Uutta projektia pukkaa

Tänään aloitettiin projekti, jossa saan olla alusta loppuun mukana. Tämä psykiatrisen sairaalan piha  on rakennettu samoihin aikoihin kun itse talokin, ja pahasti uudistuksen tarpeessa. Ennen meitä täällä ovat riehuneet salaojien tekijät, jotka olivat jostain eri firmasta.

Paikka on kipeästi uudistuksen tarpeessa. Nämä kalusteet ovat pyöreällä betonipintaisella kentällä, jota ympäröi pensasaita. En tiedä, teemmekö sille alueelle yhtään mitään, mutta ei se kovin hehkeässä kunnossa ole.

Vanha aitakin tarvitsisi kovasti ainakin pesua, mutta se ei kuulemma ole meidän ongelmamme.

Aidassa on ikkunat, joista voi seurata kadun elämää. Ne antavat kohti rakennuksia, jotka kuuluvat avosairaalaan. Olemattomalla tanskallani olen päätellyt, että nämä ovat asuntoja lastenpsykiatrisen sairaalan potilaille ja heidän perheilleen.

 Minulle kerrottiin heti ensimmäiseksi, että paikka on tarkoitettu todella pahasti sairaille, jotka ovat täällä pakkohoidossa syyllistyttyään rikoksiin. Asia kävi hyvin selväksi, kun parvekkeelta alkoi lentää kaikkea lautasista klementiineihin. Henkilökunta piti ovet lukossa, mutta se ei estänyt lähettämästä kaltereiden välistä meille palautetta. Olin kuulemma hyvin onnellisessa asemassa, kun en ymmärrä tanskaa. Muut tekivät töitä korvat punaisina.

Ensimmäinen homma oli purkaa vanhat kiveykset, jotta päästään tekemään uusia tilalle.

Purimme vanhat uni-kivet pois aseinamme talikot ja lapiot.

Lastasimme vanhat kivet kaivurin kauhaan ja ne käytiin sitten heittämässä aidan ulkopuolella odottaneelle lavalle.

Kun kivet oli kerätty pois, vanhempi työntekijä tuli kaivurin kanssa kuorimaan pintamaat pois ja tekemään uusia pohjia. Me siirryimme eteenpäin. Täällä ei kiveys ihan heti lopu kesken.

Tämä sorsa ihmetytti minua. Kaksi konetta riehuu ja hän söi rauhassa ruohoa ja otti sitten ruokalevon pää siiven alla. Kunnon city-sorsa ei vähästä hätkähdä.

Minä siis purin kiveystä...

...ja purin kiveystä... Hei, mitä tuolla ikkunalla on?

Posliinikukka! (Australianposliinikukka?) Pienen etsimisen jälkeen niitä löytyi muitakin:

Nämä ovat kai H. pubicalyxejä. Ylemmällä ikkunalla oli vielä näemmä H. compacta, mutta siitä oli mahdotonta saada kuvaa. Toivottavasti näistä edes joku kukkisi sinä aikana kun olemme tekemässä tätä pihaa. :)

Tämmöistä en ollut ennen nähnyt. Kai sillä seulotaan kiviä hiekan joukosta? Tänään sitä ei käytetty.

Loppupäivästä yksi porukasta teki pohjia kaivurilla, toinen otti kivilähetystä vastaan. Minä jatkoin säästettävien noppakivien etsimisellä kasasta, jonka salaojamiehet olivat kasanneet yhteen nurkkaan.

Pintamaata pois, hiekkaa tilalle.

Pohjat jäivät odottamaan huomista.

Täällä ovat jo silmut turpoamassa. Laitan tämän kuvan poikkeuksellisesti isona, jos joku haluaa pistää sen taustakuvakseen, kuten minä. :)

Ensimmäinen työpäivä

Päivä alkoi firman tarjoamilla sämpylöillä, joita on tarjolla jokaisen kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Silloin on myös työtekijöiden kokoontumisajot. Firmassa on niin monta työntekijää, etteivät kaikki edes käy kovin usein pääkallonpaikalla. Kaikki eivät paikalla olleet nytkään, vaan aloittivat työt siellä missä niitä nyt tekevätkään.

