Apua oman viljelyksen suunnitteluun

Jos onnistuu jostain löytämään maapläntin, laatikon tai palstan ensi kesäksi, nyt viimeistään kannattaa miettiä, mitä sinne haluaa kylvää. Tässä hyviä linkkejä aiheesta:

Ympäristöjärjestö Dodo ry:n ylläpitämä sivusto kaupunkiviljelystä antaa vinkkejä ja tarjoaa koulutusta. Dodon kotipaikkakunta on Helsinki, joten myös sen järjestämät tapahtumat pidetään siellä.

Martat on koonnut yhdessä Dodon kanssa kaupunkiviljelyoppaan. Jos taloyhtiönne piha kaipaa viljelypalstaa, opas kannattaa lukaista läpi.

Törmäsin myös tämmöiseen blogiin: Kasvimaa kaupungissa.

Itse käytin suunnittelussa apua kahta kirjaa omasta kirjahyllystäni: Puutarhurin ABC - Keittiöpuutarha (Otava 2013) ja Uusi puutarhakirja, osa I (6. painos, 1956). Jälkimmäinen on yhä äärettömän hyvä tietopaketti. Käytin uudempaa kirjaa lähinnä ideointiin ja viljelykierron suunnitteluun. Puutarhurin ABC on suunnattu kaupunkioloihin. Uusi puutarhakirja, joka ei todellakaan ole enää uusi, jaksaa ilahduttaa yhä uudelleen. Kasvivalikoima erosi Puutarhurin ABC:stä vähemmän kuin luulisi. Muun muassa mustajuuren viljely on selostettu paljon seikkaperäisemmin ja kaurajuurestakin on laajemmin kuin uudessa. Mausteyrtit sen sijaan ohitettiin melko nopeasti, niistä käsiteltiin vain viisi yleisimmin käytettyä. Tätä kirjaa lukiessa voi myös olla varma, että ohjeet soveltuvat Suomen oloihin. Kirjaa löytyy yhä kirjastoista, omani olen löytänyt antikvariaatista.

Ps. Katsokaa, mitä löysin! Tämmöinen mun pihaan sitten joskus!

Luettavaa

Ilahduin huomatessani, että lähikirjastossa vietettiin kasviviikkoa. Nappasin mukaani kaksi suht uutta kirjaa: 50 kasvia jotka muuttivat maailmaa on ilmestynyt suomeksi vuonna 2012 ja Sieniä & ihmisiä ilmestyi viime vuonna.

50 kasvia pyrkii kiinnittämään ihmisten huomion kasveihin ja niiden merkitykseen meille. Hyvä idea, huono toteutus. Johdannossa meni kirjoittajalla jyvät ja akanat sekaisin, kun puhuttiin otsonikerroksen aukosta (otsonikadosta) vaikka tarkoitettiin ilmastonmuutosta. Jaksoin lukea parista kasvista niiden historiaa, mutta etenemistahti oli liian nopea ja ote liian kevyt minun makuuni. Useampi vuosisata saattoi vilahtaa yhdessä virkkeessä. Mielenkiintoinen fakta tiputettiin lukijalle, mutta unohdettiin sitten, eikä sitä avattu laajemmin. Mielestäni tällaisen kirjan tavoitteen tulisi olla se, että lukija pääsisi aikamatkalle, voisi eläytyä tapahtumiin edes jotenkin. Puolijuoksua etenevä teksti jätti tapahtumat etäisiksi ja ihmisten nimiä olisi pitänyt googletella.

Sieniä & ihmisiä oli todella iloinen yllätys. Ihana kirja! Tekstistä paistaa, että tekijöillä on aitoa intohimoa aiheeseen. Ja se tarttuu! Kirjaa lukiessa tuli hillitön halu tarttua sienikoriin ja rynnätä metsään, vaikka siellä ei takuuvarmasti tähän aikaan onnistaisi. Jos ei ole koskaan tajunnut, miten jotkut voivat hullaantua sienistä, kannattaa lukaista tämä kirja. Yksien kansien sisään on puristettu sieni-ihmisen sielunmaisema elävästi ja mukaansatempaavasti. Vaikka olen opiskellut biologiaa maisteriksi asti, kirjassa oli minullekin uutta tietoa. Jos malttoi hieman odottaa, vaikeatkin asiat selitettiin kyllä aina sienen rakenteesta niiden viljelyyn asti. Toivon voivani lisätä tämän kirjan kirjastooni rahatilanteen parannuttua. Kirja voisi sopia hyvin myös oheislukemiseksi biologian kursseille ainakin lukioon, miksei myöskin yläkouluun, niin innostava ja faktapitoinen se on.

Kirjahankintoja

Vihdoin! Heinät ja sarat Suomen luonnossa on kirja, jota odotin ja odotin ennen syventävän kasvikurssin heinätenttiä, mutta niin vain kirja ilmestyi vasta tentin jälkeen. Meinasin ensin jättää sen odottamaan työelämään pääsyä, mutta sitten sain selville, että syksyllä pidetään maastokurssi jolla kasvien lajintuntemusta tarvitaan. Opintolainaa kehiin ja postikusti kiikutti minulle samalla uuden Sata sammalta -kirjan. Kirja keskittyy vain lehtisammaliin, mutta se nyt ei ole suuri puute. Hyviä kuvia ja tuntomerkitkin vaikuttavat olevan riittävän laajasti kuvatut maastokäyttöön. Sanastoakin on esitelty. Mikä tärkeintä, kirja on sopivan ohut repussa kuljetettavaksi.

Heinät ja sarat -kirja puolestaan on todella kaivattu siksi, ettei heinämäisistä kasveista juuri ole kasvioita kirjoiteltu. Kasvien tuntomerkit on avattu mielestäni todella hyvin tämmöiselle aloittelijalle ja yleisimmistä lajeista on monta kuvaa. Tästä sitten tavoitteeksi opiskella suomalaisia lajeja. Suomessa kasvaa todella näyttäviä heiniä, on harmi että tunnen niitä niin huonosti. Ehkä tämän opuksen avulla eivät eri saralajit menisi niin helposti sekaisin?

Edit: Syksyn luontotyypit-kurssin jälkeen voin todeta, että molemmat oppaat olivat maastossa hyödyllisiä ja ahkerassa käytössä. Olen erittäin tyytyväinen hankintoihini. Vielä kun saisi jostain hankittua kotiin vähän laajemmat oppaat, että voisi tutkia paremmin maastossa epäselviksi jääneitä... Niin ja hyvä jäkäläopas minulla on yhä hakusessa.

