuoritut turpeet juuret kohti taivasta. Siihen päälle tulee seulottu multa.

Neljä päivää sitten ensimmäinen laatikko näytti tältä. Tätä kirjoittaessa se on jo saatu täyteen. 11.5. kylvin siihen porkkanat, mustajuurta, kahta eri salaattia ja kahta eri retiisiä. Pitää katsoa, milloin alkaa näkyä merkkejä vihreästä. Sää on ollut nyt niin kylmä ja sateinen, ettei pihalla ole paljoa tullut viihdyttyä. Multaakaan ei voi sateella seuloa, koska se jää kiinni lapioon ja tukkii seulan. Muut laatikot saavat siis vielä odotella täyttymistä.

Taas valkeata joulua...

Tänään saatiin juuri ja juuri yksi kohopenkki täyttöä vaille valmiiksi ja sitten talvi palasi. Tuntui hieman hullulta palella räntäsateessa kasvimaata tekemässä, mutta lumi sai meidätkin luovuttamaan. Luottotimpurini teki hienoa jälkeä. Jahka säät selkenevät, pitää käydä napsimassa kuvia vähän lähempää.

Kasvimaa muotoutuu

Torstaina päästiin vihdoin hakemaan työkaluja ja muita tarvikkeita, ja perjantaina kävin mittaamassa alueen. Nurkista löytyi paalinarua, mittakeppejä, leka ja 50 metrin mitta. Niillä pääsi hyvin alkuun. Halvin mahdollinen kompassi riitti näyttämään etelä-pohjoissuunnan, kunhan ei tuullut. Silloin se näytti tuulensuunnan, mikä ei ollut kovin kätevää.

Seuraavassa työvaiheessa tarvittiin yhtä ostoksistani, kanttausrautaa. Yleensä suosin työkaluissa Wolfgartenia, mutta tässä kohtaa tein poikkeuksen. Fiskarssin kanttausrauta vain on paremman muotoinen.

Kun reuna oli leikattu, tartuin lapioon ja kuorin nurmikkoa ja pintamaata noin 10 senttiä pois. Näin suurin osa kasvien juurista poistuu ja tilalle saa tehtyä kukkapenkin. Nurmikkona ollut osuus oli vielä helppo, mutta heinikkona ollut alue oli kivistä, eivätkä tuppaat meinanneet millään pysyä kasassa. Toisaalta multaa irtosi heinien juurten mukana vähemmän kuin nurmikon.

Muistin vähän liian myöhään, että käytäviä ei vielä pitänyt kuoria, mutta haitanneeko tuo. Toinen kohta missä olisi ollut hyvä tutkia piirrustuksia, oli tuo nurkan vino osuus. Muistin että osuus alkoi kaksi metriä nurkkapaalusta, kun piirrustukset (jotka tässä vaiheessa olivat sisällä ja toisen kerroksen pöydällä) sanoivat metrin. Huomasin erheeni vasta kun aloin mittaamaan ensimmäistä kohopenkkiä kohdalleen, eikä se mahtunut. Hetken päätä raavittuani päätin, että näin on itse asiassa parempi. Metrin leikkaus ei olisi näyttänyt luonnossa niin hyvältä ja nyt kasvimaan muoto noudattaa ihmisen luontaista halua oikaista.

Lyhensin siis jokaista penkkiä metrillä. Nyt ne ovat 1x5 metriä. Keskelle jää 4x3 metrin alue, johon voi laittaa vaikka pöydän ja pari tuolia. Ehkä ensi kesänä ehtii joskus vähän istahtaakin ihailemaan kättensä työtä? Kulkureittejä kasvimaalle tulee kolme: Yksi kasvihuoneelta, yksi pihalta ja yksi vie kompostille. Kahdelle tulee kaari, jotka ruusupapu ja tuoksuherne saavat peittää.

Nurmikkoa nousi parissa päivässä ihan kiitettävästi. Pinosin ne heinikon puolelle, missä ne saavat rauhassa maatua ja muuttua mullaksi. Turpeita nousee sen verran paljon, ettei niitä kaikkia saa ängettyä kohopenkkienkään täytteeksi. Tai ehkä saisi, jos jättäisi mullan pois ja aloittaisi viljelyn vasta jonain toisena kesänä.

Kiviäkin on noussut jonkin verran. Onneksi vasta yksi on osoittautunut niin suureksi, ettei sitä saa siirrettyä ja sekin on niin syvällä, että kyllä sen päällä kehäkukat kasvaa.

Alue on hieman haasteellinen. Aloitin suosiolla siitä puolesta, joka on ollut nurmikkona. Siinä on vähiten korkeuseroja ja kuoriminen oli helpompaa. Nurmikon ja heinikkona olleen alueen välissä kulkee matala oja, jota pitkin kasteluletku on kiemurrellut läheiseen pieneen jokeen. Joesta on pumpattu kasteluvesi kasvihuoneeseen ja mansikkamaalle. Heinikko nyt on hieman ärsyttävää, mutta työlääksi heinikkoalueen tekevät korkeuserot:

Merkkasin kuvaan selvyyden vuoksi kasvimaan nurkkapaalut. Tähän on aikoinaan kipattu pellosta kuorittua multaa lastillinen. Sade on levitellyt multaa, kumpu on painunut ja vähitellen heinät ovat peittäneet sen.

Tämä siis pitäisi paitsi raivata, myös tasoittaa. Eli kuoria noin 1,5 metriä multaa pois. Kun talon isäntä sanoi pihalla makaavan kokonaisen multakasan, hän ei missään vaiheessa maininnut, että... No. Että se on ollut siellä jo hetken.

Mullan laadussa ei kyllä ole valittamista. Matoja on hirveät määrät, muruja ja orgaanista ainesta riittää. Pohjamaa on hiekkamoreenia, joten vesi ei jää seisomaan.

Eilen oltiin näin pitkällä. Pääsin jo merkkaamaan ensimmäisen kohopenkin paikan ja se oli tarkoitus kuoria tänään, mutta säiden haltijat olivat kanssani eri mieltä. Toivottavasti sää selkenee huomiseksi, niin pääsee taas lapion varteen. :)