Mutta kyllä niihin sai lukeakin. Kiirettä on siis pitänyt. Lisäksi viime viikonloppuna kävimme sukuloimassa. Reissu tarkoitti sitä, että lehtikset jäivät yhtenä päivänä ruokkimatta, joten he söivät evääksi poikasensa. Kyllä minä yhä ihmettelen, miten nuo otukset voivat lajina olla hengissä, kun tuo lisääntyminen on niin vaikeaa...
Puulaatikot talon edessä ovat saaneet olla rauhassa, mutta jonkun oli pakko vetää tuijan suojana ollut varjostuskangas pois kasvin päältä perjantain hulinoissa, piti laittaa se takaisin. Varsinaista ilkivaltaa ei siis ole vielä ollut, roskaamista ja humalaisten päähänpistoja vain.
Koulussa on nyt käyty läpi kasvintuhoojia. Näytteistä on yritetty tunnistaa ripsiäisiä, kemppejä, kilpikirvoja, kirppoja ja kärsäkkäitä. Tänään käsiteltiin kasvitauteja, huomenna pitäisi aloittaa rikka- eli oheiskasvien läpikäyminen. Teoriaa on ollut nyt paljon, mutta ensi viikko on puutarhatöitä ja rakentamista. Pääsisinköhän vihdoin aloittamaan sen köynnösristikon, jota himoitsen kärhölle... Jos pääsen, yritän ottaa kameran mukaan niin saatte ihailla kuviakin.

300:een on nyt iskenyt paha leväongelma. Ostin tänään uutta nestemäistä lannoitetta, jos se auttaisi. Sen siitä saa, kun monniset eivät enää pöyhi pohjaa. Toivottavasti hiekka muuttuu jossain vaiheessa taas vaaleaksi kun akvaarioon muodostuu uusi tasapaino.

Palmu joutui luovuttamaan ruukkunsa uudelle tulokkaalle, mutta eiköhän tämä muoviruukku sovi vesiviljelyssä olijalle paremmin kuin huokoinen saviruukku.
Kiinanruusu oli päättänyt kaatua ikkunasta läpi, joten se piti tukea pystyyn. Olen nyt oppinut koulussa sen, että kasvit eivät kasva viivasuorina, ellei niitä sidota viivasuoraan keppiin. Muuten ne aina yrittävät kaatua valoa kohti tai muuten päättävät ruveta kiemurtelemaan. Haluaisin tästä monirunkoisen puun. Onnistuisikohan? Jos saisi kunnon, monihaaraisen latvuksen aikaan, kukintakin voisi olla näyttävämpi, kun kukkia tulisi kerralla useampi kuin se kaksi.
