Kanervia minä vaan...

Ajattelin tänään käydä kaupasa hakemassa kanervia partsille, mutta kun ne olivatkin loppu (pöh!), ja olin jo luvannut itselleni jonkin kivan kasvin, mukaan oli sitten jotain saatava (seli-seli :D ). Tällainen sieltä sitten tarttui mukaan. Kamalaa, kun kauppias tietää mistä minä tykkään. Nyt on sitten ensimmäiseksi vaihdettava hänet lecasoraan ja hankittava hänelle paikka jossa roikkua, kun juuria änkee ruukusta niin ettei ruukku meinaa pystyssä pysyä.

Hoitokaloja lähti ja tuli

Koulun kalat palasivat koululle oltuaan minulla "kesähoidossa" 1,5v. Tässä he viettävät viimeistä yötään meillä eteisessä ämpärissä. Kun ämpäriin ei ollut kantta, improvisoin pyyhekannen. Ilmastimen letku kruunaa kokonaisuuden. Aamulla lähtivät sitten mukanani koululle. Harmi vain, että muistin kyllä ottaa kameran mukaan, mutten muistanut ottaa uudesta kodista kuvaa. Ehkä sitten myöhemmin.

Rapula on nyt pysynyt aika hyvässä siivossa, hämmästyttävää. :)

128-litraiseen on tulossa imunuoliaisille lajiakvaario (=eli vain yhtä lajia koko akvassa), mutta haluamme taustaksi Back to Naturen upean taustan, joka pitää tilata netistä ja haluan asentaa sen ennen kuin akvaariossa on vettä. Lisäksi käytettynä ostamamme ulkosuodatin osoittautui rikkinäiseksi, joten pitää odotella siihenkin varaosaa. Samaan syssyyn sain kuulla ihmisestä jolla kalat olivat päätymässä kalojen taivaaseen kun kämppä oli menossa alta ja uuden avaimet saa vasta ensi kuun alussa. Laskin 1+1=2 ja kutsuin kalat meille kylään tuohon akvaan kunnes uusi kämppä on muuttovalmis. Siinähän nuo menevät kuin omatkin. Harmi vain, että minun kamerallani saa joko tarkan tai väreiltään oikean kuvan... Tässä molemmat.

 

300-litraiseen ostin 10kpl uusia ottoja (Otoncilus-suvun imumonneja) levää syömään vanhan parven jatkoksi, mutta ne kyllä katoavat tuonne niin, etten löytänyt kuin yhden kuvaa varten.

Syys saa

Nyt on selvitty reitittimen hajoamisesta, vatsataudista, flunssasta ja syysmasennuksesta. Pääsee päivittämäänkin. Laitetaas vähän kuvareportaasia tästä hetkestä.

Tästä soihtuköynnöksestä ei ollut eläjäksi. Olisi kai pitänyt raaskia napsia nuo nuput pois, että kasvi olisi keskittynyt elämiseen eikä lisääntymiseen. Pidän kyllä kasvista yhä, saa nähdä innostunko ostamaan uuden kasvin vai pyydänkö uutta pistokasta. En tiedä, suuttuiko tämä siitäkin, ettei se päässyt juurruttuaan multiin vaan vesiviljelyyn...

Edellisen "tilalle" pääsi hetkellisesti vesiviljelyyn vaihdettu purppurajuoru. Multaversion aion lahjoittaa pois. Kai sen joku huolii?

Enkelipelargoni ei ole tykännyt kohtelustaan. Ilmeisesti pari oksaa katkesi kun taistelin kukkaa amppeliinsa, joten nyt kasviparka on kuivattanut ne. Ympäristönvaihdosshokki on lopettanut kukinnan ja vanhat lehdet ovat alkaneet ruskistua ja tippua pois. Ei mikään kaunis näky...

Tässä on mummolta saatu muratti. Vanhat lehdet ovat ruskistuneet pois (ne olivat sopeutuneet viileään ja pimeään), ja uudet kärsivät tämän päiväisestä paahteesta, unohdin kastella ajoissa. Tarkoitus on katkaista tästä tuo pää ja pistää se juurtumaan vesilasiin, jos siten saisi tämän "kivuttomasti" siirrettyä vesiviljelyyn. Sitten kaikki sormet ja varpaat ristissä, etten tapa tätäkin murattia talvella.

 

Pelargonit ovat muuttaneet parvekkeelta sisään, ja nekin kellastuttavat lehtiään. Olivat saaneet jo pari yötä pakkastakin partsilla, ehkä tämä tästä.

Kymbidi on muuttanut nyt sisätiloihin verhon taakse parvekkeen oven eteen, jossa lämpötila laskee yöllä reippaasti. Tarkoitus on laittaa tuohon paksut verhot ympärille, jos lämpötila pysyisi sopivan viileänä ja kasvi viihtyisi. Olen kai lannoittanut häntä liian vähän (ts. vain akvaariovedellä), kun lehdet ovat niin kalpeat. Annoin tänään orkidealannoitetta, ehkä se siitä.

