Keski-Suomen suotyypit

Luontotyypit-kurssilla käytiin läpi myös suotyyppejä. Ei kaikkia, sillä Suomessa arvioidaan olevan jopa yli sata suotyyppiä, mutta yleisimpiä. Tarkan suotyypin määrittämiseen käytettiin määrityskaavaa. Koululaisten pitäisi osata erottaa ainakin korpi, räme ja avosuo toisistaan.

Korpi

- soiden reuna-alueita

- valtapuu kuusi, joskus koivu

- ohutturpeisia, eli turvetta voi olla jopa alle 30 cm.

Räme

- valtapuu kitulias mänty

- varpuja, pallosara, tupasvilla

- paksuturpeisia

Neva

- avosoita, eli korkeintaan yksittäisiä puita siellä täällä

- vähä- tai keskiravinteisia soita

- tupasvilla ja -luikka, rahkasara kertovat lyhytkortisuudesta

- jouhi- ja pullosara kertovat suursaraisuudesta

Letto

- runsasravinteisia avosoita

- lettosammalet

- järvikaisla ja muut runsasravinteisuudesta kertovat lajit

Yleensä suot ovat yhdistelmiä edellisistä, jolloin ensin kangasmetsä muuttuu mustikkakorveksi, sitten isovarpurämeeksi, rahkarämeeksi ja lopulta avoimeksi rimpinevaksi, kun päästään suon keskelle. Myös ravinteisuus yleensä vaihtelee, jolloin neva-alueen keskellä voikin olla lettoa.

Suo voi olla mätäspintaista (vedenpinta yli 20 cm kasvillisuuden pinnan alapuolella), välipintaista (5-20 cm kasvillisuuden pinnan alapuolella) tai rimpipintaista (pinta "tirskuu" vettä kävellessä tai vettä näkyvissä).

Suot voidaan jakaa myös ravinnepitoisuuden mukaan eu-, meso- ja oligotrofisiin soihin. Eutrofinen on näistä kaikkein ravinnerikkain, oligotrofinen suo saa ravinteensa sadeveden mukana. Jo mesotrofinen suo on niin köyhäravinteinen, että osa kasveista turvautuu hyönteissyöntiin.

Kurssi oli haastava, mutta mielenkiintoinen. Pääsi todellakin soveltamaan kasvien lajintuntemustaan, tuli syvennettyä kasvien ekologian ymmärtämystä ja tuli tutustuttua hienoihin luontokohteisiin. Suomen luonnonvaraiset kasvit eivät todellakaan ole tylsiä! Täytyy olla todellinen sissi, että selviää tässä ilmastossa vuosituhannesta toiseen.