Halpa ei ole hyvä

Pääsin vihdoin käyttötestaamaan Lidlistä kahdella eurolla kokeiluun ostetut sekatöörit eli oksasakset. En ehtinyt lyhyttä pensasaitaa kuin puoleen väliin, kun sakset sanoivat sopimuksen irti. Sen jälkeen niitä sai jatkuvasti kasata, ja hermo meni. Eivät meinanneet pysyä kädessäkään, kun tuo vihreä muovi repesi ja rupesi valumaan kahvaa pitkin. Tartuin taas luotettaviin Wolffeihini. Halvin vaihtoehto kannattaa siis jatkossa jättää kauppaan.

Myydään: pistokkaita

Juurrutettuja kiinanruusuni pistokkaita on saatavilla 2 kpl. Postikulut 2,30€, vaivanpalkkaa saa lisätä loppusummaan. :)

Nyt ne tuli!

Miun vauvvat... Tein jo aikoja sitten tilauksen Botanovalle, mutta yhtä pistokasta piti odottaa 2 viikkoa, joten toimitus venyi. Nyt he kuitenkin ovat täällä! Saanko esitellä, vasemmalta oikealle: He ovat Hoya macgillivrayii IML 15, H. wallichii (joka kuulemma on oikeasti H. danumensis, joka yleisesti liikkuu wallichiina) ja H. calycina ssp. calycina. Jokaisella on oma altakasteluruukku, oma ilmava multaseos ja oma muovipussi leikatulla kulmalla. Akvaariolampun he joutuvat jakamaan alalämmöksi. Pistin joka pistokkaan vielä juurrutushormoniin ennen kuin peittelin sen hellästi multaansa.

Olen nyt saanut selville, että noita kellokukkaisia Hoyia, joihin ihastuin, on nykytiedon mukaan viisi: H. danumensis, jota on helpoiten saatavilla, mutta usein väärällä nimellä. H. cystiantha aff., joka ehkä on sittenkin samaa lajia kuin H. sp. Ketambe, tai sittenkin ehkä samaa lajia kuin H. campanulata, tai sitten ne kaikki ovat omia lajejaan. Ja sitten on H. wallichii, joka onkin paljon harvinaisempi kuin on luultu. Kuten jo kerroin, monet sillä nimellä liikkuvat Hoyat ovatkin danumensiksia. Hoyien nimisotkuihin tuskin ihan heti saadaan selvyyttä, sillä monet alkuperäisistä tyyppinäytteistä tuhoutuivat toisessa maailmansodassa, eikä enää ole mihin verrata. Siksi tutkijoiden pitää tehdä salapoliisintyötä selvittäessään, mille nykyiselle kasville alkuperäinen nimi kuuluu. Ja sitten on vielä se hauska fakta, että kasvi voi varioida, eli näyttää erilaiselta kasvuolojen, ikänsä ja keruupaikkansa perustella, mutta olla silti samaa lajia aivan eri näköisen kasvin kanssa. Mutta juu. Toivottavasti nämä joskus täyttävät lupaukset ihanista kukistaan, ja ehkä silloin saamme tietää, mitä he ovat, oikeasti. :D

Uusinta: muista heinäkuussa

- Kastele, lannoita ja nypi kuivat kukat kesäkukista säännöllisesti. Siirrä kuumuudesta kärsivät ruukkukukat puolivarjoon helteiden ajaksi. Virkistä kasveja vesisuihkulla. Tarkkaile tuholaisia ja torju niitä mäntysuovalla, nokkosvedellä tai muilla luonnonmukaisilla keinoilla.

- Osta uusia kukkia ränsistyneiden tilalle ja paikkaa niillä istutuksia.

- Ohjaa ja sido köynnösten uudet versot tukeensa.

- Latvo ahkerasti yrttejä. Salaattia ja vuonankaaliakin voi vielä kylvää.

- Muotoile ruukussa kasvavat puksipuut, marjakuuset ja muotoon kasvatettavat ruukkuyrtit, kuten rosmariini ja iisoppi.

- Voit lisätä huonekasvejasi koko kesän ajan pistokkaista.

- Kaikki kasvit tarvitsevat nyt paljon kastelua, myös sisäkukat.

- Latvo myrttejä, tuoksupelargoneja, aulioita, maljaköynnöksiä ja jasmiineita, jotta ne tuuheutuisivat.

- Heitä talviturkki, jos et ole sitä vielä tehnyt! Muista myös puutarhurin suojaaminen liialta auringolta ja käytä aurinkorasvaa ja isolieristä hattua myös parvekkeella aurinkoisina päivinä.

Päivän työt

Tänään oli sadonkorjuupäivä. Keräsimme siis tomaatteja, kirsikkatomaatteja ja kurkkuja ja lajittelimme ne. Minä olin kurkkujoukoissa, joten tiedän että niitä tuli tänään 304 kg, josta 160 kg lähti suoraan tukkuun. Tomaattia tuli hirveän paljon enemmän, sillä niitä keräsi ja lajitteli 2 ihmistä koko työpäivän, kun kurkulla riitti puoli päivää.Tämä laite lajittelee tomaatit koon mukaan. Ihmistä tarvitaan sitten tarkastamaan tomaatit vikojen varalta ja lajittelemaan ne 1-, 2- ja roskislaatuihin.Kurkkujen lajittelu on vähemmän teknistä. Laatikko eteen, ja siitä kurkut lajitellaan isoihin ykkösiin, pieniin ykkösiin, 2-laatuun ja mustat kurkut heitetään roskiin. 1-laadun kurkut laitetaan muovipusseihin, 2-laadulle riittää sellofaaninpala laatikon peittona.Kuten viime postauksessa jo kerroin, kasvihuoneissa 1 ja 2 on tyhjää. Viimeiset pelargonit, marketat, kukonharjat ja samettikukat vielä täyttävät pöytiä siellä täällä, mutta amppeleista on jo hankkiuduttu eroon.
Syksy korvaa kesän sesongin. Tänään tulivat syklaamien ja krysanteemien taimet jatkokasvatukseen.Mitä ruukuissa on itämässä, selviää varmaan sekin pian.