300-litrainen tänään

Tänään aurinko osui niin nätisti akvaan, että päätin ottaa siitä pitkästä aikaa kuvan. Lehtiskin osui nätisti tuohon keskelle.

Kuinka viidakko pidetään hengissä

Eipä ole tullut vielä listattua, mitä kaikkea pitää viikoittain tehdä, että kasvit meillä pärjäävät. Kastelen kasvit samalla kun vaihdan vettä akvaarioihin, eli kerran viikossa. Letku imee lapon avulla vettä akvaariosta, ja tökkään letkun toiseen päähän kastelukannun. Sillä sitten täytän altakasteluruukut (talvella vain puoliksi, kesällä täyteen). Akvaarion takana parvekelaatikossa oleville kasveille kaadan kaksi kannullista vettä, jota ne saavat sitten imeä omaan tahtiinsa. Tuossa keittiön ikkunalla on pakko olla joka kasvilla valkoinen ruukku, tai kasvi kupsahtaa hyvin nopeasti. Ihmeekseni kodinonni on viihtynyt tuossa huokoisessa saviruukussaan. Minä kyllä olen paljon kotona, joten ehdin sille antaa hörpyn ennen kuin kuivuus iskee täydellä voimalla. Kasvi saakin juotavaa päivän-kahden välein.

Otan akvaariovettä talteen pari ämpärillistä, niin lannoitettua vettä riittää viikollakin. Kasvilannoitteet kaadan kiinanruusulle täytettyäni sen vesisäiliön. Yritän muistaa lämmityskaudella suihkuttaa kasvit joka aamu, mutta aika monesti se unohtuu. Näiden lisäksi kun nyppii kuolleet lehdet pois sitä mukaa kun niitä ilmestyy ja virittää vuoden pimeimpään aikaan lisävaloa kasveille, hyvin toimii. Mutta näin monen kasvin kanssa on kyllä joutunut myöntämään, että kasvejakin täytyy hoitaa tai ne voivat huonosti. Akvaariokasvit ovat kaikista kasveistani helppohoitoisimpia. Kun aikoinaan satsasi tarpeeksi valaistukseen, nuo eivät muuta vaadi kuin sen että altaassa on vettä. :)

Uusia kasveja

Kaverini antoi minulle kaksi kasvia, jotka olisivat muuten kuolleet hänen parvekkeellaan talven aikana. Kiitoksia vain sille suunnalle vielä kerran!

 

Enkelipelargoni on tässä pääsemässä ruukkuunsa. Ei ollut jäljellä kuin taimimultaa, eli sitä laitoin ruukun reunoille, kun ei ihan sopivaa ruukkua löytynyt. Kuvan yksi ja kuvan kaksi välissä amppelin kiinnitysrengas räjähti kappaleiksi, ja seurauksena oli kiroilua ja multaa joka paikassa. Pikaisen siivouksen jälkeen kasvi pääsi roikkumaan paikoilleen. Hieman räjähtäneeltähän tuo näyttää, mutta kukat ovat kauniit. Toivottavasti tämä viihtyy tuossa. Toinen kasvi päätyi nyt parvekkeelle ainakin toistaiseksi.

Mirrinminttu näyttää vielä enemmän räjähtäneeltä kuin tuo pelargoni, mutta toipukoon tuossa. Toivottavasti multatila on tarpeeksi iso, että talvehtii.

Sää on kylmennyt yllättävän nopeasti. Yöpakkasista jo varoittelevat. Syksy näkyy kasveissakin. Kesäharsot sai jo karsia pois kompostin puolelle. Salaatteja ei meinaa enää parvekelaatikoista löytää, mikä osittain johtuu kyllä siitä, etten jaksanut/muistanut kylvää niitä tarpeeksi usein. Pelargonien kukat ruskistuvat kun on niin kosteaa ja petuniat alkavat olla ohikukkineita.

Puli puli

Akseli ja Elina lähettävät terveisiä. Kihlattuni innostui yhtenä päivänä ottamaan heistä kuvia, ja söpöjä kuviahan sieltä tuli. He ovat siis purjesampimonnipariskunta, joka kieltäytyy syömästä muuta kuin kurkkua. Samppareita on meidän kaloistamme toisiksi helpointa kuvata, ne kun enimmäkseen liikkuvat pomppimalla, eivät uimalla ja sitten jäävät pitkiksi ajoiksi paikoilleen makoilemaan. Kaikista helpoin kuvauskohde on banjomonnimme, jolle annoimme nimeksi Hukka, koska sitä sai aluksi aina etsiä. Nykyään sen löytää ensimmäisenä, sillä se tykkää nukkua akvaarion etunurkassa kasvin varassa. Nurkka on niin suosittu nukkumapaikka, että sinne jopa jonotetaan. :)