Kirjallisuutta kehiin

Kun netistä on löytynyt niin vähän kymbideistä (siis orkideoista jotka kuuluvat sukuun Cymbidium tai ovat niiden hybridejä), kävin kirjastossa. Löytyihän sieltä vihdoin opus jossa mainittiin nämäkin orkideat. Julkaisuvuosi on 1968 (Esko Puupponen, Harrastajan suuri orkideakirja). Siitä on siis vähän aikaa kun nämä ovat olleet yleisempiä. Cymbidium hybrideistäkin tuossa kirjassa oli vain puolen sivun verran. Niitä on tuon kirjan julkaisun jälkeen risteytetty vielä useampia, ja kirjoittajakin toteaa, että risteymiä on jo tuolloin ollut aivan liikaa listattavaksi. Hän on pitäytynyt vain luonnon lajeihin, joita kirjassa esitellään 10.

Yhdestä mainitaan, että on upeakukkainen ja kukat tuoksuvat hyvältä, mutta ei sovi kotikasvatukseen. Moni on peräisin Himalajan vuoristoista, ja kaipaa kylmää. Hybridit kuulemma kestävät asunnon ilmastoa paremmin.

Kaiken kaikkiaan hyvin kattava kirja. Cymbidiumit mainitaan useassakin kohtaa eri hoito-ohjeissa. Talvella näille sopii lämpötilaksi +10-+15 astetta. Kesällä voi viedä ulos puiden varjoon tai tehdä näille varjostusta keinotekoisesti. Elo- syyskuussa kasvi pitää vähitellen totuttaa täyteen valoon, että bulbit jaksavat vahvistua ennen talven kukintaa. Kastelun voi korvata lepokaudella suihkuttelemalla kasvin yläpuolelle. Kasvia itseään ei saa suihkuttaa, ja vettä ei saa jäädä lehtihankoihin yöksi ellei kasvi ole kesää viettämässä ulkona. Jaksaa kuulemma kukkia bulbien vesivaroinkin, ja jos ei ole varma, kannattaako kastella, on parempi jättää kastelematta. Kymbien kukkia voidaan kirjan mukaan pitää kestävimpiin kuuluvina. Voivat selvitä asuinhuoneessa 5-6 viikkoa, kylmässä vieläkin kauemmin. Kirja suosittelee kukinnon leikkaamista sen täysin auettua maljakkoon, että kasvi pääsee taas lepäämään. Kukkiminen ei kuulemma ole merkki viihtymisestä, vaan parempi osoitus on bulbien suureneminen vuosi vuodelta. Jos bulbit kutistuvat vuosi vuodelta, kasvi tekee hitaasti kuolemaa.

Paljon sellaista, mitä en ole netistä löytänyt/omaksunut. Huomaa kyllä, että tuo on hybridi, kun siinä on ominaisuuksia ainakin kolmesta eri lajista. Hoitovirheistä kirjassa ei ollut paljoa mainintaa, paitsi että varoiteltiin kovasti että liian tiheä kasvatusalusta mädättää juuret, mikä näkyy lehtien kärkien ruskettumisena. No, minä oletan yhä, että minun kasvini lehdenkärjet ovat ruskistuneet liiasta lannoittamisesta, sillä juuret näyttivät voivan hyvin. Eli lisävalaistusta aiheeseen mustat pilkut ei saatu. Mutta se selvisi, että kymbidin lehdet voivat pysyä hengissä jopa kymmeniä vuosia, eli ihan heti tuo ei taida pilkuistaan päästä, vaikka hoivaisinkin sitä oikein. Toivottavasti sentään kukkisi jossain vaiheessa. :) Ei tuota ihan viherkasvina viitsi pitää, vaikka komean iso onkin.

Kirjan ikä näkyy kyllä mustavalkokuvissa, pitkässä selostuksessa kuinka orkideatkin tarvitsevat ravintoa, eli niitäkin pitää lannoittaa eikä vain kastella tislatulla vedellä ja sillä että "markettikukista" ei ole vielä tietoakaan. Kirja aloittaakin orkideojen hoito-ohjeet siitä, mitä pitää tehdä ulkomailta paljasjuurisena saadulle taimelle istutettaessa. Mutta mukava lueskella, ja hyvät kuvat orkideojen hoidosta ja rakenteesta. Kukista kyllä toivoisi että olisivat kaikki värillisiä. Vaikka sitten voisi kyllä iskeä se paljon puhuttu (ja peloteltu) orkideakuume. Jos pysytään tässä yhdessä nyt vain. :)