Kirja-arvostelu: Oman pihan terveydeksi

Heti ensimmäiseksi pitää sanoa, että tämä on loistava kirja. Kotipuutarhuri tuskin löytää toista yhtä laajaa, hyvin kuvitettua ja Suomen olojen mukaan tehtyä kirjaa tästä aiheesta. Joitain asioita kuitenkin olisin kirjaan lisännyt.

- Liima-ansat, joiden tehtävä on pyydystää hyönteisiä, houkuttelevat myös lintuja aterialle. Ne voivat jäädä ansaan kiinni sulistaan, joten kaikki liima-ansat kannattaa suojata linnuilta esimerkiksi verkolla.

- Aina, jos kasvien lehdille ollaan ruiskuttamassa jotain, kannattaa muistaa että vesipisarat ja aurinko on huono yhdistelmä. Lehdelle jäänyt vesipisara toimii linssin tavoin ja voi polttaa lehteen jäljen.

- Kirjassa kehotetaan käyttämään pyretriiniä moneenkin vaivaan. Minusta olisi ollut hyvä korostaa, että kyseinen aine tappaa kaikki hyönteiset, joihin se osuu, myös hyödylliset. Hyvä oli, että käsittely neuvottiin tekemään illalla, jolloin päiväaktiiviset pölyttäjät ovat jo vetäytyneet yöpuulle, mutta yöaktiiviset eivät ole vielä lähteneet lentoon. Pyretriini hajoaa auringossa nopeasti, mikä myös puoltaa käsittelyä illalla. En löytänyt sen varoaikaa (1 vuorokausi, tillillä ja persiljalla pidempi) kirjasta.

- Isoista hyötyeläimistä puuttuivat pöllöt. Laita pönttö pöllölle, niin johan rupeavat myyrät katoamaan parempiin suihin.

- Kimalaispöntöstä olisi ollut kiva nähdä kuva. Kovin moni ei tiedä, minkä näköinen se on, tai että sen voi tehdä itse.

- Nilviäisten kohdalla ei oltu kerrottu mielestäni tehokkaimmasta etana-ansasta: Upotetaan oluttuoppi kasvimaalle niin, että etana yltää ryömimään sen laidan yli. Täytetään puolilleen oluella ja odotellaan uhreja. Mm. Claude Monet'n puutarhassa Ranskassa on siirrytty käyttämään etanoita vastaan pelkästään tätä torjuntatapaa.

- Kirjassa ei mainita kirpparekeä. Kaalimaalta kirpat saa tehokkaasti pois, kun pyyhkii kaalirivistön yli tervatulla tai liima-ansalla päällystetyllä laudalla sopivalla korkeudella. Kirpat hyppäävät säikähtäessään, ja tarraavat kiinni tervaan. Jos haluaa hifistellä, voi tehdä parista laudankappaleesta ja rivin levyisestä vanerinpalasta "reen", jota voi narussa vetää rivin yli.

- Vattukärsäkkään leikkaamat nuput kannattaa kerätä pois ja polttaa, jos niitä on paljon.

- Muurahaiset saa nitistettyä hyvin laittamalla niiden polulle matalaan astiaan mehua, jossa on aspartaamia. Makeutusaine on niille hermomyrkkyä, mutta maistuu makealle. Jos muurahaiset änkevät taloon sisälle, kannattaa tarkistaa onko jossain kosteusvaurio ja/tai lahoavaa puuta.

- Kontiaisesta olisin kaivannut kuvaa ja tarkempia neuvoja, miten sen erottaa myyristä.

  

- Hallantorjunnassa olisi ehkä kannattanut mainita, että hallaharso pitää laittaa kasvin päälle jo päivällä tai sitten sumuttaa se alapuoleltaan vedeltä, jos sen laittaa vasta illalla. Harson teho perustuu jäätyvien vesipisaroiden vapauttamaan lämpöön.

  

Ehkä olisin itse korostanut vielä enemmän sitä, että oikeaan paikkaan laitettu ja oikein hoidettu kasvi pysyy vastustuskykyisenä taudeille, eikä torjunta-aineisiin tarvitse turvautua. Jos koristekasviin tulee tuholaisia, kannattaa miettiä, mikä on aiheuttanut kasville stressiä. Kasvimaalla peiteharso pelastaa paljon. Loistavaa on, että kirjassa on esitelty kuvin myös hyödyllisten hyönteisten toukkia. Moni myrkyttää leppäkerttujen toukat, kun "ne näyttävät niin kamalilta!", eikä osaa yhdistää niitä tähän kaikkien rakastamaan tehokkaaseen kirvojen tuhoajaan. Näyttäväthän ne aika rumilta, mutta toukkanakin ovat ahnaita kirvojen popsijoita.

Kuvat ovat kirjan parasta antia. Ne ovat tarpeeksi suuria, havainnollisia ja niitä on paljon. Faktatietoa kirjaan on koottu monista lähteistä, minkä huomaa lukiessaan. Teksti on helposti ymmärrettävää. Taulukot ja kirjan selkeä jaottelu helpottavat ongelman löytämistä, vaikkakin voi olla että täysin ummikko joutuu lukemaan koko kirjan ja sulkemaan pois vaihtoehdon toisensa jälkeen ennen kuin voi olla varma, mikä on se oma ongelma.

Tämä on loistava perusteos, josta jokainen pihanomistaja voi saada jotain irti.

Lisäys 1.7.2011: Minua on taas korjattu. Tässä siis hieman tarkennusta:

- Pelkkä vesi ei polta lehtiin vaurioita, mutta saippualiuos tekee näin. Tämä tieto löytyy kirjasta.

- Tavalliset pihamauriaiset (ne pienet mustat murkut) eivät kerro kosteusvaurioista, vaan tulevat taloon usein putkia pitkin. Sen sijaan hevosmuurahaiset voivat olla merkki kosteusvauriosta.

- Hallantorjunnassa harson teho perustuu siihen, että se estää maan lämmön säteilyä pois ja jos harso on märkä, se itse asiassa saattaa pahentaa hallavaurioita, jos jäätyvä harso koskettaa alla olevien kasvien lehtiä. Tästä syystä esimerkiksi mansikkamaalle ei saisi laittaa kosteaa harsoa, vaan mahdollisimman kuiva. Sadetus on hyvä keino, koska vesi luovuttaa lämpöä. kun sen lämpötila alenee.

- Pyretriinin varoajat riippuvat liuoksen vahvuudesta, mikä taas vaihtelee valmistajittain. Siksi tarkkoja aikoja ei kannata antaa. Noudata aina aineen mukana tulevia käyttöohjeita. Tutustu myös internetistä löytyvään käyttöturvatiedotteeseen. Siinä on mm. lueteltu tarvittavat suojaimet.

Kiitos näistä tiedoista! Aina oppii uutta. 

