Suomessa olen tottunut veden"kovuuteen", joka on 1,1-2,5°dH (=erittäin pehmeää). Täällä se on 11-12°dH (=kovahkoa). Ihmettelinkin, miksi kasvini alkoivat voida huonosti. H. griffithii tekee kuolemaa, sormet ja varpaat ristissä toivon, että se selviäisi. Google on laulanut, kun olen selvittänyt, millaista vettä täällä hanasta tulee ja mitä sille voi tehdä, että sen kovuuden saisi lähelle sadeveden arvoja. Pitää kai selvittää, saako täältä jostain tislattua vettä, kuten Suomessa huoltoasemilta.
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
tiistai 15. marraskuuta 2011
Orkideaharrastajia hemmotellaan
Tämä viesti on nyt täynnä tuotemainontaa, mutta korostan, ettei Biolan maksa minulle mistään mitään. Suomen orkideayhdistys viettää tänä vuonna 50-vuotissynttäreitään, mikä on yhdistykselle Suomen mittakaavassa korkea ikä. Onnittelut! Juhlanäyttely Helsingissä meni minulta ohi, mutta valokuvia saa ihailla täällä.
Juhlan kunniaksi (?) Biolanilta on tullut tuotepaketti erityisesti orkideoille: kasvualustapakkaus ja lannoite. Kasvualustapakkaus sisältää erikseen pakattuina grillihiiltä, kaarnaa, turvetta ja perliittiä. Onhan noita kaikkia saanut ostaa erikseenkin, mutta kaikkia ei ihan joka paikkakunnalta helposti saa ja kaarna voi olla kiven alla jos ei omista omaa metsää tai halua tilata sitä kuutiokaupalla. Mukaan saa ohjeet tavallisimpien orkideojen vaatiman kasvualustan tekemiseen. Tämä tuote on kehitetty yhdessä Suomen Orkideayhdistyksen kanssa. Jokohan nyt loppuisi se orkideoille sopimattoman orkideamullan myynti?
Lannoite ei todellakaan ole mitään laimennettua viherkasvilannoitetta. Taustalta löytyy tieteellinen artikkeli, paljon testien toistamista ja belgialainen taimitarha Akerne Orchids. Tuloksena syntyi lannoite, jota belgit vielä testasivat kahden vuoden ajan omalla tarhallaan ennen tuotteen päätymistä yleiseen myyntiin. Yhteensä lannoitteen taustalla on yli 10 vuoden tutkimustyö. Ei siis voi puhua mistään mutu-tuntumalta lannoittamisesta. Lisäksi tuotetta mainostetaan helppoudella. Yksi ja sama lannoite käy vuoden ympäri, eikä enää tarvitse käyttää yhtä kasvuun ja toista kukittamiseen.
Enää ei jää muuta puuttumaan kuin kunnon ruukkusarja orkideoille. Ehkä sellaista ei katsottu tarpeelliseksi, kun orkideoille saa niin helposti ruukun tehtyä itse? Toisaalta niin kauan kun kaupoissa myydään "orkidearuukku"-nimellä lasisia orkideantappajia, olisi hyvä että tarjolla olisi myös valmiita ruukkuja, jotka olisivat orkideoille hyvästä, eivät pahasta. Tai sitten niille lasisille ruukuille annettaisiin jokin muu nimi jossa niitä ei suositella millekään kasville, esim. "koriste-esine, lasia".
Lähettänyt Aralia klo 18.45 0 kommenttia
Tunnisteet: Orkideat
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Kasvit tänään
Tämä leppis on kai päättänyt talvehtia kanyakumarianan lehdenhangassa. Se on nyt tököttänyt tuossa samassa kohtaa useita päiviä liikkumatta. Jos sitä tökkää, se liikkuu vähän ja jähmettyy taas. En usko, että tuo tuossa onnistuu talvehtimaan, täällä on liian lämmintä.
Kastelukannu ei mahtunut muuttokuormaan, mutta ilman on pärjätty. Kämppä on vierasasunto, joten täällä on kaikki astioista huonekaluihin ja pyyhkeisiin. Astioissa ei ollut syviä lautasia, mutta kermakko oli. Se pääsi kastelukannuksi.
H. griffithii näyttää kaukaa katsottuna kuolevalta, mutta kun katsoo tarpeeksi läheltä, huomaa että se pursuu elämää. Toivotaan, että vuoden päästä se on jo kasvin, ei tikun näköinen.