Lopun alkua

Vielä viikko sitten koululla kukkivat alppiruusut näin komeasti.

Ja kesäkukat näin upeasti. Tällä viikolla lähes koko huone on tyhjennetty. Kesäkukkien sesonki on ohi. Se, mitä hurjat alennukset eivät ole saaneet lähtemään, on heitetty kompostiin meidän opiskelijoiden toimesta. Olemme kyllä kaikki kuljettaneet niin paljon koteihimme kuin vain olemme pystyneet, mutta parvekkeilla ja sukulaisten pihoillakin on rajansa. Kahdesta pöydästä lobelioita suurin osa kyllä päätyi kompostiin kaikista yrityksistämme huolimatta. Hullua ajatella, että kesää on vielä 2 kk jäljellä, mutta kesäkukkia ei enää osta kukaan. Uutta tilalle siis. Kohta huone täyttyy syksyn sesongin kasveista.

Oittilan jalavalehdossa

Täällä kävimme jo ikuisuus sitten luonnonkasvikurssin yhteydessä, mutta ei ole ollut aikaa laittaa näitä tänne. Lehdot ovat häviävä luonnonvara, sillä ne ovat hyvin rehevää maaperää ja siksi monet niistä on raivattu viljelyskäyttöön. Maaperästä tekee rehevän kalkki, joka nostaa maan pH:n kasveille sopivammaksi. Suuri osahan Suomen maaperästä on hapanta ja siksi monille kasveille sopimatonta. Jäljelle jääneet lehdot ovat enimmäkseen suojelualueita, niin tämäkin. Alueella on ollut luontopolku, josta enää todistivat siellä täällä vielä pystyssä sinnitelleet infotaulut, joiden infolaput olivat kadonneet aikoja sitten. Kuljimme siis enimmäkseen opettajamme muistin varassa. Kävelimme hiekkateitä pitkin maaseudun halki kohti varsinaista jalavalehtoa, ja bongailimme teiden varsilta kalkkivaikutuksesta kertovia kasveja, samoin kuin pellon kasvukunnosta kertovia rikkaruohoja.Lopulta pääsimme metsään ja hyttysten armoille. Täällä polku oli lähes umpeen kasvanut, kuten kuvastakin huomaa: Luontopolku kulkee kuvan keskellä. Jos ei siis tienny, minne oli menossa, oli aika hukassa. Nyt viimeistään huomasi, että ollaan jossain muualla kuin kuivassa kangasmetsässä. Jos ei muuten, niin tosiaan itikoiden määrästä. Täällä muuten saattoi rauhassa halailla nokkosia, sillä alueella kasvaa pohjannokkosta (Urtica dioica alalaji sondenii), joka ei polta. Tästä alkoi nousu kohti Vaarunvuorten lakea.Mitä ylemmäs kuljimme, sitä lehtomaisemmaksi maisema muuttui.Lopulta oltiin vanhalla asutuspaikalla. Asutuksesta ei ollut jäljellä muuta kuin aukio, joka talkoilla niitetään kerran kesässä, ja joitakin kasvilajeja, jotka kertovat ihmisvaikutuksesta. Ilman ihmistä täällä tuskin kasvaisi herukkapensaita suorassa rivissä.Tässä poseeraa lehtoakileija, jota täällä kasvoi paljon.Varsinainen kasvinähtävyys on kuitenkin tässä. Saanko esitellä: Suomen pohjoisimpana kasvava pähkinäpensas. Tai ainakin yksi niistä. Lähettyviltä löytyi yksi siementaimi, ja jossain täällä on kuulemma myös kaksi muuta isoa yksilöä, mutta joka tapauksessa pohjoisrajoilla ollaan. Tämä todistettavasti myös tuottaa pähkinöitä, sillä maasta löytyi yhden kuori.

Palasimme vuorelta melkein samaa reittiä kuin sinne nousimme, mitä nyt tuli loikittua myös yhden puron yli pariin otteeseen. Piti keskittyä liikaa pystyssä pysymiseen kuvaamisen kustannuksella, mutta loppumatkasta muistin taas kamerani, kun joku bongasi tämmöisen hauskan väriläiskän pellonpientareelta:Kukkahämähäkkihän se siinä, mutta aivan väärän värisenä. Tavallisestihan he muuttavat itsensä sen väriseksi, millaisessa kukassa milloinkin vaanivat, mutta hän nyt jostain syystä haluaa mainostaa itseään. Mikäs siinä. Toivoin vain, että kamerallani saisi myös makrokuvia...

Hikisen matkan päätteeksi jäätelöauto löysi meidät ja keräsimme kolehdin. Jäätelö maistuu harvoin yhtä hyvältä. :)