Ihanaa puutarhalukemista

Else ja Vesa Leivo ovat tehneet upean kirjan Tulppaanitarhan lumo. Se johdattaa lukijansa sipulikukkien hurmaavaan maailmaan. Kirjan loppupuolelta löytyvät istutusohjeet ja lajien esittelyjä. Myös ruukkuviljelyyn löytyvät hyvät ohjeet. Tämä on juuri semmoinen kirja, joka sopii riippumatossa unelmointiin.

Kesän alennusmyynneistä tarttui mukaan kaksi brittiläistä puutarhakirjaa. Tämä on minun kohdallani aika epätavallista. Tavallisesti jätän kirjan kauppaan, ellei se ole suomalainen. Nämä tarttuivat mukaan, sillä niissä neuvotaan selvästi, miten työt tehdään. Ei pelkästään tekstissä, vaan mukana on havainnolliset kuvat. Jos ikinä haluaa kasvattaa kunnon nurmikon, Nurmikoista patioihin on kyllä selkein opas, johon olen törmännyt. Keittiöpuutarha-kirja tarjoaa jotain ruukkupuutarhurillekin, jos innostuu hyötyviljelystä. Hirmuisten tietopakettien takana on sama tiimi joka on tehnyt Puutarhurin ABC -sarjaa. Itse Titchmarsh on tainnut olla mukana juuri ja juuri kuvissa poseeraamisen verran. :)

Tämä on sitten pelkkää ruukkuviljelyä. Tämä kuulemma pitäisi löytyä jokaisen ruukkutarhurin kirjahyllystä, mutta itse olen jättänyt kirjan hankkimatta tähän asti, sillä sen ulkoasu on mielestäni ruma. Enää en kuitenkaan kehdannut hankintaa lykätä, kun mokoma löytyi Kirjatorilta vitosella. Jos olet pyöritellyt appelsiinin siemeniä ja miettinyt, saisiko niistä kasvin, tässä on kirja sinulle. Kirjan tarkoituksena on opastaa erityisesti kaiken syötävän viljelyyn ruukuissa. Se on hyvinkin tiivis tietopaketti, johon on ängetty monta kokeilemisen arvoista lajia. Kaikista ei varmasti saa syötäväksi asti satoa sisätiloissa, mutta nättejä huonekasveja varmasti. Selkeät ohjeet auttavat. Ehkä lapsetkin saa syömään paremmin hedelmiä, kun pitää äkkiä saada avokado itämään?

Kirja-arvostelu

Ostin kirjan jo aikaa sitten (elokuu 2010), mutta en ole muistanut kertoa siitä. Ensikokemuksen perusteella siinä oli paljon hienoja kuvia. Vasta nyt, kun olen tutustunut kirjaan paremmin ja vertaillut sen tietoja eri tietolähteiden (enimmäkseen Christine Burtonin kotisivujen ja http://www.hoyor.net/) kanssa, täytyy sanoa, että se on paljon parempi ja tarkempi kuin mitä alunperin arvelin. Internetin tietoaitasta huolimatta tartun kirjaan monta kertaa viikossa. Ensinnäkin, siinä kerrotaan kasvista enemmän kuin pelkkä nimi. Toisekseen siinä kerrotaan kuinka helppo tai vaikea kasvi on kasvattaa, juurruttaa ja kukittaa. Koska kirjoittajat kasvattavat kasvejaan Ruotsissa, jonka olot eivät eroa Suomen oloista kovin merkittävästi, luotan heidän neuvoihinsa enemmän kuin Floridassa, Hawajilla tai Australiassa asuvan. Kolmanneksi kirjoittajat ovat käyttäneet aikaa saadakseen faktansa kohdilleen. Moni kirjoittaja netissä kirjoittaa sen, mitä muistaa/luulee/arvelee asiasta tietävänsä, eikä korjaa virheitään, vaikka niitä myöhemmin huomaisikin.

Sellaisesta kasvisuvusta kuin posliinikukat on vaikea alkaa kirjoittaa kirjaa monestakin syystä. Ensinnäkin monen lajin tyyppinäytteitä ei joko ole koskaan ollut olemassakaan tai ne ovat jossain vaiheessa tuhoutuneet. Kuitenkin monia lajeja on ollut kasvatuksessa jopa satoja vuosia, ja niitä on sinä aikana jaettu pistokkaina ja kasvatettu siemenestä ilman että kukaan on tarkasti tiennyt, mikä kasvi on kyseessä. Koska posliinikukat ovat haluttuja, ja ihmiset rakastavat uutuuksia, niiden luonnollisilla levinneisyysalueilla ihmiset keräävät luonnosta pistokkaita, lätkäisevät niille myyvän nimen ja lähettävät ostajille. Nämä pistokkaat voivat olla mitä tahansa vanhoista tutuista lajeista tieteelle tuntemattomiin tai luonnonhybrideihin. Pahimmillaan (?) ne eivät edes ole Hoya-suvun edustajia, vaan esimerkiksi Dischidia-sukua. Lisäksi pakkaa sekoittavat "asiantuntijat", myyjät, jotka haluavat julkaista uusia ja uusia lajeja markkinoille jotta voisivat myydä niitä kiskurihinnoin hyvällä voitolla. Ei ole väliä, onko myytävä kasvi oikeasti uusi laji, riittää että sillä on uusi nimi. 

Kirjassa ei ole kaikkia lajeja, ja osa "peruslajeistakin" puuttuu. Ihmettelin H. compactan ja H. fungiin puuttumista. Compacta on kuitenkin mainittu, mutta sitä väitetään isoposliinikukan synonyymiksi, mitä se ei ole. H. motoskei ei myöskään ole H. carnosan synonyymi, vaan oma lajinsa. (Itse asiassa on mahdollista, että jossain vaiheessa nykyään carnosaksi kutsuttu posliinikukka on on mennyt sekaisin nykyään motoskeiksi kutsutun kasvin kanssa, ja se kasvi, joka aikoinaan julkaistiin H. carnosa -nimellä, onkin nykyään H. motoskei -nimellä tunnettu. Asiasta on kuitenkin vaikea saada varmuutta, sillä H. carnosa on hyvin muunteleva laji, se on kerätty kasvatukseen useita kertoja minkä lisäksi sen nimellä kiertää paljon siementaimia. Lisäksi pitäisi tietää varmasti, mitä kasvia julkaisija on tarkoittanut silloin vuonna 1810. Koko tarina täällä.) H. bella ei ole lajina, vaan alalajina H. laceolata ssp. bella, mutta se täsmää nykytiedon kanssa. (Tämä asia varmaan vielä ruoditaan moneen kertaan, sillä ennen H. bella -nimellä kulkeneita lajeja saattaa olla useita, ja niiden keskinäinen sukulaisuus ja lajirajat ovat vielä ratkaisematta, mikäli olen ymmärtänyt netissä vellovaa keskustelua oikein.) H. javanica on kirjassa nimellä H. multiflora, vaikka David Liddle selvitti lajien nimien vaihtuneen päikseen viimeistään 2006, kun kirja on julkaistu 2008.