Sitten työmaalle, joka osoittautui 11 kerrostalon asuinalueeksi. Jokaisen edustalle tulee tämmöinen kiveys, joten muulle porukalle tämä oli jo 11. samanlainen kohde. Alkoi kuulemma jo vähän puuduttaa. Tuohon vasemmalle tulee autopaikkoja, keskellä on niille autotie ja reunassa kävelytietä. Tästä aloitettiin. Kuva on fiksusti otettu seisoen valmiilla kiveyksellä, joten ei näy, että se loppuu tuossa melkein heti...

Sitten vain pohjia tekemään. Ensin traktori toi tuohon hiekkaa, sitten se lanasi sitä. Hienosäätö tehtiin lapioilla:

Täällä ei ole taidettu kuullakkaan Fiskarssista. Puiset lapiot ovat painavia, mutta täällä sentään on jo keksitty laittaa tuonne päähän poikkipuu, joten tästä saa paremmin otteen kuin etelämpänä käytettävistä lapioista.

Lapiotyön jälkeen pohja tiivistettiin täryllä. Sitten asennettiin kiskot ja hiekan pinta tasattiin tuollaisella kahdella lapiolla vedettävällä laitteella. Lopuksi reunat siistittiin lanalla, ja eikun asentamaan.

Ensimmäinen oppitunti: Kukaan ei koske kiviin käsin. Kivet poimittiin yksitellen lavalta tämmöisellä vehkeellä, ja laitettiin paikoilleen. Hienosäätö, jos sitä tarvittiin, tehtiin kuminuijalla ja lapion kärjellä tai sellaisella hienolla vipuvarrella. Työkaverini poltti kuin korsteeni. Tuolla on siis varmaan joka rivin alla ainakin yksi tupakantumppi. Tämän laitteen avulla yksi aloitteleva harjoittelija ja kokeneempi patu latoivat lähemmäs 20 kivilavaa työpäivän aikana.

Välillä kiviä piti leikata. Perässämme kulki mies, joka teki sitä tällä hirviöllä. Koska täällä ei ollut sähköä käytettävissä, piti käyttää polttomoottorilla toimivaa sahaa. En vielä päässyt tätä hommaa kokeilemaan, mutta en ole varma, olisinko näin isoa leikkuria jaksanut paljoa nostellakaan. Pöly oli hirmuinen.

Kävelytie tehtiin vielä isommista kivistä. Niiden nosteluun tarvittiin jo järeämpää konetta. Tuo keltainen laatikko imee kiveä niin hurjalla voimalla, että se lähtee mukaan.

Kiveyksen päädyssä oli työmies tarkistamassa, että kivi tulee kohdilleen. Hän antoi ohjeita kuljettajalle, milloin sammuttaa imuri. Lopuksi hän taputteli kiven paikoilleen tuon pitkävartisen nuijan ja laudankappaleen avulla.

Välillä tarkistettiin, että ollaan yhä linjassa ja kaikki näyttää hyvältä.

Imurin kanssa koettiin päivän kauhunhetki, kun metallin väsyminen sai hydrauliikan pettämään. Äkkiä asentaja olikin valkoisen öljypilven keskellä ja juoksi karkuun tuhatta ja sataa. Onneksi kenellekään ei käynyt järkytystä pahempaa.

Laite korjattiin paikan päällä ja hetken säätämisen jälkeen työt jatkuivat.

Tauoilla oli aikaa katsella ympärilleen. Tässä nostetaan paikoilleen polkupyöräsuojaa. Näitä tuli tuohon pihaan kaksi.

Hetki vielä menee, ennen kuin piha saadaan valmiiksi. Takapiha näyttää vielä tältä. Tämä firma hoitaa "harmaan linjan" (=kivityöt) lisäksi myös "vihreän linjan" (=istutustyöt) hommat, joten tällä työmaalla ollaan vielä pitkään.

Täällä on kevät jo pidemmällä. Tässä kirjavalehtistä tulppaania. Tunnistus ei ole ihan varma, joten kertokaa jos olen erehtynyt.

Päivän päätteeksi näytti tältä. Tästä saa joku muu jatkaa, minulla on huomenna jo uudet kujeet.

