Kirjahankintoja

Vihdoin! Heinät ja sarat Suomen luonnossa on kirja, jota odotin ja odotin ennen syventävän kasvikurssin heinätenttiä, mutta niin vain kirja ilmestyi vasta tentin jälkeen. Meinasin ensin jättää sen odottamaan työelämään pääsyä, mutta sitten sain selville, että syksyllä pidetään maastokurssi jolla kasvien lajintuntemusta tarvitaan. Opintolainaa kehiin ja postikusti kiikutti minulle samalla uuden Sata sammalta -kirjan. Kirja keskittyy vain lehtisammaliin, mutta se nyt ei ole suuri puute. Hyviä kuvia ja tuntomerkitkin vaikuttavat olevan riittävän laajasti kuvatut maastokäyttöön. Sanastoakin on esitelty. Mikä tärkeintä, kirja on sopivan ohut repussa kuljetettavaksi.

Heinät ja sarat -kirja puolestaan on todella kaivattu siksi, ettei heinämäisistä kasveista juuri ole kasvioita kirjoiteltu. Kasvien tuntomerkit on avattu mielestäni todella hyvin tämmöiselle aloittelijalle ja yleisimmistä lajeista on monta kuvaa. Tästä sitten tavoitteeksi opiskella suomalaisia lajeja. Suomessa kasvaa todella näyttäviä heiniä, on harmi että tunnen niitä niin huonosti. Ehkä tämän opuksen avulla eivät eri saralajit menisi niin helposti sekaisin?

Edit: Syksyn luontotyypit-kurssin jälkeen voin todeta, että molemmat oppaat olivat maastossa hyödyllisiä ja ahkerassa käytössä. Olen erittäin tyytyväinen hankintoihini. Vielä kun saisi jostain hankittua kotiin vähän laajemmat oppaat, että voisi tutkia paremmin maastossa epäselviksi jääneitä... Niin ja hyvä jäkäläopas minulla on yhä hakusessa.

Viidakon tunnelmaa

Miten niin meillä on vaikea nähdä ikkunasta ulos? Tarvitseeko siitä nähdä ulos? :D

Laitan ylös: Postitse saatu pistokkaat H. lacunosa 'Ruby Sue' ja H. curtisii.

Kasvien pesu

Vuosien mittaan olen todennut, että paras tapa pitää kasvinsa ötökkä-vapaina on käyttää ne säännöllisen epäsäännöllisesti (1-2 kertaa kuussa - kerran 1-2 kuukaudessa) suihkussa. Jos kasveissa on oikeasti ötökkää, pyrin viemään ne pesulle kerran viikossa. Samalla lähtevät pölyt pois lehtien pinnalta, joten auringonvalosta saadaan maksimihyöty myös pimeänä vuodenaikana.

Koska käytän kasveillani säiliöruukkuja, suihkuttelun lopuksi tarkastan niistä kaikista vedenpinnan ja tarvittaessa kaadan ylimääräisen veden pois. Suihkutteluun käytän kuumaa vettä (kasvit kestävät hetkellisesti + 60 asteen lämpötiloja) sopivan kovalla paineella (ei niin kovalla, että lehdet repeää). Suihkutan erityisesti lehtien alapinnat, koska siellä ne tuholaiset viihtyvät.

Mullan päätyminen viemäriin ei ole ongelma, mutta kevyt lecasora voi lähteä liikenteeseen. Siksi käytän mullan pinnalla koristekatetta tai hiekkaa.

Käytän kasvit suihkussa ikkunallinen kerrallaan, annan niiden kuivua ja kannan takaisin paikoilleen. Tämän ikkunan joudun ottamaan kahdessa osassa, ensin pöydällä olevat ja sitten amppelit. Nyt on valmista, tuli pestyä ikkunakin samalla!