Lähettänyt Aralia klo 14.22 0 kommenttia
Tunnisteet: Posliinikukat
perjantai 11. marraskuuta 2011
Uusia näkymiä
Nyt on muutettu, Saksaan. Kämppä on mieheni työpaikan vuokra-asunto, ja tässä asutaan seuraava vuosi. Saanko esitellä: Nykyisen asuntomme piha. Tuo lähin talo on samalla pihalla, eli aika isot on tilukset. Täällä on vielä näin syksyistä.
Vähän eri suuntaan. Täällä on itseasiassa ollut niin lämmintä, että kasvit ovat vähän sekaisin. Lehtikuuset ovat keltaisia, mutta ne työntävät jo uutta kasvua oksien kärjistään. Samoin poppelien ja muiden eteläisempien asukkien silmut ovat alkaneet paisua aivan väärään aikaan.
Täällä ei änge sisään kärpäsiä, vaan leppäkertuja. En onnistunut saamaan niistä yhtäkään tarkkaa kuvaa, tässä paras. Avaat ikkunan, ja niitä tulee sisään heti vähintään kaksi. Ennätys taisi olla viisi yhdellä kertaa. Koska täällä ei tunneta ilmastointia, ei painovoimaista tai koneellista, vuokralaisten tulee tuulettaa asuntoaan vähintään kahdesti päivässä, jottei se homehdu. Lisäksi aina suihkun tai ruuanlaiton jälkeen pitää myös tuulettaa. Leppiksillä on siis paljon mahdollisuuksia tulla lämmittelemään meille. Tuntuvat tykästyneen H. kanyakumariana:an. Mikäs siinä. Ilmainen tuholaistorjunta. :)
Lähettänyt Aralia klo 12.00 0 kommenttia
Tunnisteet: Muutto
torstai 10. marraskuuta 2011
Kasvit kylässä
Hoya nummularioides |
Sain kuin sainkin käytyä ottamassa kukista kuvat auenneina. Läheltä piti, sillä kuvauspäivä oli muuttopäivän aatto. Kukkien tuoksun tunsi vasta kun työnsi nenän kiinni terttuun, mutta se saattoi johtua siitäkin, että oli vasta varhainen ilta. Tuoksu oli minusta hunajainen, ja pidin siitä enemmän kuin sädeposliinikukan (H. lacunosa) tuoksusta, joka minusta on liian terävä. Tämä oli pehmeämpi tuoksu. Kasvi oli täynnä kukkaterttuja, mutta ne olivat kaikki eri vaiheissa, eli vain pari-kolme oli kerrallaan täysin auki.
Muistin vasta, kun olin laittanut kengät jalkaan, että piti ikuistaa myös äitini isoposliinikukan koko. Hänellä on siis ollut näitä kaksi, mutta toisen hän unohti ulos kylmään, ja se kuoli. Se oli tätäkin isompi.
Hoya carnosa |
Hibiscus rosa-sinensis |
Myös viirivehka voi hyvin, vaikkakaan ei kukkinut tällä kertaa. Kasvi on selvästi ollut hyvä ostos, kun se on jo jaettu kahdesti kahtia, ja ainakin yksi noista taimista on jaettu edelleen neljään. Yksi vitosen kasvi on siis valloittanut jo ainakin kuusi asuntoa.
Tässä asunnossa vaikuttaa tämmöinen kasvintuhooja. Toivottavasti hän ei kovasti mieltyisi kiinanruusun makuun. Palmuvehkaparka on menettänyt tämän suuhun kaiken uuden kasvunsa. Katsotaan, kumpi on sinnikkäämpi, kissa vai kasvi.
Lähettänyt Aralia klo 18.56 3 kommenttia
Tunnisteet: Huonekasvit, Posliinikukat
maanantai 7. marraskuuta 2011
Uusia postauksia
Sain vihdoin tehtyä kaksi postausta, jotka jäivät keväällä tekemättä. Laitoin ne tuonne päivämäärille, jolloin ne piti alunperin julkaista, mutta ei ehtinyt. Linkit:
Jos nyt kohta pääsisin normaaliin julkaisutahtiin taas. Puutarhurin papereista puuttuu enää yksi raportti, joten eiköhän kohta voida juhlia sitäkin merkkipaalua. :)
Lähettänyt Aralia klo 15.56 0 kommenttia
Tunnisteet: Muut
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)