Tajusimme, ettemme ole ikinä käyneet tällaisessa(kään) paikassa, vaikka Tampereella on tullut käytyä useastikin. Päätimme korjata puutteen säästä huolimatta. Onneksi tuli vain yksi kuuro koko sinä aikana, kun puistossa kävelimme. Aivan rantaan ei kyllä mieli tehnyt, sillä järveltä tuuli todella lujaa ja kylmästi.
Kartanon edustalla kukkivat ihmeköynnökset ja begoniat. Kulta-agavet olivat komean kokoiset.
Edellisiä vastapäätä kukkivat kirjavalehtiset pelargonit. Hirssit näyttivät saaneen kylmää.
Puiston puolella kukkivat upeat alppiruusut. Pensas kurkotti päätä korkeammalle. Näitä oli kaksi, yksi kummallakin puolella oikeassa reunassa näkyvää käytävää.
Ruusutarhassa ei vielä ollut paljoa ihailtavaa.
Keskellä olleessa kärhössä sensijaan oli sekä kokoa että näköä. Kukinta oli kyllä jo loppupuolella, mutta kukkia oli silti satoja.
Ruusuista kukkivat vasta pari, juhannusruusu ja pari muuta. Ruusujen juurelle oli istutettu montakin kukkijaa, joista osa jo peittyi isojen pensaiden alle.
Tämän talon pääty peittyi upeasti köynnökseen. Vieressä oli keittiöpuutarha, jossa kaikki oli jo isompaa kuin meillä. Ehkä pohjoisempi sijaintikin selittää jotain.
Nuo köynnökset ovat kyllä upean reheviä... Joskus meilläkin. :)
Lampea kohti kulkiessa luulin ensin, että tämä puu kukkii, mutta sillä onkin lehdistä puolet valkoista. Upean näköinen.
Sorsat olivat todella kesyjä ja tulivat kerjäämään syötävää. Näkyvillä oli vain ukkoja ja nuoria koiraita, naaraat ovat kai hautomassa tähän aikaan.
Lammen rannalla oli ihastuttava huvimaja. Sen vieressä oli hauska sateenvarjomainen puu.
Tämä oli todella kaunis yhdistelmä. Violettia, pinkkiä ja hopeaa. Todella nättiä.
Kivikkopuutarhassa oli yli 100 perennaa ja 30 puuvartista. Siitä vain tunnistamaan kaikki. Oli todella rauhallisen oloinen ja kivityöt hivelivät silmää. Tämmöistä haluan joskus omaankin pihaani.
Kivikkopuutarhan vieressä oli paljon alppiruusuja upeasti kukassa. Kokoja oli valtavista puistoalppiruusuista aina 'Elviira':an asti. Täällä tuota lamoalppiruusua oli kyllä vähän isompi kasvusto kuin meillä. :)
Nyt on ollut niin kuuma, että kaiken, mitä suuhunsa pistää, on pitänyt olla jäässä. Jäiset pakastemansikat ovat muuten paljon paremman makuisia kuin jäätelö, kokeilkaapa! Jos ei ole itse tullut pakastettua, ainakin meidän kaupan pakastealtaasta näitä löytyy. Parvekkeella on tänään tullut löhöiltyä sekä varjossa että auringossa ja aurinkorasvaa on kulunut. Mutta mikäs sitä tätä näkyä ihaillessa:
Ruusupapukin on jo kasvanut yli tukensa.
Kansituolissa löhötessäni kuulin rapinaa takaani. Talitiaiset ovat jo niin kesyjä, että tulivat syömään, vaikka olin parvekkeella! Nyt on pitänyt ottaa tuo rasvapötkö pois ruokinta-automaatista, kun siihen on alkanut olla vaikea yltää. Pistää sitten vaikka siemeniä tuohon ruokintalaitteeseen. Siihenhän se kai on tarkoitettukin.
Linnuille on tarjolla myös sadevettä, jonka pyrin pitämään varjossa ja roskattomana.
Sain vihdoin laitettua sipulit pois ja istutettua loputkin taimet parvekelaatikkoonsa. Nyt arkulla mahtuu löhöilemään paljon paremmin.
Sipulit odottavat nyt, että pistäisin ne turpeen suojiin odottamaan istutusta ulos. 
Meillä kasvatetaan nykyään salaattia kolmessa kerroksessa. Auringonkukat alkavat olla jo todella pitkiä. Saa nähdä, mitä niille sitten tekee, kun eivät enää mahdu tuohon alatasolle.
Tänään on ollut luettavana Pots in the Garden. Upea teos kaikesta, mitä voi kasvattaa ruukussa. En kyllä ole vielä päässyt alkua pidemmälle. Olen vasta lukenut väriopista ja linjoista ruukuissa. No, upeita säitä on luvattu myös viikonlopulle. Eiköhän tähän ehdi perehtyä myöhemminkin.
Tekstit