 

Toisaalta kirjasta löytyy monia lajeja, joista etukäteen olin varma, ettei siinä niitä ole. Siinä kerrotaan myös lajeista, joista netistä ei löydä muuta tietoa kuin nimen, ehkä onnella kuvan kukastakin, joka ehkä sille kuuluu. Luulen, että joidenkin lajien rajaaminen kirjan ulkopuolelle selittyy sillä, että kirjoittajat ovat halunneet kirjoittaa vain lajeista, joita he ovat itse kasvattaneet. Minusta se antaa uskottavuutta kasvatusohjeille.

Minusta olisi ollut hyvä, jos jokaisen lajin kohdalla olisi ollut myös tyhjä sivu muistiinpanoille, sillä niitä minulla on kirjan sivuille kertynyt. Kaipaisin myös tarkempia lajikuvauksia, jotta lajien tunnistaminen olisi helpompaa. Tällä hetkellä jos haluaa tietää, mitkä ovat jonkin lajin tarkat tuntomerkit, ne on etsittävä lajin julkaisusta (tarkoitan siis sitä tarkkuustasoa, jossa käydään kukan rakenne ja huokoset yms. läpi). Joistain olen löytänyt tarkat kuvaukset kotimaansa ympäristöministeriön tai vastaavan organisaation sivuilta. (Olen sen verran nuori, että jos jokin ei ole netissä, sitä ei ole olemassa. :) Toisaalta minulla ei ole varaa matkustaa eikä yhteyksiä, jotta tietäisin pyytää jotakuta lähettämään minulle tiedot.) Joidenkin lajien kohdalla kerrotaan, mihin lajeihin se on helposti sotkettavissa, mutta ei kaikkien. Kaikista kuvatuista lajeista ei ole kunnon kuvaa lehdistä. MUTTA: Kirjassa on omakohtaista tietoa, hyvät valokuvat, oikea tieteellinen nimi, synonyymejä ja nimiä joilla kasvi kiertää, oikaisuja netissä kiertäviin vääriin tietoihin ja monta kiehtovaa lajia. 

Kirjan suurin puute on, ettei se ole 1000 sivua pidempi. Tällaisenaan se on paras kirja alallaan ja suosittelen ehdottomasti sen hankkimista jokaiselle, joka haluaa tutustua posliinikukkiin paremmin.

The Genus Hoya - Species and cultivation

Kirjaa myy Botanova.

Haussa kirja: Kesäkukat

Jos teillä ei ole parempaakaan tekemistä, lähettäkää WSOY:lle postia ja toivokaa tästä kirjasta uusintapainosta. On nimittäin hyvä kirja tästä aiheesta. Löysin kirjan, kun tänään kävimme tutustumassa kesäkukkia viljelevään Honkasen puutarhaan. Omistaja kulki kirja kainalossaan kun esitteli meille valikoimaa ja näytti sieltä aina kyseisen kasvin kukkivana. Kehui, että kirja on siitä hyvä, että kesäkukille annetaan kesän aikaiset hoito-ohjeet, mitä ei muista kirjoista meinaa löytää. Valitettavasti muutkin ovat huomanneet, että kirja on hyvä, sillä painos on myyty loppuun. Jos jollakin lukijoistani löytyy kirja turhana, ilmoittele!

Kirja-arvostelu: Oman pihan ötökät

No niin. Sain vihdoin kirjani takaisin, joka kertoo jo sekin jotain. Annoin kirjan lainaksi luokkakaverilleni, joka ei ole vielä tehnyt kasvinsuojelun ötököiden tunnistuskoetta. Hän luki kokeeseen viikon verran tämän kirjan avulla ja ylisti sen maasta taivaaseen. Hänen arvosanansa: 5 tähteä. Tämän lisäksi kirja on kulkenut koululla kädestä käteen. Ensimmäiseksi kaikki kehuvat upeita kuvia. Sitten kehutaan sitä, että lopussa on taulukot tuhoista ja mahdollisista aiheuttajista. Sitten kehutaan taas kuvia, joiden avulla tuholaisten ja hyödyllisten öttiäisten tunnistamisen opettelu on helppoa. Sitten kysytään, saako kirjaa lainata jossain välissä.

Lopulta minäkin ehdin lukea kirjan rauhassa. Tekstit ovat todellakin lyhyitä ja ytimekkäitä. Tärkeimmät kohdat on vielä tiivistetty infotauluihin siellä täällä. Välillä se tuntuu turhalta, kun itse tekstikin on niin tiivistä, että infotaulussa on melkein sanasta sanaan samat virkkeet kuin tekstissäkin, mutta osuvatpahan nopeasti selatessa paremmin silmään. Jos ei jaksa lukea ötökästä kertovaa tekstiä kerralla loppuun, on kyllä todella lyhytpinnainen tai hidas lukija. Toisaalta tekstien ytimekkyys on hyvä, toisaalta huono. Hyvä siksi, että ryhmästä kuin ryhmästä saa nopeasti yleiskuvan tai osaa yhdistää sen johonkin mitä on puutarhassa nähnyt. Huono siksi, että teksti ehtii juuri herättää kiinnostuksen ötökkään tai ötökkäryhmään ja sitten kääntää sivua ja pettyy kun juttu ei jatkukaan. Kirjan lopussa on kyllä neuvottu kirjoja, joista löytyy perusteellisemmin juttua, jos jäi vielä tiedonjano.

Kirjan tavoite on kunnianhimoinen: Kotipihaan todennäköisimmin eksyvät ja puutarhurin kannnalta merkittävimmät hyönteiset ja muut öttiäiset (etanat, madot) upein kuvin ja lyhyin tietopläjäyksin esitettynä mahdollisimman kattavasti. Yhdeltä istumalta ei jaksa kuin ihailla kuvia ja lukea tekstejä sieltä täältä, vaikkei kirja hirveän paksu olekaan. Tietoa on kuitenkin niin paljon, etten jaksanut omaksua sitä kaikkea kerralla. Ehkä joitain ötökkäryhmiä olisi voinut rajata pois ja käyttää säästyneet sivut esimerkiksi tarkempaan syventymiseen joihinkin yleisimpiin tuttuihin, kuten lieroihin. Kuitenkin tällaisen kirjan teko on aina tasapainoilua ja kompromisseja. Kaiken kaikkiaan kirja on todella onnistunut tavoitteessaan. Hieman minua häiritsi, että jos ötökkä voi pienelläkään todennäköisyydellä aiheuttaa kiusaa puutarhurille, heti annettiin myrkytysohjeet. Onneksi lukija voi aina itse arvioida, onko myrkyttämiseen syytä. Lisäksi jos myrkyttämiselle oli vaihtoehtoja, se kerrottiin. Samoin mainittiin, jos kyseinen ötökkä on useimmiten harmiton. Jos kirjasta pitää jotain huonoa kaivaa, niin siitä puuttuvat huonekasveja sisällä vaivaavat ötökät. Niistä kuitenkin löytyy kuvia monistakin kasvikirjoista.

