Idätyskokeilu: pellava

Netin ohjeiden mukaan pellavan siemeniä voi idättää vain lautasella. Niitä ei pidä huuhdella, vain pitää kosteana. Maku ei kuulemma ole kovin hyvä. No, minähän en usko, ennen kuin kokeilen. Pistin erän savitorniini, ja näin siinä kävi:

Hyvin itivät, vaikka huuhtelin ja muutenkin jätin ohjeet huomiotta. Joudun kyllä yhtymään tuohon, ettei maku ollut kovin hyvä. Lisäksi siementen tuottama lima jämähti saveen kuin liima, joten sain todella hangata, ennen kuin se irtosi. Kokeilin ituja sellaisenaan ja smoothien joukossa. Ei uponnut, ei kelvannut edes koiralle. Tämä jäi siis kertakokeiluun, mutta nyt tiedämme, että hyvin onnistuvat versotkin tässä laitteessa. Pitää vain muistaa kastella useammin, koska tasot kuivahtavat nopeammin kun tasojen välissä on raot.

Kirppislöytö

Oltiin kaupungissa käymässä ihan muilla asioilla, mutta päädyttiin kirppikselle. Yhdestä nurkkapöydästä bongasin savisen idätysrasian, ja hintakin ilahdutti: 3 euroa!

Olen ikävöinyt Saksaan jäänyttä idätysrasiaani, johon mahtui vaikka mitä ja kuinka. Sen ongelmana kuitenkin oli, että idut helposti homehtuivat. En tiedä, loppuiko niiltä ilma, kastelinko liian epäsäännöllisesti vai liikaa vai oliko minulla vain huonoa tuuria.

Suomeen tultuani ostin pienen muovisen idätyslaatikoston, mutta siinä oli ongelmana puuttuva kansi. Päällimmäinen kerros kuivui helposti, joten rasiaa ei todellakaan voinut unohtaa kovin pitkäksi aikaa. Ei hyvä tämmöiselle lahopäälle.

Usean viikon käyttökokeilujen jälkeen voin todeta tämän olleen löytö. Koska rasia on savea, se paitsi hengittää, myös pidättää kosteutta. Ei siis haittaa, vaikka rasian unohtaisi pidemmäksi aikaa!

Rasiassa on neljä tasoa, joista kolmen pohjassa on reikiä. Alin taso on ehjä. Siinä on hyvä liottaa siemeniä yön yli ennen kuin ne jakaa kolmelle idätystasolle. Jos on yhtä unohtelevainen kastelija kuin minä, voi koko astian pistää hetkeksi veteen imemään kosteutta ennen täyttöä ja lopuksi täyttää alimman astian vedellä. Vesi nousee tasoja pitkin kapillaarisesti ylöspäin, joten ilman liotustakin ainakin alimmat tasot pysyvät kosteina. Vaikka astia on täysin lasittamaton, se ei tihkuta vettä pöydälle. Tässä todennäköisesti on hyötyä siitä, että alimmassakin rasiassa on "tassut".

Pienen googlettelun jälkeen selvisi, että rasia on italialainen. Käyttöohjeetkin löytyivät. Käyttöjen välissä rasia huuhdellaan ja jätetään kuivumaan, kuten olen tehnytkin. Hyvä tietää, että jos haluaa desinfioida tämän, puhtaan ja kuivan rasian voi pistää uuniin puoleksi tunniksi (150 °C). Todennäköisesti tuohon ei ole tarvetta, ellen onnistu jotenkin unohtamaan tätä niin pitkäksi aikaa, että idut homehtuvat.

Olen käyttänyt rasiaa nyt pelkästään kiinni, mutta näemmä se on tarkoitettu käytettäväksi myös auki. Rasia siis toimii sekä valossa että pimeässä itäville. Mitenköhän herneenversot tai vihanneskrassi toimisivat tässä?

Ei tätä voi kuin ylistää. Savinen rasia antaa anteeksi paljon enemmän kuin muovinen: Hygienian kanssa ei tarvitse olla lainkaan niin tarkka, koska savi hengittää. Homehtumisriski on paljon alhaisempi. Tätä ei tarvitse tiskata pesuaineella joka käytön välissä, huuhtelu ja kuivaus riittää. Olen unohtanut koko rasian välillä jopa niin tehokkaasti, että unohdin ottaa siemenet likoamasta ja jakaa ne muille tasoille. Muovirasiassa ne olisivat mädäntyneet, mutta kun muistin koko idättämisen, mokomat olivat kärsineet korkeintaan tilanahtaudesta. Minusta idut myös valmistuvat tässä nopeammin, liekö syynä tasaisempi kosteus. Kannattaa siis huolehtia ne ajoissa jääkaappiin, etteivät idä yli. Juuret kasvavat joskus tasojen reikien läpi ja jäävät jumiin, mutta kun rasian jättää käytön jälkeen kuivumaan, juurenkappaleet irtoavat kyllä, viimeistään kun tiskiharjalla vähän auttaa.

