lauantai 27. syyskuuta 2014

Keski-Suomen suotyypit

Luontotyypit-kurssilla käytiin läpi myös suotyyppejä. Ei kaikkia, sillä Suomessa arvioidaan olevan jopa yli sata suotyyppiä, mutta yleisimpiä. Tarkan suotyypin määrittämiseen käytettiin määrityskaavaa. Koululaisten pitäisi osata erottaa ainakin korpi, räme ja avosuo toisistaan.


Korpi
- soiden reuna-alueita
- valtapuu kuusi, joskus koivu
- ohutturpeisia, eli turvetta voi olla jopa alle 30 cm.


Räme
- valtapuu kitulias mänty
- varpuja, pallosara, tupasvilla
- paksuturpeisia


Neva
- avosoita, eli korkeintaan yksittäisiä puita siellä täällä
- vähä- tai keskiravinteisia soita
- tupasvilla ja -luikka, rahkasara kertovat lyhytkortisuudesta
- jouhi- ja pullosara kertovat suursaraisuudesta


Letto
- runsasravinteisia avosoita
- lettosammalet
- järvikaisla ja muut runsasravinteisuudesta kertovat lajit

Yleensä suot ovat yhdistelmiä edellisistä, jolloin ensin kangasmetsä muuttuu mustikkakorveksi, sitten isovarpurämeeksi, rahkarämeeksi ja lopulta avoimeksi rimpinevaksi, kun päästään suon keskelle. Myös ravinteisuus yleensä vaihtelee, jolloin neva-alueen keskellä voikin olla lettoa.

Suo voi olla mätäspintaista (vedenpinta yli 20 cm kasvillisuuden pinnan alapuolella), välipintaista (5-20 cm kasvillisuuden pinnan alapuolella) tai rimpipintaista (pinta "tirskuu" vettä kävellessä tai vettä näkyvissä).

Suot voidaan jakaa myös ravinnepitoisuuden mukaan eu-, meso- ja oligotrofisiin soihin. Eutrofinen on näistä kaikkein ravinnerikkain, oligotrofinen suo saa ravinteensa sadeveden mukana. Jo mesotrofinen suo on niin köyhäravinteinen, että osa kasveista turvautuu hyönteissyöntiin.

Kurssi oli haastava, mutta mielenkiintoinen. Pääsi todellakin soveltamaan kasvien lajintuntemustaan, tuli syvennettyä kasvien ekologian ymmärtämystä ja tuli tutustuttua hienoihin luontokohteisiin. Suomen luonnonvaraiset kasvit eivät todellakaan ole tylsiä! Täytyy olla todellinen sissi, että selviää tässä ilmastossa vuosituhannesta toiseen.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Keski-Suomen metsätyypit

Palasin syksyllä 2012 yliopistoon jatkamaan tauolla olleita opintojani, mikä on väkisinkin vaikuttanut blogin päivitystahtiin (ja kasvien hoitoon). Nyt oli viimeinen maastokurssi, Luontotyypit. Käytiin useassa eri kohteessa, ja ehkä minäkin nyt nämä opin.

> tarkoittaa "enemmän kuin". Lihavoituna on se taso, jolla koululaisten tulisi nämä osata. Jos tuntuvat helpoilta, kannattaa ruveta tyypittelemään metsiä ammatikseen. Suomessa on pulaa metsätyyppien osaajista.


Kanervatyypin kuiva kangasmetsä (CT)
- kanervaa > puolukkaa
- jäkälää > sammalta
- mäntyvaltainen


Puolukkatyypin kuivahko kangasmetsä (VT)
- sammalta > jäkälää
- yhtenäinen sammalkerros
- runsaimmat mustikka- ja puolukkasadot saadaan näistä metsistä
- puolukka voi myös puuttua, mustikka, kanerva
- matalia kuusia


Mustikkatyypin tuore kangasmetsä (MT)
- vihreä maisema
- mustikka on yleisin varpu


Käenkaali-mustikkatyypin lehtomainen kangasmetsä (OMT)
- ruohoinen/heinäinen yleisilme
- pääpuuna yleensä kuusi, joskus koivu
- lehtipuut kasvavat suuriksi
- puolukka ei kuki, varpuja vähän
- maannos on mullas
- käenkaali, metsäimarre, metsäkurjenpolvi
- sammalta vähän, mutta sammallajeja paljon.


Lehto
(Keski-Suomen lehtoja ei ole tyypitetty.)
- keski- tai runsasravinteisia
- lajirunsaus
- maannos on multa, paljon lieroja
- lehtojen sammalet
- runsas pensaskerros: tuomi, mustakonnamarja, näsiä, kuusama...
- suursaniaiset kertovat kosteudesta