Kenelle kirja sitten sopii? Sanoin jo aiemmin, että sille pikkulapselle, joka on hirveän kiinnostunut pihan ötököistä, mutta aivan yhtä hyvin kirja sopii puutarhurille, joka löytää herukanlehdeltä oudon toukan. Kirjassa on jotain molemmille. Se on myös sopivan kokoinen otettavaksi mukaan ulos niin ötökkää voi verrata kirjan kuvaan paikan päällä. Hintakaan ei ole paha. Joten jos kirjahyllyssäsi on enää yhtään tilaa, suosittelen tätä kirjaa lämpimästi.

Perjantai-päivän shoppailut

Koska kohta on jo kesäkukkien aika, oli sopiva hetki ostaa orvokkiamppeli koululta kotiin viemisiksi. Nyt siitä ehtii nauttia ennen kuin sen korvaavat kesäkukat. Jos nyt saisin aikaiseksi siivota parvekkeen uudelleen, kun voi samalla ihailla kukkia. :) Linnut ja tuuli ovat sotkeneet parveketta, mutta ei se vieläkään ole yhtä hirveä kuin talven jäljiltä. Tuolikin pitäisi pestä ja öljytä. Ostin jo öljyäkin.Päädyin tänään myös kirpputorille, josta tarttui mukaan Valittujen Palojen puutarhakirja. Olen kai alkanut keräillä näitä... :D Tässä oli hyvin hyötykasveista: lyhyesti, ytimekkäästi ja kattavasti. Hintaakaan ei ollut kuin 4 €.Yritin myös löytää ruukun viirivehkalle. Kirpputorilla oli yksi mahdollinen, mutta siitä oli unohtunut hintalappu. Kiersin siis vielä halpiskaupan kautta, jossa myydään mitä tahansa. Siellä aloin miettiä ratkaisua tupakantumppiongelmaani. Vaikka olen yrittänyt tiedottaa asukkaille, etten halua heidän tumppaavan tupakoitaan kukkalaatikoihini, jotka ovat MINUN, eivät kasvottoman TALOYHTIÖN, tupakantumppeja kertyy silti. Mietin siis, pitäisikö heille tarjota parempi tuhkis kuin kukkalaatikkoni. Etsin halvinta vaihtoehtoa, joka näyttäisi siltä, ettei kukaan jaksaisi pölliä sitä. Löytyi kympin vaihtoehto, 5€ vaihtoehto, mutta sitten löytyi ratkaisu: 2 ulkotulta metallikannella hintaan 1,5€! Eli kaksi tuhkista, kuinka kätevää. Nyt pitää vain tyhjentää ne polttamalla tai kaapimalla. Ei kukaan pitäisi Jämsän seudulla viikonloppuna juhlia ja haluaisi hoitaa homman puolestani? :D

Messuille kutsuja: Oma piha -lehti

No niin, päästään vihdoin siihen, kuka minut messuille kutsui. Oma piha -lehti oli minulle tämän vuoden alussa vielä uusi tuttavuus. Lähikirjastoon lehti ei tule, mutta tulin tilanneeksi sen tämän vuoden alusta. Tärkein perustelu tilaamiselle oli, että vuosikerta on halvempi kuin muilla puutarhalehdillä, enkä voi lukea tätä kirjastossa. En ole vielä ehtinyt lukea kuin pari hassua numeroa, joten en ole vielä kirjoitellut lehdestä tänne mitään arviota näin lyhyen tutustumisen perusteella. Täytyy kyllä myöntää, että kuvani lehdestä ei ainakaan huonontunut siitä, että he kehuivat blogiani, lähettivät minulle kaksi lippua puutarhamessuille ja vielä lahjoittivat minulle näytenumeron lehdestään (joka minulla oli jo), kalenterin ja kaksi kirjaa. Niistä myöhemmin.Heidän osastollaan oli erilaisia pelargoni-istutuksia, joista yleisö sai äänestää mieluisinta. Paljon paremmat kuvat löytyvät täältä: KLIK. Minun suosikkini oli numero nelonen, mutta se saattoi johtua täysin siitä, että siinä oli pinkkejä kukkia ja limenvihreää suikeroalpia, mikä on nyt minusta voittamaton yhdistelmä.

Äänestys sulkeutuu vasta toukokuun viimeisenä päivänä, joten saamme odottaa ratkaisua vielä pitkään.

Palataanpa kirjoihin. Saamassani "bloginpitäjänpaketissa" olivat seuraavat uutuudet:

Kalenterissa on paljon muutakin kuin vain viikonpäivät. Joka viikolle on jokin pikkujuttu puutarha-alalta ja sitten on ihan kunnon pituisia artikkeleita mm. marjakasveista. Suunnittelukirjan selasin läpi ja katsoin että kuvat ainakin olivat hienoja. Perusteellisimmin olen ehtinyt tutustua vasta Oman pihan ötököihin. Kirjassa on keskitytty hyönteisiin, joita varmimmin kotipihallaan näkee. Tämä on vasta hyönteisiin tutustuvalle lohdullista, sillä kun käteen lätkäistään Euroopan hyönteisatlas, ei ehdi löytää näkemäänsä ötökkää ennen kuin on unohtanut miltä se näytti. Kuvat ovat upeita. Loistavia. Tarpeeksi isoja, värikkäitä, kauniita. Jos etsisin kirjaa lahjaksi pikkupojalle tai -tytölle, joka on juuri innostunut ötököistä ja kerää niitä lasipurkkeihin ja kiikuttaa jokaisen öttiäisen tunnistettavaksi, tämä olisi se kirja. Itse teksteihin en ole vielä tutustunut. Näistä tulee varmasti myöhemmin vähän perusteellisemmin juttua, samoin kuin itse lehdestäkin. Siis jahka ehdin istua alas ja lukea jotain muuta kuin koulukirjoja. :)