Jos siis törmäät jossain saviseen idätysastiaan, suosittelen kokeilemaan!

Uusi hankinta: idätysrasia

Tänä vuonna siemenkylvöt taitavat rajoittua idätykseen. Löysin Frankfurtin keskustasta pienen puutarhaliikkeen, jossa oli nurkassa pölyttymässä idätysrasioita. Laatikot olivat pölykerroksesta päätellen odottaneet minua siellä ainakin vuosikymmenen, mutta systeemi vaikutti toimivalta ja hinta oli sopiva. Yksi lähti kotiin kokeiluun, ja nyt jo harkitsen, että näitä hakisi ainakin yhden lisää.

Mukana tuli joukko siemeniä kokeiltavaksi. Ensimmäiseen satsiin meni mungpapuja (1. ylärivissä), kikherneitä, vihanneskrassia (näiden pussit heitin jo pois) ja lunja-papuja (2. ylärivissä). Päättelin, että "lunjat" ovat soijapapuja. Idätystä odottamassa on suosikkiani, sinimailasta (2. alhaalla) ja daikon-retiisiä (1. alhaalla). Mungpavuista puolet on jo mahassa, toinen puoli jääkaapissa odottamassa päivällistä. Muut ovat hitaampia itämään, ja näyttävät vasta tältä:

1. soijapavut 2. kikherneet 3. vihanneskrassit

Idätys on helppoa. Ensin idätettävät siemenet laitetaan vedenpitävään astiaan likoamaan yön yli. Aamulla huuhtelen ne, poimin roskat ja rikkinäiset siemenet pois ja laitan jokaisen siemenlajin omaan kerrokseensa idätysrasiaan. 2-3 kertaa päivässä kaadan ylimpään kerrokseen vettä ja se valuu sieltä jokaisen kerroksen läpi alimpaan astiaan, josta sen voi sitten seuraavalla huuhtelukerralla kaataa pois. Idätys tapahtuu pimeässä. Vihanneskrassit voi nostaa pariksi tunniksi aurinkoon kun ne ovat 3-4 cm pitkiä, jotta ne tuottavat lehtivihreää ja c-vitamiinia.

Pari varoituksen sanaa on kuitenkin paikallaan. Pavunituja ei saa syödä raakana, vaan ne pitää idättämisen jälkeen ryöpätä niissä olevan lektiinin vuoksi. Idätys vähentää lektiinin määrää, mutta ei poista sitä kokonaan. 10-12 minuutin keittäminen riittää. Keittovesi heitetään pois. Mungpavut ovat poikkeus, niitä voi huoletta syödä raakana. Myös kikherneet tulee keittää idättämisen jälkeen. Hygieniasta tulee huolehtia, etenkin jos idut syödään raakoina. Pese kädet aina ennen itujen käsittelyä ja pese käytetyt astiat huolellisesti ennen uudelleen käyttöönottoa. Älä syö mädäntyneitä tai homeisia ituja. Huomaa, että juurikarvat eivät ole hometta. Säilytä valmiit idut jääkaapissa ja käytä ne mahdollisimman nopeasti.

Idättää voi vaikka mitä! Kokeiltavat eivät ihan heti lopu kesken. Itse idättäminen tulee paljon halvemmaksi kuin kaupasta valmiiden itujen ostaminen. Tavallisistakin ruokakaupoista saa ainakin linssejä, hirssiä ja erilaisia papuja joita voi kokeilla. Varmista siemeniä ostaessasi, että ne ovat kokonaisia ja eikä niitä ole peitattu. Peittaamisella tarkoitetaan siementen käsittelyä kasvinsuojeluaineilla, jotka torjuvat homeita ja sienitauteja. Nuo aineet eivät ole turvallisia syötäviksi.

Vitamiinipommeina ituja kannattaa syödä etenkin talvella, kun muuta tuoretta on vaikea kasvattaa. Ne tulevat halvemmiksi kuin kaupan vihannekset, joiden hinnat nousevat aina talveksi ja ovat ympäristöystävällisempiä kuin kaukomailta rahdatut hedelmät. Idättää voi myös ilman idätysrasiaa, siitä ohjeet mm. täältä. Kokeilun iloa!