Tervetuloa Tanskaan!

Huh! Nyt on sitten matkustettu Helsinki-Vantaalle, lennetty Kööpenhaminaan, josta lähdin junalla kohti Viborgia. Vihdoin Langån asemalla jaksoin kaivaa kamerani esiin ja ehdin jopa ottaa kuviakin. Jo junamatkalla olin saanut ihailla Tanskalaisia puutarhoja ja nähnyt isommat kasvihuoneet kuin olin kyennyt kuvittelemaankaan. Ja hautausmaat, wau!! Totesin näkemäni perusteella, että Suomi on puutarhakulttuurin perähikiää. Katsotaanpa vaikka tätä pientä juna-asemaa.

Laiturilla on istutuksena (ilmeisesti) happomarjaa. Ja tuo koko pöheikkö on pensasta, tarkistin. :D

Kun katsotaan kohti juna-asemaa, löytyy muotoonleikatuista pensaista ja pikkupuista tehtyjä penkkejä. Suomessa tässä olisi vain yhtä lajiketta isona ryhmänä... Kuinka tylsää! Täällä osataan yhdistää pensaita ja puita toisiinsa. Ei kukkapenkissä tarvitse muuta ollakaan. Lopputulos on paljon mielenkiintoisempi kuin yhden lajikkeen massaistutus.

Tämä koppi ei ole tupakoitsijoille, vaan lämmittelyä varten. Siellä tupakointi on kielletty. Kylmä tuuli pysyi hyvin ulkona.

Aurinko alkoi jo laskea, mutta vielä ei olla perillä. Vanhan vesitornin tuuliviirissä porhaltaa veturi. Tämä oli siis pieni asema, jolla ei ollut kuin portaat laiturilta toiselle. Se ei ollut mukavaa, kun ensin piti mennä vessaan laiturilta 3 asemalle, sitten takaisin kolmoselle odottamaan junaa, joka siirrettiinkin sitten viime hetkellä lähtemään raiteelta yksi. Rappujen kulkeminen melkein 30 kg matkatavaraa mukanaan ei ole kivaa hommaa. :P

Lähdin reissuun klo 6:00 aamusta Suomen aikaa ja olin perillä klo 20:30 Tanskan aikaa. Sitten piti vielä tavata tuleva pomo, selvittää missä nukun, miten pääsen kulkemaan ja missä ja monelta pitää aamulla aloittaa. Kaikkea sitä pitää tehdä, että pääsee työharjoittelemaan. Väsymys ja nälkä eivät kuitenkaan peittäneet innostusta: Tanska on ihana maa, ja minä saan oppia täällä!

Sädeposliinikukka kukkii!

Muutosta huolimatta nuput aukesivat. Kuljen kasvin alta mennessäni sänkyyn, joten tulee ihana parfyymikylpy iltapalaksi. Harmi, etten ehdi nauttia näistä pidempään...

Piha & Parveke -messut 2011

Kun muuttolaatikoiden tyhjentäminen alkoi kyllästyttää, oli aika suunnata messuille. Jyväskylän Piha & Parveke -messut olivat pieni tapahtuma, jonka kyllä huomasi. Oli siellä kuitenkin sen verran kaikkea, varsinkin kun eksyin hyvinvointi-messujen puolelle, että kolme tuntia vain katosi jonnekin.

Keskellä aluetta oli neljä mallipihaa, joiden toteuttajat olivat Viherrys, Kodin terra, Viherlandia ja Kuoppala. Terran yritys oli aika surkea, ainakin minun mielestäni.

Oli siellä sentään vesiaihe.

Toinen, mihin kiinnitin huomiota, olivat terassilautoihin upotetut valot. Ei mitään hirveän uutta, mutta nättiä mielestäni ja lisäävät turvallisuutta pimeällä. Ei tule terassin loppuminen yllätyksenä.

Viherryksen piha oli jo paljon parempi, mutta miksi ihmeessä kevään messuilla pitää olla syksyisiä lehtiä? No, yrityksen värit ovat näemmä vihreä ja oranssi, mutta kai sitä väriä löytyy muualtakin kuin syksystä?