Kirjahankinta

Tämmöinen tippui postiluukusta perjantaina. Marjanviljelyn opettaja suositteli kirjan hankkimista, vaikkei meillä varsinaista oppikirjaa käytetäkään. Kirja käy läpi kaikki suomessa viljeltävät marjakasvit, harvinaisuuksiakin. Marjat läpikäymisjärjestyksessä ovat: laikkuköynnös eli minikiivi, marjatuomipihlaja, aronia, ruusukvitteni, mansikat, tyrni, marjasinikuusama, kirsikka, herukat, karviaisherukka, karviainen, ruusunmarja, vadelma, lakka, sinivatukka, mesimarja ja jalomaarain, mustavadelma, palsamiköynnös, makeapihlaja, pensasmustikat, puolukka, karpalo, viinirypäle. Lopussa on reseptejä marjojen käyttöön. Lajikkeita, viljely, kasvinsuojelu, tuholaiset, kasvitaudit ja talvi- ja pakkassuojaus käydään tarpeen mukaan läpi. Opettajamme mukaan kirjassa ei ole suuria virheitä ja se on hyvin kattava. Olen itsekin todennut kirjan hyväksi kun olen lainannut sitä kirjastosta milloin mihinkin tarpeeseen. Tämän avulla pitäisi nyt sitten osata tehdä marjanviljelyn loppukoetta vastaava kotitehtävä. :)

Kirja-arvostelu

Deborah Schneebeli-Morrell: Kasvimaa ruukuissa

  

Sain kuin sainkin vihdoin tämän kirjan käsiini kaukolainauksen avulla. Luin koko kirjan putkeen. Se onnistuu, sillä kirja on helppoa tekstiä, sisältää paljon informatiivisia kuvia, eikä ole loputtoman pitkä. Paljoa uutta tietoa en tästä kirjasta saanut irti, ja tuskin ostan sitä itselleni ihan vain kuvien vuoksi. Mutta aloittelijalle, joka ei ole ikinä kasvattanut ruukussa tai muuallakaan mitään syötävää, tämä kirja on nappivalinta. Otetaan nimeltä mainittu kasvi (esim. peruna), näytetään selkein kuvin, miten sitä kylvetään ja mihin, ja kannustamassa on kaunis kuva lopputuloksesta. Ei vaikeita termejä, ei puhuta yleisellä tasolla "juureksista", ei jätetä aloittelijaa mielikuvituksensa varaan. Tällaiset "kasvireseptit" kannustavat kokeilemaan. Kasvivalikoima on tarpeeksi laaja, jotta jokaiselle löytyy joku jota kokeilla. Jos tämä riittää sinulle, käy hakemassa kirja itsellesi kaupasta tai kirjastosta.

Se tieto, mitä minä olisin kaivannut liittyy kasvupaikkaan. Ei sanota, mikä tarvitsee välttämättä aurinkoisen paikan, mikä menee varjossakin. Kyllähän sen tiedon löytää muualtakin, mutta miksei sitä olisi voinut laittaa reseptin oheen? "Laita aurinkoiseen paikkaan," tai "tämä istutus viihtyy varjossakin" ei ole niin pitkä teksti, että tila loppuisi kesken. Ja kun keskitytään kannustamiseen, mahdollisia ongelmia ei mainita. Toisaalta, kuka aloittelija haluaa ensimmäiseksi tulla pelotelluksi punkeilla, kirvoilla tai kasvitaudeilla? Tarkkaa kylvö- tai istutusaikaa tai sitä, miten pitkään kestää että saa satoa, ei mainita. Talvettamisesta tai myöhempien vuosien hoidosta ei mainita monivuotisten kasvien kohdalla, mutta harvalla kerrostaloasujalla edes on sitä valoisaa, viileää tilaa.

Kirja ei siis ole niin kattava, että löytäisi tiensä kirjahyllyyni perusteoksena, mutta tuskin tekijä on edes pyrkinyt siihen. Jos yhtenä kesänä kokeilee edes paria kirjan "reseptiä", ehkä ensivuonna on jo rohkeampi tarttumaan vaikeaselkoisempiin tai laajempiin opuksiin. Tai menee mukaan paikallisen puutarhaseuran toimintaan. Tai vain laittaa ruukkuun sitä, joka menestyi edellisenä vuotena. Kirja rohkaisee aloittamaan, ja jos se siinä onnistuu, se on jo paljon. Onhan monia kirjoja, joita vain selaa vuodesta toiseen, eikä ikinä tee mitään kun kuvien täydelliset lopputulokset asettavat riman niin korkealle, että ahdistaa. Tämän kirjan innostamana ostin retiisin siemeniä ja aion kylvää niitä karkkilaatikkoon. Saa nähdä, miten keittiönpöydällä viljely onnistuu. :)

Mielenkiintoinen kirjauutuus

En ole vielä saanut opusta näppeihini, sillä se on vasta julkaistu, mutta tavoitteena on. Karisto on nimittäin mennyt julkaisemaan suomennoksen kirjasta Organic Crops in Pots: How to Grow Your Own Vegetables, Fruits, and Herbs (Deborah Schneebeli-Morrell). Kyseinen kirja on saanut vain kehuja eri puolilla nettiä, ja keskittyy nimenomaan sadon saamiseen ruukuissa kasvatettavista kasveista, joten kiinnostuin. Suomennoksen nimi on Kasvimaa ruukuissa, ja kääntäjä on Kaisa Karjalainen, jota saamme kiittää myös puutarhuri-opiskelijan pelastajasta, Puutarhasanastosta (englanti-suomi-englanti-sanakirja).

Kirjastoissa uuttuutta ei ole vielä näkynyt, nettikirjakaupoissa sentään. Nyt vain mietin, uskallanko "tuhlata" kirjaan tutustumatta siihen ihan luonnossa... Tekisi kyllä mieli, sillä aiemmin mainostamani ruukkutarhurin raamattu ei kerro hyötytarhapuolesta juuri muuta kuin miten istutetaan mansikkaruukku. Ehkä joku lukija on jo uskaltanut uutuuden ostaa? Miltä on vaikuttanut?

Tämän viikon opiskelut

Uusi aine aloitti kevätlukukauden: Viheralueiden kasvien käyttö. Käymme joukolla erilaisia puutarhakirjoja läpi ja tutustumme eri kasvien ominaisuuksiin ja mitä pitää ottaa huomioon kasvin valinnassa. Aloitimme perennoista ja jatkoimme puihin ja pensaisiin. Tähän mennessä olen oppinut ainakin sen, että hyvää puutarhakirjaa on vaikea löytää. Ammattilaiskirjoissa on kyllä tietoa niin paljon, että siihen hukkuu, mutta neuvontatilanteessa niistä ei ole hyötyä, kun ei ole näyttää asiakkaalle kuvaa. Ja opiskelijaparka on pulassa, kun pitäisi alkaa suunnittelemaan perennapenkkiä. Minkä näköinen ammattilaiskirjan suosittelema kasvi on? Viiden kirjan jälkeen tietää, miltä lähilaji näyttää, mutta siihen se sitten jääkin. Miksei puutarhakirjoja tehdä alan opiskelijoille?No, kaikesta huolimatta olen yrittänyt hankkia itselleni hyviä kirjoja. Suomen puut ja pensaat on todella hyvä kirja suomalaisten puuvartisten lajien opetteluun, sillä tärkeimmät tuntomerkit näkyvät kuvissa hyvin. Kirja on myös sopivan kokoinen mukaan otettavaksi. Harmi, ettei samanlaista ole viljeltävistä puuvartisista. Rikkaruohot-kirja oli halpa, ja siinä on hyvät kuvat rikkakasveista täysikasvuisina. Jäin vielä kaipaamaan kuvia niistä siinä vaiheessa, kun ne pitäisi kitkeä, mutta kaikkea ei kai voi saada. Joka kasvista oli paljon mielenkiintoista tietoa. Joidenkin kohdalla jäi vielä kaipaamaan lisää, kun oli jo lukenut kaiken.