Pakastimen hyötykäyttöä

Sulatin pakastimen, ja sieltä irtosi jäätä ihan kunnolla. Aluksi heitin sitä vain lavuaariin sulamaan, mutta sitten tajusin että voisihan sillä myös kastella kasveja. Ulkovarastossa peitteiden alla talvehtinut ruohosipuli piti jo nostaa valoon muutama päivä takaperin ja samalla nostin tuon toisenkin laatikon siinä toivossa, että siihen olisi ropissut orvokinsiemeniä. Olivat varaston jäljiltä hyvin kuivia, ja pelkäsin juurten saavan shokin lämpimästä kasteluvedestä. Ongelma ratkaistu!

Oho!

Minä sain tämän kasvin aikoinaan Kukkaladyltä nimellä H. campanulata. Eipä ollutkaan, vaan H. halconensis. Voitte kuvitella yllätykseni, kun parfyymin hajun alkulähdettä etsiessäni löysin tämmöisen karvapallon kasvin kyljestä! Tuoksu oli alkuun todella hyvä, mutta muuttui epämiellyttäväksi kukinnon vanhentuessa. Tuoksu oli lähellä todella voimakas, mutta oli hyvin paikallinen. Ei tarvinnut pelätä, että tuoksu täyttää koko talon, kuten H. nummularioides tekee.

Toinen yllättäjä oli apostolinmiekka. Katsokaapa, mitä se on ruvennut tekemään!

Kuoleman porteilla

Syksyllä ehdin jo juhlia, kun H. griffithii alkoi tehdä kukkatappeja. Sitten se alkoi lerputtaa lehtiään, ja meni liian kauan, ennen kuin kaikkien kiireiden keskellä ehdin tutkia asiaa tarkemmin. Siinä vaiheessa kasvin juurelta ylöspäin lähtenyt kuivettuminen oli edennyt jo hyvänmatkaa pitkin kasvin vartta. Tartuin äkkiä saksiin ja sain pelastettua kasvista kolme pistokasta. Niistä on enää hengissä tämän verran. Pidän sormien lisäksi varpaatkin ristissä, että se selviäisi! Nostin sen nyt työpöytäni kulmalle keittiöön, jos siinä muistaisin pitää sen tarpeista paremmin huolta.

Epäilen kasviin päässeen jonkin sienitaudin, kun käytin kasvit suihkussa ja unohdin ne sinne muiden kiireiden vuoksi, jolloin ne olivat pitkään märkinä. Koska tämän kasvin alkuvaiheen kasvu oli niin puskamaista (olen jälkikäteen epäillyt, että siinä oli jotain syömäreitä, jotka saivat aikaan tiheän lehtien tunkemisen), homeilla oli leppoisat oltavat kasvin vartta vasten. Huoh.

Tässä lisää oman tyhmyyden ja kiireiden tuloksia. H. lambii taitaa olla jo kaiken avun tuolla puolen, mutta en ole vielä raaskinut heittää sitä pois. Se kasvoi viime kesänä niin komeasti! Olisi pitänyt tajuta siirtää se ajoissa lisävalon alle, mutta enpä tehnyt niin, ja kasvilta loppui energia, kirjaimellisesti. Siinä oli enää kaksi lehteä, kun vihdoin tajusin nostaa sen valoon, ja pian se pudotti nekin.

H. picta ja H. retusa taas jäivät ilman säiliöruukkua liian pitkäksi aikaa, koska rahatilanne. Nyt minulla oli vihdoin varallisuutta ja aikaa omistaa niille säiliöruukku, mutta voi olla, että ne ovat kuivahtaneet ja hukkuneet liian usein. Retusaakaan ei ole enää kuin yksi pistokas hengissä. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

Mysteerikasvin tunnistus

Yksi pitkäaikainen tuntematon Hoya päätti vihdoin kukkia, ja kiitos Facebookin ryhmän "Suomen Hoya-harrastajat", se saatiin tunnistettua: Hoya ruscifolia.