Seinän takaa löytyi Kuoppalan piha. Se oli oikeastaan kaksiosainen, tämä puoli oli valkoinen ja toinen musta, mutta musta puoli oli niin täynnä väkeä, etten saanut siitä hyvää kuvaa. Minulle tulee tästä heti mieleen Välimeri, johtuisikohan noista köynnöksellä koristelluista pylväistä?

Tässä on käytetty sekä oikeita, että feikkikasveja. Feikkikasvien huonoin puoli on juuri se, että ne eivät ole oikeita. Nyt muodissa olevaa hyötykasvipuolta oli tuotu kasviruuduilla, mutta ne olivat täynnä muovikasveja.

Viherlandian mallipiha oli minusta paras. Siellä oli paljon katseltavaa, kaikkea ei huomannut kerralla. Se myös oli kesäinen. Hauska tuoli houkutteli istumaan, harmi ettei tuonne saanut saapastella.

 

Jostain syystä pidän kauheasti valkoiseksi maalatusta metallista, ja ihastuin tähän penkkiin. Harmi, ettei minulla ole pihaa sen ympärille.

Täältäkin löytyi hyötykasvipuolta. Hyvä, että pieniäkin kasvihuoneita saa.

Täältäkin löytyi vesilähde, jossa on myös valo.

Siirrytäänpä Maskun osastolle. Muovirottinki on näemmä yhä hot. Onhan se helppohoitoista ja säänkestävää. Mutta nämä eivät olleet läheskään niin suosittuja kuin tämä:

Piti odotella pitkään, ennen kuin sain kuvan jossa kukaan ei pötkötellyt tässä "pesässä". Ensin se oli täynnä teinejä, sitten lapsia. Aikuiset onnistuivat hillitsemään itsensä, mutta moni kävi kyllä hiplaamassa tätä ja testaamassa katon lasku- ja nostomekanismia.

Terrallakin oli oma riippukeinunsa, joka ei vaadi poraamaan vuokrakämppään yhtään reikää. Tämä oli aina täynnä lapsia, ei toivoakaan saada kuvaa tuolista tyhjänä. :)

Kivikankaan osastolta bongasin nämä ihmeellisyydet. Minun järkeeni ei vieläkään uppoa, miten kasvin voi saada menestymään ylösalaisin, mutta kuulemma se on mahdollista. Nämä ovat urbaaneissa olosuhteissa helppoja: Kasvi vie vähemmän tilaa ja sen saa paremmin valoon, kun sen ei tarvitse aloittaa kasvuaan lattianrajasta, joka on usein kaiteiden varjossa.

Tältä kyseinen amppeli näyttää tyhjänä.

Viherkivaa.fi oli minulle uusi tuttavuus. He keskittyvät tekemään pieniä, edukkaita kasvihuoneita. Noilla hinnoilla ei kyllä kannata alkaa rakentamaan itse kennolevyistä.

(Tiedot tuoleista tulevat myöhemmin, esitteet Suomessa.)

Peltosen puutarha myi pelargonien ja yrttien taimia, eli ei mitään kovin ihmeellistä, mutta pienet sisustustavarat veivät huomioni.

Nämä amppelit sopisivat niiiin hyvin köynnösten pistokkaille... Eikö?

MUTTA! Koko messujen paras löytö on vielä esittelemättä. Löysin nimittäin itselleni loistavan hierojan, jolle pitää heti varata aika jahka palaan maahan. Kokeilin messuilla ensimmäistä kertaa Tui na -hierontaa, ja se tuntui sopivan minulle kuin nenä päähän. Kuulemma olen niin jumissa, että kannattaa varata kahden tunnin aika, jotta saadaan minussa veri kiertämään. Jo vartin pika-apu messuilla sai oikean käteni verenkierron käynnistymään.

Muutto voiton puolella

Viimeinen muuttokuorma saatiin perille eilen klo 22. Laatikoita on saatu jo ihan kivasti tyhjäksi.

Ollaan jo sikäli voiton puolella, että sohvalle mahtuu istumaan, sängyssä nukkumaan ja vessassa käymään. Kasvit on pakko vielä laittaa paikoilleen, ennen kuin lähden Tanskaan. Muut toivottavasti löytävät paikkansa reissuni aikana. :)