Villi puutarha lumosi tunnelmallaan, vaikka sen tavoitekin on lähellä sydäntä: Puutarha, joka mukailee ympäröivää luontoa sen sijaan, että pyritään mahdollisimman rakennettuun lopputulokseen. Luonnonkasvit ovat tervetulleita, eikä villi lopputulos haittaa. Kirjassa on neuvoja umpeenkasvaneen vanhan puutarhan uudistamiseen samoin kun uuden puutarhan perustamiseen. Olen vasta päässyt kirjan lukemisen alkuun, mutta se vaikuttaa todella lupaavalta.

Vielä olisi haussa hyvä kirja perennoista. Tietääkö joku?

Kirjahankinta

Uusi lukukausi on alkamassa, joten tuli ajankohtaiseksi hankkia kirjallisuutta. Ensimmäinen ostos saapui jo. Tätä kasviota on kehuttu monelta suunnalta, ja totesin itsekin sen hyväksi. Kirjasta löytyvät määrityskaavat tuntemattomien puuvartisten tunnistamiseen, kaikki Suomen luonnonvaraiset puut ja puuvartiset tuntomerkkeineen ja paljon tietoa niiden käytöstä. Valokuvien sijaan kasvit on kuvattu mustavalkoisina piirroksina, joten kaikki tuntomerkit erottuvat selkeästi. Kauniita kuvia löytyy sitten Googlella. Painos vain alkaa olla niin loppu, että piti tilata suoraan kustantajalta, että vielä sai. Se onnistui Granumin kautta. Sitä kautta tuli nopeasti. Yritin ensin Bookplus.fi:n kautta, mutta yli kuukauden odottelun jälkeen ilmoittivat vihdoin, etteivät pysty toimittamaan kirjaa. Toivotaan, että tästä on hyötyä lajien opettelussa tänä keväänä, ja vielä työelämässäkin.

Kirjalöytö

Löysin kirjastosta uuden helmen, nimittäin Luonto pihallesi - Näin saat eläimet ja kasvit viihtymään -kirjan. Kuten nimi jo sanoo, kirja sisältää vinkkejä saada linnut, oravat ja eri hyönteiset viihtymään, mutta harvinaisemmatkin eliöt saavat osansa. Miten olisi kosteikko sammakoille ja harvinaisiksi käyneille kosteikkokasveille? Rakentaisitko vaihteeksi pöntön oraville tai lepakoille? Miltä kuulostaisi perhosbaari?

Uskokaa tai älkää, kirja ottaa huomioon myös parvekkeen omistajan. Pienellekin parvekkeelle voi tehdä pesä- ja yöpymispaikkoja erilaisille hyönteisille, jotka kärsivät vanhojen (ts. reikäisten) puiden puutteesta ja pihojen liiasta siistimisestä. Lintujen ruokinta käsitellään myös, ja suositellaan lintukylvyn järjestämistä myös parvekkeelle. Jos ei ihan vesiallasta laita, niin hieno hiekkamulta poistaa loiset hyvin, ja toimii talvellakin, kunhan multa on kuivaa. Harmi, etteivät siilit osaa kiivetä kolmanteen kerrokseen...

Taloyhtiöiden pihoista oli hienoja esimerkkejä ulkomailta. Milloinkohan sitä Suomessa ruvettaisiin luomaan kosteikkoja sisäpihoille tai ripustamaan linnun- ja lepakonpönttöjä ihan taloyhtiön toimesta? Helsingissä ovat jo laittaneet ainakin yhden katon kukkimaan, olisihan noita kiva nähdä enemmänkin. Nyt on pää täynnä ideoita ja kesän odotusta. Enää pitäisi löytää pohjoisparvekkeen oloissa viihtyviä perhoskasveja...

Ruukkupuutarhurin kirja-aarteita

En ole tainnut blogissani vielä esitellä sitä kaikista parhainta suomeksi julkaistua kirjaa, mitä tulee ruukkupuutarhan pitämiseen. Tai jos ei tämä nyt paras ole, niin ainakin paras, johon minä olen törmännyt. Kirjan nimi on Unelmien ruukkupuutarha. Kirja käy läpi ruukkupuutarhan hoidon vuoden ympäri ja mikä parasta, tekijät ovat suomalaisia, joten ohjeet jopa pätevät Suomen oloissa.

Lisäksi pitää olla kirja huonekasveista, kun niitä nyt on jokunen siunaantunut. Tätä virkaa toimittaa Huonekasvit (Valitut palat, 1996, ISBN: 951-584-170-4). Olen saanut kirjan aikoinaan mummoltani, ja se kertoo yli 500:n eri kasvin hoito-ohjeet. Mikä tässä kirjassa on niin mukavaa, on, ettei siinä ole vain symboliriviä kasvin kuvan vieressä, vaan joka kasvista on perusteellisempi kertomus: Mistä kasvi on löydetty, miksi sillä on tietty nimi, miten sitä lisätään, tarvitseeko se kylmää talvella, mitä hauskoja ominaisuuksia sillä on. Kirjan ainoa huono puoli on, ettei siitä ihan jokaisen uutuuden tietoja löydy, mutta niinhän se on jokaisen luettelon kohdalla, aina joku puuttuu.

Kirjaostoksilla

Huomasimpa, etten ole vielä tätä hankintaa tänne raportoinut. Hyödynsin tuossa kirjakauppojen alennusmyyntejä, ja ostin itselleni Suomalainen viherpiha -kirjan. Todella monipuolinen ja hyvä aloittelevalle puutarhurille, kuten minä. Maalajeista taimikasvatukseen ja rikkaruohoihin, oikeasta leikkauksesta pihan hoito-ohjeisiin. Hyvä lisä kirjastooni.

