Pieniä!

Voi! Katsokaa, mitä minä sain postissa! Hoya-vauvoja! Edestä alkaen: H. pachylada, H. retusa (yritys nro 2), H. obscura (nyt pitäisi olla oikea laji) ja H. brevialata (2. yritys). Laitoin ne nyt tilapäisesti mukeihin, kunnes ehdin kauppaan hakemaan näille säiliöruukut.

Aeimmat poslarit voivat hyvin. Valon lisääntymisestä ja kesän lähestymisestä innostunut H. calycina teki taas kukkavarren, saa nähdä tuleeko tästä jo jotain.

H. lambii oli kuulemma saanut varahoitajansa luulemaan itseään tekokasviksi, kun ei muuta tehnyt kuin jörötti. No, nyt on sitten alkanut lehtiä tupsahtelemaan lupaavaa tahtia, vaikka nopeakasvuiseksi en tätä kasvia menisi kutsumaan.

H. obovata on sekin lähtenyt kasvuun. Kohtahan sille saa jo askarrella tuen! Kissa tykkää kulkea kasvien seassa, mutta onneksi poslarit eivät maistu, vaikka ne pitääkin karvata perusteellisesti. Varsinkin H. calycina näyttää välillä kasvattaneen oranssin turkin. Ainoa, mitä maistellaan, on apostolinmiekka, mutta sillä nyt ei ole niin paljon väliä. Se kestää pienen maistelun.

Makuuhuoneen ikkunalla viettää eristystään Keskiseltä löydetty H. memoria. Kasvi oli päässyt kaupassa aika kuivaksi ja kotona jouduin leikkaamaan sen juuripaakkua lyhyemmäksi että sain sen mahtumaan säiliöruukkuunsa. Toivotaan että se näistä huolimatta lähtee viihtymään. Lehdissä oli jotain syömäjälkiä (ei kissan, kuten kuvasta voi luulla), joten en siirrä sitä muiden joukkoon ennen kuin olen varma, ettei siinä ole ötökkää.