Miten huonekasvit pidetään hengissä: Mullan rakenteen ylläpito

Kasvualustan tiivistymistä voidaan estää monella tavalla. Ensimmäinen ja voisin jopa sanoa tärkein tapa on oikean kasvualustan valinta. Kasvit vaihtelevat siinä, millaiseen multaan ne mieluiten juurensa työntävät. Kasvin kasvupaikka luonnossa antaa vihjeitä. Yrtit ja kaktukset pitävät hiekkapitoisesta kasvualustasta, epifyytit (puiden päällä kasvavat lajit, kuten posliinikukat) tarvitsevat hyvin ilmavan kasvualustan. Ihan tavallisetkin ruukkukasvit arvostavat mullan sekaan sekoitettua leca-soraa. Kasvualustan tiivistymistä estävinä materiaaleina voidaan käyttää esimerkiksi hiekkaa, leca-soraa, perliittiä tai kaarnaa. Itse käytän posliinikukillani multasekoitusta, johon käytän kaksi osaa multaa, yhden perliittiä tai vermikuliittia ja yhden leca-soraa.

Tasainen kastelu estää erityisesti turvepohjaisten multasekoitusten tiivistymistä. Jos ei ole innokas kastelija, siihenkin löytyy apu. Palataan asiaan ruukun valinnan kohdalla.

Nykyään ihan tavallisestakin kaupasta löytyy monenlaista multasekoitusta. Tässä lyhyesti eri multien eroja:

Kukkamulta, puutarhamulta, musta multa, perennamulta
= Turvepohjainen sekoitus multaa, hiekkaa, ravinteita ja kalkkia.

Kestomulta
= Yleensä multaa ja leca-soraa. Joskus sisältää vain ei-niin-maatunutta turvetta.

Kaktus- ja kylvömulta, taimimulta ja yrttimulta
= multaa ja hiekkaa. Yleensä miedosti lannoitettuja.

Orkideamulta
= multaa ja kaarnaa. Tappaa useimmat orkideat tiiviydellään. Sopii oikeastaan vain maaorkideoille. Orkideaharrastajat sekoittavat yleensä itse oman kasvualustansa, mutta markkinoilta löytyy myös Biolanin kasvualustapakkaus orkideoille, jossa on valmiiksi sekoitukseen tarvittavat materiaalit.

Kesäkukkamulta
= multaa, kastelukiteitä ja hidasliukoista ravinnetta.

Havu-rodomulta
= ei kalkkia.

Yleissääntönä voi todeta, että halvin yleismulta on yleensä paras ruukkukasveille, varsinkin jos siihen sotkee vähän leca-soraa. Kaikille pussissa myytäville mullille on yhteistä, että niissä ei ole rikkakasvien siemeniä, ei sienirihmastoa tai sienien itiöitä eikä kasvitauteja. Jotkut ovat lisäksi seulottuja, mikä nostaa hintaa. Multasäkit on säilytettävä avaamattomina tai huolellisesti suljettuina, tai niiden typpi haihtuu.

Suomessa kasvualustan kalkkeutuminen ei yleensä ole ongelma, koska kaivo- ja vesijohtovetemme on pehmeää. Sen sijaan liian innokas lannoittaja voi saada aikaan sen, että ruukun multa muuttuu niin suolaiseksi, ettei kasvi saa imettyä siitä vettä. Noudata siis aina lannoitepurkin laimennusohjetta. Laimenna mieluummin liikaa kuin liian vähän.

Lopuksi vielä vähän multahygieniasta. Ostomulta on puhdasta kasvitaudeista, mutta sienien itiöitä on kaikilla pinnoilla. Siksi:

Multaa ei laiteta takaisin multasäkkiin.

Multa otetaan säkistä eri työkalulla kuin millä se laitetaan kasvin ruukkuun.

Tyhjennetyt ruukut ja työkalut tiskataan käytön jälkeen saippualiuoksella.

Siemenkylvöille ja pistokkaille käytetään aina uutta multaa.

Minulla on multakauha, jolla otan mullan multapussista ja kauhon sen karkkilaatikkoon. Karkkilaatikossa multaan on helppo sotkea mitä tarvitseekaan: hiekkaa, soraa tai kaarnaa. Tämän jälkeen lapioin valmiin multasekoituksen ruukkuun pienellä istutuslapiolla. Jos (kun) multaa kaatuu pöydälle tai lattialle, en laita sitä takaisin pussiin vaan karkkilaatikkoon. Jos multaa jäi yli, säilytän sen seuraavaa kertaa varten karkkilaatikossa. Kirjoitan kanteen, mitä sekoitus sisältää. Tällaista multaa voi tietenkin käyttää vain hyväkuntoisille, täysikasvuisille kasveille.

Puhtaan mullan tärkeys korostuu taimien kohdalla. Kasvit, kuten ihmisetkin, ovat kaikista herkimpiä erilaisille taudeille kasvunsa alkuvaiheissa. Eräässä puutarhaoppilaitoksessa oppilaat laittoivat lattialta lakaisemaansa mullan takaisin multasäkkiin, mikä johti kokonaisen kesäkukkaerän kuolemiseen taimipoltteeseen (= sienitauti).

Oman ruukkumullan uudelleenkäyttö voi houkutella, varsinkin jos on autoton köyhä opiskelija. Käytetyn mullan ravinnetasapaino on kuitenkin muuttunut ja se voi sisältää kasvitauteja, varsinkin jos edellinen asukki kupsahti. Jos siis haluat käyttää multaa uudelleen, se kannattaa kuumentaa. 20-30 minuuttia 175-200 asteisessa uunissa uunipellille levitettynä riittää tappamaan mullassa mahdollisesti elelevät tuholaiset ja taudit. Koska uudelleen käytetyssä mullassa ei juurikaan ole kasvin tarvitsemia ravinteita, lannoitus pitää aloittaa heti.