Toinen hyvä kirja, joka osui kirjastossa käteen, on Unelmien kasvihuone. Kirja on hyvä myös unelmointiin, sillä kuvat ovat ihania. Jos ei ole ikinä kasvattanut taimia, tässä kirjassa se on kuvien kanssa selostettu todella hyvin.

Kolmas kirja on kamala. Tekee mieli heti rynnätä kylvämään oma appelsiinipuu tai kokeilla ananaksen kasvattamista. Kasvitarha ikkunalla sopii vain niille, joilla on oikeasti tilaa kokeilla jotain vastaavaa. Eli minun olisi pitänyt jättää tämä kirjastoon. :) Ehkä minä nyt voisin kokeilla sen appelsiinipuun kasvattamista, sillä minusta kasvi on todella kaunis, ja olen kateellisena katsellut kaverilla hyvinvoivaa yksilöä. Jokin lehtien muodossa ja kiillossa on se jokin.

Hyvää joulua!

Täällä on jo lahjat avattu, vaikka joulupuuro on vielä uunissa ja yöpuvussa haahuillaan. Yksi ihana juttu aikuisuudessa on, että voi päättää itse milloin on aika avata lahjat. Se aika oli viime yönä vähän yli 12. Ainoa puutarha-aiheinen lahjani oli Suomalaisen puutarhan vesiaiheet. Kirjassa on sekä hyvin perusteellista tietoa että paljon hienoja kuvia. Täydellinen lahja: Kuvia voi ihailla näin kaamoksen keskellä ja tietoa tarvitaan viimeistään kun muutamme siihen suomalaisen unelmakotiin, omakotitaloon omalla pihalla.

Eilen tuli siivottua, mutta nyt täällä on niin sotkuista (karkkipapereita, lahjapapereita, lahjoja), että piti siivota ennen kuin sai kuvattua, ja silti kuvakulmat ovat aika rajattuja. :D Ja kyllä, meillä on muovikuusi, vaikka kasvi-ihminen olenkin. Kihlatullani on astma, eikä hän siedä joulukuusen eteerisiä öljyjä. Joten tällä mennään. Onhan näin kyllä ekologisempaakin, kun ei joka vuosi tarvitse hankkia vuosia kasvatettua kasvia, joka on kuljetettu kaupunkiin jostain kuusipellolta. Eikä tippuvia neulasia ole läheskään niin paljoa.

Kirjallisuutta kehiin

Kun netistä on löytynyt niin vähän kymbideistä (siis orkideoista jotka kuuluvat sukuun Cymbidium tai ovat niiden hybridejä), kävin kirjastossa. Löytyihän sieltä vihdoin opus jossa mainittiin nämäkin orkideat. Julkaisuvuosi on 1968 (Esko Puupponen, Harrastajan suuri orkideakirja). Siitä on siis vähän aikaa kun nämä ovat olleet yleisempiä. Cymbidium hybrideistäkin tuossa kirjassa oli vain puolen sivun verran. Niitä on tuon kirjan julkaisun jälkeen risteytetty vielä useampia, ja kirjoittajakin toteaa, että risteymiä on jo tuolloin ollut aivan liikaa listattavaksi. Hän on pitäytynyt vain luonnon lajeihin, joita kirjassa esitellään 10.

Yhdestä mainitaan, että on upeakukkainen ja kukat tuoksuvat hyvältä, mutta ei sovi kotikasvatukseen. Moni on peräisin Himalajan vuoristoista, ja kaipaa kylmää. Hybridit kuulemma kestävät asunnon ilmastoa paremmin.

Kaiken kaikkiaan hyvin kattava kirja. Cymbidiumit mainitaan useassakin kohtaa eri hoito-ohjeissa. Talvella näille sopii lämpötilaksi +10-+15 astetta. Kesällä voi viedä ulos puiden varjoon tai tehdä näille varjostusta keinotekoisesti. Elo- syyskuussa kasvi pitää vähitellen totuttaa täyteen valoon, että bulbit jaksavat vahvistua ennen talven kukintaa. Kastelun voi korvata lepokaudella suihkuttelemalla kasvin yläpuolelle. Kasvia itseään ei saa suihkuttaa, ja vettä ei saa jäädä lehtihankoihin yöksi ellei kasvi ole kesää viettämässä ulkona. Jaksaa kuulemma kukkia bulbien vesivaroinkin, ja jos ei ole varma, kannattaako kastella, on parempi jättää kastelematta. Kymbien kukkia voidaan kirjan mukaan pitää kestävimpiin kuuluvina. Voivat selvitä asuinhuoneessa 5-6 viikkoa, kylmässä vieläkin kauemmin. Kirja suosittelee kukinnon leikkaamista sen täysin auettua maljakkoon, että kasvi pääsee taas lepäämään. Kukkiminen ei kuulemma ole merkki viihtymisestä, vaan parempi osoitus on bulbien suureneminen vuosi vuodelta. Jos bulbit kutistuvat vuosi vuodelta, kasvi tekee hitaasti kuolemaa.

Paljon sellaista, mitä en ole netistä löytänyt/omaksunut. Huomaa kyllä, että tuo on hybridi, kun siinä on ominaisuuksia ainakin kolmesta eri lajista. Hoitovirheistä kirjassa ei ollut paljoa mainintaa, paitsi että varoiteltiin kovasti että liian tiheä kasvatusalusta mädättää juuret, mikä näkyy lehtien kärkien ruskettumisena. No, minä oletan yhä, että minun kasvini lehdenkärjet ovat ruskistuneet liiasta lannoittamisesta, sillä juuret näyttivät voivan hyvin. Eli lisävalaistusta aiheeseen mustat pilkut ei saatu. Mutta se selvisi, että kymbidin lehdet voivat pysyä hengissä jopa kymmeniä vuosia, eli ihan heti tuo ei taida pilkuistaan päästä, vaikka hoivaisinkin sitä oikein. Toivottavasti sentään kukkisi jossain vaiheessa. :) Ei tuota ihan viherkasvina viitsi pitää, vaikka komean iso onkin.

Kirjan ikä näkyy kyllä mustavalkokuvissa, pitkässä selostuksessa kuinka orkideatkin tarvitsevat ravintoa, eli niitäkin pitää lannoittaa eikä vain kastella tislatulla vedellä ja sillä että "markettikukista" ei ole vielä tietoakaan. Kirja aloittaakin orkideojen hoito-ohjeet siitä, mitä pitää tehdä ulkomailta paljasjuurisena saadulle taimelle istutettaessa. Mutta mukava lueskella, ja hyvät kuvat orkideojen hoidosta ja rakenteesta. Kukista kyllä toivoisi että olisivat kaikki värillisiä. Vaikka sitten voisi kyllä iskeä se paljon puhuttu (ja peloteltu) orkideakuume. Jos pysytään tässä yhdessä nyt vain. :)